Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7547

  1. No. Nuo asiat jätetään yleisessä keskustelussa usein mainitsematta, Ano 13.32. Siksi niistä pitäisi ehkä useamminkin muistuttaa.
    Ja kun tuon tiedämme, säilytämme varmasti itse omanarvontuntomme ja kuten sanoin,
    se antaa meille voimia jättää nämä kuluerä-puheet omaan arvoonsa.
  2. Aamupäivää ! Täytyy hiukan tarkentaa tuota aikaisempaa viestiäni, kun kirjoitin että täällä tunnen joskus olevani väärässä paikassa, väärään aikaan..)) Se ei ollut kritiikkiä, vaan oikeastaan vain huokaus oman itseni vuoksi. Että joskus on niin eri tunnelmissa, ettei oikein osaa tavoittaa samaa aaltopituutta muiden kanssa - ei siinä sen kummempaa ollut.
    Joskus tietysti yleinen ilmapiiri rassaa, mutta sekin taitaa olla enempi oma päänsärky.

    Oli kiva lukea SkillaNin kuvaus kastejuhlasta, etenkin kun tuskin itse enää pääsen sellaista todistamaan. Nimiä ja kummeja on sitten paljon näillä pienillä..))

    Kummius on tainnut muuttaa sisältöään vuosien varrella. Eikös kummius ymmärretty joskus niin, että jos vanhemmat - tai vanhemmuutta - menetetään, kummi ottaa lapsen vastuulleen?
    Kun omat lapseni kastettiin, kummin tehtäväksi määriteltiin, että hänen piti huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta ! Siihen en ainakaan itse ruvennut ja se taisikin olla "vain" kirkon sisäpiirin tulkinta kummiudesta.

    Meidän suku ei ole koskaan oikein ottanut tuota kummiutta agendalleen, suurin syy taitaa olla se, että asutaan kaukana toisistamme ja isompia juhlia tai tapaamisia vietetään muissa merkeissä. Lapsenlapsista vain yksi on kastettu perinteisin menoin, hänkin vasta 3-vuotiaana. Meidän seurakunta kutsui kastamattomia lapsia yhteiseen kastetilaisuuteen, kun kai totesi, ettei kasteen kaltaista kirkollista palvelua enää käytetä.

    Viimeksi kun kävin kirkolla, juttelin meidän diakonin kanssa kirkon asemasta tänään ja ihmisten asenteista kirkkoon. Kirkosta on erottu tiuhaan tahtiin ja sen merkitys tavallisen ihmisen arjessa on aika vähäinen, vaikka kirkko mielestäni on tehnyt paljonkin, tullut ihmisiä vastaan, järjestämällä runsaasti matalan kynnyksen tilaisuuksia ja myös yrittämällä paikata niitä aukkoja, mihin meidän sosiaaliturva ei yllä. Viittaan siis diakoniatyöhön. Kirkon työmuodoista diakoniatyö vaikuttaakin olevan tutuin ja hyväksytyin.

    Siivouksesta puheenollen: vielä on eilistä tiskivuorta jäljellä vaikka yksi koneellinen tuli tiskattua vieraiden lähdettyä eilen. Niin se vain menee nykyisin, että 11 hengen ruokatarjoilu vie minulta jälkijärjestelyineen kolme päivää ! "Vieraat" vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä lähinnä kai siksi, että tapaaminen järjestyi ja saivat nähdä toisiaan.
    Ja kun yksi meistä on vakavasti sairas, jokainen tapaaminen saa uutta merkitystä. Oma ja yhteinen historia näyttäytyy uudessa, kirkkaammassa valossa. Sitä itse kutsun armoksi - kun en muutakaan nimeä ilmiölle keksi...

    Kylätalkkari tulee tänään auttamaan risujen haketuksessa ja klapien kärräämisessä - ne on pakko tehdä "hyvän sään aikana" - eikä tiedä miten pitkään sitä kestää tällä kertaa...