mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. En ole tarkoittanut, että yrityksen ainoa tavoite on tehdä tulosta. Tarkoitus oli sanoa, että painopiste on siirtynyt tuloksen tavoitteluun tavaratuotannon sijasta.

    Jos olet kerran lukenut Siltalan kirjan, sinulta ei ole voinut jäädä havaitsematta kirjassa kerrottuja lukuisia esimerkkejä tämänsuuntaisesta kehityksestä usealla eri sektorilla. Kertojina ovat Siltalan haastattelemat työntekijät. Kaikkia yrityksiä ei mainita nimeltä, mutta päällimmäisenä muistuu mieleen lääkeyhtiö Orion, it-alan paikannus- ym. palveluja tuottanut Novo ja operaattoriyritys Elisa. Lisäksi samaa ajattelutapaa on yritetty ajaa läpi myös julkisella sektorilla, mistä kirjassa myös kerrotaan lähes kauhuesimerkkejä. Itse asiassa taitaa olla niin, että yhden miehen yritykset ja perheyritykset toimivat enemmän vanhakantaisella periaatteella, jos eivät ole alkaneet kilpailla sijoittajien suosiosta.

    Vöite siitä, että yrityksen voitosta suurempi siivu valuu pääomatuloina ja sijoituksina ulkomaille ulos enemmän yleensä ja suhteessa palkkakehitykseen sekä investointeihin kuin ennen perustuu mm. erään suurten yritysten entisen kirjanpitäjän tekemään selvitykseen, jossa hän käytti yritysten tasetietoja hyväksi useammalta vuodelta. En nyt muista tutkimuksen tekijän nimeä, mutta myös hän esiintyy siinä Siltalan kirjassa, kun Siltala referoi hänen tutkimustuloksiaan. Itse ole ollut tietoinen tästä tutkimuksesta jo aiemmin, kun tekijää haastateltiin siitä ainakin erässä radio-ohjelmassa varmaankin vähintään puolen tunnin ajan. Saattoi olla sukunimeltään Niskanen, mutten mene sanomaan nyt varmaksi ja lähteitä ei ole juuri nyt käsillä.

    Epäilen kyllä, ettet ole lukenut Siltalan kirjaa, jos kommenttisi sen ydinsamasta on se, että Siltalan näkökulmassa kyse on haikailusta hitaaseen työrytmiin ja hierarkiseen komentoon. Voihan näinkin olla, kun kirjassa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka työntekijät ova monella alalla alkaneet tehdä ilmaisia ylitöitä niin, että viikottainen työaika lähenee enemmän 60 tuntia kuin 40 tuntia.
  2. Vai että oikein kommari. Nyt on sitten tullut läpikäytä varmaan koko skaala, kun useimmat ovat tähän asti haukkuneet koklipiksi ja uusliberalismin kannattajaksi.

    En osaa sanoa sitä, mitä kaikkea pitäisi asian eteen tehdä. Katsoin asiaa lähinnä lopputuleman näkövinkkelistä ja se ei ole tyydyttävä. Ongelman ydin lienee paljolti siinä, että yrityskultturi on uusliberalistisen ajattelun myötä muuttunut. Työtä tehdä yrityksissä tuloksen eteen, ei sen takia, että työllä tuotettaisiin tavaroita ja palveluja ihmisille. Yritystoiminnan pitää tietysti olla kannattavaa, mutta pitääkö sen olla niin kannattavaa, että kaikki muu unohtuu.

    Yritystoiminnan siirtymä tuloksentekomallin ylivertaisuutta kohti on merkinnyt yritysten tuottojen valumista pääomasijoittajille, kun se ennen vanhaan valui palkkoihin ja investointeihin. Tällainen ruletti varmistu työn pysyvyyden, kun investoinneilla lisättiin tuotantokapaisteettia ja hyvällä palkkakehityksellä kotimaista kysyntää. Nyt ruokitaan sijoittajia ja varovaisuutta, luottamuksen puutetta tulevaan.

    Pätkätyöt voivat työllistää, mutta samalla polttavat ihmiset piippuun ja vielä huonolla palkalla. Pätkätyöt tarkoittavat sitä, että ihmisiä palkataan esim. kauppoihin vain ruuhkahuippuja varten. Ei kukaan kestä pitemmän päälle työtä, jonka normiksi tulee urakkatyö tuntipalkalla.

    Kehottaisin myös sinua lukemaan Juha Siltalan Työlämä-kirjan, missä työn muuttumisen kehityskulku kuvataan erinomaisen monipuolisesti. Siinä kerrotaan myös erinomaisen selkeästi se, minkalaisia seurauksia taloudellisen ajattelutavan muuttumisesta on seurannut.
  3. Saattaa tietysti olla niinkin, että pysyvä työsuhde leipäännyttää ja veltostuttaa. Tähän voi kuitenkin vasta-argumenttina sanoa, että epävarmat työsuhteet sitouttavat ja motivoivat huonosti työntekijöitä yritysten etujen palvelemiseen. Lisäksi lyhyissä työsuhteissa ei ehdi karttua ammattitaidon edistymisestä saatavaa hyötyä. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa lääketehtaiden työnkuvan muuttumisen. Lyhytaikainen sitoutuminen yritykseen painottaa lääkkeiden myyntiä. Päästään hyviin kannattavuuslukuihin lyhyellä aikavälillä. Samalla kuitenkin laiminlyödään lääkkeiden tuotekehitys, joka on luonteeltaan hyvin pitkäjänteistä ja prosessinomaista työtä. Kukapa olisi innostunut tekemään 10 vuoden kehitystyötä, jos työsuhteen todennäköinen pituus on kaksi vuotta.

    Kansainvälinen kilpailukykymme on aina ollut hyvä länsimaisella tasolla. Niin oli myös ennen lamaa. Se ei oikein puolla näkemystäsi siitä, että palkanmaksupelivarat ulosmitattiin. Sitäpaitsi kilpailukykyä oli mahdollista vientiteollisuuden osalta aina parantaa valuuttakurssipolitiikalla. Ja näin myös tiuhaan tahtiin tehtiin. Hyvin monet ovat täälläkin väittäneet, että lama johtui pikemminkin valuuttakurssipolitiikan muutoksesta eli sitoutumisesta ns. vahvan markan politiikkaan.

    Työsuhteiden pysyvyydessä ei ollut kyse siitä, että työpaikat kuviteltiin ikuisiksi. 90-luvun muutos on lähtöisin yritysmaailmasta. Yhä enemmän palkanmaksuvaraa on alkanut niellä pääomasijoituksien rajusti kohonnut maksuvara. Tämä kehitys on tilastollisesti todennettavissa. Erityisesti 90-luvulla työn tuottavuus lisääntyi selvästi, mutta palkat eivät kehittyneet läheskään samaan tahtiin. Sen sijaan yritysten sijoitukset ulkomaille ja pääomasijoittajille maksetut korvaukset kasvoivat yli tuon työn tuottavuuden kasvun. Kaiken huipuksi työntekijäjärjestöt saatiin huiputettua maltillisiin palkkaratkaisuihin lupauksella työn pysyvyyden, siis työpaikkojen lisääntymisen myötä. Tässä tapahtui erittäin tietoinen petos palkansaajajärjestöjä kohtaan, jotka ovat vellihousumaisesti enimmäkseen tyytyneet tappioonsa.

    Pysyvien työpaikkojen peränhuutajat voivat olla luusereita. Tämä ei ole asiassa kuitenkaan keskeistä, jos luuseriuden voittamisen seuraukset ovat yhteiskunnan kannalta huonoja. Epävarmuus työstä aiheuttaa varovaisuutta kulutuskysynnässä ja maksuvaikeuksia velkaantuessa. Tähän esiinottamaani pääprobleemaan et sitten halunnut tai osannut ottaa kantaa.
  4. Tämä asia on aivan liian vaativa kulttuuriministeri Karpelalle. Jo senkin puolesta asia pitäisi lykätä hamaan tulevaisuuteen. Kulttuuriministerimme eväät riittävät kirkkopyhäjulistuksen kaltaisten asioiden setviseen, mutta ei tämän vaikeusasteen kysymyksiin. Kulttuuriministeri on tässä täysin ksansainvälisten levy-yhtiöiden vietävissä tajuamatta lainkaan, että toisena osapuolena asiassa on kuluttaja ja tämän oikeudet.
  5. Pistin ihan sun kiusaksesi tämän uuteen aloitukseen. Muuten silloin kun äly ja vastaamisen taito loppuu, silloin nimittely alkaa. Oletkos sen huomannut? Tuskin, sillä milläpä sä sen voisit huomata. Mikä on se ihme, mikä sunkin kalkit saisi liikkeelle. Kysyn vaan. Ei tarvii vastata.

    Muille voin kertoa, että uutta aloitusta puoltaa uusi asia. En halunnut ottaa osaa pelkästään yhden pääluottamusmiehen irtisanomisasiaan, vaan laajentaa keskustelua työsuhteen pysyvyyden merkitykseen yhteiskunnan ja talouden toimivuuden kannalta.
  6. Pane vaan paremmaksi, sana on vapaa. Olet kuin se lätkämatsissa makkaraan tukehtuva tukevahko katsoja, joka huutaa kiekon menettäneelle pelaajalle, että miten sä voit olla noin helvetin hidas luistelija.
  7. Tilanne Saksassa on pattitilanne. Kumpikaan suurista puolueista ei ole yksin niin suuri, että se voisi muodostaa enemmistöä. Vaaankieliasemassa ovat liberaalit, vihreät ja vasemmisto. Liberaalit haluaisivat kaiketi olla yhteistyössä kristillisdemokraattien kanssa ja vihreät puolestaan demarien kanssa. Vieläkään ei tule enemmistöä. Vasemmiston kanssa ei kukaan haluasi olla yhteistyössä. Ehkä on kuitenkin niin, että demareiden on helpompi löytää yhteinen sävel vasemmiston kanssa kuin CDU:lla on. Sellaisella tarkastelulla demarit vihreillä ja vasemmistolla täydennyttä nousivat enemmistöön. Kristillisdemokraatit eivät oikein millään pysty muodostamaan enemmistöä, ellei vihreiden kanta muutu.
  8. Olen muutaman kymmenen sekunnin ajan seurannut tätä arvostelua. Arvostelu sinänsä ei osoita mitään poikkeuksellista aktiviteettia ja on harvinaisen vähän ympäröivää todellisuutta kuvaava.

    Ensinnäkin olisi hyvä tietää, mitä sellaisia asioita ympäröivässä todellisuudessa on jota ei ole täällä käsitelty tai on käsitelty tavalla, joka on harvinaisen vähän ympäröivää todellisuutta kuvaava.

    Mihin keskustelupalstoihin mahdat tarkalleen ottaen verrata tätä palstaa? Palstalla ei tietenkään keskustella kenenkään pillin mukaan, elleivät palstalle kirjoittavat halua juuri siitä aiheesta keskustella.

    Minusta kirjoitat, että lienen nimeni veroinen todellisuudenvääristäjä. Tottahan toki juttuni ovat mielipidetasoisia, mitä oikein odotat täällä olevien kirjoitusten olevan, absoluuttisia totuuksia vai satasivuisia väitöskirjoja. En usko kuvittelevani itsestäni liikoja, kun sanon en olen sinun tasostasi kaukana edellä. Muista en niin tiedä.

    Palstan ylivertainen sontakirjoittaja on City-Keskusta. Hänen toimestaan paskanheittäminen täällä alkoi. Hän on useaan otteeseen puuttunut muiden kirjoittajien persoonaan, ei asiasisältöihin. Joissakin kohdin tämän kirjoittelua on tarkasteltu jopa kunnianloukkauskysmyksenä. Lisäksi kyseinen kirjoittaja kirjoittelee säännönmukaisesti ohi tälle palstalle annetun aiheen. Hyvin usein hän päätyy hallusinaatioita sisältävään verbalistiikkaan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

    Monetkin täällä voivottelevat sitä, että palsta ei olekaan kepupossukerho, joissa röhkitään samaan tahtiin omassa pikku impivaaralaisessa karsinassa kaukana pahasta maailmasta.

    Sinähän voisit nyt analysoituasi yrittää kehittää palstan sisältöä parempaan suuntaan. Panepa tänne keskusta-aiheinen juttu, joka käsittelee harvinaisen paljon ympäröivää todellisuutta niin voimme ihailla, mihin pystyt.
  9. Aikaisempien hallitusten lähtökohta sijoituksissa oli se, että niitä pitää arvioida kaikista näkökulmista. Keskustan aluepoliittinen linjaus lähti taas siitä, että siirretään 8000 virkamiestä periferiaan vähät välittämättä siitä, mitä nämä siellä tekevät ja millä työkaluilla. Tämä Hannes Mannisen ideointi sai tylyn lopun, kun SDP ei hyväksynyt tällaista lähtpkohtaa, vaan asia pantiin uudelleen selvittelyyn. Selvittelyä onkin jo kestänyt tovi ja ainoa siirtopäätös koskee toistaiseksi tätä maaseutuvirastoa. Ja onneksi vain sitä. Mannisella oli lista toisen kymmenestä virastosta, jotka olisi muitta mutkitta siirretty ties minne.
  10. Olet hyvin seurannut puolueen kehitystä, sillä entisellä Maalaisliitolla ja nykyisellä Keskustalla ero on kuin yöllä ja päivällä. Kepulikonstipolitiikka voitti vanhan alkiolaisuuden Kekkosen ja Korsimon saadessa puolueen käsiinsä. Sen jälkeen saman perinteen jatkajia ovat olleet muutkin K-linjalaiset, viimeisenä "suurena" heistä Paavo Väyrynen, joka vielä yritti neuvostoapua Ahti Karjalaisen vetoavuksi. Vanhan alkiolaisen perinteen kannattajat olivat kauhuissaan jo eläessää, haudassaan he kääntyilevät päivittäin.

    Viljelijäkannatuksen osuuden vähentyminen johtuu siitä, että viljeliväestö on maasta vähentynyt, mutta Keskusta on onnistunut pitämään maaseutuväestön kannatuksen olivatpa nämä viljelijöitä tai muita. Edunvalvonnan ykköskohde on kuitenkin viljeliväestö. Tästä kertoo jotain se, että noin puolet Keskustan kansanedustajista on tätä viljelijäväestöä. Toinen hyvin etujaan vaalinut ryhmä on uskonlahkolaiset, jotka ovat todella hyvin edustettuna Keskustapuolueen kansanedustajina.
  11. Alueellistamisesta on moneksi vuodeksi eteenpäin haittaa ja kustannuksia silloin, kun jo olemassa olevia virastoja (ehkä uudella nimellä ja muodollisesti uudelleen organisoutuna) sijoitetaan pois toiminnallisesta ympäristöstään. Toiminnan kalleus tulee siitä, että joudutaan ylläpitämään vuosikaudet kaksoismiehitystä, kun vain muutama prosentti viranhaltijoista suostuu lähtemään kotipaikkakunnaltaan. Toiseksi matkustuskulut kasvavat ja kolmanneksi joissain toiminnoissa menetetään synergiaetuja. Tällaisten syiden vuoksi hajasijoittamisen kohteiksi sopivat parhaiten kokonaan uudet virastot. Toiminnallisten syiden haittaamatta voidaan siirtää erilaisia tukihallintotoimia kuten palkanlaskentaa muualle. Kuitenkin nykyisenäkin tiedonvälityksen aikana myös virastoihmisten välitön keskinäinen kommunikointi lähiverkon kanssa on tärkeää. On paljon sellaisia monen osanottajatahon palavereja, jotka on luontevin hoitaa läsnäololla ja siinä tehtävillä päätöksillä.

    Otan aivan yksinkertaisen esimerkin. On perustettu monisektorisia kysymyksiä varten asiantuntijaorganisaatio, johon kuuluu jäseniä julkishallinnon eri virastoista, elinkeinoelämän piiristä ja työntekijäjärjestöistä. Olkoon tämä vaikka työelämän kehittämisen valtuuskunta. Valtuuskunta on saanut tehtävän, jonka vuoksi se joutuu palaveeraamaan pari kolme kertaa kuukaudessa. Tähän voi kuulua asiantuntijakuulemisia, sihteerin laatimia esiraportteja, niiden tarkastuksia, keskustelua, muutosehdotuksia jne. Tällaisia kokouksia on helppo järjestää, kun osanottajatahot ovat lähellä toisiaan, melkein kävelymatkan päässä. Tällaisen palaveroinnin sujuva järjestäminen jollain videoneuvottelulla tms. ei ole luontevaa, koska usein on kyse nopeasti vuorovaikutteisesta keskustelu- ja päätöksentekoprosessista.

    Valtionhallinto ei suinkaan ole pelkästään sisäänpäinlämpiävää, oman kuppikunnan toimintaa virastoittain. Toiminta alkaa olla entistä enemmän verkostoitunutta oman sektorirajan ylikäyvää ja myös ykstyisen puolen edusjärjestöjen mukaan ottavaa toimintaa. Ja tämän lisäksi tulee vielä koko ajan kasvava kansainvälistyminen. Meillä on esim. jokaisessa ministeriössä virkamiehiä, jotka lentävät kerran viikossa Brysseliin. Tämä on kohtalaisen sujuvaa Helsingistä käsin, mutta tuskin Seinäjoelta tai Porista.

    Hajasijoitus on lähtenyt vain ja ainoastaan aluepolitiikasta. Tässä on tehty suuri virhe. Aluepolitiikan rinnalla olisi pitänyt sitä painavempana tekijänä ottaa huomioon toiminnalliset kysymykset. Eihän valtion virastoja ole sitä varten perustettu, että niitä sijoitetaan sinne tänne aluepolitiikan nimissä, vaan sitä varten, että niillä on jokin tehtävä, joka tulee pyrkiä hoitamaan mahdollisimman hyvin. Ja se että se voidaan hoitaa mahdollisimman hyvin, edellyttää aina mahdollisimman hyviä puitteita kaikissa suhteissa. Jos sitten virasto voidaan sijoittaa toiminnan häiriintymättä ja kustannusten lisääntymättä muualle, voidaan asiaa katsota alueopolitiikankin näkökulmasta. Keskusta ei muusta sitä katsokaan ja se kaikkien virheiden äiti. Eli tapaus kerrallaan asiat pitääkin katsoa eikä kuten nykyhallitus on alkanut tehdä lyömällä ensin siirrettävien työpaikkojen määrän lukkoon.
  12. Olemme kai tästä perusasiasta aika tavalla eri mieltä enkä halua nyt enempää jankuttaa oman mielipiteeni puolesta. Sanon kuitenkin sen verran, että maaseudun kehittämisen mökkeilyn ja matkailun varaan näen järkevänä. Lapinkin menestystarinat sijaitsevat tuntureilla. Elämisen ehtoja pitää etsiä sieltä, mistä niitä on löydettävissä. Maatalousvaltainen maaseutu on mennyttä ja varmaan nostalgista aikaa, mutta se ei nykyaikana elätä.

    En oikein käsitä sitä, miten olet tullut sellaiseen käsitykseen, että puolustaisin joitain vähemmistöjä. En omasta mielestäni tarkastele lainkaan asioita enemmistö-vähemmistö akselilla. Jos olet siitä jotain puhunut, olen kannattanut sitä, että asioiden pitäisi olla mieluummin enemmistön etu kuten tässä alueellistakeskustelussa. Tasa-arvon kannattaja sen sijaan olen, mutta se ei ole välttämättä mikään enemmistö-vähemmistö -asia, kun toisinaan enmmistö on huonommassa asemassa kuin vähemmistö.
  13. Perustuslakia ei ole syytä muuttaa ehdottamaasi epädemokraattiseen suuntaan. Ennemmin tulee harkita koko presidentti-instituution lopettamista. Ruotsissakin tullaan vallan hyvin toimeen ilman kuningasta, jolla olisi poliittista valtaa. Sellä on päinvastoin kielletty kuningasta puuttumasta politiikkaan millään tavalla.
  14. Jotain varmaan kertoo halusta muuttaa pääkaupunkiseudulta muualle keskustalaisen aluepolitiikan johdattelemana se, että noin viisi henkilöä 250:sta on halukas muuttamaan Seinäjoelle maaseutuviraston työntekijöistä. Jos väittämäsi olisi totta noiden 250 lisäksi kaikki muutkin ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi muuttajiksi. Edellä mainittu esimerkki kertoo hyvin se, että sinulle jutustelleet ihmiset ovat mitätön vähemmistö. Pääkaupunkiseudulle on enemmän tunkua kuin sieltä pois.

    En halua ottaa siihen kantaa, missä kenenkin mielestä on paras asua. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Itse arvostan monipuolisia palveluita ja tarjontaa eri asioista. Kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla on mahdollista yhdistää väljähkö asuminen ja pääkaupunkipalvelujen saatavuus. Tämä on se Matti Vanhasen Nurmijärvi-malli. En myöskään oikein siedä pohjoisen kaamosta, joten ajatus muutosta jonnekin napapiirille tuntuu erittäin vastenmieliseltä. Paljon mieluummin muutaisin johonkin muuhun maahan, aurinkoisiin ja lämpimiin olosuhteisiin.

    Alueellistamisessa pitäisi katsoa myös kustannuksia. Se mitä olen erityisesti vastustanut, on asutuksen haulikkokuviomallin edistäminen. Jonkunhan noin väljä asuminen on maksettava ja se maksuu lankeaa veronmaksajille. Suomessa on aivan liian vähän asukkaita maan pinta-alaan nähden. Siksi pitää löytää kompromissi maan asuttamisen ja kustannusten välillä. Siinä suhteessa mielestäni aluekeskusten kehittäminen on toimiva malli. Aluekeskuksia kehittämällä väestö vähitellen ohjautuu näiden läheisyyteen.

    Olen muutaman kerran käynyt esim. sellaisella paikkakunnalle Lapissa, jonka nimi on Raattama. Se sijaitsee Pallastunturista jonkin matkaa pohjoiseen. Tällaisessa paikassa jokaisen suomalaisen olisi hyvä käydä. Se on kuin toiselta ajalta, toisesta Suomesta. Kaiken pysähtyneisyys on silmiinpistävää ja ainoa mikä toimii paikkakunnan ainoassa kaupassa on kaljan myynti. Tällaisia auringonlaskun pikku kyliä Suomessa on edelleen paljon. Niissä ei ole mitään elämisen mahdollisuuksia, eletään tukiaisten varassa ja juodaan kaljaa kun muutakaan tekemistä ei ole. Tällaisista ulkomuseoista pitäisi mielestäni päästä eroon, koska ihmisetkin siellä passivoituvat vain pelkkään olemiseen, kun muuhun ei paljon ole mahdollisuuksia.

    Pinta-alat voi olla mitä vaan. Venäjänkin pinta-alasta on suurin osa Siperiaa ja muuta retuperää. Ei Venäjä niiden ehdoilla kehity. Ei Suomeakaan voi kehittää Lapin ehdoilla, vaikka se pinta-alalla mitattuna voi olla kolmas- tai neljäosa Suomea.
  15. Mihin perustat näkemyksesi siitä, että homoseksuaalinen suhde on luonnonvastainen? Luonnossahan muidenkin eläinten kuin ihmisen keskuudessa esiintyy homoseksuaalisia suhteita.

    Miksi ylipäätään argumentoida jollain luonnonvastaisuudella, kun tiedetään, että sellaisen noudattaminen johtaa hankaliin yhteentörmäyksiin ihmisten kehittämän moraalin kanssa. Luonnossahan esiintyy esim. hyvinkin monentyyppisten perhearvojen noudattamista. Syrjähypyt voivat olla mm. enemmän sääntö kuin poikkeus.

    Itse käsittelisin asiaa ihmisten moraalikäsitysten kautta enkä ottaisi mallia luonnon monimuotoisuudesta, koska sieltä ei yhtenäistä mallia löydy. Ihmisarvoon puolestaan kuuluu yhtenä valittuna arvopäämääränä ihmisten tasavertaisuus ja toisten ihmisten vahingoittamisen kielto. Nämäkään eivät ole kiistattomia arvopäämääriä, mutta länsimaisessa moraalikoodistossa varsin hyväksyttyjä. Tällaisessa tarkastelussa voidaan kysyä ensin ovatko ihmiset tasavertaisia riippumatta esim. heidän seksuaalisesta suuntautumisesta. Sitten voidaan kysyä, vahingoittaako tasavertaisuuden ja hyväksyttävyyden lisääminen joitakuita muita ihmisiä tai onko hyväksynnän lisääntyminen jotenkin muutoin vahingollista ihmiskunnalle.

    Kumpikin lähestymistapa sekä luonnonmukaisuus-vaatimus että moraalis-filosofinen näkökulma perustuvat tietynlaiseen rationaalisuuteen. Mutta ongelma on juuri siinä, että luonnonmukaisuus-vaatimukselle ei tunnu löytyvän yhtenäisiä rationaalisia perusteita, minkä vuoksi monet tyytyvät iskulausetyyppiseen argumentointiin kuten sinäkin tässä teet. Eli päätelmä on muotoa: luonnonmukaisuus on oikein koska se on oikein.
  16. Mikähän mahtaa se olla se luonnonvastainen suhde, jota tarkoitat. Ainakin homoseksuaalisia suhteita esiintyy luonnossa muidenkin kuin ihmislajin keskuudessa. Jos tällaisia suhteita esiintyy, se kai merkitsee sitä, että kyse on luonnonmukaisesta suhteesta. Joudumme kuitenkin helposti ojasta allikkoon, jos legitimoimme kaikki luonnossa esiintyvät tavat. Sielläkän kun saattaa olla hyvinkin julmia menetelmiä käytössä kuten se, että uros saattaa tappaa naaraalle syntyneet toisen uroksen pennut.

    Esimerkkisi 13-vuotias tyttö ei ole samanarvoinen osapuoli 60-vuotiaan miehen kanssa. Ihmisen kasvukehityksen osalta on todettu, että 13-vuotiaat ovat vielä varsin kypsymättömiä harkitsemaan erilaisia asioita. Sen vuoksi meillä Suomessakin on täysi-ikäisyyden raja vedetty 18 vuoteen. Siten 18-vuotias ja 60-vuotias voivat laillistaa suhteensa, mutten osaa sanoa, onko se nyt juurikaan sen luonnonmukaisempi kuin esimerkkisuhteesi.

    Sairaalloiseen paapomiseen on vaikea ottaa kantaa esittämäsi perusteella. Uskoisin, että yhteiskunnan valtaväestölle on aina siitä, että siirtolaiset saadaan integroitua muuhun väestöön. Arvelisin, että näin on käynyt esim. sille väestölle, joka Pohjanmaaltakin muutti aikoinaan Amerikkaan ja myöhemmin Ruotsiin. Sopeutumisvaikeuksia oli alussa, mutta vanha kulttuuri jäi ja uudet tavat opittiin sitten seuraavissa sukupolvissa.
  17. Valitettavasti SDP on sitoutunut alueellistamisohjelmaan kuten hallituspuolueen tietysti kuuluukin, jos on hyväksynyt sellaisen ohjelman.

    Alueellistamisen haitat ovat suuria. Se tulee veronmaksajille kaalliksi, siinä ei haluta ottaa huomioon virastojen toiminnallisia edellytyksiä ja siinä ei huomioida alueellistamisen kohteiksi joutuvien työntekijöiden käsityksiä. Näiden syiden vuoksi alueellistamista pitäisi harrastaa vain täysin uusia virastoja perustettaessa. Tämän päivän Hesari puuttuu asiaan pääkirjoituksessaan todeten, että hallitus on epäonnistunut pahasti alueellistamispolitiikassaan.

    Punamultahallitusten ongelma on juuri siinä, että ajaudutaan koko maan edun kannalta tuhoisaan jakopolitiikkaan, jolla vain pönkitetään epäedullisia rakenteita. Tällaisessa alueellistamisessa sitoudutaan pitkäksi aikaa julkisten menojen kasvuun ja virastojen tarjoamien palvelujen ja muiden toimintojen tehottomuuteen ja häiriöihin.

    Alueellistamiskysymyksenkin suhteen meillä pitäisi löytää sellainen hallituskoalitio, joka harjoittaa maan edun mukaista politiikkaa eikä aluepolitiikkaa. Keskusta ei voi tällaisessa hallituksessa, koska se ajaa vain vähemmistöjen etuja.

    Omalta osaltani pitää tietysti aina harkita äänestyskäyttäytymistään joka vaaleissa erikseen. Viime vaaaleissa jotkut kokoomuspoliitikot ainakin Helsingissä nostivat alueellistamiskysymyksen näyttävästi esille puhuen siinä yhteydessä jopa väestön pakkosiirtopolitiikasta. Ainakin siinä Kokoomuksessa näyttää olevan niitä, jotka suhtautuvat asiaan järkevästi. SDPkin pystyy aina paljon järkevämpään politiikkaan, jos ei pidä hallitusohjelmassa sitoutua sulle-mulle -politiikkaan. Keskustan kanssa aina pitää ja tässä mielessä demareita voi kyllä moittia vellihousuilusta.

    Luulen, että pääkaupunkiseudun asukkaiden keskuudessa varsinkin Keskustan äänestäminen lähtee laskuun, kun havaitaan alueellistamispäätösten tulevan koskettamaan varsin monia perheita tavalla tai toisella. Kun konkreettisesti aletaan nähdä, mitä Keskustan alueellistapolitiikka oikein on, se näkyy kyllä äänestysratkaisuissa. Tämä on tietysti asian positiivinen puoli. Vielä kun ihmiset ymmärtäisivät sen valtavan rahallisen kuppaamisen, jota keskustalainen politiikka tarkoittaa, niin eiköhän Keskustan kannatusluvut tippuisi täällä reilusti alle sen nykyisen 5 %:n.
  18. Kysymyksesi on tietysti vaikea. Materialismin ja vapuksien yms. osalta kysymys on siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Näkisin esim. edesmenneen sosialistisen todellisuuden vähemmän vapautta ja enemmän materialismia korostavana.

    Uskonnosta irtaantumista alkoi tapahtua enenevässä määrin teollistumiskehityksen ajoista lähtien. Teollistuminen loi vaurautta ja vauraus vapautta olla enemmän oma herransa kuin jättäytyä kohtalon tai ylempien voimien ohjattavaksi.

    Mutta kuten sanottu aihe on hankala ja se vaatisi pitkää ja vivahteikasta pohdiskelua, mihin en tässä aio ryhtyä. Vastauksen löytämistä voi yrittää sieltäkin, kun kysyy mihin inhimillisiin tarpeisiin uskontoa on tarvittu ja miten nuo tarpeita on alettu ja kyetty tyydyttämään muilla keinoin. Tässä tiedon lisääntyminen ja avautuminen sen etsiskelyyn on myös merkityksellisestä. Ihmiset selittävät aimemmin tuntemattomata asiat Jumalan johdatuksella, mutta esim. luonnonilmiöiden uudet selitykset ovat vieneet pohjaa uskolta. Materialismi puolestaan on lisännyt mahdollisuuksia hallita tai tuntea hallitsevansa omaa elämäänsä aikaisempaa paremmin.
  19. Kysehän ei ole periaatteessa mistään vähemmistöjen etujen ajamisesta, vaan tasa-arvon edistämisestä. Tasa-arvoa edistetään toisinaan enemmistön etuja ajamalla, toisinaan vähemmistön. Avainsana ei siis ole vähemmistö tai enemmistö, vaan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
  20. Olet ymmärtänyt edistyksellisyden hyvin kummallisella tavalla. Lähdet ikään kuin siitä, että edistys on sama kuin rajaton vapaus vailla mitään rajoja tai mitään rationaalisuutta. Tässä onkin suurin harhakäsityksesi. Edityksellisyys ei perustu vapauden lisääntymiseen anarkistisesti. Edityksellä täytyy olla funktionsa ja rationsa.

    Parisuhdekymyksissä perusteena on ihmisten välisen tasa-arvon ajaminen, ei vapaus mihin vain sinänsä. Seksuaalisen suuntautumisen osalta on tosiasia, että kautta historian sekä ihmiset että myös eläimet ovat olleet sekä hetero- että homoseksuaaleja.

    Sen sijaan eri lajit eivät pariudu keskenään. Eri lajien kesken on tosin kanssakäymistä. Eläimiä voidaan pitää ystävinä. Joillakin ihmisellä voi esiintyä eläinteen suuntaan sukupuolista korvikekäyttäytymistä, mutta se on erittäin harvinaista. Lisäksi on otettava huomioon se, että tasa-arvoperuste lähtee kahden tasavertaisen sopimuksesta. Ihminen ja eläin eivät ole tasavertaisia, vaan eläin on aina ihmisen alistama.

    Mikä siis on varsinainen pointtisi ja perustelusi sille, ettei esim. homoparien suhdetta voitaisi tasa-arvo perusteena rekisteröidä, kun tuolla reskisteröimisellä on rationaalit syyt.

    Islamilaisten osalta länsisiirtoilaisuus toimii pitkällä aikavälillä islamia vastaan. Siirtolaiset länsimaistuvat, mikä tarkoittaa materialismin voittoa uskonnosta. Sen jälkeen he ovat vapaat kehittämään yhteisöä edistyksellisesti. Siis sitten kun on vapauduttu islamin kahlehtivasta vaikutuksesta. Harsi Ali kritisoi nimenomaan myös sitä, että länsimaat kohteliaisuussyistä suivaitsevat sellaista, mikä ei länsimaisten tasa-arvokäsitysten mukaista.
    21. 1251 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt