- Ehkä ei ole lopetettu, mutta aika erikoiselta tuntui, kun tuttavani oli kysynyt testiä, ja sinne oli aika parin viikon päähän. En oikein tajunnut, mitä hyötyä siitä sitten olisi. Henkilökuntapula tuntuu.
Tämän palstan kirjoittajat ovat kaikki siinä iässä, että neljäs rokotus on saatavissa.
Kaikki jokainen meistä käy rokotuspisteessä. Kuten sanottu, niissä ei liene ruuhkaa. - Kun+päivittäiset+tiedotukset+on+nyt+lopetettu,+olemme+unohtumassa+koko+viruksen,+vaikka+jossakin+vaiheessa+mainittiin,+että+sen+pahentamiin++tauteihin+kuolee+parisataa+ihmistä+viikossa.+Mutta+kun+testaukset+on+lopetettu,+ei+tarkkaa+lukua+enää+tiedetä.
- Niin sitä vaan matkustellaan! Pidä hauskaa Skillan. :)
Minulla ei ole enää hinkua lähtemään mihinkään, passinikin on jäänyt vanhaksi jo vuosia sitten, kun aikanaan ajattelin, että 5 vuoden passi riittää, enhän minä sen kauemmin edes elä.
No joo, niin ajattelin vuosituhansien vaihtuessakin, että olipa ihanaa kokea tällainen tapahtuma elämän viime hetkillä, ja nyt siitä on jo 22 vuotta!
Katsoin allakasta, että pian olen ollut eläkkeellä kauemmin kuin työelämässä, koska eläkkeen kertymiseen ei laskettu ennen v. 1960 tehtyjä työvuosia, ja olin lapsieni kanssa kotona vuosikaudet. Niinpä eläke on näiden jälkeen vasta alkanut kertyä.
Ihmettelee sitä tässä välillä, että mitä hyötyä yhteiskunnalle mahtaa olla yhä kauemmin elävistä eläkeläisistä. Kitkutellaan pienillä eläkkeillä ja käytetään yhteiskunnan palveluja terveyteen ja selviämiseen. Ehkä me työllistämme tällä tavoin?
Muutama vuosikymmen sitten paiskattiin työttömyyseläkkeelle jopa 55.vuotiaita. Muka sillä verukkeella, että nuoremmille sitten avautuisi työmaat. Tavaton määrä tietotaitoa hylättiin kevyin mielin. Omasta kokemuksesta tiedän, että työllistymistä ei tapahtunut, minunkin firmassani koko osasto lopetettiin ja työt jaettiin muiden riesaksi. "Päästiin" eläkkeelle, terveinä ja virkeinä, Mukavaahan se oli, ei sitä suremaan ruvettu.
Firmakin sitten hajotettiin osiin ja myytiin eri puolille. Eipä siitä enää ole kuin muistot jäljellä. 90-luku oli muutosten aikaa.
Jaaha, taas Makriina rupesi vanhoja muistelemaan. Tällaista se ikä teettää.
Älkää piitatko. - No siitä ohjelmasta, jota esitettiin aikanaan Tv:ssä jatkona.
Pitäähän tuollainen omaksua varmana tietona. - Turkki on venäläisille oligarkeille turvallinen maa rahojen piilottamiseen. Ostavat taloja ja huvipursia. Ei kannata Ergon uhitella sinne päin. Suomesta ei tule kuin keski-ikäiset turistit viikon lomalle Alaniaan - vai mikä se turistipaikka nyt on - niin että on helppo valita oikeat kaverit.
Mutta aika näyttää, miten asia etenee. - Minä olen aina elänyt aikaansaavien ja taitavien ihmisten keskellä. Kukaan ei kuitenkaan älynnyt opettaa minulle taitojaan, joten olen aina ollut ihmettelevien katseitten kohteena.
En osaa leipoa, en osaa tehdä pitoruokia, palkkaan ikkunanpesijät, en ylety pyyhkimään pölyjä yläkaapin päältä, pihassa kasvaa voikukkaa.
Huoh.
Ja nyt olen vielä paljon vanhempi kuin muut.
Mä en ala. - Minä haluaisin kiinnittää meteorologien huomion vaatetukseensa, sillä he ovat kartan ääressä niin framilla. Kummastuttaa miesten liian ahtaat takit. Pekka Pouta on oman tiensä kulkija, ja hänellä on aina mukavat kamppeet, mutta jotkut säätieteilijät kaipaisivat kyllä pukeutumisohjeita. Eikö stailaus ole talon puolesta esiintyjille? Olen saanut sen käsityksen, että he voivat valita vaatteita puvuston tangoilta.
Mutta yleisesti ottaen tv:ssämme ei vaattehilla koreilla. Ihan arkisissa asuissa ollaan.
Kiitos siitä. - Kiitollisena luen, että joukossa n toinenkin, jolle venäläinen kirjallisuus ei avaudu.
Olen urhoollisesti kahlannut näitä klassikkoja, eikä ole "venäläinen sielu" minua havahduttanut. - Huomenta sinne nojatuolin pehmusteisiin!
Lueskelin tuosta ylempää tekstejä ja havaitsin, että on moitittu keskustelua kirjallisuudesta. Se ei ketään kiinnosta?
Rupesin miettimään, että tässä pitkin aikaa on kovasti moitittu meitä nojatuolissa istuvia siitä, että kertoilemme päivämme kulusta. Se ei kuulemma kiinnosta ketään, ja nyt käy ilmi, ettei kirjallisuuskaan kiinnosta, myöskin ärtymystä tuo keskustelu Natosta. Jääkiekkokaan ei tuota mielihyvää.
Olisikohan mitään aihetta, jota ei moitittaisi.
- Ihan vaan aivojani notkistaakseni tässä mietin. Ei tarvitse vastata, todellakaan.
Lukeminen on minulta pakosta jäänyt, kun silmät eivät kestä.
Kovin ahkerilta kaikki palstalaiset tuntuvat, turhakkeeksi itseni tunnen, kun en kuoki pihaa enkä puurra kotihommissa pakollisia enempää.
Koiraakaan ei ole, joten en te kävelylenkkejä aamuin illoin.
Vähänpä jää kerrottavaa.
Mutta moikkaan kuitenkin. - Nuorena asuin Helsingin lähiössä kerrostalossa, jossa oli oma pesutupa ja kivimankeli.
Vuosikymmenien ajan olen kumpaakin kaivannut. Ostin hetkeksi pienen sähkömankelin, mutta en ollut lainkaan tyytyväinen sen tuloksiin, joten luovuin siitä suosiolla. Lakanat ovat nyt pesukoneen jäljiltä. Yritän levittää ne narulle mahdollisimman suorina, ja kaukainen muisto mankeloiduista lakanoista on alkanut jäädä unholaan. Jotkut silittävät lakanansa, mutta siihen en minä ole ruvennut.
Kyllä tämä kevään kylmyys alkaa kyllästyttää. Onko se nyt sitä ilmastonmuutosta? Ollaan kuin huhtikuun ilmoissa, mutta sen verran on kesä lähempänä, että voikukka on alkanut kukkia nurmikossa. Aurinko on parina päivänä paistanut, ja pionit ovat vihdoin huomanneet, että talvi on takana. Aika hyvin ovat lähteneet kasvuun.
Ikä on ilmeisesti hidastanut elintoimintojani, kun olen kaiken aikaa viluissani. Samat kamppeet on ylläni kuin talven aikoinakin, mutta nyt on viluinen olo aamusta iltaan. Iso hartiahuivi on kaiken aikaa käytössä, ja muistan joka päivä, että olen saanut sen tuliaisiksi veljeltäni. Hänellä on tänään syntymäpäivä, ja lähetän hänelle onnittelut tuonilmaisiin.
Hän kirjoitteli S24 palstoille vuosikausia nimimerkillä Iili.
Te pesette mattoja ja suursiivoatte, kutsutte sukua kesteihin, ahkeraa porukkaa. Minulle riittää, kun tallustelen postilaatikolle. - Minusta on parempi tietää.
Seiska ei yritäkään vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, mutta politiikkaan tunkeutunut liike vetää mukanaan ihmisiä, joita on helppo manipuloida. On hyvä tietää, mikä on se ajatuksen juoksu, jonka varjolla mm. salaliittoteorioiden seuraajat saadaan mukaan ehkä hyvinkin outoihin asioihin.
VKK on mielestäni puolue, joka paneutuu vastustamaan. Mihinkään se ei suhtaudu myönteisesti.
Joskus tapaa ihmisiä, jotka tuntevat olevansa perillä asioista paljon paremmin kuin muut. Ja hyvin usein heillä on kaikesta negatiivinen käsitys, ja "varmalla" tiedolla isketään toisen mielipide matalaksi. Monilla on varma vakaumus kaikesta, tieto, jonka on saanut varmalta taholta. Salaliittoteoriat kasvavat juuri näitten ihmisten mielissä ja puheissa, tiedetään varmasti ne salatut asiat, politiikan salajuonet ja petokset.
Minusta Turtiainen edustaa tällaista maailmaa. - Puhemies rajasi puheet maks. 5 minuutiksi, jona aikana kyllä Turtiainenkin sai haukuttua Sauli Niinistön kaksi kertaa muista puhumattakaan. Natoon ei tämä voimamies halua. Onkohan hänellä isokin kannatus kotipaikkakunnallaan Juvalla.
Turtiaisen kommentteja aina odotan mielenkiinnolla. Joka kerta mietin, millaisia ovat ne ihmiset, jotka ovat liittyneet hänen perustamaansa puolueeseen. Ja miksi. Mutta kovin tarmokas ja aikaansaava poliitikko tuntuu olevan.
Hänhän on saanut perustetuksi oman tv-kanavankin muistaakseni Pola Tv. Löysin sen netin kautta eilen.
En ole vielä ehtinyt syvällisemmin siihen tutustua, mutta aikomus on. - Moni muukin asia on "rapautunut" niistä ajoista. Kehitys kehittyy.
"Maailma muuttuu, Eskoni", sanoi Nummisuutarikin.
Pukeutuminenkin esiintymislavoilla on muuttunut, Aikoinaan Abban kummalliset asut herättivät huomiota, nyt olisi aika erikoista, jos eurolaulaja seisoisi lavalla puku päällä ja kravaatti kaulassa.
60-luvulla oli lavalla myös elävä musiikki, eli omat orkesterit soittamassa, Meiltä mukana oli kapellimestari Ossi Runne vuosia.
Euroviisut olivat konsertteja alkuaikoina. - Kyllä se tuntuu olevan ihan aito tieto. Napautin nettiin "Posi Tv":n ja aukesihan se uutisiin. Lukijalla vain on niin kiire ja monotoninen ulosanti, etten jaksanut paneutua tiedon tulvaan.
Kaikkeen tarvitaan koulutusta ja tottumusta. Ehkä mies vielä oppii, kun yrittää.
Posi Tv paneutuu mm. rokotusvastaisuuteen. Olisin mielelläni kuullut siitä, mutta en jaksanut odottaa. - Vaikka euroviisujen seuraaminen loppui vasta klo 2 jälkeen, heräsin taas ihan tavalliseen aikaan. Mistä ihmeestä johtuu, että unet eivät riitä yöajalle, kun kuitenkin päivän torkkujen kanssa nukun vuorokaudessa ihan tarpeeksi. Ihmettelen vaan.
Tänä vuonna tulee seuranneeksi säätä paljon tiiviimmin kuin aikaisemmin. On kuin olisimme juuttuneet hutikuun ilmoihin. Yöt lähimain pakkasella, ja vaikka aurinko paistaisi, niin sää ei lämpene päivälläkään kuin muutamaan asteeseen. Pihalla eivät perennat jaksa kasvaa vielä, vaan värjöttelevät matalina. Muutama tulppaani on auki, jos auringonsäde osuu, muuten pitävät terälehtensä supussa. Muutama sadekuuro on auttanut hiukan asiaa.
Linnut kyllä sirkuttavat voimalla. En tunne minkä sortin visertäjiä ne ovat, kivaa kuultavaa on. Pihassa pyörähtelee sepelkyyhky, sen ääntelyn kyllä tunnistan.
Tänään on taas lippu salossa. Piti ihan allakasta tarkistaa aihe: Kaatuneitten muistopäivä.
Tänään se on varmasti monelle ajatuksia herättävä. Sota on lähellämme.
Euroviisun voittajatkin ovat saaneet erikoisluvalla poistua sotaa käyvästä Ukrainasta, sillä jokainen mies on nyt siellä tarpeen. Viisuvoitto on kuitenkin hieno asia, joka sotaa käyvälle maalle tuo ilon pilkahduksen kaiken murheen keskelle.
Niinistö sitten on soittanut Putinille. Hän pitää yllä puhevälejä, varmaan Putinin yllätykseksikin. Niinistö osoittaa, että keskusteluyhteyttä ei tule katkaista, vaikka asiat ovat mutkistuneet ja "naamiot riisuttu", kuten hän sanoi sodan ensimmäisenä päivänä. Kaikki sodat loppuvat joskus ja elämän on jatkuttava senkin jälkeen.
Toukokuu on jo puolessa. Hyvää sunnuntaita. - Slava Ukraini!
Odotetusti Ukraina voitti yleisöäänestyksen. Yksi ilonpilkahdus heidänkin uutisiin.
On aikamoiseksi spektaakkeliksi ohjelma kasvanut. Vuosikymmenet sitten se oli todella välttämätön seurattava. Nyt seurasin ihan Ukrainan vuoksi. Se oli ennakkosuosikki.
En osaa arvioida kappaleita. En voi sanoa, että olisin yhdestäkään erityisesti pitänyt.
Kyllä sitä itsensä vanhaksi voi todeta, kun ihastuksella kuunteli italialaista laulajatarta, joka aikoinaan on voittanut viisut v. 1964. Kyllä muistan sen esityksen. Kaunis 16-vuotias tyttö lauloi niin hienosti Solare, oo-oo. Nyt hän lauloi sen hienosti jälleen. Oi niitä aikoja!
Selostaja mainitsi, että osa ukrainalaisista kilpailijoista menee rintamalle heti palattuaan. kotimaahan. - Minusta on ihan turhaa arvailla jonkun terveystietoja.
Sairauksia on monella, eivät kaikki niistä puhu.
Venäjällä on tapana salata kaikki henkilökohtaiset tiedot, eihän hänen perhesuhteistaankaan kukaan ole oikein selvillä. Sanotaan, että miespolo sai raivokohtauksen, kun avokki on ilmoittanut kolmannesta lapsesta. Paha juttu, suutuspäissään voipi hyökätä jonnekin muuallekin ihan vaan hermoja rauhoittaakseen. - Kaliningrad voi tuntea olonsa yksinäiseksi, varsinkin kun Venäjä niin kovin sanoin käy Natoa vastaan. Tuntuu varmaan pahalta olla siinä demonien ympäröimänä aavan meren äärellä.
- On se vaan kumma, kun kesä ei tule. Vihertää kaikkialla, mutta hyytävää on. Eilen kuitenkin tuli hiki, kun lähdin ostarille tavallisissa tamineissani. Aurinko paistoi, iltapäivällä sitten satoi, ja nyt on maa märkä edelleen, vaikka taas pilvet ovat poissa. Luonto kiittää. Mutta lämpöä saisi olla enemmän.
Natokeskustelu käynyt niin kiivaana mediassa, että alkaa saada tässä meikäläinen tarpeekseen. Turkkikin puuttuu, ja ottaapa kaaliin meikäläistä, kun ison maan päämies sekoittaa Hollannin pohjoismaihin. Eivätkö poliitikot tunne karttaa!
Ei tätä enää jaksa.
Keskustelin tunnin puhelimessa erään sukulaiseni kanssa, joka välillä kaipaa myötätuntoista kuulijaa. Hän on jäänyt 10 v. sitten leskeksi, mutta ei vaan pääse eteenpäin surussaan, vaan jaksaa yhä muistella niitä viimeisiä järkyttäviä hetkiä ja puhuu niistä kuin eilen tapahtuneina. Hän plärää valokuvia ja muistelee pitkän avioliittonsa tapahtumia.
Suru on täyttänyt hänen elämänsä. Mitään ei ole enää jäljellä. Mitäpä kuuntelija voi sanoa! Mikään lohtu ei auta, kun toinen sanoo, että elämässä ei ole enää mitään, kun puoliso on poissa. Hänellä on kuitenkin kaikki hyvin, minkä itsekin myöntää, kodikas asunto, lapset perheineen lähellä, häntä ei ole unohdettu. Ajattelen, että hän on vaikea omainen läheisilleen, jotka uskollisesti hänen luonaan kuitenkin käyvät, sillä hän on sydämellinen ja hyvä ihminen.
Vaikka minunkin elämäntoverini ollut poissa jo kohta 7v. niin kyllä hän on päivittäin ajatuksissani. Mutta vain käväisemällä. Lämpimin mielin häntä moikkaan. - Tuommoiset tavat ovat tiukassa! Jos et heitä sitä suolaa ja sitten kompastut vaikka maton reunaan, niin se on oitis todiste huonosta onnesta. Olisi pitänyt!
Minulla on tapana käydä koettamassa illalla, onko ulko-ovi lukossa. Onhan se. Ja jos en käy, niin tietysti se on jäänyt auki koko yöksi.
Tavat ovat tiukassa, mutta kannattaa niistä pitää kiinni joka tapauksessa.