M184

Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3972

  1. Eipä tule ostettua. Varmaan suurin syy on se että käyn urheilutapahtumissa eikä niihin tarvi etukäteen lippuja hommata. Ainoa mihin ostan kaksi lippua on juna. Yövuoron jälkeen kun lähtee reissuun niin kun on vierekkäiset paikat voi paremmin nukkua. Tämä myös estää hyvin tulevan avecin lähestymisen.

    Noita avec-kutsuja nyt on viime aikoina tullut ihan riittävästi. Kaikki yhdistykset ja järjestöt tuntuvat nyt tarjoavan jouluaterioita ja kutsut on poikkeuksetta olleet myös avecille.

    Ennen oli parisängyssä samanlaiset lakanasetit ja sellainen malli oli käytössä myös eron jälkeen. Alkoi vaan tympästä kun tottumuksesta nukuin vain toisella puolella käyttäen noin 20 cm reunasta mutta kun pyykkipäivä saapui niin pesin kaikki vaikka toista puolta ei ollut edes käytetty.
    Tämä ratkesi sillä että sahasin sängyn kahtia ja vein kaatopaikalle vaihtaen kapeampaan malliin. Edelleen on kaksi lakanaa; karkeampi alla joka pysyy hyvin paikoillaan ja päällä pehmeämpi. Kolme täkkiä, kolme tyynyä ja lämpötila huoneessa noin 17-18 astetta.

    Nyt kun on jäänyt yksin niin olen huomannut että ostos käyttäytyminen on muuttunut siihen suuntaan että ostan paljon kerralla. Vaatteita kuten t-paitoja ostan nykyään puoli tusinaa kerralla; samoin astioita. Ei viitsi tiskikonetta eikä pesukonetta käyttää vajaana ja täyttyminen kestää joten pitää olla reservissä materiaalia.
    Samoin ruoka menee samalla linjalla. Monen päivän ruuat kerralla. Samaa voi syödä monta päivää ja loput pakkaseen.
  2. Minusta tätä ei kannata miettiä koko maan tasolla sillä epäilen että ongelmat ja prosentit on hieman eri maakunnissa kuin isoissa asutuskeskuksissa.

    Jos nyt koko maata ajattelee niin miesten huono-osaisuus siinä varmaan on pohjalla. Joku tutkija esitti asian matalapalkka-termillä mutta en sitten tiedä tarkoittaako tuo puhtaasti miehen vuosiansiota tai tiettyjen työelämätermien antamaa kuvaa epävarmasta tulevaisuudesta. Toinen tutkija puhuu taas korkeakoulutuksesta mutta en siinäkään tiedä onko kyse statuksesta ,eli olisinko kiinnostavampi jos en olisi olisi koneistaja vaan cnc machine operator. Toki tämänkin voi liittää suoraan palkkakysymykseksi. Yksi mitä itse olen miettinyt on opiskelijajakautuminen. Jos korkeakouluissa ja yliopistoissa on 66-75% naisia niin aika hyvät mahdollisuudet miehillä on sieltä löytää kumppani ja viitaten aikaisempiiin kohtiin niin saada jälkikasvua.

    Meillä taas tilanne on se että pojat menevät ammattikouluun, käyvät varusmiespalveluksen ja jatkavat työelämään. Tytöt lukion kautta jatkokoulutukseen kaupunkien kirkkaisiin valoihin ja jäävät sinne. Meidän kipupiste tuleekin vastaan kun puhutaan elinkeinorakenteesta. Miehille on ihan hyvin duunaritason työpaikkoja mutta erittäin vähän minkääntasoista työtä tarjolla naisille tai tytöille. Asia jonka kanssa kuntapäättäjät pähkäilevät; palvelusektori kuihtuu ja nyt vielä soteuudistus näyttää meidän silmissä melko pahalta.

    Jos vahvasti lopuksi kärjistää niin isojen kasvukeskusten ulkopuolella miehistä 60% on lapsettomia ja naisista 10% ja kasvukeskuksissa kaikki halukkaat saavat lapsen niin keskiarvo on tuo.
  3. Hattu päästä ja kaikki kunnia sekä kiitos ihmisille jotka tätä vapaaehtoistyötä tekevät. Siltikin perimmäinen tunne minulle oli suru.

    Suru siksi että mikä tässä yhteiskunnassa on pielessä kun tällaista toimintaa tarvitaan. Miten mieskuvaa käsitellään valtamediassa, somessa, keskustelupalstoilla tai ihan tuolla elämässä bittien tavoittamattomissa.
    Miten huoltajuusasioissa toimitaan; toimitaanko vanhan kaavan mukaan vai onko tapaukset erilaisia ja pyritään kaikkien näkökulmat huomioimaan.
    Työelämässä vapaiden jakautuminen ja eri ammattialojen jakaantuminen eri sukupuolien kesken.
    Yleensä perheiden tai ystävien jne väliset suhteet. Eikö tosiaan löydy enoja, pappoja, valmentajia tai opettajia jotka kelpaavat roolimalleiksi.

    Lähtisinkö mukaan? Tuon artikkelin perusteella en lähtisi. 15-tunnin koulutus olisi varmaan ihan riittävä mutta pari palaveria äidin kanssa on liian vähän. Perusasiat siinä varmaan tulee käytyä mutta en halua joutua tilanteeseen jossa luottamus lapseen on kasvanut sellaiseksi että hän jo kertoo haluavansa tavata biologista isäänsä mutta äiti ei anna. Minulta menee pitkään ennenkuin toivun ajatuksesta olla pelinappulana vieraannuttamisessa ja samalla lapsi onkin tilanteessa jossa kaksi miestä ei ole enää hänen tavoitettavissa. Minä toivun aikanaan mutta lapsesta en ole varma.
    Vaatisi vähän pidemmän taustoituksen ennenkuin uskaltaisin mutta sen jälkeen kyllä.

    Isommalle porukalle toimiminen olisi ehkä vähemmän "pelottavaa" mutta se edellyttää säännöllistä tapaamisaikaa ja -paikkaa. Sitä ei vuorotyöläisenä pysty järjestämään.
    Ihan pysähdyttävä avaus ja linkki, josta kiitos, sillä pisti ajattelemaan että kyllähän me miehet voitaisiin tarjota roolimallina oloa vaikka mikäli suvussa on tapauksia joissa on vastaava tilanne.
  4. Jos synnytyslaitoksella on vaihtunut niin enpä lasta vaihtamassa olisi. Voisi kai sanoa että siinä luopuisin biologisesta lapsesta sillä en myöskään häntä aktiivisesti tavoittaisi. En meinaan tiedä mitä se vaikuttaisi omaan lapseeni tai siihen biologiseen lapseen sekä hänen nykyiseen perheeseensä. Toki jos on vaihtuneet vain päittäin niin ehkä tieto menisi myös toiseen perheeseen. Jos tieto tulisi sieltä niin sitten pitää keskustella miten edetään.

    Jos taas tulisi tietoon että toisen miehen uimarit olleet asialla niin pitää vähän katsoa olosuhteita. Jos on lapsettomuushoidossa tullut virhe niin eipä siinä mikään muuttuisi vaan elämä jatkuisi entisellään.

    Jos taas ovat soljuneet perille ei niin lääketieteellisin menetelmin niin sitten pitää jo hahmotella eron jälkeistä elämää. Itse lähden siitä että tieto ja ehkäisymenetelmät ovat täällä sillä tasolla ettei vahinkoraskauksia tule. Jos kumppania on kairattu ehkäisystä huolehtien niin silloin petetään miestä mutta jos raskaaksi tullaan niin minusta siinä petetään miehen lisäksi myös isyyttä. Jos toiselle tullaan raskaaksi niin kumppanista ei isää haluta.
    Jos siis ollaan tilanteessa jossa edessä on ero lapsen äidistä joka ei halunnut minusta isää niin olen sen jälkeen sen armoilla minkälaisen isyyden äiti ja sosiaalitoimi minulle suovat. Mikäli lapsi jää minulle, on vuoroviikot tai klassinen viikonloppuisä rooli niin mennään niissä olosuhteissa jotka meille suodaan ja kerätään niitä yhteisiä kokemuksia ja muistoja jotka kantavat eteenpäin.
    Jos taas näyttää siltä että minusta vieraannuttaminen alkaa eikä lapsi halua minua tavata tai edes olla yhteydessä niin jossakin vaiheessa varmaan joutuu punnitsemaan päästääkö lapsesta irti. Ei ole lapsen arvoista elämää kuulla koko ajan juttuja pahasta isästä joka häntä vihaa. Ennemmin ilmoitan äidille että toteaa lapselle isänsä kuolleen ja rahat äidin tilille tulevat joltakin sokeri-sedältä.

    Toinen vaihtoehto irti päästämiseen on jos biologinen isä haluaa muodostaa perheen lapsen äidin ja lapsen kanssa. Jos tiedän että lapsella on ympärillä jo rakastavat vanhemmat ja turvattu tulevaisuus niin en tiedä onko lapselle eduksi jos siinä pyörii ympärillä mies joka asui äidin kanssa kun isä häntä pisti alulle. Saattaa olla parempi että ne yhteiset hetket sitten tulevat biologisilta vanhemmilta enkä ole siinä mukana. Saattavat biologiset vanhemmat kokea jopa kilpailijana ja se ei ehkä ole lapselle hyvästä.

    Mitä siihen yhteen tapaukseen tulee niin ymmärtääkseni tilanne oli vähän vastaava. Lapsi oli vajaa 2v kun selvisi ettei oletettu isä ollut biologinen isä. Ero tuli ja äiti muutti lapsen kanssa biologisen isän kanssa yhteen. Ei biologinen isä ei pitänyt enää lapseen yhteyttä koska halusi uuden perheen muodostua mutta ongelmaksi tuli että isyys olisi pitänyt kumota ennenkuin lapsi täyttää kaksi. Tämä ilmoitus kuitenkin myöhästyi. Isyys ilmeisesti pystytään nyt kumoamaan vain äidin suostumuksella mutta äiti ei tähän suostu. Ilmeisesti tilanteeksi jää että biologinen isä ja -äiti kasvattavat lastaan samalla kun juridinen isä maksaa elareita. Ihan lain mukaan siis meni mutta ihan maallikkojärjen vastainen tilanne.
  5. Oli ja jos oikein alkaa kaikki käymään läpi niin pitkä lista tulee kansanedustajista tai ministereistä jotka ovat tuomion saaneet. Aikanaan samasta puolueesta mm Ulf Sundqwist ja Erkki Tuomioja.
  6. Poliittisen korrektiuden hienous on minusta siinä että se on mitattavissa ainakin länsimaisessa demokratiassa; eli vaaleissa. Toki olihan edellisen hallituksen puolustusministeri saanut rikosoikeudellisen rangaistuksen mutta äänestäjät olivat sitä mieltä että teko on sovitettu ja eduskuntaan sekä ministeriksi. Toki aina joskus miettii että meillä on puhemiehenä hekilö joka toivoi toista kansanedustajaa raiskauksen uhriksi. No vaaleissa on jokaisella yksi ääni ja sen mukaan mennään.

    "Meillä on maassamme sellaiset työväenpuolueet, ett jos sinne pääset kansanedustajaksi; niin pärjäät taatusti!" Jos noin yleisellä tasolla pudonneita ehdokkaita katsoo niin aika moni on hakenut virkoihin ja sinne pääsy edellyttää tiettyä koulutustasoa. Moni on päässyt kunnan tai kaupunginjohtajaksi. Toki tunnettuvuus auttaa mutta koulutuksenkin on oltava sopiva. Mitä työväenpuolueisiin tulee niin ihan en ole varma onko esim Katja Hänninen saanut taas töitä kaupan kassalta.

    "Pääministeriys on jo ponnahduslauta, ties mihin-> saatte itse kuvitella.
    Toista sellaista virkaa Suomesta ei läydy, joka antaisi samat edellytykset päästä todella suuriin rahoihin käsiksi."
    Hirveästi ei tarvi kuvitella kun listaa Marin, Rinne, Sipilä, Stubb, Katainen, Kiviniemi, Vanhanen, Jäätteenmäki ja Lipponen. En heidän tiliotteistaan tiedä mutta varmasti kaikki hyvin toimeentulevia ovat mutta että olisivat todella isoissa rahoissa niin hieman epäilen. Itse luulen etä ainakin Rinteen ja Sipilän tulot laskivat jos huomioidaan pelkkä pääministerin palkkio.
  7. Ehkä uin hieman vastavirtaan mutta väitän että että nykypäivänä epärehellinen ei pärjää politiikassa. Kaikki kaivetaan esille ja jos pyörit joka suuntaan niin paljon enemmän jää ihmisiä selän taakse kuin tulee kannatusta. Pitää olla oma linja, löytää samanmielisiä ja verkostoitua ja katsoa mihin se riittää. Heidän pitää myös tiedostaa että onko joku asia oikein tai väärin eikä sekään aina riitä vaan sekin pitää tiedostaa miltä asia näyttää ulospäin.

    Asioiden hoidossa arvostan enemmän poliittista korrektiutta. Tämä johtuu meidän vaalitavasta jossa äänestetään henkilön lisäksi istaa. Jos olen tukenut henkilön lisäksi listaa niin äänestäjänä koen että myös koko lista toimii niiden asioiden eteen joita ovat luvanneet.
  8. Itse arvostan profiileja joissa on ajateltu vastaamisen helppoutta tarjoamalla mahdollisuus astua suoraan seuraavalle askelmalle.
    Esimerkiksi monella on maininta että on huumorintajuinen. Kyllähän tuohon pystyy myös vastaamaan mutta jos profiilissa on maininta Britti-komedian seuraamisesta niin toinen vastaava pystyy siihen tarttumaan. Ei tarvi kysyä millaisesta huumorista pitää vaan voi kysyä meneekö Pokka pitää vai kaivaako vhs-nauhoilta vanhoja Mennään bussilla jaksoja. Tavallaan ollaan näin löydetty jo joku yhdistävä tekijä josta lähteä liikkeelle ja lisäksi profiilin tekijä tietää että profiili on luettu ihan ajatuksella.
  9. Ei olisi aikanaan meillä onnistunut. Ihan puhtaasti siitä syystä että palkka ei olisi riittänyt neljälle hengelle. Toki olisi alkanut riittämään jos elintasoa oltaisiin laskettu, olisin jäänyt ylitöihin tai hakenut toisen työn tuohon rinnalle mutta sen jälkeen kotityöt eivät olisi menneet seinien sisällä enää suunnilleen tasan ihan ajankäytölisistä syistä.
    Jos ihan laajemmalti tuota miettii niin tuossa mallissa jossa eletään miehen tilillä niin aika tehokkaasti karsii kyllä duunarit pois häiritsemästä parisuhdesuunnitelmia. Ei luotonantajia, sähkö- tai vesilaitosta yms kiinnosta miten kotityöt jaetaan vaan niitä kiinnostaa että maksut saapuvat. Elinkustannukset ovat jo nyt sen verran kohonneet että monilla on tiukkaa vaikka eletään kahden palkalla.

    Jos vaan tulot minulla riittäisi niin aivan sama vaikka sillä elettäisiin kunhan sen verran jää itselle että pääsee joskus vaeltamaan. Toki täytyy myös se todeta että hieman ihmettelisin mihin toinen sitä rahaa sitten oikein säästää.
    Kyllähän tuo tietysti myös motivoi pitämään itsestään huolta. Työtapaturma, sairaus tai työttömyys kun yllättää etkä pysty enää elättämään kumppania niin loppuelämä saattaa olla aika kylmää kyytiä.
  10. Asuinpinta-ala reilu sata neliötä aluelta joka on minulle sijainniltaan loistava käytännön näkökulmasta mutta surkea jos haluaa myydä.

    Neljä makuuhuonetta jotka olen remontoinut niin että löytyy vierashuone, oma makuuhuone sekä huone josta löytyy vaatteet, työkalut ja siivoustarvikkeet. Yksi huone on vielä mietinnässä ja hiukan olen pohtinut josko menisi hierojakouluun ja lisäansioina sitten hieroisi tuolla yhdessä huoneessa.
    Olohuone on melko vähällä käytöllä paitsi siivouspäiviä. Keittiö on ihan toimiva kokonaisuus ja puulämmitteinen kiuas löytyy saunasta.

    Ostin tuossa joku aika sitten jyrsimen ja ensi keväänä sitten piha menee uuteen uskoon.
  11. Onhan tässä mennyt tuossa tilassa jo useampi vuosi. Aikanaan kerroin asiasta työterveyslääkärille joka pisti verikokeeseen ja mitattiin testot. Testot olivat ihan ok eli mistään sairaudesta siinä suhteessa ei ollut kyse. Jos mietityttää niin mittauttaisin testosteronitason->poistaa esim kivessyövän riskin.

    Itsellä taitaa olla jonkinlainen mediaähky koko asiaan. Iltapäivälehtiä kun seuraa niin jos nyt joku ei ole kuollut niin isoin otsikoin kerrotaan kaikenlaisia keinoja, asentoja tai vempaimia joilla piristää seksielämää. Hyvähän se on jos jotkut niistä vinkkejä saavat mutta kun astuu tyhjyyttä ja pimeyttä vallitsevaan kotiin tulee olo kuin eläisi jossakin rinnakkaistodellisuudessa.

    Huolissaan en olisi mutta hyvä tuo tietysti on tiedostaa. Huolissaan olisin siinä vaiheessa jos se vie mielenkiinnon muista jo iloa tuottavista asioista kuten työelämästä tai harrastuksista.
  12. Saattaisin tuossa itse pärjätä. Kieltädyin kaikista ylitöistä ja hoidin lapsia jotta vaimo sai tehdä pidempää päivää ja isompaa tiliä.
  13. Meillä oli aikanaan keskustelu siitä kumpi jää lasten kanssa kotiin. Molemmat olisivat jääneet mutta itse annoin periksi. Mielelläni olisin jäänyt kotiin vaikka eläke olisi pienempi. Se jos lapsen kanssa kotona vietettty aika ja miehille pakollisen asepalveluksen suorittaminen nyt eläkettä pienensivät niin sen hinnan olisin maksanut kun vaan vaimo olisi mennyt töihin ja mahdollisesti uraa luomaan.

    Aika monelta mieheltä kuullut että äiti on se joka on nimenomaan halunut jäädä ja siitä ei ole oikein edes pystynyt neuvottelemaa. En tiedä katoaako siinä naiseus/äitiys jos isä jää kotiin.
    Tästä syystä aikanaan kritisoin uutta perhevapaauudistusta. Vaikka siinä nyt oli enemmän valinnanvapautta niin minusta siinä olisi voinut olla enemmän "pakottavia" elementtejä tai porkkanoita tasaisemman järjestelyn puolesta.
  14. Aika hyytävää vääristää kirjoitukseni tarkoittavan elinaikaa jos puhun eläkevuosista. Terveyspuolen ihmiset puhukoon eliniästä mutta minusta tuo miesten eläkevuosien pituus on siinä mielessä hälyttävä että se jakaantuu epätasaisesti. Minusta pitäisi päästä lähemmäs naisten eläkevuosia ja nimenomaan miksi matalammin palkatut poistuvat nopeammin.

    Moni on sitä mieltä että vielä jonkin aikaa saadaan kärsiä eri kemikaalien aiheuttamista ongelmista sekä rakennusalalla käytettävistä materiaaleista kuten asbestista. Nykyään altisteet ja suojaukset ovat toista kuin ennen.

    Se onko eläkevuosi tai eläkekertymä mikään mittari on sitten oma asiansa. Meillä on 16-vuotiaasta asti fyysistä työtä tehneitä jotka toivoisivat jo eläkkeelle pääsyä kun kroppa on vielä jonkinlaisessa kunnossa riippumatta niistä eläkettä kerryttävistä superkuukausista. Toisaalta taas meillä yksi syy pitkiin eläkkeisiin on mielenterveysongelmat. Voisin kuvitella että mieluimmin olisi töissä kuin nautia ikävuodet 30-70 eläkettä; voihan noihin toki pikku tsemppi elämäntavoissa riittää.
  15. Ulos syömään taisi olla se sanamuoto jota joskus käytin. Ehdotin pientä kävelyä laavulle josta on merimaisemat. Oltaisiin juotu kahvit ja syöty jotakin pientä.
    En ole vielä saanut vastausta joten toivotaan että natsaa. Kahvi alkaa meinaan jo termarissa jäähtyä sillä kysymyksen esitin vajaa kymmenisen vuotta sitten.
  16. Noiden rinnalle on tulleet keikkasairaanhoitajat ja -lähihoitajat. Lyhyitä soppareita ja hinnat aika suolaisia näin soteosaston kirstunvartijoiden näkökulmasta. Ei vaan auta sillä maksettava on tai jää ihmiset hoitamatta.

    Saman suuntainen tilanne on myös sosiaalipuolella. Kun etsitty toimijoita sosiaalialan virkoihin niin vaikeaa on löytää tänne tulijoita. Isossa kaupungissa on totuttu trendiravintolan latte-kahviin posliinikupista ja meillä kun ei ole tarjota kuin pannujauhettua huoltamokahvia pahvimukista niin ainoa millä on tänne joku saatu on raha. Vuosiin ei ole kannattanut edes vilkaista virkaehto-tessiä vaan kysyä vaan että millä hinnalla ja kuinka pitkäksi aikaa tulisit. Kannattaa maksaa ihan reilusti sillä halvempi se on kuin valtiolta tuleva sakko jos tehdään vajaalla henkilöstöllä.

    Itse olen tuossa miettinyt että aikanaan kun voisi jäädä eläkkeelle niin ehkä siirrän sitä eteenpäin. Taloudellisesti tuskin olisi pakko mutta tuo laajennettu työterveyshuolto on kyllä sellainen houkutin joka motivoi.
  17. Miehet nauttivat eläkettä noin 18-vuotta ja naiset 23-vuotta. Noihin kun suhteuttaa keskieläkkeet niin aika tasoihin menee. Lisäksi kun tilastoja katsoo on huomattava että työeläkejärjestelmä rakennettiin joskus 60-70 luvulla eli meillä on järjestelmässä myös naisia joiden eläkekertymä alkaa vasta myöhemmin. Samoin on hyvä huomata että korkeammin koulutetut ja yleensä paremmin tienaavat miehet elävät pidempään joten eläkekeskiarvo vääristyy ylöspäin kun pienituloiset poistuvat nopeammin.
    "Mitä ajattelette naisten eläkkeistä?" Jos saa viisi vuotta pidempään eläkettä, saa olla välillä lasten kanssa kotona ja eläkepotti ei poikkea miesten vastaavasta niin ottaisin itselleni koska tahansa tuon vaihtoehdon.

    Kyllähän tässä laihat vuodet on edessä ja valitettavasti suorat leikkaukset osuvat juuri sote-sektorille. Siellä on suurin kakku ja siitä sitten on helpoin aloittaa. Saa sitten nähdä mitä nämä työelämäuudistukset sitten näkyvät perheissä kun esim rakennusteollisuus kyykähtää.

    Itse olen joskus miettinyt tuota sanaparia palkaton työ. Ainakin itse olen kokenut kotityöt aina palkitsevana. Se että lapsilla oli vatsa täynä, puhtaat vaatteet jne on asia jolle ainakin itse laskin arvoa vaikka ei sitä suoraan rahassa mitata. Oltiin tuossa muutaman mun setämiehen kanssa talkoissa kunnostamassa kunnan liikuntapaikkoja jotta lapset voivat temmeltää. Lähempänä joulua mennään varmaan viemään ostoskärryjä kauppaan; kauppias maksaa summan siitä että eivät jää parkkipaikoille lojumaan keskelle hankea. Sillä summalla on taas pesistytöillä mahdollisuus muutamaan viikonloppuleiritykseen.
    Kuten kaveri joskus asian hyvin ilmaisi; tämä on sitä palkitsevinta hommaa kun tekee asioita tuleville sukupolville.
  18. En sarjoja seuraa mutta onko tappelun paikassa ja esim alkoholilla usein osuutta asiaan? Itse joskus miettinyt kun illalla kaupungilla ollaan kävelty niin nainen vaihtaa toiselle puolen katua. Minusta siis ihan fiksu veto jos pelkää. Ympärillä valaistusta, ihmisiä huutoetäisyyden päässä ja viranomaisetkin lähellä mutta silti.
    Toisaalta kun on oltu vaeltamassa ja iltanuotiolla niin yksinäinen nainen tulee siihen tulille, kysyy hyvää telttapaikkaa ja majoittuu meidän viereen. Keskellä korpea, hämärässä, ei ketään lähellä ja viranomaisiinkin matkaa ajallisestikin ehkä tunteja. Silloin tullaan viereen.
    Joskus käynyt mielessä että millainen kuva miehistä olisi jos ei näytettäisi poliisisarjoja vaan vaikka Eetun völjyssä sarjaa jossa nuorimies vaeltaa. Vastausta en tiedä mutta luulen että esimerkiksi sarja maajussille morsian on parantanut entisen "peräkammaripoikien" statusta merkittävästi. Ihan positiivinen formaatti Vihreiden feministisiiven edustajan ajatuksen vastapainoksi jonka mukaan maalla asumisen ".....ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua."

    Olen ollut avioliitossa itsetunto-ongelmaisen kanssa. Lapsuuden ongelmia hyväksytyksi tulemisen kanssa, koulukiusaamista ja myös työpaikoissa vedetty höplästä. Silti ainakin minulle erittäin parisuhdekelpoinen ja äärettömän rakas ihminen. Mikä sopii toiselle ei sovi aina toiselle mutta en minä sanoja ruvennut miettimään. Vaikea sanoa mutta epäilen että toinen olisi vain suuttunut kun huomaa etten puhu kuten normaalisti.

    Jotenkin tätä mieskuvaa pitäisi saada käännettyä positiivisempaan suuntaan. Olen minä joskus ehdottanut tehy:n ja superin edustajille miehille suunnattua kampanjaa jossa Leevi laastaroi ja Seppo saattohoitaa mutta eipä ole näkynyt. Pienimuotoisena joskus noita ollutkin.
  19. Harvoin ihminen heikkouksia myöntää mutta että nämä olisivat piirteitä jotka eivät mahdollistaisi parisuhdetta. Meillä työkaverilta meni metsästysreissulla polvi siihen malliin että leikkausta odottaa ja saikkua loppuvuosi. Ei tuon kaverin itsetunto kovin korkealla ole kun työ on ollut hänelle hyvin merkityksellistä. En silti osa ajatella että kaveri olisi joten huonompi parisuhdemielessä vaikka polvi on poissa pelistä.

    Samoin meidän seudulla on useampikin kaveri joka on ollut koko ikänsä äidin hoivissa. Ensin isänsä kanssa ja myöhemmin yksin on lähtenyt aamulypsylle ja siitä eteenpäin tehnyt tilan työt iltaan asti. Välillä käynyt sisällä syömässä äidin ruuat. Äiti hoitanut kodin ja tilan paperityöt. En tunne tarkemmin tapauksia mutta voisin kuvitella että ainakaan äidin osuus ei tee hänestä huonoa parisuhdemielessä.
  20. No minusta aloitus oli ihan puhdas listaus miehistä joista ei ole parisuhteeseen tai siis
    "ketkä eivät ole parisuhdekelpoisia"
    Väkivaltaiset tapaukset
    Seksi edellä asiaan suhtautuvat
    Itsetunto-ongelmaiset
    Äidinkorviketta hakevat
    "Hyväksykää nämä faktat" tämä siis ainoana oikeana totuutena.
    21. 21 / 199
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt