demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7421

  1. Tervetullut aloitus. En oikein taida osata kertoa kirjasta noin kuin suosittelit, Paloma, vaikka ohje oli tietysti hyvä ja paikallaan.

    Minä sain loppuun Anna-Riikka Carlsonin kirjan "Rakas Eeva Kilpi" - nämä
    juhlat jatkuvat vielä. Siitä oli täällä jo vähän puhettakin. Itsekin koin, että Eeva Kilpi, 96, tahtoi tämän kirjan avulla jatkaa yhdessäoloaan lukijoiden kanssa myös tässä viimeisessä elämänvaiheessaan.
    Kirja sisältää kuvauksia Anna-Riikan ja Eeva Kilven tapaamisista vv. 21.6.1018-6.1.2024.
    Samalla se on kirja ystävyydestä ja heidän vuorovaikuksestaan - siitä voisi jokainen oppia paljon..)) Mukana oli myös kuvastoa ja kuvauksia perheestä, kesäpaikasta, asunnosta ja tietysti mainintoja kirjallisista tutuista, kirjailijan työstä, Kilven omasta tuotannosta.

    Vaikka uskoin tunteneeni aika hyvin lempikirjailijani tuotantoa, paljon on jäänyt huomiotta, moneen kirjaan voisin vielä palata, jokunen on vielä lukemattakin.

    Siitä voi vain iloita, että Eeva Kilpi saa jo eläessään kokea sekä lukijoiden että kriitikoiden
    arvostusta ja kiintymystä - tämä kirja oli tietysti sitä täynnänsä vaikka Kilpi itse määrätietoisesti torjui ja hämmästeli omaa vaikutustaan - ainakin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hannu Mäkelä, Juha Hurme ja Jenni Haukio mainittiin kirjassa hänen tunnetuimpina fanittajinaan..))

    Tuon Sulasalmen kirjan olin jo laittanut "listalle", aihe minuakin kiinnostaa edelleen, vaikka aika monta siihen liittyvää kirjaa on tullutkin luettua.

    Olen alkanut tutkailla omaa kirjahyllyäni ja tehdä löytöjä sieltä. Juuri aloitin Aulikki Oksasen kirjan "Järjen varjo" (1996) ja olen ihastunut siihen ikihyviksi. En ole tajunnut miten nerokasta hänen kielenkäyttönsä on: ylenmäärin tuoreita kielikuvia, notkeaa siirtymistä "ylemmistä sfääreistä" karkeaan slangiin, runouden juhlaa.
    Uskon, että hänen kirjansa jäivät - ainakin minulla - tuon poliittisen vaikuttamisen varjoon - toki sitä näyttäisi olevan tässäkin, mutta ehkä itse koen sen nyt toisin.

    Tarinan päähenkilö on punakaartissa taistellut Alli Aleksandra, josta Marketta Moisio erilaisten sattumustan kautta kiinnostuu ja siitä alkaa "vähäpuheisten värikäs puheenvuoro", joka tekee kunniaa "takariviläisille", jotka näköjään edelleenkin elävät myös tällä palstalla..)) (Mainittakoon tässä, että takariviläisenä minäkin itseäni pidän ja olen ihan ylpeä siitä - kuten omasta "köyhyydestänikin"...)

    Olen vasta alussa kirjan lukemisessa, mutta aihe kiinnostaa ja toivon mukaan myös vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että kenen tahansa "taviksen" elämä tosiaan on laulun arvoinen - siitä löytää mitä vain - jos/kun osaa katsoa.

    Minulla on jokunen Aulikki Oksasen kirja hyllyssäni (lukematta!). Ehkä jatkan samalla linjalla..))
    Lukemisiin...
    demeter1
  2. Iltapäivää ! Näin on päässyt käymään, että minulla iltapäivä onkin nyt aamupäivä. Hävettää kyllä herätä klo 11.30. Yö meni heikosti - pitkä, häiriötön yöuni taitaa olla muisto vain.

    Päätin vakaasti, että alan noudattaa naapurini linjaa. Hänellä kello soi joka aamu 8.00 olipa yöunet menneet miten vain. Ja ainahan se vanha ainakin kerran yössä herää, eikä unensaanti senjälkeen ole taattua.

    Minulla oli tarkoitus osallistua puistoruokailuun, mikä etukäteismainonnan mukaan oli tarkoitettu myös mummoille ja vaareille. Mainos oli kivasti katkaistu juuri tärkeän tarkennuksen kohdalla: mummot ja vaarit saavat osallistua "kerran viikossa"..))
    Niin että heikkokuntoisten vanhusten oli turha lähteä laahustamaan - ties miten pitkältä -tähän tapahtumaan kun mainonnassa todettiin myös, että ruokaa jaetaan niin pitkään kuin sitä riittää... Kun samanaikaisesti uutisoidaan lapsiperheköydyydestä niin tuskin moni mummo tai vaari ilkeää edes tulla samaan pöytään...
    Niin että se siitä vanhusten huomioon ottamisesta, vanhuspalvelusta.

    Kunnalla kyllä pyöri vuoden ajan myös "Yhteinen pöytä"-hanke, missä tarjottiin hävikkiruuasta valmistettu lounas. Itse en siihen osallistunut, vaikka moni kyläkerholainen siellä kävi ruokailemassa ja sitä kehui. Yksinelävän ei tarvinnut itselleen kokata, sai tulla valmiiseen pöytään ja syödä seurassa. Ei paha.

    Saa sitten nähdä millaisen liikuntatapahtuman "Senioripaku" meille järjestää. Ajattelin osallistua..)) Kuten myös illalla järjestettävään Kilpirauhasliiton vertaistapahtumaan.

    Omat iho-oireeni ovat nyt toenneet, helpotusta oloon siltä osin. Oikea jalka kipuilee aamuisin, mutta ei haittaa liikkuessa. "Ikäänkuin minussa olisi oltavat tämä määrä kipua..))

    Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin herätessä myös tuttua elämisen innostusta - saattoihan olla, että sivuston, 80+ avautuminenkin vaikutti siihen..))

    Kiitos Hil-la, liekko ja Siili25, että jaoitte kokemuksianne muistisairaudesta. Noin luontevasti tahtoisin itsekin osata suhtautua siihen ja sitä kantaviin lähimmäisiin.
    Olinhan itsekin työharjoittelussa dementiakodissa eikä siitä jäänyt ikäviä muistoja, mutta tilanne on varmasti erilainen silloin kun läheinen sairastuu, eikä ammattirooli suojaa samalla tavalla. "Osaaminen" haihtuu ja neuvottomuus tulee tilalle.
    Oppia ikä kaikki ja toivon mukaan Siperia opettaa vieläkin...))

    Sadetta oli luvattu ja sitä myös saimme. Hyvä niin, sillä kuivuus on vaikuttanut luontoon. Kielo kukkii kituliaasti, suopursu empii, Rodo sentään availee jo runsasta kukintoaan pihamaalla. Voi tätä luonnon runsautta !

    Mukavaa kesän alkua kaikille,
    demeter1
  3. Kiitos viesteistänne Anot ! Sitähän minäkin..)) Aina löytyy moitittavaa mutta onneksi myös näitä samanhenkisiä, jotka antavat armon käydä oikeudesta...
  4. Minusta aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan ei ole mikään hyödyke tai kaupankäynnin väline vaan spontaani tapahtuma, joka syntyy luonnostaan, usein samanhenkisten ihmisten kesken. Uskon, että meillä kaikilla on tästä kokemusta elämän varrelta, vai eikö ole ?
  5. Näinkö olet tykönäsi tuumannut, Ano 12.54 ? Minun kohdallani saatat olla hyvinkin oikeassa. Kun tulee vanhemmaksi, kapasiteetti (ainakaan minulla) ei oikein riitä kiinnostuksen jakamista kovin moneen kohteeseen.
    Myös käy niin (ainakin minulla), että vaikka kiinnostaisi, ei osaa/jaksa sitä aina ilmaista.
  6. Aamupäivää ! Olisikohan jo tullut se aika, että portit pysyvät auki tänne ?..))
    Omalla kohdallani ne ovat pysyneet kiinni siitä saakka kun häiriö alkoi. Myöhään illalla on saattanut olla pieni rakonen tulla tänne, mutta sen olen käyttänyt lukemiseen. Niin että kiitos Hil-lalle ja muille, jotka ovat viestejään tänne laittaneet ja saaneet ne läpi.
    Selainta en ole edes kokeillut vaihtaa, Firefox minulla on ja palvelee yleensä hyvin.

    Vaikka olen harventanut kirjoitteluani tänne, mukana olen tahtonut pysyä ja itselleni mieluista luettavaa ovat edelleen nämä arkiset kuulumiset - miten on kevät edennyt,
    mikä on oma kunto, mitkä ovat kesäsuunnitelmat ja mitä mielessä muuten liikkuu ?

    Ja kuten Liekko ja Hil-la tuumasivat, itsestäni minäkin lähinnä kertoilen. "Itsestään paha pappi saarnaa"..)
    Uskonasioistakin oli puhetta. Tässä ajassa lienee jonkinaseista liikehdintää siihenkin suuntaan - nuorten poikien/miesten kohdalla erityisesti - tämä on median kertomaa ja ilokseni olen nähnyt siitä merkkejä myös omassa lähipiirissäni.

    Olen kertonutkin, että äitini oli avarasti uskonnollinen ja siitä syystä usko/uskonto ei ole koskaan ollut minulle minkäänlainen pakkopaita vaan pikemminkin löydettävissä oleva toinen ulottuvuus, jota olen lähestynyt Hil-lan tavoin lapsen avoimuudella ja uteliaisuudella ja kiitollisuudella siitä, että varjelus on toiminut omalla kohdallani vaikeissakin elämänvaiheissa. Ainakin tähän saakka.

    Totta kai silläkin polulla on ollut epäuskon - ja etääntymisen kausia. Mystikko Ristin Johannes on lanseerannut käsitteen: "Sielun pimeä yö" kuvaamaan vaihetta, jolloin ihminen joutuu pimeään ja tuntuu että Jumalakin on hänet hylännyt. Itse näen, että omalla kohdallani ilon ja innostuksen katoaminenen elämästä, omasta arjesta, on juuri tätä sielun pimeää yötä. Siksipä en juuri yritä "piristää" itseäni kun alakulo iskee, etenkään nyt, kun siitä ei kovasti ole harmia muille.

    Tietysti voi ajatella, että tuotan pettymyksiä muille - niille, jotka ovat kovasti minun varaani laskeneet..)) Tämä nyt taitaa kuitenkin kuulua ihmisyyteen eikä ole aina vältettävissä.
    Pohdinta on kyllä minulle ajankohtaista, ollut jo pitkään, suhteessa perhetuttuuni, jonka muisti on alkanut reistailla. Hän elää yksin, hänellä ei ole sisaruksia, vain yksi tytär, jolla ei ole lapsia.
    Meillä on ollut paljon yhteistä historia, mutta nyt tuntuu, että suurin osa siitä on poispyhkäisty, se ei ole jaettavissa. Tämä aika ei juuri kiinnosta häntä - kuten ei kovasti minuakaan..)) - mutta kun ei edes omassa arjessa löydy yhteisiä kiinnostuksen kohteita, muistelemisesta puhumattakaan, tuntuu ikävältä yrittää pitää keskustelua yllä saamatta minkäänlaista vastakaikua toisen taholta.

    Onkohan muilla kirjoittajilla kokemusta tästä ? Hil-la on kertonut kälystään ja pitää häneen yhteyttä - itse tunnen suurta vaikeutta yhteydenpidossa - etenkin tapaamisissa, joita koen hänen kuitenkin odottavan.

    Kyläkerhomme vietti jo päätösjuhlaa, eikä tulevasta tiedä.
    Kotikuntamme huolehtii kyllä meistä senioreista: meille järjestetään lasten ja nuorten kanssa puistoruokailu ja Senioripaku kiertää kerran viikossa liikuttamassa meitä..)) Täytyy ainakin käydä vilkaisemassa tapahtumia - ellei muuten niin vertaisseuran vuoksi. Tosin paikalle on parin kilsan mittainen kävelymatka suuntaansa mutta eiköhän se sentään taitu.
    Helluntaiksi suunniteltu isompi sukutapaaminen taitaa jäädä väliin tai supistua ainakin, kun pojantytär lähtee toisen mummin kanssa Pariisiin eikä muu perhe vielä tiedä ohjelmastaan. Niin että kovin helppoa näiden isompien tapaamisten järjestäminen ei ole... Katsotaan miten käy.

    Oikein mukavaa kesänalkua kaikille,
    demeter1
  7. Myöhäisiltaa ! Sattuipa ikävästi, Hil-la, tuo kaatumisesi. Ei kai kuitenkaan kovin pahasti käynyt, kertomastasi päätellen. Onneksi sait tukijoukkoja apuun. Aikaa taitaa silti mennä
    toipumiseen. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne.

    Minulle sattui hiljaisuuteni alkaessa jokin innoton kausi, en saanut minkäänlaista viestiä aikaiseksi tänne. Kausi saattoi kestää toista viikkoa ja sitten alkoi tapahtuminen, yllättäviä yhteydenottoja, vähän huolestuttavia viestejä lähipiiristäni - ja kun nämä tutut vaivani edelleen vaativat erityishuomiota, ei oikein ole löytynyt virtaa muuhun kuin oman arkeni pyöritykseen.
    Entuudestaan tiedän, että oma alivireisyyteni kestää aikansa ja menee ohi kun jätän itseni rauhaan. Näin vanhana tietysti ajattelee, vieläkö omat suojavarustukset toimivat entiseen tapaan vai pitäisikö toimia toisin, aktiivisemmin.
    Kun omia tuttujani jäi eläkkeelle, joillekin se oli niin iso elämänmuutos, että pari heistä turvautui mielialalääkkeisiin - Mirtazapiini auttoi myös unen saannista ja ilmeisesti teki päivästäkin keveämmän. Siitä on täälläkin joskus puhuttu.

    Itse on joutunut hyväksymään oman tunneherkkyyteni ja sen aiheuttamat mielialojen muutokset enkä kovin herkästi ole hakemassa helpotusta niihin. "On elämä joskus kurjaakin" totesi nuorempi poikani vuosikymmeniä sitten parivuotiaan kokemuksella ja niin kai olen itsekin tottunut ajattelemaan..))

    Nyt taidan kuitenkin olla jo voiton puolella, kortisonivoide on auttanut iho-oireisiin,
    Morton tuskin olikaan Morton, koska se ei vaivaa enää - jaksan taas vaivatta tehdä metsälenkkini - se on minulle parasta lääkettä ja kevät on runsaudessaan lähes tainnuttava. Mustikka, kielo ja ahomansikka, kukkivat jo , niittyleinikki, koiranputki ja suopursu ovat nupullaan...
    Nautittavia kevätpäiviä kaikille, toivottavasti sivusto saadaan pian kuntoon,
    demeter1
  8. Pitkästä aikaa katselin Euroviisuja. Yllättäen pidin monestakin esityksestä. Voittajakappale oli upea: melodia oli tarttuva, jäi jopa mieleen ja esittäjä oli aivan omaa luokkaansa, mestarillinen.

    Myös Israelin kappale oli kaunis, melodinen. Oli hyvä huomata, että hillityt ja syvälliset kappaleet vielä puhuttelevat - jättävät villin menon varjoonsa.

    Liettuan kappaleesta pidin myös, vaikka sille ei juuri pisteitä herunut, niin ja Alankomaiden..))

    Vöyrin poikien esitys oli tietysti hauska ja harmiton, mutta olisi enkä paremmin sopinut jollekin muulle esiintymislavalle - kuten Erika Wikmankin...
  9. Kiitos neuvosta, Ano13.00..))
  10. Aamupäivää ! Näköjään minun vappuni on vasta alkamassa, toivotuksia on tullut ja kyläkerhon kokoontuminen alkaa kohta. Se pidetään, vaikka tiedetään, ettei kovin paljon ole väkeä paikalla.
    Koleaa täälläkin ja sadetta on luvattu iltapäiväksi. Minun terveystekoni, metsälenkki, jää nyt väliin kun kävelykiintiö täyttyy kerhomatkasta. Katu ja asfaltti eivät ole kovin houkuttelevia, mutta niillä mennään tänään. En saa tuttuja kavereita seurakseni - ovat saaneet "parempia tarjouksia"..))

    Mukavaa vapunviettoa kaikille,
    demeter1
  11. Kiitos Paloma, lisätään "viisauksien käsikirjaan"..))
  12. Otan osaa, Siili25. "Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin"...
    Muistetaan kuitenkin Gibranin sanat: "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla".
  13. Aamupäivää ! Onpa huojentunut olo, kun pyhät saatiin "lusittua" - Pella Miljoonaa lainatakseni..))
    Hil-la ihmettelit jaksamistani, tuota 12 tunnin työrupeamaa. Oli sillä hintansakin: täysin pihalla, vetämätön olen ollut pari päivää sen jälkeen ja kun lankomies vielä soitti myöhään eilen illalla, tuntui, etten jaksa edes puhua..))
    Hänkin syntyi iltatähtenä ja on nyt kuusikymppisenä lähes orpo, sisko on elossa, mutta täystyöllistetty lasten ja lastenlasten kanssa. Sovimme, että lanko tulee käymään, kun kevät aukeaa vielä isommin. Hänellä on muutama lomapäivä jäljellä ja mielellään tulee tuttuihin maisemiin.

    Minulta jäi tuo Riekkisen haastettelu väliin, ehkä katson sen Areenalta. Hän on niitä hengenmiehiä, joita mielellään kuuntelee.
    Lukuharrastus on vienyt minulta paljon: radiota en ole koskaan oppinut kuuntelemaan, vaikka se varmasti tarjoaisi paljon mielenvirkistystä. Moni ikätoveri seurailee ohjelmia innokkaasti. Toinen ikääntyneille tuttu harrrastus on kortti- ja seurapelit. Uskon, että ne tarjoavat iloa ja keveyttä yhteisiin hetkiin, en vain ole niihinkään oppinut. Jonkinlaista tilannekomiikkaa saatamme tapaamisissa viljellä ja tietysti ihan tavallista tarinointia.

    Langon kanssa molemmat pahoittelimme sitä, että isommat tapaamiset suvun kesken ovat jääneet - kukaan ei niitä järjestä ja niinkin, ettei enää ole tapana lähteä kyläilemään ex-tempore tai poiketa tuttuun taloon ohikulkumatkalla.
    On nähty, että tuo kyläilykulttuurin muutos tapahtui silloin, kun televisio tuli kotien vakiovarustukseksi. Minullakin on tuttu, jonka elämää ja aikatauluja televisio-ohjelmat määrittävät, Areenasta huolimatta. Seuralaisena voivat hyvin toimia ja palvelevat etenkin silloin, jos näkö on heikko tai liikkuminen vaikeutuu.

    Kiva tosiaan kuulla tuosta liekon tilanteesta, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä on varmasti tuo pitkä kuntoutusvaihe vaatinut. Kipu ei ole kiva seuralainen ja silloin tietysti vielä viheliäisempi jos yöllä valvottaa. Mökkielämä kissa kaverina olisi varmasti minunkin mieleeni, mutta vähempään täytyy tyytyä ja yrittää tehdä siitä mieleisensä.

    Tänään voi kuitenkin ulkoilla pitemmän kaavan mukaan, pilvipoutaa luvassa ja "tähteitä" ruuaksi - ja tietysti La Promesaa iltapalaksi..))

    Mukavia arkipäiviä kaikille,
    demeter1
  14. Voi kauhistus ! Enpä pystynyt arvioimaan tuon tekstin pituutta. Täytyy kai todeta tunnetun kirjoittajan tapaan: "Anteeksi, ettei minulla ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä viestiä"...
  15. Keskipäivää ! Hyvin olet taas Hil-la valmistautunut vastaanottamaan tulevia pyhäpäiviä. Itse en ole vielä saanut edes kunnon kevätsiivousta tehdyksi. Alkuviikko meni melkein pankki- ja veroasioita hoitaessa ja kyllä tuli todistetuksi, etteivät ne "kognitiiviset taidot" ole entiset ja uhma digitalisaation ylivaltaa vastaan kasvaa entisestään.

    Toinen kirjoittaja ystävällisesti neuvoi minua Mobiilivarminteen lataamisessa - kiitos vaan vielä, mutta ikävä kyllä, se ei sittenkään onnistunut ilman pankkitunnuksia. Eli veroilmoitus viivästyy ja sanktio tulee.
    Hyvä uutinen oli sitten se, että pankista soitettin ja kutsuttiin pääkonttoriin allekirjoittamaan dokumentit. Pääsen lopulta käsiksi omiin terveystietoihini ja pystyn hoitamaan muitakin viranomaisasioita.

    Ikävä todeta, että käräjöinti senkun jatkuu täällä. Kylmis, kaikenkattavan totuuden ylivartijana pitää siitä huolen, tavoitteena saada Hil-la puhumaan "totta"..)) . viittaan hänen viestiinsä 10.31/eilen.
    Eihän tuolle tavoitteelle voi kuin nauraa, vaikka tuo jankkaaminen ja tivaaminen onnistuu pilaamaan ilmapiiriä niin, ettei tavallinen kirjoittelu juuri innosta.

    Jos on täällä vain esittelemässä omaa ylivertaisuuttaan, peilaamassa itseään muihin, niin kai siitä hetken nosteen saa - ainakin omissa silmissään - ja jos se jollekulle riittää, niin minkä me sille voimme.

    Hil-lan "kannatus" on käsittääkseni vankkumaton ja hänen tunneälyään ihailen.
    Se paljastaa vastapuolen laadun ja stalkkauksen, minkä voisi hyvin nähdä sääntöjen vastaisena toimintana, mutta eipä taida meidän botti välittää, kunhan viestejä riittää ja jankkaamallahan niitä saa...

    Harmittaa nyt niin, etten oikein tohdi enempää kirjoittaa, Hil-lalle kaikki arvostus ja kannustus - hyvää pääsiäistä kaikille kirjoittajille,
    demeter1
  16. Voi kiitos tuosta tiedosta, yritän tuolla ohjeella..))
  17. Heh, tuo Mobiilivarmenteen saaminen olisi vaatinut tunnistautumista ja ilman pankkitunnuksia sekään ei suju - kuten ei mikään muukaan...
  18. Kiitos muistuksesta, Ano 11.06. Eilen vähän tutkin tuota mahdollisuutta, mutta tuntui liian monimutkaiselta sen lataaminen. Ehkä yritän vielä, tienaisin viisikymppiä..))
  19. Aivan, Paloma, uskon kyllä, että sinulta noiden listaamiesi asioiden tekeminen sujuu - olethan sen osallistumisellasi ja kirjoillasi todistanutkin.
    Minulla tekee tiukkaa: puoliso puuttuu arkea jakamasta, lapsenlapset ovat vielä aika pieniä, kirjoittaminen on hidasta, lukeminen sujuu paremmin, mutta ihmissuhteet ovat välillä liiankin huonolla hoidolla.
    Niin, että jostakin osa-alueesta on pakko aika ajoin luopua.

    Olen myös aika huono multitaskaaja, enkä näköjään hyvä organisaattorikaan.
    Vaikka aikatauluttamista ja rutiineja vähän moitiskeltiin, minulle ne voisivat olla hyväksi: tekemistä enemmän, tuumailua vähemmän..))

    Kun me kuitenkin tässä elämänvaiheessa saamme elää sitä omaehtoista elämää niin kovasti ei tahtoisi itseään kovistella, itseohjautuvuus taitaisi olla se käypä sana tähän...))

    Riittävä tyytyväisyys omaan päiväjärjestykseen taitaa kuitenkin olla realistinen tavoite meille kaikille. Siitä olisi mukava kuulla muidenkin kertomana.
    demeter1
  20. Oho, Ano 13.14. Enpä olisi uskonut. Ilman teräväpiirtoa menisi viisikymppisestä.

    Hänelle ei nyt kuitenkaan voi esittää onnittelua, minkä tuttuni usein antaa päiväsankarille: täytit kuusikymmentä, mutta et näytä päivääkään vanhemmalta kuin seitsemänkymmentä..))
    21. 6 / 372
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt