Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25526

  1. Oivalle vilpitön tunnustus järjen käytöstä. Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi tässä asiassa. Näyttääkin vähän siltä, että näissä ulkosuhteisiin liittyvissä kysymyksissä mielpiteemme eivät eroa. Eli miten se nyt meni - vastuullisissa piireissä ei synny asiasta riitaa.
  2. Ruotisn ohjauskorko on tällä hetkellä 1,5 % eli erittäin matala. Täytyy kuitenkin muistaa, että 2000-luvulla ja aiemmin Ruotsin ohjauskorko on seurrannut EKB:n ohjauskorkoa, mutta hieman korkeammalla tasolla. Nyt Ruotsi on onnistunut sukeltamaan vähän aikaa alemmas kuin muu EU-alue.

    Korkotaso ei ole kuitenkaan ainoa taloudessa tarkasteltava asia ja korkotasoakin pitää verrata maan inflaatiokehitykseen. Inflaatio on ollut Ruotsissa myös erittäin vähäinen.

    Ruotsin kruunu on devalvoitunut jnkun verran euroon nähden ja paljonkin dollariin verrattuna, mikä on auttanut Ruotsin vientiteollisuutta. Toisaalta sitteen heikko kruunu ei vedä heöposti puoleensa ulkomaisia investointeja ja Ruotsin teollisuus sijoittaa ylijäämänsä muihin valuuttoihin, mikä on pitemmällä tähtäimellä ongelmasllista. Myös ruotsalaisten ostovoima on heikentynyt kruunun heiketessä.

    Ruotsin lienee pakko saada valuuttaansa vahvistettua investointi- ja valuuttapaon pysäyttämiseksi. Tähän paras lääke lienee juuri koronnosto. Ruotissa on kuitenkin tulossa syksyllä vaalit, mitä ennen tuskin nähdään dramaattisia muutoksia Ruotsin rahapolitiikassa. Markkinakorot tulevat todennäköisesti kuitenkin jo ennen ohjauskoron nostoa seuraamaan EKB:n linjaa. Tosin nyt tehtyä vähäistäkin ohjauskoron nostoa on EU:ssa on kritisoitu hätävarjelun liioitteluksi.

    Pääministeri Persson on arvioinut, että Ruotsin talous on saavuttanyt lyhyen aikavälin voittoa olemalla rahaliiton ulkopuolella. Pitemmällä aikavälillä Persson arvioi ulkopuolella olon tulevan Ruotsille tappiolliseksi.

    Kai se on sitten niin, että Ruotissa demarihallitus on hoitanut taloutta niin hyvin, että vienti vetää ja korot ovat alhaalla. Ruotsissa ei olekaan mitään Kepua jarruttamassa talouskehitystä. Jo pelkästään Kepun ainaisen söheltämisen takia meidän on pitänyt luovuttaa päätösvaltaa EU:lle.
  3. On melko surkeaa poliittista journalismia Demarin tapaan vierittää asia yhden miehen politikoinniksi. Siinä tulee nimittäin aika paljon silloin sanotuksi rivien välissä perustuslakivaliokunnan muiden jäsenten kyvyttömyydestä harkita asioita itsenäisesti. Demari peesaa tässä arvottamaan roskajournalismiin tavanomaisemmin syyllistyvää Ilkkaa ja Kari Hokkasta. Ilmeisesti kepulius on hallitusyhteistyössä tarttuva tauti.

    Perustuslakivaliokunnan perusteet ovat vankalla juridisella pohjalla. Tämän voi kuka tahansa tarkistaa kuskistamalla, mitä perustuslain 93.2 §:ssä seisoo. Siinä todetaan ykskantaan, että EU-asioissa päätösvaltaa käyttää valtioneuvosto. Mieluummin näyttäisi kummalta, jos tämä aivan selväsanainen perustuslain säännös noin vain kierrettäisiinkin ja annettaisiin päätösvalta sittenkin EU-asioissa presidentille.

    Perustustuslakivaliokunnan lausunto ei edes olisi vaikuttanut mitenkään radikaalisti presidentin asemaan päätöksenteossa. Perustuslain esitöiden mukaan nimittäin kaikissa ulkopoliittisissa kysymyksissä vaaditaan vähintäänkin yhteistyötä presidentin ja valtioneuvoston kesken. Tässä yhteistyössä presidentin ylipäällikkyyteen liittyvät huomiot olisi tulleet aiva hyvin huomioiduiksi.

    Kyse lienee arvovallasta. Perustuslakivaliokunnan lausunto on saatu näyttämään ulospäin kriitikkojen toimesta siltä kuin siinä vähennäisiin radikaalisti presidentin valtaoikeuksia. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Taustalla lienee ennemmin Kepulle tyypillisiä lehmänkauppoja demarien kanssa. Tätä nämä punamultahallitukset valitettavasti juuri ovat - erilaisia poliittisia lehmänkauppoja vaikka lait sivuuttaen.

    On todella ilahduttavaa nähdä, että eduskunnassa löytyy ryhdikkyyttä yli puoluerajojen panna Kekkosajan laista piittaamattomia käytäntöjä kuriin. Vallankäyttäjäpuolueille on välillä tereellistä huomauttaa, missä kulkee vallankäytön ja sopivaisuuden rajat. Sasi ei ole mikään ihannepoliitikkoni monessakaan mielessä, mutta tämänkertainen toiminta laillisuuden puolesta ei silti estä nostamatta hänelle hattua. Niin myös koko perustuslakivaliokunnalle, joka aika hyvin pystyi kaikesta painostuksesta huolimatta tekemään itsenäisen päätöksen asiassa.
  4. Sinun televiosista näkyy sitten varmaan ihan eri ohjelma kuin meillä täällä kaupungissa. Oliskohan Kepulandiassa ihan omat viritystaajuudet ohejlemille, että niiden sisältöä pääsee manipuloimaan.

    Sasi ei kukaan kumppaninsa ole tehnyt kriisinhallintalaista ongelmaa. Ongelma syntyi siinä, että hallitus toi eduskuntaan lakiesityksen, joka on ristiriidassa perustuslain 93.2 §:n kanssa. Kun luet tämän perustuslain (jaeetu joka kotiin) säännöksen, huomaat itsekin kenelle säännöksen mukaan kuuluu päätösvalta EU-asioissa.

    Kepulainen Seppo Kääriäinen on kuitenkin ajan tasalla siinä, että hänen mukaansa kyse ei ole mistään politikoinnista, vaan että perustuslakivaliokunta on päätynyt perusteltuun lausuntoon omasta näkökulmastaan, mitä näkökulmaa Kääriäinen vaan pitää virheellisenä tulkintana. Kääriäisen mukaan asia on otettava realiteettinä ja ryhdyttävä kiireesti tekemään aivotyötä uuden esityksen tuomiseksi eduskuntaan. Kääriäinen suorastaan hörähti politikointiväitteille eli piti toisin sanoen Vanhasen suuttumisreaktiona lapsellisena reaktiona. Kääriäinen sen sijaan kokeneena poliitikkona otti härkää sarvista.

    Kyllä kun vertaa Kääriäisen realismia Vanhasen paniikkireaktiohin, niin tulee mieleen, onko Keskusta oikein harkinnut sitä, kenet on asettanut presidenttiehdokkaaksi. Olisihan Sepissä nyt sentään ollut tiettyä jämäkkyyttä, harkintakykyä ja perinteistä kepukieroilun osaamistä, mitkä taidot Vanhaselta tyystin puuttuvat.
  5. Sasi puolusti hyvin ja asiallisesti perustuslakivaliokunnan kantaa. Ei ole Sasin eikä perustuslakivaliokunnan vika, että perustuslakimme on joltain osin joidenkin mielestä sekava. Perustuslain 93.2 §:ssä sanotaan hyvin selvästi, että EU-asioissa päätäntävaltaa käyttää valtioneuvosto. Koska kriisinhallinta on EU-asia, muunlainen tulkinta olisi outo.

    Jos esim. Kääriäisen ylipäällikkö-tulkinta hyväksyttäisiin, voisi syntyä Sasin esiin nostama ongelma, missä ylipäällikkyys olisi luovutettu ammattisotilaalle. Johdonmukaisesti ylipäälliikö-linjaa noudattamalla tästä seuraisi, että sotilashenkilö ylipäällikkonä voisi ratkaista Suomea koskevia poliittisia kysymyksiä.

    Koska perustuslakivaliokuntakin toteaa, että perustuslain mukaan päätöksenteko joka tapauksessa perustuslakivaliokunnan lausunnonkin mukaan toteutuu presidenti, valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistyönä, mitään käytännön ongelmaa perustuslakivaliokunnan tulkinnasta ei tule. Näyttää siis siltä, että kyse on jonkinlaisesta arvovaltakysymyksestä eikä todellisesta ongelmasta.
  6. Keskusta markkinoi Vanhasta hallituskumppaneilleen teesillä "rehellisin mitä meiltä löytyy". Tämä on tietysti kauniista muotoiltu umpikieron puolueen yhdestä jäsenestä. Hallituskumppanit alkoivat kyllästyä sellaiseen yhteistyökumppaniin, jonka puheenjohtajat joutuisivat rukkaamaan aikataulujaan sen, mukaan pitääkö ehtiä valtioneuvoston istuntoon vai käräjäsaliin madonlukuja kuulemaan.

    Kun valitaan "rehellisin mitä puolueesta löytyy", joudutaan pakostakin tinkimään muista ominaisuuksista kuten älystä. Kepussa umpikierous ja äly ovat synonyymeja. Jos Keskusta oli painottanut keskustalaista älyä, se olisi valinnut puheenjohtajakseen Paavo Väyrysen ja toisena vaihtoehtona Mauri Pekkarisen.

    Väyrysen valinta olisi ollut ideaalinen. Silloin ainakin ulkopuoliselle olisi käynyt selväksi, että puolue on yhtä kuin puheenjohtajansa eikä poikkeus säännöstä.

    Sepi Kieriäinenkin muuten just televisiössä hörähteli Matin typeryydelle, kun sanoi, että perustuslakivalikuntaa on turha alkaa tässä tilanteessa syyttelemään mistään politikoinnista, vaan pitää otta realiteetit realiteetteina alkaa tekemään aivotyötä sen puolesta, miten hallituksen toivomaan lopputulokseen päästään perustuslakivaiokunnan lausunnossa esitetyt seikat huomioiden. Sepi sentään on valmis tekemään aivotyötä ja jättäisi turhanpäiväiset suutahdukset sikseen, koska on leppoisa ja kokenut poliitikko. Kävi hyvin ilmi, kuinka Sepi näillä kommenteillaan kummeksui ja ylenkatsoi Vanhasen lapsellista reagointia. Aika monella suunnalla ollaan siis Keskustan sisälläkin jo valmiita harkitsemaan Vanhasen lähtölaskennan aloittamista. Vanhaselta puuttuu keskustalainen äly kokonaan. Kun hän yrittää sitä käyttää, kaikki nauravat, Kieriäinen ensimmäisenä.
  7. Presidentin valta ei kavennu nykyisestä mihinkään, vaikka noudatetaan nykyistä perustuslakia. Hallituksen esitys olisi sitä vastoin kyllä laajentanut presidentin valtaoikeuksia.

    Kriisinhallintakysymyksissä ei syrjäytetä presdienttiä päätöksenteosta, vaan hän toimii asiassa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Asia on todettu perustulain esitöissä aikanaan koskien ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Perustuslakivaliokunta kertoo tämän asian myös perusteluissaan hyvin selväsanaisesti. Jostain syystä perustuslakivaliokunnan kannasta on tehty päätelmiä lukematta tuota lausuntoa. Silloin tulee juuri Matti Vanhas -tyyppisiä suutahduksia.

    Tässä kyseinen kohta perustuslakivaliokunnan perusteluista siteerattuna:

    "Eri asia on, että muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin valtioneuvoston tulee perustuslain esitöiden mukaan toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa (HE 1/1998 vp , s. 146-147, PeVM 10/1998 vp , s. 26/II, PeVM 10/1994 vp , s. 4/II). Päätöksenteko Suomen mahdollisesta osallistumisesta Euroopan unionin toimeenpanemaan sotilaalliseen kriisinhallintaan kuuluu kiistatta unionin päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa tämän yhteistoimintavelvoitteen piiriin. Päätöksen Suomen osallistumisesta Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioon tulee siten pohjautua valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteiseen kannanmuodostukseen. Tätä varten sopivana yhteistoiminnan foorumina on valtioneuvostolain 24 §:ssä tarkoitettu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous (HE 1/1998 vp , s. 147)."