- Palstahahmo.
- Mä en saa toimeentulotukea, enkä sitä kautta myöskään mitään muitakaan avustuksia, jotka muuten tulee nykyään Kelan kautta, kun mulla on pahan päivän varalle vähän säästössä. Niihin rahoihin en halua toistaiseksi koskea.
Koska koska tahansa voi tulla eteen tilanne, että pitää maksaa vaikka joku ehdottomasti välttämätön leikkaus yllättäen, johon ei kuukausiin julkisella puolella pääsis, ja johon olisi välttämätöntä mennä pikaisesti. Oon kerran maksanut yksityisellä yhden tähystysleikkauksen, ja siitä lähtien pyrkinyt pitämään aina pahan päivän varalle rahaa säästössä.
Rupeen pikkuhiljaa vähän kerrallaan pistään rahaa säästöön, kun saan läppärin vikat osamaksut maksettua, ja sit kun mulla on tarpeeksi säästönsä, hankin täysin uuden ja just mun selälle sekä lantiolle sopivan runkopatjasängyn. Siihen menee vaan vuosia.
Toi mun edellinen "perintösänky" provosoi kipuja, ja sillä se lopulta vaihdettiin tohon nykyiseen. Tää nykynen provosoi vähemmän. Mulla vaan on toi ristiselkä/lantio alueena jäykkä, ja siellähän ne pahimmat murtumat oli. Lantio meni kolmeksi kappaleeksi, ja selässä rintarangan/-lastan nikamia murtui parista kohtaa.
Kun mulla ei ole säännöllisiä, ja pakollisia aikaisia herätyksiä, ei haittaa vaikka en saa nukuttua öitä rauhallisesti. Mulle riittää kunhan vaan saan nukuttua jotenkin. - Ai mä oon oikein varattu? No kiitos tiedosta, en sitä itse edes tiennytkään. Ai et mulla on useampi nikki? No kiitos siitäkin tiedosta. Varmaankin samalla osaat kertoo kuinka monta lasta mulla on, ja montako vuotta ollaan Taksun kanssa heilasteltu? Ludem: nou hätä, en ole vienyt, enkä ole viemässä Taksua sulta tai keneltäkään muulta.
On se hienoo miten osaat yhdistellä pisteitä kateelliseksi tultuasi. Sun pitäis saada oikein diplomi siitä, oman liputuspäivän lisäksi. Oikeastaan voisitkin liittää CV:hesi tämän mielettömän upean ja mahtavan taidon. Josko sitten helpottaisi sitä kateellisuuden pistoa, kun saisit mainetta ja kunniaa, mammonasta puhumattakaan, oikein maailmanlaajuisesti. Valtiot myöntäisivät ansiomerkkejä ja kunniakansalaisuuksia ratkaistessasi heidän kaikki ongelmat pisteitä yhdistämällä.
Bravoo!!!?! Mä hurraan suureen ääneen sulle. Vai sinäkö se niistä irl elämän saamattomuuksista fantasioit? Tiedätkö mitä. Et onnistunu siinä mitä yritit. Tän enempää mä en sulle vastaa. Sä merkitset mulle yhtä paljon, kuin kulkukoirassa elävä kirppu. Jos mä säälisin ketään, mä säälisin sua. Mutta toisaalta, sä et ole edes säälin arvoinen. - Lainaamisen suhteen olen epäileväinen siksi, koska tarvetta olisi vähintään 40 vuodeksi, ja hyvällä tuurilla jopa huomattavasti pitempään. Mun tilanne kipujen suhteen ei ole muuttumassa, koska ne tulee pysymään jossain muodossa mukana kuolemaan asti. Siis hyvällä tuurilla vielä 50-60 vuotta eteenpäin. Ja vaikka ei jatkuvasti olisi kivut päällä, ei mun selkäni muuksi muutu vuosien varrella.
Eihän näitä hermokipuja oo ollu kuin vasta lähes 14 vuotta. Missään vaiheessa ton 13 vuoden ja 10 kuukauden aikana hermokivut eivät ole olleet täysin poissa. Tossa oli 5 vuotta välissä, jolloin niitä oli yhtäjaksoisesti noin kolme neljä kuukautta vuodesta, lopun ajan niiden ollessa poissa.
Sitä ennen kivut oli päällä 364 päivää vuodessa yhteensä 8 vuotta. Syksystä -19 ne on olleet päällä ensin muutaman päivän viikosta, jättäen hermokivuttomia välipäiviä, mutta 9.4.20 lähtien maaliskuun alkuun asti ne olivat joka päivä, kunnes maaliskuun alussa pitivät vajaan viikon taukoa huimauksen tullessa siksi aikaa tilalle. Siitä maaliskuun alkupäivistä lähtien ovat olleet taas jokapäiväisiä. Kauanko kestää vielä näin...ei mitään hajua. Voi mennä jopa vuosia.
Mulla oli juurikin sellainen ilmapatja, johon sängyn päädyssä ollut neliökoneisto syötti ja sääteli sitä ilmaa. Sellanen mulla oli käytössä noin kolme kuukautta, kun pääosin makasin sängyssä. Ne estää makuuhaavoja syntymästä, jos joutuu pitkään makaamaan sängyssä. Mutta kun nosti päätyä pystyyn, sillä patjalla istuessa valui aina jalkopäähän, ja joutui kiskomaan itseään ylöspäin. Ei nekään täysin pysty sitä ilmaa pitämään samanlaisena.
Mulla ei niihin makuuhaavojen ehkäisyyn ole tarvetta, mihin niitä pääosin käytetään.
https://b2b.familon.fi/fi/tuote/familon-pro-mediflex-safe-hygieniapatja-sl1-1472/ - Sivusta totean asian paikkansa pitäväksi. Naisena olen se, joka juoksi karkuun sanomatta tai näyttämättä kiinnostusta ja todellisia tunteita. Vaikka ei ole nähty kunnolla sitten maaliskuun 2020, en ole aina edes pikaisissa kohtaamisissa uskaltanut katsoa, saati näyttää miten mielissäni olen näkemisestä.
Arkuus, ja epävarmuus toisesta ja tämän ajatuksista tunteineen esti tätä naista käyttäytymästä toisin. Rohkeus petti juuri sillä hetkellä, vaikka toisin olin aiemmin päättänyt toimia.
Olen yrittänyt unohtaa hänet siinä onnistumatta, koska tiedän että oma nykytilanteeni on paska (kumpikin sinkkuja, tai niin ainakin olen asian ymmärtänyt), eikä tietoa koska vointini ja sitä myötä tilanteeni mahdollisesti paranee siihen mitä se oli 2019 ja sitä ennen. Ehkä ei parane vielä vuosiin. Siksi ajattelen etten halua kahlita ketään itseeni, vaan annan hänen mennä.
En vain pysty unohtamaan miestä, joka sai sydämeni jälleen elämään, vuosien tyhjyyden jälkeen.
Tsemppiä. Elämällä ja sen raadollisuudella on tapana lyödä päin pläsiä silloin kun kaikki menee hyvin, ja niitata polvilleen kanveesiin silloin, kun vihdoin olisi jotain hyvää itsestään annettavaksi. - Varmasti voi auttaa, mutta koska jopa suutarin valmistamiin erikoiskenkiin on vaikea saada maksusitoumusta, niin tuskin sitä patjaankaan saisi. Mulla ei ole varaa noin 700 euron kuukausi tuloilla patjaa ostaa itse, eikä 120cm sänkyyn oikean kokoinen patja ole halpa, jos niitä edes saa sen kokoisena. Tempurit maksaa päälle tonnin, ja kalleimmat kaks tonnia.
Jos jonkun sellaisen patjan haluan, mikä sopii mun selälle, haluan sen omaksi, lainaamisen sijaan.
Mä itse asiassa olen onnistunut murtamaan häntäluuni sairaalan sängyssä ilmapatja persukseni alla, joten ei nekään mitään kaikista parhaimpia ole. Patjasta tulee useamman tunnin päällä makaamisen jälkeen yhtä paksu, kuin nahkasohvan päälinahasta, koska patja litistyy alla muhkeasta lähes olemattomaksi. Sama kuin laittaisi sentin petarin (tai makuualustan) parketille, ja yrittäisi nukkua sen päällä.
Se on pärjättävä vaan sillä mitä on. Viime kesänä mun selälle parhain sänky patjoineen siirrettiin porukoilta tänne mulle, koska vanha oli vielä surkeampi. Suurin piirtein perintösängyt toisten vanhoilla patjoilla, oli mun entinen sänky. - Joo siis en ole salaillut lääkäreiltä mitään, ja itse asiassa se oli psykiatri joka toissa talvena ehdotti ketipinorin annostuksen nostamista, kun valitin etten saa tarpeeksi nukutuksi kropan ollessa ylirasitustilassa ja unen liian vähäistä, kun valvoin aamuyölle koska en saanut unta.
Olen sanonut psykiatrille suoraan ja useamman kerran, että jos en saa nukuttua tarpeeksi, mun pää ei kestä, ja siinä tapauksessa tulen tappamaan itseni. Niin kauan kun saan jotenkin nukutuksi, pää kestää ja jaksan kipuja, jolloin myös pysyn hengissä. Ei mulla ole silloin ollut, tai edes tälläkään hetkellä ole mitään haluja kuolla. Se on vain fakta asia, mitä tapahtuu jos pää ei kestä. Pidän sormet ristissä, että yhä edelleen ja tästä eteenpäin saisin nukuttua edes jotenkin.
Siis ei mullakaan ihan täysin kivutonta se uni ole, vaikka en sitä kipua varsinaisesti unessa tunne. Se kipu esiintyy nukkuessa sängyssä pyörimisenä, ja jatkuva kyljeltä toiselle vaihtaminen huonontaa unen laatua, samalla kun lisää kropan väsymystä. Mulla selkä väsyy ja menee jumiin/puutuu yhdessä asennossa aika nopeesti, etenkin jos olen kääntynyt selälleen unissani, ja se tarkoittaa asennon vaihtamista. Mitä kipeempi olo on, sitä enemmän pyörin sängyssä. Kun unen laatu on huono, tarvitaan sitä unta määrällisesti enemmän.
Kun kävin sen pari vuotta koulua vajaa 10 vuotta sitten, ja kävin omalla autolla (äidin auto lainassa) neljänä päivänä viikossa koulussa noin 50 kilsan päässä, tarvitsin silloin 12 tuntia yössä unta. Mulla oli sillon käytössä vielä mm. panacodit ja fentanyl -laastari, jotka mahdollistavat koulussa käymisen, lievittäen samoja kipuja sen verran että pystyin siellä sen reilun vuoden käymään, mitä valmistumiseen vielä tarvitsin.
Heräsin joka yö noin kahden tunnin välein, kun selkä väsyi selällään makaamiseen, ja yleensä vieläkin havahdun joka kerta hereille kun joudun kääntämään kylkeäni. Jouduin siis vähintään kahden tunnin välein vaihtamaan asentoa, koska olin unissani kääntynyt kyljeltä selälle. Välillä heräsin jopa tunnin välein. Pisimmillään nukuin 3 tuntia yhtäjaksoisesti ilman heräämistä. Tuon heräämisen takia unen tarve oli se 12 tuntia. Se tarkoitti sitä, että kun tulin neljän viiden välillä kotiin koulusta, oli mun pakko mennä jo puoli kuudelta tai viimeistään kuudelta illalla nukkumaan, jotta sain riittävästi unta, koska kello oli jo viiden jälkeen herättämässä.
Joten ei ole ensimmäinen kerta kun tarvitsen enemmän unta kuin terveet tai semiterveet ihmiset. Koska mulla on lisäksi vaikea uniapnea, kulkisin muutoin päivät sumussa tarvittavan unimäärän saatuanikin, jos mulla ei olisi tota c-papia käytössä. Se on yksi syy sille, että oon saanu ylipäätään jotenkin nukuttua reilun vuoden verran. Jos sitä ei olisi, olisin hyvin todennäköisesti tappanut itseni jo viime syksynä, kun pää ei olisi kestänyt. Joten jaksaminen on välillä hyvin pienestä kiinni. Päivä kerrallaan pitää mennä, ja hyväksyä se, että tämä on tilanne tällä hetkellä, ja joka voi parantua, mutta yhtä hyvin huonontua joku päivä. En valita. Tai ainakaan yritä valittaa paljoa.. Elämän realiteetit. - Ota huomioon se, että mä en ole fyysisesti terve, enkä ole ollut sitten vuoden 2004, joten siksi mun unentarvetta ei voi verrata normaaliin fyysisesti terveen ihmisen unentarpeeseen ja siihen, mikä on terveelle riittävä ja sopiva määrä unta. Mun kroppa tarvitsee tuon 9-10 tuntia unta, ja lääkärit ovat tietoisia asiasta. Olen saanut heiltä palautetta että tuo on mulle sopiva määrä unta, ottaen huomioon mun kokonaisvoinnin.
Menneen reilun vuoden ajan uni on ollut se ainoa asia mikä on pitänyt mut kirjaimellisesti hengissä. Mulla kivut alkaa yleensä aika pian heräämisen jälkeen, ja kestää aikalailla nukahtamiseen asti. Siis noin 13-15 tuntia vuorokaudessa, ja pääsääntöisesti joka päivä, kivun ollessa voimakkuudeltaan 7-10 (jos 0=ei kipua ja 10=suurin kuviteltavissa oleva kipu), ja ilman että mikään lievittää tai poistaa sitä. Siis nyt puhun sellaisesta kivun voimakkuudesta, jolloin reiän aiheuttamaa hammassärkyä ei edes ollenkaan tunne. Ainakin hammaslääkäri katsoi monttu auki ihmetyksestä, kun kerroin ettei hammasta särkenyt yhtään, vaikka kyseessä oli niin iso reikä että koko hammas piti poistaa.
Se joka päiväinen kipu rasittaa ja kuormittaa elimistöä, vaikka vain istuisin sohvalla mitään tekemättä, yhtä paljon päivän aikana kuin vaikka maajoukkuetason hiihtäjällä tai jalkapalloilijalla päivittäinen treenaaminen. Uni on ainoa aika vuorokaudessa, jolloin sekä kroppa että mieli saa levätä tuntematta kipua.
Täysin kivuton en ole ollut sitten marraskuun 2004, joten sama pätee myös silloin kun hermokivut on pääosin tauolla. Lisäksi hermokivun liitännäisenä uupuminen lisää unen tarvetta.
Mitä noihin lääkkeisiin tulee, niin ilman ketipinoria ja noritreniä valvoisin joka yö aamuun asti sängyssä pyörien ja unta saamatta. Mulla iltanukahtaminen on se ongelma. Nuo kaksi lääkettä yhdessä tuo sen "tavallisen" nukahtamiseen tarvittavan väsymyksen, ja sitä myötä nukahdan helpommin. Yleensä jos herään yöllä vaikka vessaan, nukahdan uudelleen heti sänkyyn palattua. Jos en saa yöllä herättyäni uudelleen unta, on kivut ehtineet iskeä päälle. Sitä, etten saa herättyäni uudelleen unta, tapahtuu todella harvoin. - En oo, mut tiedän sen. Mulla on unta parantavana ketipinor ja noritren, joiden kanssa oon nukkunu jo toistakymmentä vuotta. Yksinkertaisesti oon menny vaan liian myöhään nukkumaan ton helteen takia, ja sisäinen kello herättää mut automaattisesti yleensä kahdeksan aikoihin.
9-10 tuntia per yö olis se optimaalinen unimäärä mitä tarvitsisin, mut nyt on menny sellasilla kahdeksan tunnin unilla. Joten kuutisen tuntia on univelkaa kertynyt viikossa. Muutaman yön kun saa nukkua paremmin, alkaa väsymys helpottaa. - Kyllä mä sitä harrastan aina silloin tällöin. Nyt on vaan joku masis päällä, joka tekee mielen surulliseksi. Tai no kyllä mä tiedän et minkä takia, mut ei se, että sanon itselleni et ehkä näin on parempi vaikka kuinka monta kertaa, auta sammuttamaan tunteita kuin napista painamalla.
Pieni yksinäisyyden puuska päällä. Eikä sitä yhtään paranna se, että viikon sisällä oon saanu vaan yhtenä yönä riittävästi unta. Siis jumalaton väsymys päällä. Jos pääsis tänä iltana ajoissa nukkumaan, niin ehkä jaksaa taas nauraakin.
PS. Facessa saa takuuvarmat spontaanin ja aidot naurut, jos liittyy ei menny niinku strömsössä -ryhmään. - Enää ei ole noita itsensä vihaamista juurikaan tullut, mutta parikymppisenä aika usein seuraavana päivänä, kun olin edellisenä iltana/yönä taas kerran jotain törttöillyt.
Nykyään ne on lieventynyt vaan itsesyytöksiksi vailla varsinaista vihaa.
Täs on parin päivän aikana ollu aikamoinen vitutus päällä, ja mieli hieman apeana. Piti mennä juhannukseks porukoille, niin mitä vielä, oon kököttäny tän ja eilisen päivän yksin himassa, kun on ollu sen verran kovat kivut päällä, etten pystynytkään lähteen. Tuskin huomennakaan. - Kyllä, ja on monesti käynytkin.
- Kyllä muuten vaan on. Jos naisella on lyhyet hiukset, ovat ne lyhyimmillään sen 2cm tai jopa alle sen. Multa löytyy niskasta parin millin sänkeä, sentin sekä kahden sentin pitusia, ja pisimmillään 5 sentin pitusia hiuksia. Ja näyttäis siltä tuola alapäässä, että karvat on yhtä paksut kuin mun hiukset, mutta jälkimmäiset ovatkin normaalia paksummat, ja niitä on lisäksi paljon.
Epäilen että kukaan nainen sheivaa mitään karvojaan taloyhtiön saunassa. Otapa selvää kenen saunavuoro on ennen sua, ja selvitä onko siinä taloudessa edes naista. Yhtä hyvin ne voi olla miehen jättämät. - Eiks pikemminkin kannattais pitää miesten seksielämästä huolta, eikä udella aina naisten.
- Mies ja nainen, jotka kuvasivat alaikäisiä lapsia. Missä kohtaa artikkelia mainittiin pariskunnan olevan sateenkaaripariskunta? Vai onko kyse sun omasta kuvitelmasta sen suhteen, ettei valkoinen perus kantasuomalainen voi olla pedofiili? Ole ystävällinen ja kopioi artikkelista vastaukseesi koko se kappale missä asia mainitaan, jotta myös jokainen voi sen saman kohdan löytää itse ja tarkistaa paikkansa pitäväksi. Tässä tilanteessa mutu -vastaus ei kelpaa.
Sillä ei ole mitään väliä onko pedofiili mies tai nainen, hetero, homo, lesbo ym, koska pedofiili on lapsiinsekaantujana alinta pohjasakkaa. Edes sillä ei ole väliä mikä on pedofiilin poliittinen kanta, koska hän on siitä huolimatta alinta pohjasakkaa. - Epäilen kyseessä olevan kasa irtonaisia hiuksia, jotka on lähtenyt hiuksia pestessä.
- Mutta omaa.. 😎
- Kiitos samoin.
- Niinpä. Nuorempana tuli juhlittua, ryypättyä rankasti ja pidettyä hauskaa. Se kuului siihen aikaan, mutta nyt ennemmin ottaa rauhallisesti ja yrittää olla stressaamatta mistään.
Eilenkin kun isä kysyi tuleeko hän mut tänään aamupäivällä hakemaan, kuten vielä viime sunnuntaina oli puhe, vastasin että ei tarvi. Porukat kun tietää mun tilanteen, totesivat siihen että onhan juhannusta vielä kaksi päivää tämänkin päivän jälkeen jäljellä, vaikkei sunnuntai enää varsinaisesti juhannuspäivä olekaan. Huomena näkee menenkö sinne huomiseksi vai en.
Toisaalta olin heillä juuri viime viikonloppuna pari päivää, joten jos ei ollenkaan pysty menemään, niin en missaa mitään muuta kuin grilliherkut.
Kyllä mä muuten kävisin mielelläni jossain, mutta en oikein pysty mitään täysin varmaksi sopimaan, kun saatan joutua vielä sinä päivänä perumaan jolloin kyseinen meno on, jos en ole siinä kunnossa että pystyisin edes lähtemään. Monet pippalot ja kyläilyt on jäänyt vuosien varrella väliin, kun en ole pystynyt selän takia lähtemään kotoa. Jos hermosärky on päällä, niin se on päällä. Se on asia jolle en mitään voi tehdä. - Muksuna ja teininä tuli juhannusaatto pääosin vietettyä joka vuosi isovanhempien rantasaunalla, jossa oli mukana serkut vanhempineen. Siinä sitä sitten saunottiin, uitiin, laulettiin haitarin säestyksellä, kun kerta musikaalista porukkaa oltiin, sekä syötiin hyvin. Kokko oli yleensä joka vuosi, ellei ollut metsäpalovaroitus päällä.
Ekan juhannuksen muualla kuin sukulaisten seurassa vietin silloisen poikakaverin kanssa festareilla. Siitä seuraavat kolme jussia meni enemmän tai vähemmän yksin festareilla, ja näiden jälkeen pari juhannusta kavereitten kanssa.
Sen jälkeen on tullut vietettyä juhannusta porukoitten kanssa tai yksin. Eipä siinä mitään eroa ole ollut onko joku ollut mukana tai ei, kun olen kuitenkin tottunut pienestä pitäen kulkemaan yksin, ja menemään sinne minne haluan, lähti sitten joku mukaan tai ei. Se ei ollut este lähdölle, että kukaan ei tullut mukaan.
Eipä tää tämän päivän päiväohjelma poikkea mitenkään mun tavallisesta perjantaista, tai vaikka keskiviikosta. Samaa teen mitä muinakin päivinä. En edes kaipaa mitään väenpaljoutta, saati jotain pitkällä kaavalla juhlimista. Ainoa poikkeus mikä tänään oli verrattuna muihin päiviin, oli se että nukuin poikkeuksellisesti yhdeksään.