- Jumala ei ole kiva- ei ole minulle syy ateismiin. Jumalasta ei ole todisteita, siispä en usko. Jumala ei ole kiva- on vain sivuhuomio kun joku teisti sanoo, että jumala on hyvä. Silloin voi viitata Raamattuun ja sanoa, etkö näe että jumalasi ei ole hyvä. Tietenkin teisti voi sanoa että emme vain ymmärrä jumalaa, hänen moraalinsa ei vastaa meidän moraaliamme. Mutta eikö tämä ole ristiriidassa Raamatun kanssa, koska ihminen on jumalan kuva ja ymmärtää hyvän ja pahan.
- Nimenomaan jumalastahan Raamattu antaa kaikkein pitkävihaisimman ja kaunaisimman kuvan. Hän kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen. Todella epäoikeudenmukaista. Onneksi kyseessä on vain satukirja. Järjettömyyden huippu on kun hän lopulta keksii keinon lepyttää itseään. Hän uhraa itsensä itselleen. Tämä kaikki on niin typerää, että toivon ettei kukaan etsi Raamatusta apua anteeksiantamiseen. Jos on tarvetta antaa anteeksi, miksei voi vain antaa anteeksi?
- Jeesus on väärässä. Rikolliset pitää tuomita. Muuten vallitsee laittomuuden kulttuuri. Näin esim katolisessa kirkossa ja lestadiolaisten yhteisöissä joissa lastenraiskaajille annetaan Jeesuksen nimessä anteeksi ja sitten asiasta ei saa enää puhua.
- Kai tämä ateisti sitten sai tuomion laittomasta uhkauksesta, kun niin pahasti sanoi sinulle?
- Olet oikeassa, että uskomuksia ei tarvitse perustella, mutta silloin ei kannata odottaa että kukaan ottaa niitä vakavasti. Jos ne ovat vielä naurettavia uskomuksia, tyyliin näkymätön henki sitä ja tätä, kannattaa varautua että niille nauretaan.
Tiede on tietenkin kiinnostunut uskomuksista. Onhan tietokin tosi oikea uskomus. Ja tiede pystyy selvittämään ovatko uskomukset tosia, esim löytyykö niitä henkiolentoja mistään. - Onhan se huvittavaa, jos ihmisellä on täysin perustelemattomia uskomuksia, ja nämä uskomukset ovat vieläpä ihmiselle elämän tärkein asia. Välillä tämä säälittää enkä haluaisi pilkata uskovaisia, sitten taas miettii kuinka paljon pahaa uskonnot saavat aikaan, ja pilkkaaminen tuntuu oikeutetulta.
- Entäs ne lukuisat seuraajat, joita tälläkin hetkellä monilla kristukseksi julistautuneilla hengellisillä johtajilla on ympäri maailmaa. Eivätkö he usko ja palvo kristustaan, mikä ero uskolla ja palvomisella tässä on?
- Kyllä, jos näen vaikka kellon, pidän sitä älykkään suunnittelun tuloksena. Tämän pystyy todistamaankin vaikka haastattelemalla suunnittelijaa, näkemällä suunnittelu dokumentteja, jopa tarkastelemalla suunnitteluprosessia livenä. Kellon suunnittelun ja valmistamisen mekanismit tunnetaan.
Maapallon eliökunnan monimuotoisuuden taas selittää evoluutio mekanismi. Tämä on tieteessä yksi vahvimmin tunnustetuista tosiasioista. Ainoa tunnettu älyllisen suunnittelun mekanismi evoluutiossa on ihmisen toiminta hänen jalostaessaan ja kehittäessään eliöitä.
Eli näen kellossa älykkään suunnittelun, eliössä vain jos se on ihmisen jalostama. Luojaa en ole nähnyt. - Miten voisin olla varma, että luominen ei ole johtanut maailmankaikkeuden syntyyn, kun en kerran tiedä mitä tämä luominen on. Samoin miten voisin tunnustaa havaintojen todistavan luomisesta, kun en tiedä mitä tämä luominen on.
- Minulla ei ole mitään oletuksia maailmankaikkeuden synnystä, joissa tyhjä korvaisi luojan. Koko ajatus on absurdi. En usko tyhjään, enkä usko luojaan. Olen monta kertaa sanonut, että en tiedä miksi maailmankaikkeus on olemassa. Sinä taas olet monta kertaa sanonut, että kaikki todistaa luojasta ja luoja on järkevä vaihtoehto maailmankaikkeuden synnyn selittämiselle. Minä en näe tässä mitään järkeä ja mielelläni kuulisin sinun valaisevan asiaa. Miksi on järkevää pitää luojaa mahdollisena? Tästä saa ihan sen kuvan, että sinulla ei ole argumentteja luojan puolesta, siispä otat jonkun satunnaisen tieteellisen hypoteesin ja asetat sen muka luojan ainoaksi vaihtoehdoksi. Jos tätä hypoteesia ei pysty todistamaan sitten luoja onkin muka ainoa järkevä vaihtoehto.
- Eiköhän fyysikkojen tyhjästä keskusteleminen ole tiede-palstan aihe. Täällä puhutaan jumalista tai niihin uskomattomuudesta. Haluan tietää tästä luojasta ja luomisesta.
- Onko se, että ei usko jumalaan sama kuin, että uskoisi, että jumalaa ei ole? Mielestäni ei. Ateisti voi rauhassa odottaa, että teisti todistaa jumal-väitteensä, ilman että hänen (ateistin) tarvitsee aktiivisesti uskoa esitetyn väitteen olemattomuuteen.
- Jos joku täällä sanoisi että kaikki on syntynyt tyhjästä ja kaikki todistaa tyhjästä, kyselisin häneltäkin mitä tämä tyhjä on. Sinä olet puhunut tästä luojasta, joten kysyn sinulta hänestä.
- En minä väitä, että universumi on syntynyt tyhjästä. Enkä yritä kumota tätä luomis-selitystä. Kyselen vain mitä tämä luominen ja luoja ovat, kun en sellaisia ymmärrä. Kukaan vaan ei osaa vastata.
- Jos et kerran tiedä luomisen mekanismia, mikä tekee siitä järkevän oletuksen kaiken syntyyn johtaneesta alkusyystä?
- Kun et nyt osannut selittää luomisen mekanismia, en taida vieläkään uskoa siihen. Harmi.
- Jos jo ennen kysymystä valitaan ennakko-oletus, niin tietenkin tämä ennakko-oletus ohjaa vastausta. Sen takia ei oleteta että "luominen on tapahtunut", vaan ensin selvitetään mitä tämä luominen on.
- Nämä ovat hyviä, mutta käytännössä moni määrittelee itsensä vielä useammallakin tavalla. Joku voi kutsua itseään vain uskonnottomaksi, koska ei halua määritellä itseään muiden harhojen perusteella. En esim sanoa itseäni aufoistiksi, jos en usko ufoihin.
Sitten on vielä antiteisti, joka näkee uskonnollisen uskon vaarallisena. Hän voi tietenkin olla ateistin eri tasoja. - Tässä vertauksessa onkin pohtimista sekä ateisteille että uskovaisille. Toivottavasti kummatkin ovat kykeneviä taipumaan. Lyödään todisteet jumalasta pöytään niin ateistit uskovat. Jos todisteita ei ole, uskovat luopuvat uskosta. Helppoa eikö!
- En pidä mahdottomana henkien ja luojan olemassaoloa mutta valitettavasti todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä. Nämä eivät ole tyhjiä sanoja vaan olen vuosikaudet pyöritellyt niitä päässäni. Väitteet pitää perustella,muuten kaikki käy. Häpeällä ei ole tämän asian kanssa tekemistä, haluan vain käsitykseni maailmasta olevan mahdollisimman realistinen.