demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7383

  1. Näin se taitaa olla Eliaana. Niitä pieniä asioita on kuitenkin helppo heitellä ja käsitellä, kun isompiin emme pysty - eivätkä näytä pystyvän nekään, jotka on siihen tehtävään valittu.

    Silti toivoisi, että me varttuneet osaisimme paremmin olla keskenämme, tuntea vaikka sitä kohtalonyhteyttä sensijaan, että kisaamme toisiamme vastaan.

    Tai no. Osataanhan mekin välillä..

    Täytyy myöntää, että haikeutta tunnen kun kerrot Väinöstä - mutta siis kiva että kerrot -
    kun minun kissakaipuuni ei taida täyttyä. Koiriin - tai koiraan - täytyy nyt se kiintymys sijoittaa. Huvittaa vähän kun tuntuu, että vastaantulevat koirat näyttäisivät aistivan
    koiramyönteisyyteni, pysähtyvät, jäävät tuijottamaan ja tulevat tykö jos isäntä/emäntä sallii..))
    Pojan perheessä koira on vielä pentuvaiheessa ja melkein sanoisin, että työläämpi on kuin ihmislapsi. Rakkaita ne lemmikit silti ovat työläinäkin, sen jokainen lemmikin omistaja voi todistaa. "Mitä on ihminen ilman eläimiä ? Jos kaikki eläimet olisivat poissa, ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen"... (Intiaaniviisautta..))

    Voimia kevätpuuhiisi sinne maalaismaisemiinkin,
    demeter1
  2. Toivoiko hän ? Minä otin sen yleistoteamuksena. Ja tarkasti ottaen: mikähän olisi sellaista sanottavaa, mistä ei huomautettavaa tulisi - tässä nykyisessä ilmapiirissä ?

    Huomauttelu nyt näyttää kuitenkin olevan suosittua ja herättävän keskustelua..))
  3. Hyvä ehdotus, Hurskainen. Samaa mieltä: me olemme vapaita, ellemme muuten niin siellä mielen puolella..)) Harmi vaan että sitä vapauden käyttöohjetta, yleispätevää, meillä ei ole, joten eksyksissä taidamme monesti olla.
    "Sitä pahaa, mitä minä en tahdo, minä teen. Sitä hyvää mitä tahdon, minä en tee"...
    (Paavali)
    Näillä mennään ja yritetään pärjäillä...
    demeter1
  4. Olehan sinäkin varovainen ulkotöissä Neeasa. Kylmästi tuuli puhaltaa, tänään en arvannut lähteä ulkotöihin ollenkaan, Niitä riittää luonnonvaraisessakin pihassa.
    Apulaisia minäkin odotan !..))
  5. Kiva kuulla, Eliaana, pohdintojasi Valkohaikarasta. Sen minäkin luin ennen muita...
  6. Taidat taas aavistaa mistä vallitseva hiljaisuus johtuu, Hil-la. Yleinen väsyminen on ainakin minua vaivannut. Alkuvuoteen kertyy jo näitä näitä huolto- ja korjaustapahtumia: hammaslääkäriä ja näitä loputtomia verikokeita - kampaajakin pitäisi tilata ja täydentää lääkevarastoa. Kaikenlainen asiointi on minulla edelleen hankalaa, kun pankkitunnukset puuttuvat. Tänään laboratoriokäynnillä kuulin, että minulle oli määrätty myös sydänfilmi, enkä ymmärrä miksi. Selviäisihän se soittamalla, mutta nyt ei jaksa..))

    Virtaa ei tunnu olevan kovasti muillakaan - ikätovereihin ja lähipiiriini viittaan. Ennen puhuttiin kevätväsymyksestä ja tiettävästi jonkinlainen influenssaepidemiakin on liikkeellä.
    Olen myös sitä mieltä, että tältä maailmantilanteelta ei enää voi suojautua - pikkumieskin,
    8 v, siihen otti eilen kantaa. Kunpa pysyisimme heitä suojelemaan liian isolta kuormalta.

    Tänään jätin suosiolla päivittäisen terveystekoni, sen kolmen kilometrin metsälenkin tekemättä, kylmä puuskatuuli ja katupöly olivat liikaa...
    Parempaa keskiviikkopäivää kaikille,
    demeter1
  7. Epäiijöille voin todistaa, luettuni Paloman kaikki kirjat, että edes tuossa mainitussa "Riikinkukan siiven alla" ei ollut kuvattuna ketään tunnistettavaa kirjoittajaa täältä.

    Totta kai jokainen kirjoittaja käyttää omaa kokemusmaailmaansa materiaalina omissa julkaisuissaan, mutta osaa myös varoa ja varjella kuvattaviensa intimiteettiä yhtä lailla kuin omaansa.
    Tilityskirjallijat ovat tietysti asia erikseen.

    Samanaikaisesti Paloman kirjojen kanssa luin myös Gabriel Garcia Marquezin, Kolumbialaisen Nobel-kirjalijan, kirjaa ja löysin niistä paljon yhteistä, joten turha suhtautua väheksyvästi Omakustanne-kirjoihin. Minusta ne voivat jopa päästä lähemmäs lukijaa kun kaupalliset arvot ovat poissa.
    Vahvan vaikutuksen ja jäljen kirjat jättivät, Riikinkukko ei ehkä niinkään oman aihepiirinsä vuoksi, mutta kaksi muuta tarjosivat runsassisältöisen nojatuolimatkan toiselle mantereelle, erilaisiin olohin, toiseen aikaankin.
    Olisikin mukavaa jos muutkin kirjat lukeneet kertoisivat vaikutelmiaan niistä. Vähän ikävältä on tuntunut tuo naljailu, millä niihin on täällä suhtauduttu. "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" ?
    Outoa tuollainen bannaaminen, sattumanvaraiselta kuulostaa. Tätäkö meno sitten alkaa olla, kun tekoäly asettuu vartiaksemme täällä ? Vai onko se jo asettunut ?
    demeter1
  8. No voi ! Noinko nyt viestini tulkitsit, Ano 16.59 ja harmistus ja huoli iski päälle.
    Mitenkähän tässä osaisi olla ja sanojaan sovitella kun aina menee jotakin pieleen ?
  9. Eikö, Ano 16.16. Kaikilla on annettavaa - myös heillä, jotka seurailevat.
    "Hiljaista ihmistä kannattaa kuunnella"...))
  10. Iltapäivää ! Kyllä tuo brinkkalan ahkerointi kunniamaininnan ansaitsee. Ei minusta olisi.
    Vähän vähältä minäkin yritän paikkoja kohentaa mutta ellei ole vieraita tulossa, annan olla.
    Koen mieluummin sitä "kotihäpeää" - uusi sana minulle - kuin siivoan..))

    Nyt kun "puutuitte asiaan", Hil-la ja brinkkala niin olihan se aika rankka veto asiakaspalvelijalta tuo "omakuva yöpöydällä" - minua se kyllä vaan nauratti, naurattaa vieläkin. Jos nyt tilannetta analysoin niin taidan kallistua brinkkalan päätelmään - minun ulkoinen olemukseni ei suinkaan viesti arvokkuutta - kiitos vain brinkkala - vaan pikemminkin päinvastaista. Ellei nyt ihan arvottomuutta niin jonkinlaista huolettomuutta,
    minulle sopii sanoa.
    Ja totta, jos oma fiilis on hyvä näkee asiat paremmassa valossa kuin myrtsinä ollessa.

    Jankkaamiseksi nyt meni, mutta mitäpä tässä muutakaan..)) Kun ei oikein jaksa vakavoitua isojen asioiden äärelle.
    Eilen niistä tuli kälyn kanssa puhetta, eikä tarvinnut montaa repliikkiä vaihtaa ennen kuin tiukat äänenpainot saivat sijaa. Mietin, ovatko nämä tiukat kannanotot ja siihen liittyvä tylytys meiltä ikääntyneiltä naisilta todiste siitä, että meitä ei ole kuultu ? Ainakin käly kertoi kärsineensä siitä. Itsellänikin oli vaihe, jolloin julistaminen oli lähes ainoa tapani olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Häpeillen muistan tuota aikaa enkä tiedä, olenko vieläkään tuosta tavasta täysin päässyt.
    Eiköhän se ikä kuitenkin tasoita luonteen särmikkyyttä ja ymmärrys lisääntyy sen myötä ?
    Toivoa sopii.
    Eliaana joskus mainitsi katsoneensa (Teemalta) tuota Studio65. Minäkin seuraan sitä. Tämän päivän aihe on "Diagnoosi myöhäisellä iällä". Kiinnostaa kyllä minua. Veikkaan, että ADHD olisi päädiagnoosi minullekin - olinhan kouluaikanakin ainoa tyttölapsi, joka sai kotimuistutuksia. En ilkeillyt, mutta en myöskään pystynyt keskittymään opetukseen.
    Minulla oli myös lukihäiriö, mutta eipä tullut koskaan mieleen, että olisin tullut huomioon otetuksi "erilaisena oppijana". "Tyhmä" riitti silloin diagnoosiksi..))

    Tänä päivänä noita diagnooseja satelee niin tiheään tahtiin, että jos meidät testattaisiin, monille meistä voisi olla tarjolla ikioma diagnoosi...Kalliiksi tulisi - ja tulee - senkin seulominen, erityisjärjestelyistä puhumattakaan.

    Upea ulkoilusää täällä: aurinkoa ja lämpöä riittää, mutta kylmä tuuli viilentää. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja ihmekin tapahtui: nuori pariskunta tuli vastaan ja tervehti iloisesti..))
    Nuorimies oli jo sortseissa liikkeellä. Ehkä niiden aika on kohta.

    Neeasa! Sinulta sain nyt innoitusta tuohon kotipihan risujen keräämiseen. Puuskatuulet niitä saavat aikaan ja rumentavathan ne pihaa, maatuneista koivunlehdistä puhumattakaan. "Kyllä olis nuijalla töitä" - vai miten se Simo Salmisen protestilaulu kuuluikaan ?..))

    Mukavaa lauantai-iltaa kaikille,
    demeter1
  11. Minä en ole tainnut nähdä tuota elokuvaa,Rakkautta koleran aikaan, enkä ollut lukenut kirjaakaan, pari muuta olen Marquezilta lukenut tuon Sadan vuoden yksinäisyyden lisäksi, mutta aion lukea sen nyt uudelleen.
    Kiehtovaahan tuo kuvaus on, niin aistivoimaista että tuntee itsekin pääsevänsä kohteisiin, todistajaksi tapahtumiin, myös Valkohaikaroissa oli samaa taikaa.
    Linkittämäsi musiikkikappaleet olivat upeita, kiitos, en tuntenut niitäkään.

    Terveiset sinne ja voimia seuraavaan kirjaprojektiin.
    demeter1
  12. Kyllä nyt on taas tuota manipulointia liikkeellä - en minä, mutta tuo brinkkala..))
    Kertoi paistaneensa silakkapihvejä ja niitä minäkin paistoin. Keitin myös parsakaalia.
    Jotakin rataa pitkin se manipulointi tapahtui kun näin kävi.
    Siivoamaan ei sentään pystynyt minua manipuloimaan, mutta paras pitää varansa jatkossa..)) Tiedä mitä tässä vielä joutuu tekemään...
  13. Samanlaista on minunkin jaksamiseni, Makriina. Jos yhden päivän jaksaa, toinen meneekin jo ketuille. Siihen on vaan nöyrryttävä, minun ainakin.
  14. "Äitelää manupulointia"..)) Jos noin sanot, Ano 13.03.
    Itse en nyt kyllä sellaista löydä, kuten ei moni muukaan näytä löytävän. Neljä kirjaa sittenkin aika lyhyessä ajassa on minusta melkoinen saavutus teki sen kuka tahansa ja kai sen nyt voi "huomata" kuten monet muutkin esiin tulleet taidot huomataan täällä.

    Kuten Eliaana totesi: yksi osaa yhtä, toinen toista.
    Se alkuperäinen manipulointihavainto oli kyllä minunkin mielestäni niin kiemurainen ja oudosti rakentunut, etten osannut sitä todesta ottaa, yksinkertainen kun olen...
  15. Heh, tulikohan tuo "amerikka" nyt muidenkin näytölle tuon pitkän viestini jälkeen ?

    Jokin outo liike tuli kai tehtyä kirjoittamisen aikana. Kyllä sivustokin tökkii välillä...
    Sorry nyt.
  16. Oho Makriina ! Enpä ole tullut ajatelleeksi mitä kaikkea digimaailmassa voi tapahtua. Itse en ole mukana edes Facessa - tai olen, mutta en kirjoittele sinne.
    Sähköpostiin tulevaa mainospostia ja niissä olevia linkkejä en minäkään avaa, sen verran olen oppinut varomaan.
    Villiksi on maailma mennyt.
    demeter1
  17. Hyvä että kerroit noita asioita itsestäsi liekko. Olet vahvasti läsnä, mutta et alleviivaa itseäsi etkä laatuasi. Minusta on iso saavutus jos/kun on tavoittanut tuon tilan: että voi elää hetkessä ja kokea elämän täyteyttä ilman muodikasta elämyshakuisuutta. Eikö se jo ole sitä "täysillä elämistä" ? Ainakin Idän ajattelun mukaan..))
    Kiva tuo kissatarina. Aina kun niitä kuulee, alkaa tehdä mieli kissakaveria....
  18. Olin kuullut "huhuja" että väärinkäytöksiä tapahtuu juuri näiden verkko-ostojen kohdalla ja helppoahan se taitaa olla kun tilanne on tuo, mitä kuvaat, Ano 12.12.
    Itse en tee verkko-ostoja (enkä paljon muistakaan ostoja..)) mutta niin vaan keksivät minutkin.
    Eipä ole tällaistakaan aikaa ennen koettu, että kaikkea täytyy epäillä, mihinkään et voi luottaa ja kun ainakin itse olen tottumaton digipalvelujen käyttäjä, yritän pysyä niistä erossa aina kun se on mahdollista.
  19. Aivan, 14.42. Tapa viestiä ja se miten suhtautuu toisiin kirjoittajiin vaikuttaa varmasti ratkaisevasti keskustelun kulkuun.
    Ja voihan ihminen kertoa omaa tarinaansa alleviivaamatta itseään millään tavalla.
    Siitäkin on täällä hyviä esimerkkejä, mielestäni.
  20. Iltapäivää ! En oikein usko, Hil-la, että kukaan tahtoo Nojatuolin loppuvan. Sisältöä kai kriitikot tahtoisivat muuttaa (kuten aina ennenkin).
    Vakikirjoittajiin ollaan väsytty jos oikein ymmärsin ja kyllähän se juttu pakkaa usein pyöriä heidän ympärillään kun Anoja ei ole helppo tunnistaa, eikä maalittaa..))

    Uuttahan tämä ei ole, rähinää ja tyytymättömyyttä on riittänyt, mutta myös hiljaisia ja sopuisia aikoja - niin täällä kuin muuallakin.

    Piste Iin päälle taisi nyt sitten olla tuo sairaalajakson kuvaus. Kaikki eivät tykkää kuunnella/lukea sairauksista - "valittamisestahan" meitä vanhuksia syyllistetään tämän tästä.

    Itse en oikein ymmärrä tuota rajausta ja koen, että erilaiset vaivat ja krempat kuuluvat ikäihmisten elämänsisältöön ja ellei niistä saa puhua niin onhan se melkoista sananvapauden rajoittamista meidän kohdalla kun emme kuitenkaan harrasta vihapuhetta emmekä puhu rumia muutenkaan - ainakaan kaikki eivät puhu..))

    Hil-lan väsymisen ymmärtää. Varmasti Nojatuolin henki on muuttunut vuosien varrella ja kuten sanottu, ei ainakaan parempaan suuntaan. Silti uskon, että Nojatuolilla on isompi merkitys kuin tiedostammekaan. Sen olemassaolo on tarjonnut monelle meistä mieluisan alustan tavata vertaisia, ikäihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja jakaa sitä kokemusasiantuntijuutta, mitä meillä kaikilla on.

    Eihän se kanssakäyminen aina onnistu, ihmisiä omine puutteinemme olemme, eivätkä toiset ihmiset aina vastaa omia odotuksiamme tai toiveitamme- pettymyksiä tulee - joskus tulee pahastikin takkiin, mutta niin kai elämässä käy välillä - kun kaikki ei mene kuin siellä Strömsöössä.
    Silti sanotaan, että ihmisyhteys, vajavaisenakin, on meille kaikille tarpeen ja pitää meidät elämässä kiinni eri tavalla kuin pidättäytyminen ihmisyhteyksistä. Ja tänä päivänä meille, joilla jo saattaa olla rajoituksia osallistua muilla tavoin, nettimaailma voi tarjota siihen mahdollisuuden, jota ei ehkä kannata ohittaa - tai ainakaan jättää kokeilematta.
    demeter1
    21. 6 / 370
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt