demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7506

  1. Ai niin. Neeasa tuolla toisessa ketjussa muisti, joku Anokin. Kiitos vaan. Aina lämmittää mieltä, kun joku "nimeltä kutsuu"..))

    Olen tosiaan liikkunut omilla jaloillani jo pitkään ja kiitollisuutta tunnen melkein joka askeleella. Tuntuu kuin epäonnistumiset näidenkin kohdalla olisivat lisääntyneet. Vai onko niin, että onnistuneista operaatioista ei raportoida ?

    Kiva oli sinusta kuulla, että elelet kuten ennenkin, niin ymmärsin. Yritetään jatkaa entiseen malliin, hyvää syksyä sinulle,
    demeter1
  2. Varmasti noin kuin sanot, Ano 10.24, jos/kun arkijärki vielä pelaa, pystymme epäilemään kaikkea, myös auktoriteettejä ja asiantuntijuutta.

    Kuitenkin median välittämässä, meille tarjotussa maailmakuvassa, tiede ja asiantuntijat ovat kai sittenkin olla hallitsevassa asemassa. Ne muodostavat yhdessä sellaisen mafian, että yksittäiset toisinajattelijat vaiennetaan helposti, jos ylipäänsä saavat ääntään kuuluviin ja "pelkkänä ihmisenä täällä ei voi asettaa kyseenalaiseksi yhtään mitäään" (Helena Anhava)

    Tämän tietäen moni on menettänyt kiinnostuksensa uutta luovaan ajatteluun tai ajatteluun ylipäänsä ja vaipunut siihen apatiaan, mikä tarjoaa näennäistä turvaa ja hyvinvointia.

    Vielä viittaisin tuohon tapaus Keskisarjaan. Kuohahdus käy jos/kun joku kehtaa/uskaltaa esittää "virallisen totuuden" vastaisen näkemyksen siitä kulttuurinmuutoksesta mikä on meidän arkea tälläkin hetkellä.
  3. Niin, Paloma, heistä - poisnukkuneista - saa voimaa jos/kun pitää kanavat auki..))
  4. Tunnistin tyylisi, Mdk.Mdk. Itse olen joutunut Dalai Laman kohdalla tyytymään kirjoihin, mutta hyvä niinkin.
    Äiti Amman halattavaksi pääsin sentään..))
  5. Hienoja ajatuksia ja muistutuksia, Siill25. Vanhustyön Keskusliitto ja Ikäinstituutti tekevät merkittävää työtä meidän vanhusten hyväksi. Ikäinstitutti tuli minulle tutummaksi, mutta nyt tuo järjestötyökin on harrastuksena hiipunut.
    En sentään vielä sano kuten mielenterveyskuntoutujilla oli tapana sano: "Ahdistus yhdistää mutta yhdistys ahdistaa"...))
  6. Niinpä, Paloma. Vastakkainasettelu tuntuisi olevan läsnä kaikessa kanssakäymisessä. Markkinatalouteen kilpailu, vastakkainasettelu, on sisäänrakennettuna. Pitää pärjätä, olla yhtä hyvä, mieluummin vähän parempi kuin toinen.
    Kilpailussa ei nähdä mitään pahaa, vaikka se ruokkii eriarvoisuutta, mitä taas pidetään erityisen pahana...))
    Sosiaalisen perimän osuus liikkuvuudessa ? Jospa se kuitenkin on luonnekysymys ?
    "Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät"..))
    Elmer Diktonius))
    demeter1
  7. Tuollainen käsitys minullakin on, Ano 18.54, kalliiksi tulee purku. 20000 mainittiin mainittiin minullekin purkukustannuksena kun vaihtoehtoja mietittiin....
  8. Karjalastako kajahtaa, nämä sanonnat, Paloma ? Sieltä löytyy tuota keveyttä, toisin kuin "Pohojanmaalta", siellä oltiin aina tosissaan. eikä periksi annettu..))
    .
  9. Kiitos viestistä Mira. Pitkät viestit, tarinat ja omat elämänkuvaukset ovat minullekin mieluista hengenravintoa. Täälläkin ne tarjoavat vertaisseuraa, mitä ainakin minulta yksineläjänä toisinaan tuntuisi puuttuvan.
    Tietysti minulla on asiat hyvin, vaikka lapsuudenperheestä ei ole enää ketään jäljellä, lapsuudenystäviä vielä on ja pidämme harvakseltaan yhteyttäkin. Ja kun omat pojat asuvat lähellä perheineen, olen tietysti erityisen onnekas.
    Silti yksin eläminen tuntuu nykyisin luonnolliselta elämänmuodolta minullekin. Jos on paljon pitkäkestoisia tapaamisia, väsyn, mitä ei ole ennen tapahtunut - kai olen sitten ollut hyvinkin "seurallinen"..))
    Jossakin on sanottu, että yksinäisyys on mielentila. Ja tietysti onnellinen on se, joka mielentyyneytensä säilyttää, ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tuskin enempää voi elämässä saavuttaakaan.
    Ja kuten kerrot, ihminen löytää virikettä ja sisältöä elämäänsä vaikka sieltä halveksitulta "kotisohvalta" - tai vain katselemalla ikkunastaan ulos...))

    "On elämän rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano"...(Kaarlo Sarkia).

    Kaikkea hyvää syksyysi, viihdytään..))
    demeter1
  10. Olipa hauska puheenparsi, Kristiina: "olokoon miun puhe...))
    En ole kuulutkaan.
    Älähän turhia arkaile, sanon sinulle, vaikka toisinaan teen sen itsekin...
    Jospa ruvetaan uskomaan, että "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa"...))
    Tsemppiä meille !
  11. Onnittelut täältäkin Hilla. MInulta jäävät aina nimipäivät huomiotta, siitä olen joskus saanut moitteitakin..))
    Onpa sinulla taas herkkuja tarjolla. Mustikkakukkoa en ole aikoihin tehnytkään. Yhtä lailla minun herkkuani on, siinä kuin ruispuolukkapuurokin. On meillä rikas ruokaperinne ja kiitos niille, jotka sitä jaksavat ylläpitää - kuten sinäkin Hilla..))
  12. Kiitos viestistä Mira. Pitkät viestit, tarinat ja omat elämänkuvaukset ovat minullekin mieluista hengenravintoa. Täälläkin ne tarjoavat vertaisseuraa, mitä ainakin minulta yksineläjänä toisinaan tuntuisi puuttuvan.
    Tietysti minulla on asiat hyvin, vaikka lapsuudenperheestä ei ole enää ketään jäljellä, lapsuudenystäviä vielä on ja pidämme harvakseltaan yhteyttäkin. Ja kun omat pojat asuvat lähellä perheineen, olen tietysti erityisen onnekas.
    Silti yksin eläminen tuntuu nykyisin luonnolliselta elämänmuodolta minullekin. Jos on paljon pitkäkestoisia tapaamisia, väsyn, mitä ei ole ennen tapahtunut - kai olen sitten ollut hyvinkin "seurallinen"..))
    Jossakin on sanottu, että yksinäisyys on mielentila. Ja tietysti onnellinen on se, joka mielentyyneytensä säilyttää, ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tuskin enempää voi elämässä saavuttaakaan.
    Ja kuten kerrot, ihminen löytää virikettä ja sisältöä elämäänsä vaikka sieltä halveksitulta "kotisohvalta" - tai vain katselemalla ikkunastaan ulos...))

    "On elämän rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano"...(Kaarlo Sarkia).

    Kaikkea hyvää syksyysi, viihdytään..))
    demeter1
  13. Kiitos muistutuksesta, korppis. Varmasti tuo tapa olisi hyvä ottaa käyttöön, ainakin silloin jos katsoo sanoneensa jotakin sellaista, mikä olisi hyvä muistaa.
    Yleensä ei näin ole, ainakaan omalla kohdallani, sen muistaa minkä muistaa ja ellei muista voi aina vedota ikäänsä..))
  14. Tuo edellinen oli tietysti minun viesti...
  15. Ikätovereille kokkaaminen on minullekin mieluista. Heillä ei yleensä ole näitä tyypillisiä rajoituksia: ei laktoosia, ei gluteiinia, ei lihaa..))
    He eivät myöskään nirsoile.
    Lapset ja nuoret ovat vaativampia, ainakin täällä. Itse olen aika nihkeä kokeilemaan mitään uutta, jo tuo mausteiden paljous asettaa rajoja. Joudut ehkä ostamaan sellaisen mausteen, mitä et jatkossa enää käytä...
    Mutta onnellisessa asemassahan me olemme: "kaikkea on"..))
    Millä hinnalla, mitä se maksaa - onkin tietysti toinen juttu. Eikä vain rahassa vaan luonnonvaroissa. Itse lopetin viimeksi avocadon oston, kun kuulin miten paljon vettä sen kasvatus vaatii. Maissa, joissa puhdas vesikin on katoava luonnonvara...
  16. Kiitos tuosta tarinastasi, Mdk.Mdk, muistisairaan ystäväsi huomioinnista. Hoksasin kyllä itsekin, että vähän samaa teen: kutsun kylään ja laitan kotiruokaa. Mielellään kyllä tulevat.
    Pitäisi - niin "pitäisi" - vain tehdä se useammin.
    Yhden muistisairaan naapurini kohdalla tilanne on vähän ikävämpi: hänelle on tullut selkeitä harhoja, enkä oikein osaa niihin suhtautua. Hänellä on onnekseen sukulaisperhe, joka taitaa olle hänen virallinen "lähiomaisensa".
    Niin että hänen kohdallaan tilanne taitaa olla niin "hyvä" kuin voi kohtuudella odottaa...
  17. Olen lukenut Miina Supiselta vain tuon esikoisen: Liha tottelee kuria. Tykkäsin siitä kyllä, mutta jotenkin kirjailija pääsi unohtumaan. Olisiko kustantaja tehnyt liian vähän töitä hänen eteensä..?))

    Juha Itkosen uusin kirja "Huomenna kerron kaiken" näkyy nyt olevan myyntitilastojen kärkipaikoilla, Satu Rämön kaverina..))

    Sain kirjan sattumalta pikalainana. Kirja taisi olla näitä "lukuromaaneja", sujuvaa tekstiä, ei mitenkään vaikeaselkoista ja tietysti "myyvä" aihe keskiössä: intohimo (seksi) ja sen uusi tuleminen keski-iässä. Eiköhän sekin ole jo hyvinkin kaluttu aihe, muutosta parempaan on hehkutettu ainakin naistenlehdissä..))

    En oikein osannut keksiä, mikä kirjassa olisi ollut sellaista, mitä ei olisi sanottu tai käsitelty monesti ennenkin. Päähenkilöiden parisuhde oli tietysti hyvinkin koukeroinen: loputtomia luonneanalyysejä, syiden ja seurausten vatvomista, ehdottaman avoimuuden vaatimista ja lopulta 70 vuoden iässä ilmaan heitetty lupaus kertoa se, mikä jäi kertomatta..))

    No. Tämä arvio sisälsi tietysti tiettyä turhautumista siitä, ettei itsessä ollut riittävästi tartuntapintaa keski-ikäisten ajanviettotavoille: kapakoissa istumiselle, viinin litkimiselle, taloudellisen menestyksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle, yläuokkaisen elämäntavan kuvaukselle.

    Tietysti hyvä, että että nämäkin asiat tulivat tutuiksi tätä kautta...)) Ettei mikään inhimilinen jäisi vieraaksi..))

    Kirja oli tietysti hyvin kirjoitettu ja Juha Itkonen on sympaattinen kirjailija, jossakin taidettiin myös mainita että kirja ei ole autofiktio...
  18. Aamupäivää ! Yhden viestin jo kirjoitin, mutta taisin hipaista väärää näppäintä ja sinne meni..))
    Uusi kännykkäni käyttäytyy samoin: jos hipaisen yhteistietoluettelossa jotakin nimeä, se soittaa kyseiselle henkilölle. Kai sille olisi jotakin tehtävissä, mutta en nyt jaksa ruveta niihin talkoisiin...
    Nytkö Hil-lan pitäisi ruveta tukihenkilöksi henkilölle, joka on hänelle antanut huutia, luultavasti enemmän kuin kukaan toinen täällä ?
    Onneksi meillä on Anot. Taas tuli osuva havainto, Ano 9.54, kyseisen kirjoittajan palstakirjoittelusta.

    Paljon on Nojatuolissa käyty keskustelua, asioista ja arjesta..)) Eikö se arkikin voisi olla "asia"? Minulle se ainakin on ja aina kiinnostaa miten se muilla sujuu - tai ei suju.
    Kiitos siitä kirjoittaneille...

    Keskustelusta keskusteleminen taitaa olla se kestoaihe täällä.
    Näyttäisi nyt siltä, että chattäilytyyli on lyönyt itsensä läpi. Jokin aika sitten siitä ei tykätty, olisiko se ollut suorastaan kielletty, koska sillekin taisi olla oma osionsa, vai miten ?

    Itse olen aina ollut pitkien viestien, kerronnallisen keskustelun perään. Siitäkin on valitettu, ei jakseta lukea ja kun viestejä arvioidaan kuin ne olisivat sisällön tuottamista, niihinkin tietysti väsytään - harvalla meistä viihdetaiteilijan ominaisuuksia on. Vai onko ?

    Hil-lan omat viestit käsittääkseni läpäisevät ankarankin syynin. Niihin kohdistuva kritiikki voidaan helposti nähdä esittäjän omaan problematiikkaan liittyvänä. Niihin Hil-la yleensä vastaa ja niin tyhjentävästi, että ne on helppo jättää omaan arvoonsa.

    Vaikka taas voi tulla nuhteita ja pilkkaa otan oikeudekseni arvioida, mikä Hil-lan kirjoittelussa on sellaista, että hän on pystynyt jatkamaan ketjuaan vuodesta toiseen, myös tämän muuttuneen keskustelukulttuurin aikana, mikä täytyy jo lukea erityissaavutukseksi.

    Olisiko vastaus näin yksinkertainen: Hil-la on aina oma itsensä. Ei enempää eikä vähempää.
    Pitkän listan voisi hänen ominaisuuksistaan laatia, mutta se on viisainta jättää väliin tässä yhteydessä - ei ole talontapa..)) Ja saammehan me joka päivä kokea hänen läsnäolonsa voimaa...

    Olen tainnut jo ruutuaikani käyttää, mutta ihan pari itselleni tärkeää aihetta tuli mieleen tuosta Hil-lan aamunavauksesta.
    Millaisia kokemuksia muilla on muistisairaasta läheisestä ?
    Miten voisi ilahduttaa/ottaa huomioon toinen ihminen jos/kun omat edellytykset ja voimat ovat vähentyneet?

    Kun olen, arjen paineidenkin vuoksi, vähentänyt kirjoitteluani tänne, kirjoitan kyllä edelleen viestejä omassa päässäni, aamuyön tunteina, metsälenkillä, missä milloinkin. Seepra ei pääse raidoistaan..))

    Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille,
    demeter1
  19. Aamupäivää ! Erityiskiitos Hil-la, tämän aamun kirjoituksesta. Kuin olisi pitkän harhailun jälkeen tullut kotiin, tuttujen tuumailujen ja arkisten askareiden pariin..))

    Olen kyllä hatarasti seuraillut "tapausten kulkua"täällä, mutta mitään sanottavaa minulla ei keskusteluun ole ollut. Joitakin repliikkejä on nyt mieli kehaista tai kannustaa, samoin "uusien" tulokkaiden viestittelyä, mutta kun arkista tapahtumista on itsellä ollut runsaasti, olen jättänyt viestittelyn väliin.

    Minulla on myös meneillään todellinen lukumaraton: yht´äkkiä sain kirjastosta kaikki varaamani kirjat ja uutuuksissa on vain kahden viikon laina-aika - niitäkin joukossa oli.

    Myös tämä "syyskauden alku" on tuonut mukanaan erilaisia järjestelyjä ja tämä oma perushuoltokin teettää aika ajoin ylimääräisiä siirtoja. Kampaajan sain sentään varatuksi, suuhygienistiltä tuli jo kortti/kutsu tapaamiseen - sielläkin pitäisi nykykäytännön mukaan käydä useamman kerran vuodessa - ja hammaslääkärissä vain joka kolmas vuosi !

    Jälkahoitoa en juuri ole tarvinnut ennen tätä Basedowin tautia, kilpirauhassairautta, nyt kynnet ovat haurastuneet ja vaativat erityiskäsittelyä.
    Lihaskuntoharjoittelu on kai vienyt hieronnan tarpeen, pari vuotta sitten taisin käydä hierojalalla viimeksi...
    Mutta, kuten tiedetään, tämänpäiväinen terveydentila voi muuttua hetkessä, melkein mitä tahansa voi olla tulollaan ja jokaisesta terveestä päivästä voi vain olla kiitollinen.

    Nykytiedon mukaan siihen "hyvään, terveeseen elämään" lasketaan myös myötätuntoinen, toiset huomioon ottava asenne. Siitä Hil-la on monesti kertonut, kuten nyt tuosta kälyn huomioimisesta.
    Tuohon henkeen voin itsekin samaistua, isossa perheessa kasvaneena asenne lienee jo selkäytimessä.
    Nykyisin kun perheet ovat pieniä tai lapsia ei ole lainkaan, voisi kuvitella, että se olisi omiaan ruokkimaan tätä minä/minä-kulttuuria, jossa aito jakamisen henki on muuttunut esittelyksi, laskelmoinniksi ja kilpailuksi.

    Synkistelyksi meni, vaikka iloa etsin..)) Minulla se vain pakkaa olla niin, että "se huonoin alternatiivi (vaihtoehto) tulee ensimmäisenä mieleen ja kun sen saa vieritettyä sivuun,
    löytyy parempaa, iloakin...

    Sitä toivotan kaikille tähänkin päivään,
    demeter1
  20. Minä olen aina syyttänyt kolestrolilääkitystä, Ano 11.30. Niiden yleisin haittavaikutus taitavat olla juuri nuo lihaskivut. Eli sama vaiva minulla. Jäykkyyttä poden myös
    kävelylenkkien - 2-3 km, jälkeen...
    21. 6 / 376
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt