demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7547

  1. Aamupäivää ! Pakko kurkata tänne "heti aamusta" - tuttuja tapaamaan, kun pää ei meinaa millään kestää tätä tehtävien sumaa mitä huominen isompi tapaaminen vaatii..))

    Kyllä se ihmisen oma laatu, "sätelily", on aistittavissa jokaisen viestin takaa - siis kiitos läsnäolostasi SkillaN ja muutkin palstalaiset !
    Vaikka välillä tuntuu, että on itse väärässä paikassa, väärään aikaan, pienikin aito ihmiskosketus voi muuttaa tunteen toiseksi. Kai se on näitä digimaailman ihmeellisyyksiä, että ihminen voi olla läsnä toiselle näinkin. Avoin ja vilpitön mieli - niin vähän - ja niin paljon - siihen kai lopulta tarvitaan ?

    Olipa mukava kuulla ynnämuusta. Sinua on kaivattu, olet jättänyt tänne jäljen..))
    Luulen ymmärtäväni tilanteesi ja päätöksesi. Kaikkea hyvää sinulle !
    Tuot mieleeni vanhemman veljeni, 91v, joka on tehnyt kaikille selväksi, että hän ei enää jaksa monia kontakteja, pitkiä puheita, hän tahtoo keskittyä olennaiseen. Hänelle se merkitsee yhdessäoloa puolison kanssa ja lyhyitä tapaamisia lasten, lastenlasten ja heidän lastensa kanssa. Noin selkeä päätös palvelee kaikkia, vie muilta epätietoisuuden siitä. mitä pitäisi tehdä, miten osallistua.
    Aurinko paistaa täälläkin tänään, lempeä tuuli saa haavan lehdet havisemaan, niitä on hyvä kuunnella.
    Olin kuvitellut pääseväni isoon markettiin tänään, mutta ei onnistunut. En jaksanut lähteä sinne omin avuin ja ostosseurani oli jo suunnitellut muuta. Niinpä kipitän lähikauppaan ja "sävellän" sen tarjonnasta jotakin vielä tähdellistä. Vaihtoehtoja löytyy aina, ainakin sen ruton ja koleran välillä - Timo Soinia lainatakseni..))

    Mukavaa lauantaipäivää.
    demeter1
  2. Iltapäivää ! "Kyllä minä niin mieleni pahoitin" kun aurinko ei paistanut aamulla ja taivas on pilvessä vieläkin..)) Olin nimittäin ajatellut pitää pyykkipäivän - kuten pidänkin.

    Jaa, Neeasa, jo vain me ollaan reippaita - ainakin sinä olet - kun noissa pihahommissa ahkeroimme. Itse sain kyllä jo apuakin niihin. Kylätalkkari niitti vieraslajin - Kanadan piiskun, matalaksi ja tyhjensi kompostorin. Se on helppo tehdä itsekin, mutta kyllä kyykky/nosto-liike taakan kanssa on minulle hiukka hankala. Muuten nuo jalat, joiden jäykkyyttä viimeksi valitin, ovat notkistuneet. Eilen menin aamulla viemään tavaraa kierrätyspisteeseen ja tapaamaan tuttuja samalla, matkaa kertyi 2.5 km. Sen jälkeen lähdin metsään, kilometrejä tuli 4 lisää...Huippulukema minulle..))

    Skillan kertoi väsyvänsä kävelystä. Niin minäkin toisinaan väsyn, sitten taas en.
    Päivät eivät ole veljeksiä, niinkuin sanotaan.

    Onnea pienille kaksosille SkillaN ja antoisaa kastepäivää sinne ! "Meidän" kaksoset, veljentytön, ovat jo 16-vuotiaita ja aivan eri näköisiä..))

    Kampaajallakin olette käyneet tai menossa sinne...Minä taisin kerrankin ehtiä ensin..)) Tämä uusi kotikampaaja ei ole entisen veroinen mutta kun en ole uuttakaan ehtinyt hakea niin saa kelvata. Kampaajan kanssa pakkaa aina muodostua jonkinlainen ystävyyssuhde ja tuntuu vähän tylyltä katkaista se noin vain, vaikka eivät he mitään sitoutumista vaadi - ymmärtävät varmasti että asiakkaalla on vapaus valita eikä "vika" ole välttämättä heissä - välillä vain tahtoo kokeilla muuta.

    Joku kertoi tuosta minunkin kokemuksesta: kampaaja kysyy, millainen leikkaus tehdään ja pitää kuitenkin oman päänsä..)) Hän on tietysti se ammattilainen, mutta minä maksan..))

    Ai niin se ruoka ! Sepä onkin nyt ajankohtainen, kun odotan isompaa joukkoa kylään sunnuntaina. Pakko laittaa taas "jokaiselle jotakin" ja se tarkoittaa sitä, että valmistelu on aloitettava jo nyt. Vatkattu marjapuuro (punaherukka) on vasta valmiina ja jonossa paljon muuta. Lähiruokaa, suomalaista perusruokaa on minun listallani yleensä. "Vieraslajeista" vain pitsa ja lasagne ovat sellaisia mitä harrastan ja mausteista vain yrttimausteita niiden suolan ja pippurin lisäksi, yleensä. Ankeata on..))

    "Saara" muistutti tuolla ylempänä Prisman Ikä-ohjelmasta. Olinkohan nähnyt sen aikaisemminkin kun tuntui tutulta ? Laskuvarjohyppy ei taida onnistua, eikä edes se multitaskaaminen..)) Olenkohan tullut jo siihen ikään, etten tahdo itsestäni enempää kuin olen vaan jättän itseni rauhaan ? Näillä mennään tai sitten ei.
    Mutta ihan mielenkiintoistahan tämä vanhenemisen tutkimus on ja ainakin itse mietin jonkin uuden oireen kohdalla onko kysessä (alkava) sairaus vai "vain" pelkkä vanhuus.
    Ja kun olen aina ollut hiukan hypokondrinen, itseäni ja vointiani tarkkaileva, tieto ei
    tässä välttämättä lisää tuskaa vaan voi jopa rauhoittaa...

    Olen alkanut taas seurata (hiukan) politiikkaa - tai oikeastaan yleistä keskustelua siitä. En nyt ala politikoida, mutta ihan yleisenä havaintona täytyy ihmetellä ja - paheksua - tätä "uutta" keskustelukulttuuria, maalittamista, reviiriloukkauksia ja sitä, ettei ole pienintäkään halua kuunnella toista, kunnioituksesta puhumattakaan.
    Vain oma, ehdoton "totuus" ja sen julistaminen tuntuisi olevan keskustelun pääsisältö. Kaikki olisi hyvin, jos toinen ajattelisi samoin kuin minä, olisi enemmän minun kaltaiseni..))
    Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  3. Hyvä kysymys Makriina ja hyvä vastaus Ramoona, kiitos niistä !..))
    Valokuvien käsittely on minullakin ollut pitkään "vaiheessa". Tuota digikuvien käsittelyä ja valmistamista paperiversioksi en ole uskaltanut edes ajatella - niin hankalalta se on tuntunut.
    Kaikki on helppoa kun sen osaa..))
  4. Aamupäivää ! Miten hyvin kuvasi SkillaN näitä omiakin tuntoja: hidastumista, innottomuutta lähteä harrastuksiin, voimien vähenemistä...
    Enpä olisi minäkään uskonut, että oma kroppa ei enää palvele entiseen malliin - vaikka uusi lonkkanivelkin on saatu, kiitos vain yhteiskunta, meidän hyvä terveydenhoito !

    Kun lopulta saimme poutapäivän niin pitihän se hyödyntää. Pikkumiehen kanssa touhuttiin pihamaalla, kohenneltiin paikkoja ja minä kirjasin päässäni tekemättömiä töitä. Nyt on tuohon vieraslajien listaan lisätty myös Kanadanpiisku ja sehän rönsyilee "luonnonvaraisella" pihallani.
    Liikkumisen kankeus vain otti päähän ja kun sitten iltapäivällä pääsin metsään ja köpittelin sieltä takaisin selkä särkevänä ja jalat jumissa, käsitin, että tätä se nyt tulee olemaan: pelkkää alamäkeä ja tappioiden kirjaamista...))
    Minun luontoni on sellainen, että kun mietin tapahtumia ja omia tuntojani, lähden aina liikkeelle negaatioiden, kielteisten asioitten kautta, vasta ne käsiteltyäni huomaan, mitä hyvää kaikessa silti on ja osaan antaa arvoa sille. Kuten eilen marja- ja sienisaaliilleni ja sille, että ylipäänsä pääsen liikkeelle ja voin jatkaa entisiä harrastuksiani näilläkin eväillä.
    Ja kun kokopäiväinen ulkonaolo vielä antoi kunnon yöunet niin mikäpä tässä ?
    Mainio elämä..))
    Sellainen outo ilmiö oli nyt metsässä: puolukka oli kypsää, mutta paikoin hyvin vetistä ja samassa varvussa saattoi olla ylikypsä marja ja uusi kukinto ! En ole sellaista koskaan todistanut. Toinen sato saattaa siis olla odotettavissa ?

    Kerhot ja muut syksyn aktiviteetit alkavat täälläkin. Harkintaan menee kohdallani koska niistä mieluisin, kirjapiiri, on niin vaikean kulkuyhteyden päässä, että siitä minun täytynee luopua. Vaihtoehtojakin on tarjolla, parikin, mutta uusi ryhmä ei koskaan korvaa vanhaa, vuosia toiminutta, mutta siihen nyt on tyytyminen.

    Kyllä tämä poutapäivä tuntuu ihan lahjalta tuon jatkuvan sateen ja koleuden jälkeen.
    Hyvää viikon alkua kaikille,
    demeter1
  5. No, Ano 13.44, minä yritän noudattaa jonkun elämäntapagurun ohjetta pelon kohtaamisesta: on mentävä sen läpi - väistämisen ja torjumisen sijaan..))

    Päivisin se saattaa onnistuakin, mutta yöllä valvoessa se pakkaa hyökkäämään sitäkin isommalla voimalla. Silloin taas yritän tyynnytellä itseäni Nyyti Nyytiäiselle osoitetulla viisaudella: "on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin..))

    Mutta näin se menee, uhkia tulee lisää, myös ihmisen toiminnan vuoksi, onneksi emme kaikkea edes tiedä ja "joka tietoa lisää, se tuskaa lisää"...
    Iso tuki ja lohtu ovat kuitenkin ne, jotka jakavat saman tietoisuuden, kantavat yhteistä kuormaa, jonka kantamisesta saa yleensä vain moitteita, epäluuloa ja pilkkaa.

    Vielä on kuitenkin metsään menemistä, tänäänkin, kun vihdoin saatiin poutapäivä tänne.
  6. Muistan käyttää, Mkr. Ellen muista, joku muistuttaa..)) Yhteispelillä se sujuu....
  7. Tuli niin pitkä lista, että rupesi melkein "ahistamaan" ! Jokaiselle jotakin, ja täytyyhän kirjan puolesta nyt tehdä voitavansa, kustantajienkin.
    Bongasin sieltä vain muutaman tutun, Westö, jonka kirjat olen lukenut kaikki, Tritonusta lukuunottamatta. Mazzarella, jonka kirjoja minulla on paljon hyllyssänikin ja Anna-Leena Härkönen, jota tykkään lukea sujuvuuden, sarkasmin ja mustan huumorin vuoksi, vai ovatko sarkasmi ja musta huumori sama asia ?..))

    Kun olen antanut itselleni lupauksen, etten enää osta lisää kirjoja niin taitaa mennä aikaa ennenkuin saan yhtäkään käsiini. Tai ehkä saankin, lainaamalla tutulta. Hänen kotikirjastonsa on vielä isompi kuin omani eikä hänellä ole ostokieltoa päällä.
  8. Olipa kiva saada terveisiä metsästä, Ano 13.44 ja muutenkin "täältä" löytyy kaikupohjaa mietteillesi. Osaat vain tuoda niitä esille kiihkottomammin kuin minä..)) -
    nuo maastopalot kun ovat nostaneet ilmastoahdistuksen pintaan uudella tavalla.

    Metsänelävien kohtaaminen on minullekin aina ollut iso tapahtuma: kauris, valkohäntäpeura, hirvilehmä vasoineen... Samalla tavalla ovat minutkin noteeranneet: pysähtyneet, "katsoneet silmiin" ja kun ovat kai todenneet, etten ole uhka enkä edes mitenkään kiinnostava, ovat jatkaneet matkaa...))
  9. Minulla tuo kuivuri on pyörinyt useasti tänäkin syksynä, mutta enpä taida olla edes kokemusasiantuntija sillä saralla. Googlesta haen/kertaan ohjeet sen käyttöön.
    Tänä kesänä olen kuivannut tatteja ja kehnäsientä. Kuivuri täysille ja näppituntumalla tarkistan, koska tuote on riittävän kuiva.
    Joskus olen kuivannut omenia, kerran marja-aroniaa ja hyvin ovat säilyneet. Ja onhan kuivaaminen todettu oivaksi säilöntätavaksi: ravinteet ja aromit säilyvät, varastointiin ei tarvita kylmätilaa, eikä paljon muutakaan tilaa...
  10. Noinko ajattelet, Ano 16.27? Kuten toinen kirjoittaja totesi: "köyhempikin pääsee ulkomaille", siis minäkin pääsisin, joten kateuskortti ei ehkä sittenkään sovi tähän.

    Tuo 50 astetta tuli siitä, kun turistit tahtoivat matkustaa Kreikkaan vaikka maastopalot osuivat myös meidän lomakohteeseensa.

    En nyt jatka tästä. Liikaa tuli sanottua muutenkin.
  11. No minä ajattelin tietysti luonnonvaroja, en omia varoja, Ano 14.52. Mutta totta, kyllähän se on demokraattista, että köyhäkin pääsee niitä tuhlaamaan...))

    "Aurinko on hoitoa mielelle ja keholle". Onkohan enää ? Jos lämpötila hipoo 50 ja maastopalot pilaavat ilmaa.
    Syy ja seuraus ? Anteeksi tämä sarkasmi. Seepra ei pääse raidoistaan...
  12. Jälkijunassa kuljen taas ! Matkustamisesta puhuttiin. Siinä olen SkillaNin kaltainen: en kaipaa Suomesta minnekään. Täällä on kaikki mitä tarvitsen, enemmänkin..))

    Kun joskus on mietitty tuota ihmisen matkustamishalua, nuori, nyt jo edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen kirjoitti, että ihmisen matkustushalu liittyisi hänen haluunsa kohdata itsensä - vapaana arjen rutiinista ja -paineista ja löytää uutta myös itsestään.

    Enpä osaa tuohon mitään sanoa, mutta jos näin on niin ymmärrän, miksi minulla ei ole matkustelun tarvetta. Korvikkeet, vaikka nojatuolimatkailu, elokuvat ja kirjallisuus riittävät minulle toisiin kulttuureihin tutustumiseksi, oman itseni rikastuttamiseksi.
    Ja tietysti niinkin, että luonnonsuojelijana "mittailen taukoamatta" -..)) omaa hiilijalanjälkeäni ja yritän pitää sen pienenä.
    Korostan vielä, etten moralisoi, ainakaan julkisesti..)) Melkein kaikki ystäväni pitävät ulkomaanmatkoja itselleen tarpeellisina ja tekivät niitä ennen koronaa ja näitä luonnonkatastrofeja muutamia kertoja vuodessa.
  13. Iltapäivää ! Taas oli toiveissa päästä metsään tänään, mutta ei. Joka päivä on satanut täällä. Kaikki ulkotyöt ovat jumissa, vasta kaadetut koivupuut olivat peittämättä pihalla, kun en ollut varustautunut niiden peittämiseen. Toinen puukuorma odottelee vuoroaan!

    Eilen tuo puiden kärrääminen ja pihanhoito alkoivat jo käydä selän päälle, vanhuus kalvaa ja kangistaa.

    Seuraelämä on myös ollut vilkkaampaa kuin aikoihin, tapaamisia, jopa yövieraita. Tutun talossa sukitettiin viemäri ja joutuivat olemaan ilman viemariä vuorokauden. Olihan siinä sovittelua mutta mukava rupatella kiireettömästi.

    Keskustelusta on täälläkin keskusteltu..)) Saman toiveen jaan kuin ymmärtääkseni useimmat meistä. Että SkillaNin ketju olisi kirjoitus- ei chattailypaikka. Rajanveto ei tietenkään ole ihan helppoa, mutta onhan meillä SkillaN, joka lempeästi ja tottuneesti ketjua ohjaa ja ilmeisesti myös riittävän monta samanhenkistä - sopuisuutta arvostavia tarkoitan - jotka ovat samalla asialla.
    SkillaNin ja Ramoonan ajankuvaan yleisestä ilmapiiristä on helppo yhtyä. Juuri tänään oli aamu-TV:ssä uutispätkä koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta, muistaakseni Nokialta. Jäi mieleen nuo kolme koota: kohtaaminen, kunnioitus ja kuuntelu. Eivätkö ne sopisi noudatettavaksi missä yhteisössä tahansa, vaikka täällä ?
    Onhan ne täälläkin löydetty, ainakin keskinäistä kunnioitusta on peräänkuulutettu.
    Kohtaaminen ja kuuntelu jäävät tietysti vajavaiseksi näillä reunaehdoilla mitä täällä on tarjolla, mutta asenteena ne kai voisivat kuitenkin toimia ?

    Nyt kun toinen poika on rakentanut itselleen työhuoneen tuohon meidän "mummon kammariin", tapaan hänen kauttaan myös nuorempaa väkeä. Eilenkin tapasin 17 vuotta (!) sosiaalipuolella työskennelleen miehen, jolla oli harrastuksena antiikkikauppa.
    Tuntuu hyvältä nähdä, että useimmat löytävät rankan työn vastapainoksi myös tilaa omalle intohimolleen, ehkä eivät ilman sitä jaksaisikaan. Tällä viikolla saimme myös surullisempaa viestiä, sellaisesta, joka ei jaksanut.

    Myös yhteiskunta pyrkii mielestäni ottamaan huomioon ammattiauttajien ahdingon, loppuunpalamista ei enää lueta yksilön heikkoudeksi vaan etsitään syitä myös yhteisöstä - jopa yhteiskunnasta ja terapiapalveluita tarjotaan niin, ettei ainoaksi vaihtoehdoksi jää alanvaihto. Silti terapiapalveluja on vaikea saada joka puolella, siitähän saamme uutisissa kuulla kaiken aikaa. Syitä niiden tarpeeseen SkillaN tänään luettelikin.

    Mistähän löytyisi taas sitä kuuluisaa talvisodan henkeä: "kaveria ei jätetä" ? Kun sen nykyväännös taitaa kuulua: "kaverille ei jätetä" - ainakin vitsin mukaan.

    Hyvää sadepäivää (?) kaikille. Minun pihalla sieniä nousee kuin sieniä sateella..))
    Alkaa kohta olla kiintiö täynnä...
    demeter1
  14. Olisinpa yhtä toiveikas Tekoälyn suhteen kuin muutamat kirjoittajat ovat. Mielessäni pyörii taaskin Aldous Huxleyn dystopia Uljas, uusi maailma.
    Eli itse en tahtoisi elää maailmassa, jota tiede ja tekniikka ohjaavat. Minusta "kehityksen" ei pitäisi mennä eteen - vaan taaksepäin, jos ylipäänsä tahdotaan jatkaa elämää maapallolla.
  15. Hyvin kiteytytit meidän sodanjälkeistä historiaa, Ano 23.37. Olemme pysyneet itsenäisinä, mutta emme yhtenäisinä, mielestäni.
    Vaikka luokkaerot eivät ole yhtä jyrkkiä kuin muutama vuosikymmen (?) sitten, vastakkainasettelusta emme ole päässeet, nyt vastapelurina ei ole enää toinen yhteiskuntaluokka vaan toinen ihminen: onko hänellä paremmin kuin minulla, statuksen ja menestyksen mittarilla mitaten ? Menestynyt vai luuseri, kumpaan kastiin kuulut ?

    Markkinatalouden arvot kilpailu- ja tehokkuusvaatimuksineen eivät jätä tilaa pehmeimmille arvoille. Arvotyhjyyden täytteeksi luotu elämysteollisuus voi hyvin, sen runsas tarjonta riittää siihen, että maailmantuska pysyy siedettävissä rajoissa ja päälleliimattu löyhä humanismi rauhoittaa "omantunnon" äänen.

    Tuo kirjoituksesi loppu, valtaväestön henkisen tilan kuvaus, osuu myös mielestäni nappiin, valitettavasti.
  16. No, minähän olen tunnetusti addiktoitunut selviytymis- ja kasvutarinoihin, Paloma..)),
    Katson, että niiden kautta kerrontaan tulee syvyyttä jo ensi lukemisella, kun pääsee mukaan kirjailijan kokemusmaailmaan, pystyy ehkä samaistumaankin siihen.

    Ernaux kirjoittaa kyllä intiimisti, mutta hänen nahkoihinsa en oikein pääse, ehkä kulttuurierot tekevät sen ja myös se, että Ernaux on kotonaan tässä ajassa, minä en..))

    Meinaan kyllä laittaa tilaukseen muitakin Ernauxin kirjoja. Onhan niitä suomennettu...
  17. Nimi piti tietysi olla "Ernaux" kaikissa kohdin. Myös kirjassa minun oli vaikea hahmottaa näitä raskankielisiä nimiä ja henkilöitä. Se teki lukemisesta hidasta ja takkuilevaa, aika ajoin...
  18. Minustakaan puusepän ei pidä lannistua, ellei kauppa heti käy. "Vanhat" ovat hitaita ja harkitsevia, joten kannattaa varmasti olla vielä kuulolla..))
  19. Sattuipa sopivasti. Sain juuri loppuun Annie Ernauxin muistelmakirjan "Vuodet".
    Erneux, (s. 1940), sai siis viime vuonna kirjallisuuden Nobelpalkinnon, kuten muistetaan..))

    Kun luin kirjan ensi kerran, olin melkein pettynyt: "omaa" historiaa, tuttua ajankuvaa. Tietysti Ranska on Ranska ja Suomi on Suomi. Yhteneväisyyttä oli kuitenkin paljon. Kai siitä voi päätellä, että ikkunat ovat olleet auki Eurooppaan jo pitkään meilläkin ?

    Kirjan takakannessa on esittely: "Valokuvat ja filminpätkät omasta elämästä punoutuvat yhteen elokuvien, tuotemerkkien ja historiallisten tapahtumien kanssa." Tätä kai pidettiin Ranskassa taidokkaana ja poikkeuksellisena kuvauksena tietystä ajasta ja kirjan katsottiin edustavan uudentyyppistä muistelmateosta.
    Minulle tuli mieleen Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia. Siinähän historiaa kuvattiin myös yksityisen ihmisen näkökulmasta ja taidokkaista henkilökuvauksista muodostui suomalaisen luokkayhteiskunnan arkkityyppejä, joihin monet pystyivät samaistumaan.

    Näin ei mielestäni Erneuxin kirjassa käynyt. Ehkä meidän yksilökeskeinen aika on liian sirpaleinen, siitä ei voi tehdä mitään suurta, yhteistä kertomusta ja siksi muistelmistakin tulee helposti raportointia, pinnallista kerrontaa, missä kertojakaan ei juuri erotu taustastaan. Pitäiskö erottua, voi tietysti kysyä.
    Kun luin kirjaa uudelleen, siitä avautui tietysti paljon enemmän kuin ensi lukemisesta.
    Tarkkanäköinen, mutta suopea ajankuva on tietysti hyvän kirjallisuuden tunnusmerkki eikä kirjailija nyt yltiöpositiivinen ollut.
    Ihminen, nainenkin, on nyt saanut "vapautensa" ja paljon muutakin, mutta entä sitten ?
    Tuntuu kuin "olemisen sietämätön keveys" olisi silti vaivannut kirjailijaa jotenkin, vaikka hänkin oli saanut elämältä kaiken, mitä tavoitteli.
    Olen juuri menossa palauttamaan kirjaa kirjastoautolle, en ehdi enää palata siihen, mutta olisi kiva, jos joku toinen jatkaisi..))
  20. Minullakin taitaa olla toistakymmentä vuotta siitä, kun viimeksi yövyin ulkona, laavulla. Sen jälkeen mainittavin "eräkokemus" taitaa olla se, kun menimme hiihtolomien aikaan lapsuudenkotiini, joka on talvet kylmillään. Sisällä mittari näytti -12 astetta. Alla vällyt, ympärillä untuvamakuupussi, päässä pipo. "Se oli silloin, mutta nyt..."
    21. 43 / 378
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt