Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1549

  1. Kyllä minun pitää tunnustaa, että eläimet ovat minulle rakkaampia kuin ihmiset. Kun katselen eläimiä, sydämeni meinaa pakahtua onnesta. Tänään katselin, kun kanat nokkivat kupista salaattia ja ei voinut kuin onnellisena hymyillä niille. Usein katselen Youtubesta eläinvideoita. Siellä on myös videoita, joissa näytetään kaikenlaista julmuutta, mutta niitä en halua katsella. Siellä on hylättyjä koiria ja kissoja, laihoja koiria, jotka on jätetty oman onnensa nojaa kiertelemään maita ja mantuja. Siitä iloitsen, kun joku pelastaa niitä.

    Lehdistä saa lukea hyvin usein ihmisten julmuuksista. Jotenkin olen väsynyt ihmisten julmiin tekoihin ja en pysty rakastamaan ihmistä niin kuin eläintä. Ihmisellä on aina mahdollisuus valita. Jos minun tekee mieli lyödä jotain, minä voin valita, lyönkö vai en.

    En tahdo kenellekään ihmiselle pahaa, mutta olen siinä suhteessa mennyt niin rikki, että en voi luottaa moneenkaan ihmiseen. Olen saanut liian paljon lyöntejä, että voisin luottaa.

    Minulla ei ole nyt koiraa eikä kissaa. Mutta iloni oli se, että kissani tuli syliini ja sain pitää sitä hyvänä. Silloin, kun minulla oli koira, se tuli aina iloisena minua vastaan. Ehkä olen niin rikkonainen, etten pysty olemaan ihmisten kanssa, koska pelkään niin paljon lyöntejä, joita voi tulla ihmisten puolelta. Minä varaudun jo ennakkoon, että kohta sieltä tulee lyönti. Sen takia kartan ihmistä.

    Vaikka rakastankin eläimiä, en halua palvoa niitä. Ne ovat vain tuottaneet minulle niin paljon iloa elämäni aikana ja vieläkin.

    Jumala on paljon parantanut minua. Enää en lähde karkuun ihmisiä ja pystyn heidän kanssaan olemaan. Mutta rakkaus ihmisiä kohtaan on hukuksissa. Ehkä se joskus löytyy.
  2. Miten olet päässyt minun pääni sisään ? Haluaisin tietää. Miten tiedät ajatukseni ?

    1. Uskon pääkohde on minulla, että Jeesus Kristus on kuollut minun syntieni tähden ristillä. Kun otin hänet vastaan elämääni ja tunnustin syntini, sain tulla Jumalan lapseksi.

    2. Minä uskon, että Jeesus hakee seurakunnan ennen vaivan aikaa. Mutta, jos näin ei tapahdu, olin väärässä. Silloin rukoilen, että me uskovaiset kestämme vaivan ajan. Se, että nyt uskon siihen, että Jeesus hakee omansa ennen vaivanaikaa, ei vie minulta pois pelastusvarmuutta. Olen Jeesuksen oma, tuli Jeesus hakemaan omansa ennen vaivan aikaa, sen keskivaiheilla tai myöhemmin. Usko, milloin ylös tempaaminen tapahtuu, ei vie minulta pelastusvarmuutta pois.

    3. Kun tulin uskoon vuonna 1981, kävin helluntaiseurakunnassa kokouksissa. Kukaan ei tullut minulle sanomaan, että minun pitäisi mennä kasteelle. Ajatus kasteelle menosta tuli syksyllä minulle ja silloin ilmoittauduin kasteelle.

    Minut oli kastettu kuukauden vanhana ja kun lähdin töihin, jouduin luterilaisen kirkon rahoittajaksi. Helluntaiseurakunnassa annan sen summan, minkä haluan, minua ei ole koskaan pakotettu antamaan ilman omaa tahtoani rahaa. Oli aika, kun mieheni kuoli ja minulla oli todella vaikea rahatilanne, en voinut antaa seurakunnalle paljon mitään. Kaksi poikaani opiskeli ja minulla oli velkaa ja jäin työttömäksi, silloin ei ollut paljon rahaa annettavana seurakunnalle, hyvä, kun sain maksettua velkoja, sain ostettua ruokaa. Mutta Jumala piti huolen, että selvisin siitä ajasta.

    4. Jumala alkoi vetää minua Jeesuksen luo. Minua esti aluksi se, että mieheni oli erittäin uskonvastainen. Ajattelin, että meille tulee avioliittoon vaikeuksia, jos tulen uskoon. Mutta Jumalan kutsu muuttui aina vain kovemmaksi ja viimein tuli se päivä, jolloin halusin antaa elämäni Hänen käsiinsä, joka ristillä kantoi minunkin syntini ristillä.

    5. Kun tulin uskoon, tiesin, että olen syntinen. En uskonut kuitenkaan, että olen syyllinen isäni ja äitini synteihin. Olin tehnyt itse ihan tarpeeksi syntiä, etten tarvinnut esi-isieni syntejä Nooaan asti miettiä.

    En halua koskaan polkea kymmentä käskyä lokaan. Ne on Jumala antanut meille suojaksi, että niitä noudattamalla voisimme elää täällä maailmassa. Niissä käskyissä on perusta ihmisen elämälle, suhde Jumalaan ja suhde ihmisiin. Jos me pystyisimme niitä noudattamaan, kuinka ihana paikka tämä maailma olisikaan asua.
  3. Joskus olen ajatellut, onko täällä maailmassa montakaan tasapainoista ihmistä. Kyllä meillä jokaisella on ne heikot kohtamme. Kyllä me kaikki olemme aika rikkinäistä porukkaa.

    Usein ne, jotka tulevat uskoon, ovat niitä rikkinäisiä, jotka eivät meinaa maailman keskellä pärjätä. Olen usein ajatellut, kun rikkinäinen kohtaa toisen rikkinäisen, ei siitä aina hyvää seuraa. Jos molemmilla on sydämessään haavoja, joita maailma on tehnyt, niin molemmat oirehtii ja ei välttämättä löydy yhteistä säveltä. Jos minua joku satuttaa, usein se johtaa siihen, että minäkin tahdon satuttaa. Siitä se sitten lähtee. Kumpikin haluaa satuttaa toista. Kun minua on haavoitettu niin, että minun sydämeni vuotaa verta, haluanko ehdoin tahdoin, että joku lyön puukkonsa minun verta vuotavaan sydämeeni.

    Minä olen löytänyt ystävän, jonka kanssa voimme jakaa kipeyttämme. Vaikka olemme molemmat vereslihalla, voimme käydä kipujamme yhdessä läpi. Välillä toinen puhuu ja toinen kuuntelee ja sitten toisinpäin.

    Toivoisin, että kaikki särkyneet löytäisivät ystävän, jonka kanssa voisi käydä kipujaan läpi. Se auttaa, kun saa jakaa oman sydämensä tuskaa toiselle. Meitä on rikottu ja me olemme rikkoneet toisia. Voi, kunpa meillä olisi rakkautta toisiamme kohtaan.