Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25522

  1. Otetaan vaan tämä esimerkki. Linnan kuvaus torppareista lienee hyvin todenmakuinen. Torpparit tunsivat olonsa enemmän tai vähemmän tukalaksi kuten muutkin maattomat maataloustyöntekijät.

    Sotket ilmeisesti nyt asiassa torpparit ja sukutorpparit. Kartano-Suomessa oli pääasiassa Linnan kuvaamia torppareita. Sen sijaan Pohjanmaalla ja ainakin osin myös Savossa tällaisia torppareita ei ollut. Sielläkin oli näitä torppareita, mutta he olivat ns. sukutorppareita eli maanomistajan sukulaisia, joista pidettiin kyllä sukulaisina hyvää huolta. Valkoisten puolella taistelleet olivat nimenomaan Pohjanmaalta ja Savosta. Eteläinen kartano-Suomihan oli pian sodan sytyttyä punaisten hallussa.
  2. Minä edustan linjaa, jossa maatalouspolitiikan vääristymistä, mm. ylituotannosta pitäisi päästä eroon. Lisäksi markkinatalouden toimivuuden kannalta tehokkain malli on sellainen, missä tuotanto tapahtuu siellä, missä se on kokonaisvaltaisesti edullisinta. Maataloustuotteiden osalta näin on esim. sekä luonnonolosuhteiden että työvoimarakenteen osalta monissa kehitysmaissa.

    Suomessa ei sukkahousuteollisuus enää kannata eikä meidän tule siitä ehdoin tahdoin pitää kiinni. Sukkahousuteollisuuden sijaan Suomi on kehittynyt teknologiateollisuudessa. Pitää siis olla valmiutta rakenteellisiin muutoksiin posi päin kannattamattomista toiminnoista.

    Ja nyt itse vastaukseen. EU:ssa omia näkemyksiäni vastaa selvästi parhaiten tässä suhteessa Euroopan liberaalidemokraattinen ryhmä, mihin Suomen Keskustakin jostain täysin käsittämättömästä syystä kuuluu, vaikka ei tässä kaikkein keskeisemmässä kysymyksessä ole lainkaan ryhmänsä kannalla. Iso-Britannian pääministeri on myös ottanut mielestäni oikeasuuntaisesti kantaa maatalouspolitiikkaan.

    Suomessa vallitsee valitettava konsensus maatalouspolitiikassa. Meillä mennään aina uudistuksiin sitten pakon sanelemana ja se tekee aina kipeää. Nytkin WTO-prosessi voi lopulta hyvinkin tuoda merkittäviä mullistuksia maatalouspolitiikaan, mutta meillä tähän ei varauduta millään lailla. Kansanedustajistamme tulee äkkiseltään mieleen vain yksi selkeän kriittinen eli Vihreiden Jyrki Kasvi, joka katselee maailmaa oman pienen hiekkalaatikon ulkopuoleltakin. Pakkoraossa uskoisin valmiutta muutoksiin löytyvän kyllä muiltakin paisti kepulaisilta.

    Ensin ole ihan yksin, mutta vähemmistössä. Toivon, että muistelet näitä ennustuksiani kuitenkin sitten myöhemmin. Visionäärit ovat ennustuksineen yleensä aluksi aika yksinäisiä.
  3. Maailmankatsomuksesi vaikuttaa erittäin ja suorastaan yksinomaan biologispohjaiselta. Näet miehen roolin pelkästään lasten siittäjänä, kun perustat väitteesi miehen tarpeellisuudest/tarpeettomuudesta siihen.

    Tällainen biologinen näkemys on kuitenkin mitä ilmeisimmin hyvin yskipuolinen ja vääristynyt. Ihminen on biologisen perimänsä mukaisesti myös hyvin sosiaalinen ja vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut muistakin kuin lisääntymistavoitteista johtuen. Sosiaalisen ohella vaikuttimena voi olla turvallisuuden tunteen lisääminen eli kumppanuus luo turvallisuutta. Parisuhteitahan luodaan vielä paljon senkin jälkeen, kun naisen hedelmällisyysaika on ohitettu.

    Ihminen on myös kulttuurisesti, ilmeisesti myös sosiologis-biologisesti evoluution tuloksena kehittynyt niin, että kahden vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen parisuhde on selkeästi yleisin malli. Muussakin eläinmaailmassa esiintyy yleiseen malliin nähden poikkeavuutta, joten poikkeavuudet sinänsä eivät ole mitenkään epänormaaleja luonnonilmiöinä. Uudet biologiset hedelmöitystavat eivät voine syrjäyttää miljoonien vuosien kehityksen tulosta hetkessä ja tuskin koskaan.

    Vasenkätisyys tai albiinot eivät syrjäytä oikeakästisyyttä tai yleisimpiä olomuotoja eivätkä ne ole mikään uhka ihmiskunnalle. Sen vuoksi on järjetöntä pyrkiä hyljeksimään vasenkätisiä, joiden pelätty yleistyminen saattaisi oikeakätiset turhiksi, kun vasurilla iskee yhtää lujaa kuin toinen oikealla. Tarkoitukseni on sanoa, että maailma kannattaa nähdä vahän kokonaisvaltaisemmin, ettei ryhdy tekemään päättömiä johtopäätöksiä.
  4. Minä en ole havainnut korostaneeni mitenkään Tannerin merkitystä. Sen sijaan olen pyrkinyt kertomaan realistisen totuuden Tannerin merkityksestä, tosin hyvin kapeasti ja vähäsanaisesti siihen nähden, mitä Korhonen on täällä hänestä kirjoittanut. Kerrataanpa vielä, sillä kertaus on opintojen äiti varsinkin, kun on kovakalloisia oppilaita.

    Väinö Tannerista tuli sisällissodan jälkeen maltillisen vasemmiston johtaja. SDP puolueena muuttui revisionistiseksi, parlamentaarisia reformeja kannattavaksi. SDP siis hylkäsi kokonaan ajatuksen vallankumouksellisesta sosialismista. Vastaavasti oikeistossa maltilliset voimat pääsivät yhä enemmän esille Maalaisliiton ja Edistyspuolueen ansiosta. Tanneria oikeistossa vastasi Kyösti Kallio. Maltillisen oikeiston voima oli se, joka pysäytti meillä äärioikeistolaisen, fasistisen kehityksen, joka toisaalla Euroopassa jylläsi. Maltillinen oikeisto ja vasemmisto rakensivat eheämpää hyvinvointi-Suomea. Maltillisessa vasemmistossa Väinö Tanner oli keulakuva.

    Sotavuosina Tanner teki pahoja virhearviointeja, tosin ymmärrettäviä eikä hän ollut yksin ajatuksineen, ei edes päällepäsmärinä. Pahimmat virhearviot olivat Cajanderin ja Erkon linjan tukeminen syksyllä 1939, mikä vei osaltaan Suomen sotaan. Jälkiviisaana voi sanoa, että tässä olisi pitänyt noudattaa Paasikiven ja Mannerheimin realistisia käsityksiä, joilla sota olisi voitu ehkä ehkäistä kokonaan tai ainakin ratkaisevasti lykätä sen alkua, jolloin Suomella olisi ollut aikaa varustautua puolustukseen. Toinen Tannerin suuri virhe, jonka hän teki Risto Rydin kanssa, oli liittoutuminen Saksan kanssa alkaen käytännössä jo kevättalvella 1940.

    Sotien jälkeen Tanner tuomittiin Urho Kekkosen johtamassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vankeuteen. NL piti Tanneria suurimpana sotasyyllisenä. Tannerilaiset asevelisosialistit olivat pitkään sodan jälkeenkin Kekkosen ja kommunistien pannassa. Merkittäviin asemiin pääsivät lopulta vain Väinö Leskinen katumusharjoitusten jälkeen ja ilman katumusharjoituksia Mauno Koivisto, jota ei kylläkään tunnettu piinkovana asevelisosialistina, vaikka ilmeisesti samaan leiriin kyllä väljästi kuului.

    SDP:n poliittinen linja muuttui tyystin kommunistimielisten jättäessä puolueen ja perustaessa oman kommunistisen puolueen. Sen vuoksi on historiallista vääristelyä nostaa esiin sellaisia johtajia, jotka ovat enemmän vaikuttaneet kommunistisen ideologian suuntaan. Jos ennen itsenäisyyttä vaikuttaneista johtajista halutaan joku maltillisempi ja siten SDP:n nykyistä linjaa paremmin vastaava esille, hän on Matti Paasivuori.

    SDP:ssä ei ole koskaan ollut myöskään mitään henkilöpalvontaa, se kun on vierasta maltillisille puolueille ylipäätään. Ääriliikket niin oikealla kuin vasemmalla harrastavat henkilöpalvontaa ja pystyttelevät patsaita korostaakseen jumalkuvaansa.

    Mitä tästä opimme? Nyt jos kykenet muistamaan, että sisällisota oli erittäin merkittävä tiejakaja SDP:n historiassa, olet oppinut paljon. Puolue ennen sitä ja puolue sen jälkeen olivat monelta osin eri asia. Maltilliset voimat jatkoivat ja ääriainekset sirtyivät maanalaiseen kommunismiin. Tämä vaihe on historiallisesti myös koko Suomelle tärkeä. SDP:n maltillisuus on nimittäin se asia, mikä myöhemmin mahdollista ns. talvisodan hengen (joka tosiasiallisesti ilmeni parhaiten jatkosodassa). Tuo sama maltillisuus todennäköisesti piti sotien jälkeen Suomen ulkona sosialistileiristä. Näin on asiaa arvioinut mm. USAn Suomen suurlähettiläs 60-luvulla. Jos tällaisia asioita voi lukea osaltaan Tannerin ansioksi, eikä hän sinustakin ansaitse suurmiehen roolin? Vai olivatko amerikkalaisten käsitykset vääriä ja he rahoittivat turhaan SDP:tä?
  5. Uudenlaista kuntajakoa (ehdotuksia) pitää tarkastella niiden toimivuuden kannalta. Kepu on tarkastellut kuntajakoja poliittisen vallan säilyttämisen kannalta asioista välittämättä. Näin on päästy pieniin yksiköihin, joissa piiri pieni häärii kepuhiekkalaatikolla. Demokratian irvikuva on Merijärven kunta, jonka voi sanoa olevan 100 prosenttisesti Kepun hallussa.

    Kunnan tehtävistä pitää tietysti lähteä liikkeelle. Kunnan oman päätöksenteon osalta ylivertainen päätehtävä on kunnallinen kaavoitusmonopoli. Kuntakoon suurentaminen helpottaa kaavoitusta, kun kaavoituksen vaikutukset kaavoitettavaa aluetta kauemmaskin voidaan huomioida ja kunnalla on mahdollisuus kaavoittaa alueita yhtenäisemmin.

    Kunnallisten palvelujen osalta selvä etu on siinä, että kuntien rahoituspohjan vahvistuessa kalliit erikoistoimet ei kaada kunnantaloutta. Nyt jo muutama seööainen asukas kunnassa, joiden sairaus edellyttää pitkäaikaista erikoissairaanhoitoa voi kallistaa kuntataloutta huonompaan suuntaan. Suurempi yksikkö on ikään kuin vakuutus, kun kustannukset jakautuvat laveammalle.

    Kunnat kykenevät suunnittelemaan palvelujaan muutenkin tehokkaammin ja karsimaan kuntabyrokratiaa. Kuntakoon suurentaminen ei tietenkään saa säilyttää päällekkäisiä toimintoja kuten eräissä kuntaliitostapauksissa on käynyt.

    Minusta kuntakoon suurentamisessa ei voi nähdä kuin myönteisiä puolia. Hesarin ehdottama 45 kuntaa vaikuttaa onnistuneelta aloitteelta.

    Homman onnistuminen edellyttää sitä, että Kepu pudotetaan hallituksesta. Jos seuraava hallitus on sinipunahallitus, asiassa voidaan edetäkin, muutoin olen kyllä erittäin pessimistinen, sillä Kepu ei hevin muutoksille lämpene.