Kirjoja kevään korvalla

Downton Abbey kertoo 1900-luvun alkupuolen elämästä. Olen sen telkkarista katsonut.

Sinähän voit itse tutkia, mitä eroa on noilla vuodisadoilla! Tietysti vuodet 1899 ja 1901 ovat aika lähellä toisiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän voit itse tutkia, mitä eroa on noilla vuodisadoilla! Tietysti vuodet 1899 ja 1901 ovat aika lähellä toisiaan.

Anteeksi kiinnostukseni ajatuksiisi (kirjasarjan luettuasi)
Enpä olisi vaivannut sinua, jos olisin arvannut suhtautumisesi: "Tutki itse !"

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi kiinnostukseni ajatuksiisi (kirjasarjan luettuasi)
Enpä olisi vaivannut sinua, jos olisin arvannut suhtautumisesi: "Tutki itse !"

Jo on aikoihin eletty..)) Kirjaketjutkin ovat muuttuneet tietämisen ja pätemisen paikoiksi.
Ennen oli sentään tilaa niille vaikutelmille, ajatuksille ja tunteille, mitä kirja lukijassa herätti.

Nyt omaa kiinnostumistaan ja osallistumistaan täytyy pyytää anteeksi ..))
Vai onko taas kyseessä väärinymmärrys, väärintulkinta, mitä täällä tietysti aina riittää ?

Vastaan kuitenkin aloitukseen, silläkin uhalla, että vastaan "väärin" ja tulen opastetuksi tai ohjeistetuksi.
En valittettavasti tunne tuota aloittajan nimeämää kirjailijaa enkä kirjasarjaa.
Vaikka vähän yksoikoisena tyyppinä harrastan hiukan toisenlaista kirjallisuutta, niin kyllähän "viihde on hyväksi", kuten telkkarissa kerrotaan..))
Kyllä laitoin nuo nimet muistiin, kirjan ja kirjailijan ja jos vastaan tulevat, voin hyvinkin tutustua.
Muuten, eikös taas jaettu kirjapalkinto: Runeberg-palkinto, jonka sai Marja Kyllönen kirjastaan "Vainajaiset".
Luin siitä esittelyn kun noita Finlandia-ehdokkaita listattiin, mutta se ei silloin tuntunut houkuttelevalta - siis minun pirtaani sopivalta.

Muutamia kirjoja on tullut luettua pienellä ajalla. Mikko Välkkilä: Mitä meistä jää (käsittelee maataloustuottajien ahdinkoa tänä päivänä) , Merete Mazzarella: Violetti hetki (muistelukirja kirjailijan veljestä ja tietysti omasta vanhenemisesta..)), Aila Meriluoto: En minä tähän pääty (Meriluodon kuoleman jälkeen julkaistu päiväkirjakirja), Antti Tuuri: Tangopojat (-60- luvulla Ruotsiin lähteneiden aikalaiskuvausta), Tommi Kinnunen: Pimeät kuut (täälläkin esitelty), Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous (nimi kertoo sisällön..)), Rosa Liksom: Väylä, Eduard Louis: Ei enää Eddy (kertoo köydyydestä ja päähenkilön identiteetin löytymisestä ja hyväksymisestä).
Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät.

Ajattelen, että jos joku olisi lukenut ja osaisi esitellä niitä niin, että "iso raati" esittelyn hyväksyisi ja siitä syntyisi sovinnollista keskustelua...))
demeter1

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän voit itse tutkia, mitä eroa on noilla vuodisadoilla! Tietysti vuodet 1899 ja 1901 ovat aika lähellä toisiaan.

Kysyjä ei voinut tietää, että miltä vuosikymmeneltä lukemasi kirja on.
Aloituksessasi luki: "Sarja kertoo 1800-luvun Ison Britannian kartanoelämästä"

Anonyymi kirjoitti:

Jo on aikoihin eletty..)) Kirjaketjutkin ovat muuttuneet tietämisen ja pätemisen paikoiksi.
Ennen oli sentään tilaa niille vaikutelmille, ajatuksille ja tunteille, mitä kirja lukijassa herätti.

Nyt omaa kiinnostumistaan ja osallistumistaan täytyy pyytää anteeksi ..))
Vai onko taas kyseessä väärinymmärrys, väärintulkinta, mitä täällä tietysti aina riittää ?

Vastaan kuitenkin aloitukseen, silläkin uhalla, että vastaan "väärin" ja tulen opastetuksi tai ohjeistetuksi.
En valittettavasti tunne tuota aloittajan nimeämää kirjailijaa enkä kirjasarjaa.
Vaikka vähän yksoikoisena tyyppinä harrastan hiukan toisenlaista kirjallisuutta, niin kyllähän "viihde on hyväksi", kuten telkkarissa kerrotaan..))
Kyllä laitoin nuo nimet muistiin, kirjan ja kirjailijan ja jos vastaan tulevat, voin hyvinkin tutustua.
Muuten, eikös taas jaettu kirjapalkinto: Runeberg-palkinto, jonka sai Marja Kyllönen kirjastaan "Vainajaiset".
Luin siitä esittelyn kun noita Finlandia-ehdokkaita listattiin, mutta se ei silloin tuntunut houkuttelevalta - siis minun pirtaani sopivalta.

Muutamia kirjoja on tullut luettua pienellä ajalla. Mikko Välkkilä: Mitä meistä jää (käsittelee maataloustuottajien ahdinkoa tänä päivänä) , Merete Mazzarella: Violetti hetki (muistelukirja kirjailijan veljestä ja tietysti omasta vanhenemisesta..)), Aila Meriluoto: En minä tähän pääty (Meriluodon kuoleman jälkeen julkaistu päiväkirjakirja), Antti Tuuri: Tangopojat (-60- luvulla Ruotsiin lähteneiden aikalaiskuvausta), Tommi Kinnunen: Pimeät kuut (täälläkin esitelty), Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous (nimi kertoo sisällön..)), Rosa Liksom: Väylä, Eduard Louis: Ei enää Eddy (kertoo köydyydestä ja päähenkilön identiteetin löytymisestä ja hyväksymisestä).
Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät.

Ajattelen, että jos joku olisi lukenut ja osaisi esitellä niitä niin, että "iso raati" esittelyn hyväksyisi ja siitä syntyisi sovinnollista keskustelua...))
demeter1

Lue lisää

"Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät."
Kerro - !

Eikö itsestäsikin kuulostaisi vähän erikoiselta, että alkaisimme laittaa tänne listoja
lukemistamme kirjoista ja perään kehotus muille: Esitelkää nämä !

Anonyymi kirjoitti:

Jo on aikoihin eletty..)) Kirjaketjutkin ovat muuttuneet tietämisen ja pätemisen paikoiksi.
Ennen oli sentään tilaa niille vaikutelmille, ajatuksille ja tunteille, mitä kirja lukijassa herätti.

Nyt omaa kiinnostumistaan ja osallistumistaan täytyy pyytää anteeksi ..))
Vai onko taas kyseessä väärinymmärrys, väärintulkinta, mitä täällä tietysti aina riittää ?

Vastaan kuitenkin aloitukseen, silläkin uhalla, että vastaan "väärin" ja tulen opastetuksi tai ohjeistetuksi.
En valittettavasti tunne tuota aloittajan nimeämää kirjailijaa enkä kirjasarjaa.
Vaikka vähän yksoikoisena tyyppinä harrastan hiukan toisenlaista kirjallisuutta, niin kyllähän "viihde on hyväksi", kuten telkkarissa kerrotaan..))
Kyllä laitoin nuo nimet muistiin, kirjan ja kirjailijan ja jos vastaan tulevat, voin hyvinkin tutustua.
Muuten, eikös taas jaettu kirjapalkinto: Runeberg-palkinto, jonka sai Marja Kyllönen kirjastaan "Vainajaiset".
Luin siitä esittelyn kun noita Finlandia-ehdokkaita listattiin, mutta se ei silloin tuntunut houkuttelevalta - siis minun pirtaani sopivalta.

Muutamia kirjoja on tullut luettua pienellä ajalla. Mikko Välkkilä: Mitä meistä jää (käsittelee maataloustuottajien ahdinkoa tänä päivänä) , Merete Mazzarella: Violetti hetki (muistelukirja kirjailijan veljestä ja tietysti omasta vanhenemisesta..)), Aila Meriluoto: En minä tähän pääty (Meriluodon kuoleman jälkeen julkaistu päiväkirjakirja), Antti Tuuri: Tangopojat (-60- luvulla Ruotsiin lähteneiden aikalaiskuvausta), Tommi Kinnunen: Pimeät kuut (täälläkin esitelty), Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous (nimi kertoo sisällön..)), Rosa Liksom: Väylä, Eduard Louis: Ei enää Eddy (kertoo köydyydestä ja päähenkilön identiteetin löytymisestä ja hyväksymisestä).
Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät.

Ajattelen, että jos joku olisi lukenut ja osaisi esitellä niitä niin, että "iso raati" esittelyn hyväksyisi ja siitä syntyisi sovinnollista keskustelua...))
demeter1

Lue lisää

Sinähän olet itse lukenut kirjat joten olet mitä parhain esittelijä ja ainoa tuntojesi
tulkitsija. Anna tulla vaan kirja kerrallaan !

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän olet itse lukenut kirjat joten olet mitä parhain esittelijä ja ainoa tuntojesi
tulkitsija. Anna tulla vaan kirja kerrallaan !

Juuri niin. Demeter tehköön itse aloituksia lukemistaan hienoista kirjoista! Miksine pitää ujuttaa aina muihin ketjuihin?

Anonyymi kirjoitti:

Jo on aikoihin eletty..)) Kirjaketjutkin ovat muuttuneet tietämisen ja pätemisen paikoiksi.
Ennen oli sentään tilaa niille vaikutelmille, ajatuksille ja tunteille, mitä kirja lukijassa herätti.

Nyt omaa kiinnostumistaan ja osallistumistaan täytyy pyytää anteeksi ..))
Vai onko taas kyseessä väärinymmärrys, väärintulkinta, mitä täällä tietysti aina riittää ?

Vastaan kuitenkin aloitukseen, silläkin uhalla, että vastaan "väärin" ja tulen opastetuksi tai ohjeistetuksi.
En valittettavasti tunne tuota aloittajan nimeämää kirjailijaa enkä kirjasarjaa.
Vaikka vähän yksoikoisena tyyppinä harrastan hiukan toisenlaista kirjallisuutta, niin kyllähän "viihde on hyväksi", kuten telkkarissa kerrotaan..))
Kyllä laitoin nuo nimet muistiin, kirjan ja kirjailijan ja jos vastaan tulevat, voin hyvinkin tutustua.
Muuten, eikös taas jaettu kirjapalkinto: Runeberg-palkinto, jonka sai Marja Kyllönen kirjastaan "Vainajaiset".
Luin siitä esittelyn kun noita Finlandia-ehdokkaita listattiin, mutta se ei silloin tuntunut houkuttelevalta - siis minun pirtaani sopivalta.

Muutamia kirjoja on tullut luettua pienellä ajalla. Mikko Välkkilä: Mitä meistä jää (käsittelee maataloustuottajien ahdinkoa tänä päivänä) , Merete Mazzarella: Violetti hetki (muistelukirja kirjailijan veljestä ja tietysti omasta vanhenemisesta..)), Aila Meriluoto: En minä tähän pääty (Meriluodon kuoleman jälkeen julkaistu päiväkirjakirja), Antti Tuuri: Tangopojat (-60- luvulla Ruotsiin lähteneiden aikalaiskuvausta), Tommi Kinnunen: Pimeät kuut (täälläkin esitelty), Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous (nimi kertoo sisällön..)), Rosa Liksom: Väylä, Eduard Louis: Ei enää Eddy (kertoo köydyydestä ja päähenkilön identiteetin löytymisestä ja hyväksymisestä).
Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät.

Ajattelen, että jos joku olisi lukenut ja osaisi esitellä niitä niin, että "iso raati" esittelyn hyväksyisi ja siitä syntyisi sovinnollista keskustelua...))
demeter1

Lue lisää

Mitä uutta kertoi Välkkilän kirja "Mitä meistä jää" maataloustuottajien ahdingosta ?

Anonyymi kirjoitti:

"Jokainen näistä kirjoista vaatisi pitkän tarinan - siis tarinan siitä, miten ne vaikuttivat minuun, millaisia ajatuksia ja tuntoja ne herättivät."
Kerro - !

Eikö itsestäsikin kuulostaisi vähän erikoiselta, että alkaisimme laittaa tänne listoja
lukemistamme kirjoista ja perään kehotus muille: Esitelkää nämä !

Lue lisää

Olet oikeassa, Ano 14.24. Pelkkä listaus ei ole mitään, mutta ajattelinkin, että lista olisi kutsu..)) Että joku toinen ottaisi haasteen vastaan...
Tommi Kinnusen uusin, Pimeät kuut, on täällä esiteltykin. Sattumalta sen itsekin sain käsiini.

Olen lukenut Tommi Kinnuselta kaiken ja kyllä hän on minun luottokirjailijani, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Sujuva, konstailematon tyyli, ei tarvitse pähkäillä, lukea vain.

Itse tarina kyllä herätti vahvoja tunteita, etenkin nyt, kun sodan läheisyys, sen varjo heijastuu meidänkin arkeemme. Tässä kirjassahan elettiin sodan jälkeistä aikaa, säikytettyinä, ankaran puutteen alaisina.
Se sitkeys ja neuvokkuus, millä opettaja Elna Suorajävi luotsasi lapset opintielle oli kyllä vertaansa vailla, etenkin kun hän ei ollut terve. Olisiko ollut MS-tauti, se jäi kirjassa vahvistumatta ?
Dokumenteista päätelleen päähenkilöllä oli jokin kiinnekohta todellisuuteen, nykyisin kun ei näistä tiedä, kun fakta ja fiktio sekoittuvat.
Vähän taisi Tommi Kinnusen oma äänikin, opettajuus, paistaa tuon päähenkilön asenteissa, vai voiko olla niin, että poikkeusyksilöt osasivat jo silloin vetää rajat, olla taipumatta muiden tahtoon ja seurata lupaa kysymättä omaa linjaansa ?
Jäin myös miettimään, edellyttikö viran hoito niissä oloissa omien tunteitten, myös myötätunnon, syrjään laittamista. Että saattoi hukuttaa lapselta saadun kissanpennun, heittää lasten hyvästiksi jättäneet piirrokset takkaan, kirjoittaa kouluviranomaiselle, ettei tiettyä lasta, Jaakkoa, kannata ottaa kouluun muualle, kun hän ei opettajan mielestä siellä kuitenkaan pystyisi käymään.
Yhtä kaikki. Kirja oli kuitenkin ansiokas sellaisena kuin se oli ja onhan Kinnusella aina ollut näitä antisankareita kirjoissaan ja heitäkin hän on osannut kuvat niin, että ne ovat koskettaneet, jääneet mieleen, pistäneet miettimään.
Sitä kai kaunokirjat parhaimmillaan tekevät ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä uutta kertoi Välkkilän kirja "Mitä meistä jää" maataloustuottajien ahdingosta ?

Minulle kaikki oli uutta, Ano 17.05, tuosta maatalousyrittäjän arjesta, suurtiloista, karjatilasta tällä kertaa. Kilpailusta (muiden tuottajien kanssa), valvonnasta, lainsäädännöstä, byrokratiasta.
"Vapaan ammatin" harjoittaja on kaikkea muuta kuin vapaa. Eipä ihme, että niin monet lopettavat tilanpidon. Siitä on paljon uutisoitukin.
Onneksi kirjassa oli kuitenkin kevennyksenä romantiikkaa..)) Ja myös toivoa siitä, että asioihin voisi vielä saada muutosta lisääntyneen tietoisuuden myötä.
Arvostus maatalousyrittäjää kohtaan ainakin lisääntyi, eikä nytkään, hintojen noustua, tee mieli valittaa niistä. Kunhan vain yrittäjä, alkutuottajakin, saisi hintojen noususta osansa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle kaikki oli uutta, Ano 17.05, tuosta maatalousyrittäjän arjesta, suurtiloista, karjatilasta tällä kertaa. Kilpailusta (muiden tuottajien kanssa), valvonnasta, lainsäädännöstä, byrokratiasta.
"Vapaan ammatin" harjoittaja on kaikkea muuta kuin vapaa. Eipä ihme, että niin monet lopettavat tilanpidon. Siitä on paljon uutisoitukin.
Onneksi kirjassa oli kuitenkin kevennyksenä romantiikkaa..)) Ja myös toivoa siitä, että asioihin voisi vielä saada muutosta lisääntyneen tietoisuuden myötä.
Arvostus maatalousyrittäjää kohtaan ainakin lisääntyi, eikä nytkään, hintojen noustua, tee mieli valittaa niistä. Kunhan vain yrittäjä, alkutuottajakin, saisi hintojen noususta osansa.

Lue lisää

tuo äskeinen oli siis minun...

Anonyymi kirjoitti:

Kysyjä ei voinut tietää, että miltä vuosikymmeneltä lukemasi kirja on.
Aloituksessasi luki: "Sarja kertoo 1800-luvun Ison Britannian kartanoelämästä"

Lue aloitus uudelleen.

Kiitos tuosta esittelystä, Ramoona ! Syytösten (=mielistelijä, nuolija) pelossa jätän nyt kehut lausumatta, mutta kirjan, "Alice Hartin kadonneet kuka" pistän heti tilaukseen..))