- "Paitsi ettei suurin osa miehistä välitä naisen duunista pätkääkään, moni miehistä varmastikin valitsee mieluummin sen että naiselta riittää aikaa. Siis tietty niin ettei ole koko ajan toisen rahapussilla, mitä ei korvauksillakaan elävän tarvitsisi tehdä. "
Niin no, tämä toimii varmaan seurustellessa ihan hyvin. Mutta sitten kun asutaan yhdessä, perustetaan perhe ja ostetaan yhdessä asunto - tai vaikka asuttaisi vuokrallakin - silloin se parempituloinen yleensö haluaisi kuitenkin toisen osallistuvan kuluihin. Olivat ne sitten lasten harrastuskuluja, lasten hankintoja, asuntolainan lyhennystä, tai ihan vaikka arkisia menoja - kun luultavasti kuitenkaan se parempituloinen ei halua mitoittaa perheen elintasoa työttömyyskorvauksen tasolle. - "Ja mitäs eroa tossa nyt sitten on siihen naisten valitukseen etteivät löydä hyvää miestä, eli samalla sanovat että miehet ovat huonoja kun eivät kelpaa? Tietty käytännössä on se ero että naisilla yleensä on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja mistä valita. "
Ei minusta olekaan ok valittaa, ettei löydä hyvää miestä. Se ei ole oikein korrektia, ja lisäksi se on aika epätarkka ja epämääräinen ilmaus - huonoa kieltä siis. Koska eihän parisuhteeseen oikeasti edes riitä se, että molemmat ovat hyviä ihmisiä - kyllähän parisuhteessa pitää olla muutakin. Joten oikeampi ilmaus olisi, ettei löydä sopivaa tai ei löydä sellaista, jonka kanssa kiinnostus ja kemiat kohtaisivat. Koska periaatteessa todella hyvä mies voisi olla jollekin naiselle todella epäsopiva - ja sitä kautta "huono" - kumppanivalinta. Esim. jos toinen ei halua lapsia ja toinen haluaa, tai muuten elämänarvot ja elämäntyylit eivät mene yksiin. Sitten se yhdelle huono voi toidella olla täydellinen.
Pointtini olikin se, valittaako asiantilaa vai alkaako syytellä muita. Onsiis eri asia, jos valittaa vaikka näin: "Harmittaa ja ärsyttää, kun en vaan löydä ketään, kyllästyttää tää sinkkuelämä, hitto kun voikin ihmisellä olla rakkaudessa huono tuuri." Kuin vaikka näin: "Ärsyttää kun en löydä ketään koska naiset/miehet on niin nirsoja ja paskoja, niillä on ihan vääränlaiset kriteerit, ne haluaa ihan vääränlaisia asioita, kyllä niiden pitäisi mut kelpuuttaa, mä en saa IKINÄ KETÄÄN - tai no olisin mä jotain saanut, mutta ne oli liian huonoja... summa summarum: kylläpä naiset/miehet on nirsoja ja paskoja ja tyhmiä ja ymmärtämättömiä..."
No, joskus tietysti voi olla, että jos ainoat, jotka pystyisi saamaan, ovat vaikka olleet päihde- tai peliriippuvaisia, voi puhe kääntyä sellaiseksi, ettei löydä hyvää miestä. No, en silti itse ilmaisisi asiaa näinkään. Ei se peliriippuvainenkaan välttämättä HUONO mies ole, mutta ehkä hän ei ole hyvä valinta kumppaniksi. Tai ei ainakaan juuri tälle ihmiselle. Mutta tosiaan, toivoisin ihmisten puhuvan selkeämmin ja käyttävän täsmällisempiä ilmaisuja! - Itse asiassa tuollaiset verilakanat taitavat olla aika harvinaisia - noissa tapauksissa luultavasti joudutaan valuttamaan se veri jostain muualta tai ajoittamaan häät kuukautisiin. Ei todellakaan ole mitenkään tavanomaista, että ensimmäiseen yhdyntä liittyisi verenvuotoa.
- No tottakai, eivät toisten kuvat minua haittaa. Joskus vaan pystyy pienemmällä kuvamäärällä kertomaan enemmän. Mutta kukin toki saa tehdä mitä haluaa. Minua ei ärsytä muiden kuvat juuri koskaan, korkeintaan jotkut saatan ignoorata. Mutta minusta on ihan jees, että ihmiset kuvaavat vaikka itseäänkin - kyllähän moni onkin saanut ihan kivoja kuvia itsestään.
- "Mutta se on kyllä totta että miehen työttömyys on naisille melkoinen turn off. "
Tähän piti vielä kommentoida. Uskon kyllä, että näin monen kohdalla voi olla. Mutta ei kai se mikään ihme ole, sillä kyllähän moni mieskin paheksuu varsinkin elämäntapatyöttömiä. Ihmiset nyt vaan ovat sisäistäneet sen ajatuksen, että ihmisen "kuuluu" käydä töissä. Eivät naiset sen suhteen yhtään pahempia ole kuin miehet.
Mutta kyllä niitäkin naisia on, joita työttömyys ei haittaa. Näiden joukossa on toki myös itse työttömiä tai elämäntapatyöttömiä ja jotain huruhippejä, mutta toki myös ihmisiä, jotka eivät vaan välitä tuollaisesta asiasta. Tosin useimmiten kuitenkin työttömyys hyväksytään todennäköisemmin silloin, jos ihminen kuitenkin haluaa työllistyä tai esimerkiksi käyttää työttömyysaikansa vaikka opiskeluun, tai jos ihmisellä on muita tavoitteita tai sisältöä elämässä. Puoliksi masentunut ja osittain syrjäytynyt työtön on todennäköisemmin turn off. Mutta kyllä nykymaailmassa ihmiset usein tajuavat, ettei monenkaan työura ole täysin vailla katkoksia. - On ihan eri asia valittaa sitä, että "ei löydä" miestä/naista/poikaystävää/tyttöystävää tai ettei löydä suhdetta tai että on edelleen sinkku jne jne jne. Sen sijaan tässäkin valitettiin sitä, että naiset ovat nirsoja - koska haluavat kemiaa tai ihastumista, eikä heille kelpaa vain kuka tahansa perusmukava jamppa - vaikka samaan aikaan tämä perusmukava jamppa itse halusi nimenomaan sellaisen naisen, johon ITSE olisi ihastunut ja joka sopisi hänen omiin kriteereihinsä (tässä tapauksessa taidettiin hakea jotain naispuolista eräjormaa tms). Miksi naisen pitäisi tässä asiassa ole jotenkin erilainen ja ryhtyä suhteeseen vain siksi, että mies haluaa, vaikka itse ei haluaisi?
Eli toisin sanoen on eri asia harmitella tai valittaa huonoa tuuria tai sitä, ettei kenenkään kanssa synkkaa molemminpuolisesti, kuin valittaa sitä, että vastakkaisessa sukupuolessa on joku vika, kun (tässä tapauksessa) naiset eivät ole sellaisia kuin henkilö itse haluaisi tai eivät suostu siihen, mitä henkilö itse haluaisi.
On tietenkin täysin ymmärrettävää, että naiset tai miehet - tai edes tuo Pekka - eivät kelpuuta tarjokkaita, jos näiden kanssa ei oikeasti halua olla. Sitä en ole kritisoinut Pekankaan kohdalla. - "mielestä kuvien ottaminen itsestä jotenkin noloa ja itserakasta? Ei silloin jos kuvassa on muitakin ja ottaa muistoksi jostain tapahtumasta, mutta jos vaikka omaa lärviä kuvaa huvikseen ja laittaa eri ilmeillä nettiin? Ei ihminen ole olentona niin viehättävä, että sitä kannattaisi ikuistaa kuviin. Sama koskee jotain "mallikuvia", että julkkis menee keikistelemään eri paikkoihin ja asentoihin ja ihmiset ympärillä pörrää ihan innoissaan hiuskiehkuroita asettelemassa. Siis tulee sellainen yök-olo."
Eihän valokuvauksen kohteen tarvitsekaan olla viehättävä. - No onhan se vähän kummallista, jos ei osaa valita niistä yhtä.
- Nojoo, onhan se totta. Kyllähän itsekin juttelen meidän lähikaupassa yhden myyjän kanssa joka kerta - tai no en ehkä varsinaisesti juttele, mutta vaihdan pari muutakin sanaa kuin ne kassatilanteeseen liittyvät.
- Pekalle ei kelpaa kuka tahansa, vaan hän haluaa ihastumista ja tietynlaisen ihmisen. Silti hän ei ymmärrä, miksi naiselle ei riitä mies kuin mies, jos tämä vain on jotakuinkin normaali mies. Pekalla on itsellään erityisvaatimuksia, tai sanokaamme toiveita, kuten naisen pitää uskaltaa "liata kätensä" - jutussa ei yksilöidä, mitä tämä tarkoittaa, mutta oletan että jotain puutarhanhoitoa tai autonrassausta tai kalanperkausta. Mikäs siinä. Pekka ei kuitenkaan käsitä, että ehkä naisellakin voi olla jotain erityisvaatimuksia, tai sanokaamme toiveita. Pekka ei myöskään ota huomioon sitä vaihtoehtoa, että mahdollisesti hänen kiinnostuksensa kohteena olevat naiset eivät olisikaan olleet kalastus- ja erähenkisiä tyyppejä eli eivät sitten sopineet Pekan asettamiin raameihin.
Pekka on ymmärtänyt, että jotkut naiset olisivat olleet kiinnostuneita hänestä, mutta he eivät kelvanneet Pekalle. Heitä ei siis oteta lukuun, ja todetaankin siksi, että "kaikki naiset syrjivät Pekkaa". Pekka on myös huomannut, että naisille ei kelpaa työtön mies, vaikka työttömyys ei olekaan vaikuttanut siihen, ovatko naiset kiinnostuneita hänestä.
Pekka ei vaan käsitä, miksi hänen mielestään kiinnostavat naiset eivät kelpuuta häntä. Pekan ei tietysti itse tarvitse kelpuuttaa ketä tahansa. Naisten kohdalla on toisin - heille pitäisi kelvata Pekka vain siksi, että Pekka itse haluaa tämän naisen.
Miksiköhän Pekka on vielä sinkku? En kyllä saata käsittää. - "No entäpä sitten, jos nainen on vaikka kaupan kassalla ja viikon mittaan satoja kohtaamisia miesten kanssa.
Joukossa on varmasti kymmeniä miehiä, jotka samalla miettivät, että tuossapa on viehättävä nainen ja osa jopa ihastuu, mutta miten asian viestittää, että nainen tietäisi.
Mitä jos mies alkaa juttelemaan naiselle, niin liikuttaako se naista millään tavoin."
Onko teistä kaupan kassatilanne joku "kohtaaminen vastakkaisen sukupuolen kanssa"? En ole ikinä ollut itse asiakaspalvelutyössä, mutta vähän veikkaan, että ne kassalla käyvät asiakkaat menevät aika lailla liukuhihnamaisesti ohi, ja lähinnä voisi kuvitella kassatyöntekijän huomoivan sitä kassakonettaan ja niitä hihnalla olevia ostoksia.
Miksi joku ihastuisi kaupan kassaan? Siis en tarkoita, etteikö voisi ihastua henkilöön, joka on töissä kaupan kassalla, vaan MIHIN se asiakas sitten oikein ihastuisi, jos ei tunne toista yhtään, on nähnyt tämän vaan siinä kassalla, ja vaihtanut tämän kanssa muutaman sanan tyyliin:
"Hei. Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?"
"Ei tarvi, kiitos."
"Yhdenkäntoista viisikymmentä. Onko S-etukorttia?"
"Joo. - - - Tää kone ei nyt lue mun S-etukorttia."
"Joo se on joskus vähän hankala. Kokeilepa uudestaan."
"No nyt toimii."
"Kiitos ja hyvää päivänjatkoa."
"Sitä samaa kiitos."
Joo, voihan sitä huomata, että kivannäköinen kassa tms. Mutta kuinka syvästi sitä IHASTUISI pelkkään ulkonäköön ja asiakaspalvelupuheeseen? Voihan toki IHAILLA - mutta kuinka pahasti olisi laittanut itsensä likoon? Ja toisaalta miksi se kassa kiinnostuisi vastavuoroisesti tyypistä, josta ei oikeastaan tiedä mitään - koska tuskinpa hän kiinnittäisi edes huomiota toisen ostoskorin sisältöön, ellei nyt jotain tosi kummallista joka kerran osta, kuten moottorisahanteriä ja sata suklaamunaa. Eri asia sitten, herättäisikö tämä romanttista kiinnostusta kuitenkaan.
"No entäpä, jos nainen huomaakin miehen, johon ihastuu.
Ilmaiseeko nainen ihastumistaan miehelle millään tavoin, vai istuuko vaan ja yrittää ajatuksen voimalla viestittää, että: hei ihana mies, tee aloite ja pyydä mut vaikka kahville, oon ihastunut sinuun."
No jos on asiakaspavelussa työtehtävissä, tuskinpa hän alkaa säätää mitään treffejä. Ja vaikea kuvitella, että kaupan kassa - tai kukaan muukaan - tuosta noin vaan yht'äkkiä ihastuisi johonkin täysin sattumanvaraiseen asiakkaaseen, josta ei tiedä mitään. Ei ihmisen ihastuminen yleensä sillä lailla tapahdu. Kuinka moni salamaihastuu johonkin tuntemattomaan ohikulkijaan?
Mutta noin muuten on tietysti yksilöllistä kuka tekee ihastuneena mitäkin. Itse olen aina tehnyt aloitteen, kun olen ollut edes alustavasti kiinnostunut toisesta, ja varsinkin, jos olen mennyt kunnolla ihastumaan. Paitsi toki sellaisessa tapauksessa en tekisi, jos kohde olisi jollain lailla "mahdoton kohde", esim. jos ihastuisi johonkin varattuun, joka ei selkeästi ole vastavuoroisesti kiinnostunut. Tai ihastuisi vaikka henkilöön, johon olisi jomman kumman osalta jokin ammatillinen suhde. - Ja mitä kuskeihin tulee, niin isolta osalta pitäisi ottaa ajokortti pois, kun liikennekäyttäytyminen on niin osaamatonta (katsokaa vaikka liikenneonnettomuustilastoja).
- "Naisista en tiedä, että kukaan olis keksiny mitään, mutta miehiä riittää ympäri maailman."
Et voi olla syntynyt vuonna 1983 jos et tähän ikään mennessä ole kuullut yhdestäkään naisen tekemästä keksinnöstä tässä maailmassa. Johan sun on täytynyt kasvaa ja elää täysin jossain tynnyrissä. Miten et ole edes nettiin päästyäsi onnistunut löytämään tiedon äärelle? Siis jo pelkän peruskoulun suoritettuasi sun pitäisi osata nimetä vähintään muutama nainen, joka on keksinyt jotain, puhumattakaan, jos olet ikinä opiskellut yhtään mitään, lukenut lehtiä, kirjoja, katsonut televisiota... - "Moni julkkisYTM saa lapsen tuossa iässä. "
Tämä edellyttää tietysti sitä, että se pitkälle yli 60-vuotias mies löytää lisääntymisikäisen naisen.
Ei nyt ehkä kannata erehtyä kuvittelemaan, että kun "moni julkkisYTM" saa lapsia tuossa iässä, se on sitten mahdollista kaikille. Ja keitä nämä mainitut miehet muuten edes ovat? Minulle ei tule mieleen nyt muita kuin Sale, josta oli jo puhetta tässä ketjussa, joten heitelkääs muita esimerkkejä. Ja mieluiten suomalaisia, koska amerikkalainen TV-todellisuus ei ehkä ihan ole verrannollinen suomalaiseen arkeen. Ja en siis epäile, etteikö heitä olisi, mutta onko heitä lopulta määrällisesti kovin paljon? Kannattaa muistaa se, että suurin osa miehistä EI saa lapsia pitkälle yli 60-vuotiaana. - Niinpä. Aika iso osa on tainnut tuudittautua ajatukseen, että "mieshän voi hankkia lapsia vaikka 110-vuotiaana" pysähtymättä miettimään, onko se realistisesti mahdollista (esim. löytäisikö joku eläkeläinen oikeasti lisääntymisikäisen kumppanin). Ja nyt sitten kun tämä uutinen varmaan horjuttaa maailmankuvaa, niin pakkohan se keskustelu on taas kääntää yli 40-vuotiaisiin naisiin :D
- "On jotenkin hullua, että sellaiset naiset ketkä eivät kykene seksiin miehen kanssa ovat kuitenkin halukkaita lisääntymään.... Miksi sellaisten lesbo tai homomiesten pitäisi lisääntyä.
-Luonto on tarkoittanut, että he eivät lisäänny. "
Ei luonto tarkoita, että he eivät lisäänny. Jos tarkoittaisi, he olisivat lisääntymiskyvyttömiä. Joskin voisin tässä samalla todeta, ettei luonto ole mikään tietoinen ja aktiivinen toimija, joka "tarkoittaa" yhtään mitään. Luonnossa tapahtuu asioita ja ihminen toimii täällä luonnonlakien mukaan. Ihan samalla lailla kuin osaamme ottaa luonnosta ainesosia ja muodostaa niistä kemiallisten prosessien avulla lääkettä, osaamme myös esimerkiksi tuottaa ihmiselämän alkamisen ilman yhdyntää. Ei hedelmättömyyshoito sen luonnottomampaa tai hullumpaa ole kuin sairauksien parantaminen, keskosien hoitaminen keskoskaapissa tai vaikka pyörätuolin käyttö. Ihan yhtä hyvin voisi ajatella, että luonto tarkoittaa, että joidenkin pitäisi vaan kuolla tai maata paikoillaan. Se on sitten makuasia, onko "hullua", että emme vaan alistu kaikkiin tosiasioihin, vaan haluamme parannella, korjailla ja muunnella luonnon oletettua "tarkoitusta". Minusta se ei ole hullua, vaan aika hienoa, että ihmiskunta on kehittänyt tällaisia menetelmiä. - "Moniko teistä nauttisi ajatuksesta, että on saanut alkunsa muumimuki pelleilyllä.."
Kuinka paljon itse nautit ajatuksesta, että vanhempasi harrastavat seksiä? (Oletetaan nyt, että olet itse siten saanut alkusi.)
Niin, ehkä ei siis haittaa, vaikkei herätä erityistä nautintoa ajatus siitä, millä keinoin on itse saanut alkunsa. - No jos ihan vaikka itseäni mietin, niin ei minua pelkkä seksi - siis pelkkä fyysinen toimitus - kiinnostaisi. Jossain elämäntilanteessa voisin kuvitella olevani kiinnostunut vain seksisuhteesta, mutta kyllä siinäkin pitäisi olla myös muuta kuin pelkkä akti. Eli joo, pitäisi silti puhua ja viihtyä toisen seurassa, vaikkei parisuhdetta hakisikaan.
- Niin ja lisäksi ylipuheliaisuus - olihan tuossa nimittäin sekin ongelma, että se nainen olisi halunnut kommunikoidakin jostain.
- Eli käytännössä miten? Tarkoitan siis tilannetta, jossa mies on vaikka ensin ollut ihan yksimielinen sen suhteen, että lapsi saa tulla, mutta sitten myöhemmin "muuttaa mielensä".
Tai miten toimitaan, jos mies on täysin tietäen raskauden mahdollisuudesta tehnyt kuitenkin itsenäisen päätöksen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä - esim. siksi, että panetti niin kauheasti tai kortsu ei tunnu kivalta? Miehelläkö pitäisi sitten olla yksipuolinen mahdollisuus luistella mahdollisista seuraamuksista?