- Onkohan tuo anteeksianominen ja -saaminen sinulle ja sinulle ihan yksinkertainen ja selvä asia? Käytkö kaulailemassa monia miehiä ja pyytämässä heiltä anteeksi kaikkia syntejä, (jotka Jeesus Vapahtajamme on ristinkuolemallaan jo maksanut)?
Riittääkö se sinulle hyvän omantunnonrauhaan? Käytkö rippi-isän tai jokun ymmärtäväisen kanssa puhumassa raskaasta omasta lihastasi ja sen vaikutuksista elämääsi?
Miten koet ylipäätään, milloin, mitä ja millä tavalla saat syntisi anteeksi, hyvän omantunnonrauhan, puhtaan sydämen, ilon uskoa vapaasti? - Tämänkin aiheen johdosta keskusteluissa tulee esiin se, että niin usein muistellaan mitä aikoinaan on tapahtunut ja joku on kokenut, siis vanhojen muistelua omien kommenttien vahvistukseksi.
Olen vuosikymmenien aikana huomannut, että lainataan muka sieltä ja täältä yhteisöä ja omaa uskoa vahvistavia juttuja, mutta ei löydetä lähdettä eikä asian kokeneet ole enää tässä ajassa, eli elossa.
Yksi kirjoitti vainoista ja vankeuksiasta. Eiköhän ketä tahansa uskovaa vainota ja vangita, jos hän Raamattuun perustuvalla hengellisellä totuudella puhuu tai käyttäytyy tavalla, joka aiheuttaa vainoa tai vangitsemisia. Tämä(kään) asia ei ole lestadiolaisten yksinoikeus.
Raamatun totuus kun tuodaan julki suusta kuin suusta, niin se on aiheuttanut ja aiheuttaa vainoa, vangitsemisia, tappamisia ympäri maailmaa. - Olisi niin mukava tietää sinulta he-ma, että mikä on sinun elämäsi perusta, mihin ja kehen uskot? Evoluutio on kaiken synnyttäjä ja ylläpitäjä? Oletko vain hetken elossa täällä ajassa, sitten kun henki ei enää kulje, niin sinua ei enää ole? Tulet tyhjästä ja menet tyhjiin?
- Et kai sinä ihan tosissasi puhu noin, ajattele noin? En usko, ettei sinulla olisi pahoja ajatuksia vaikka mistä ja kenestä, ei mikään uudestisyntyminen tai muu poista ihmisessä olevaa perisyntiä, joka on lihassa ja joka käskee ajatella ja tehdä vaikka mitä.
Uskosta voidaan mennä, mutta ei uskoon tulla, eikö niin? Ihminen saa ihan silkasta armosta uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, kun ihminen pyytää sitä, tai siis Pyhä Henki ohjaa ja johdattaa ihmisen tilaan, jossa hän särkyy ja pyytää apua Jeesukselta. - Kyllä isältä anteeksi tulee pyytää kun on rikkonut isän tahtoa. Vaan jos ei ole ymmärrystä rikkomuksistaan, niin silloin ei oikein voi anteeksi pyytääkään. Usein kannattaa pyytää isältä tai vaikka keltä lähimmäiseltä anteeksi, jos ja kun ei ole ottanut tarpeeksi häntä huomioon, kuunnellut toiveita ja neuvoja jne.
Mutta jos ihmisellä ei ole mitään syytä pyytää keltään mitään anteeksi, ei tunne omaa syntisyyttään, niin mitäs silloin anteeksi pyytää? - Vielä jatkan tuota syntiasiaa: Luulen, että pahimmat synnit tapahtuvat ihmisen päässä, näkymättömissä ihmiseltä. Aivot ovat niin nopeatoimisia, että ajatuksia juoksee solkenaan, usein todella pahoja ja paljon lähimmäiseen kohdistuvia. Kun ne tarpeeksi pyörivät ajatuksissa, niin pian ne muuttuvat asenteiksi ja teoiksi.
Suuri osa ihmisen synneistä on sellaisia, ettei ihminen itse ymmärrä niitä tehneen tai tekevän. Siksi Vapahtajaan uskovilla on hyvä, että meillä on syntiemme Pelastaja ja edesvastaaja Jumalan edessä. - Toisten mielestä en ole ollut, nyttemmin en saa sellaista feedbackia. Tunnen kyllä usein sisäisesti ja sydämessäni, että onko minulla oikea synnintunto ja oikea paikka saada syntini anteeksi...
... mutta uskon kuitenkin siihen, että Isä meidän -rukouksella saan joka aamu syntini anteeksi, koska rukouksessa pyydän anteeksiantoa, ja uskon Hänen kuulevan rukoukseni. Anteeksi saan myös Sanan äärellä ollessani, kun eri tavoin todistetaan synnit anteeksi, ja luemme synnintunnustuksen ehtoollisen sakramentissa.
Ja onhan taivaasta virtamassa kristallinkirkas virta, joka puhdistaa meitä, lihan synneistä.
Silti aika usein ajattelen, että olenko valmis lähtemään. - Aloituksessani halusin saada keskustelua ja kunkin omia tuntemuksia tuosta anteeksisaamisesta ja -antamisesta.
Tietenkin keskustelun pohjana pitää olla se, mitä Sanassa sanotaan asiasta, ja miten Sanaa käytännössä ymmärretään ja toteutetaan. Ehkei tämä ole Raamatun tutkimisen foorumi... - Mihin liittyy voi-huuto? Mitä tahdot kysyä?
- Lisään aloitukseeni tämän päivän uskonpuhdistajamme kirjoitusta, tekstinä Mark. 1: 15.: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
"Parannuksen tekemiseksi sanotaan siis sitä, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja näin luonnostaan vihan lapsi, iäiseen kadotukseen vikapää, ja että tässä kaikki teot ovat mitättömiä ja ainoastaan pahennukseksi, niillä kun pyritään toteuttamaan sellaista, joka kuuluu yksin Kritukselle, ainoalle Jumlalan ja ihmisen väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on syntien anteeksiantamus...
...Oikea parannus on siis sitä, että minä uskon Jumalan Sanan, joka vakauttaa minua siitä, että minä Jumalan edessä olen kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistuin sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja että en koskaan ole oikein arvossa pitänyt enkä tutkinut Hänen käskyjään, vielä vähemmän pitänyt suurinta tahi pienintä niistä, mutta että minä kuitenkaan en jää epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen tykö, etsimään armoa ja apua Häneltä, ja lujasti uskon sen löytyväni."
Onpas taas "mentävä itseeni", mietittävä tekojani, kyseltävä ymmärtäväisiltä näistäkin asioista. - Ei pidä mennä ostamaan "sikaa säkissä." Kyllä ostajalla on velvollisuus tutkia mitä on ostamassa ja missä kunnossa se on.
Turha on syytellä jotain tietyn yhteisön jäseniä tai yhteisöä, sillä sinä ja minä syyllistymme tavalla jos toisella toimimaan niin, että joku kohtaa ja saa harmia toimistamme.
Ei kannata väittää heitä kaasulla tappajiksi. Oma syy, miksi menet ostamaan "koslan". - Ei ollut vielä silloin syntynyt. Mistä kuulit tuon?
- Sitä uskotaan, että kyllä autuutta kaipaavat löytävät tiensä r-huoneelle. Ei mennä toreille ja kadunvarsille kutsumaan ehtoolliselle.
- Mikä ihmeen takki kääntyy sujuvasti? Miten ja mihin päin se oli ennen ja on nyt? Aiemmin oli armoitettu Häneen uskova Jumalan lapsi, nyt on irtileikattu/irtileikkautunut oksa totisesta viinipuusta?
Olen samaa mieltä yhden ketjun kirjoittajan kanssa, että uskovien pitäisi olla ja tulla enemmän esille, tuoda Totuutta esiin, Sanaan perustuen, tuoda uskon merkityksestä omaan elämään jne.
Itse kirjoitin lehteen siitä, mitä oli olla ilman sydämen uskoa, farisealaisena, ja mitä elämäni on nyt, kun saa olla todella Jumalan lapsena, kulkea Tiellä. Moni oikeauskovainen sanoi minulle, että: "Ei meillä ole tapana kirjoitella." Siis pidetään vain itsellämme tämä aarre...
Vanhemmista: Raamatussa ei ole kerrottu kaikkien seurakuntien vanhemmista, siis kuten Lapin vanhemmat ovat tällä aikakaudella, puhutaan vain että seurakunnalle valitaan sen seurakunnan vanhimmat. - Elämässä ei ole sattumia eikä tuuria. Vastoinkäymiset(kin) kuuluvat ihmisen elämään, niistä aina oppii jotakin, jopa paljon. Minulla on ollut kaksi pahaa tapaturmaa - molemmat vaikuttivat hyvin positiivisesti elämääni, vaikka alussa tuntui, että MIKSI JUURI MINULLE...
Elämä Herrassa ja Hänen siunauksessaan on paljon parempaa kuin elo ilman Häntä. - Saat anteeksi. Minä en voi mitään kerskailla, koska ei ole mitään syytä kerskailla, koska mikään hyvä ei lähde minusta.
Hain ja hain kauan omakohtaista sydämenuskoa, elin hyvin mielenrauhattomassa tilassa, elämällä ei ollut muuta suuntaa kuin selvitä päivä kerrallaan, edes jotenkin.
Kun vihdoin sain armon uskoa, niin mielen- ja sielunrauhan kautta saa elää ilossa, vapaana kaikesta sellaisesta turhasta, mihin ennen turvautui, pitääkseni edes hetken mielen rauhaisena.
Kun en itse ohjaa päivääni omin ymmärryksineni, niin aina saa ihmetellen huomata, miten päivä on mennyt. Siksi kirjoitan niin vahvasti uskostani. - Kenen tavalla? Millä tavalla? Mikä sinun tapasi on uskoa ja vaeltaa Tiellä?
- Tuollaista vuodatusta? Millainen uskonpohja, -tunnustus ja -elämä sinulla on? En minä ole hyvä, miten niin pääset sanomaan? Mitä muuta pitäisi sanoa, eikö tuossa ole kaikki?
- En, en todellakaan. Uskon, että seurakunnan jäseniä on laskematon määrä, ihmislaskin ei voi sitä tehdä.
Olisi sangen murheellista, jos voimallisen ja väkevän kolmiyhteisen Jumalan voima ja väkevyys supistuisi, olisi supistunut, niin pieneksi, että jotkut voivat sanoa, että: "Vain täällä on oikea seurakunta." - Mikä on seurakunta? Eikö voida mitenkään uskoa, että ainoa ja oikea seurakunta on se, jonka Jeesus Kristus, Vapahtajaamme ja Lunastajamme on perustanut. Siinä seurakunnassa elävät he, jotka ovat saaneet armon uskoa, haluavat kulkea Hänen Sanansa mukaan Hänen perustamalla Tiellä.
Tähän seurakuntaoppiin löytyy perustelut ja totuus Raamatusta. Ken sanoo muunlaiseksi seurakunnan, hän ei ole carmaan löytänyt vielä OKEAA seurakuntaa.