demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7421

  1. Juuri noin minullekin kävi Fossen kirjaa lukiessa, Ano 11.38. Ei ollut oikea "viritys" päällä. Se olisi tarvinnut paljon tilaa ympärilleen ja itse luin sen arjen ja kiireitten keskellä.
    Ehkä luen sen myöhemmin "oikeassa" mielentilassa...))
  2. Niinhän tuo taitaa olla, Hil-la: pitkään mukana olleita on vain kourallinen, mutta nyt sekin tuntuisi olevan ongelmallista monille. Itsenikin lasken noihin pitkään mukana olleisiin - kai senkin vuoksi että olen kuitenkin ollut niitä "paljon kirjoittavia" Nojatuolissa..))

    Viime aikoina on jonkinlainen väsähdys tapahtunut minullekin - liikaa sitä "oikean elämän" tapahtumista ja siihen liittyvää voimattomuutta. Ja tietysti sitä ottaa tosissaan myös nämä palautteet, mitä on tuolla alempanakin annettu. Jos oma "anti" ei kelpaa, miksi olla tyrkyllä ?
    Toisaalta voi kai ajatella, että jokainen, joka ajatuksiaan ilmaisee muille on jotenkin "tyrkyllä", tarjoamassa itseään vuorovaikutukseen, olemaan mukana, yhteydessä muihin. Se on ainakin minulle ollut merkittävin syy mukana olemiseen.

    Voiko tästä tyytymättömyydestä (viittaan siis Anojen palautteisiin) sitten päätellä, että meidän ikäiset eivät enää tahdo olla yhteydessä toisiinsa, eivät "saa" siitä mitään ? Muistuu mieleen vanha klisee - kuinkas muuten ? ..)) - "Ystäviä saa olemalla ystävä"...Kiinnostus herättää kiinnostusta - ilman sitä jääkin sivusta katsojaksi ja jos se asema ei tyydytä, monet ilmaisevat oman tyytymättömyytensä leimaamalla muut sen aiheuttajaksi. Ihan tuttua, arkista päätelyä, eikö?

    Mielestäni - kuten kauneus on katsojan silmässä niin on myös asioiden ja sisältöjen kiinnostavuus ja merkitys. Ainakin itse olen hyvin riippuvainen omasta mielentilastani kun punnitsen näitä asioita. Joskus oma arkikin näyttäytyy valjuna ja merkityksettömänä, joskus se taas on ihmettä ja yllätyksiä täynnä - vaikka ulkoiset puitteet olisivat samat.

    Minulle itselleni tämä kirjoittaminen - ja lukeminen - on tapa etsiä ja löytää noita merkityksiä ja "yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään" (Tove Jansson, Nyyti Nyytiäinen)...))
    Hieno ulkoilusää ja itse joudun päivystämään sisällä. Pankista on luvattu ottaa yhteyttä, odotin sitä jo perjantaina. Minulle on käynyt kuten liekolle: tililtäni on tehty nosto, ei tosin isoa summaa, mutta voro siellä oli käynyt. Lähetti minulle pankin nimissä tekstiviestin, jossa pyydettiin antamaan tunnusluku tilille kirjautumiseen. Senhän hölmökin tietää, ettei pankki sellaista tee. Annettiin ymmärtää että pyyntö liittyi juuri tehtyyn maksuun. Nyt ovat tilini suljettuna kaksi viikkoa enkä pysty edes asioimaan kun en saa omaa pankkitunnustani käyttöön.
    Maailman kirjat ovat sekaisin silläkin saralla - ennen oli kaikki paremmin..))

    Hyvää alkuviikkoa kaikille.
    demeter1
  3. Minä luin Punaisen erokirjan kauan sitten. Oli siinä kaksi isoa teemaa, joilla kai katsottiin olevan yhteiskunnallsita merkitystä: seksuaalisen vähemmistön "ahdinko" ja taistolaisuus ja ero siitä. Näin itse jälkeenpäin tulkitsin mutta lukiessa ne eivät tulleet erityisesti mieleen eikä kirja muutenkaan tehnyt kovin suurta vaikutusta. Siksi olin aika hämmästynyt tuosta valinnasta kuten kai moni muukin tavallinen lukija.
  4. Kiitos listasta, Ano 20.05. En jaksanut kahlata listaa kokonaan läpi, skarppasin sieltä vain tuttuja nimiä: uusia käännöksiä, uusia painoksia...
    Minulle uusi kirjailija, Ann Napolitana löytyi listalta. Juuri luin hänen neljännen kirjansa: "Kaunokaisia" ja ihastuin siihen. Tutut - lähes 500 sivua tekstiä - mutta intensiteetti piti ja luin kirjan muutamassa päivässä. Lukeminen oli helppoa, koska kieli oli sujuvaa ja konstaitelmatonta, luvut nimettynä sen mukaan kenestä kerrottiin.
    Kuvauksen kohde oli tavallinen, arkinen perhe. Äiti, isä ja neljä naimaikäistä tytärtä, joista jokainen oli jo omillaan. Perhe piti kuitenkin poikkeuksellisella tavalla yhtä ja kun toiseksi vanhin tytär, Julia, toi yhteisöön poikaystävänsä, hänet liitettiin saumattomasti mukaan perheyhteisöön.
    Tietysti sattui ja tapahtui paljon, mutta keskinäinen side kesti hetkelliset ja pitemmätkin etäisyyden otot.
    Kirjaa lukiessa ajattelin, että jokaisen perheen perustajan ja perheessä elävän olisi syytä lukea tämä kirja, tällaisena aikana, missä sitoutuminen on taantumuksellista ja muutos edistyksellistä.
    Eli minusta kirja kertoo ennen muuta rakkaudesta ja sen voimasta, joka kantaa ja on pohjimmaisena silloinkin kun se näyttäisi kadonneen ja päättyneen.

    Kirja on saanut hyvät arvostelut kotimaassaan - mikäpä tyrkyllä oleva kirja ei olisi niitä saanut? - mutta on varmasti kehut ansainnut . "Säkenöivä, nerokkaasti kerrottu" todetaan kirjan takakannessa...
    demeter1
  5. Minäkin katsoin tuon ohjelman ja myös sen Matti-elokuvan, Jesper Pääkkönen Mattina.
    Molemmat olivat tosi hyviä - Matti tosin jäi vähän kesken kun tuli niin myöhään.

    Näin on, lahjakkuudessa on puolensa. Joku psykiatri on todennut, että keskinkertaisuus on hyvä suoja vakavia mielenterveyden häiriöitä vastaan..))

    Taisi tämä eilinen dokumentti todistaa myös siitä, että huomionhakuisuus on parantumaton
    tauti - vai luonteenpiirrekö se on ? Melkein säälittävää oli katsella niitä strippauskeikkoja.
    Ja Matti Pulli oli kyllä sankarillinen omassa tehtävässään.
  6. Kiitos Ano 21.40, kiva kuulla..))
  7. P.s. Vaikuttaa siltä, että pystyy estämään nämä tupla/trinpa-viestit kun painaa päivitysnäppäintä oman viestinsä jälkeen...
    Siis saa oman viestinsä lähtemään eikä tule ruudulle monistettuna.
  8. "elämä oli niin todellista, kaikki oli luottamuksen ja toisen kunnioittamisen täyttämää, rehellistä, vaatimatonta elämää puutteen keskellä" kirjoitti Hil-la. Noin minäkin lapsuudenaikaani kuvaisin. Ja ainakin meillä sodan jälkeen syntyneillä oli vahvana tulevaisuuden toivo. Nyt sekin taitaa olla aika heikoissa kantimissa ?
    demeter1
  9. Heh, tulipa tuo viesti kerrattua..)) Samaa näyttää tapahtuneen Hil-lan Nojatuoliketjussa.
    Hyvä tietää, että muutkin kirjasi ovat saatavilla Hel-metin kautta. Ei muuta kuin hakuun,,))
  10. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  11. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  12. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  13. Ainakin "Valkohaikarat" löytyy Helmet (pääkaupunkiseutu)- kirjastoista. Elämyksellinen, tiivistunnelmainen pienoisromaani, kannattaa lukea.
  14. Mitähän mahdat tarkoittaa, Ano 17.04 ? Selventäisitkö ?
  15. Kiitos palautteestasi Kristiina, kiva tietää samanmielisyydestä..)) Ja onnea sinne uuteen asuntoon. Vuokra on kuitenkin kohtuullinen ja jos puitteet ovat entiset, niin mikä ettei...
  16. Samaa mieltä kirjamarkkinoiden tilanteesta kuin Paloma. Ajatellaanko, että määrä korvaa laadun ? ..))
    Ymmärrän, että kirjan julkaisukynnys on edelleen korkea, laadullisesti, mutta silti tuntuu, että
    markkina-arvo ratkaisee julkaistaanko kirja. Siis arvellaanko sen myyvän.

    Se mitä näitä nuoria kirjailijoita olen seurannut ja kirjojaan lukenut, he ovat kyllä taitavia sanankäyttäjiä, mutta kovin kiinnostavaa sisältöä niistä ei aina löydy.

    Tulee mieleen anekdootti Lauri Viidasta. Hänelle hehkutettiin jotakin uutta kirjailijalupausta ja kerrottiin tämän puhuvan viittä kieltä. "Ja oliko hänellä jotakin sanottavaa" kysyi Viita.''

    Ehkä ei enää itse pysy mukana muutosten tuulissa kun aika harva kirja enää jättää jäljen, pysyy mielessä pitkään.
  17. Iltapäivää ! Kyllä se vaan taitaa olla niin, että raha, talous, ratkaisee aika pitkälle meidän elämän reunaehdot, vaikka se ei tyytyväisyyttä tai onnellisuutta takaakaan.

    Samaan sarjaan lasken itseni kuin edellä kirjoittaneet. Omillani olen tullut toimeen, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö "yhteiskunta" olisi minuakin jeesannut, viimeksi tuon julkisella puolella tehdyn lonkkaleikkauksen muodossa. Ja tietysti tällä hetkellä myös toistuvien seurantatutkimusten (verikokeet) kohdalla.

    Olen kertonutkin, että olen huono kuluttaja, tulen tosi vähällä toimeen, eikä raha ole koskaan ollut minulle se ensisijainen arvo, kun olen hakeutunut eri työtehtäviin.

    Olen kertonut senkin, että kun kotiäitinä olin mukana kirkon diakoniatyössä - ja sittemmin myös kierrätyspisteessä, opin sen, että köyhyys liittyy aika usein puutteelliseen elämänhallintaan. Tiedetäänhän se, mutta silti tyydytään puuttumaan seurauksiin, ei juurisyihin.
    Ehkä olen väärässä ja olen kovettunut näkemästäni, mutta sellaista köyhyyttä, mitä oma ikäpolveni saattoi lapsuudessaan kokea, en ole enää nähnyt. Vain meidän ikäpolvi osaa tyytyä siihen, että perustarpeet on tyydytetty, leipää on, sirkushuvejakin riittävästi.

    Kun näitä köyhyysdokumenttejä esitetään, "köyhien" koti näyttää paremmalta kuin omani, samoin heidän vaatetuksensa..))
    En siis ole kateellinen, mutta ihmettelen sitä, että rahaa esitetään ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin, nuorison pahoinvoinnista alkaen.
    Ystäväni kanssa muisteltiin omaa lapsuuttamme, omia harrastuksiamme, joita ei nykymittareilla punniten ollut. Päivät vietettiin koulussa ja vapaa-aika kaveriporukassa enimmäkseen ulkona ja luonnossa. Kotona autettiin kotitöissä, tehtiin käsitöitä, luettiin ja leikittiin. Koskaan ei valitettu tekemisen puutetta eikä koskaan ollut "tylsää"...))

    Tiedän että tuollainen puhe kuulostaa pahalta, aika on nyt toinen, eikä pitäisi verrata - näin meille opetetaan, enkä nyt päin naamaa rupea kenellekään näitä vertailuja esittämäänkään, mutta ei niistä myöskään kannattaisi vaieta, mielestäni - aikana jona meidänkin hyvinvointivaltio on elänyt vuosikausia velkataakkaansa kartuttaen ja lopulta ymmärtänyt, että näin ei voi enää jatkua.

    Eli väärää puuta luultavasti haukun kun täällä 80+ -palstalla kirjoittelen. Kuvittelen kai saavani vastakaikua tai ainakin kuulevani muiden käsityksiä tämänpäivän rahankäytöstä, ehkä siitä köyhyydestäkin...
    Anteeksi, jos pahat puheeni pahoittavat jonkun mielen...Isossa joukossa se taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus, että jonkun mieli pahoittuu.
    Hyvää sunnuntaipäivän iltaa kuitenkin kaikille.
    demeter1
  18. Enpä olet kuullutkaan Eliaana tästä uudesta kirjasta, Kassilaa saatoin muistella.
    Noista Raamatun muutoksista on puhuttu. Takavuosina väitettiin että jopa sielunvaellusoppi poistettiin Raamatusta jonkin kirkolliskokouksen päätöksellä, vuosilukukin mainittiin - 532 (?).
    Katajan ohjelmaa en ole katsonut - Areenalla - vai Katsomossa - taitaa olla tallessa. Eikös Kataja vasta liittynyt Ortodoksikirkkoon vai oliko vaan aikeissa.
    Kiva saada vinkkejä "alan" kirjallisuudesta...Tällä hetkellä minulla ei ole ketään, joka jakaisi tämän kiinnostuksen. Onkohan tiedeuskonto jo kaventanut meidän hengenelämän monimuotoisuutta ? Huuhaa-leimasin tekee työtään...
  19. Sitäkin, siis liikkumista, Ano 12.37, meille suositellaan. "Liike on lääke" - tätä on toistettu väsyksiin saakka, kuten sitäkin, että istuminen on vaarallista..))

    Ajattelen kyllä, etteivät nuo kaksi sulje toisiaan pois. Just olen minäkin lenkille lähdössä ja tultuani saatan tehdä muutaman kirjauksen kalenteriini - ajankäytön seurantatarkoituksessa...))
  20. Vaikka ei "julkisuuteen" pyrkisi, kirjoittamista suositellaan ikäihmiseille muistakin syistä. Jo pelkkä kirjoitusprosessi on tervehdyttävä ja auttaa meitä muistamaan, keskittymään ja ajattelemaan eli selviytymään tästä elämänvaiheesta missä nyt elämme.

    Lukuharrastus on siihen "ilmainen" bonus ja meidän hieno kirjastolaitos palvelee meitä kiitettävästi - mitä kaikkea sieltä nykään onkaan saatavilla ?

    Tuossa kirjaluettelossa oli paljon tuttuja, Iida Turpeisen kirjasta tykkäsin ja odotan häneltä uutta..)) Annukka Salama oli yllättäen listalla. "Tuttu" tyttö, ajattelin hänen kirjoittavan vain fiktiota.
    Joku mainitsi Margaret Cravenin "Kuulin pöllön kutsuvat"-kirjan. Se oli minulle suuri elämys - muutama kymmenen vuotta sitten... Ei vanhene kolmessa vuodessa, kuten nykykirjallisuus..))
    21. 9 / 372
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt