S-Seutulainen

Vapaa kuvaus

Aloituksia

64

Kommenttia

530

  1. "Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
    Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa."


    Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
    ( 2 Piet. 2:1)

    Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
    ( Juud. 1:4)


    1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
    2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
    3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
    4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
    5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
    6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
    7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
    8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
    9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
    10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
    12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
    13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
    14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
    15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
    ( 1 Joh. 4)
  2. Ilman Jeesusta Kristusta, ilman uskoa häneen, ei voi olla elävää uskoa, elävää suhdetta Jumalaan.
  3. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
    ( Matt. 10:32-33)
  4. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."


    Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
    ( Joh. 20:31)

    Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
    ( 1Joh. 3:23)

    Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä
    ( 1Joh. 5:13)


    25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
    26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
    27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
    28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."
    29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
    30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
    31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
    32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
    33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
    34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
    ( Ap.t. 16)


    Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
    (Room.10:6-11)
  5. Ketkä kaikki ovat Jumalan valittuja?

    Jumalan valittuja ovat ne, jotka uskovat Kristukseen omana Vapahtajanaan. Ne, jotka eivät usko Jeesukseen, eivät ole valittuja. Meidän valintamme on Kristuksessa, ei missään Hänen ulkopuolellaan olevassa. Ketään meistä ei ole tarkoitettu iankaikkiseen kadotukseen, vaan kaikki iankaikkiseen elämään. Kaikkien synnit on sovitettu. Kuitenkaan kaikki eivät ota tuota sovitusta vastaan. Näin heidän epäuskonsa sulkee heidät Jumalan armovalinnan ulkopuolelle.

    Jumala ei ole valinnut etukäteen toisia kadotukseen ja toisia taivaaseen. Kukaan ei ole määrätty etukäteen Kristuksen sovitustyön ulkopuolelle. Jeesus ei sovittanut vain valittujen syntejä, vaan kaikkien ihmisten synnit. Kaikilla on mahdollisuus tulla Kristuksessa valituksi Taivaaseen. Kaikkia kehotetaan ottamaan vastaan tämä sovitus.

    2Kr 5:18-20 “Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”

    Kl 1:21-23 “Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.”

    1Jh 2:1-2 “Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykänä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.”

    ( Lähde: Jarmo Sormunen/Vastaus.net)
  6. Vastauksesi - hyvä sellainen, sai minut havahtumaan eli huomaamaan sen, että Pirttiahon kirjoituksesta voi todellakin saada kuvailemasi käsityksen.
    En kuitenkaan usko hänen kohdallaan tulevan kysymykseen minkäänlaisen "täydellisyysopin" esille tuomisen -

    >>Raamattu ei tunne todellakaan tuollaista jyrkkää jakoa, vain Hengellisiin, tai lihallisiin !

    Tuollainen "täydellisyys" oppi on todella vaarallinen oppi !!!>> -

    se on Pirttiahosta yhtä kaukana kuin itä on lännestä.

    Room. 7:14-25,
    siihen ei kukaan meistä voi sanoa muuta kuin Aamen!
  7. No niin, heti singahti kolme viestiä, jotka osoittavat hengellisen näkökyvyn totaalisen puuttumisen. Ts. kirjoittajan uudestisyntymättömyyden.
    Tiukemmin ilmaistuna kirjoittaja on pihalla käsiteltäväksi tuodusta aiheesta kuin lumiukko.
  8. Lihallinen vai hengellinen?

    ”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

    Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

    Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

    Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

    Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

    Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

    Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

    ( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Yksin armosta sivusto)
  9. 1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme,
    2 ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle.
    3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
    4 Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
    5 sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan;
    6 ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.
    7 Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.
    ( Filem. 1)
  10. ... Ja tämä oli GF:lle!
  11. Sivusta kyselyä:

    Mitä tästä olet mieltä!?

    "Syntien sovitus oli lahja jumalattomalle maailmalle, mutta pelastuminen riippui suhteesta ylösnousseeseen Kristukseen."
    ( Lainaamani Markku Sarento)

    Sovitus antoi synnit anteeksi

    Apostoli Paavali ymmärsi juutalaisena lainoppineena oikein hyvin, että Vanhan testamentin syntiuhreissa oli kyse syntien anteeksisaamisesta. Toistuihan 3. Mooseksen kirjan luvuissa 4 ja 5 sama ajatus peräti kahdeksan kertaa: kun pappi oli toimittanut sovituksen, rikkomuksen tehnyt sai syntinsä anteeksi.

    Niinpä Paavalille oli itsestään selvää, että myös Jeesuksen kertakaikkinen syntiuhri Golgatalla toi jo tapahtuessaan ihmisille täyden anteeksiantamuksen. Siksi hän kirjoittaakin syntien sovituksesta johdonmukaisesti menneessä aikamuodossa.

    Toisaalta Paavali tiesi erinomaisen hyvin myös sen, milloin hänestä itsestään tuli kristitty. Vasta Jeesuksen kohtaaminen Damaskoksen tiellä muutti hänen kapinallisen sydämensä. Paavalille syntien anteeksisaaminen ja uskoontulo olivatkin kaksi aivan eri asiaa, myös ajallisesti. Syntien sovitus oli lahja jumalattomalle maailmalle, mutta pelastuminen riippui suhteesta ylösnousseeseen Kristukseen.

    Miksi sitten kristillinen teologia on 400-luvulta alkaen opettanut, että syntejä ei annettu anteeksi Golgatalla?

    ( Lähde: Markku Sarento)
  12. -
    Miten tieto siitä, että meitä varten taivaassa on ikuinen asunto (2 Kor 5:1, ks. Joh 14:2) voisi antaa meille turvallisen mielen (2 Kor 5:6)? Ei kai jää muuta mahdollisuutta kuin toistuvasti vakuuttaa itselleen, "että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota".

    Siksi kärsimyksemme jatkuvat ja joudumme kylvämän kyynelin (Ps 126:5) ja huokailemaan (Room 8:23). Vasta kirkkaudessa kyyneleet pyyhitään pois (Ilm 7:17). Siksi haluaisimme muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo (2 Kor 5:8).
    Se ei ole väärin, sillä Paavali tunnusti: "Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta" (Fil 1:21). Mutta nyt me "elämme uskon varassa, emme näkemisen" (2 Kor 5:7). Kunpa tässäkin osaisimme noudattaa Herran mieltä (5:9).

    Sanoma sovituksesta (2 Kor 5:11-6:2)

    Viidennen luvun loppuosa on Raamatun ydinsanomaa Jeesuksen sovituskuolemasta. Tosin jälleen Paavali tuo esiin tämän perustavan totuuden ikäänkuin sivuaiheena. Pääaihe on Paavalin apostolinviran luonteen selvittely. Kaiken ydin on Kristuksen rakkaudessa. Rakkaus tulee ilmi siinä, että yksi on kuollut kaikkien puolesta (2 Kor 5:14).

    Hän kuoli, sillä vihamielisyydessään Jumalaa kohtaan ihmiset halusivat surmata Jumalan ainosyntyisen Pojan. Mutta tapahtuikin jotain yllättävää. Jumala itse oli Kristuksessa ja teki ristillä sovinnon vihamielisen maailman kanssa.

    Paavali korostaa kahteen kertaan tätä sovinnon tekoa (5:18,19). Se osoittaa miten yllättävä ja merkittävä on tämä Jumalan teko. Totisesti "kaiken on saanut aikaan Jumala". Juuri tätä Jumala on halunnut suhteessaan ihmiskuntaan. Siinä on hänen rakkautensa (Joh 3:16; 1 Joh 4:10).

    Paavalin opetukseen liittyy vielä toinenkin keskeinen totuus sovituksesta. Kristus ei tiennyt synnistä, hänessä ei ollut syntiä, hän oli täysin puhdas synnistä. Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen (2 Kor 5:21). Vanhan liiton aikana suurena sovituspäivänä ylipappi pani kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin kansa oli syyllistynyt, uhrieläimen kannettavaksi (3 Moos 16:21).

    "Omassa ruumiissaan, hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle" (1 Piet 2:24). Se merkitsee, että hän kärsi meidän syntimme tähden Jumalan vihan rangaistuksen, kuoleman. Näin yksi on kuollut kaikkein puolesta ja siksi myös kaikki ovat hänessä jo kuolleet omien syntiensä rangaistuksen tähden (2 Kor 5:14). Jumala ei lue enää ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan (5:19).

    Nyt meidän on mahdollista saada Kristuksessa se vanhurskaus (5:21), jota Jumalan pyhyys vaatii ihmiseltä ja jonka turvissa ihminen kestää Jumalan tuomiolla. Se on Jumalan oma, meille lahjana annettu vanhurskaus.

    Tässä alkaa kamppailu meissä ihmisissä. Jumalan puolelta kaikki on valmiina. Jumala on antanut sovituksen sanan ja viran keskellemme. Paavali on yksi tämän viran saaneista. Jumalan työtoverit ja Kristuksen lähettiläät vetoavat meihin (2 Kor 6:1). He julistavat sovituksen sanaa inhimillisin puhetaidon keinoin.

    Paavali myönsi avoimesti, että hänen puhetaitonsa on ehkä kehno. Sitä se oli ainakin Apolloksen rinnalla (1 Kor 3:4, Apt 18:24). Kuitenkin Jumala puhuu heidän kauttaan (2 Kor 5:20): "Suostukaa sovintoon", "ottakaa Jumalan armo vastaan" (6:1). Älkää enää eläkö itsellenne, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut ylös teidän tähtenne (5:14).

    "Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä" (6:2). Järkyttävintä on, että nämä kehotukset Paavali suuntaa Korinttin uskoville. Oliko armo jäämässä turhaksi heidän kohdallaan?
    -
    ( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Paavalin toinen kirje korinttilaisille")
  13. 25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
    26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
    27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan."
    ( Joh. 11)

    Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
    Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
    ( Joh. 14:1,27 )

    Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
    ( Fil. 4:6-7)
  14. -
    Vain Kristuksen sovitustyö vapauttaa meidät synnin ja kuoleman laista (Room 8:2), joka julistaa, että synnin palkka on kuolema. Mutta miten henkilökohtaisesti pääsemme Kristuksen sovitustyön osallisuuteen ja vapaudumme synnin ja kuoleman lain alaisuudesta?
    Se toteutuu silloin kun annamme Pyhän Hengen näyttää meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion ja synnyttää sydämessämme uskon Kristukseen.

    Uskon syntyessä Henki antaa meille elämän Kristuksen yhteydessä. Usko Kristukseen on Hengen laki (8:2), joka antaa elämän ja vapauttaa synnin ja kuoleman lain aiheuttamasta tuhosta.

    Olla Jeesuksessa Kristuksessa on samaa kuin uskoa häneen ja elää hänen yhteydessään hänen lapsenaan. Olla Kristuksessa on samaa kuin olla oksana viinipuussa, olla jäsenenä ruumiissa, olla lampaana Hyvän Paimenen laumassa, olla rakennuskivenä temppelissä.

    Kristuksessa olevan elämästä on kadotustuomio väistynyt. Mutta Kristuksen yhteydessä eläessämme myös lain vanhurskaus täyttyy meissä (Room 8:4). Se täyttyy siksi, ettei meidän jokapäiväisiä syntejämme lueta tuomioksemme, vaan omaksemme luetaan Kristuksen sovitustyön tähden hänen täydellinen puhtautensa ja pyhyyteensä. Vain Kristuksen suojassa kaikki lain vaatimukset täyttyvät meissä.
    -
    ( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 8. luku")
  15. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
    ( Room.10:6-11)
  16. >>Koska sinä pavelet sianpaskaopillasi saatanaa, sinä väität, että yllä oleva kolossalaiskirjeen kohta sulkee sisäänsä AINOASTAAN USKOVAT, vaikka siinää puhutaan KAIKISTA.

    Samoin sinä Perkeleen orjana lässytät kieroilemalla tyhjäksi ylempänä mainitut kohdat, joissa puhutaan sovituksesta ja lunastuksesta. Sinä käytät RAAMATTUA Paavalin evankeliumin TUHOAMISEEN. Sinä ahkeroit ylläpitääksesi Perkeleen valhetta.>


    ">>>LUE SAATANAN PALVELIJA TUOLTA YLTÄ, MITÄ HÄN KIRJOITTI!!! ->>>


    Huom!
    Yllä olevat vuodatukset syydät Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia Raamatun totuuden rakkaudessa julistavalle, Herran palvelijalle.
  17. 6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
    7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
    8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
    ( Kol. 2)

    12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
    13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
    14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
    15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
    16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
    17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
    18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
    19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
    ( Hebr. 3)

    11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
    12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
    13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
    14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.
    ( Matt. 24)
  18. 1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus
    2 Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!
    3 Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne,
    4 sillä me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan;
    5 me kiitämme häntä sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet sen evankeliumin totuuden sanassa,
    6 joka on tullut teidän tykönne, niinkuin se on myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa,
    7 niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne
    8 ja joka myös on kertonut meille teidän rakkaudestanne Hengessä.
    9 Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä,
    10 vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta,
    11 ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla
    12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
    13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
    14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
    15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
    16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
    17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
    18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
    19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
    20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
    21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
    22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
    23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
    24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
    25 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
    26 sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä,
    27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
    28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
    29 Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
    ( Kol. 1)

    >>Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
    ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.>>
    ( 19 - 20)

    "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
    Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
    jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut."
    ( 21 - 23)
  19. 2 Kor. 5:19-20 on ehjä ja kirkkaan kuulas osa Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia - evankeliumia, jota Paavali uskollisesti julisti loppuun asti.

    15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
    16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
    17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
    18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
    ( Ap.t. 26)


    6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
    7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
    8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
    9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
    10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
    11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
    12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
    13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
    ( Room. 10)


    Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
    Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
    Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. -
    Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
    Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
    ( 2.Kor.5:19-21, 6:1-2)
  20. Mikään Paavalin itsensä kirjoittama eikä hänen julistamanaan ylöskirjoitettu, tai ylipäätään mikään Uudessa Testamentissa - ei koko Raamatussa - ole ristiriidassa
    hänen toisen Korinttolaiskirjeensä viidennen luvun 19. jakeen "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" kanssa!
    Eikä kukaan yritä millään tavoin kumota yhdelläkään Paavalin kirjoittamalla sanalla eikä hänen julistamanaan ylöskirjoitetulla sanalla tuota 2 Kor. 5:19 jaetta eikä mitään muutakaan Pyhässä Raamatussa kirjoitettua.
    Jumalan sanalla ei Jumalan sanaa kumota.
    21. 1 / 27
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt