demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7611

  1. Viittan edelliseen vastaukseen, Ano 11.45.
  2. Kun taas on niin tarkka syyni päällä, täytyy heti tarkentaa tuo edellinen viesti. En siis tarkoita tämän palstan väkeä vaan ihmisiä yleensä...
    Anteeksi kirjoitusvirheet. Niitä tulee varmasti tavallista enemmän eilisen silmäluomioperaation vuoksi.
  3. Kyllä, tuota tarkoitan, Ano 11.30. Ja yritin ehdottaa, että valinta ei ole hyväksi edes heille itselleen, kokonaisuudesta puhumattakaan.
    Ja niinkuin tiedetään, "paha kello kauas kuuluu" ja "joka kerran keksitään, sitä aina epäillään" (kansanviisautta)....
  4. Eikös näitä muistutuksia kuitenkin jäänyt jäljellekin: samat, vanhat ? ..))
  5. Jaa, Ano 10.10 ja muut kantaa ottaneet:

    Eipä tuohon keittiöpsykologilla - itseäni tarkoitan - ole vastausta. Joku on sanonut, että kaikki me toimimme haavoistamme käsin. Valitsemme sellaisen selviytymistrategian, jolla uskomme pärjäävämme, saavamme hyvitystä sille, mistä jäimme paitsi.

    Tiestysti on joitakin onnekkaita, jotka eivät tuota hyvitystä tarvitse ja voisi ehkä ajatella, että tässä elämänvaiheessa jokainen on jo saanut sen mitä elämältä voi kohtuudella odottaa ja nyt voisi asettua kaikessa rauhassa toisten seuraan, ilman odotuksia, vaatimuksia tai vertailua.
    Sitä tahtoisin ainakin itse opetella ja joskus osaankin..)) Ei se niin vaikeata ole, kunhan malttaa..))
  6. Olipa osuva analyysi, Ano 7.56...)) Paljon aihetta on täälä pohdittu, käsittääkseni yritetty vähentääkin (pahantahtoisuutta), mutta sitkeässä se istuu.

    Joskus tulee miettineeksi pahantahtoisen ihmisen osaa: mistä hän on jäänyyt vaille ?

    Kaikkihan me jostakin olemme vaille jääneitä (minä ainakin olen), mutta linnoittautumalla omaan poteroonsa, pahantahtoinen ei pysty myöskään ottamaan vastaan sitä hyvää mitä toisilla ihmisillä voisi olla hänelle(kin) tarjolla. Hän pelaa varman päälle ja ottaa sen pienen ilon, minkä toisen mollaaminen hetkellisesti voi hänelle tuottaa.,,
  7. No, Ano 13.17, kyllä minäkin olen joskus yrittänyt samaa, mutta takkiin on tullut..))

    Nuorempana oli aika polleeta olla Kari Suomlaisen tapaan "Mieluummin yksin oikeassa kuin lauman mukana väärässä"..))
  8. Kiitos tuosta esittelystä, Ramoona ! Syytösten (=mielistelijä, nuolija) pelossa jätän nyt kehut lausumatta, mutta kirjan, "Alice Hartin kadonneet kuka" pistän heti tilaukseen..))
  9. Kysyt, Ano 12.43, että jos kertoo itsestään eikö se tarkoita sitä, että haluaa itsestään keskusteltavan ?
    Minä näen asian toisin. Enempi niin, että toivoo oman avoimuuden haastavan toista samaan avoimuuteen, kertomaan itsestään. Keskustelu on mielestäni sitä, vastavuoroista.

    Totta tietysti on, että esittelevä ulostulo haastaa helposti lukijat esittämään kritiikkiä, mutta kuka on niin erehtymätön, että osaa erottaa esittelyn ja vertaisuuden toisistaan ? Minä en ainakaan ole (erehtymätön), mikä tietysti täällä jo todettiinkin..))

    Sen voi tietysti ymmärtää, että lukija helposti turhautuu, ellei löydä toisen tekstistä minkäänlaista tartuntapintaa, ei voi samaistua siihen miltään osin. Mutta eikö voisi hyväksyä sitä, että toisella nyt on sellaista kokemusmaailmaa ja näkemystä, mitä itsellä ei ole ja päinvastoin ? Oman totuuden tarjoaminen toiselle taitaa olla eräänlainen vallankäytön muoto, vaikka sillä voisi itseään, ehkä muitakin, hetkellisesti vahvistaa.
  10. Niin, Ano 9.59. Kiitos vain huolenpidosta !..)) Kuten sanoin: tulkinnan viestistä tekee aina lukija ja jokaisen näkemys on hänen totuutensa. Onko se yleispätevä ? Omani ei sitten tainnut olla, enkä kai sitä väittänytkään.
  11. Niin, Ano 9.28. Nämä kaikille avoimet somealustat ovat tietysti sillä tavoin rajoitteisia, kun ovat moniäänisiä, ettei kirjoittaja voi millään tietää, milloin oma kirjoitus kolahtaa toisen nilkkaan puhumattakaan siitä, että viestin tulkinnan tekee aina lukija.

    Niinpä minäkään en ole nähnyt Paloman viesteissä halveksuntaa enkä omakehua , ilkeydestä puhumattakaan.
    Siksi olen kyllä paljon miettinyt, mistä nuo asenteet häntä kohtaan ovat syntyneet. Onko niin, että "opettajan ääni" kuuluu hänen viesteissään: oikeassa oleminen, paremmin tietäminen ? Itse taidan olla kuuro niille, koska olen keikkatöissä itsekin joutunut sitä roolia käyttämään ja minulla oli kaksi opettajaveljeä (aikuispuolella vielä). Olen kai tottunut kuulemaan heitä (ja itseäni) tuon roolin takaa..))

    Jos toivoa saa, toivoisin, ettei tämä viestini nyt johtaisi Paloman henkilön ruotimiseen. Eikö sitä ole jo tarpeeksi täällä tehty ?
    Vielä muistuttaisin siitä panoksesta, minkä hän on vuosien varrella tänne antanut omalla aktiivisuudellaan. Hän on tehnyt aloituksia ja herättänyt keskustelua, ollut mukana niissä ja vastaillut kärsivällisesti ikäviinkin kysymyksiin. Jos joskus on hiiltynyt niin sekin kai on ymmärrettävää. Hänkin on vain ihminen (kuten pääministerimmekin itsestään sanoi)..))
  12. Niin, Paloma. Tähän(kin) on tultu. Ei arvata enää kirjoittaa ikävän palautteen vuoksi. Ei ole mieltä ylentävää joutua jatkuvan, usein henkilöön kohdistuvan kritiikin kohteeksi.

    Sama asenne/pelko/harmistus koskee minuakin nykyisin, vaikka minuun kohdistuva kritiikki on sittenkin ollut aika vähäistä. Ilmeisesti koetaan, että jos/kun kirjoittaa täällä samalla nimimerkillä, asettuu tahallaan alttiiksi maalitukselle ja ikävälle palautteelle.

    Ei haluta nähdä, että tunnistettavana kirjoittaja on erityisen haavoittuva kun ei ole anonyymiteetin antamaa suojaa käytössä.
    Oma valinta, niinhän sitä sanotaan, mutta minusta ikävän palauteen antaminen toiselle on myös oma valinta. Harva kai miettii, mitä se merkitsee kohteelle tai kokonaisuudelle, mitä nyt mielestäni sopisi odottaa tämän ikäisiltä, kuitenkin kirjoitustaitoisilta ja fiksuilta ihmisiltä.

    Moraalisaarna varmasti ja demokratiassa ei ole sopivaa kysellä moraalin perään, kun meillä nyt on tuo kaikenkattava sananvapaus, oikeus sanoa mitä vain, missä vain.

    No. Näitä asioista nyt on puitu väsyksiin saakka, eikä pysyvää muutosta asioihin ole tullut. Vai onko ? Välillä on kyllä ollut kivaa ja sopuisaakin keskustelua ja aina jaksaa ihastella sitä, miten hyviä kirjoittajia täällä kuitenkin on.
    Ketään ei tietenkään voi sulkea pois joukosta, sehän tiedetään, mutta kun hanke on kuitenkin yhteinen, eikö jokainen kuitenkin voisi vähän punnita sanojaan, ettei ainakaan tahallisesti toista loukkaisi ?
    demeter1
  13. Älä hellitä Eliaana. Sinun aloituksesi ja osallistumisesi muutenkin on ollut arvokasta tälle palstalle. Olet jakanut monipuolista tietämystäsi itsestäsi numeroa tekemättä, mutta taitaa olla niin kuin Ano 19.04 kirjoitti: joku täytyy aina valita sylkykupiksi.

    Tuohon viimeisen kappaleen toteamukseesi tekee mieli vähän palata.
    "Huomionarvoista sukupolvien jatkumossa on mielestäni se, että uusi rakentuu aina vanhan päälle. Kehittyen eteenpäin."
    Toivon että tosiaan näin käy ja ehkä käykin pitkässä juoksussa. Joskus vain tuntuu siltä, että rakennetaan uutta, vaikka vanhakin olisi kelvannut. .))
  14. tuo äskeinen oli siis minun...
  15. Hyvä aloitus ja terveellinen muistutus monipuolisen ravinnon tärkeydestä.

    Uskoisin, että meiltä ei niinkään puutu tietoa, vaan pikemminkin motivaatiota ja voimia toteuttaa se, minkä tiedämme olevan meille hyväksi.

    Laitosvanhusten aliravitsemuksesta on puhuttu vuosia, eikä varmasti turhaan. Naapurini, 85, joka syksyllä hakeutui "ympärivuorokautisen hoivan" piiriin, kertoi tarjotuista aterioista, ei niillä pärjännyt, täydennystä piti itse hankkia - jos pystyi.

    Meille seurakunnan vapaaehtoisille tuotiin lounas vanhusten hoitolaitoksen keittiöstä ja vaikka en mielestäni ole nirso ruuan suhteen, sitä mössöä ei olisi syönyt se vanha erkkikään.
    On helppo uskoa, että yksin asuvat ikääntyneet helposti laistavat tuosta ruuan laittamisesta jos/kun on totuttu laittamaan ruokaa isommalle porukalle. Oma mukavuudenhalukin on ehkä lisääntynyt ja voimat vähentyneet. Ihan pientä määrää ei viitsi laittaa ja kun ylijäämän pakastaa, niitä pieniä nyttyröitä kertyy pakastimeenin niin paljon, että ne pakkaavat hukkua sinne. Ainakin kirjanpidossa on oltava tarkkana.

    Yksinasuvat miehet ovat eniten vaaravyöhykkeessä. Heiltä voi tietysti puuttua tietoakin, kiinnostusta nyt ainakin. Pari tuttua heittää lihapiirakan uuniin ja juo maitoa sen kanssa. Joku kunnostautuu keittämällä marjakiisselin, toistakymmentä vuotta vanhoista marjoista "eihän ne miksikään mene pakastimessa". Einesruuat ovat heille peruskauraa, mutta harva täydentää niitä tuoresalaatilla tai hedelmillä.
    Tietysti on niitäkin, jotka pitävät mielensä avoimena, opettelevat ruuan laittoa vielä vanhoilla päivillään, minäkin tiedän kaksi..))

    "Ennenvanhaan", kun meitä oli vielä kaksi, kutsuimme usein tuttuja lounaalle, mikä oli mielestämme mukavampi tapa kuin pelkkä kahvikutsu eikä juuri ole sen työläämpi.
    Korona sitten tuhosi tuonkin tavan ja tietysti myös tämä yksin eläminen.

    Nuoret perheet saatan vielä kutsua sunnuntailounaalle, mutta kun "vuosi vanhan vanhentaa" omat voimavarat eivät aina riitä isoon kattaukseen, yhdeksän henkeä kuitenkin, etenkin jos sattuu olemaan muutakin työn alla.

    Silti koen, että ateriayhteys hoitaa ihmisen mieltä yhtä varmasti kuin avantouinti (!) mitä olen ollut parina päivänä todistamassa kun naapurin rouvat aloittivat tuon harrastuksen.)) Sitä räjähtävää iloa, mita uimarit tuovat avannosta, ei voi olla näkemättä, se suorastaan tarttuu...

    Onhan siinä ikäihmiselle riskinsäkin. Eilenkin avantoon menevät raput olivat jäässä eikä askel meinannut pitää niillä. Oudosti sieltä piti vääntäytyä ylös ja rouvat uhkasivatkin ottaa seuraavalla kerralla kirveen mukaan (!), että saavat raput turvalliseksi astua.

    Meni nyt vähän kauaksi tuosta ruoka-aiheesta, mutta jospa tuo sanaryöppy sopisi vaikka yleisotsakkeen "hyvinvointi" alle ?
    Totuin SkillaNin ketjujen aikaan bloginomaiseen kirjoitteluun ja tykkäsin siitä. Jospa joku muukin tykkäisi ?
    Antoisaa iltapuhdetta kaikille,
    demeter1
  16. Onnekseni en ole ollut kovin kivulias, kun koko elämänkaartani katselen.

    Vähän ennen lonkkaleikkausta, valittaessani kipua jalalle varatessa, sairaanhoitaja suositeli minulle buranakuuria, kolme nappia päivässä, 400 mg,

    Siitä sain verenpurkauman (minulla on verenohennuslääke). Toinen puoli naamasta turposi ja oli oudon oloinen. Pelästyin tietysti, että nyt sitten tuli se aivoverenvuoto mihin sisko menehtyi, "terveenä", 81 v.
    Nuori lääkäri teki neurologiset kokeet ja nosti kätensä pystyyn: joskus vain on niin, ettei lääkärikään tiedä, mistä on kyse.
    Luulosairaaksi ei sentään katsonut ja vähän ajan kuluttua turvotus lisääntyi, silmäkin meni umpeen. Kesti muutaman päivän kun turvotus laski ja silmä avautui..)) Itse sitten päättelin, että verenpurkaumasta oli kyse.
    Lonkkaleikkauksen jälkeen oiin kyllä särkyinen kuukauden verran: panacod ja tramal, että minä inhosin sitä aivosumua, minkä ne aiheuttivat. Luultavasti kuitenkin auttoivat särkyyn ja kahdesta pahastahan sitä joutuu usein valitsemaan.

    Kerran jouduin ottamaan Tramalin (kyllä sekin on täällä tilitetty..)) outoon niskasärkyyn, mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut tabletteihin kajota.

    Vuosien varrella kävi aina niin, että Aspiriinit, nyt Panadolit, vanhenevat kaappiin.
    Toivon, että voin jatkaa samaan maalliin, mutta se nyt taitaa olla "korkeemmass käres".

    Apteekkiväki on todella asiantuntevaa. Moni ikäihminen tukeutuukin heihin, kun tuntuu, että heillä on aikaa paneutua asiakkaaseen, vastata kysymyksiinkin.
    demeter1
  17. Ympäristönvaihdos on yksi syy, liekko, mikä on aina aiheuttanut jonkinlaista oirehtimista minulle: maalta kaupunkiin...
    Luontoympäristö ja etenkin metsä on sellainen, että se hoitaa meitä monella tavalla, sekä fyysisesti että psyykisesti. Siitä on mielestäni laajaa tutkimustietoakin.

    Itseltäni ovat nyt jääneet - sään vuoksi - nuo pitkät metsälenkit väliin ja joskus ei muuta tarvita, sekin riittää pistämään pakan sekaisin. Kun siihen sitten vielä ynnää muita lannistavia "uutisia", vaikka läheisiltä, niin tuo huolen kierre voi pysyä päällä pitkäänkin.

    Siitäkin syystä pidän arvossa kirjoittelua täällä ja sen tarjoamaa vertaistukea, vaikka olen tietysti pahoillani niistä viesteistä, jotka sitä tahtovat häiritä tai turhentaa.
    Vaan eipä sille mitään voi, demokratiassa kun eletään..))
    demeter1
  18. Hieno artikkeli, Ano 12.44, kiitos ! Meillähän on nyt myös uusi, väsymystä aiheuttava tauti: Long Covid, pitkäkestoinen korona, sitä voivat potea nuoremmatkin...
  19. Olen löytänyt - kierrätyspisteen poistotekstiileille - Sorttiasemat täällä pääkaupunkiseudulla ottavat vastaan puhdasta tekstiilijätettä - siis niitä, jotka eivät kierrätykseen kelpaa - siis sitä "lumppua".
    Joissakin isoissa marketeissa on myös rullakko niitä varten.
    Muusta Suomesta en tiedä, mutta kannattaa varmasti kysellä, koska "trendi" on nouseva ja tekstiilijäte on isompi ongelma kuin yleisesti tiedetään.
  20. Hyviä vastauksia sait, liekko. Minäkin yritän ottaa niistä opikseni, koska ilmiö on tuttu minullekin.
    Olen yrittänyt kohdella itseäni lempeästi, ajatella, että jos joku on tuurijuoppo, minä olen sitten tuurisyöppö..))
    Omalla kohdallani katson syyksi sen, että jokin tuttu, meitä suojaava rutiini on rikkoutunut (ateriarytmi, liikkumisrutiini, ympäristö ?) tai sitten on vain alkanut potea maailmantuskaa, miettiä olemassaoloon liittyviä kysymyksiä, huolestua niistä, vaikka se ei tunnetusti meitä auta, väsyttää kyllä.

    Ja onhan meillä kaikilla tuo korona-aika takanapäin, silläkin on pitkä varjo, koska on annettu ymmärtää, että viruksesta ei lopullisesti päästä ja uusia saattaa tulla.

    Minuakaan tuo tuurisyöppöys ei ole lihottanut, jos olisi, olisin kyllä puuttunut siihen ponnekkaammin. Puhutaan myös lohtusyömisestä, jos siitä on kyse, niin kai sekin on jokin tapa, jolla pyritään tasapainoon, tiedä häntä.

    On kai myös niin, että jo ikääntyminen, siihen tottuminen ja suostuminen, on iso urakka, olemme samanikäiset liekon kanssa.

    Silloin kun noita jaksamattomuuden kausia tulee, minulla siihen liittyy usein pelko: entä jos jään tällaiseksi ? Toistaiseksi en ole jäänyt ja joskus jo tietoisuus siitä, ettei ole yksin tuntojensa kanssa, voimaannuttaa.

    Ai niin. Terveysteko ? Olisiko se tuo juoksumaton löytäminen ? Kun liukkaus ulkona on arkipäivää, aerobinen kunto tulee hoidetuksi juoksumatolla ja sitä voi täydentää vaikka kuntopyörää polkien, tai tanssien..))

    Jaksamista ja hyvää päivää kaikille,
    demeter1
    21. 73 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt