- Tala talar svenska alltid då det är möjligt. I dagens Finland är det ju nästan omöjligt ty finlandsvenskarna omedelbart övergå till finskan när vi finnar kommer till kretsen.
- Koko 2000-luvun ruotsin kieli Suomessa on marginalisoitunut. Jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tänään ruotsalaisuuden päivänä kirjoitetaan näin: "Lyhyessä ajassa ruotsin kielen asema julkisessa elämässä ja palveluissa on ohentunut. Moni perinteinen instituutio on varjo entisestään. Ruotsista on tullut yksityinen, sukulaisten kesken puhuttu kieli, jolla on koko ajan vähemmän luontaisia elinympäristöjä."
Juuri näin on käynyt. Aloitin kokopäiväisen nettikirjoittelun heti, kun internet yleistyi Suomessa. Kirjoitin parikymmentä vuotta asiaa omalla nimelläni lukuisilla palstoilla (yli 5 gigatavua on tallessa). Muutama vuosi sitten vähensin kirjoittamista, koska oli selvää, että ruotsin kieli lähenee nyt itsestään sille kuuluvaa yhden kansallisen vähemmistökielen asemaa eli sitä samaa, joka suomen kielellä vihdoin on Ruotsissa Euroopan neuvoston painostamana.
Pakkoruotsille käy tasan niin kuin Osmo Soininvaara jo 2009 plokissaan kirjoitti: "Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti." - Ei englanti ole uhka suomen kielelle, vaan uhka on pakkoruotsi. Onneksi nuoriso on sen tajunnut ja osoittanut sen vuodesta 2005 lähtien ylioppilastutkinnossa, missä ruotsi on valinnainen matematiikan kanssa. Vieläkään se ei ole vapaanehtoinen, vaan on kirjoitettava joko ruotsi tai matematiikka. Kun tämä pakollisuus saadaan purettua, niin selviää, missä arvossa suomenkielinen valtavan suuri enemmistö pitää ruotsia.
Osmo Soininvaara kirjoitti plokissaan, " ettei hävittyjä sotia kannata jatkaa. Tämä kannattaisi kielivähemmistön oikeuksien puolustajienkin ymmärtää. Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti." - ... ei välttämättä paljastunut, mutta on tarpeen pitää asiaa esillä, jotta saadaan vähitellen parannus. Suomessa se tarkoittaa Ahvenamaan kielipolitiikan ja lainsäädännön omaksumista vaihtamalla sanan "ruotsi" tilalle "suomi". Sen jälkeen voimme unohtaa tuon "pitkän yhteisen historian", jota todellisuudessa ei koskaan kielipoliittisesti ole ollut.
Sen sijaan on pitkä ruotsalainen rotuopillinen historia, josta on runsaasti kirjallistakin todistusaineistoa. Esimerkkeinä Retzius tiedemiesuvun kirjalliset tuotokset sekä professori Herman Lundborgin runsas kuva-aineisto selityksineen isokokoisessa monisatasivuisessa kirjassa. Myös ruotsalaisen yliopistolehtori Yli-Kiiskilän tutkimus Ruotsin 2000-luvun oppikirjojen suomalaisia koskevasta aineistosta. Jos tämä ei riitä, niitä Maja Hagermanin kirja "Det rena landet" voi auttaa ymmärtämään, että sanoilla on vankka todellisuuspohja. - "Pitkä yhteinen historia" tarkoittaa, että Ruotsi, ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset ovat kohta tuhat vuotta vainonneet ja sortaneet suomalaisia, suomalaisuutta ja suomen kieltä. Se tarkoittaa myös sitä, että suomalaisille yhä edelleen opetetaan ruotsia pakollisena kaikilla opintojen asteilla ja virkamiesruotsin tutkinto on edellytys loppututkintojen saamiseksi. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että Ruotsissa kaikkea suomenkielistä on toimintaa on supistettu ja vaikeutettu. Edelleen Ruotsin kunnissa on suomenkielisiä kielletty puhumasta äidinkieltään keskenään, jos paikalla on ruotsalaisia.
Tätä luetteloa voi jatkaa loputtomiin. Sen ääri-ilmentymä on Ahvenanmaan noudattama kielipolitiikka. - Tulin kuukausien tauon jälkeen rkp-palstalle ja lähes kaikki asialliset avaukseni on poistettu muutamassa minuutissa. Paniikki rkp:ssa ja suomenruotsalaisten keskuudessa on todella valtaisa. En sitä ihmettele, sillä koko 2000-luvun ruotsin kielen asema on nopeasti muuttumassa Suomessa samanlaiseksi kansalliseksi vähemmistökieleksi kuin suomi vihdoin Euroopan neuvoston vaatimuksesta on Ruotsissa.
- Soininvaaran+ploki+on+kenen+tahansa+luettavissa+ja+lainattavissa.+Åbo+Akademin+ja+Turun+sekä+Tampereen+yliopistojen+jättitutkimus+2015+pakkoruotsista+ja+suomenruotsalaisuudesta+on+vahva+tuki+kannanotoilleni:
- Osmo Soininvaara osasi jo 2009 ennustaa, mitä tuleman pitää. Hän kirjoitti plokissaan, ettei hävittyjä sotia kannata jatkaa. Tämä kannattaisi kielivähemmistön oikeuksien puolustajienkin ymmärtää. Nouseva sukupolvi, joka jossain vaiheessa astuu valtaan, inhoaa pakkoruotsia niin paljon, että lakkauttaa sen aivan varmasti. Studentsvenskan on tästä selkein osoitus.
Kielikokeilun tyrmäsi kokoomuksen opetusministeri Gran-Laasonen, joka muotoili ehdot niin, ettei kokeiluun osallistuvilla olisi asiaa korkeakouluopintoihin. Myös Perusuomalaisten hajoaminen toi pelin politiikan, kun PS ei voinut tukea Sinisten hanketta. Että se siitä. Mutta kielivapaus tulee ehdottoman varmasti. - Det är ju precis ungdomen som har beslutit att avskaffa tvångssvenskan. Titta bara antalet abiturienter som har skrivit svenskan in studentexamen. Hela 2000-talet allt färre från år till - inget undantag. ;-)
- Ja Tala kirjoittaa edelleen omalla nimellään ja omalla kuvallaan. Ja kaiken aikaan suomenruotsalaisuuden alasajo jatkuu tasaisen varmasti. Viimeksi presidentivaalissa.
RKP ja Yle yrittävät epätoivoisesti tuputtaa ruotsia vastoin Suomen kansan valtavan suuren enemmistön tahtoa. Se kuitenkin vain lisää sitä vastenmielisyyttä, joka ilmeni mm. Folktingin 1996 tutkimuksessa, missä suomenruotsalaiset koettiin vieraana ja epäisänmaallisena pienenä vähemmistönä. - Manner-Suomeen Ahnevanmaan kielilainsäädäntö ja -politiikka käänteisenä. Kaikki ruotsiperustaiset sanat korvataan suomiperustaisilla ja se on siinä! ;-)
- Svensk Vakt oli suomenruotsalainen lehti, missä heti talvisodan jälkeen jo vuonna 1940 hyökättiin ankarasti karjalaisten evakkojen "pyhälle ruotsalaiselle maalle" asuttamista vastaan.
"Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä."
Sotien jälkeen suomenruotsalaiset vapautettiin karjalaisten sotapakolaisten asuttamisesta ruotsinkielisille alueille vuoden 1945 maanhankintalain "ruotsalaispykälällä". Siinä pelattiin varsin raa'asti Ruotsi-kortilla pelottelemalla nälänhädällä. - Tala vietti eilen aivan rauhallisesti smaragdihäitään Järvenpäässä. Se tarkoittaa 55. hääpäivää. Tähän mennessä minulla on ollut lähes 30.000 elinpäivää ja niistä olen käyttänyt aktiivisesti 11.000 Suomen kielipolitiikan kehittämiseen pohjoismaisen mallin mukaiseksi. Se tarkoittaa virallista suomenkielistä yksikielisyyttä, pakkoruotsin poistamista ja ruotsin muuttamista kansalliseksi vähemmistökieleksi.
Ilokseni olen voimnut todeta, että heti uuden kielilain tultua voimaan 1.1.2000, Suomen kielipolitiikka on edennyt harppauksin kohti edellä esittämääni tavoitetta. - Tala ei tarvitse käräjäoikeutta, sillä pakkoruotsi poistuu ihan valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksin. Asia on edennyt hyvään suuntaan koko 2000-luvun. Ylioppilastutkinnon valinnanvapaus oli ratkaiseva muutos lainsäädännössä ja tulokset ovat olleet oikeansuuntaisia ja muutos todella ripeä.
Seuraava askel on kieltenopetuskokeilu, joka mahdollistaa opiskelun ilman pakkoruotsia. Siitä on lyhyt matkakaikille vapaaseen kielivalintaan kaikilla opintojen asteilla.
Sen jälkeen luonnollinen ja luonyeva päätös on muuttaa Suomi pohjoismaisen mallin mukaisesti virallisesti yksikieliseksi ja ruotsi saa kansallisen vähemmistökielen aseman kuten suomi vihdoin sai Ruotsissa vuonna 2006.
Suomen ja Ruotsin kielilainsäädännöt harmonisoituvat EU:n ja EN:n tavoitteiden mukaisesti. - Suomenruotsalaisilla on miljardien eurojen verovapaat säätiörahat. Käyttäkööt niitä pakkoruotsin pönkittämiseen. Tosin sekään raha ei taida riittää 3,7 miljoonan suomalaisen ostamiseen, jotka Åbo Akademin ym tutkimuksen mukaan haluavat pakkoruotsin pois Suomesta.
- Aika on kielivapauden kannattajien puolella. Vuodesta 2004 alkaen kehitys on kulkenut ja sitä on viety vapaaehtoisuuden ja valinnaisuuden suuntaan. Pakkoruotsi joutuu yhä ahtaampaan rakoon ja lopulta se poistuu kokonaan. Sen jälkeen ruotsin todellinen tarve selviää.
- Turun yliopiston apulaisrehtori on oikeilla jäljillä, mutta teksti kaipasi editointia. Lähetin selkokielisen version opetus- ja kulttuuriministeriöön:
Kansallisen kielivarannon visio
Vuonna 2025 Suomi on aktiivinen kansainvälisen yhteisön jäsen vahvuutena kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Kielitaitoja kehitetään ja kieliä käytetään. Jokainen työikäinen osaa suomea ja englantia sekä useimmat osaavat yhtä tai useampaa muuta kieltä. Lisäksi kannustetaan opiskelemaan kieliä työelämässä ja vapaa-ajalla sekä kehittämään jatkuvasti kielitaitoaan.
Keinot vision saavuttamiseksi
• kielten opiskelu alkaa alakoulun 1. luokan keväällä. A1-kieleksi suositellaan muuta kuin englantia.
• valinnainen A2-kieli varhennetaan alkamaan 3. luokalta, pääsääntöisesti englanti.
• lukiossa mahdollistetaan joustava, pitkäjänteinen ja monipuolinen kieltenopiskelu ainerajat ylittävillä kokonaisuuksilla.
• suullisen kielitaidon koe osaksi vieraiden kielten kokeita ylioppilastutkinnossa.
• oppilaitoksiin eri asteille polkuja kieliin: kielikerhoja, pelejä ja muita digitaalisia sovelluksia.
• kuntia kannustetaan laatimaan vuoteen 2020 mennessä kieli- ja kansainvälisyysohjelmat turvaamaan kielipolkujen jatkumo, kielivalintojen tarjonta ja jakauma kunnan/maakunnan elinkeinoelämän sekä kansallisiin tarpeisiin.
• yliopistojen tutkintoasetuksella opiskelijalta edellytetään vähintään kahden vieraan kielen taitoa.
Siihen kehitetään joustavia malleja yliopistojen, lukioiden ja vapaan sivistystyön yhteistyönä.
• korkeakoulut sopivat Unifin ja Arenen johdolla työnjaosta ja yhteistyöstä Aasian ja Afrikan kielten perusopetuksesta kielikeskuksissa tai vastaavissa rinnan kielten tutkintokoulutuksen kehittämisen kanssa.
• yliopistot kehittävät uusia kieliaineita ja muuta substanssia yhdistäviä tutkinto-ohjelmia. - FM Sanna Heittolan väitöskirja ”Poliisista päivää, från polisen god dag” tarkastetaan juuri tällä hetkellä Vaasan yliopistossa.
Kielitaito ruostuu, jos sitä käyttää harvoin. Poliisit ottavat avuksi googlen kääntäjän, kollegan tai jopa äidin.
Suomen kaksikielisissäkään poliisilaitoksissa poliisien kielitaito ei ole laissa vaaditulla tasolla. Vain vajaa kolmannes niiden suomenkielisistä poliiseista arvioi pystyvänsä hoitamaan työnsä ruotsiksi.
Suomen Poliisijärjestöjen Liiton järjestöpäällikölle Mika Nygårdille tulos ei ole yllätys. Kielitaito ruostuu, jos sitä ei säännöllisesti käytä. Poliisiammattikorkeakoulussa ruotsia opiskellaan kolme opintopistettä. Siinä ehtii opetella vain ammattisanastoa.
Poliiseista osa hyväksyy ruotsin, osa suhtautuu negatiivisesti. Poliisien mukaan ”kaksikielisyys on turha jäänne keskiajalta” ja ”kaksikielisyyden toteutuminen on järjetön fantasia.” Osalle ruotsi on luonnollinen osa työtä, mutta toiset eivät suostu palvelemaan ruotsiksi. Osan mielestä suomenruotsalaiset yrittävät kiusakseen ensin puhua ruotsia, mutta vaihtavat kielen suomeen, kun ymmärtävät tilanteen muuten kestävän monta tuntia.
Puutteellinen kielitaito ei johda käytännössä ongelmiin, sillä ruotsinkielisiä asiakkaita on vähän. Poliisit ovat myös harjaantuneita ongelmanratkaisijoita. Nygårdin mukaan poliisit kokevat suuremmaksi ongelmaksi venäjän taidon puutteen.
Poliisien mukaan poliisilaitosten kaksikielisyys vaatii panostusta, mutta ovat eri mieltä panostuksen kannattavuudesta. Vaikka suurin osa poliiseista on halukkaita parantamaan ruotsintaitoaan, osa käyttää ruotsia niin harvoin, ettei parantaminen ole tarkoituksenmukaista. Riittämätön ruotsin kielitaito tai kollegan haluttomuus johtaa kielitaitoisten kuormittumiseen. Monissa tilanteissa kielitaitoisia poliiseja ei ole saatavilla.
Tutkimus koostuu 516 poliisin kyselylomakevastauksesta sekä 22 haastattelusta. - Opetusneuvos Jääskeläisen kanta saa vahvaa tukea myös poliiseilta. Juuri tällä hetkellä tarkastetaan väitöskirjaa poliisien ruotsin kielen olemattomasta taidosta maamme kaksikielisissä poliisilaitoksissa. Jos ja kun lainvalvojat kävelevät kylmän rauhallisesti jonkin lain yli, niin takuuvarmasti laissa on jokin perustavaa laatua oleva virhe.
Poliisin edustajan mukaan poliisit tarvitsisivat ruotsin asemesta erityisesti venäjän kielen taitoa. Siihen löytyy ratkaisu opetusneuvos Liisa Jääskeläisen ehdotuksesta. - Suomenruotsalainen ministeri ja monitoimimies Nils Meinander11.3.1984 kertoi Helsingin Sanomissa näin: "Kyllä me ruotsinkieliset siihen aikaan pidimme suomalaisia alempana rotuna... ja avioituminen suomenkielisen kanssa oli munaus. Omaa paremmuuttamme perustelimme rotuopein."
Niin ne ajat muuttuvat. Nyt kelpaa jo seka-avioliitto suomenruotsalaisille ihan kenen kanssa tahansa. ;-)