Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Kristitty voi langeta kahdella tavalla.

    Hän sisäisesti suostuu syntiin, kenties helmasyntiin, josta kerran on jo luopunut. Ajatuksemme liikkuvat siinä, mikä on vastoin Jumalan sanaa.
    Emme karta kiusauksia, vaan suorastaan jopa etsimme niitä. Omatuntomme on levoton.

    Sisäinen lankeemuksemme saattaa olla toisenkin laatuista, josta tässä ketjussa on ollut puhetta.
    Kristitty lankeaa helposti omahyväisyyden ja itsevanhurskauden pauloihin.
    Hän on innokas jumalisuudessaan, jonka hän katsoo edukseen ja nostaa näin itsensä muiden yläpuolelle.

    Lankeemus omahyväiseen jumalisuuteen on vaarallisempaa kuin lankeemus suoranaisiin tekosynteihin.
    Mitä mieltä sinä olet?
  2. betsy.e:
    "Oli ensimmäinen kohtaamani luterilainen pappi,
    joka ei pyrkinyt korottamaan itseään muiden yläpuolelle.
    Hänen kanssaan keskustelu sujui hyvin, miksihän"?
    --
    Itsensä korottaminen muiden yläpuolelle on kovin yleistä.
    Tuskimpa kukaan on täysin vapaa tästä synnistä.

    Usein me toimimme ymmärtämättömästi.
    Meiltä puuttuu ns. tilannetaju.

    Päinvastainen tilanne sattui kerran kohdalleni kotikirkossani.
    Meitä oli joukossa myös monen uskonsuunnan edustajia.
    Eräs mukanani olleista henkilöistä sanoi minua osoittaen kirkosta poistuvalle kirkkoväelle: "Tässä on tosiuskova".
    Minua hävetti!

    Eikö ko. henkilö käytöksellään väheksynyt "tavallista kirkkorahvasta" korottamalla itseään ja muita samanmielisiä?
    --
    Suuruuden tavoittelu on inhimillistä.
    Tämä ilmeni Jeesuksen opetuslastenkin keskuudessa.

    KUKA ON SUURIN?
    Mark. 9:33-37 (Rinnakkaisteksti: Matt.18:1-10)
    --
    9:33 Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: "Mistä te tiellä keskustelitte?"

    9:34 Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.

    9:35 Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija".

    9:36 Ja hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:

    9:37 "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".
    --
    Saavuttuaan Kapernaumiin Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, mitä he tiellä keskustelivat.
    Mutta opetuslapset vaikenevat häpeissään (33,34), koska he olivat tietoisia siitä, etteivät heidän kunnianhimoiset haaveensa olleet puhtaat Jeesuksen silmissä. He luulottelivat liian suuria itsestään.

    Jeesus on jo edellä puhunut taivasten valtakunnan ilmestymisen olevan lähellä (Mark. 9:1, Matt. 16:27,28).
    Kukin opetuslapsista olisi nyt toivonut pääsevänsä siinä valtakunnassa parhaalle paikalle. Tämä saa heidät nyt kyselemään Jeesukselta:
    ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa (34)?” (Matt. 18:1)
    Jeesus asettaa esikuvaksi sylilapsen (j. 36,37)). Heidän tulisi nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
    Lapsi ei pidä itseään suurena ja suostuu luottamuksella vanhempiensa kasvatettavaksi.

    Samoin nöyrä ihminen on riippuvainen Jumalasta. Hän ottaa todesta Jumalan sanan ja käskyt, eikä jätä siitä mitään pois.
    Lapsenkaltaiseksi tuleminen ja sellaisena pysyminen vaatii ylpeän mielemme jatkuvaa nöyrtymistä.
    Jeesus sanoo:
    "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija” (35).
  3. Totta kirjoitatte:
    "Raamattu sanoo: usko ilman tekoja on kuollut ja se koskee Jaakobin kirjeen mukaan sitäkin, että meidän tulee auttaa toisia ihmisiä ajallisissa tarpeissa ja varsinkin uskovia veljiä ja sisariamme. Toisessa kohdassa...".
    ---
    Niin..Jaakobin kirjeessä on hyvää luettavaa onhan siinä paljon kehoituksia ja varoituksia.

    Oikea Jumalanpalvelus on palvelemista, lähimmäisistä huolehtimista.
    Jumalanpalvelusten lopussa kuulee papin usein sanovan: ”Menkää ja palvelkaa Herraa ilolla”. Tehkäämme niin!

    Vanhan Testamentin ajan profeettojen saarnojen pysyvä sanoma kohdistui rikkaitten harrastamaa köyhien sortoa vastaan (Aamos 8:4, Miika 2:2, Jes. 10:2, Jer. 5:28, Hes. 22:29 jne.).
    Almujen anto oli Israelissa jokaisen velvollisuus. Sillä haluttiin lieventää köyhien hätää.

    Jeesus piti itsestään selvänä, että hurskaat antoivat almuja. (Matt. 6:1), mutta Hän varoittaa vääristä vaikutteista.
    Alkuseurakunnan ensimmäisiä tehtäviä oli järjestää köyhien avustaminen (Apt. 4:32, 6:1)..
    Kristittyjen tehtävänä on kautta aikojen ollut köyhien ja syrjäytyneiden avustaminen.

    Tänä päivänäkin avuntarvitsijoiden määrä maassamme on lisääntynyt. Sen huomaamme ruokajonoista. Lasten huostaanotot ovat myös kasvussa.
    Vaikka elämme ns. hyvinvointiyhteiskunnassa, niin kuinkahan moni loppujen lopuksi voi hyvin.

    Jaakob varoittaa meitä ummistamasta silmiämme, kun näemme hädässä olevan ihmisen (Jaakob 2:15,16) lähellämme. Älkäämme olko välinpitämättömiä.

    ”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa”?
  4. Ved.2: "Täytyy ottaa huomioon, että ihminen viestittää ruumiin kielellä yli yhdeksänkymmentä prosenttia, vaikkei siihen ruumiin kieleen nyt keskityttäisikään. Ehkä sen vuoksi KH:n kanssa olemme tutustuneet ja selvittäneet välejämme myös muiden ihmisten ja heidän uskonsa kanssa".
    --
    Hyvin teette!

    Paavalikin halusi tehdä samoin galatalaisten suhteen.
    Gal. 4:20
    "...tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa"!
    ”Kunpa voisin olla luonanne ja löytää oikean äänensävyn!” (uusi käännös)

    Apostoli on huolissaan.
    Hän kokee, että pelkkä kirje on puutteellinen väline viestittämisessä. Se on ”eloton”.

    Luther sanoo tästä:
    "Olosuhteet vaihtelevat, paikat, henkilöt, tavat ja tunteet ovat niin moninaiset, että mikään kirje ei voi ottaa kaikkea huomioon.
    Siksi kirje vaikuttaa lukijoihin eri tavoin; milloin se tekee vastaanottajan surulliseksi, milloin iloiseksi, aina sen mukaan, millä mielellä tämä on.
    Elävä ääni kykenee tulkitsemaan, lieventämään ja oikaisemaan sitä, mitä on tullut sanotuksi purevasti tai harkitsemattomasti.
    Siksi Paavali toivoo, että voisi olla paikalla ja muunnella ääntään aina sen mukaan, kuinka huomaa kuulijoiden suhtautuvan puheeseen.
    Jos hän huomaisi muutamien joutuneen voimakkaan mielenliikutuksen valtaan, hän hillitsisi puhettaan, jottei masentaisi näitä.
    Jos kuulijat näyttäisivät ylimielisiltä, hän moittisi heitä entistä ankarammin, ettei heistä vain tulisi kovin suruttomia ja lopulta Sanan halveksijoita”.
    (Luther)

    Muistammeko me tämän kirjoittaessamme tänne?
    Varsin usein tapahtuu väärinkäsityksiä, kun me arvioimme toista ihmistä pelkän hänen kirjoittamisensa perusteelle.
  5. S.F. lainaat: Roomalaiskirje 12:9 "Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni."
    --
    Kannattaa lukea kyseistä lukua laajemminkin.
    Siinä on hyviä kehoituksia, joista meidän tulisi ottaa vaarin.

    UUSI ELÄMÄ
    Room.12:1-21
    --
    12:10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

    12:11 Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

    12:12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

    12:13 Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.

    12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

    12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

    12:16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

    12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

    12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

    12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".

    12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".

    12:21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
    --
    Taidampa laittaa uuden aloituksen ko. luvusta!
  6. Johanneksen 3:ssa luvussa puhutaan siitä, kuinka Nikodeemus keskustelee Jeesuksen kanssa uudestisyntymisestä ja uskosta.
    Nikodeemus ei ymmärrä Jeesuksen puhetta ”vedestä ja Hengestä”-syntymisestä (Joh. 3:5-9) ja kysyy: ”Kuinka tämä voi tapahtua” (9).
    Jeesus vastaa: Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä” (10).

    Miten Nikodeemuksen oli mahdollista tietää, mitä Jeesus tarkoitti vedestä ja Hengestä syntymisellä?
    --
    Nikodeemus oli fariseus. Fariseukset olivat puhtauskiivailijoita ja he olivat tarkoja lain noudattamisessa. Nikodeemukselle oli siis tuttuja Vanhan Testamentin puhtaussäädökset.

    "Israelin opettajana" (Joh.3:10) Nikodeemuksen piti olla tietoinen siitä, mitä Jeesus hänelle opetti uudestisyntymisestä.
    "Vedestä ja Hengestä"-syntymisellä on vanhatestamentillinen lähtökohta.
    --
    Nikodeemukselle oli tuttua esim. pappisvihkimys, jota kuvataan 2 Ms. kirjan 29. luvussa.
    Vihkimiskaavaan kuului kaksi elementtiä: papin pesu vedellä ja voiteleminen öljyllä. Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva.
    Näin ollen papin voitelu öljyllä antoi papin virkaan tarvittavan hengellisen varustuksen, joka oli Pyhä Henki.
    Näin heidät erotettiin ja vihittiin tehtäväänsä.

    Pappien peseminen vedellä muistuttaa myös siitä mitä Uusi Testamentti puhuu kristillisestä kasteesta.
    Siihenkin liittyy vesi ja Pyhä Henki (Joh. 3:5).

    Myös me olemme "...valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka meidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa ” (1 Piet. 2:9).