- jatkoa:
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää
Tehdyillä synneillä on seurauksensa, jotka voivat jatkua hyvin pitkään elämässämme – myös uskoon tulon jälkeen. Esimerkiksi murhaaja joutuu suorittamaan vankeustuomionsa, vaikka olisikin saanut syntinsä Jumalalta anteeksi. Myös erilaiset synnillisen elämän aiheuttamat sairaudet ja rikkinäisyys ovat luonnollista seurausta synnistä, joskin meillä on oikeus rukoilla ja pyytää Jumalalta apua niihin liittyen.
Saatanan tavoite on valehdella ja eksyttää. Vääristämällä evankeliumi ja Raamatun sana ja henki lisäämällä sinne ihmisten omia ilmoituksia, jättämällä jotain pois tai tuomalla yksittäisiä jakeita ulos kokonaisuudesta, Saatanan tavoitetta toteutetaan. Tällaiseen vääristeltyyn evankeliumiin Raamatun kanta on varsin jyrkkä:
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 1:6-9
Ihmisen ruumiiseen sidottuna olemme samalla sidottuja Aadamin kaltaisuuteen. Teemme siis syntiä koko elämämme, halusimme tai emme. Paavali kuvasi rehellisesti itseään, kun kirjoitti:
”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” 1. Tim 1:15
Jos nyt Paavali ja Johannes kuvasivat olevansa epätäydellisiä syntisiä, kuinka me voisimme olla parempia?
( LÄHDE: Kirjoittaja: Radio Liekki) - SYNNITTÖMYYSOPPI
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1:8-10
Synnittömyysopin mukaan silloin, kun ihminen on oikeanlaisessa yhteydessä Jumalaan, hän voi tässä ajassa saavuttaa hengellisen pyhittymisen täydellisesti. Tuolloin ihmisen ja Jumalan välille muodostuu rakkauden liitto, jota pidetään näiden kahden välisen yhteyden lopullisena hedelmänä. Tällaista kutsutaan useissa kirkkokunnissa sekä liikkeissä ”kristityn pyhittymiseksi”.
Synnittömyyttä opetetaan monella tavalla. Jotkut opettavat, että kun ihminen tulee uskoon, tulee hänestä kertaheitolla täydellinen ja synnitön. Toiset taas opettavat, että uskovan on mahdollista saavuttaa täydellisyyden ja synnittömyyden tila vähitellen niin, ettei hän enää lopulta tee tietoisesti syntiä. Molempien oppien mukaan uskovan on siis mahdollista vapautua täysin kaikesta synnistä. Mm. Uskon sana -liikkeessä opetetaan näin.
Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” Fil. 3:12
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22-23
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” Room. 7:21-24
Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen
Koko synnittömyysoppi nojautuu väärään tulkintaan seuraavasta raamatunkohdasta:
”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.” 1. Joh. 3:6
Raamatun hengen mukaan kyseinen kohta tulee kuitenkin ymmärtää siten, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi jatkuvasti tehdä samaa syntiä tekemättä parannusta siitä. Tällainen tulkinta sopii siihen, minkälaisen ilmoituksen Raamatusta kokonaisuutena saa.
Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan. Siksi on väärin ajateltu, että uskova voisi tulla niin täydelliseksi, ettei hän koskaan tee tietoista syntiä. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan.
Uudestisyntyneen kristityn lankeemukset eivät estä meitä pääsemästä taivaaseen, koska Jeesus on jo aukaissut tien sinne. Synnit kuitenkin vetävät meitä kohti kadotusta, ja voivat johtaa paatumukseen. Tästä syystä on tärkeää tunnustaa ja pyytää anteeksi syntejään Jumalalta, aivan kuten Jeesus itse opetti Luukkaan evankeliumissa:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” Luuk. 11:4
jatkuu: - Sanonnoista en tiedä, enkä tarvitse tietääkään.
Paavali kirjoittaa näin:
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
( Room. 10)
-
Näin sydämen uskosta Kari Valkonen:
>>Paavali viittaa sydämen uskoon Roomalaiskirjeessä: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9–10).
Tämä kohta Raamatusta tuo esiin, että sydämen usko tarkoittaa todellista uskoa Jeesukseen. Ilmaisu on suoraan suomennettu alkukielestä eli kreikan kielestä. Kyse on uskosta siihen, että Jeesus on kuollut Golgatan ristillä minunkin syntieni tähden, sovittaen kaikki pahat tekoni. Isä Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, sanoen näin aamenensa Poikansa sovitustyöhön, eli vahvistaen sen. Sydämen uskossa katson Jeesukseen omana Vapahtajani, saan elää anteeksiantamuksesta. Minkä koko sydämestäni uskon, sen myös suullani tunnustan.
”Sydämen usko” tarkoittaa siis ilmaisuna sellaista uskoa Jeesukseen, jonka olen sisäistänyt ja omaksunut. Kyse on uskosta, josta on tullut elämäni keskeinen sisältö ja voimavara. Suun tunnustus on sellaisen uskon luonnollinen seuraus.>>
( Kari Valkonen evankelista ja kouluttaja) - Joka on sokea omille synneilleen, on paatunut omavanhurskaudessaan tekopyhään farisealaisuuteen. Savis, sinä joka muille saarnaat parannuksentekoa äitelässä "rakkaudellisuudessasi", olet itse parannuksenteon tarpeessa - ihan niin kuin me kaikki muutkin.
Uskovan elämä on loppuun asti enemmän ja vähemmän onnistunutta parannuksentekoa.
Kilvoittelua - ei omassa voimassaan ( voimattomuudessaan!), vaan yksin Herraan Jeesukseen kaikessa turvaamalla, Hänen nimeään avuksi huutamalla.
Ellei Herran Jeesuksen Kristuksen veri alati puhdistaisi meitä synneistämme, me olisimme hukassa, auttamattomasti hukassa.
Ja niin olisi ollut Paavalikin!
Hän ei kirjoita Room. 7:ssä IMPERFEKTISSÄ,
vaan PREESENSISSÄ!
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista!?
Kiitos Jumalalle meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Niin minä tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia" - Ei ole kyse syntiensä PUOLUSTAMISESTA - vaan syntiensä näkemisestä ja niiden TUNNUSTAMISESTA!
Eikö Herran Jeesuksen meille opettama Isä meidän rukous merkitse sinulle mitään...?
"Vaan rukoilkaa te näin...
ja anna meille meidän velkamme ( syntimme, syntivelkamme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme ( niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet) äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta...
Etkö sinä Savis todellakaan näe omia syntejäsi!?
Sillä lihassasi ( myös sielun alue) asuu synti ihan juuri niin kuin meillä kaikilla muillakin uskovilla.
Etkö toisiaan ymmärrä, että me teemme lukemattomat kerrat päivässä syntiä ajatuksen, asenteidemme, tasolla, vaikka tekosyntejä jossain määrin kykenisimme välttämäänkin.
Ellei Herran Jeesuksen Kristuksen veri alati puhdistaisi meitä synneistämme, me olisimme hukassa, auttamattomasti hukassa.
Ja niin olisi ollut Paavalikin!
Hän ei kirjoita Room. 7:ssä IMPERFEKTISSÄ,
vaan PREESENSISSÄ!
"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista!?
Kiitos Jumalalle meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Niin minä tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia" - Ei uskova ihminen halua ( - isi) tehdä syntiä.
Sanotaanhan, että kun uskova lankeaa johonkin syntiin, on siitä päästävä ylös niin kuin olisi tuleen kaatunut.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7) - >>Olen pysynyt uskossa. Laittanut vain Jeesuksen odottamaan sitä aikaa, jolloin hän todella on kontaktissa meihin uskoviin. Ei vain valheuskomisen kautta. Aikaan, jossa todella voi kumartaa ja palvoa häntä.>>
Jeesus on joka päivä kanssamme, kontaktissa häneen uskoviin, häneen turvaaviin, jotka hänen nimeään avukseen huutavat.
Elävä usko Jeesukseen Kristukseen on jokapäiväistä kanssakäymistä hänen kanssaan.
Sanansa kautta Jeesus on joka hetki läsnä.
Herra Jeesus itse sanoo:
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä."
Rukouksissa, vähäisimmissäkin huokauksissamme, me saamme Jeesusta lähestyä. Hän kuulee meitä, ei koskaan käännä meille selkäänsä - eikä aja pois luotaan yhtäkään, joka hänen luokseen tahtoo tulla. - Oletko sinä itse ymmättänyt minkälaisen aloituksen olet tehnyt!?
Liberaaliteologia suorastaan huutaa itseään ilmi tuossa sepustuksessasi.
Sanon edelleen ja nyt näin ilmaisten:
Yksikään Herraan Jeesukseen kaiken uskonsa, luottamuksensa ja turvansa paneva ei tee tuollaisia aloituksia, ts. ei yksinkertaisesti saata noin kirjoittaa. - Savis, olet tympeässä omavanhurskaudessasi sokea omille synneillesi. Mieletön on harhaluulosi synnittömyydestäsi.
Ei uskovakaan ihminen ole synnitön.
Ei yhden yksikään.
-
>>Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” ( Fil. 3:12)
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ( Room. 6:22-23)
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” ( Room. 7:21-24) >>
( Lähde: Synnittömyysoppi/Radio Liekki - sivusto) - Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
( Hebr. 13:8) - >>Olen laittanut Jeesuksen jäähylle ja jatkan hänen kanssaan enempi sitten kun hän jälleen saapuu. Teen silti rakkauden tekoja mutta lähinnä siksi, koska tiedän Isän niitä minulta odottavan.>>
Yksikään elävässä Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, uskossa Jumalan armosta oleva ihminen ei saata yllä olevaa, moista tekstiä, kirjoittaa!
-
"Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen."
14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
25 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
26 sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä,
27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
29 Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
( Kol. 1) - >>Minulle ei Jeesus ole kovin tärkeä. Isä Jumala on paljon tärkeämpi. Ilman Isä Jumalan armoa kukaan ei pelastuisi. Jos taas Jeesus ei olisi halunnut mennä ristille, niin aina löytyisi joku muu hänen tilalleen. Tai jos ei olisi löytynyt, Jumala olisi keksinyt jonkun muun tavan armahtaa lapsiaan. Sellainen on armahtava Isä.
Kun Jeesus sai asiansa hoidettua ja päädyttyä hautaan, homma oli hoidettu. Kun Jumala oli herättänyt hänet kuolleista, teki hän Jeesuksesta Jumalan pojan ja herran ja sen jälkeen meilläkin on ikuinen elämä. Niin, ylösnousemus ei ollut Jeesuksen ansiota vaan Isä Jumalan.>>
>>>Jos taas Jeesus ei olisi halunnut mennä ristille, niin aina löytyisi joku muu hänen tilalleen.>>>
!!!
Yllä olevan kirjoittaja on Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan kieltäjä.
Ymmärrä tahi ole ymmärtämättä. - Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
( Matt. 10:32-33)
22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.
( 1 Joh. 2)
-
>>Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
( 2 Piet. 2:1)
Joka kieltää Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ja tätä valhetta muille tyrkyttää, on syypää, ei yksin itsensä, vaan myös niiden tähden, jotka hän harhaopeillaan viekottelee pois totuudesta,
joka on Jeesus Kristus.
1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
( Matt. 18)
Näillä "pienillä" ei tarkoiteta yksin lapsia, vaan kaikkia, jotka Jeesusta Kristusta rakastavat ja häneen uskovat. Niitä, joilla on kaikki turvansa ja luottamuksensa Herrassaan ja Vapahtajassaan, Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden kieltäjät, ovatpa liberaaliteologeja, toraisteja, unitaristeja, Jehovan todistajia tai keitä hyvänsä Herran Jeesuksen kieltäjiä, ovat näitä eksyttäjiä ja viettelijöitä.>>
( Lähde: Saviseutulainen 23.12.2020 19.20) - Savis,
jos tosiaan olet synnitön ihminen, olet silloin toinen synnitön maailmassa kautta aikojen.
Nostat siis itsesi Jeesuksen Kristuksen rinnalle.
Paavali julisti olevansa suurin syntinen maailmassa.
Pietari lankesi mm. ulkokultailuun...
Herran Jeesuksen lähimmät opetuslapset, apostolit, olivat vajavaisia, monessa puuttuvaisia, kaikkea muuta kuin synnittömiä.
Kyllä sinulla Savis on peräti yksioikoinen ja kapea käsitys ihmisen syntisyydestä.
Johtuneeko se osin siitä ( toivottavasti!), ettet ruotsinkielisenä, puutteellisen suomen kielen taitosi tähden, oikein kykene tekemään itseäsi ymmärrettäväksi tällä huonommalla kotimaisellasi...!
Käsitätkö tämän:
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1)
Jos siis väität, ettei sinulla ole syntiä, sinä eksytät itsesi ja jos sanot, ettet ole syntiä tehnyt, teet Jeesuksen Kristuksen valhettelijaksi!
Jos väität, ettet ole tänä päivänä Savis syntiä tehnyt - edes ajatustesi, asenteittesi, tasolla, sinä teet Herran Jeesuksen valhettelijaksi!! - "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1) - "Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotain omaasi, ja sinä turmelet sen. Kristus ei katsahdakaan siihen, jos se tahtoo esiintyä uskona. Kun sinä uskot ja tulet Kristuksen luo, on sinun luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja tuotava vain syntisi. (Oi, se on vaikeaa!)
Sinun on luovuttava pyhyydestäsi, pyhityksestäsi, hyveistäsi, nöyryydestäsi jne. ja sinun on tuotava vain puutteesi ja kurjuutesi, muuten ei Kristus ole sopiva sinulle etkä sinä Kristukselle.
Kristus tahtoo olla pelkästään lunastaja ja välimies, ja sinun täytyy olla kadotettu syntinen, muuten ette te, Kristus ja sinä, koskaan sovi toisillenne. Vaikein asia maailmassa on ottaa vanhurskaudekseen yksin Kristus, siis tunnustaa hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää salli hänen olla Kristuksena."
( Thomas Wilcox) - -
Ihmiset puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti uskosta; harvat tietävät, mitä usko on.
Kristus on Raamatun salaisuus, armo on Kristuksen salaisuus.
Usko on ihmeellisin asia maailmassa. Lisää siihen jotain omaasi, ja sinä turmelet sen. Kristus ei katsahdakaan siihen, jos se tahtoo esiintyä uskona. Kun sinä uskot ja tulet Kristuksen luo, on sinun luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja tuotava vain syntisi. (Oi, se on vaikeaa!)
Sinun on luovuttava pyhyydestäsi, pyhityksestäsi, hyveistäsi, nöyryydestäsi jne. ja sinun on tuotava vain puutteesi ja kurjuutesi, muuten ei Kristus ole sopiva sinulle etkä sinä Kristukselle.
Kristus tahtoo olla pelkästään lunastaja ja välimies, ja sinun täytyy olla kadotettu syntinen, muuten ette te, Kristus ja sinä, koskaan sovi toisillenne. Vaikein asia maailmassa on ottaa vanhurskaudekseen yksin Kristus, siis tunnustaa hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää salli hänen olla Kristuksena.
-
( Ote: KALLIS HUNAJAN PISARA/Thomas Wilcox) - >>Paavali opettaa, että ihminen joka pyrkii itse pystyttämään omaa vanhurskauttansa, ei vielä -
(1) Ei todella tunne Jumalan vanhurskautta
(2) Ei ole alistunut Jumalan vanhurskauden alle
Jae 4. osoittaa, että Jumalan vanhurskauden alle alistuminen on Herran Jeesuksen Kristuksen aseman tunnustamista, ja siihen asettumista - jossa Hän on lain loppu (päätepiste/päämäärä), vanhurskaudeksi jokaiselle joka uskoo Häneen.
Omavanhurskas uskoo itseensä, ja omiin mahdollisuuksiinsa - kun Jumalan vanhurskauden alle alistunut uskoo Kristukseen, lain täyttäjänä, ja näin on hänen vanhurskautensa - uskossa Jeesukseen.
OMAVANHURSKAUS on siis ihmisen omaa näennäistä Jumalan lain käskyjen täyttämistä, ja sen hedelmä on:
- epäaitous, eli tekopyhyys sekä ulkokultaisuus
- ylpeys, eli ihminen ottaa kunnian itselleen lain täyttämisestä
- halveksunta, eli ihminen halveksuu heikkoja ja epäonnistuneita
- lahkohenkisyys, eli ihminen oman paremmuutensa tähden erottaa itsensä muista
ja lopuksi:
Omavanhurskaus on Jumalan edessä likainen vaate, joka ei kelpaa Jumalan pyhien kasvojen edessä.
Jeesus puhui miehestä joka astui häävieraiden joukossa Jumalan omien aterialle, mutta häneltä puuttui häävaatteet, eli Kristuksen vanhurskaus.">>
( Lainaus: Nimimerkki JPK/Ihmisen omavanhurskaus/PUIMATANNER-sivusto) - -
Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen
Kuinka monta kertaa olenkaan huomannut puhuessani uskovan syntisyydestä, etten millään osaa auttaa kuulijoitani irtaantumaan tukahduttavasta syntisyyden tunteesta ja sen tuomasta synkkyydestä ja masennuksesta. Putoamme aivan kuin syvyyteen, josta emme löydäkään ulospääsyä. Meidät valtaa tunne siitä, että kaikki on niin toivotonta. Vanhat pietistit kuitenkin sanoivat, että helvetin matkan kautta taivasmatkalle. .
Missä siis meissä on nyt se vanhurskaus, joka kuuluu jokaisen Kristukseen uskovan elämään? Tässä on juuri uskon taistelu kuumimmillaan. Todellisuudessa, käytännössä, näkyvällä tavalla (in re) jokainen uskova on vain syntinen. Ehkä hänen syntinsä eivät ole sillä tavoin kaikkien näkyvissä, kuin joittenkin suruttomien ihmisten synnit. Mutta ei synti ole uskovasta mihinkään lähtenyt, vaikka se olisikin piiloutunut. Kuinka terävästi sen sanoikaan Luther: ”Sillä synti on todellakin minussa niin kauan kuin elän lihassa.”
Mutta sitten Luther jatkoi ja sanoi jotain todella tärkeää: ”Mutta nyt Kristus suojelee minua siipiensä varjossa niinkuin kana siipiensä alla (Matt 23:37) ja levittää verhokseni avarista avarimman, nimittäin syntien anteeksiantamuksen taivaan, ja sen alla minä olen turvallisena - se näet estää Jumalaa näkemästä niitä syntejä. jotka vielä ovat lihaani piintyneinä".
-
Todellisuudessa uskova on siis joka hetki vain syntinen, mutta uskossa Jumalan sanan lupauksiin hän on samaan aikaan myös joka hetki vanhurskas ja autuas Jumalan lapsi. Hän on syntinen todellisuudessa (in re) , mutta vanhurskas toivossa (in spe). Toivo voittaa hänellä nykyisen todellisuuden eli synnin.
Olla uskosta vanhurskas tarkoittaa, että kelpaamme Jumalalle, meillä on syntien armollinen sovitus, olemme saaneet lahjana syntimme anteeksi, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Olemme ottaneet kaiken tämän vastaan uskomalla evankeliumin sisältämään lupaukseen Kristuksesta.
Emme kelpaa Jumalalle minkään omamme varassa - emme sen, mitä teemme, emmekä sen, mitä meistä on uskovina tullut sillä kaikki parhainkin omamme on tahrattua - vaan ainoastaan siitä syystä, että Jumala Kristuksen tähden ottaa meidät syliinsä. Meillä ei ole rauhaa siksi, että olemuksessamme piilisi jumalallinen ydin, synniltä suojattu alue, vaan siksi, että lähellämme on hän, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän on meidän rauhamme. Hänen turvissaan emme pelkää mitään pahaa tuli se ulkoa- tai sisältäpäin.
Juuri tämä kaikki sisältyy sanoihin, että uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Vanhurskas ja syntinen") - Se pitää Jumalan armon halpana, joka kuvittelee, että hänellä on Jumalan eteen muuta tuotavana kuin syntinsä!