Siltähän se näyttää että profiili on erittäin matala "siviilejä" kohtaan, mutta varsinkin ilmavoimat ja laivasto ovat saaneet välillä nauttia suoranaisesta näytöksestä.

Jopa hieman lapsekkaasti on esitelty suorituskykyä uskomattomilla väistöillä ja käännöksillä, kiihdytyksillä ja pysäytyksillä. Näyttävät ylivertaisuutensa.

Japan Air Linesin tapauksessa kohteet leikittelivät rahtikoneen ympärillä ja stadionin kokoinen "pähkinä" kierteli heitä ympäri ikäänkuin he olisivat paikoillaan. Kissa-hiiri- leikkejä on ollut useita.

Tästä on keskusteltu niin monta kertaa että miksi kuvia on vähän suhteessa kameroiden määrään, mutta sille on erittäin hyvät selitykset.

Kun ensinnäkin ajattelet vaikkapa sitä että kuinka usein sinä tarkkailet taivasta ja vaikka tarkkailisit kamera ojossa niin mikä on todennäköisyys että juuri silloin juuri siihen se siihen tupsahtaa sopivalle kuvausetäisyydelle?

Se on koko tarkkaan nolla se yhteensattuma. Suunnilleen sama mahdollisuus kuin odottaa lottovoittoa lottoamatta.

Huomion lisäksi rajoittavia tekijöitä ovat sisätilat, uni, katse maassa tai puhelimessa, metsä, rakennukset, katseen suunta, ajoneuvosta rajoitettu näkymä, säätila, huomio jossakin muualla, tietokone, telkkari, show jne jne...

Harvoin tulee tarkkailtua taivasta odottaen että jotakin tapahtuu. Omassa havainnossani oli ihanteelliset olosuhteet. Marraskuisen illan pilkkopimeys ja tähtikirkas taivas, suuri peltoaukea jonka takaa metsästä se objekti nousi. Vuosi 1977, ikää 10 vuotta.
Se saattaisi olla hirveetä tai jopa kauriita.

Lentäviin poroihin en kuitenkaan uskoa, mutta eilen sain savustettua poron kuivalihaa ja oli aivan mahtavan makuista! 225 euroa kilo, niin ei sellaista arkiruokaa kuitenkaan.

Uskonasioissa on totuuden kannalta se huono puoli, että jos tarpeeksi iso ja yhtenäinen joukko uskoo vaikkapa Wasabi Masabi Hututuun ja kirjallisesti lahjakkaat heistä keksii tälle omasta päästään vankan pohjatarinan pyhään kirjaansa.

Sen jälkeen Wasabi Masabi Hututun tarinaan ja opetuksiin perehtyneet saarnasmiehet simputtavat kansaan tuota sanomaa leuka väristen ja uhoten Wasabin hirveällä kostolla, mikäli et usko tai toimi opetuksiensa mukaan.

Mennään muutama sukupolvi eteenpäin ja Hututun seuraajien määrä on moninkertaistunut, ja he rakentelevat pyhättöjä joita koristaa Hututun kuvajaiset ja ihmeteot.

Kun lapsi sitten syntyy Hututuun syvästi uskovaiseen perheeseen, niin hänen on aika vaikeaa lähteä sanomaan että hei come on... täähän on aivan perseestä koko tarina?`

Ufoista on niin valtavasti materiaalia, että enää vain kaikkein kiihkeimmät uskovaiset ja kaikkein kiihkeimmät tieteellisen todisteen vaatijat enää sanovat koko juttua keksityksi tai hallusinaatioksi, tai miksikään muuksikaan harhaksi.

Se on todellista. Tarina Hututusta ei ole. Se tiedoksi niille jotka hurahtivat Hututun maagiseen ja ihmeelliseen maailmaan jossa ihanat soittimet soi ja kaikilla on hyvä ja harras mieli, paitsi niillä jotka eivät usko.

Hututuun uskomattomat joutuvat istumaan sen sijaan pyhän kirjan mukaan ikuisesti munasillaan muurahaispesässä ja Wasabin demonit vihtoo heitä nokkosvihdoilla ja pakottaa kuuntelemaan Antti Tuiskun sata salamaa- biisiä nonstoppina.
Ei millään pahalla mutta tuo on heikoin teoria mitä olen koskaan kuullut. Todellisten asioiden ja tapahtumien todellisuuden takana täytyy olla jotakin, tai muuten ne jäävät vain otaksumiksi ja luuloiksi.

Jos Raamatun ufohavainnot ovat todellisia, niiden takana on jotakin. Usko kun ei lennä eikä usko näytä ufolta. UFO näyttää ufolta ja jos se kerta tuolla lentelee ilman tunnusmerkkejä ilmailun vaatimista asioista, as we know it, niin silloin se on UFO sanan varsinaisessa merkityksessä.

Katsos kun ilmailu vaatii propulsion ja lennettäessä ilmakehässä yliääntä tapahtuu yliäänipamaus joka on täysin luonnollinen asia. Jos sitä ei tapahtu, niin laite uhmaa fysiikan lakeja.

Tarinat ovat uskottavuuden kannalta kaikkein huonoimpia todisteita, niin ikävää kuin se onkin sen kannalta että jos ne ovatkin tapahtuneet oikeasti. Tarinalla niitä ei todistella kellekään tuhansien vuosien takaa.
Amerikassa on isot markkinat kaikenlaiselle viihteelle. Ehkä joku humppa jää vähän vähemmälle mutta senkin korvaa sitten esim kantritanssi, joka näyttää varsin koomiselta näin amatöörin silmin.

Ufoteema on noussut tapetille enemmän viime vuosina kuitenkin omista ansioistaan, todellisista tapahtumista, tutkimusprojektien paljastumisista ja asianosaisten esiintuloista.

En ala nyt luettelemaan tutkimusten enkä henkilöiden nimiä sen enempää kuin mainitsen vaan että ei ole isompaa ja vaikutusvaltaisempaa elintä maailmassa kuin USA:n kongressi jonka jäsenen Anna Paulina Lunan organisoimat kuulemiset ovat ehkä merkittävimmät.

Nämä on saaneet ihmiset kiinnostumaan asiasta enemmän, kuin myös "droneaallot" jne.

Mutta jos viihdemaailman ja tubetuksien suurimpia aiheita lähdetään perkaamaan niin "ufostelu" ei ole siellä kärkipäässä. Siellä on edellä biografiat, leffastarat, muusikot, TV-sarjat, tanssijat, laulajat, prankit, kaunotarten esiintymiset, eläimet, luonto, sankaritarinat, murhamysteerit, liikenneraivo, ryöstöt, poliisivideot...

Tekoäly antanee oikeanlaisen kuvan ufojen merkityksestä populaarikulttuurista:

"UFO-elokuvien määrää ja osuutta maailman elokuvatuotannossa voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta:Osuus kaikista maailman elokuvista:

Prosenttiosuus on häviävän pieni, arviolta selvästi alle 1 %. Maailmassa on tuotettu yli sadan vuoden aikana satoja tuhansia elokuvia, ja valtaosa teoksista edustaa muita genrejä, kuten draamaa, komediaa, toimintaa tai dokumentteja.

Osuus tieteiselokuvista (Sci-Fi): Ufo-elokuvat ovat scifin alalaji. Vaikka tarkkaa tilastoa ei ole, avaruusolioihin ja ufoihin liittyvät teemat (esim. Independence Day ja Lähikohtaamisia kolmatta astetta) ovat erittäin suosittuja.

Alan tietokannoissa (kuten IMDb) avaruusolentoihin ja ufoihin liittyvät teemat muodostavat kuitenkin vain noin 10–15 % kaikista scifi-kategorian elokuvista.

Dokumenttielokuvat: Viime vuosina erilaisten ufo-havaintoja käsittelevien dokumenttien määrä on ollut huomattavassa kasvussa, vaativatko ne tieteellistä tarkastelua vai eivät"

Oma kommenttini on että yllättävän pieni osuus scifistä käsittelee varsinaisesti ufoja, mutta totta se on tarkemmin ajateltuna.