- "Vanhurskauttaminen tarkoittaa siis syyttömäksi julistamista. Jumala julistaa uskovan syyttömäksi ja siten kelvolliseksi elämään Jumalan yhteydessä ilman tuomion pelkoa. Syyttömyys eli vanhurskaus tulee uskovalle yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ei muuten. Vanhurskaus on siis kiinteässä yhteydessä syntien anteeksisaamiseen Jeesuksen veren kautta.
Room 10: 9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
http://www.kristinusko.fi/mita-tarkoittaa-vanhurskaus/
Prosessi, vanhurskauttaminen Kristuksessa, tapahtuu niin, että ihminen tekee parannuksen = uskoo kolmiyhteiseen Jumalaamme = antaa itsensä Hänen käyttöönsä = elää Hänestä ja Hänessä, Hänen oppiensa mukaan, opetuslapsena. (Oppi tarkoittaa mm. sitä, että saa puhdistuttaa omatuntonsa, lähtee korjaamaan jälkiään.) Ihan vaan tämä tiedoksi niille, jotka olisivat ärähtäneet, jos tämän olisin jättänyt mainitsematta.
Tuo lainaamani kohta Raamatusta on TAKUUVARMAA oikeaa oppia, koska se ON Raamatusta, eikö vain?
Tuo sydämen usko, jos sitä mietit mitä se on, niin se on sitä, että ihmisessä tapahtuu sydämen ympärileikkaus, ihminen pääsee elämään Hengessä, saa avun riisua vanhaa ihmistä pois itsestään.
Usein kuulee, että ei oikein halua tulla uskovaiseksi, sillä sitten ei saisi tehdä mitä on tottunut tekemään, siis sellaisia ajatuksia ja tekoja, jotka Raamattu synniksi ilmoittaa. Mutta kun se asia on niin, ainakin minun kohdalla, että kysymys ei ole siitä, mitä en saa tehdä, vaan uskova ajattelee ja toimii niin, että syntisiä/itselle ja/tai toiselle huonoja juttuja EN HALUA tehdä. Hienoa on elää "siistiä" elämää, mutta sehän ei ole minusta, usko antaa siihen halut ja voimat! - Minä voin kertoa, vaikka olen jo muutamaan kertaan kertonut täällä, uudestisyntymiseni.
Sanotaan, että ei ihminen uudestisynny, hän palaa vain kasteen armoliittoon. Minä kyllä koin ja koen edelleen, että uudestisynnyin sen seurauksena, että tulin aivan tyhjäksi, huusin Jeesusta apuuni, sillä en voinut ottaa yhtään fyysistäkään askelta, polvistuin, metsän keskellä.
Olen ikäni ollut Jumalaan uskova, Sanan kuulossa usein kävin. Silti koin, että minulla ei ole sydämen uskoa, ei sydämen ympärileikkausta, Jeesus ei ole saanut tilaa minussa, en ole Pyhän Hengen johdatuksessa.
Sain apua ylhäältä, sain mielenrauhan ja ilon, joita aiemmin hain vaikka miten ja vaikka mistä. Kun sain korjattua jälkeni, pääsin armon alle, niin siitä seurasi myös sielunrauha. Sitä eloa on nyt jatkunut vuosikaudet. Tunnen alati, että en kykenisi elämään näin vahvasti ilossa, vapaudessa ja kiitollisin mielin kuin nyt kun kuljen Tiellä. Päivät sujuvat vähemmillä kompastuksilla ja kiusauksilla kuin ennen, mutta
KAIKKI tulee Hänestä, uudestisyntymisen ihme, siunaus elossani, ilo elää uskovien kanssa, ilo kertoa uskon merkityksestä elämässäni sellaisille, joilla ei ole vielä suhdetta eli yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaan, elävät vielä lain alla.
Anteeksi pitkä kirjoitus, mutta kun tekstiä vain tulee... Uskon ja luotan vahvasti siihe, että kun pysyn Hänessä ja elän Hänestä, niin minulla ei ole mitään hätää - vaikka kuitenkin mukanani kulkee se vanha ihminen, jota pitää upottaa jatkuvasti kasteeseen. - Miten on sinun tuntosi laita, kun tuollaista kirjoitat?
- Minua on vähän vaivannut kuunnellessani saarnoja ja keskusteluissa uskovien kanssa se, että ollaan liiaksi syntikeskeisiä. Kyllä synnistä tulee saarnata, mutta kyllä Kristusta pitäisi enemmän kirkastaa. Pitäisi myös neuvoa ja rukoilla, että Pyhä Henki kirkastaa sen ja ne, mitkä eivät ole soveliaita juttuja itselle eikä Jumalallemme.
Luther tämän päivän Mannassa, tekstinä 2. Kor. 5: 7, "Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä." sanoo mm. näin:
" Synti, ylpeys, ahneus, viha ja minä nimisiä ne kaikki (synnit) lienevätkin, riippuvat vielä meissä ainoastaan sen tähden, että ne harjoittaisivat meitä uskossa, että usko päivä päivältä etenisi, ja että ihminen tulisi viimein kokonaan kristityksipitäen oikeaa juhlaa tykkänään kätkeytymällä Kristukseen."
Uskova elää Hegessä, ei synnissä. - Eipä sinun kannattaisi täällä vuosikausien ajan lukea näitä kirjoituksia. Ihminen saa niin helposti ja hyvin pienestä riitaa ja syyttelyitä, oli kyseessä sitten uskonto, politiikka, naapuruus tai mikä tahansa asia.
Totta on, minäkin hämmästelen, että uskovaiset saavat hämmästyttävän paljon riitaa keskenään. Raamattu on täynnä kohtia, joista voi vääntää vaikka minkälaista riitaa, ja omaa oppia tarjota totuutena siitä.
Kauheinta on huomata, että mitä enemmän joku on oppinut olemaan oikeassa, puhtaassa ja elävän Jumalan Sanan kuulossa, niin sitä hanakkaammin ollaan syyttämässä ja tuomitsemassa toisia, samaan Jumalaan uskovia ihmisiä. Kuitenkin "omassa" joukossa sitä valitetaan, että kun "minulla on niin heikko usko". Mutta se vahva seurakuntausko...
Mitä heikkoa uskoa se on, kun voi silmänräpäyksessä, ei kun ihan sokkona, todeta, että "et ole oikeassa uskossa"? - En ymmärrä sanomaasi. Miksi emme julista Kristusta? Tuo on aika vahvasti ja ylimalkaisesti sanottu, että: "...teillekin pidetään koko ajan ovea auki...".
Eihän uskova pidä ovea auki, ovi on usko Jeesuksen, Jeesus Kristus. Häneen uskova voi, saa ja pitää olla siemenen jakaja, muttei saa vain ihmetellä miksei kukaan tule ovesta. - 1. Johanneksen kirje 1: 9-10
"Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
Ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta, sanoo Sana tässä selvästi. Ei tässä sanota niin, että: "...veljeänsä, jolla on sama ymmärrys ja hengellinen yhteisö...".
Sana opettaa joka sanallaan vanhurskautettua ymmärtämään, mitä merkitsee Jumalan lapsen vanhurskaus, mitä se vaatii häneltä pysymään ja olemaan vanhurskautettu. - Tuohan ei pidä todellakaan paikkaansa sinä lkjh324. Luet ja ymmärrät ihan väärin minua. En todellakaan ole mallikristitty, en osaa olla hyvänä esimerkkinä toiselle, sillä niin paljon kannan matkassani sitä omaa lihaa ja vanhaa ihmistä, joka pitäisi olla aika piilossa uskovalla.
Mitä enemmän, kauemmin saan elää Tiellä, lukea ja kuulla Sanaa, sitä enemmän haluan, että yhä herkemmin kuulisin mitä Pyhä Henki minulle sanoo, ja vanha ihminen saisi tilaa yhä vähemmän minussa.
Miten voit todeta, että hipiäni on herkkä? Vaikutelmia voi tehdä mielessään millaisia tahansa, mistä tahansa. Mistäs sinä ne teit, tässä tapauksessa? - Näin on, siis ei ole kristitty henkilö, joka tuomitsee ja halveksii toista kristittyä. "Oikeassa" uskossa olevien suusta ja kirjoituksista olen saanut kuulla ja lukea sen, että pöyhkeys ja ylpeys siitä, että heillä on vain avaimet, tieto ja oikea oppi taivaaseen. Ihan halveksitaan ja ylenkatsotaan toisia, jopa elein ja ilmeinkin.
- Mene siitä minää tottelemaan ja kielioppikurssille, jätä Hengelle ja Sanalle kuuliaiset ja tottelevaiset tänne. Lisäksi, ehkä sinun tulee etsiä ja kaivaa esille se leiviskä, jonka olet saanut ja ehkä olet sen kadottanut.
- Perustele sinä NA kirjoittamasi! Miksi omakohtaisesta uskosta kirjoittava ei tunne kristinuskon perusteita? Hyvin tyhmää on täällä huudella tuollaisia syytöksiä.
Oletko sinä saanut parannuksen armon, henkilökohtaisen sydämenuskon, saanut asuvaisen Pyhän Hengen, elät Hengessä etkä lihassa?
Minulle tuollaiset huutelut ja syytökset, NA, kertovat sen, että oma liha puhuu. - No sinähän nyt juuri teet sitä, sinä voivoisinua! Hän, MPI, kertoo juuri sen, mitä uskovan kristityn tulee käyttäytyä, kirjoittaa ja puhua, mikä on kristityn tärkein tehtävä. Pyri sinäkin siihen!
- On se merkillistä miten uskovat voivat olla niin pahoja toisilleen. Kuvitellaan, että toinen ei ole matkalla sinne mihin minä olen menossa, ei ole samassa joukossa, on omia mutkia matkassa, ei osaa olla kuulianen, jollekin muulle kuin Sanalle.
Kun ihminen saa elää Hengessä, niin silloin ei todellakaan ole syytä, kykyä ja tarvetta olla syyttelemässä ja tuomitsemassa toisia. Ongelmana hengellisissä asioissa ihmisten kanssa on se, että niin pienestä, ulkoisestakin asiasta, voi saada aikaan tuomion hengen ja syytökset.
Siispä - kukaan ei pysty menemään kenenkään uskoa oikeaksi tunnistamaan. Nyt voin olla Hengessä, kohta voin olla muun kuin Hengen vallassa, ja mitä sitten, jos silloin ylkä saapuu??? - Sinullahan on vissiin tuo vaiva aika pahana - kommentoit ilman selvää sanomaa.
- Kyllä voivat, mutta kun jokaisella on niin oma ymmärrys, oma luonto, oma tapa kulkea Tiellä, oma aika kulkea Hengessä ja hengetönnä.
- Alkaen mistä ja milloin? Eikös yksi porukka lähtenyt ja perustanut seuran nimeltä VanhaLestadiolaisKristillinenYhdistys? Juuresta lähti.
- Juuri näin on. Kyllä sitä ollaan niin muotoilemassa toisten uskoa oman muka oikean uskonmuotin mukaan.
Kun usko on henkilökohtainen ja suhde Isään on vain kahdenvälinen, niin turha siinä on tulla päsmäröimään.
Viimeisellä tuomiolla minulta ei kysytä kenen tai minkä yhteisön fiilaamalla uskolla tulin tuomiota kuulemaan. - Ai, anteeksi.
- Tuolla toisaalla on aiheena Hengen hedelmä. Koko ikäni hengellisessä yhteisössä olleena olen jatkuvasti ihmetellyt, kuinka vähän minulla ja monella muulla uskovalla on Hengen hedelmä näkyvillä ja käytössä.
Täällä netissä vielä vähemmän saa tuntea kirjoituksista, että kirjoittaja elää Hengessä. Viime vuosina tosin olen saanut olla monien sellaisten uskovien kanssa, joista todella näkyy, että Hengen hedelmää kantaa. Olen saanut olla hyvässä opissa, olen rukoillut Pyhän Hengen opastusta Hengen hedelmän eläväksi tekemisessä minussa, ilman tekopyhyyttä, ansion yritystä ja olemalla muka parempana uskovana uskovien joukossa. - Mikä vaiva sinulla on? Et ilmeisesti ymmärrä kirjoitettua tekstiä, siis luetun ymmärtäminen on ehkä hakusessa.
En muuten minäkään ymmärrä sinun sekokirjoitusta, kirjoitathan lyhemmin ja selvemmin, oikein selkokielisesti.
Vapahtajamme puoleen käännytään, usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.
Kerroin tuossa aiemmin, että aikoinaan minulle opetettiin ja näytettiin, miten ihminen tekee parannusta, siis menemällä ihmiseltä, eikun monelta ihmiseltä, anteeksi pyytämään. Se menee jo työksi, ansion hauksi...