- Eiköhän seljinnyt.
Hyvää pohdintaa sinulla.
Niin, olenkohan rehellinen, jos sanon, että kokisin Olavi Peltolan yhtä rakkaana veljenä Jeesuksessa Kristuksessa, jos hän olisi ev.lut.papin asemesta putkimies, uskossa elävä duunari!?
Toivottavasti... - Kiitos hyvistä, asiallisista kommenteistasi LS!
Tosin en ihan tainnut pysyä kärryillä minäkään - tai jos pysyinkin, mitenkäs tämä Vesa Matti Loiriin meni!?
Henkilöön menevästä arvostuksesta mainitsit Peltolan yhteydessä, jos oikein ymmärsin.
Mitä tulee arvostukseeni kyseistä henkilöä kohtaan, olen saanut hänessä kokea vanhemman, tiellä - Jeesus tiellä, vaeltaa saaneen hengellisen veljen, jota voisin luonnehtia, häntä henkilökohtaisesti tuntematta, luotettavaksi ja raittiiksi opettajaksi.
Myös sielunhoitajan ole löytänyt Olavi Peltolassa.
Tutustuin hänen laajoihin kotisivuihinsa ehkä kahdeksisen vuotta sitten.
Elin niihin aikoihin eräänlaisen uuskarismaattisuuden ja menestysteologian aikaan saaman ahdistuksen vallassa.
Voisi kai puhua hengellisestä kriisistäkin.
Uskallan uskoa saaneeni ihan johdatuksena "tutustumiseni" Olavi Peltolaan.
Hänen vanhoilta, Kolumbus - sivuiltaan se alkoi.
Peltolan myötä löysin C. O. Roseniuksen.
Kiitos Jumalalle uskovista veljistä ja sisarista, ammoin eläneistä ja yhä elävistä. - Esität hyvän kysymyksen.
Olavi Peltola ei ole erehtymätön, erehtymätön ei ole yhden yksikään ihminen.
Ei edes paavi! :)
Näin kehnon vastauksen saat. - 1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
( Room. 2) - Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia apostoli Paavalin julistamana:
Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle."
( Room. 1:16)
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
( Ef. 2)
"mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."
( Gal. 2:16)
.
14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor. 5) - Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
( Joh. 1:12-13) - -
Onko uskova synnitön?
Kautta aikojen on yritetty monella tapaa selittää näitä Johanneksen kirjeen opetuksia synnistä. Toki aina on ollut pieniä uskovien ryhmiä, joiden jäsenet väittävät, etteivät he ole tehneet enää vuosiin syntiä. Jotkut perustelevat väitettään sillä, että kun Raamattu sanoo niin, meidän on uskottava se sellaisenaan. Varsin yleinen on sellainen tulkinta, jonka mukaan Johannes tarkoittaa tässä tietoista pysymistä tahallisissa tekosynneissä.
Palavimmassakin uskovassa asuu kuitenkin aina halu syntiin. Se on perisynnin ilmausta. Se tulee näkyviin milloin ylpeytenä ja itsekeskeisyytenä, milloin taas napinamielenä koetuksissa. Valitettavan usein synti ilmenee myös räikeissä julkisynneissä. Joka tapauksessa jäämme arvoituksen eteen. Johanneksen väite, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, näyttää olevan myös ristiriidassa kirjeen alussa olevan opetuksen kanssa (1 Joh 1:8,10).
Johanneksen opetuksen sisäinen jännitys ahdistakoon meidät entistä totuudellisemmin huutamaan avuksi Jeesusta, joka on koko maailman syntien sovitus, siis myös uskovien jatkuvien ja pysyvien syntien sovitus.
Varoittakoot kuitenkin nämä arvoitukselliset Johanneksen opetukset meitä koskaan leikkimästä yhdelläkään synnillä. Synti on kuin tuleen lankeamista, siitä on päästävä pian pois.
Usko joka tapauksessa sovituksen sanaan
Tärkeintä uskovan elämässä on, että hän vaeltaa valossa. On suostuttava näkemään syntisyytensä ja kestettävä läpi elämän sen tuomaa ahdistusta. Samaan aikaan on uskallettava luottaa siihen, että kaikesta huolimatta Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh 1:7,9).
Syvin lohdutus on siinä, että Jumala rakastaa aina ensin (4:19). Hän rakastaa siis jo ennen kuin ihminen on edes kyennyt luopumaan synneistään (vrt. Room 5:6,8,10). Se on sitä rakkautta, jossa hän on "lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1 Joh 4:10). Tämän Jeesuksen valmistaman sovituksen olemme vastaanottaneet (Room 5:11) ja pidämme kaikesta huolimatta kiinni tästä sovituksen sanasta (2 Kor 5:19).
"Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen" (1 Joh 4:16). Toivomme uskaltavamme uskoa siihen elämämme viime hetkeen asti (2 Tim 4:7). Me uskallamme tuomion päivänä astua rohkeasti esiin (1 Joh 4:17) yksin Kristuksen vanhurskauteen turvaten.
Kirkkaudessa meillä ei ole enää syntiä. Silloin olemme todella Kristuksen kaltaisia (1 Joh 3:2). Silloin meidän ei enää tarvitse uskoa rakkauteen niin, että oma syntimme on koko ajan läsnä. Tänään vielä usko täydellisesti synnit poistavaan rakkauteen on sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr 11:1). Siellä Jumalan rakkaus Jeesuksessa on saavuttanut meidän elämässämme täyttymyksen ja kaikki synti on poissa.
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Johanneksen ensimmäinen kirje") - "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!"
( Room. 4:7)
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
( 1. Joh. 1:8-10)
Uskova ihminen joka uskoo ( kuvittelee!) tulleensa synnittömäksi jo täällä ajassa, korottaa itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen rinnalle.
Jumalan Poika alensi itsensä tulemalla syntisen ihmisen kaltaisuuteen - kuitenkin ilman syntiä - meidän syntisten tähden.
Syntinen, armahdettu ihminen, korottaa itsensä Jumalan Pojan kaltaiseksi, väittämällä saavuttaneensa synnittömyyden jo täällä ajassa.
-
>>Synnittömiä tekoja uskova voi tehdä vain siksi, että teot peitetään Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen. Uskova ei voi ylpeillä siitä, että hän on vapaa synnistä, vaan hän on kiitollinen siitä, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut ja peitetyt.>>
( Olavi Peltola) - Voisi sanoa, että uskova ihminen joka uskoo ( kuvittelee!) tulleensa synnittömäksi jo täällä ajassa, korottaa itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen rinnalle.
Jumalan Poika alensi itsensä tulemalla syntisen ihmisen kaltaisuuteen - kuitenkin ilman syntiä - meidän syntisten tähden.
Syntinen, armahdettu ihminen, korottaa itsensä Jumalan Pojan kaltaiseksi, väittämällä saavuttaneensa synnittömyyden jo täällä ajassa.
Mihin tällainen, uskovana itseään pitävä, ihminen enää tarvitsee Jeesusta Kristusta!?
"Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
( Room. 4:7)
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
( 1. Joh. 1:8-10) - >>Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Kuoleman ruumis
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” ( Fil. 3:12)
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ( Room. 6:22-23)
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” ( Room. 7:21-24)>>
( Lähde: Otelainaus /"Synnittömyysoppi"/Radio Liekki - sivusto)
-
"Jollei Jumala vanhurskauta tällaista jumalatonta ja samalla kuitenkin Jeesuksen nimeä avuksi huutavaa ihmistä, ei meille kenelläkään olisi mitään toivoa. Huudamme vain siksi avuksemme Jeesuksen nimeä, koska meillä ei ole tässä elämässä muutakaan toivoa!"
( Olavi Peltola)
"Ei armoa (eikä anteeksiantamusta) tarvitse todella sellainen syntinen, jonka synnit ovat vain tekoja, ajatuksia ja sanoja, mutta joka ei suostu myöntämään eikä ole nähnyt sydämensä luonnon saastaisia pohjamutia ja joutunut niistä hätään. - Vain itsestään epätoivoinen ihminen tarttuu armoon ( ja anteeksiantamukseen)."
(Rosenius) - >>Kristitty taistelee itsessään asuvaa syntiä vastaan
Kristitty ei halua jäädä synteihinsä. Kuitenkin hän on jatkuvasti syntinen – siinä sovittamaton ristiriita. Uskova pyrkii irti synnistä. Synti on hänelle vierasta, mutta hän havaitsee, että synti roikkuu hänessä kiinni (Room 7:18-21).
Uskovan ei pidä ”leikkiä” synnillä ja tehdä syntiä tahallaan uhmaten Jumalan pyhyyttä. Aitoon uskoon kuuluu aina Jumalan pyhyyden pelko. Synti on kuin tuleen kaatumista. Siitä haluaa heti pois (Miika 7:8).
Meidän ei pidä puolustaa syntejämme ja erehdyksiämme, eikä antautua niiden palvelijaksi. Saamme tuoda ne valoon ja pyytää armoa ja anteeksiantamusta.>>
( Lyhyt ote Olavi Peltolan opetuksesta "Mitä on olla kristitty?") - "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
( Room. 4:7)
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
( 1. Joh. 1:8-10)
-
"Synnittömiä tekoja uskova voi tehdä vain siksi, että teot peitetään Kristuksen pyhyyteen ja puhtauteen. Uskova ei voi ylpeillä siitä, että hän on vapaa synnistä, vaan hän on kiitollinen siitä, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut ja peitetyt."
( Olavi Peltola) - "Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu."
... synti, joka minussa ASUU!
Mikä synti Paavalissa, hänen kirjoittaessaan, asuu?
Siis - EI ASUNUT, vaan EDELLEEN ASUU!!
PERISYNTI/SYNNIN JUURI!
Niin kuin asuu kaikissa muissakin uskovissa ihmisissä.
Eikä se meistä poistu tämän maallisen vaelluksemme aikana.
Kun Paavali tämän tilan itsessään tunnustaa, kuinka ylipäätään kukaan voi kuvitella saavuttavansa täydellisen synnittömyyden tässä ajassa!?
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)
P. S. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 7.luvussa PREESENSISSÄ - EI IMPERFEKTISSÄ!
Oliko Pietari Antiokiaan tullessaan USKOSSA vai uskosta osaton langetessaan ulkokultaisuuden syntiin!?
11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
( Gal. 2)
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä."
( 1 Piet. 2)
!!!
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
( 1 Joh. 1) - >>Evankeliumi on sanoma tästä objektiivisesta, tapahtuneesta sovituksesta, ja siitä syystä sitä 2 Kor. 5:19 sanotaan sovituksen sanaksi. Sen ansiota on, että ihmiset nyt puolestaan eli SUBJEKTIIVISESTI tulevat sovitetuiksi Jumalan kanssa yksinomaan uskon kautta (sola fide).
Me tulemme toisin sanoen vain sen tähden uskon kautta sovitetuiksi Jumalan kanssa, että sovitus Kristuksen suorittaman hyvityksen ansiosta JO ON OLEMASSA, JULISTETAAN JA TARJOTAAN evankeliumissa.
Paavali kehottaa uskomaan objektiivisesti olemassa olevaan sovitukseen 2 Kor. 5:20 sanoen: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”, ja Room. 5:11 hän todistaa puhuen kaikkien kristittyjen suulla, että me ”nyt”, toisin sanoen subjektiivisesti uskoviksi tullessamme, olemme ottaneet vastaan (objektiivisen) sovituksen.>>
( Otelainaus: Franz Pieper 1852 1931) - Tällä erää kommunikointini kanssasi päättyy tähän.
Päivän jatkoja! - Huonosti, peräti huonosti, kertovat sinun kiukuttelevat ja solvauksin ryyditetyt viestisi ihmisestä, joka uskoo lujasti koko maailman pelastuvan.
Rauhasta ja tasapainosta ne eivät kerro nimeksikään.
Mahdollinen temperamenttikysymys yms. huomioidenkin.
No niin.
Kysyt kysymästä päästyäsi mitä Paavali tarkoittaa sillä, kun hän kirjoittaa "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa"!?
Paavali tarkoittaa juuri sitä mitä hän kirjoittaakin.
Jumala tuli Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa ihmisen osaan ja sovitti maailman ( kaikki ihmiset) itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan.
Siihen ei yksikään ihminen voi mitään lisätä, ei millään sitä ansaita, ei edes uskollaan
Usko ei ole jotain, jolla Jumalalta voidaan YHTÄÄN MITÄÄN ANSAITA.
Usko on ainoastaan se TYHJÄ KÄSI, joka OTTAA JUMALAN LAHJAN, PELASTUKSEN ARMOLAHJAN, VASTAAN.
Kaikki on sovitettu, Jumala on sovittanut meidät Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa itsensä kanssa.
Kaikki on valmiina, tulkaa, ottakaa vastaan!
Objektiivinen, kaikkia koskeva vanhurskautus tulee subjektiivisessa vanhurskautuksessa yksilön osalle uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Jumalan lahja, pelastuksen armolahja, kaikille tarkoitettu, KAIKILLE VALMIINA vastaanotettavaksi.
Lahja annetaan ja lahja otetaan vastaan.
"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi." ( 2 Kor. 6:1)
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2.Kor.5) - Saat vanhaa "postia"!
Olen vastannut sinulle taannoin ( 01.02.2021 22.40) Paavalin evankeliumina - sellaisenaan, pitämääsi tuttuun jakeen osaan:
>>Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa...
JATKUU NÄIN:
... eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
( 2 Kor. 5:19-20)
-
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,...
JATKUU NÄIN:
... ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
( Joh. 3:16-18)>>
P. S. Edelleenkään et usko etkä myönnä, että ihmisen on pelastuakseen otettava evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta vastaan ja uskottava se. Sovitus on uskottava todeksi omalla kohdalla.
"Uskokaa evankeliumi, antakaa sovittaa itsenne... ottakaa vastaan Jumalan armo...!"
Joka kääntää selkänsä Jumalalle, torjuu Hänen armonsa, viittaa kintaalla koko Herran evankeliumille, kieltää Jeesuksen Kristuksen, tallaa hänet, Jumalan Pojan, jalkoihinsa ja pitää halpana hänen edestään maahan vuotaneen verensä -
PILKKAA ARMON HENKEÄ!
Tässä tilassa kuoleva ihminen EI VOI PELASTUA. - "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle."
( Room. 1:16)
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
( Ef. 2)
"mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."
( Gal. 2:16)
.
14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor. 5) - "Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."
"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi."
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor 5)
-
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
( 6:1-2) - 9 Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10 ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11 Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
12 Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
13 näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
14 ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
( Ap.t. 26)