demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Näyttää siltä, että uusi ja vanha nojatuoli ovat nyt molemmat käytössä samanaikaisesti !
    Minä kirjoitin sinne uudempaan, mutta sydämelliset onnittelut Makriinalle täältäkin !
    Kerrothan sitten juhlan kulusta meillekin ? ..))
  2. Aamupäivää ! Kyllä nyt harmittaa. Kirjoitin pitkän tarinan ja kuten tavallista, olin pudonnut pois rekisteristä ja niinpä yritin uudelleen - kopioi/liitä- toiminnalla. Ei tullut kopioitu teksti enää ruudulle - kuolemattomat sanani olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Ehkä niin oli tarkoitus...))

    Nyt on ruutuaikanikin kohta ohi, mutta sen verran kertaan kadonnutta viestiä, että katsoin tämänhetkisen hiljaisuuden johtuvan (ehkä) siitä, että nojatuoli-formaatilla toimivia ketjuja on nyt useita - jokaiselle jotakin ja sehän vain osoittaa, että tämän tyyppiselle kirjoittelulle on tarvetta ja kysyntää.
    Itse vain olen sen verran "kaavoihin kangistunut" että arvostan jatkuvuutta ja tunnistettavia kirjoittajia koska heistä mielestäni muodostuu se tarina, jossa itsekin on mukana.

    En siis missään nimessä paheksu toisenlaista kirjoittamista - hyviä ketjujahan muutkin ovat - mitä niitä olen silmäillyt - ja mukana voi olla monella tavalla. "Ei keneltäkään pois, vaan kaikille lisää", totesi Jyrki Katainen vähän toisessa yhteydessä - sopinee tähänkin ? ..))

    Ei paista aurinko täälläkään SkillaN ja ymmärsin, että nyt se syksy sitten alkaa kunnolla.
    Hyvää päivää kaikille tutuille ja vähemmän tutuille,
    demeter1
  3. Kiitos täsmennyksestä Paloma ja anteeksi, että rönsyilin...
    Hyvä aihe ja mielenkiintoisia vastauksia. Toivottavasti niitä tulee vielä lisää...
  4. Ai meinaat noin, Ano 11,29, että karman laki kuuluu hihhuliuskontoihin..)) Mutta jos noin suuri uskontojen tuntija olet niin enpä uskalla ottaa kantaa viestiisi muutenkaan, hihhulina..))
  5. Tuota vastaan olen monesti itsekin inttänyt, Ano 9.55. En ehkä omalla kohdallani vaan jonkun läheisen, joka on alun alkaen saanut (minuakin!) huonommat kortit. Melkein pilkalta tuntuisi sanoa hänelle noin: jokainen on oman onnensa seppä.
    Muuten Eliaana tulkitsi hienosti tuota karman lakia, johon itsekin viittasin.
  6. "je ne regrette rien" tuntuu reteeltä sanoa, vaikka ei ranskaa osaakaan..)) Eli viitaaan Edith Peafin tulkitsemaan kappaleeseen, suomeksi: en kadu mitään !

    Ei niin että olisin moitteettomasti elänyt vaan niin, että luotan karman lakiin: mitä olet kylvänyt, sitä niität. Virheet korjautuvat luonnostaan, ennemmin tai myöhemmin,
    elleivät tässä niin seuraavassa elämässä..))
    Mutta ihan tuohon elämänpolkuun: kyllä kai sitä on valikoitunut kulkemaan siellä, missä ei yleensä kuljeta, missä ei ole valmiita vastauksia vaan avoimia kysymyksiä ja niiden parissa se elämä onkin sitten kulunut, eikä valmista ole tullut..))

    Nuori Pentti Saarikoski pohti nuoruuden päiväkirjoissaan tieteen ja runouden välistä yhteyttä. Hän kallistui runouden puolelle - näki sen tärkeyden ja totuusarvon tiedettä isompana. Niin minäkin. Siihenhän on passeli aforismikin: "Ken tietä kulkee, on tiensä vanki. Vapaa on vain umpihanki"...
  7. Pystyn kai jossain määrin jakamaan kokemuksesi Makriina. Hyvästi jättöön lapsuudenkodista pitää minunkin valmistautua, Kesällä sen vuodella siirsin.
    En ollut vielä valmis.
    Ikoninen on sisustus on meilläkin, jokainen kaluste henkii tuttua tunnelmaa, tuo muistoja mieleen. Valitettavasti minun "mökille" ei löydy jatkajaa - liian kaukana meidän nuorille, veljentyttöä kiinnostaisi, mutta työpaikka ja oma suku ovat täällä ja pitkä matka rasittaa häntäkin. Eläkeikäänkin on vielä pitkä aika ja vanha talo tarvitsee kunnossa- ja silmälläpitoa jatkuvasti.

    Mutta hienoa, Makriina, että mökki on teillä jäljellä ja ilmeisesti elämä jatkuu siellä kuitenkin...
  8. Aamupäivää ! Täytyy hiukan tarkentaa tuota aikaisempaa viestiäni, kun kirjoitin että täällä tunnen joskus olevani väärässä paikassa, väärään aikaan..)) Se ei ollut kritiikkiä, vaan oikeastaan vain huokaus oman itseni vuoksi. Että joskus on niin eri tunnelmissa, ettei oikein osaa tavoittaa samaa aaltopituutta muiden kanssa - ei siinä sen kummempaa ollut.
    Joskus tietysti yleinen ilmapiiri rassaa, mutta sekin taitaa olla enempi oma päänsärky.

    Oli kiva lukea SkillaNin kuvaus kastejuhlasta, etenkin kun tuskin itse enää pääsen sellaista todistamaan. Nimiä ja kummeja on sitten paljon näillä pienillä..))

    Kummius on tainnut muuttaa sisältöään vuosien varrella. Eikös kummius ymmärretty joskus niin, että jos vanhemmat - tai vanhemmuutta - menetetään, kummi ottaa lapsen vastuulleen?
    Kun omat lapseni kastettiin, kummin tehtäväksi määriteltiin, että hänen piti huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta ! Siihen en ainakaan itse ruvennut ja se taisikin olla "vain" kirkon sisäpiirin tulkinta kummiudesta.

    Meidän suku ei ole koskaan oikein ottanut tuota kummiutta agendalleen, suurin syy taitaa olla se, että asutaan kaukana toisistamme ja isompia juhlia tai tapaamisia vietetään muissa merkeissä. Lapsenlapsista vain yksi on kastettu perinteisin menoin, hänkin vasta 3-vuotiaana. Meidän seurakunta kutsui kastamattomia lapsia yhteiseen kastetilaisuuteen, kun kai totesi, ettei kasteen kaltaista kirkollista palvelua enää käytetä.

    Viimeksi kun kävin kirkolla, juttelin meidän diakonin kanssa kirkon asemasta tänään ja ihmisten asenteista kirkkoon. Kirkosta on erottu tiuhaan tahtiin ja sen merkitys tavallisen ihmisen arjessa on aika vähäinen, vaikka kirkko mielestäni on tehnyt paljonkin, tullut ihmisiä vastaan, järjestämällä runsaasti matalan kynnyksen tilaisuuksia ja myös yrittämällä paikata niitä aukkoja, mihin meidän sosiaaliturva ei yllä. Viittaan siis diakoniatyöhön. Kirkon työmuodoista diakoniatyö vaikuttaakin olevan tutuin ja hyväksytyin.

    Siivouksesta puheenollen: vielä on eilistä tiskivuorta jäljellä vaikka yksi koneellinen tuli tiskattua vieraiden lähdettyä eilen. Niin se vain menee nykyisin, että 11 hengen ruokatarjoilu vie minulta jälkijärjestelyineen kolme päivää ! "Vieraat" vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä lähinnä kai siksi, että tapaaminen järjestyi ja saivat nähdä toisiaan.
    Ja kun yksi meistä on vakavasti sairas, jokainen tapaaminen saa uutta merkitystä. Oma ja yhteinen historia näyttäytyy uudessa, kirkkaammassa valossa. Sitä itse kutsun armoksi - kun en muutakaan nimeä ilmiölle keksi...

    Kylätalkkari tulee tänään auttamaan risujen haketuksessa ja klapien kärräämisessä - ne on pakko tehdä "hyvän sään aikana" - eikä tiedä miten pitkään sitä kestää tällä kertaa...
  9. Heh, Makriina, luin vain sinun ja joitakin aikaisempia kannanttoja aiheeseen, siitä kehuni..))

    Tuolla myöhemmin alkaa näköjään sitten tämä yleinen persuilu ja natsittelu, joita pidän niin yksisilmäisinä ja ei-rakentavina kannanottoina, etteivät ne palvele ketään.
  10. Jaa- a Makriina. Kyllä jaksan arvostaa tuota sinun valppauttasi ja maltillisia kannanottojasi myös näihin poliittisiin kysymyksiin.
    Itse olen väsynyt koko rasismi-keskusteluun ja ennen muuta siihen, että se nyt nostettiin tärkeimmäksi asiaksi ylitse ilmastonmuutoksen ja talouden, joka oli yhteisellä päätöksellä tarkoitus saada kuntoon.
    Täällä on aiheesta, rasismista, on kirjoitettu viisaasti, arkijärkeä käyttäen. Edellisessä ikäryhmässä se tuntuu olevan kestoaihe.
  11. Aamupäivää ! Pakko kurkata tänne "heti aamusta" - tuttuja tapaamaan, kun pää ei meinaa millään kestää tätä tehtävien sumaa mitä huominen isompi tapaaminen vaatii..))

    Kyllä se ihmisen oma laatu, "sätelily", on aistittavissa jokaisen viestin takaa - siis kiitos läsnäolostasi SkillaN ja muutkin palstalaiset !
    Vaikka välillä tuntuu, että on itse väärässä paikassa, väärään aikaan, pienikin aito ihmiskosketus voi muuttaa tunteen toiseksi. Kai se on näitä digimaailman ihmeellisyyksiä, että ihminen voi olla läsnä toiselle näinkin. Avoin ja vilpitön mieli - niin vähän - ja niin paljon - siihen kai lopulta tarvitaan ?

    Olipa mukava kuulla ynnämuusta. Sinua on kaivattu, olet jättänyt tänne jäljen..))
    Luulen ymmärtäväni tilanteesi ja päätöksesi. Kaikkea hyvää sinulle !
    Tuot mieleeni vanhemman veljeni, 91v, joka on tehnyt kaikille selväksi, että hän ei enää jaksa monia kontakteja, pitkiä puheita, hän tahtoo keskittyä olennaiseen. Hänelle se merkitsee yhdessäoloa puolison kanssa ja lyhyitä tapaamisia lasten, lastenlasten ja heidän lastensa kanssa. Noin selkeä päätös palvelee kaikkia, vie muilta epätietoisuuden siitä. mitä pitäisi tehdä, miten osallistua.
    Aurinko paistaa täälläkin tänään, lempeä tuuli saa haavan lehdet havisemaan, niitä on hyvä kuunnella.
    Olin kuvitellut pääseväni isoon markettiin tänään, mutta ei onnistunut. En jaksanut lähteä sinne omin avuin ja ostosseurani oli jo suunnitellut muuta. Niinpä kipitän lähikauppaan ja "sävellän" sen tarjonnasta jotakin vielä tähdellistä. Vaihtoehtoja löytyy aina, ainakin sen ruton ja koleran välillä - Timo Soinia lainatakseni..))

    Mukavaa lauantaipäivää.
    demeter1
  12. Iltapäivää ! "Kyllä minä niin mieleni pahoitin" kun aurinko ei paistanut aamulla ja taivas on pilvessä vieläkin..)) Olin nimittäin ajatellut pitää pyykkipäivän - kuten pidänkin.

    Jaa, Neeasa, jo vain me ollaan reippaita - ainakin sinä olet - kun noissa pihahommissa ahkeroimme. Itse sain kyllä jo apuakin niihin. Kylätalkkari niitti vieraslajin - Kanadan piiskun, matalaksi ja tyhjensi kompostorin. Se on helppo tehdä itsekin, mutta kyllä kyykky/nosto-liike taakan kanssa on minulle hiukka hankala. Muuten nuo jalat, joiden jäykkyyttä viimeksi valitin, ovat notkistuneet. Eilen menin aamulla viemään tavaraa kierrätyspisteeseen ja tapaamaan tuttuja samalla, matkaa kertyi 2.5 km. Sen jälkeen lähdin metsään, kilometrejä tuli 4 lisää...Huippulukema minulle..))

    Skillan kertoi väsyvänsä kävelystä. Niin minäkin toisinaan väsyn, sitten taas en.
    Päivät eivät ole veljeksiä, niinkuin sanotaan.

    Onnea pienille kaksosille SkillaN ja antoisaa kastepäivää sinne ! "Meidän" kaksoset, veljentytön, ovat jo 16-vuotiaita ja aivan eri näköisiä..))

    Kampaajallakin olette käyneet tai menossa sinne...Minä taisin kerrankin ehtiä ensin..)) Tämä uusi kotikampaaja ei ole entisen veroinen mutta kun en ole uuttakaan ehtinyt hakea niin saa kelvata. Kampaajan kanssa pakkaa aina muodostua jonkinlainen ystävyyssuhde ja tuntuu vähän tylyltä katkaista se noin vain, vaikka eivät he mitään sitoutumista vaadi - ymmärtävät varmasti että asiakkaalla on vapaus valita eikä "vika" ole välttämättä heissä - välillä vain tahtoo kokeilla muuta.

    Joku kertoi tuosta minunkin kokemuksesta: kampaaja kysyy, millainen leikkaus tehdään ja pitää kuitenkin oman päänsä..)) Hän on tietysti se ammattilainen, mutta minä maksan..))

    Ai niin se ruoka ! Sepä onkin nyt ajankohtainen, kun odotan isompaa joukkoa kylään sunnuntaina. Pakko laittaa taas "jokaiselle jotakin" ja se tarkoittaa sitä, että valmistelu on aloitettava jo nyt. Vatkattu marjapuuro (punaherukka) on vasta valmiina ja jonossa paljon muuta. Lähiruokaa, suomalaista perusruokaa on minun listallani yleensä. "Vieraslajeista" vain pitsa ja lasagne ovat sellaisia mitä harrastan ja mausteista vain yrttimausteita niiden suolan ja pippurin lisäksi, yleensä. Ankeata on..))

    "Saara" muistutti tuolla ylempänä Prisman Ikä-ohjelmasta. Olinkohan nähnyt sen aikaisemminkin kun tuntui tutulta ? Laskuvarjohyppy ei taida onnistua, eikä edes se multitaskaaminen..)) Olenkohan tullut jo siihen ikään, etten tahdo itsestäni enempää kuin olen vaan jättän itseni rauhaan ? Näillä mennään tai sitten ei.
    Mutta ihan mielenkiintoistahan tämä vanhenemisen tutkimus on ja ainakin itse mietin jonkin uuden oireen kohdalla onko kysessä (alkava) sairaus vai "vain" pelkkä vanhuus.
    Ja kun olen aina ollut hiukan hypokondrinen, itseäni ja vointiani tarkkaileva, tieto ei
    tässä välttämättä lisää tuskaa vaan voi jopa rauhoittaa...

    Olen alkanut taas seurata (hiukan) politiikkaa - tai oikeastaan yleistä keskustelua siitä. En nyt ala politikoida, mutta ihan yleisenä havaintona täytyy ihmetellä ja - paheksua - tätä "uutta" keskustelukulttuuria, maalittamista, reviiriloukkauksia ja sitä, ettei ole pienintäkään halua kuunnella toista, kunnioituksesta puhumattakaan.
    Vain oma, ehdoton "totuus" ja sen julistaminen tuntuisi olevan keskustelun pääsisältö. Kaikki olisi hyvin, jos toinen ajattelisi samoin kuin minä, olisi enemmän minun kaltaiseni..))
    Hyvää viikonloppua kaikille,
    demeter1
  13. Hyvä kysymys Makriina ja hyvä vastaus Ramoona, kiitos niistä !..))
    Valokuvien käsittely on minullakin ollut pitkään "vaiheessa". Tuota digikuvien käsittelyä ja valmistamista paperiversioksi en ole uskaltanut edes ajatella - niin hankalalta se on tuntunut.
    Kaikki on helppoa kun sen osaa..))
  14. Aamupäivää ! Miten hyvin kuvasi SkillaN näitä omiakin tuntoja: hidastumista, innottomuutta lähteä harrastuksiin, voimien vähenemistä...
    Enpä olisi minäkään uskonut, että oma kroppa ei enää palvele entiseen malliin - vaikka uusi lonkkanivelkin on saatu, kiitos vain yhteiskunta, meidän hyvä terveydenhoito !

    Kun lopulta saimme poutapäivän niin pitihän se hyödyntää. Pikkumiehen kanssa touhuttiin pihamaalla, kohenneltiin paikkoja ja minä kirjasin päässäni tekemättömiä töitä. Nyt on tuohon vieraslajien listaan lisätty myös Kanadanpiisku ja sehän rönsyilee "luonnonvaraisella" pihallani.
    Liikkumisen kankeus vain otti päähän ja kun sitten iltapäivällä pääsin metsään ja köpittelin sieltä takaisin selkä särkevänä ja jalat jumissa, käsitin, että tätä se nyt tulee olemaan: pelkkää alamäkeä ja tappioiden kirjaamista...))
    Minun luontoni on sellainen, että kun mietin tapahtumia ja omia tuntojani, lähden aina liikkeelle negaatioiden, kielteisten asioitten kautta, vasta ne käsiteltyäni huomaan, mitä hyvää kaikessa silti on ja osaan antaa arvoa sille. Kuten eilen marja- ja sienisaaliilleni ja sille, että ylipäänsä pääsen liikkeelle ja voin jatkaa entisiä harrastuksiani näilläkin eväillä.
    Ja kun kokopäiväinen ulkonaolo vielä antoi kunnon yöunet niin mikäpä tässä ?
    Mainio elämä..))
    Sellainen outo ilmiö oli nyt metsässä: puolukka oli kypsää, mutta paikoin hyvin vetistä ja samassa varvussa saattoi olla ylikypsä marja ja uusi kukinto ! En ole sellaista koskaan todistanut. Toinen sato saattaa siis olla odotettavissa ?

    Kerhot ja muut syksyn aktiviteetit alkavat täälläkin. Harkintaan menee kohdallani koska niistä mieluisin, kirjapiiri, on niin vaikean kulkuyhteyden päässä, että siitä minun täytynee luopua. Vaihtoehtojakin on tarjolla, parikin, mutta uusi ryhmä ei koskaan korvaa vanhaa, vuosia toiminutta, mutta siihen nyt on tyytyminen.

    Kyllä tämä poutapäivä tuntuu ihan lahjalta tuon jatkuvan sateen ja koleuden jälkeen.
    Hyvää viikon alkua kaikille,
    demeter1
  15. No, Ano 13.44, minä yritän noudattaa jonkun elämäntapagurun ohjetta pelon kohtaamisesta: on mentävä sen läpi - väistämisen ja torjumisen sijaan..))

    Päivisin se saattaa onnistuakin, mutta yöllä valvoessa se pakkaa hyökkäämään sitäkin isommalla voimalla. Silloin taas yritän tyynnytellä itseäni Nyyti Nyytiäiselle osoitetulla viisaudella: "on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin..))

    Mutta näin se menee, uhkia tulee lisää, myös ihmisen toiminnan vuoksi, onneksi emme kaikkea edes tiedä ja "joka tietoa lisää, se tuskaa lisää"...
    Iso tuki ja lohtu ovat kuitenkin ne, jotka jakavat saman tietoisuuden, kantavat yhteistä kuormaa, jonka kantamisesta saa yleensä vain moitteita, epäluuloa ja pilkkaa.

    Vielä on kuitenkin metsään menemistä, tänäänkin, kun vihdoin saatiin poutapäivä tänne.
  16. Muistan käyttää, Mkr. Ellen muista, joku muistuttaa..)) Yhteispelillä se sujuu....
  17. Tuli niin pitkä lista, että rupesi melkein "ahistamaan" ! Jokaiselle jotakin, ja täytyyhän kirjan puolesta nyt tehdä voitavansa, kustantajienkin.
    Bongasin sieltä vain muutaman tutun, Westö, jonka kirjat olen lukenut kaikki, Tritonusta lukuunottamatta. Mazzarella, jonka kirjoja minulla on paljon hyllyssänikin ja Anna-Leena Härkönen, jota tykkään lukea sujuvuuden, sarkasmin ja mustan huumorin vuoksi, vai ovatko sarkasmi ja musta huumori sama asia ?..))

    Kun olen antanut itselleni lupauksen, etten enää osta lisää kirjoja niin taitaa mennä aikaa ennenkuin saan yhtäkään käsiini. Tai ehkä saankin, lainaamalla tutulta. Hänen kotikirjastonsa on vielä isompi kuin omani eikä hänellä ole ostokieltoa päällä.
  18. Olipa kiva saada terveisiä metsästä, Ano 13.44 ja muutenkin "täältä" löytyy kaikupohjaa mietteillesi. Osaat vain tuoda niitä esille kiihkottomammin kuin minä..)) -
    nuo maastopalot kun ovat nostaneet ilmastoahdistuksen pintaan uudella tavalla.

    Metsänelävien kohtaaminen on minullekin aina ollut iso tapahtuma: kauris, valkohäntäpeura, hirvilehmä vasoineen... Samalla tavalla ovat minutkin noteeranneet: pysähtyneet, "katsoneet silmiin" ja kun ovat kai todenneet, etten ole uhka enkä edes mitenkään kiinnostava, ovat jatkaneet matkaa...))
  19. Minulla tuo kuivuri on pyörinyt useasti tänäkin syksynä, mutta enpä taida olla edes kokemusasiantuntija sillä saralla. Googlesta haen/kertaan ohjeet sen käyttöön.
    Tänä kesänä olen kuivannut tatteja ja kehnäsientä. Kuivuri täysille ja näppituntumalla tarkistan, koska tuote on riittävän kuiva.
    Joskus olen kuivannut omenia, kerran marja-aroniaa ja hyvin ovat säilyneet. Ja onhan kuivaaminen todettu oivaksi säilöntätavaksi: ravinteet ja aromit säilyvät, varastointiin ei tarvita kylmätilaa, eikä paljon muutakaan tilaa...
  20. Noinko ajattelet, Ano 16.27? Kuten toinen kirjoittaja totesi: "köyhempikin pääsee ulkomaille", siis minäkin pääsisin, joten kateuskortti ei ehkä sittenkään sovi tähän.

    Tuo 50 astetta tuli siitä, kun turistit tahtoivat matkustaa Kreikkaan vaikka maastopalot osuivat myös meidän lomakohteeseensa.

    En nyt jatka tästä. Liikaa tuli sanottua muutenkin.
    21. 7 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt