Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Väitteesi siitä, ettei USAlla olisi enemmän käskyvaltaa kuin muilla jäsenillä on kertakaikkiaan tavatonta lapsenuskoa noinkin kokeneelta ihmiseltä. Anteeksi näin jyrkkä ilmaisu. Natossa ei takuuvarmasti liikahda mikään, ellei sillä ole USAn siunausta. Mutta Natossa voi liikahtaa paljonkin, vaikkei sillä olisi kuin USAn siunaus. Paperilla voi lukea ihan mitä vaan jäsenvaltioiden suhteista, mutta Naton alkaessa tositoimiin voima ja valta ovat ne jotka jylläävät.

    Nato ei kai ole päättänyt mennä mihinkään Irakiin, vaan USA joka koonnut sitä varten koalition, joka puolestaan koostuu sattumoisin pelkästään Nato-maista.

    Mielenkiintoinen on tuo kohta, jonka mukaan jos jokin jäsenmaa haluaa apua, silloin yhdelläkään ei ole oikeutta kieltäytyä. Siis jos USA olisi pyytänyt Irakin retkelleen, jota se pitää ennalta ehkäisevänä puolustussotana, apua jäsenmailta, nämä eivät olisi voineet kieltäytyä, koska USAhan joutui sotatoimien kohteeksi 11.9.2002 - sen oman tulkinnan mukaan. Sinä näet asian toisin, mutta kumpi painaa enemmän sinun tulkintasi vai Bushin - käytännössä.

    ai jos Irakin joukkoja nyt hyökkäisi Turkkiin ja Turkki pyytäisi jäsenmaiden apua, olisi mentävä apuun. Myös suomalaisten, jos olisimme jäseniä. Näin helppoa se siis on - sinähän sen sanoitkin.

    Natomaihin on hyökätty. Argentiina hyökkäsi Englantia vastaan, Afganistan ja Irak USAta vastaan USAn tulkinnan mukaan. Ja USAn tulkinnan mukaan joku maa on kai hyökännyt myös Turkkiin, Espanjaan ja Englantiin.
  2. Tässä ei haaveilla mistään sosialistisesta rauhanyhteiskunnasta. Jos olet seurannut vähänkään maailman tapahtumia, et ole voinut välttyä huomaamasta, miten jurkästi USAn ja Ranskan (Saksan tukemana) kannat erosivat ja eroavat toisistaan. Ei Ranskassa haaveilla mistään sosialistisesta rauhasta, vaan siellä asetetaan diplomatia sotimisen edelle. Ranska on erityisen kuulu diplomatiastaan, jonka tien se valitsi Euroopan raunioitumisen ja lopullisesti häviämänsä Vietnamin sodan jälkeen. Saksalle hävitty sota oli niin kova opetus, ettei se ole poikennut lainkaan diplomatian tieltä sotilaallisen pakon puolesta puhujaksi. Ranskan ja USAn erimielisyys asiassa johti kiivaaseen sananvaihtoon ja välirakkoon näiden maiden välillä. Puolustusministeri Rumsfeldt kuvasi Saksaa ja Ranskaa vanhaksi Euroopaksi, menneeksi maailmaksi.

    USA on kyllä maailmanrauhan suurin uhka NL:n romahtamisen jälkeen. USAn jatkuva herkkyys puuttua muiden maiden ongelmiin sotilaallisesti luo kriisipesäkkeitä, joilla on taipumus eskaloitua. Tyypillisiä sekaantumistapoja ovat olleet puuttuminen Indonesian sisäisiin vallanjakokysymyksiin väkivaltaista ratkaisua tukemalla ja Irakin tukeminen Iranin sodassa. Irakin tukeminen meni jopa niin pitkälle, että on väitetty Saddamin toimineen hyvässä uskossa, kun hän miehetti Kuwaitin. Siis hänen on väitetty luulleen, että USA siunasi operaation. USA ei lankaan pahoitellut sitä, että Saddam käytti aikoinaan kaasuasetta Irania ja kurdeja vastaan. USA on eri puolilla maailmaan pyrkinyt likaisella pelillään vaikuttamaan maiden sisäisiin asioihin kuten Indonesian lisäksi Chilessä ja Väli-Amerikassa.

    USAn uhittelu tuli näkyvästi esiin juuri Irakin kysymyksessä. USA ei halunnut asiaa hoidettavan YK:ssa, vaan se lähti omin päin hyökkäämään. Sota piti saada hinnalla millä hyvänsä. USA on erittäin imperialistinen valtio, jota pitää varoa vähintään yhtä paljon kuin meidän suomalaisten niin kammoksumaa Venäjää.
  3. USA ja Nato ovat valitettavasti aika lailla yhtä niin kauan, kun Naton aseistuksesta pääosa on USAn omistamia ja hallittavia. Nato ei voi missään oloissa tehdä sellaisia enemmistöpäätöksiä, jotka olisivat USAn kantaa vastaan. Natossa voidaan kuitenkin tehdä sellaisia enemmistöpäätöksiä, joita joku muu jäsenvaltio vastustaa mutta USA puoltaa. Tämä on vain käytännön realismia, johon olen perehtynyt historian harrastukseni yhteydessä.

    Olet väärässä siinä, että USA-kritiikin juuret olisivat kymän osdan aikaisten rintamalinjojen jatkumoja. Kysymys on siitä, että USAn politiikka muuttui NL:n romahtamisen jälkeen. USA pyrki maailan ainoaksi supervallaksi, jolla olisi herruutta maailmassa muiden yläpuolella. Tämä tavoite on dokumentoitu näiden Bushin hallinnon taustalla toimivien haukkojen ideologiassa jo 90-luvun alusta lähtien. USA pyrkii edistämään kaikin keinoin omia taloudellisia intressejään globaalisti välittämättä siitä, poljetaanko sillä muiden kansojen oikeuksia. USAssa puhutaankin siitä, miksi arabit vihaavat heitä, mutta varotaan kysymästä sitä, mikä motivoi heitä terroritekoihin. Motiivit sivuutetaan ja asettamalla ainoaksi motiiviksi irrationaalisen vihan.

    USA on entistä enemmän kapitalistinen talousmahti, joka tuloerojen kasvu suosimalla köyhdyttää suurimman osan väestöä ja rikastuttaa hyvin pienen osan väestöä eri puolilla maailmaa. Tällainen köyhyyden lisääntymisprosessi on käynnissä nyt varsinkin länsimaissa. Ei siinä paljon auta se, että keskimäräisesti menee lukujen valossa hyvin, jos sitä hyvää ei jaeta kuin pienelle osalle. Keyneslaisen talouspolitiikan aikaudella se, mitä sanot, piti paikkansa, mutta kuten Bod Dylan jo aikanaan lauloi "Times, they are changing".

    Nato ei ole suoranaisesti järjestönä osallistunut sotatoimiin, mutta niissä on kuitenkin käytetty ihan sitä samaa sotilasorganisaatiota ja ase- ja käskyjärjestelmiä. Natomaat ovat olleet valikoituneesti mukana operaatioissa ja silloin on muodostettu muodollisesti erillään oleva koalitio kuten nyt Irakin tapauksessa. Muita kuin Nato-maiden sotilaita ei ole paikalla.

    Ainakin kaksi Nato-maata on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Useampiakin selkkauksia on ollut. Ensimmäinen tällainen lienee kahden Natomaan eli Kreikan ja Turkin erimielisyyksien kiristyminen sodan partaalle. Muistaakseni Turkki joutui myös ensimmäinen Irakin sodan aikaan Irakin hyökkäyksen kohteeksi.

    Ensimmäinen selvä hyökkäys Natomaata kohtaan tai ainakin sellaiseksi tulkittu oli Argnetiinan hyökkäys Englannin hallitsemille Falklandin saarille. Englanti ei pyytänyt muiden Nato-maiden apua, vaan lähetti vain omat sotavoimansa paikalle.

    Toinen hyökkäys oli sitten tämä kuulu lentokoneterrorismi New Yorkiin. Presidentti Bush sanoi tuoreeltaan hyökkäyksen olevan sodan julistus USAlle ja sotilaallinen toimi. USA kokosikin sitten koalition, joka hyökkäsi ensin Afganistaniin ja sitten Irakiin, joiden se katsoi valtiona olleen vastuussa terrori-iskuista eli USAn tulkinnan mukaan sotilaallisesta hyökkäyksestä. Tämä tuorein tapaus kertoo siitä, että jopa kaikkein vahvimmaksi mielletyn Natomaan eli USAhan hyökättiin. Samantapaisia hyökkäyksiä on sitten koettu Turkissa, Espanjassa ja Englannissa, jotka kaikki ovat Nato-maita.
  4. Asenteeni ei ole sen ennakkoluuloisempi ja lukkiutuneempi kuin sinullakaan. Minulle riittää se, että olemme eri mieltä tässä asiassa ja että sinä olet väärässä. Mielipiteideni syistä sinulla ei ole harmainta aavistustakaan. Voin kyllä kertoa. Amerikkalainen yhteiskunta on sillä lailla vapaa, että siellä on mahdolista tuottaa vallassa olevien intressien vastaista tietoa toisin kuin jossain natsi-Saksassa. Tällaiseen hyvin perusteltuun tietoon perustuvat minun näkemykseni. Lisäksi suhtaudun väkivallan käyttöön eettiseltä kannalta kielteisesti. Luulottelusi siitä, että mielipiteeni olisivat perua jostain varusmiesaikaisista kokemuksista on naivia ja minua epäkohteliaasti aliarvioivaa.

    En pääse oikein selville edes siitä, missä olet eri mieltä kanssani. Sotilaiden viisaudesta on puhunut halaistua sanaa. Toin esiin Eisenhowerin ja tunnen kyllä hyvin hänen sotilastaustansa. Eisenhowerhan vastusti mm. atomipommin pudottamisia niiden valtavan tuhovoiman vuoksi. Truman halusi pelotella Stalinia ja se lienee ehkä tärkeämpi syys pommien pudottamiseen kuin Japania vastaan käydyn sodan voittaminen ja nopea päättäminen.

    Kaiken lisäksi kerrot, ettet ole kovin erimielinen kanssani nykyisestä USAsta. Huh, huh, sanon minä - ja silti olet oikopäätä valmis liittymään tämän arvaamattoman roistovaltion johtamaan sotilasliittoon. Minusta tämä on ihan sama systeemi kuin eri puolilla maailmaa toimivien mafioiden suojelurahasysteemi. Tällä logiikalla meillä ei olisi pitänyt olla esteitä liittyä erään toisen roistovaltion johtamaan Varsovan liittoon.

    Sotilaiden viisaudesta ja rauhantahtoisuudesta löytyy kyllä esimerkkejä puolesta ja vastaan. Meilläkin sodan aikaina oli kenraaleja, jotka eivät meinanneet pysyä nahoissaan, kun kuulivat Saksan luvanneen hyvityksiä korkojen kera.

    USAssa sotilaallis-teknologinen kompleksi toimii siten, että sotilaspuolella on ehtymätön kysyntä uusille asejärjestelmille. Aseteollisuudella on taas ehtymätön tarjonta näistä aseista. Poliitikot ja aivoriihiporukka junailevat siinä välissä asioita siihen malliin, että juna menisi mahdollisimman kovaa vauhtia. Aseita testattaisiin sodissa, kauppa kävisi, ja tuotekehittely saisi uutta vettä myyllyynsä ja taas tarvitaan käytännön testejä. Suosistelen todella katsomaan tuon eilisen dokumentin, jos vain mahdollista, koska siinä tämä eri tahojen kohtalonyhteys tuotiin hyvin esille. Sotilaat ovat osa tätä järjestelmää, ei kuitenkaan sen aivot, vaan lähinnä testausjärjestelmä. USAssa sotilaiksi koulutettavien yhteiskunnallinen status on muuten koko ajan laskenut. Armeija on kaikkein köyhimmälle ja epätoivoisimmalle väestölle tie sosiaaliseen nousuun. Sotilaaksi ei ryhdytä vapauden, demokratian ja itsenäisyyden puolustamisen nimissä, vaan palkan ja sosiaalisen aseman takia. Viisaat ovat varoitelleet USAssa myös tällaisen palkka-armeijan vaarallisuudesta, koska se on helposti irrotettavissa mekaanisesti toimivaksi apparaatiksi, kun vain käsky käy.

    Eilisessä dokumentissä haastateltiin kahta lentäjää, jotka lensivät sitä lepakon näköistä taisteluhävittäjää, oliko se nyt F-116. He lensivät kahdella koneella Irakiin sodan ensimmäisenä päivänä ensimmäisinä amerikkalaisina. Heille oli annettu täsmäpommituskoordinaatit, mutta he eivät olleet tietosia siitä, mikä kohde tarkalleen ottaen olisi. Keskenään he kyllä arvuuttelivat sen olevan itse Saddam tai hänen poikansa. Perillä sitten selvisi, että kohde oli tosiaan alue, jossa Saddamin yksi palatsi sijaitsi. Täsmäpommitus tappoi kuitenkin lähinnä vain siviilejä naisia ja lapsia erottamatta. Kaikki Saddamiin kohdistetut kymmenet täsmäpommitukset epäonnistuivat ja surmasivat siiviilejä. Tämä kertoo siitä, kuinka nämä sotilaat tappavat silmät ummessa mitä vaan, kun koordinaatit on annettu. Seurauksena oli siviilien teurastus, koska on osoittautunut, että asevalmistajien mainokset pommien tarkasta osumatarkkudesta ovatkin vain mainoksia ja vahvasti liioiteltuja sellaisia. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka sotilaallis-teknologinen kompleksi on valheellisin perustein asejärjestelmiä kaupatakseen valmis vähät välittämään siitä, että tällainen valheellisuus johtaa lukuisten siviilien kuolemaan ja kärsimyksiin. Amerikkalainen filmiteollisuuskaan ei nimittäin kykenisi samantien pommitusten jälkeen näyttämään niiden todellisia tekaistuja tuhoja saati sitten irakilainen. Teeveessä näytetyt ruumiit olivat ihan oikeasti kuolleita irakilaisia siviilejä. Tottakai suurin syntisäkki tässä ovat sellaiset ihmishengistä piittaamattomat psykopaatit kuin puolustusministeri Rumsfeldt. Häntä ei todellakaan voi erottaa Josef Göbbelsistä kuin pönäkämmän ulkomuodon perusteella.

    En puhu kirjoituksessani mistään muusta kuin mitä siinä seisoo. Rivien välissä ei ole mitään. Suomen puolustukselliset intressit ymmärrän hyvin. Vastakkain on vain se tyypillinen Faust-tarina. Onko meidän littouduttava paholaisen kanssa saadaksemme sen onnen jota se lupaa. Tämä on hyvin raamatullinen stoori kuten tiedät ja muutenkin ikuinen kysymys.
  5. Kysymys on ihan ja se on tässä vähän kyllä pohditattanutkin. Vastauksen antaminen on kuitenkin vaikeaa, mutta yritetäänpä jotain.

    Presidentinvaali on henkilövaali eikä sillä ole suoranaista vaikutusta puolueiden kannatukseen. Viime presidentivaalienkin alla Tarja Halonen taisi vielä tässä vaiheessa olla gallup-tilanteessa neljäntenä. Edellä olivat Usosukainen, Aho ja Rehn. Vaalitenttien alkaessa Halosen ylivertainen asiantuntemus pääsi esille ja muutenin hän onnistui kampanjassa. Aho teki elämänsä töppäyksen menemällä mukaan Halosen lokaamiskampanjaan ja äärikonservatiivisiin painotuksiin. Se vei Ahon tappioon ja tästä on kyllä paljolti kiittäminen myös Kokoomuksen dementiakerhoa Ilaskivi-Kanerva. Erkki Tuomioja oli täysin oikeassa, että Suomen yleisurheilupuntteja Ruotsia kohtaan saataisiin parhaiten tasattua, kun Kanerva lähetettäisiin ruotsalaisten avuksi. Tähän saakka Ilkka Kanervan kultainen kosketus yleensä tuhoaa kaiken jo saavutetunkin.

    Kepulla on esimerkki takavuosilta, kun heidän ehdokkaansa Paavo Väyrynen putosi toiselta kierrokselta. Ei sillä ollut suurta vaikutusta puolueen muuhun menestykseen. Mutta tässä kuten Ahonkin kohdalla on huomattava, että Kepu pyrkii aina eroon luusereista, häviäjistä. Kun Väyrysen nousu alkoi taittua, hänet vaihdettiin Ahoon ja Ahon eteen taas pystytetiin kaikenmoisia muureja ja hänet vaihdettiin Jäätteenmäkeen. Puolueen imagon kannalta epäonnistujat on pyritty pudottamaan perälaudan kautta. Näin myös Jäätteenmäe kohdalla. Jos ja kun Vanhanen tippuu kolmanneksi, hänet luultavasti vaihdetaan johonkuhun uuteen yrittäjään. Tällä tavalla yritetään antaa vaikutelma kuin puolue uudistuisi ja ryhdistyisi.

    Jos Vanhasen annetaan jatkaa tappiollisen vaalin jälkeen, trendi syvenee eli tappiokierre voimistuu myös puoluetasolla. Erityisesti Keskustassa on perinteisesti sen puoluejohtaja paljolti samaistettu koko puolueeseen. Jäätteenmäenhän noste esim. alkoi hyvin onnistuneiden kunnallisvaalien jälkeen hänen vielä tuuratessaan Ahoa.

    Summa summarum: Tappiollinen presidentinvaali ei yksinään riitä viemään Kepua tappioon seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vanhasen jatkaminen puolueen johdossa merkitsee kuitenkin väistämätöntä tappiota. Vanhasen tiputtaminen ja esim. Mari Kiviniemen tai Paula Lehtomäen nostaminen puheenjohtajaksi taas voisi tuoda uutta sykettä. Keskustassa on vaan niin, että naiset varmasti koetaan Jäätteenmäen jälkeen erittäin suureksi riskiksi koko puolueelle. Onhan Keskusta kuitenkin aina ollut hyvin patriarkaalinen puolue. Toki monet muutkin asiat kuten työllisyystilanteen kehitys ja kuntauudistuksen suunta vaikuttavat seuraavissa vaaleissa.
  6. Sana "veropetos" voi olla hieman huonosti valittu, mutta valistunut lukija arvaa kyllä, minkälaisesta petoksesta on kyse jo pelkän otsikon perusteella. Itse Känän jutusta puolestaa asia selviää hyvin. Petoksella tarkoitetaan äänestäjien pettämistä kannatuksen saamiseksi, ei verottajan pettämistä taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi.

    Pelkän otsikon perusteella väitettä voisi pitääkin jonkinlaisena herjaamisena, mutta kun lukee sisällön, petoksen luonne valkenee jokaiselle. On kai oletettava, että otsikko ja juttu kulkevat käsi kädessä eikä otsikoita voi tulkita tekstistä riippumatta. Näin voi hyvin olettaa, että Känä on ilmeisesti maallikkona käyttänyt epätarkkaa, mutta sinänsä kuvaavaa ilmaisua otsikossaan.

    Tässä Känän jutussa esitetyt asiat ovat faktoja kuten hyvin tiedetään. Sehän on pääasia. Sen sijaan monissa Känän jutun vuoksi hermonsa jälleen kerran menettäneen kirjoittajan sepustuksissa ei ole yleensä mitään tolkullista asiaa, vaan pelkästään harhaisia hallusinaatiota eli kaikenlaisia punaisia näkyjä. Ne sopisivat paremmin jollekin okkultismia tai psyykkisiä sairauksia käsitteleville sivustoille.

    Keskustan politiikasta voidaan sanoa yleisemminkin, että sille on tyypillistä katteettomien lupausten antaminen ja äänestäjien pettäminen. Vaalipetoskin on huono sana, kun se on varattu muuhun käyttöön, mutta ehkäpä poliittinen petos äänestäjiä kohtaan on riittävän täsmällinen. Varmaan kerimäkin voi hyväksyä tämän mutoilun vastaavan hyvin Keskustan politiikkaa esim. juuri tässä polttoaineveroa koskevassa asiassa.
  7. Kekkonen olisi toki voinut iloita NL:n kaatumisesta ja sitä on voinut toivoakin. Tähänhän en ottanut lainkaan kantaa. Kerroin vain, että Kekkonen uskoi NL:n pystyssä pysymiseen ja voimistumiseen. Näin siis jos on uskominen siihen, mitä Kekkonen on päiväkirjoissaan kertonut ja mitä Juhani Suomi on meille välittänyt Kekkosen ajatuksenjuoksusta.

    Muilta osin lienee turha vastata, koska jutut eivät liity kirjoitukseeni senkään vertaa enkä ole Kekkosesta mitään NL:n ikiystävää koskaan leiponutkaan. Minusta Kekkonen oli merkittävä valtiomies, joka oli älyltään erittäin terävä ja ulkopoliittisesti taitava. Olen arvostellut Kekkosta lähinnä vain siitä, että tuo ulkopoliittinen taidon näyte edellytti erittäin suurta riskinottokykyä. Hänen pelinsä olisi siis taitavaa, mutta vaarallista. Kekkosen valtapyrkimykset ja sisäpolitiikka sisälsivät suuren määrän sellaista, joka demoralisoi poliittisen elämämme vuosikymmeniksi. Vasta koko K-linjan tukehtuminen kansan tuomioon päästi meidät tästä piinasta.

    Kekkosen ajatuksenjuoksu on voinut olla mutkikasta, mutta politiikassakin kuten taloudessa pätee sanonta "keep it simple". Liian monien lankojen vetely ei onnistu keneltäkään, koska arvaamattomien tekijöiden vaikutus silloin korostuu ja silloin asioiden hallittavuus kärsii.
  8. Keriksen kirjoitus on täydellisessä toiveuni- ja harhamaailmassa elävän tarinointia. Historiallisia kehityskulkuja vääristellään sumeilematta, sysimusta yritetään valkaista vippaskonsteilla.

    ETYK -prosessi oli toki avittamassa kommunismin kaatumista, mutta ei Kekkosen suunnittelemana, vaan vähän niin kuin sattumalta länsimaiden ihmisoikeuskysymyksiä koskevien vaatimusten mennessä läpi. Muutenhan ETYK oli NL:n projekti, jonka tavoitteena oli saada länsimaiden tunnustus Euroopan poliittiselle status quolle eli mm. DDR:n välilliselle tunnustamiselle osana sosialistista blokkia. Tästä neukut joutuivat maksamaan hinnan ihmisoikeuskysymyksissä perääntymisenä ja se muodostui heille lopulta yhdeksi kohtaloniskuksi.

    Toinen neukkuvaltion kaatumiseen johtanut kehityskaari koski asevarustelua. NL pyrki varmasti myös ETYKn avulla hillitsemään asevarustelukehitysä, koska neukuilta alkoivat loppua yksinkertaisesti taloudelliset resurssit asevarustelun kiihdyttämiseen. Ronald Reaganin hallinto ymmärsi tämän ja aloitti viritykset tähtien sota -projektiksi.

    Kenelläkään ei ole kuitenkaan edes harmainta aavistusta siitä, että NL kaatuisi jo 90-luvun alussa. Eikä se ollut mitenkään varmaa silloinkaan, sillä äärikommunistien vallankaappaus olisi voinut onnistuakin. Kekkosella ei ollut minkäänlaisia visioita NL:n kaatumisestaq, päinvastoin hän lähti siitä, että NL on meille ikuinen naapuri. Karjalainen ja Väyrynen olisivat ilmeisesti menneet vielä pitemmälle ja tehneet Suomesta kiinteämmän osan NL:a.

    Ahti Karjalaisen mahdollisuudet presidentiksi olivat melkoisen heikot sen jälkeen, kun Keskustapuolue valitsi selvällä äänten enemmistöllä Johannes Virolaisen ehdokkaakseen. Tietysti senkin jälkeen esitettiin arvailuja siitä, että jollakin NL:sta tilatulla uhalla Karjalainen nousisi valitsijamiesvaalin mustaksi hevoseksi.

    Suomalainen poliittinen juonittelukulttuuri ja demoralisaatio kaatuivat ensin Kekkosen toimintakyvyttömyyteen, sitten Karjalaisen tappioon ja lopulta Väyrysen tappiohin. Kansalaiset panivat lopun demoralisaatiolle ja siinä hyvänä apuna toimi poliittisen pelin ulkopuoliseksi mielletty Mauno Koivisto. SDP:n on paljon kiittäminen Koivistoa menestyksestään. Suomalaiset ovat viehtyneet rehellisyyteen ja Koivisto koettiin rehellisyyden perikuvaksi, kansan mieheksi. Kepulaiset taas koettiin poikkeuksetta poliittisiksi juonittelijoiksi samoin kuin SDP:n Kalevi Sorsa.

    Yllättävää kehityksessä on vain se, kuinka lievän poliittisen tuomion kansa antoi Keskustalle. Olisi luullut, että Keskusta tippuu samaan kategoriaan vasemmistoliiton kanssa ja lähenee hyvää eurooppalaista maalaisliittopuoluetasoa eli 5 prosenttia kannatuksesta kuten sivistysvaltio Ruotsissa on asianlaita.