demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7331

  1. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  2. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  3. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  4. Mitähän mahdat tarkoittaa, Ano 17.04 ? Selventäisitkö ?
  5. Kiitos palautteestasi Kristiina, kiva tietää samanmielisyydestä..)) Ja onnea sinne uuteen asuntoon. Vuokra on kuitenkin kohtuullinen ja jos puitteet ovat entiset, niin mikä ettei...
  6. Samaa mieltä kirjamarkkinoiden tilanteesta kuin Paloma. Ajatellaanko, että määrä korvaa laadun ? ..))
    Ymmärrän, että kirjan julkaisukynnys on edelleen korkea, laadullisesti, mutta silti tuntuu, että
    markkina-arvo ratkaisee julkaistaanko kirja. Siis arvellaanko sen myyvän.

    Se mitä näitä nuoria kirjailijoita olen seurannut ja kirjojaan lukenut, he ovat kyllä taitavia sanankäyttäjiä, mutta kovin kiinnostavaa sisältöä niistä ei aina löydy.

    Tulee mieleen anekdootti Lauri Viidasta. Hänelle hehkutettiin jotakin uutta kirjailijalupausta ja kerrottiin tämän puhuvan viittä kieltä. "Ja oliko hänellä jotakin sanottavaa" kysyi Viita.''

    Ehkä ei enää itse pysy mukana muutosten tuulissa kun aika harva kirja enää jättää jäljen, pysyy mielessä pitkään.
  7. Iltapäivää ! Kyllä se vaan taitaa olla niin, että raha, talous, ratkaisee aika pitkälle meidän elämän reunaehdot, vaikka se ei tyytyväisyyttä tai onnellisuutta takaakaan.

    Samaan sarjaan lasken itseni kuin edellä kirjoittaneet. Omillani olen tullut toimeen, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö "yhteiskunta" olisi minuakin jeesannut, viimeksi tuon julkisella puolella tehdyn lonkkaleikkauksen muodossa. Ja tietysti tällä hetkellä myös toistuvien seurantatutkimusten (verikokeet) kohdalla.

    Olen kertonutkin, että olen huono kuluttaja, tulen tosi vähällä toimeen, eikä raha ole koskaan ollut minulle se ensisijainen arvo, kun olen hakeutunut eri työtehtäviin.

    Olen kertonut senkin, että kun kotiäitinä olin mukana kirkon diakoniatyössä - ja sittemmin myös kierrätyspisteessä, opin sen, että köyhyys liittyy aika usein puutteelliseen elämänhallintaan. Tiedetäänhän se, mutta silti tyydytään puuttumaan seurauksiin, ei juurisyihin.
    Ehkä olen väärässä ja olen kovettunut näkemästäni, mutta sellaista köyhyyttä, mitä oma ikäpolveni saattoi lapsuudessaan kokea, en ole enää nähnyt. Vain meidän ikäpolvi osaa tyytyä siihen, että perustarpeet on tyydytetty, leipää on, sirkushuvejakin riittävästi.

    Kun näitä köyhyysdokumenttejä esitetään, "köyhien" koti näyttää paremmalta kuin omani, samoin heidän vaatetuksensa..))
    En siis ole kateellinen, mutta ihmettelen sitä, että rahaa esitetään ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin, nuorison pahoinvoinnista alkaen.
    Ystäväni kanssa muisteltiin omaa lapsuuttamme, omia harrastuksiamme, joita ei nykymittareilla punniten ollut. Päivät vietettiin koulussa ja vapaa-aika kaveriporukassa enimmäkseen ulkona ja luonnossa. Kotona autettiin kotitöissä, tehtiin käsitöitä, luettiin ja leikittiin. Koskaan ei valitettu tekemisen puutetta eikä koskaan ollut "tylsää"...))

    Tiedän että tuollainen puhe kuulostaa pahalta, aika on nyt toinen, eikä pitäisi verrata - näin meille opetetaan, enkä nyt päin naamaa rupea kenellekään näitä vertailuja esittämäänkään, mutta ei niistä myöskään kannattaisi vaieta, mielestäni - aikana jona meidänkin hyvinvointivaltio on elänyt vuosikausia velkataakkaansa kartuttaen ja lopulta ymmärtänyt, että näin ei voi enää jatkua.

    Eli väärää puuta luultavasti haukun kun täällä 80+ -palstalla kirjoittelen. Kuvittelen kai saavani vastakaikua tai ainakin kuulevani muiden käsityksiä tämänpäivän rahankäytöstä, ehkä siitä köyhyydestäkin...
    Anteeksi, jos pahat puheeni pahoittavat jonkun mielen...Isossa joukossa se taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus, että jonkun mieli pahoittuu.
    Hyvää sunnuntaipäivän iltaa kuitenkin kaikille.
    demeter1
  8. Enpä olet kuullutkaan Eliaana tästä uudesta kirjasta, Kassilaa saatoin muistella.
    Noista Raamatun muutoksista on puhuttu. Takavuosina väitettiin että jopa sielunvaellusoppi poistettiin Raamatusta jonkin kirkolliskokouksen päätöksellä, vuosilukukin mainittiin - 532 (?).
    Katajan ohjelmaa en ole katsonut - Areenalla - vai Katsomossa - taitaa olla tallessa. Eikös Kataja vasta liittynyt Ortodoksikirkkoon vai oliko vaan aikeissa.
    Kiva saada vinkkejä "alan" kirjallisuudesta...Tällä hetkellä minulla ei ole ketään, joka jakaisi tämän kiinnostuksen. Onkohan tiedeuskonto jo kaventanut meidän hengenelämän monimuotoisuutta ? Huuhaa-leimasin tekee työtään...
  9. Sitäkin, siis liikkumista, Ano 12.37, meille suositellaan. "Liike on lääke" - tätä on toistettu väsyksiin saakka, kuten sitäkin, että istuminen on vaarallista..))

    Ajattelen kyllä, etteivät nuo kaksi sulje toisiaan pois. Just olen minäkin lenkille lähdössä ja tultuani saatan tehdä muutaman kirjauksen kalenteriini - ajankäytön seurantatarkoituksessa...))
  10. Vaikka ei "julkisuuteen" pyrkisi, kirjoittamista suositellaan ikäihmiseille muistakin syistä. Jo pelkkä kirjoitusprosessi on tervehdyttävä ja auttaa meitä muistamaan, keskittymään ja ajattelemaan eli selviytymään tästä elämänvaiheesta missä nyt elämme.

    Lukuharrastus on siihen "ilmainen" bonus ja meidän hieno kirjastolaitos palvelee meitä kiitettävästi - mitä kaikkea sieltä nykään onkaan saatavilla ?

    Tuossa kirjaluettelossa oli paljon tuttuja, Iida Turpeisen kirjasta tykkäsin ja odotan häneltä uutta..)) Annukka Salama oli yllättäen listalla. "Tuttu" tyttö, ajattelin hänen kirjoittavan vain fiktiota.
    Joku mainitsi Margaret Cravenin "Kuulin pöllön kutsuvat"-kirjan. Se oli minulle suuri elämys - muutama kymmenen vuotta sitten... Ei vanhene kolmessa vuodessa, kuten nykykirjallisuus..))
  11. Keskipäivää ! Ei päivää ilman kaapelirikkoa - siltä alkaa jo tuntua - ei taida olla ihan sattumaa ! Toistaiseksi ne eivät kai ole kovasti vaikuttaneet tiedonkulkuun mutta varpaillaan kai tässä on oltava ?
    Totta, kyllähän tämä maailmantilanne alkaa huolestuttaa myös meitä, joita sota ei ole koskettanut samalla tavalla. Vaikka yrittäisi sulkea itsensä uutisvirran ulkopuolelle, isot uhkat ovat kai jo osa yleistä ilmapiiriä, näin ainakin itse koen - ja silloin tavallaan se "asian puheeksi ottaminen" voi olla eduksikin, tarpeen oman mielenrauhan vuoksi.

    Kyllä täytyy ihailla teitä kahta, Hil-laa ja Kristiinaa, että olette jaksaneet tuollaisen operaation suorittaa - asunnon vaihtoon viittaan. Minusta ei olisi kun tuntuu, että pienempienkin muutosten tekeminen käy jo yli voimien.

    Tuntui hyvältä, että "hengenasioistakin" voitiin täällä puhua kiihkottomasti, ilman pilkkaa, väheksymistä ja tuomitsemista - ihan elämään sisältyvänä asiana siinä kuin kaikki muukin. "Ei ihminen elä pelkästään leivästä"..))

    Paloma ottikin puheeksi vertaistuen, minkä Nojatuolikin voi meille parhaimmillaan tarjota. Näyttäisi jopa siltä, että vertaistuki tulee jatkossa olemaan markittävä osa meidän terveydenhoitojärjestelmää. Monissa yhteyksissä sitä on korostettu ja selvää on, että iso remontti meidän julkisessa terveydenhoidossa on meneillään. "Aika entinen ei enää palaa".

    Itsellä vertaistuesta, vertaisuudesta on hyvä kokemus myös meidän kyläkerhon kautta. Meille vanhoille rouville ja parille herralle on luonnollista käydä läpi omat vaivat, kolotuksista ja lääkityksistä alkaen, kertoa omasta arjestamme, muistella elettyä elämää ja ottaa kantaa nykymenoon. Kaikki tämä on luettu meille rakennukseksi.

    Minua on haastettu toiseenkin kerhoon, luvattu jopa kyyditys sinne ja vähän tietysti houkuttelee, kun siellä olisi lukupiirikin tarjolla..)) Kerhon vetämistä on myös tarjottu, kun nykyinen vetäjä keskittyy isoäitiyteen toisella paikkakunnalla. Siihen tehtävään ei juuri kukaan tahdo, koska se vaatii sitoutumista ja useampien tilanne on sama kuin minulla: joskus voimia on vaikka muille jakaa, välillä tekee tiukkaa selvitä edes omasta arjestaan.
    Vanhuus taitaa olla tällaista. Uusi päivä on aina seikkailu: miten arki tänään sujuu, mitkä
    ovat voimavarat, mikä mieli ?

    Oikeastaan olen hyvilläni siitä, että taas on nollakeli tarjolla. Kompostori ei jäädy, ei tarvita piikkikenkiä lenkillä. Silakkapihvejä on tällekin päivälle ja kaupatkin ovat taas auki..))

    Mukavaa lauantaipäivää kaikille,
    demeter1
  12. Oletpas löytänyt mielenkiintoista luettavaa, Eliaana. Hämärästi muistelen tuon kirjan joskus lukeneeni, Qumranin kirjakääröt ainakin kuulostivat tutulta.
    Vaikka näistä kirjoista nyt on polemiikkia esiintynyt, minua ne vaan edelleen kiinnostavat ja katson että ne voivat olla samanarvoista elämänsisältöä kuin vaikka kodin- ja terveydenhoito tai sosiaaliset suhteet - kaikki voivat auttaa meitä pärjäämään tässä haastavassa elämänvaiheessa..))
    Niin että Eliaana, kerrothan vaikutelmiasi tuosta kirjasta..))
  13. Kun lukee noista MIran sairaalakokemuksista ja näkee hänen asenteensa niihin, herää lähinnä suuri kunnioitus häntä kohtaan. Että joku pystyy nousemaan noinkin mittavien kärsimysten yläpuolelle ja asennoitumaan niihin tyyneydellä, kun ne olisivat vain "normaalia" elämänkulkua.
    Miran kirjoitus auttaa asettamaan omat, sittenkin aika pienet vaivat oikeisiin mittasuhteisiin ja antaa luultavasti myös uskoa ja luottamusta siihen, että meitä hoidetaan, meillä osataan...
  14. Onneksi olkoon, liekko, että löysit tuon kirjan. Siinä sinulle työmaata riittääkin..))
    Uskon kyllä että tutustuminen kirjaan palkitsee.
    Kiinnostus on oikea sana minunkin hengellisyyttäni kuvaamaan ja samalla tavalla koen:
    Idän uskonnot ja -ajattelu puhuttelevat minuakin enemmän kuin meidän oma, sittenkin aika ahdas ja lakihenkinen kristillisyys.
    Zen, Zen-buddismi yritti takavuosina tulla meidänkin tietoisuuteen ja siitä olen itse löytänyt paljon ikiaikaista viisautta. Alan Watts (Zen, Zenin ilosanoma) on sen länsimainen tuntija.
    Erittäin ansiokas oli minusta hänen kirjansa "Psykoterapiaa idästä ja lännestä", missä hän ihan arkikielellä kuvaa idän ja lännen ajattelun eroja ja katsoo, että niiden tulisi oppia toisistaan, täydentää toisiaan. Lattea päättely ja tosi, mutta niin vaikea toteuttaa..))

    Kerrohan sitten jossakin vaiheessa, miten olet lukemasi kokenut.
    demeter1
  15. Oikeastaan tuon kirjan nimi on Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, tekijä: Sogyal Rinpoche, liekko.
    En oikein usko, että kirjaa saa kovin helposti käsiinsä, vaikka Otavan kustantama se on.
    Joskus -80-luvulla kun Idän ajattelusta alettiin yleisesti kiinnostua meilläkin, hankin kirjan ja minulla se on toiminut jonkinlaisena hakuteoksena tai selailukirjana. Syvällinen tutustuminen siihen vaatisi toisenlaiset olosuhteet kuin itselläni on ollut.
    Omat puitteesi kuulostavat ihanteellisilta jos/kun tahtoo löytää elämästä uusia ulottuvuuksia. Hiljaisuus on merkittävä voimavara, minullekin.
    Kaikkea hyvää sinne,
    demeter1
  16. Tulipa Hil-la mieleeni tuosta tyttäresi asenteesta omani - niiltä vuosilta kun äiti asui meillä.
    Hän oli jo siinä vaiheessa aika erakoitunut ja minä kannoin huolta siitä. Yritin ehdottaa ja järjestääkin erilaisia aktiviteetteja hänelle. Lopulta hän totesi: "Vanha ihminen ei tarvitse muuta kuin rauhaa"...
    Olen luultavasti tämän kertonutkin ja nyt elän itse samaa vaihetta - ainakin melkein..)) Äiti eli vain puoli vuotta vanhainkodilla jonne hän itse halusi kun tunsi voimiensa vähenevän.
  17. Jännä kuulla, Paloma. Luin Marquezia niin kauan sitten että tuollainen yksityiskohta ei ole jäänyt mieleeni. Oikeastaan sinun kirjasi (Valkohaikara) innoitti lukemaan Marquezia uudelleen, pari muutakin kirjaa olen kyllä häneltä lukenut.
    Harmi että tuo TV-sarja ei ole katsottavissa täällä - siis näillä vakiokanavilla.

    P.s. Kun palautin Valkohaikaran kirjastoon siellä oli jo yksi varaus odottamassa..))
  18. No johan tuosta Tiibettiläisestä kuolleiden kirjasta nyt älämölö nousi !,,))
    Anteeksi kovasti että sen mainitsin. "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu..))

    Muuten en nyt sovita moitteita itseeni. Me olemme kaikki lukutaitoisia ja jos joku lukee paljon, en näe siinä moitittavaa. Elämänsisällöstämme kai me kaikki täällä puhumme, jollekin se on lukemista jollekin taas jotakin muuta eivätkä ne harrastukset aina käy yksiin.
    Tuota "hienostelua, brassailua ja chattailyä" en nyt osaa sovittaa itseeni mutta jos sinä Ano 11.15 niin koet niin minkä minä sille voin.
    Vai olikohan se ärtymisen syy taas nuo sitaatit ? Viljelen niitä paljon ja siitä on monesti vedetty tilille. Eliaana kertoi käyttävänsä tapaa laittaa sitaatti lainausmerkkeihin ja jättää lähde mainitsematta. Itse olen oppinut mainitsemaan lähteen ja kieltämättä se voi vaikuttaa brassailulta jonkun silmissä. Yritän jättää sitaatit vähemmälle jatkossa..))
    demeter1
  19. Hyvä kuulla, Ano 20.31. Sellaista tarvitaan ja kun uutta rakennetaan entisen pohjalle,
    hyvä tulee...
    Paljon hyviä julkaisuja heiltä olen saanut, vaikka en ole mukaan "ehtiyt"..))
  20. Jälkiviisaista minäkin Saarikiven bongasin, Eliaana. Sanansaattajia en tainnut katsoa.

    Otit tuolla akaisemmin puheeksi nstituutioiden murentumisen. "Koti, kirkko ja isänmaa", tähän aikaan päivitettynä sopisivat mielestäni hyvin sen suuren yhteisen kertomuksen teemoiksi tänäkin päivänä.

    Vaikka ihmiset näkevät vapauden säilytettävänä ja tavoiteltavana arvona elämässään, harva sen koko painoa kuitenkaan kestää koska ei ole kykenevä kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Sitä Saarikivikin mielestäni noissa esseissä painottaa.

    Itse olen tulevaisuuden suhteen pessimisti, siis isojen asioitten kohdalla. Tai sitten en osaa ajatella suuria. Eino Leinohan ennusti tämän ihmislajin tuhoa ja uuden lajin,
    "hiljaisen varaväkevän" syntyä. Sitä emme enää taida nähdä..))
    21. 5 / 367
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt