- Oon ollunna Firenzessä, en tullut siitä sen viisaammaksi.
Nauti edelleen siitä Rieslingistä, prosit! - Oikeassa olet. Äitini oli sodat eläneenä todella tarkka. Kun oli nuorena työskennellyt hienossa muotiliikkeessä, ja oppinut siellä ompelun niksit, oli mestari muodistamaan asujaan. Häneltä olen perinyt "sodan varalle säästämisen" taktiikan, ja joka paikka pursuaa tavaraa. Olisitpa nähnyt muuttoni, kun muutin isosta talosta, jossa oli kolmen sukupolven tavarat, tähän eläkepäivieni kotiin. Se oli sellainen rääkki. Kuormakaupalla tavaraa Punaiselle Ristille ja Kierrätyskeskukseen.
Niinpä ihan juuri nyt en jaksa pussilakanoista tyynyliinoja ommella. Pussilakanoitakin meni kierrätyskeskukseen iso laatikollinen.
Arv ostan teitä kaikkia, jotka teette kierrätystavarasta uutta käyttötavaraa.
Vävyni on tehnyt teknis-kemiallisen keksinnön työryhmänsä kanssa, miten maailman tekstiilijätteestä tehdään kemiallisessa prosessissa uutta tekstiilikuitua, josta voidaan kutoa uutta kangasta, ja valmistaa uusia vaatteita.
Maailma hukkuu jätteeseen, ellei keksitä uusia innovaatioita hyödyntää sitä kaikkea.
Hyvä te, kaikki tyynyliinan tekijät! Peukku!! - Meillä on taloyhtiömme jätekatoksessa pöytä: "Saa ottaa". Tänne muuttoni jälkeen olen vienyt sinne kaikenlaista, kaikki on häipynyt.
Veisinkö sinne vaaterekin, johon sellaisia melkein tonnin jakkupukuja ja silkkimekkoja? Kenkälaatikoita, niitä on, koska säilytän kenkäni laatikoissa? Luuletko, että kelpaisivat? - Nykymuotoinen eläketurva syntyi Suomeen 1960-luvulla, joten me olemme koko työhistoriamme ajan maksaneet eläkkeitä niille, jotka eivät koskaan olleet maksaneet mitään eläkemaksuja. Joten nyt olemme maksaneet heidän eläkkeensä, ja keränneet myös maksuja omia eläkkeitämme varten.
Ne miljardit näyttävät olevan kovin haluttuja, eikös Sipilä havitellut niille parempaa käyttöä? - Nyt panit kyllä paremmaksi. Olen kerran elämässäni tavannut henkilön, siis ihan livenä, joka kertoi löytyneensä vauvana Riihimäeltä tulevan junan penkin alta.
Haikaroista, tai muista luonnon ihmeistä ei ollut puhetta. Ihan ihmisten tekemä, jostain elämän tilanteesta johtuen, äiti keksinyt ratkaisuksi jättää poika-vauvan junan penkin alle.
Ihmeellistä on elämä! - Mielelläni käyttäisin suutaria (kotkikaupungissani aivan erinomainen sellainen), mutta nyt ei ole tarvetta. Kertokaa, minne panen 50 paria lähes uusia kenkiä, käytetty ehkä kerran? Vein monta kymmentä paria mustia avokkaita Konttiin, korot ja kärjet muuttuneet. Kun kävin katsomassa, kaikki löytäneet uudet käyttäjät. Hieno juttu!
- Apua! En todellakaan jaksa leikellä vanhoja pussilakanoita tyynyliinoiksi. Nuukuus huipussaan. Minulla on kaapissa monta pakettia lahjaksi saamiani pussilakana-tyynyliina- settejä, joita en ole edes avannut.
Ei voi olla totta Suomessa, että kulahtaneista pussilakanoista ommellaan tyynyliinoja! - Enpä jaksa kaikkia saamiasi vastauksia lähteä lukemaan, varmaan hyviä kaikki.
Rikos on rikos, teki sen kuka tahansa. Ja kaikki tekijät vastuuseen tekosistaan.
En kuitenkaan halua niputtaa yhtdeen kaikkia maahan tulijoita.
Olen itsekin maahantulija eräässä maassa, Raivostuisin, jos minut niputettaisiin yhteen niiden kanssa, jotka tekevät rikoksia siinä maassa.
Maltti on valttia, niin liikenteessä, kuin tässäkin asiassa. - Sylissäni olevasta laukusta vietiin lompakko, kaikkine kortteineen, rahoineen. Oli oikeasti suorastaan raiskattu olo. Saamarin roisto!
- Orgasmini saan ihan muualta, kuin korvakäytävistä.
Tosin, esim. lentomatkan jälkeinen kuurous haittaa muitakin orgasmeja. - Heti huomenna ostan apoteekista sellaista öljyä, jota voin kutiseviin korviini ruiskutella.
Minulla lääkärin mielestä sellaiset kiemuraiset korvakäytävät, jotka vahaa keräävät.
Ihmekös tuo, kun en ole ihmisenäkään yksinkertainen, miten voisivat korvakäytävätkään olla yksinkertaiset? - Aikanaan kunnioitettu korvalääkärini sanoi: "Kyynärpää on pienin esine, jolla saa korvaa kaivaa."
- Toki niin ei ole, omien aivojen käyttö on aina sallittua.
- Sinulla on viisas vaimo. Olette molemmat pitkän avioliittonne salaisuus.
- Minua et ainakaan se leivottua tuohon viher-vassari-porukkaan. Olen valan tehnyt oikeisto-liberaali, ja joku toope torvelo voisi onnistua lyömään minua kerran (jos en osaa varoa häntä), mutta ei ikinä toista kertaa.
Tiedän, että on surkeita tapauksia, joissa nainen alistuu elämään nyrkin ja hellan välissä. Sellaiset miehet ovat suoraan p:stä.
olin 43 vuotta avioliitossa miehen kanssa, joka kunnioitti ihmisoikeuksia, eikä olisi ikinä lyönyt ketään. Upea mies, jota kaikki kunnioittivat, - Mikään syy, ikinä koskaan, ei oikeuta lyömään toista! M.O.T.
- Hyvä ystävämme on parasta aikaa melkein neljä kuukautta kestävällä laivamatkalla, käyvät kaikilla mantereilla ja lukuisissa satamissa ja kohteissa. Minusta ei ikinä olisi siihen, kuolisin väsymykseen jo kesken matkan. Saan upeita videoita ympäri maailmaa. Toivon, että hän saapuu terveenä perille.
- Minulla oli Estonian onnettomuuden jälkeen pitkä kausi, etten voinut mennä ollenkaan laivaan. Oli harmillista, koska tyttäremme oli mennyt opiskelemaan Tukholman yliopistoon, ja siellä tuli käytyä usein häntä katsomassa. Oli sitten pakko lentää aina.
Nyt pikkuhiljaa se kammo on kadonnut, en tosin osaa vieläkään nukkua niissä laivoissa.
Ennen näitä uivia hotelleja sinne menivät paljon pienemmät laivat. Tosin kerran sellainen iso laivakin oli kerran niin kovassa myrskyssä, että astiat eivät pysyneet pöydillä, ja seinistä oli pakko ottaa tukea. Tanssilattialla porukka meni hauskasti laidasta laitaan :-)). - Vuosia, vuosia sitten, olimme lomalla edesmenneen puolisoni kanssa Pargassa, Manner.Kreikan rannikolla. Teimme retken, laivamatkan, Paxos-nimiselle saarelle, pieni saari. Sillä laivalla oli iso italialaisten matkailijoiden ryhmä, iloisella ja hilpeällä mielellä. Merenkäynti oli kova. Istuimme laivan ylimmällä kannella, katse tiukasti horisontissa, koska merenkäynti oli kova. Italialaiset oksensivat jo menomatkalla laivan wc:t täyteen oksennusta, he olivat kalpean vihreitä kasvoiltaan. Selvisimme satamaan saakka. Siellä odotti ihmeellinen tunnelma. Sanoin miehelleni: "Tulee mieleen ihan Hemingwayn romaanit, voisimme kohta kohdata hänet istumassa whiskylasi kourassa tuossa varjossa, rantaravintolassa, suojassa iltapäivän auringolta." Ihan samanlainen tunnelma, kuin joissain hänen romaaneissaan. Kiehtova paikka.
Takaisinkin sieltä pääsimme, italialaisilta oli lähdön hilpeä tunnelma täysin kateissa. - Se merisairaus on kamala tauti, tullut koettua. Siinä kolme vaihetta:
1. Pelkää, että kuolee.
2. Luulee kuolevansa.
3. Pelkää, ettei kuolekaan.
En tykkää laivamatkoista yhtään. Vävyni isolla, komealla paatilla, jossa vessat ja keittiöt, on ollut kyllä makeaa merellä mennä.