Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. alohaopla:
    "...monet vanhemmat laiminlyövät lastensa opettamisen Jumalan sanalla".
    ---
    Näin valitettavasti on!

    Vaikka täällä on "sota, kilvoitus, vaiva ja työ", niin on myös ilon ja jopa onnenkin hetkiä.
    Ainakin silloin voi iloita, kun kasteen liittonsa rikkonut kääntyy ja palaa takaisin tuhlaaja pojan tavoin "Isänsä kotiin" (Lk. 15:11-32).

    Virsi 311
    6. Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
    ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
    saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
    ja ikuisen ARMON ja ystävyyden.

    7. On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
    vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
    kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
    ja veisata iäti kiitostasi.
  2. opettajan velvollisuudet
    herramrks:
    "Mitä velvollisuuksia mielestänne on yleensä "opettajalla"?
    ----
    Uskossa oleminen on kilvoittelua.
    Helposti eksymme, jos emme valvo tilaamme.
    Tästä on hyvä esimerkki Galatian seurakunnat.

    Galatian seurakuntalaiset olivat langenneet toisenlaiseen evankeliumiin (Gal. 1:6).
    Paavalilla oli suuri hätä heidän puolestaan.
    Uskosta on kovin helppo luopua.
    Siksipä Paavali toisessa paikassa varoittaa kristittyjä. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu” (1. Kor. 10:12).
    Galatalaisten lankeeminen pois armosta on varoittava esimerkki meillekin.

    Luther sanoo omasta kokemuksestaan galatalaiskirjeen selityksessään:
    ”Myös me joudumme joka päivä kokemaan, kuinka vaivalloista on sielun saada luja usko ja säilyttää se ja kuinka vaikeaa on valmistaa Herraa varten täydellinen kansa.
    Kymmenen vuotta saa tehdä työtä, ennen kuin edes pienoisseurakunta alkaa kuta kuinkin olla kunnossa.
    Kun se vihdoinkin on valmis, sen keskeen pujahtaa joku kiihkoilija, joka ei muuta osaa kuin häväistä vilpittömiä opettajia. Yhdessä hetkessä hän tekee kaikesta selvää. Kehen ei moinen häpeäteko koskisi.
    Me olemme jumalan armosta panneet Wittenbergissä kristillisen seurakunnan asiat paikalleen.

    Mutta vaikka evankeliumi edistyy hyvin, sen tielle voisi yksikin kiihkoilija äkisti panna esteen.
    Niin kävi Paavalille. Hän oli pannut Galatian seurakunnan elämän paljolla huolella ja vaivannäöllä kuntoon. Mutta hänen lähdettyään valeapostolit turmelivat kaiken lyhyessä ajassa.

    Meidän on siis pysyteltävä valppaina ja valveilla kiihkohenkien varalta. Kokematon väkijoukko hinkuu uuden perään ja liittyy oitis heihin.
    Jos nukahdamme, se tulee ja kylvää rikkaviljaa vehnäpeltoon. Kristuksen lauma on aina vaarassa”. (Lutehr).

    Löytyneekö tämän päivän seurakunnista sellaisia paimenia, jotka pitävät laumastaan huolen?
    Meidän jokaisen on nyt pysyttävä hereillä. Jokainen valvokoon itseään.
    Opettajien tulee sen lisäksi valvoa myös koko seurakuntaa.
    ---
    "Suo, että etsisin
    vain sinun kunniaasi,
    laumaasi hoitaisin
    kalliisti ostamaasi.
    En etsi kiitosta,
    en pelkää maailmaa,
    kun epäuskosta
    pois autan hukkuvaa".
    (Virsi 252:4).
  3. Kannattaa lukea koko Paavalin kirje Tiitukselle.

    Tiitus:
    3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
    3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
    3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
    3:8 ... ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
    3:9 Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
    3:10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
    3:11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
    ...
    3:14 Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi...
    ---
    Meidän on joskus vaikea myöntää omaa tilaamme; olemme syntisiä (j. 3). Mutta juuri tällaisiin ihmisiin kohdistuu Jumalan rakkaus ja hyvyys. Meille tarjotaan pelastusta Jeesuksen Kristuksen kautta yksin armosta (j. 4-6), niin ”että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan” (j. 7).

    Kirjeen lopussa vielä teroitetaan hyvien tekojen merkitystä (j.8) ja miten meidän tulisi suhtautua harhaoppisiin, josta nyt keskustelemme(10-11).

    Makuuhuoneeni räystään alla pesii joka kesä muutama räystäspääskypariskunta.

    Kerran seurasin ollessani pihatöissä, kuinka ympärilläni lenteli pari räystäspääskypoikuetta emoineen.
    Poikueet olivat luultavasti juuri lähteneet pesistään ja iloisesti visertäen liitelivät taloni ympärillä vapaasti.
    Välillä kuului emojen varoitushuutoja, kun harakka ilmestyi paikalle. Ne myös yhdessä yrittivät hätistellä tunkeilijan pois. Kokemattomat poikaset tiesivät olla varuillaan emojen suojeluksessa.

    Tiedostetaan myös me ne vaarat, mitkä saattavat kohdata meitä matkamme varrella (synnin houkutukset/harhaopit).
    Ei niistä turhaan varoitella.
    Rukoillaan myös sellaisia paimenia seurakuntiimme, jotka oikein opettavat Jumalan sanaa pelkäämättä.
  4. Anderfson:
    "Tiituksen kirje 3:10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
    3:11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

    ...Jehovan todistajat ja mormonit ja Uskon Sana-laiset ....sellaisten ihmisten kanssa uskovien ei ole lupa veljeillä...
    ---
    Toit hyviä asioita esiin viestissäsi!

    Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki, niin Jeesus vastasi:
    ”Varokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Matt. 24:3-4). Mt 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”

    Ns. Torontoilmiöillä (=menestysteologiaa) ja shamanismilla on samanlaisia piirteitä.
    Lainaan Kristityn foorumia:
    ”Shamaanit seurustelevat eläinhenkien kanssa. Ne voivat ottaa ihmisen hallintaansa.
    Myös pyhä nauru (vert. nauruherätys) on usein kohdattu ilmiö okkultismin maailmassa. Se on usein demonisen menestymisen ensimmäinen merkki..
    Torontolaisuuden koko kirjo on ollut shamaaneille tuttua kaikkialla maailmassa. Kuten Toronto-siunaajien mielellään käyttämä puhaltamisen tekniikka, jonka kautta Pyhä Henki pitäisi saada virtaamaan, kuuluu okkultismin ohjelmaan shamaaneilla kaikkialla maailmassa.”
    (2. Joh. 1:9-10)

    Olin kerran Somerolla kokouksessa, jossa AILI HEINONEN käytti tätä tekniikkaa.

    Onko sinulla/teillä kokemuksia tällaisista ihmeparantajista?
  5. ...kokouksessa, jossa hän puhui.
    Tässä pieni rapotti sieltä.

    Kokous pidettiin yksityiskodissa.
    Pääpuhujana oli parantajaevankelista Aili Heinonen.

    Kokousilmoittelussa sanottiin, että tilaisuus on yhteiskristillinen.
    Kukahan tämän tilaisuuden takana loppujen lopuksi olikaan?
    Paikanpäällä näytti lähinnä olevan helluntalaisia ja muita "vapaasuuntalaisia" ja ymmärtääkseni puhujavastuussa pelkästään vain heitä.

    Tilaisuuden alussa laulettiin ns. ylistyslauluja. (Virret lienee pannassa!)
    Väliin joku rukoili tunteikkaasti, kuuluipa hiljaista mutinaakin ikäänkuin kielilläpuhumista.
    Ylistyksen tarkoitus oli vetäjän mukaan saada "Henki" kulkemaan (virtaamaan). Tätä kesti lähes puoli tuntia.

    Sitten oli vuorossa illan pääpuhuja. Hän aluksi lainasi jotain Vanhan Testamentin kohtaa ja vähän selitti sitä. Siihenpä se Raamatunselitys jäikin.
    Puheen pääpaino oli kokemuksissa ja ihmeitten kertomisessa. Olipa puhuja käynyt Etelä- Amerikassakin ja siellä oli moni parantunut hänen "uskonrukouksensa" kautta.
    Sai sen käsityksen, että Suomessa ollaan niin epäuskoisia, ettei täällä niin suuria ihmeitä tapahdu.

    Ns. rukouspalvelu oli oma shownsa.
    Rukoiltavia riitti. Aili rukoili miehensä kanssa ja rukoiltava istui.
    Jotkut rukoiltavista ääntelivät kummallisesti ja eräskin tuli horjuen paikalleen ikäänkuin humaltuneena. Joittenkin mielestä tämä merkitsee erikoista "Pyhän Hengen" kosketusta.
    Rukouksien yhteydessä rukoilija puhalsi ja sanoi "Zhu". Tuntui kummalliselta.
    Rukouksien välissä Aili ilmoitteli paikalla olevien ihmisten sairauksia ns. "tiedon sanojen" kautta.
    Paikalla olijoita Aili kehoitti myös rukoilemaan kielillä. En rukoillut!
    Rukouspalvelun aikana laulettiiin myös ylistyslauluja. Jotkut huojuivat laulaessaan ja eräskin nuorempi henkilö nyki oudosti.

    Jäin kovasti miettimään, mikä on tällainen tunteisiin vetoavaa kristillisyys?

    Tällaisesta hengellisyydestä ainakin minulle jäi vain paha olo.
    Parempi on osallistua vaikka oman seurakunnan Raamattupiiriin (sellaisiakin on!)ja näin saada vahvistusta heikolle uskolleen Jumalan omasta sanasta.
    Emme tarvitse superjulistajia.
    Myös sunnuntain Jumalanpalvelus on avoinna kaikille ja erikoisesti ehtoollispöytä, jossa Jeesus itse palvelee meitä.
  6. Oh hoh
    Oletko todella: "...noin pihalla Raamatun sanomasta.
    Olisikohan aika sinunkin perehtyä Raamattuun, eikä katekismukseen.
    ...Nyt heittää häränpyllyä sinun teoriasi"
    ...."Samarialaiset saivat PH:n vasta KASTEEN JÄLKEEN Ap 19:6 ja samarialaiset samoin Ap 8:17".
    ---
    Tarkoittanet Apt. 19:6 Efeson opetuslapsia.
    ---
    Mietitäämpä nyt Apt. 8:14-17 tarkemmin.
    Jakeissa kerrotaan samarialaisista, jotka olivat uskoneet Kristukseen ja heidät oli ainoastaan kastettu, mutta eivät olleet saaneet kuitenkaan Pyhää Henkeä.

    Herra viivytti Hengen antamista heille apostolien saapumiseen asti osoittaakseen heille, että evankeliumi kuului myös samarialaisille.
    Sanat ”ei vielä” ja ”ainoastaan” näissä jakeissa viittaavat siihen, että Luukas (Apostolien tekojen kirjoittaja) piti tilannetta epätavallisena.

    Tällä kertaa Samarialaisten kohdalla oli toisin kuin apostolisessa seurakunnassa, jossa usko, kaste ja Pyhän Hengen saaminen liitettiin yhteen (Apt. 2:38=pääsääntö).
    Tässäkin asiassa voitaneen todeta: "Poikkeus vahvistaa säännön".

    Niinpä apostolit ryhtyivätkin uusien käännynnäisten suhteen erityistoimiin:
    ”He rukoilivat heidän edestänsä…. he panivat kätensä heidän päällensä ja he saivat Pyhän Hengen” (Apt. 8:15,17).
    Tässä kohden ei myöskään ollut kysymys mistään erillisestä Pyhän Hengen kasteesta.

    Tämä tapaus oli pikimminkin poikkeustapaus, jota emme voi pitää opin ja käytännön perusteena (Jotkuthan opettavat lisäksi;uskoontuloa seuraa erillinen ns. henkikaste kielilläpuhumisineen.)

    Kommentteja!