Varjoperuna
Nelikymppinen, sinkku ja ihmettelijämies Turusta.
Joitakin kiinnostuksia: Scifi, kauhu, luonto, eläimet, piirtely, tietokonepelit, avaruustiede, historia ja mytologia sekä myyttiset olennot.
Elämään mahtuisi mukaan nainen mukavanlainen.
Hihasta voi nykäistä osoitteella: [email protected]
En pure, mutta näykin korvasta jos kauniisti pyydät.
Pyrin vastaamaan kaikille, mutta joskus saattaa ilmetä viiveitä riippuen vallitsevista olosuhteista.
Mukavaa elämää toivottaen!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia22 aloitusta · 312 kommenttia
- Niin. Se riippuu miehestä. Itse kyllä autan hiusten selvittelyssä ja harjaankin tarvittaessa. Eikä pitkät hiukset haittaa jos suuhun joutuvat. Puhuin rastoista, ne jos joutuisivat suuhun, niin pelkkä se mielikuva tuottaa kakomisreaktiota
Pitkät hiukset taitavat pysyä paremmin myös kiinni kuin lyhyehköt. Yleensä, mitä kokemusta on ollut, niin lyhyet hiukset aina aukeavat jossain kohtaa sessiota. - Ehkä ymmärrät, jos joskus olet isolusikka. Tai panet jotakuta takaapäin. Tai vaikka ihan halatessa takaata. Väkisinkin niitä hiuksia välillä menee suuhun. Varsinkin jos oikein kiivaasti temmeltää.
- Juuh. Löytyy parta, silmälasitkin. Stetsoni ja farkut. Ainoa paita on T-paita, ympäri vuoden. Pitkähihaista käytän jos menee yli 30 pakkasasteen. Sisällä viihdyn kollareissa tai shortseissa, ja villasukissa.
- Tuosta parran pituudesta ja sen puhtaudesta, itselleni tulee mieleen rastat. En voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa kenellä sellaiset on. Kovahkot karvaiset lonkerot suussa lusikka-asennossa. Mielikuva sellaisesta ei oikein hekumaa herätä.
Mutta onneksi meitä on monta erilaista ihmettelijää. Voi valita haluaako parrattoman / rastattoman tai minkälaisen tahansa ihmisen iholle kiehnäämään. - Mutta sopii se mulle ulkonäöllisestiaä tai ei. Itse tykkään siitä, ja sen tunnusta.
- Mulle sopii parta ennemmin kuin parrattomuus. Tai no. Ainakin omasta mielestä. Se on semmoinen lyhyt. Viikon, kahden, metsäparta. Siistitty myös välissä. Kyllä se välillä tulee ajettua kokonaankin pois. Kerran kaksi vuodessa. Tulee aika fresh silloin.
- Enpä taida ajaa. Jos naisen mielestä se olisi ainoa este. Niin ei mahda sitten mitään.
- Suosittelen ainakin koittamaan. Itse käytin masennuslääkkeitä neljä vuotta. Kokeiltiin useampi erilainen lääke. Vasta kolmannella kerralla löytyi sopiva.
Ennen lääkkeitä tieni oli rappiollinen ja olisi johtanut alkoholismin kautta hautaan. Mikään ei kiinnostanut, eikä ollut mitään järkeä elää.
Nykyään on uusi ammatti ja elämä on palannut. Lääkkeiden avulla löysin uusia puolia itsestäni, itsekrittiikki loppui, ja löytyi mielenkiintoa erilaisiin asioihin kuin ennen. Nyt on lääkkeiden käyttö lopetettu. Olo on tasainen ja hyvä. Tupakanpoltonkin lopetin muutamia viikkoja sitten, sekä aloitin liikunnan. Muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, mutta ajan kanssa.
Suosittelen ainakin juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa jos ei muuta halua asialle tehdä vielä. - Kaikki yhdessä?
Matkata jonnekkin järven rannalle. Teltta pystyyn. Kalastelua ja sienien keräilyä. Sitten vaan polttopuita keräilemään irtopuusta, ja niiden pilkkomista sopivaksi. Nuotio tulille. Paistaa kalat ja sienet. Illalla kuhertelua teltassa ja kuutamouintia järvessä. - Auts. On siinäkin ollut aikamoinen ruljanssi. Sympatiat täältä. Toivottavasti on tänään parempi päivä kaikin tavoin.
- Laitoshuoltajan työssä. Ainakin tällä hetkellä. Siivoilen uutta sairaalaa. Eikä ole tällä hetkellä kovinkaan montaa ihmistä koko talossa. Sinänsä ihan leppoisaa, ilmastointi toimii ja on työrauha.
Itse ammatista olen kyllä tykännyt muutenkin. Vaikka vasta parisen vuotta tätä tehnyt. Monta erilaista osastoa käynyt läpi opiskeluvaiheessa. Tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Jokainen päivä on aina vähän erilainen, vaikka onkin samanlainen. - Kiitos. Eiköhän tämä tästä. On ainakin aamu lähtenyt hyvin käyntiin hyvin nukutun yön jälkeen. Onpas sielläkin sitten ollut sarja pieniä harmituksia.
Huh, no mutta hyvä että oli verenpaineet kondiksessa. Tuttu tunne tuo niskahartiajumitus. Sitä välillä huomaa kuinka on taas jännite jäänyt päälle ja koittaa muistaa ajoittain rentouttaa niitä edes vähän. Pitäisi etsiä joku hyvä keppijumppa-ohjevideo vaikka youtuben syövereistä. 🤔
Kepeää keskiviikkoa! - Tää oli hauska. Hyvä ja mielikuvituksellinen huumoripläjäys.
- Miten olisi vaikka läsnäolo. Pitkä halaus. Kuunteleminen. Asioiden ja maisemien ihmettely. Yhdessäolo. Nauttiminen intiimistä läheisyydestä. Toisen kannustaminen ja tsemppaaminen. Huolien, ja hyvän mielen jakaminen. Aikaa toiselle. Eipä mulla ole paljon muuta annettavaa.
- Eikös se internet jo toimi suurimmalta osalta ihmisistä juurikin noin. Vahvistetaan sitä omaa maailmankuvaa vaikka se olisikin väärä. Tilataan asioita, postataan somekuvia, haukutaan toisia yms.
Höpsis. Mikään ajatus ei ole hullu tai hölmö. Ilman hulluutta olisimme tuskin edes kuussa käyneet.
Mukavaa Tiistaita! - Sehän se onkin. Se välillä alkaa ahdistamaan, kun sitten ei ole enää mitään. Ajatus siitä tyhjyydestä. Ei ole enää ajatuksia, tunteita, ei mitään. No mutta. Aurinko näyttää pilkottavan pilvien seasta tänään. Nautitaan hyvästä kelistä. Pysähdytään ihastelemaan maisemia ja haistelemaan kukkia. Nautitaan elävästä elämästä vielä kun on aikaa. Mukavaa tiistaita!
- Totta. Olet täysin oikeassa. Mukavaa päivänjatkoa. 👋
- Aika mielenkiintoiselta kokemukselta vaikuttaa. Vaikkakin ei niin tervetulleelta. Hapen puute saattaa myös antaa euforisen leijuvan tunteen. Tai liika happi myöskin. Tiedä sitten, onko jokin katkos hapen saannissa?
Kerran näin unta. Tipuin alas seitsemännestä kerroksesta alla olevien huoneistojen lävitse. Maan läpi ja pimeää tunneli pitkin. Käänsin päätäni tippuessani, ja näin oman heijastukseni tunnelin seinässä valon loistaessa tunnelin toisesta päästä. Tarina ei kerro, mihin olin tippumassa. Heräsin kesken matkanteon. - Sanoo lapseton mies.
- Aloittaja lyhykäisyydessään: "Kuvittelen tietäväni kaikkien naisten mielipiteet." Sekä: "Yhyy yhyy, itkupotkuraivarit."