- 1 Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
2 Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
3 Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
4 Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
8 Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.
9 Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan muutoin ne eivät sinua lähesty.
10 Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
11 Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.
( Psalmi 32) - >>SIIS !!! Jos sanomme että Uskova saa ja tulis jatkaa synnin tiellä , teemmE HÄNET VALEHTELIJAKSI !!!
OLET TUJJONUT YKSPUOLISESTI SYNTI SYNTINEN JA MIELISTYNYT SYNNIIN.. huh huh..>>
Kuka täällä sanoo, että uskova saa ja hänen TULISI JATKAA SYNNIN TIELLÄ!?
Ei kukaan.
Mitä Johannekseen tulee hän kirjoittaa:
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1)
P. S. Joka väittää, ettei hänessä ole syntiä, eksyttää itsensä ja totuus ei ole hänessä.
Joka väittää, ettei ole syntiä tehnyt, tekee Jumalan valhettelijaksi ja Hänen sanansa ei ole hänessä. - Joka on kykenemätön näkemään omia syntejään, on viimeinen saarnaamaan muille heidän synneistään.
Kenestäkään ei tule synnitöntä tässä ajassa.
Niin kauan kuin tässä lihassa elämme, on meillä syntiä, ja siihen syyllistymme ajatuksin ja teoin.
Uskova ihminenkin on itsessään vain köyhä syntinen. Synnitön hän ei ole ja jos toisin väittää, hän valehtelee ja tekee Herran valehtelijaksi.
"Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja vanhurskas."
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1) - 8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
( Ef. 2) - "Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja, ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” (Room. 6:22)
Mitä ihmettä Paavali tarkoittaa ilmaisulla ”te olette synnistä vapautettuja”? Tarkoittaako se – niin kuin kirkon historiassa jotkut ovat aina opettaneet – että kristityistä tulee synnittömiä? Ei, Paavali käyttää Roomalaiskirjeen 6 luvussa kielikuvaa synnistä isäntänä, jonka alaisuudessa ihmisen on pakko totella. Nyt orja on vapautettu ja me kuulumme toiselle isännälle, Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Tämän toisen isännän alaisuudessa alkaakin ihan toisenlainen elämä. Se ei ole synnitöntä elämää mutta Paavali mainitsee, että sen hedelmänä on pyhitys. Jeesuksen seurassa ja Hänen ohjauksessaan vanhat tavat alkavat hiljalleen jäädä sivuun ja Hengen hedelmät kehittyvät. Jo itse hedelmä viittaa prosessiin, joka vaatii aikaa.
Kristus ei ole isäntämme, jotta voisimme elää itsellemme mieliksi. Hän haluaa opettaa meille kuuliaisuuden ja antautumisen salaisuutta. Ei pakottaen vaan rakkaudella opastaen. Meidät on tehty vapaiksi, jotta voisimme vapaina palvella Jumalaamme ja toisiamme. Ja vapaus löytyykin yllättäen Kristuksen isännyyden kautta. Palvellessamme löydämme samalla oman tarkoituksemme ja paikkamme.
Herran Jeesuksen isännyydessä on hyvä olla. Vanha isäntä tulee tosin monesti ilkkumaan meille ja vaatii meitä jälleen alaisuuteensa. Hän saattaa osoittaa meille vanhoja tapojamme ja syyttää, että emme kelpaa Jeesukselle. Silloin näytämme Hänelle uuden isäntämme ostokuittia – veristä ristiä – ja toteamme, että se hinta riittää.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Synnistä vapautettuja/Yksin armosta - sivusto) - "Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."
( Luuk. 14:11)
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
( Luuk. 18)
Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
( Matt. 23:12) - 1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1) - 1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
18 Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
( Fil. 3) - >>1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
( Room. 10)
Paavali opettaa, että ihminen joka pyrkii itse pystyttämään omaa vanhurskauttansa, ei vielä -
(1) Ei todella tunne Jumalan vanhurskautta
(2) Ei ole alistunut Jumalan vanhurskauden alle
Jae 4. osoittaa, että Jumalan vanhurskauden alle alistuminen on Herran Jeesuksen Kristuksen aseman tunnustamista, ja siihen asettumista - jossa Hän on lain loppu (päätepiste/päämäärä), vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo Häneen.
Omavanhurskas uskoo itseensä, ja omiin mahdollisuuksiinsa - kun Jumalan vanhurskauden alle alistunut uskoo Kristukseen, lain täyttäjänä, ja näin on hänen vanhurskautensa - uskossa Jeesukseen.
OMAVANHURSKAUS on siis ihmisen omaa näennäistä Jumalan lain käskyjen täyttämistä, ja sen hedelmä on:
- epäaitous, eli tekopyhyys sekä ulkokultaisuus
- ylpeys, eli ihminen ottaa kunnian itselleen lain täyttämisestä
- halveksunta, eli ihminen halveksuu heikkoja ja epäonnistuneita
- lahkohenkisyys, eli ihminen oman paremmuutensa tähden erottaa itsensä muista
ja lopuksi:
Omavanhurskaus on Jumalan edessä likainen vaate, joka ei kelpaa Jumalan pyhien kasvojen edessä.
Jeesus puhui miehestä joka astui häävieraiden joukossa Jumalan omien aterialle, mutta häneltä puuttui häävaatteet, eli Kristuksen vanhurskaus.>>
( Lähde: Nimimerkki JPK/PUIMATANNER-sivusto) - >>Tullessamme Jumalan luo emme saa tuoda mukanamme mitään muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät ja kaikki aikaisemmat ansiomme myrkyttävät ja turmelevat uskon. Ken rakentaa velvollisuuksien, armonkokemuksien ja muun sellaisen varaan, ei tunne Kristuksen ansiota. Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi, niin vieraaksi luonnolliselle ihmiselle. Jos uskot, täytyy sinun joka päivä luopua (niitä tappiona ja roskana pitäen, Fil. 3: 7, 8) etuoikeuksistasi, kuuliaisuudestasi, kasteestasi, pyhityksestäsi, täytetyistä velvollisuuksistasi, armolahjoistasi, kyyneleistäsi, liikutuksistasi, nöyryydestäsi, ja on sinun korotettava vain Kristus.
Sinun työsi ja itsekylläisyytesi on joka päivä kuoletettava. Sinun täytyy ottaa kaikki Jumalan kädestä. Kristus on Jumalan lahja, Joh. 4: 10 ja 3: 16. Usko on Jumalan lahja, Ef. 2: 8.
Syntien anteeksiantamus on armolahja, Room. 5: 16. Voi, kuinka luontomme riehuu, kiivailee ja raivoaa sitä vastaan, että kaikki on lahjaa, ettei se voi ansaita mitään omilla teoillaan, kyyneleillään eikä velvollisuuksiensa täyttämisellä, että kaikki omat teot ovat kelpaamattomia ja arvottomia taivaassa.>>
( Lähde: Thomas Wilcox/Kallis hunajan pisara) - Juuri näin.
Simul iustus et peccator
Itsessään köyhä syntinen. Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja vanhurskas. - Juuri näin, kuten aloituksestakin ilmenee.
- >Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse.">
1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)
-
>>Lakia on aina julistettava Jumalan seurakunnassa
Laissa Jumala ilmoittaa itsensä ja siksi lakia on aina julistettava. Kun lakia julistetaan, niin Pyhä Henki toimii myös lain kautta, lain virassa ja suorittaa "vierasta työtään" (Jes 28:21) näyttämällä todeksi synnin (Joh 16:8). Lain kautta tulee synnintunto (Room 3:20). Ilman lain aikaansaamaa synnintuntoa, ei ihminen halua eikä voikaan kuulla eikä ottaa vastaan evankeliumia. "Ei evankeliumi julista syntien anteeksiantamusta välinpitämättömille, suruttomille sydämille, vaan ’särjetyille’ eli katuville" (Tunnustuskirjat).>>
( Olavi Peltola) - Sateen liottama, tuulen pieksämä, myrskynrepimä linnunpelätin seisoo keppi jalassaan mansikkamaan keskellä, suorittaen tehtäväänsä, karkottamista.
Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä, elämän repimä saarnamies seisoo ihmisten keskellä suorittaen tehtäväänsä, kutsumista.
Repaleisia molemmat, suorina seisovat paikallaan, kun on ryysyjen sisällä risti.
( Erkki Leminen) - >>Tulee tunne ikään kuin lähes te kaikki muuttuisitte jotenkin idiooteiksi tai kuuromykiksi tai muuten vain vähä-älyisiksi ja lukutaidottomiksi lukiessanne Paavalia.>>
Niin, tai jospa kyse onkin tästä:
1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet -
9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
( 1 Kor. 2) - ... jatkoa
Uudestisyntyneen kristityn lankeemukset eivät estä meitä pääsemästä taivaaseen, koska Jeesus on jo aukaissut tien sinne. Synnit kuitenkin vetävät meitä kohti kadotusta, ja voivat johtaa paatumukseen. Tästä syystä on tärkeää tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejään Jumalalta, aivan kuten Jeesus itse opetti Luukkaan evankeliumissa:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” Luuk. 11:4
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää
Tehdyillä synneillä on seurauksensa, jotka voivat jatkua hyvin pitkään elämässämme – myös uskoon tulon jälkeen. Esimerkiksi murhaaja joutuu suorittamaan vankeustuomionsa, vaikka olisikin saanut syntinsä Jumalalta anteeksi. Myös erilaiset synnillisen elämän aiheuttamat sairaudet ja rikkinäisyys ovat luonnollista seurausta synnistä, joskin meillä on oikeus rukoilla ja pyytää Jumalalta apua niihin liittyen.
Saatanan tavoite on valehdella ja eksyttää. Vääristämällä evankeliumi ja Raamatun sana ja henki lisäämällä sinne ihmisten omia ilmoituksia, jättämällä jotain pois tai tuomalla yksittäisiä jakeita ulos kokonaisuudesta, Saatanan tavoitetta toteutetaan. Tällaiseen vääristeltyyn evankeliumiin Raamatun kanta on varsin jyrkkä:
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1:6-9
Ihmisen ruumiiseen sidottuna olemme samalla sidottuja Aadamin kaltaisuuteen. Teemme siis syntiä koko elämämme, halusimme tai emme. Paavali kuvasi rehellisesti itseään, kun kirjoitti:
”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” 1. Tim 1:15
Jos nyt Paavali ja Johannes kuvasivat olevansa epätäydellisiä syntisiä, kuinka me voisimme olla parempia?
( Lähde: Radio Liekki - sivusto) - "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1:8-10
Synnittömyysopin mukaan silloin, kun ihminen on oikeanlaisessa yhteydessä Jumalaan, hän voi tässä ajassa saavuttaa hengellisen pyhittymisen täydellisesti. Tuolloin ihmisen ja Jumalan välille muodostuu rakkauden liitto, jota pidetään näiden kahden välisen yhteyden lopullisena hedelmänä. Tällaista kutsutaan useissa kirkkokunnissa sekä liikkeissä ”kristityn pyhittymiseksi”.
Synnittömyyttä opetetaan monella tavalla. Jotkut opettavat, että kun ihminen tulee uskoon, tulee hänestä kertaheitolla täydellinen ja synnitön. Toiset taas opettavat, että uskovan on mahdollista saavuttaa täydellisyyden ja synnittömyyden tila vähitellen niin, ettei hän enää lopulta tee tietoisesti syntiä. Molempien oppien mukaan uskovan on siis mahdollista vapautua täysin kaikesta synnistä. Mm. Uskon sana -liikkeessä opetetaan näin.
Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” Fil. 3:12
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22-23
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” Room. 7:21-24
Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen
Koko synnittömyysoppi nojautuu väärään tulkintaan seuraavasta raamatunkohdasta:
”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” 1. Joh. 3:6
Raamatun hengen mukaan kyseinen kohta tulee kuitenkin ymmärtää siten, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi jatkuvasti tehdä samaa syntiä tekemättä parannusta siitä. Tällainen tulkinta sopii siihen, minkälaisen ilmoituksen Raamatusta kokonaisuutena saa.
Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan. Siksi on väärin ajateltu, että uskova voisi tulla niin täydelliseksi, ettei hän koskaan tee tietoista syntiä. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan.
jatkuu... - 25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
( Matt. 11) - 14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."
( 2 Kor. 6)
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
( 2 Kor. 13:5) - Sinä, joka kirjoitat helluntailaisuuden hengellisestä alamittaisuudesta, suollat tämmöistä tekstiä.
Toinen ketju alkaakin olla lähes täynnään näitä hengentuotteitasi.
Vaan ollaanhan näihin totuttu.
Sanon nyt kumminkin vielä, että viet lopullisesti pohjan kirjoituksiltasi tämmöisellä alamittaisella sättimiselläsi.
Käyttäydyt todella huonosti.