demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Että madonluvut Paloman puolisolle ?..)) Me emme kuitenkaan taida tietää perheen sisäisestä tehtävien jaosta, ja melkein veikkaan, ettei meidän ikäiset, itsenäiset naiset kovin alistettuja perheessä ole, tuskin edes ylistämällä alistettuja..))
  2. Venyttely tai viruttelu, varmasti murrealueesta riippuen, Ano 14.40.

    Ikävä vaiva varmasti tuo suonenveto. Kaliumin puutetta tiesi joku. Tuttu, joka sitä potee pitää aina mukanaan pientä suolarasiaa ja jos kramppi iskee voimalla, hän ripottelee suolaa kämmenelleen ja nuolaisee sitä - ainakin kotioloissa..)) Olen itse nähnyt, että helpotti.

    Onpas hankalaa siellä, kun "hyvinvointia" jaetaan uusilla tavoilla. Toivotaan että paranee jatkossa.
  3. Juu, brinkkala. Mehän ollaan sankareita kaikki..)) Noin se menee kuin sanot. Tuskin kukaan tahtoo olla toisen uhriutumisen kohde ja itse olen jo tyytynyt siihen, että olen niitä
    "joilla on tahto, ei voima", Eino Leinon tapaan...
    Ollaan niinkuin ollaan, sopii minullekin...
  4. Mulla on sellainen havainto, että kahvin kulutus vähenee, kun vanhenee. Omat tutut saattavat juoda vain aamukahvin, ei muuta. Näin se menee usein minullakin. Nuoret taas kokeilevat eri kahvimerkkejä, ovat tarkkojakin niistä.

    Kyllä minäkin jo yritän tehdä itseni tarpeettomaksi näillä lounaskutsuilla oman väen kesken.
    Tai no. Valmistelen edellisenä päivänä kattausta niin, ettei tapahtumapäivälle jää paljon.
    Varjelen samalla itseäni stressiltä, minkä tuo multitaskaaminen aina minulle aiheuttaa.

    Olette te ahkeria, tuossa itsehoidossa. Kaikki mahdolliset kuntovempaimet minullakin on kotona, juoksumatosta alkaen , mutta kyllä se liikkuminen jää enempi metsälenkkien ja asiointireissujen varaan. Telkkaria katsoessa saatan kyllä noita mainitsemiasi vempaimia käyttääkin, en säännöllisesti kuitenkaan.

    Ramoona on uinnista kertonut. Sen itsekin tahtoisin saada harrastukseksi. Se on mieluisin liikuntalajini ja sitä jaksan tehdä. Halli on kuitenkin 8 kilometrin päässä, eivätkä ne bussitkaan kovin tiheästi kulje.
  5. Olet varmasti oikeassa, Ano 11.54. Sisäänvetotuote ja kahvikansa varmasti tarttuu täkyyn..))
  6. Hyvä kun sanoit, brinkkala, että koet vierailut työläinä, puolin ja toisin. Ajattelin, että olen "ainutlaatuinen" siinäkin..))
    Meidän naapurien kanssa aloitettu rouvakerho jäi yhdeksi tapaamiseksi, kun se ei pyörinyt yhden kutsujan varassa. Enpä minäkään saanut kutsua aikaiseksi, aina tuli mukamas jokin este.
    Toinenkin projekti meni jäihin, lähiretkeily autollisen kaverin kanssa. Erkkolassa, Tuusulassa, sentään pääsimme käymään, mutta luontoon suunnattu patikointi jäi torsoksi.

    Kaikkien osapuolten kanssa on kuitenkin sovittu, että pidetään asioita "vireillä" . Ymmärretään ja hyväksytään se, että olemme menettäneet sekä voimia että intoa eikä mieluisenkaan tapahtuman järjestely suju kuten aikaisemmin.
  7. Aamupäivää ! Onpa mittava tuo SkillaNin aamuinen virutteluohjelma, ehkä se on yksi syy siihen, että hänellä riittää virtaa moneen.
    Ja onko sittenkin niin, että meissä on aamu- ja iltaihmisiä ? Itse olen aina ollut iltaihminen, parhaimmillani silloin kun maailma hiljenee ympärilläni. Nykyisin käy kyllä helposti niin, ettei sitä oikeastaan tapahdu lainkaan - tuota maailman hiljenemistä, kun tapahtumista, "elämää" riittää kellon ympäri.
    Poliisisarjoista oli eilen puhetta. Minun suosikkejani ovat nämä ruotsalaissarjat: Beck ja Wallander. Sopivan kotoisia ja riittävän verkkaisia seurattaviksi. Niiden esitysaika vain on niin myöhäinen, että iltaihminenkin pakkaa torkahtaa niiden äärelle.

    Sadetta pidellessä katselin aamulla Areenalta tuon täälläkin mainitun Elämäni biisin erikoislähetyksen Vesa-Matti Loirista. Martti Suosalon Kohtalokas samba oli vertaansa vailla, huippulahjakas näyttelijä ja koomikko hän on. Vaikka joutuikin pyrkimään teatterikouluun useita kertoja. Olisiko se Turkan harjoittama (sadistinen) murjonta sittenkin ollut hänelle hyväksi ?..))
    Vaikka Diadra on kaunisääninen, tasaisen varma esiintyjä, hänen tulkintansa Leinon Elegiasta jäi minusta aika vaisuksi Loirin itsensä ja Paula Vesalan tulkinnoista. Makuasioita tietysti taas.
    Eilen sain suruviestin. Naapurin vanharouva, joka syksyllä muutti "ympärivuorokautisen hoivan piiriin" valitti viikko sitten ankaraa selkäkipua - oli tietysti valittanut sitä henkilökunnallekin, mutta ei ainakaan muutamaan päivään päässyt lääkärin puheille.
    Pitkittynyt virtsatietulehdus, joka oli levinnyt munuaisiin, kertoi tytär kuolinsyyksi.
    Parempi, ettei ala spekuloimaan, vaan ajattelee, että hänen aikansa vain oli tullut. Elämänhalua ja seurallisuutta hänellä riitti, moni tulee häntä kaipaamaan.

    Isänpäiväkutsuja on tullut kahdesta suunnasta, mutta valitsen tämän lähellä olevan. Poikien isän "vastaanoton".

    Kauppareissu pitäisi tänään tehdä. Eilen oli telkkarissa listattu näiden tavallisten elintarvikkeiden hinnankorotusprosentti. Aikaisemmin syksyllä povattiin 7-10 prosenttia ! Kahvin osalta prosentti oli nyt 40 ja reippaita korotuksia oli muissakin tuotteissa.
    Onneksi kahvitarjouksia - ja muitakin - on sentään tarjolla monissa myymälöissä ja aina voi kuluttaa vähemmän..))
    Hyvää päivänjatkoa. Kyllä se tästä !
    demeter1
  8. Tuo se vasta taito on, Ano 14.04, veistellä huumoria näistä ajan ilmiöistä. Voisikohan sitä oppia vielä vanhana, kun se uuden oppiminenkin meiltä käy ?..))

    Harmi, että huumori ja sen ymmärtäminen on täällä hankalampaa kuin "livessä", jossa meillä on useampia vastaanottokanavia käytössä...
  9. Anonyymi 13.55 = demeter1
  10. Iltapäivää ! Synkältä näyttää täälläkin, eikä tosiaan tee mieli ulos, vaikka se varmasti hyvää tekisi, piristäisi edes vähän.
    Aamukin eteni hitaasti ja tämä oma raihnastuminen ja hidastuminen otti raskaasti päähän. En oikein totu siihen, vaikka jalkakin toimii ja askeltaminen onnistuu kivutta.

    Muistan SkillaNin kertoneen tuosta aamuvenyttelystä - vai viruttamistako se oli ?..)). Itse en saa edes sitä aikaiseksi, jäykin jäsenin köpöttelen aamutoimiini.
    Häpeällistähän se on, kun hyvä liikkuvuus on minulla edelleen tallella: eteentaivutuksessa pää menee vaivatta polviin ja yksintanssi sujuu sulavasti... Tulikohan mainosta ?..))

    Noin minäkin olen tätä negatiivista kommentointia yrittänyt selittää ja hyväksyä, kuten Ano 10.56 kirjoitti. Jospa se antaa hyvän mielen kirjoittajalle.
    Nykyisin kuitenkin ajattelen hiukan eri tavalla: onko meillä "oikeus", vaikka siihen sananvapauteen vedoten, sanoa toiselle mitä hyvänsä ajattelematta lainkaan miltä se toisesta tuntuu, kunhan itse saan siitä hetkellisen nosteen ?

    Ja jokainen tietää, että ihmisten erilaiset tunnetilat vaikuttavat aina kokonaisuuteen, siihen ympäristöön, missä kulloinkin olemme.
    Tätä aihetta, riitaisuutta ja eripuraa, on tietysti puitu ainakin niin kauan kuin olen itse näillä ikäpalstoilla kirjoitellut ja onhan samaa havaittavissa muuallakin.
    Ehkä edessä olevat isot haasteet saavat meidät toisiin ajatuksiin ja ilahduttavaa on, että esim tulevaan energiakriisiin osataan jo varautua: ihan vapaaehtoisesti on vähennetty energiankulutusta ja ruokahävikki on vähäisempää. Minäkään en muista, koska olisin kauppareissulla - aamupäivästä - näitä punaisen lipun tuotteita nähnyt.

    Selvittävä tästäkin päivästä - ja tulevista - kuitenkin on, eikä sen nyt pitäisi ylivoimaista olla, minulla ainakaan. Vaikka menetyksiä on ollut, paljon on silti vielä jäljellä ja uskon että niin on meillä kaikilla, jotka tänne kirjoitamme. Sekin on jo eräänlainen etuoikeus, että osaamme lukea ja kirjoittaa, meillä on tietokone ja osaamme sitä käyttää..))

    Riittävän hyvää päivää kaikille,
    demeter1
  11. Pakkomielle mistä ? Ano 13.58.
    Mutta totta, tuskin meillä monellakaan on sanoa mitään sellaista, mitä ei tässä joukossa tiedettäisi. Muistuttamassa kuitenkin moni käy, minäkin..))
  12. Mikä moka ! Tuon nuoren hautajaisissa laulettu, Saima Harmajan teksti kuului tietysti: ( "Oi Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin) olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin"...
    Me vanhat kuljemme, nuoret lentävät, elleivät siivet katkea...
  13. Nyt kyllä tuo Anon (?) kirjoitus 12.46, sai minut purskahtamaan nauruun, tuon taidokkaan sarkasmin viljelyn vuoksi. Että joku osaakin, kaipaan tämän kirjoittajan ainutlaatuista viestintää ja omanlaistaan huumoria.

    Moneen viestiin on tehnyt mieli vastata, mutta hyvä te, jotka piditte päänne kylmänä tämänkin keskustelun tiimellyksessä. Jospa arki tuo tullessan sen rauhan mikä pyhäpäivästi puuttui..))
  14. Minusta joukko Anoja on nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen syyllistäessään "SkillaNin ketjuja", jopa häntä itseään siitä, että ketjut ovat jatkuneet vuodesta toiseen ja pysyneet omalla linjallaan: pienten ihmisten, vertaisten, puheena omasta arjestaan - näin olen ne ainakin itse mieltänyt ja siksi tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta, että se usein toistettu vetoomus kirjoitusrauhasta niissä koetaan "komenteluna", eikä ketjuja saisi olla - kirjoitukset ja osallistujat pitäisi siirtää "yleiselle puolelle".

    Kirjoitat hienosti, Ano 9.24, tuosta ihmisen uteliaisuudesta. Minustakin se on useimmille meistä luontaista, mutta mielestäni siihen liittyy myös kirjoittajan ominaislaatua, uteliaisuus voi olla myös pahantahtoista, sellaista joka vaanii ja jota voi sitten käyttää juoruilun tai toisen halventamisen välineenä. Sellaista vastaan yleensä ollaan, ei Anona kirjoittavia tai heidän sovinnollisia kommenttejaan vastaan.
  15. Aamupäivää ! Pyhäinpäivä ja vainajien muistamiset on sitten puitu. Paljon siitä virisikin keskustelua: miten pitää toimia, miten ei saa toimia, millainen olet, jos teet toisin kuin minä..))
    Itse päätin sittenkin mennä tuohon "omaan" kirkkooni vainajien muistotilaisuuteen. Hämmästykseni on suuri, kun kirkko oli täynnä väkeä ! Onhan tämä suuri seurakunta, mutta silti. Vain yhden tutun bongasin kirkkoväen joukosta. Isänsä kuoli vuosi sitten, lähes sata vuotiaana. Minultahan meni vuoden aikana kaksi lankoa.

    Kirkko ja pihamaa oli kauniisti koristeltu ja vainajien muistoksi sytytetyt kynttilät mudostivat vaikuttavan valomeren, niitä katsellessa mieli kyllä virittyi hartaaseen tunnelmaan. Kuoro lauloi kauniisti tuttuja hengellisiä lauluja, kirkkoväen laulettaviksi oli valittu tutut virret.
    Kaikesta huolimatta koin oloni oudon ulkopuoliseksi, enhän juuri ole käynyt luterilaisissa jumanlanpalveluksissa, puoliso on ortodoksi (käännynnäinen) ja hänen kauttaan ortodoksikirkko veti enemmän puoleensa.
    Väkevä muisto menneestä tuli kuitenkin mieleeni: tässä samaisessa kirkossa olen itsekin "joutunut" pitämään puheen, ihan saarnastuolista käsin..)) Kysessä oli huumeisiin kuolleen nuoren mustotilaisuus, enkä suinkaan ollut ainoa puhuja.
    "Olen kulkenut liian kaus, olen kulkenut eksyksiin" laulettiin silloin yhteisesti lähteneelle ja kotiin kävellessä mietin onko näin käynyt myös omalla kohdallani.

    Ei sentään. Eiköhän meidän ikäisten hengellistä elämää voi pikemminkin kuvata kotiinpaluuna, ei eksyksissä olona ja niinkin, että uskonelämä - jos sitä on - on muotoutunut oman persoonamme mukaiseksi, jollakulla lakihenkiseksi, jollakulla avarammaksi.

    Minusta nuo molemmat asenteet tulivat näkyviin tässäkin ketjussa ja kyllä minäkin vain jaksan ihmetellä tuota tylyttävää ja komentelevaa sävyä, mitä aina tuntuu löytyvän Skillanin ketjuissa, joihin ei ole pakko osallistua, mutta joihin kuitenkin hakeudutaan, joskus tuntuu, että vain kiusalla, osoittamaan omaa mahtia ja todistelemaan täällä kirjoittavien puutteita.

    Iloa tosiaan alkaa jo kaivata tähän synkkyyteen, säätä ja pimeyttä lähinnä ajattelen ja tietysti tätä yleistä ilmapiiriä kun tuntuu, että yhä oudommaksi käy ihmisten käyttäytyminen ja mieli, en usko, että "vika" on yksin minussa.

    Päivä lasten kanssa sentään antoi kummasti voimia - jos sitten veikin. Pikkuneiti, jonka 5-vuotispäiviä kohta vietetään, on pienestä saakka ollut erityinen. Tietysti isovanhemmalle jokainen lapsenlapsi on erityinen..)) Tämä on perheen kolmas lapsi ja on tietysti isommilta oppinut sellaisia valmiuksia, mitä yleensä opitaan myöhemmin, jos opitaan - kuten toisten huomioon ottamista, vastuuta kokonaisuudesta, sovittelunhalua.

    Vaikka sade on täällä tullut tihkuna, sitä on kuitenkin tullut niin paljon, että puutarharattaat olivat puolillaan vettä. Työt eivät kuitenkaan ilmoja katso, pihalle on mentävä - tai sitten ei..))
    Kylätalkkarin sain lopulta kiinni ja se tietää helpotusta, uskoisin. Poikakin on luvannut tulla jeesaamaan niin että turhaa tässä valitan ja murehdin.
    "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis" niinhän se oli ? Sanotaan, että ilo ja suru elävät meissä rinnakkain ja sillä tavalla ihmismieli on kuitenkin joustava - kimmoisuudesta kai nykyisin puhutaan - että joskus pienikin yhteys, toisiin ihmisiin tai luontoon, voi kääntää surun iloksi. Siitäkin on ollut täällä puhetta.
    Pimeyden ja sateen sietoa kaikille,
    demeter1
  16. Ehkä näin, Ano, 17.44, vai tahdotaanko kuitenkin säilyttää tietyt perinteet ihan jonkinlaisen jatkuvuuden takeeksi ? Ehkä sen muistamisen voi toisinkin tehdä ja hautakynttilöistä tosiaan syntyy ikävää jätettä.
  17. ja hyvää Pyhäinpäivää sinnekin... Tänne olenkin jo toivottanut..))
  18. Kyllä nämä kirjapiirien vetäjät tekevät arvokasta työtä - ja usein harrastuspohjalta, ainakin nämä kaksi, jotka tunnen.
    Naapurikunnan kirjapiirin vetäjän tapasin vasta. Opettaja hänkin. Valitsee itse kirjat ja vähän erilaisia kirjoja kun omassa piirissäni. Sanoinsinko sellaista maailmaa syleilevää kirjallisuutta, pari 500 sivun tiiliskiveä on tarjolla ja meinaan kyllä tarttua niihin. Ehkä alan kulkea tässä toisessakin kirjapiirissä kun tuttuni on luvannut järjestää kuljetuksen..))

    Kun vain aikaa riittäisi ja silmät kestäisivät. Minulla luomien laskeutuminen tekee sen, että silmät pakkaavat väsyä pitemmässä lukusessiossa. Leikkaus agendalla..))
  19. Hotakaisen Opetuslapsesta on puhuttu paljon. Hotakainen on eräs lempikirjailijoistani, tykkään hänen iskevästä tyylistään ja huumoristaan.
    Tutulla on tuo kirja ja hän lupasi lainata.
    Arvostelussa, en muista kenen, kirjaa vähän moitittiin liian pitkäksi.
    Minulle kävi vähän samoin Hotakaisen edellisen kirjan "Tarina" kanssa. Minusta sekin vesittyi hiukan loppua kohti, vaikka alku oli yhtä oivallusten ja sanailun juhlaa. Makuasioita tietenkin.
  20. Oletpas Paloma saanut taas hyvää luettavaa. Kinnusta ei voi jättää väliin. Saa vain nähdä, koska tämän uuden kirjan saa käsiinsä. Ehkä sinulla opettajana on paljonkin yhteistä Kinnusen kanssa, vaikka eipä tuo opettajuus ole paljon ollut läsnä hänen aikaisemmassa tuotannossaan.

    Minulla on nyt tämä oma arki ollut niin työlästä, etten ole juuri päässyt kirjan äärelle asettumaan. Meriluodon postuuminä ilmestynyttä päiväkirjakirjaa odottelen, pari aikaisempaa minulla onkin hyllyssäni.
    21. 43 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt