mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Uskonnon opetuksen pakollisuutta puoltaa mielestäni se, että moraalikäsityksemme ja sitä kautta elämänmallimme pohjautuu kristillisen uskon omaksumiseen. Esimerkiksi luterilaisen työmoraalin olemme sisäistäneet täydellisesti. On hyvä olla tietoisia siitä, mihin jokapäiväisen elämämme merkittäviltä osin perustuu tai mikä sen puitteita säätelee. Ehkä tämä oli hieman voimakkaasti sanottu, muta toivon lukijan havaitsevan mitä ajan takaa.

    Suomessa uskonnon opetus on ollut ns. tunnustuksellista. Tämä tunnustuksellisuus alkaa olla kylläkin vain merkitystä vailla oleva sana todellisuuden takana. Rehellisyyden nimissä olisi päästävä eroon kaikesta tunnustuksellisesta opetuksesta ja pyrittävä vai tavanomaiseen tiedonvälitykseen.

    Uskonnon opetuksen voisi aivan hyvin korvata kokonaan elämänkatsomustiedon opetuksella. Siinä yhteydessä uskontomme voisi läpikäydä riittävässä laajuudessa. Elämänkatsomustiedossa uskonto suhteutuisi myös muuhun filosofiseen yhteiskuntarakenteeseen tai pikemminkin sen perustaan. Ihminen pitäisi vapauttaa jo lapsesta ajattelemaan eikä tunnustamaan jotain valmista.
  2. Ihan meinasin taas peljästyä, hui sentään. Olen yrittänyt jotenkin samaistua kepuleihin ja siksi olen opetellut vähän heidän kieltäänkin. Tämä siksi, että pääsisin ymmärtämään kepulaisuutta ikään kuin sisältä päin, omaksumaan kepulaisen ajattelumaailman ja elämisen menon. Tuo lautamies Alatölviöltä sopiikin hyvin siihen tarkoitukseen. Se auttaa näkökulman löytämisessä, kiitos siitä.
  3. Tragikomediaksi minäkin sitä luonnehtisin, koska kyllä se kaikki kauheus ja surkeus pitää yrittää nähdä myös humoristisessa valossa. Lisäksi kepulaisuuteen sisältyy paljon ilmeisen tahatonta humorismia. Itse eivät sitä kyllä oikein aina tajua.
  4. Keskustassa on enemmän särmää kuin muissa puolueissa. Muut suuret puolueet keskittyvät vaan tylsän asiallisesti hoitamaan yhteisiä asioita puolestamme, mutta Keskusta panee peliin aina muutakin. Milloin rötöstellään, milloin väyrystellään, milloin pekkaroidaan ja nyt jo karpeloidaan, milloin valehdellaan ja petetään, milloin ollaan iltalypsyllä, milloin erotaan, milloin ollaan suhteessa jonkun salarakkaan kanssa ja puhutaan samaan aikaan perhearvojen tärkeydestä, milloin kauhistellaan homoliittoja jne.

    Kyllähän tässä Keskustassa on markkinatermein ilmaistuna jatkuvasti draivi päällä. Sehän on kuin joku Benny Hill -show suomalaisena versiona.

    Jotkut vakavammin asioihin suhtautuvat haluavat kiinnittää huomiota siihen, miten paljon hallaa Keskustapuolue on maallemme sotien jälkeen aiheuttanut. Olen olleet jatkuvasti kaikessa jäljessä naapuristamme sivistysvaltio Ruotsista juuri tällaisen kepulaisen metsäläisperinteen ja siihen liittyvän konservatismin vuoksi. Ei se ole mitenkään kummallista, että meitä lahden toisella puolen on katsottu vähän nenänvartta pitkin. Se on vähän samanlainen suhde kun meillä on itärajan takaiseen naapuriin. Joka on käynyt esim. rajantakaisessa Karjalassa, ymmärtää mistä puhun. Ihmisten toiminta ei siellä tähtää lainkaan yhteisen edun ajamiseen, vaan kaikki on retuperällä, kun ajetaan jos minkälaista yksityistä etua. Meillä Suomessa tämä yksityisen hölmöläismallisen edun ajaminen on keskittynyt Keskustaan. Oma edunvalvonta ajaa aina koko maan edun edelle. Ruotsissa asia ei ole ollut tällainen pitkiin aikoihin, mutta siellä Centern-puolueen kannatus onkin 5 %.

    Korhonen sanoo olevansa sivistäjänä täällä. En halua itse mestaroida, joten kutsuisin kirjoituksiani herätteiksi. Jos vaikka edes vähän ryhdyttäisiin miettimään Keskustan aikaansaannoksia ja poliittisen kähminnän suhdetta koko kansan etuun. Olen havainnut, että tavallani ajattelevia noin yleisesti ottaen on Keskustapalstalla paljonkin. Hyvin useat ottavat kriittisesti kantaa Keskustaan huomattuaan Keskustan politiikan suuren mädännäisyyden ja vahingollisuuden.

    Ei kannata kuitenkaan elätellä suuria toiveita. Asiat muuttuvat hitaasti mutta varmasti parempaan suuntaan. Ruotsi on käynyt meitä vuosia edellämme ja kyllä me kohti sitä samaa suuntaa olemme menossa. Siinä ei ole sijaa enää menneille ajoille. Ei Ruotsissakaan ole mitään kuningaspuoluetta, joka ajaisi 1600-luvun aikaa Ruotsiin takaisin. Siellä katsotaan eteenpäin, mutta meillä Keskusta hapuilee aina menneeseen.

    Jarrumiehiäkin tarvitaan, mutta Keskusta on jarrumies sanan negatiivisessa merkityksessä. Keskustan jarruttelun motiivina on vain oman kannatuksen vaaliminen ja se on juuri sellaista kuningaspuolueen ajattelua, vaikka kuninkaiden ja hovien aika on ohi. Kekkonen oli toivottavasti viimeisin kuninkaamme.
  5. Tänään ilmestyneessä Hesarin Nyt-liitteessä ministeri ja hänen sijaisensa eli Paula Lehtomäki ja Mari Kiviniemi kertoilivat, että setämiesten käsitykset perhearvoista eivät suinkaan ole mikään Keskustan kanta. Kovin ovat vaan Lehtomäki, Kiviniemi ja Jäätteenmäki Matti Vanhasella vahvistettuna jääneet näissä asioissa vähemmistöön. Setämiehet jyrää Keskustassa miehen mallin puolesta.
  6. Taulun kopiominen mökkikäyttöön voi olla työlästä, mutta hauskaa. Olenhan kai kertonut harrastavani öljyvärimaalausta. Piemeämpiin mökkeihin riittää hyvälaatuisen valokuvakopionkin ottaminen.

    Mitä tarkoitat julkisella esittämisellä. Tämä on minulle vähän vieras alue, mutta onko niin, että esim. ravintolat maksavat vielä jotain erillistä Teosto-maksua soittaessaan tanssimusiikkia gramofoneista.

    Vuokraamisessa minä ostan tuotteen tietyksi ajaksi käyttööni. Tähän saakka meni ihan oikein. Minä en aio syödä levyä, mutta otan siitä kopion katsellakseni sisällön myöhemmin. Käytän siis tuotetta tavalla, joka on vuokrasopimuksessa ja laissa hyväksytty. Voin myös katsoa elokuvasta ensin lopun ja vasta sitten alun. Tätäkään vuokraaja ei pyri estämään. Vuokrasopimuksessa ei pakoteta minua katsomaan elokuvaa kertaakaan tai voin halutessani tehdä sen vuokra-ajan puitteissa niin monta kertaa kuin ehdin. Sen jälkeen kun tuote on ollut sovitun ajan käytössäni palautan sen tietysti vuokraajalle. Voin ottaa levystä myös valokuvan yksityiseen käyttööni, jos näen sen järkeväksi. Diili ei siis rajoitu pelkästään johonkin katseluun tai kuunteluun.

    Vuokratessani ostan tuotteeni tarkasti ottaen yksityiseen käyttöön. Tämä mahdollistaa sen, että myös muut kuin minä voi katsella tuon elokuvan. Tai jos ei viitsi katsella, niin pähkäille vaikka sen kansikuvaa.
  7. Muistaakseni laissa puhutaan kopioimisesta yksityiseen käyttöön. Se on vähän eri asia kuin suppeampi oma käyttö. Yhdessä asuva perhe miellettäneen tässä suhteessa samaksi "yksityisyydeksi". Muu laintulkinta ei ole mielestäni mahdollista, koska se johtaa mahdottomiin tilanteisiin, johon lainsäätäjä ei ole voinut pyrkiä.

    Kopioinnin olen voinut suorittaa joskus minä, joskus joku lapsistani. Jos olemme ostaneet tuon levyn kollektiivisesti, meillä on kaikilla senkin puolesta oikeus kopiontiin. Lasteni levyt on usein heidän yhteisesti ostamiaan juuri samankaltaisen musiikkimaun vuoksi. Minä tai joku muu on voinut toki joskus antaa rahat, kun lapset olivat vielä lapsia eikä täysikasvuisia kuten nyt. Itse en sentään ala mitään Uniklubeja ja Negativeja kuuntelemaan. Nightwish ja Kwan kyllä kelpaavat kaikillekin.

    En siis kerro rikkovani lakia, vaan asia on pikemminkin niin, että sinä et tunne lain sisältöä. On myös huomattava, että levyn maksuton lainaaminen ei ole kiellettyä, joten myöskään siitä tehdyn kopion lainaaminen ei ole kiellettyä.
  8. Et voi kopioida tekstiä syytteessä olevalle kaverillesi, koska et silloin kopioi sitä omaan käyttöösi. Itsellesi voit se kopioida oikeudenkäyntiä varten. Oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääsääntöisesti julksia asiakirjoja, joten niihin on pääsy kenellä tahansa. Juristien laatimia asiakirjamalleja on myös vapaasti käytössä ja niitä myös käytetään. Tavallisesti oikeusjutut ovat sen verran erilaisia keskenään, että tuskin kopioinnista paljon hyötyä olisi kaverillesi. Juttujen omaleimaisuus vaatii yleensä räätälöintiä. Jos laatisin sinulle esim. testamentin, voitaisiin tehdä niin, että alkuperäistä säilytetään toimistoni kassakaapissa tai pankkiholvissa ja sinä otat kopiot siitä, että voit kotona rauhassa pohtia, olisiko mahdollisesti tarvetta muuttaa testamenttia tai repiä se. Tällöin se tulisi "varmuuskopioksi" omaan käyttöösi eikä minullakaan olisi mitään syytä laittaa paperiin jotain suojamönjää, joka estäisi sen kopiomisen.

    En ole saanut levyn ostettuani oikeutta kuunneltaviin kappaleisiin. Siinä olet oikeassa enkä ole sellaista väittänytkään. Olen saanut oikeuden tuohon levyyn, jossa nuo kappaleet ovat. En edelläänkään ymmärrä miksen voisi tehdä kopiota tuosta levystä omaan käyttööni, kun olen sen kerran ostanut. Lauluntekijöiden esityksiä on mahdollista myös nauhoittaa radiosta tai teeveestä ja tehdä niistä vaikka sata kopiota omaan käyttöön. Ei tässäkään nauhoittamisessa kenellekään synny oikeutta itse kappaleisiin, mutta nauha jolla esitys on, on nauhanomistajan oma.

    Jollei tällaista logiikkaa noudatettaisi lainsäädännössä, tultaisiin aivan mahdottomiin tilanteisiin. Jos ostaisin esim. taulun seinälleni, minun pitäisi sinun logiikkasi mukaan estää muita katsomasta sitä. Jos tulisi esim. vieraita, minun pitäisi vetää pressu taulun eteen, koska vieraat eivät ole maksaneet siitä ja eivät siten ole oikeutettuja sitä katselemaan. Vasta jos he suorittaisivat taulusta maksun myyjälle, he voisivat käydä katsomassa taulua laillisesti luonani.

    Kysymys ei ole siitä, että rikkailta pitää ottaa sen vuoksi, että he ovat rikkaita. Kuluttajan suoja ja kuluttajan oikeudet lähtevät siitä ajatuksesta, että myyjä ja valmistaja ovat markkinoilla vahvempi osapuoli ja tämän vuoksi kuluttajaa tulee suojella. Myyjän ja valmistajan on vastattava tuotteen virheistä, koska heillä on mahdolliusuus vaikuttaa asiaan. Jos siis kyetään valmistamaan vahingoittumattomia cd-levyjä, olisi hyväksyttävämpää vaatia varmuuskopioinnin kieltämistä. Kuluttajat eivät myöskään aina tiedä, että tuotteen alkuperäiseen vikaan voi vedota vielä vuosienkin päästä takuun eli valmistajan haluaman vastuurajoituksen mennessä umpeen. Kuluttajat mieltävät yleensä tällaiset takuut omaksi turvakseen, vaikka todellisuudessa valmistaja pyrkii niillä rajaamaan lainmukaista virhevastuutaan. Yleensä se mikä on takuussa luvattu, tulisi ihan jo lain mukaankin korvata.

    Kyse ei siis ole varastamisesta, vaan heikomman osapuolen suojaamisesta, jotta markkinoilla oltaisiin tasavertaisempia. Elinkeinopiirithän ovat kovasti vastustaneet esim. ryhmäkannetta, jolloin suuri joukko kuluttajia voisi samalla kertaa perätä oikeuksiaan. On varsin kummallista, ettei haluta kaikkia tuotteiden virheitä kaikille yksinkertaisessa prosessissa, jos sellainen virhe on olemassa.

    Ministeri Karpela ajaa tässä kansainvälisten levy-yhtiöiden asiaa, vaikka on suomalaisten ihmisten valitsema kansanedustaja. Moni voisi olettaa, että tällainen henkilö ajaisi mielluummin keskustalaisten kuluttajien oikeuksia. Onhan tämä Karpelan edunvalvonnan suunta hyvä kai tuoda äänestäjille ja varsinkin nuorille tiedoksi, joihin tämä karpelointi eniten vaikuttaa.

    Minusta on lainsäädäntöä valmisteltaessa syytä ottaa huomioon kaikki seuraukset. Pitää asettaa myös vastakkain se, onko parempi suosia kuluttajia vai piratismin kasvua. On myös syytä kysyä, kumpi on levy-yhtiöiden kannalta parempaa, laajat kopiointioikeudet vai piratismin kasvun uhka. Tällaisellä vertailulla mm. päädyttiin siihen, että alkoholiveroa lasketaan Suomessa, koska muutoin viinaralli Viroon kiihtyy.

    Se mitä minä teen ei välttämättä ole yleisesti hyväksyttyä. Se voi myös johtua siitä, etteivät ihmiset tunne oikeuksiaan, vaan uskovat niitä tekstejä, joita on esim. videokasetteihin liitetty. Niissähän kerrotaan erilaisista kielloista käyttää levyä, muttei siitä, mihin tarkoitukseen levyä voi käyttää. Vain tarpeeksi valistunut kuluttaja tietää, että kopioiminen omaan käyttöön on lain sallimaa.

    Kun ostan kaupasta makkaran, minun ei ole pakko syödä sitä heti samana päivänä, vaan voin tehdä sen huomennakin, jos säilytän makkaraa jääkaapissa. Samalla tavalla levyn kopioiminen mahdollistaa tuotteen kuluttamisen seuraavana päivänä. Sitä ei tarvitse panna jääkaappiin, vaan esim. tietokoneen kovalevylle säilöön. Mikä on siis levyn vuokraajan menetys siinä, että katson elokuvan tämän päivän sijasta vasta huomenna. Paljonko hän tällaisessa sosialisoinnissa menettää, vai pitääkö myyjällä olla oikeus myös määritellä se, milloin kuluttaja katsoo jonkun elokuvan tai syö makkaransa.
  9. Itse otan useinkin varmuuskopioita esim. cd-levyistä. Kopiotahan ei ole pakko ottaa heti toiselle levylle, vaan levy voidaan kopio tietokoneelle ja tarvittaessa polttaa levylle. Minulla on kaksi lasta, joilla on samanlainen musiikkimaku ja jotka haluavat eri paikoissa kuunnella samoja levyjä, jotka juuri nyt ovat heidäm mielestään "must". Kopion olemassaolo on tällaisia tilanteita varten kovin kätevää.

    Eduskunta säätää lait, mutta jostain vaan se esitys laiksi sinne eduskuntaan pulpahtaa. Ja siinä esityksessä näkyy asiasta vastaava ministerin kynänjälki. Toivotaan, että eduskunnassa huomataan Karpelan olevan vain kansainvälisen levybiseneksen lobbaama tyhmä uhri.
  10. Jos minä ostan kaupasta itselleni cd-levyllisen musiikkia ja otan tuosta kopiosuojatusta levystä varmuuskopion ohittaen tuon kopiosuojauksen, mikä on mahdollista ja helppoakin, niin mitä sosialistista puuhaa tämä oikein on? Kenen taskulla silloin käyn? Minusta tuon kopion käyttäminen rinnan alkuperäisen kanssa ei edes ole kovin sosialistista. Voin esim. pitää alkuperäistä kotisoittimessa ja kopiota auton soittimessa niin, ettei minun tarvitse aina siirrellä tuotetta paikasta toiseen. Nuoret taas voivat käyttää samalla lailla alkuperäistä kotisoittimessa ja kopiota esim. kannettavassa cd- tai mp3- soittimessa. Elokuvien osalta taas on kätevää, että alkuperäisiä säilytetään kotona ja kopiota mökillä sadepäivien varalta.

    Nykyisin näistä tyhjistä aihioista maksetaan teosto-maksuja, vaikka ei ole edes tietoa siitä, kopioidaanko aihioille tekijänoikeusmaksullisia tuotteita.

    Ministeri Karpela on tässä lähinnä kansainvälisten levy-yhtiöiden juoksutyttönä. Levy-yhtiöt pelkäävät myyntinsä alenevan, jos nuoret kopioivat toistensa levyjä tai imuroivat niitä netistä. Tosiasiassa tällainen kopiointikielto olisi piraattikauppiaille etu, kun heidän tuotteensa kävisivät paremmin kaupaksi. Piratismi on tähänkin saakka ollut laitonta, mutta silti se kukoistaa. Nuoret siis sirtyisivät entistä aktiivisemmin ostamaan musiikkinsa Tallinnasta.

    Kopioiminen voi olla elokuvien kohdalla myös järkevää katselutilanteen ajallista siirtoa. Itse olen kopioinut tässä tarkoituksessa esim. vuokraamiani videoita tai dvd-levyjä, kun en ole syystä tai toisesta ehtinytkään katsoa sitä ennen palautusaikaa. Tällaisen kopion ottaminenhan on lain sallimaa omaa tarvetta varten. En näe katseluoikeuden siirrossa mitään sosialismia, mutta sinä ehkä sen koet sellaisena. VHS-videoiden nauhoitusmahdollisuus tällaisena kopiointina jäänee edelleen, mutta kopiosuojattujen dev-elokuvien osalta puuha muuttuu laittomaksi, jos esitys menee läpi.
  11. Ennen ainakin ohjelmistovalmistajat kehottivat ottamaan ohjelmista varmuuskopiota, koska on aina mahdollisuus, että tuote vahingoittuu ja tulee käyttökelvottomaksi. Tämä on aivan talonpoikaisjärkeistä toimintaa. Varaudutaan siltä varalta, että vahinko sattuu vaikkei sitä toivotakaan. Nyt tällainen varautuminen halutaan estää lainsäädännöllä. Seurauksena on se, että kuluttaja joutuu ostamaan uuden tuotteen rikkoutuneen tilalle. Tällaista ongelmaa ei synny, jos varmuuskopionti säylytetään laillisena kuten tähänkin asti. Minun oikeudentajuuni ei mahdu se, että huolellista kuluttajaa "rangaistaan" siitä, että hän ei saa ottaa varmuuskopiota ja näin suojella omaisuuttaan. Kyse on vähän samasta kuin säädettäisiin laki, jonka mukaan omaisuutta ei saa säilyttää lukitussa tilassa. Ei voi olla oikein, että tällaisesta myyjän etuja ajavasta lainsäädännöstä kaikki haitat kasátaan kuluttajan niskoille. Sen vuoksi olisi oikeudenmukaista, että kuluttaja saisi ilmaiseksi kopion ostamansa viottuneen levyn tilalle, kun häneltä viedään mahdollisuus itse suojella omaisuuttaan.

    Ilmapalloista levyt erovat siinä, että ilmapallo on tarkoitettukin vain kertakäyttötuotteeksi. Jos pallo kestää vapun yli, niin hyvä on. Ilmapallon särkymisvaara on niin todennäköinen, että kuluttaja sen myös mieltää ostopäästöstä tehdessään. Sen sijaan levyjen viottumisvaara on poikkeuksellinen ja huonommin ennustettava. Levyjä on tarkoituskin yleensä käyttää vielä vuosienkin päästä ostohetkestä. itselläni on 60-luvulla hankittuja vinyylilevyjä, jotka toimivat edelleen, mutta viime vappuna hankitut ilmapallot ovat kaikki jo särkyneet.

    Erityisen onnettomaksi uuden kopiointikiellon tekee se, että laki kohdistuu voimakkaimmin lapsiin ja nuoriin, joilla muutenkin on kaikkein vähiten rahaa käytössään. Toisaalta olisi nyt hyvä jos Karpela ja Keskusta voimakkaasti puoltaisivat lakia, jotta nuorisokin sitten osaisi paremmin valita sen puolueen, jota tulevaisuudessa äänestelee.
  12. Kopiointikieltoa on esitetty laissa. Väärinymmärrys saattaa liittyä siihen, ettei kieltoa ole sanktioitu rikosoikeudellisesti eli kiellon rikkomisesta ei seuraa rangaistusta. Mutta kiellon rikkomisesta voi seurata vahingorvausvastuu. Vahingorvausvastuu saattaa sanktiona olla tässä tapauksessa vielä paljon epäoikeudenmukaisempi kuin rangaistusvastuu. Vahingorvauksen vaatiminen voidaan nimittäin ulottaa myös lapsiin ja lapset ja nuoret ovat enimmäkseen juuri niitä, jotka esim. musiikkilevyjään kopioivat. 7-vuotias voi joutua vahingonkorvausvastuuseen, mutta vasta 15-vuotias rikosvastuuseen.

    Tätä kopiointisuojauksen rikkomista ei kyetä myöskään millään järkevällä tavalla valvomaan. Kiinnijääminen on täysin sattumanvaraista eikä lopettaisi kopiomista. Nuorten kunnioitus lakia kohtaan voi kyllä yleisesti vähetä, koska tämä asia koetaan erityisesti nuorison piirissä bullshittina, jonka tarkoitus on vain haitata nuorten musiikin kuuntelua yms.
  13. Välttämättä ei olisi tapahtunut mitään sen kummempaa. Kekkonen oli juonittelija ja hänen olisi pitänyt olla myös tässä juonikas.

    Yksi vaihtoehto olisi ollut se, että koko asia olisi vuodatettu kansainväliseen tietoisuuteen niin, että esim. Amnesty International olisi pitänyt loikkausasiaa esille. Varmasti myös Länsi-Saksa olisi takertunut tähän kysymykseen, koska se itse otti jatkuvasti vastaan DDR:stä tulevia loikkareita. Kun asialle olisi tullut kiusallista kansainvälistä huomiota, Suomella ja Kekkosella olisi ollut siinä peruste venäläisiä vastaan. Eli emme voi luovuttaa noin vain loikkareita takaisin, koska Suomi on jatkuvasti sen vuoksi kiusallisella tavalla länsimaiden ja ihmisoikeusjärjestöjen hampaissa. Tämän vuoksi Suomen tulee tutkia jokainen tapaus erikseen ja käsitellä sitä Suomen lakien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta. Loikkarin palauttaminenkaan ei tule kysymykseen, koska Suomessa ja NL:lla ei ole rikoksista epäiltyjen ja rangaistukseen tuomittujen luovutussopimusta. Jos loikkaria ei Suomen lakien mukaan voidaan varmistaa turvapaikkaan oikeutetuksi, hänelle annetaan mahdollisuus lähteä johonkin sellaiseen maahan, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

    Kyllä venäläisetkin osaavat lehtiä lukea, jos Suomea olisi kansainvälisesti painostettu toimimaan sopimusten mukaan. Näin Suomella olisi ollut hyvä syy toimia moraalisesti oikein asettumatta liian uhmakkaasti NL:a vastaan.

    Koivisto kyllä jatkoi Kekkosen linjaa, mitä ei Koivistolle miksikään meriitiksi voida lukea. On kuitenkin muistettava, että Kekkonen loi tämän aktiivisen ystävyyspolitiikan, johon sitten totuttiin ja sen säännöillä pelattiin. Tämä on juuri hyvä esimerkki siitä, mihin tällainen aktiivisuus johti. Aktiivinen ystävyyspolitiikka tarkoitti vastapuolen mielistelyä omanvoiton pyynnin tarkoituksessa. Me saimmekin tällä pelillä taloudellisia etuja, mutta moraalinen hinta siitä on aika kova. Se että Kovisto ei muuttanut Kekkosen luomaa käytätäntöä, ei tee tyhjäksi Kekkosen luoman "ystävyyspolitiikan" moraalista arviota. Murhastakaan ei vapauteta syytteestä, vaikka joku toinenkin murhaisi.
  14. Palaan Petainiin ja Lavaliin. Ranskassa eivät kaikki suinkaan suostuneet elämään epäinhimillisen vääristyneisyyden kanssa. Norjassakin oli quislinginsa, mutta oli myös alistumattomia. Nämä kansallisen turvallisuuden vuoksi uhrautuneet ovat kai myös mielestäsi maidensa sankareita ja heitä arvostelleet joitaisivat ainakin psykoanalyytikon piinapenkkiin, jotta ymmärtäisivät paremmin isäuhmansa taustat.

    Ei se ole mikään lasselehtisvitsi, jos peräänkuuluttaa inhimillistä vaihtoehtoa. Johonkin on raja vedettävä, kun edetään moraalisesti yhä syvemmälle perimmäisten inhimillisten kysymysten äärelle. Ei kai Kekkonenkaan kaikkea ollut valmis myymään. Hänhän vastusti mm. yhteisiä sotaharjoituksia, joissa tuskin olisi oikeasti ammuttu ketään. Kekkonen löi nyrkkiä pöytään myös venäläisille siinä, että Suomesta ei tehdä sosialistista valtiota, vaikka koko muu maailma sellaiseksi muuttuisi.

    Suomettumisen ongelma oli juuri siinä, että me Kekkosen johdatukselle menimme joidenkin sellaisten rajojen yli, jota ei voi häpeämättä ja syyllisyyttä tuntematta taakseen jättää. Olemmahan niin kovin herkkiä esim. muutamien juutalaisten luovuttamisesta Saksalle, miksi emme siis tässä.

    Jos lähdetään aina hakemaan hyvää hyvää syytä väärälle toiminnalle, ollaan hukassa. Silloin kaikki on sallittua. Bush tekee siis aivan oikein, kun hänet on pakotettu siihen kansallisen turvallisuuden nimissä. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, koska Bushin retoriikan mukaan paha saa silloin meidät pauloihinsa.

    Kun meillä on siis elintärkeitä kansallisia etuja turvattavana, kannattaa harjoittaa AKTIIVISTA ystävyyspolitiikka USAn Bushin kanssa a la Lipponen tai Neuvostoliiton kanssa malliin Kekkonen. Sinä olet muistaakseni ollut vaatimassa kyllä Lipposelta katumusta jostain epämääräisestä suunnitelmasta, mutta Kekkosta voi ylistää täytettyjen tekojen perusteella.
  15. Vaihtoehtona olisi ollut inhimillisyys. Rajaloikkarit olisi voitu kuskata "Tornioon" kuulusteluihin. Sitten heidät olisi viety Haaparantaan johtavalle sillalle, pantu silmät kiinni pariksi minuutiksi ja sanottu illalla, että juoskaa kohti auringolaskua niin lujaa kuin kintuistanne pääsette. Venäläisille olisi selitetty, että loikkareita ei ole saatu kiinni, minkä vuoksi on luultavaa, että he ovat uponneet johonkin suohon ennen kuin pääsivät edes tälle puolen. Sitten olisi vielä kehuttu venäläisiä siitä, että heidän aitansa on niin tiheä, ettei siitä kukaan läpi pääsikään.

    Tällä metodilla Venäjällä olisi levinnyt sana, että Suomeen loikanneet ovat joutuneet kadoksiin.

    Puolustuksesi sopii myös opiksi ranskalaisille. Mitä ihmettä Petain ja Laval olisivat voineet tehdä vaarantamatta kansallista turvallisuutta kuin luovuttaa juutalaiset kuolemanleirille. Minun moraalini on toinen kuin sinun.
  16. Vichyn hallituksen kärkimiehet Philippe Petain ja Pierre Laval tuomittiin Ranskan vapauttamisen jälkeen kuolemaan, joista Petain tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi ja Laval teloitettiin. Nämä herrat ajattelivat myös ranskalaisten parasta toimiessaan yhteistyössä Saksan miehitysarmeijan kanssa ja luovuttaessaan tuhansia Saksasta paenneita juutalaisia saksalaisten käsiin kuolemanleireille vietäviksi.

    Hyviä syitä moraalittomalle toiminnalle löytyy aina kuten edellä oleva esimerkki osoittaa.
  17. Tämän aamuinen Helsingin Sanomat:

    "Tyly linja syntyi vasta 1950-luvun lopulla Urho Kekkosen tultua presidentiksi. Hänen mielestään kaikki loikkarit piti palauttaa, ja niin 1960-luvulla tehtiinkin – jopa suojelupoliisin kannan vastaisesti. 1970-luvallakin ainoastaan kaksi tulijaa sai turvapaikan.
    Palautuspäätöksistä vain muutaman teki Kekkonen itse. Ratkaisevassa asemassa olivat ulkoministeriön virkamiehet, jotka tutkija Pohjosen mielestä olivat "vellihousuja"."
  18. Tutkimuksesta selviää, että Kekkonen kiristi luovutuskäytäntöä. Siihen asti osa sai Suomesta turvapaikan, mutta Kekkonen vaati, että kaikki pitää luovuttaa takaisin.

    Valinta on viime kädessä myös moraalinen. Aika rankka on moraalinen vastuu, kun lähettää ihmisiä varmaan kuolemaan. Kyllä tällaisessa asiassa olisi pitänyt olla varaa venkuloida vastaan ja vedota kansainvälisiin sopimuksiin yms.
  19. Mistä ihmeestä sinä oikein sellaista keksit, että minun mielestäni kehä kolmosen sillä puolen asuvat olisivat jotenkin epänormaaleja tai epäonnistuneita. Enhän minä ole omasta mielestäni missään edes vihjaissut siihen suuntaan.

    Ei tänne etelään tarvitse mitään pakkaantua. Aluekeskukset ovat ihan hyvä ratkaisu muuallakin kuten Oulun seudulla. Oulu mallikelpoinen esimerkki siitä, mihin suuntaan pitäisi pyrkiä. Riittää ihan hyvin kun siitä haulikkokuvioasutuksesta päästään eroon. Tulee se niin hirveän kalliiksi veronmaksajille joka puolella Suomea.
  20. Sulta löytyy kyllä joka asiaan näppäriä linkkejä.
    21. 1252 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt