Vapaa kuvaus

Aloituksia

123

Kommenttia

1976

  1. Elämme globaalissa maailmassa, missä on oltava yhteinen maailmankieli. Se on ainakin työikäisille ja varsinkin nuorille ihmisille välttämättömyys, ei ylellisyyttä. Kaikkien on sitä osattava. Toinen kotimainen kieli ei ole välttämättömyys. Sen osaamisen voi nähdä tärkeänä jos pitää kansallista solidaarisuutta tärkeänä, mutta eihän kansallinen solidaarisuus ole nykyään tärkeää. Suomen ruotsinkielisille - tai siis ruotsinkielisiä edustavalle puolueelle RKP:lle kansallinen solidaarisuus ei ole ollenkaan tärkeää, päinvastoin. RKP haluaa olla korostetun liberaali. RKP haluaa rikkoa ja hajottaa Suomea monikulttuurisuudella ja massamaahanmuutolla. RKP on myös tiukan federalistinen eikä arvosta Suomen oikeutta päättää itse omista asioistaan. Siitä syystä kansallismieliset suomenkieliset suhtautuvat pakkoruotsiin niin nuivasti. Se nähdään lähinnä jäänteenä ajalta, jolloin Suomi oli Ruotsin alusmaa.

    Ruotsin kieli voisi olla myös pohjoismaisen solidaarisuuden väline, josta olisi hyötyä jos kaikki pohjoismaat yhdessä puolustaisivat kansallista itsenäisyyttään EU:n ylivaltapyrkimyksiä vastaan. Nyt pohjoismaat ovat kuitenkin hajalla. Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä. Ruotsilla ja Tanskalla on vielä oma valuutta, Suomi on ainoana mukana yhteisvaluutta eurossa. Pohjoismaista Suomi on kaikkein EU-mielisin, mutta samalla syvästi jakaantunut. Suomalaiset "liberaalit" suorastaan halveksivat omaa kansaa ja ovat valmiita integroitumaan EU:hun sen takamaaksi. RKP ja vihreät ovat liberaaleimpia ja siksi eniten napit vastakkain kansallismielisen PS:n kanssa.
  2. Kun täällä vapaassa lännessä arvostellaan putinistista Venäjää niin yksi Putin-trollien taktiikka om kääntää arvostelu toisin päin. USAhan se laajentumishaluinen imperiumi on, USAhan se terroria harjoittaa. Tällä palstalla tunnutaan käytettävän samaa taktiikkaa. Tuossa aloituksessa simiini pisti sana "vaalikarja". Olen kommenteissani arvostellut vasemmistopuolueitten äänestäjiä siitä, että he antavat puolueidensa liberaalien johtajien ohjailla mielipiteitään eli käyttäytyvät kuin vaalikarja. Vaalikarja ei ajattele itse. se menee sinne, minne johtava eliitti vie. Ihmiset, jotka eivät yhtään ajattele itse vaan ajattelevat niin kuin johtajat käskevät toimivat omia etujaan vastaan.

    PS-puoluettahan "liberaalit" ovat haukkuneet populisteiksi. Populismihan tarkoittaa sitä, että kansaa kuunnellaan liiankin herkällä korvalla ja sitten kansalle tarjotaan sitä, mitä kansa haluaa. Olen käyttänyt sanaa "elitismi" populismin vastakohtana. Nykyiset "liberaalit" vasemmistopuolueet ovat elitistisiä, niissä mennään johtava ellitti edellä, PS on populistinen, siinä mennään kansa edellä.

    Itse asiassa olen sitä mieltä, että liika populismikaan ei ole hyväksi, kyllä poliitikkojen on kannettava vastuunsa ja joskus on pakko toimia kansan yleistä mielipidettä vastaan. Silloin on kuitenkin perusteltava rehellisesti, että miksi niin on tehtävä. Oman poliittisen mielipiteeni ratkaisee se, miten puolueet ja poliitikot perustelevat toimiaan. Suhtaudun epäilevästi puolueisiin tai poliitikkoihin, joiden perustelut eivät ole uskottavia. Etenkään en kannata puolueita, joden perustelut vaikuttavat tahallisesti harhaanjohtavilta tai suoranaiselta huijaukselta.

    Elitistiset puolueet pyrkivät sitouttamaan kannattajansa vaalikarjakseen. Kovasti toivon, että ihmiset kykenisivät vastustamaan tällaista sitouttamista, joka ei ole aitoa vaan ohjattua demokratiaa.
  3. Eihän siinä mitään sen kummempaa kuin, että jos ja kun "Homo-Pekka" on ehdokkaana pressavaaleissa niin et sitten äänestä häntä ja sillä siisti. Pekka Haavistolla on täydet kansalaisoikeudet. Homoseksuaalisuus ei ole Suomessa rikos. En nyt väitä, että homous olisi suuri etukaan presidentinhommissa vaikka näinä aikoina se onkin ikäänkuin muodikasta. Ei se silti estekään saa niihin hommiin olla. Haaviston etuina on on, että kokemusta ja meriittejäkin löytyy. Ulkopolitiikan Pekka hallitsee perin pohjin ja ulkopolitiikka on Suomessa presidentin päähomma.

    Vaikka nykyisen ideologisen polarisaation vallitessa katson itse kuuluvani konservatiiviselle puolelle niin en minä homojen vainoamista enkä myöskään heidän kansalaisoikeuksiensa rajoittamista kannata. Minua kyllä vähän kaivertaa tämä liberaalien halu nostaa homokulttuuri ja muut sateenkaarijutut Suomessa
    valtakulttuuriksi. Mielestäni sateenkaarikulttuurien pitäisi pysyä alakulttuureina ja valtakulttuurin pitäisi puolustaa perinteisiä kansallisia ja perhearvoja sekä tottakai kaikkia demokratiaan kuuluvia ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja -vapauksia.

    Joku saattaisi nyt kysyä, että miksi ylipäänsä pitäisi olla semmoinen juttu kuin "valtakulttuuri". Mielestäni semmoinen pitää olla koska se on tärkein asia, joka yhdistää kansakuntaa. Valtakulttuurin pitää kuitenkin olla avoin ja suvaitsevainen jotta se todella yhdistää eikä pirsto kansaa. Minun kantiltani nähtynä "liberaalius" ei ole avointa eikä suvaitsevaista ja se nimenomaan jakaa ja pirstoo kansakuntaa.
  4. Kaksi imperiumia oli ensin hyviä kavereita keskenään. Kavereiden kesken oli sovittu Euroopan jakamisesta. Suomi jäi itäisen imperiumin puolelle jakolinjaa. Itäisen imperiumin piti ottaa Suomi haltuun sodalla kun suomalaiset eivät suostuneet sovinnolla imperiumin alamaisiksi. Suomalaiset kuitenkin panivat niin perkeleesti hanttiin, että itäisen imperiumin piti tyytyä vain palaan Suomesta. Aika isohan se pala kyllä oli. Toisellekin imperiumille tuli ongelmia kun sen piti ottaa haltuun Ison Britannian saari. Saarelaiset panivat hanttiin niin pirusti. Niinpä läntisen imperiumin itsevaltias Fûhrer käänsi hyökkäyksen ilmansuunnan itään. Itäisellä imperiumilla oli luonnonvaroja, joita tarvittiin pitkään sotaan. Suomi käytti silloin tilaisuutta hyväkseen ja yritti saada sen ison palaan omaa maataan takaisin. Kun sitten imperiumien välinen sota kääntyi itäisen imperiumin voitoksi niin Suomi jäi häviäjän puolelle. Talvisodassa Suomi oli tapellut itäistä imperiumia vastaan yksin ilman liittolaisia ja menettänyt sen ison palan omaa maataan. Suuressa rauhanteossa maailmansodan jälkeen Suomi oli häviäjien puolella ja syytöntä maata kohdeltiin todella tylysti. Suomi heitettiin niin sanotusti susille ja se jäi itäisen imperiumin valtapiiriin selviytymään niinkuin kykeni.

    Mitä tästä kaikesta Suomen piti oppia? No, se, että yksin ei kannata tapella ylivoimaa vastaan ja se, että puolensa pitää osata valita oikein. Suomi on nyt vihdoin viimein tehnyt oikeat valinnat, mutta kauan se kesti. Suomi on demokraattinen maa ja demokraattisten valtioiden puolustusliitto on Suomen oikea paikka.