tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,..."
    ---
    --Jeesus sanoo: »Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut»(Joh. 15:3).
    Kuitenkin hän sanoo, että niitä oksia, jotka ovat hänessä ja jotka ovat puhtaat ja kantavat hedelmää, täytyy puhdistaa, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän (Joh.15:2).

    -- Kristus sanoo toisaalla:
    "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)

    Jalat ovat epäpuhtaat vielä pesemisen jälkeenkin.

    Vaikka synti kasteessa annetaan kokonaan anteeksi (Apt. 2:38, Apt.22:16), se ("lihan saasta") jää kuitenkin olemaan (1. Piet.3:21).

    Läpi elämän tarvitsemme jalkojen pesua.
    "Tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat" (Joh. 13:14).

    Miksi synti vielä on pestävä pois, ellei siksi, että se todellisesti on ihmisluonnossa vielä jäljellä.
    Uskon kautta meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä.
    Emme kuitenkaan omassa itsessämme tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta, jota tulee perkata pois.
    Juuri tätä Kristus tarkoittaa jalkojen pesulla ja viinipuun hedelmää kantavien oksien puhdistamisella.
    -
    Niinpä kristityt rukoilevatkin yhdessä ja yksikseen Jeesuksen opettamaa rukousta:
    "...ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillimme" (Matt.6:12).
  2. SINAPINSIEMEN
    Mark.4:30-34
    --
    4:30 Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?
    4:31 Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;
    4:32 mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."
    4:33 Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
    4:34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.
    --
    Vertaus sinapinsiemenestä kuvaa Jumalan valtakunnan suurta tulevaisuutta. Jumalan valtakunta ulottuu kaikkien kansojen keskuuteen, vaikka sen alku näyttää vähäpätöiseltä (sinapinsiemenen pieni koko!).

    Me saatamme olla epävarmoja siitä, miten me kylväjän tehtävässämme onnistumme. Jeesus haluaa sinapinsiemenvertauksen kautta rohkaista meitä, että pienet uskon sanat ja teot ovat merkityksellisiä. Ne meihin kylvetyt ja meidän kylvämät sanansiemenet voivat saada suuria aikaan; ”Sinapinsiemenestä kasvaa suuri puu” (32).

    Saamme olla kiitollisia heistä, jotka olivat sitä meihinkin hellyydellä ja rakkaudella kylväneet jo lapsuudesta asti.
    Rukous: ”Anna meille rohkeutta, viisautta ja taitoa antaa läheisillemme pienien asioiden välityksellä suuria lahjojasi. Anna meidän olla hyvä maaperä ja suo kasvu sanansiemenen. Aamen”.
    --
    Virsi 178
    1.
    Myös isämme uskoivat ennen
    ja kylvivät, leikkasivat.
    Me saarnaamme aikojen mennen
    kuin isämme saarnasivat:
    "On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
    on lähellä Kristuksen valtakunta.
    Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
    ja suostukaa armahdukseen."

    2.
    Kun Herramme tietänsä kulki,
    niin tultansa tartutti hän.
    Hän tuo vielä toivonsa julki:
    "Sen tahtoisin taas syttyvän."
    Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
    myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
    "Nyt menkää ja kaikille julistakaa
    jo sanaani pelastavaa."

    3.
    Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
    siis häntä me rukoilemme.
    Ja Herralta taas kevään saamme,
    hän kasvun suo kylvöllemme.
    Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
    me saarnaamme anteeksiantamusta.
    Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
    hän kiittää vain armahtajaa.
  3. Joh. 14:12
    "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,...".
    --
    Teot, jotka apostolit ja Jeesuksen omat tulivat tekemään hänen lähettäminään (Joh.17:18), olivat edelleen Jeesuksen tekoja.
    Suurempia ne olivat sikäli, että ne ylittivät Jeesuksen toiminnalle asetetut rajat (Matt.15:24).

    ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” ( Joh. 10:16).
  4. Kysyt:
    "Herättikö Jumala Jeesuksen kautta Lasaruksen?
    Vai herättikö Jeesus itse Lasaruksen"?
    --
    Jumala on kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki.
    Jeesus sanoo:
    ” Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh.10:30).
    Ne teot, mitkä Jeesus teki maan päällä ollessaan, olivat Jumalan tekoja.

    Juutalaiset eivät ymmärtäneet "Isän olevan Jeesuksessa ja Jeesuksen olevan Isässä" (Joh. 10:38).
    Juuri tämä sai juutalaiset täyttymään vihalla (Joh.10: 31-33).
    He syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta.
    --
    Kol. 2:9
    "Sillä hänessä (Jeesuksessa Kristuksessa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,...".
  5. Kristus toimi apostoleitten kautta.
    Olihan Jeesus itse kehoittanut opetuslapsiaan:
    ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” ( Matt. 10:8).
  6. Mitähän Paavali tarkoitti sanoessaan:
    2.Kor. 2:17
    "Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme".
  7. Virsi 160
    --
    1.
    Kun luova tahto kaikkeuden Herran
    turmellun maailmamme kohtaa kerran,
    on päivä tuomion.
    Nyt polvillemme!
    Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme.

    2.
    Kun ihmiskunta huutaa peloissansa,
    ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa.
    Nyt koittaa oikeus.
    Nyt polvillemme!
    Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme.

    3.
    Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan,
    puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan.
    On päivä Kristuksen.
    Nyt polvillemme!
    Kunnian Herra tuntee kurjuutemme.

    4.
    Hän ristinpuulla kuoli puolestamme,
    hän kantaa Isän haltuun maailmamme,
    hän, uhrikaritsa.
    Nyt polvillemme!
    Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme.

    5.
    Maailman ääriin kaikuu huuto Herran,
    se elävät ja kuolleet kohtaa kerran.
    Nyt armon aika on.
    Nyt polvillemme!
    Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.
  8. 4. JEESUS JA LASARUS
    Joh. 11:38-45
    --
    Jeesus meni Lasaruksen haudalle. Martta, kuolleen sisar, sanoo Jeesukselle:
    "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää" (39).
    Martta ei vielä käsittänyt Jeesuksen sanojen laaja-alaisuutta, joita Martta oli kahdenkeskisissä keskusteluissa Jeesuksen suusta kuullut.
    Sen tähden hän toivoi, ettei kiveä haudan suulta otettaisi pois ja Lasaruksen haisevaa ruumista tuotaisi esille ihmisten nähtäväksi.

    Jeesus joutuu ojentamaan Marttaa:
    ” "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" (40).
    Ihminen, joka uskoo, saa nähdä Jumalan kirkkauden. Martta oli aikaisemmin ilmaissut uskonsa. Nyt hänen toivossa tulisi odottaa näkemistä.

    Nyt oli historiallinen hetki käsillä. Kivi vieritettiin pois (41).
    Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi:
    "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." (41,42)

    Jo aikaisemmin Jeesus oli rukoillut yksinäisyydessä Isän suostumusta Lasaruksen herättämiseen ja saanut sen. Nyt hän kiitti rukouksen kuulemisesta.

    ”Lasarus, tule ulos!” lausuu elämän Ruhtinas (43).
    Paikalla olijoitten mielet olivat jännityksessä. Kuollut tuli ulos haudasta. Jumala sai kunnian. Jeesus kirkastettiin.
    Näin kävivät toteen Jeesuksen sanat:
    ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”.

    Näkijöistä useat uskoivat, mutta muutamat taas ilmoittivat tapahtumasta Jeesuksen vastustajille, fariseuksille (46).
    --
    Uskotko sinä ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään?
  9. 3. JEESUS JA MARIA
    Joh.11:29-37
    --
    Myös Maria, saatuaan kuulla Jeesuksen olevan tulossa kylään, kiiruhtaa Jeesuksen luo (29).
    Mariassa oli Lasaruksen kuolemantapaus saanut aikaan vielä voimakkaaman mielenliikutuksen kuin Martassa. Hän itkien heittäytyi suuressa surussaan Jeesuksen jalkojen juureen sanoen samat sanat, kuin mitä edellä Martta:
    "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut" (32).
    J
    eesus näki ympärillään kuolemantapauksen johdosta itkevän joukon ihmisiä, ikään kuin kuolemalla yksin olisi valta yli kaiken (33).
    Jeesus joutui hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi. Jeesus tiesi taistelevansa pimeyden voimia vastaan ja tahtoi murtaa kuoleman vallan.

    Valtavan mielenliikutuksen ohessa Jeesus tuntee myös sääliä surevia ystäviään Marttaa ja Mariaa kohtaan. Tämä tunne valtaa hänet niin, että hänkin Lasaruksen haudalle mennessään vuodatti kyyneleitä (34,35). Jeesus ei itkenyt Lasaruksen kuolemaa, joka oli pian muuttuva elämäksi, vaan totisena ihmisenä ja uskollisena ystävänä hän tunsi mielipahaa ja otti osaa itkien ystäväinsä suruun.
  10. 2. JEESUS JA MARTTA
    Joh.11:17-28
    ----
    Useita juutalaisia Jerusalemista oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa heidän surussaan (19). Juutalaisten surujuhlallisuudet kestivät seitsemän päivää. Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää (17). Kun Martta saa kuulla Jeesuksen tulevan paikalle, kiirehtii hän Jeesusta vastaan kylän ulkopuolelle (20).

    Martalla on syvä usko ja luottamus Jeesukseen:
    "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." (21,22).
    Martta toivoo, että Jeesus , joka on Jumalan hyvien lahjojen välittäjä, voi antaa hänelle murheessa sitä lohdutusta, jota Jerusalemista tulleet lohduttajat eivät voineet antaa.

    Jeesus lohduttaa Marttaa sanoilla:
    ”Veljesi on nouseva ylös” (23).
    Martta luulee Jeesuksen tarkoittavan näillä sanoilla Lasaruksen ylösnousemista viimeisenä päivänä (24). Jeesus vakuuttaa, että ylösnousemus ja elämä, aikaan katsomatta, ovat likeisessä yhteydessä hänen kanssaan:
    ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (25,26).
    Martalla on uskossa Jeesukseen sellainen korkeampi elämä, jota ei ruumiillinen kuolema hävitä. Hän pysyy elämänyhteydessä Jeesuksen, ”elämän Ruhtinaan”, kanssa iankaikkisesti.

    Ajatus, jonka Jeesus lausui Martalle, oli niin suuri ja valtava, että se saa Martan tunnustamaan:
    "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan" (27).
  11. Eino Pennanen toimi vaimonsa Eevan kanssa Suomen Lähetysseuran lähetyssaarnaajana Namibian pohjoisosassa Ambomaalla.
    Rovasti Eino Pennanen oli mm. v. 1962 valmistuneen Nkongon lähetysaseman ensimmäinen johtaja.

    Pennasten mukana Hiitolan Pukinniemestä lähti myös Ambomaalle sairaanhoitajaksi Puputtien talon tytär Bertta. Hän kuolikin siellä.

    (Ambomaa on maakunta Namibian pohjoisosassa.
    Suomalaiset lähetyssaarnaajat ovat työskennelleet alueella 1870-luvulta asti. Yksi heistä oli Suomen luterilaisen kirkon lähetystyön pioneeri Martti Rautanen.
    Heidän jäljiltään paikallisessa nimistössä on paljon suomalaisperäisiä nimiä kuten Martta, Toivo, Onni, Helmi ja Martti.)
  12. Jaikal: "Mutta olet syntinen vain jos et usko Jeesukseen".
    --
    Jos on synnitön, niin miksi Jeesus kehoittaa omiaan rukoilemaan:
    "Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme"?.

    Vai sopiiko tämä rukous vain siihen tilanteeseen, kun on tietoisesti langennut johonkin syntiin.
    Muulloin voi synnittömänä rukoillessaan ohittaa tämän kohdan ja ajatella, että se koskee vain publikaanin tapaisia syntisiä.
    (Katso Luuk.18:9-14; Fariseus ja publikaani!)
  13. jaikal: "Tähän vanhurskauteen puettuna pääset kerran taivaaseen. Tämän Jumalan hyväksymisen ja vanhurskauden saa jokainen joka uskoo Jeesukseen Raamatun ilmoittamalla tavalla".
    ---
    Gal. 3:27
    Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

    Ef. 4:24
    "... pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen".
    --
    1.Kor. 6:11
    "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet PESON, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä".
  14. KariHenrik: "Jotkut ovat sanoneet, että tämä Raamatun jae
    ..Matt. 24:14....tarkoittaisi, että evankeliumia julistetaan enää VAIN todistukseksi muttei enää pelastukseksi...".
    ---
    2.Kor. 6:1
    "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi".

    Kylväjä-vertauksessaan (Mark.4:8) Jeesus puhuu neljänlaisesta maaperästä.

    Vain hyvään maaperään kylvetty siemen nousi oraalle ja antoi sadon (8).
  15. Sanot: "Kreikan alkuteksteissä ei ole myöskään sanontaa kasteen armosta".
    ---
    Kysyppä veljeltäsi vielä, löytyykö Kreikan alkuteksteistä sanontaa "uskovien kaste"?

    Onko kaste mielestäsi lakia vai evankeliumia?
  16. Sakramentti (lat. sacramentum) eli mysteerio (kreik. μυστήριον).
    Itse ymmärrän sakramentti- sanalla, että siinä Jumalan sana yhdistyy aineeseen.

    Kristus itse on asettanut kasteen ja ehtoollisen.

    Sakramentit ovat armon näkyviä merkkejä, joihin voimme tarttua uskolla. Kasteessa ja ehtoollisessa Kristus on todellisella ja havaittavalla tavalla meidän keskellämme.
    ---
    Kysyisinkin sinulta:
    -Onko kaste sinun mielestäsi pelkkää vettä, vai liittyykö siihen Jumalan sana?
    -Onko Kristus mielestäsi todellisesti läsnä kasteessa ja ehtoollisessa, vai ainoastaan vertauskuvallisesti?

    Perustelut Jumalan sanalla!
  17. SEURAKUNTA ON KRISTUKSEN RUUMIS
    Kristuksen työ maailmassa jatkuu Hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä.
    Kristuksen seurakunnassa olemme elävässä yhteydessä Kristukseen ja toisiin kristittyihin.
    (Ef. 1:22-23)

    SEURAKUNTA ON YKSI
    Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (Ef. 4:5).
    Ulkonaisesti se täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa (Room. 12:5).

    SEURAKUNTA ON PYHÄ
    ...koska Kristuksen Henki siinä vaikuttaa (Ef. 5:25-26).

    SEURAKUNTA ON YHTEINEN
    ...koska Jumala tahtoo siihen koota kaikki kansat (Matt. 28:19,20, Joh. 10:16, 17:21, Gal.3:28)

    SEURAKUNNAN JÄSENET
    Kaikki kastetut on otettu kasteessa seurakunnan jäseiksi. Niitä jäseniä, jotka ovat vieraantuneet tai luopuneet (ja niitä on PALJON!) Kristuksesta, Pyhä Henki tahtoo tehdä Kristuksen seurakunnan eläviksi jäseniksi.
    (1. Kor. 12:13, Lk. 13:8,9).

    TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA
    Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajallaan asuva ja taisteleva. Kristuksen tullessa se Hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.
    (Hebr. 11:13, Ilm. 7:9).

    KRISTITTYJEN HENGELLINEN PAPPEUS
    Kaikilla kristityillä on oikeus lähestyä Jumalaa Isänä. Heidän tehtävänään on myös rakkaudessa nuhdella ja lohduttaa toisiaan. Tässä merkityksessä he ovat pappeja.
    (1. Piet. 2:9, Matt. 18:15-18, Room 15:7).

    ARMONVÄLINEET
    Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
    Sakramentteja ovat pyhä kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.
    (Joh. 6:63, Joh. 6:54).
    Huom. Ohita tuo "sakramentti"-sana, jos se tuntuu vieraalta!

    SEURAKUNNAN VIRAT
    Armonvälineiden hoitamiseksi Jumala on asettanut seurakuntaansa papin viran.
    Samoin Jumala on lähimmäisten henkilökohtaiseksi auttamiseksi ja palvelemiseksi asettanut seurakuntapalvelijan; diakonin ja diakonissan viran.
    (Apt. 20:28, 1. Tim. 3:1, 1. Kor. 4:1, Apt. 6:1-6).

    EVANKELIUMI LUO SEURAKUNNAN
    Seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.
    (Ef. 2:19-22, Room. 10:17).
  18. Katso MOT-ohjelma TV1 tänään klo. 20.00
    "Koivuniemen herran kultti"
  19. KRISTITTYJEN YHTEYS
    Ef. 4:1-6
    ---
    4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
    4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
    4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
    4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
    4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
    4:6 yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
    ---
    Mitä seurausta siitä on, että meidät on kutsuttu Kristuksen seuraajiksi?
    Miten se näkyy meidän elämässämme?
    Mitä on "Hengen yhteys"?

    Paavali kehoittaa meitä vaeltamaan ”kutsumuksemme arvon” mukaisesti (j.1).
    Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen (Room. 6:3) ; siispä meidän tulee elää Kristuksen jäseninä.
    Meidän on ryhdyttävä elämään elämää, joka on täysin ristiriidassa meidän luontaisen ”minämme” kanssa. Tämä merkitsee toisen ihmisen huomioonottamista.

    Tästä Paavali mainitsee mm. nöyryyden, hiljaisuuden ja pitkämielisyyden (Vrt. Hengen hedelmät; Gal.5:22) ja tietysti myös rakkauden(2).

    Erikoisesti toistemme heikkouksien sietämiseen tarvitsemme rakkaudellista ja anteeksiantavaista mieltä.
    Paavali mainitsee muut seikat, jotka yhdistävät meidät toisiimme Kristuksen ruumiin jäseninä;
    olemme tulleet osallisiksi samasta Hengestä, meidät on kutsuttu samaan toivoon ja meillä on sama Herra, sama usko ja sama kaste ja sama Isä (4,5,6).
    Myös ehtoollinen on yhteyttä luova armonväline (1. Kor. 11).

    Sitä tilannetta, missä nykyajan kristikunta elää, erilaisine opinkäsityksinemme ja eri kasteinemme ja eri leivän murtamisineen, Paavali saattoi tuskin kuvitella.
  20. Raamattu ei puhu erikseen lapsikasteesta tai aikuiskasteesta.
    On vain YKSI KASTE (Ef. Ef.4:5), joka on kaikille sama ikään katsomatta.
    21. 110 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt