mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Vain sinun laillasi ajattelevat voivat vetää Akun kommentista tuollaisen johtopäätöksen. Meidänhän pitää kysyä ensin, mikä tuottaa sellaisen elämäntavan, joka aiheuttaa ylensyömistä, ylenjuomista, tupakoimista ja liikunnan vähentymistä. Vastaus on tietysti ns. länsimainen elämäntapa, joka ohjautuu sellaiseksi taloudellisten arvojen ollessa kaiken yläpuolella. Ihmisten nautinnoissa epäterveelliset valinnat korostuvat, kun elämä talouskoneiston oravanpyörän rattaana ahdistaa ja kyllästyttää.

    Kun suomalainen eli vielä 30-luvulla enemmin luontaistaloudessa, liikalihavuutta ei esiintynyt ja useimpien kunto oli hyvä. Auto on ollut hyvä keksintö monessa mielessä, mutta liikuntaa se on kyllä vähentänyt. Nyt sitten ihmisiä halutaan syyllistää ja rangaista siitä, että he kävelevät vähemmän ajaessaan autolla enemmän.

    Kyllä ihmisten terveystottumukset saataisiin muuttumaan parempaan suuntaan, jos epäterveellisiä aineita kartettaisiin korkeamman hinnan, haittaveron vuoksi. Kun hampurilaisbaarien tuotteiden hinnat tuplaantuisivat salaatteja lukuunottamatta monikin voisi valita sen salaatin rasvaisen hapurilaisen sijasta. Kun Helsingin parkkimaksut kymmenkertaistettaisiin ja Keskustasta tehtäisiin kävelykatualue, liikunta lisääntyisi automaattisesti. Kun reaalisia työaikoja lyhennettäisiin, ihmisellä jäisi vielä aikaa liikuntaan syömisen ja nukkumisen ohella. Kun viikonloppuna jätettäisiin teeveeohjelmat lähettämättä, marjanpoimintaan ja hiihtoon jäisi kummasti aikaa. Miksei tällaisia tehokkaampia konsteja esim. Sitran yliasiamestari kehtaa esittää.
  2. Kyllähän kansanterveyttä on hyvä edistää, siitä tuskin erimielisyyttä syntyy.

    Hintapolitiikalla päästäisiin jo hyvään alkuun, kun terveellisiksi tunnetut tuotteet päästettäisiin ruokapöytiin halvemmalla. EU:n suojatullit esim. pitävät kasvisten ja vihannesten hintoja tarpeettoman korkealla verrattuna maito- ja eläinrasvoja sisältäviin tuotteisiin. Tunneetua on kuinka meillä Suomessa yritettii kaikin keinoin pitäytyä rasvapitoisissa maitotuotteissa ja niiden hinta oli välillä alhaisempi kuin esim. rasvattoman kurrimaidon. Vasta Puskan Pohjois-Karjalaprojektit lopettivat tällaisen älyttömyyden. Tupakassa on edistytty hyvin, mutta monet näistä bonusajattelijoista samaan hengenvetoon sanovat, että sellainen on holhousta.

    Liikunta on tärkeä tekijä. Kuitenkin kouluopetuksessa liikunta on usein se, josta nipistetään, kun koululaisille halutaan saada lisää kansainvälistä kilpailukykyä. Yksityisautoilun rajoittaminen pääkaupunkiseudulla pakottaisi monet ottamaan lisäaskelia. Tietokonepelikauppa on takuuvarmasti vähentynyt erityisesti poikien liikuntaharrastuksia. Millainen bonus niille pitäisi antaa?

    Esimerkeilläni olen yrittänyt kuvata sitä, että asian pelkistäminen ja ihmisten syyllistäminen näissä kysymyksissä on kapeakateseisuutta, jossa huomioidaan vain osa asiaan olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Ajatellaan, että vain ihminen yksin on tekemässä valintoja eikä siihen, mikään muu vaikuta. Tämä on elämäntaparasismia, jonka kärki tuntuu kohdistuvan Ahon ehdotuksissa juuri siihen kansalaisryhmään, jolla muutenkin menee kaikkein huonoimmin.

    On myös tehty selvityksiä siitä, kuinka työyhteistön epävarma ilmapiiri lisää työpoissaoloja ja sairastavuutta. Metsäteollisuudessa UPM-Kymmenen jollain tehtaalla oli huomattavan vähän sairastavuutta verrattuna Stora-Enso johonkin tehtaaseen. Jälkimäisessä oli huono työilmapiiri, irtisanomis- ja lomautusuhkia, edellisessä ei. Pitäisikö siis yrityksillekin rakentaa bonusjärjestelmä, jolla työntekijöiden työsuhdeturvaa koskeva epävarmuus voitaisiin poistaa ja siten edistää työn tuottavuutta.
  3. Terveyttä tulee nimenomaan edistää siten, että epäterveellisiä tuotteita verotetaan kovemmin tai asetaan rajoituksia niiden käytölle. Esim. tupakka sisältää erittäin monia haitallisia myrkkyjä, jotka tunnetusti aiheuttavat syöpää. Jos tupakka uutena tuotteena yrittäisi nyt markkinoille, se kiellettäisiin kaikkialla oikopäätä myrkkynä.

    On huomattavan paljon järkevämpää politiikkaa ohjata kulutusta kuin syyllistää kuluttajia sitten vääristä valinnoista. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa eikä siinä ole mitään nurinkurista. Haitallisiin aineisiin totutaan jo lapsena, jolloin ei ole vielä kypsyyttä mieltää asian haitalliuutta. Tyyppiesimerkki on hampurilaistyyppinen roskaruoka sokerisella limulla höystettynä. Tästä se lähtee se läskiytyminen. Samoin elämänikäinen tupakointi aloitetaan tyypillisesti 12-15 -vuotiaana. Näihin aineisiin ja tottumuksiin syntyy riippuvuus.

    Matti Ylikoski on täysin oikeassa. Hänelle voisi esittää siitä pienen palkankorotuksen.
  4. Ahon ehdotus ei ole mikään uusi, vaan vanhan kertausta. Tämä sama ehdotus pulpahtaa pinnalle aika ajoin, vaikka se on ennenkin ammauttu älyttömänä alas. Ahon typeryydestä kertoo juuri se, ettei ole ottanut onkeensa sitä, mitä asiasta on jo moneen kertaan sanottu aiemmin.

    Sitäpaitsi Ahon ehdotus on niin läpeensä elintaparasistinen, ettei siihen voi olla ottamatta kantaa juuri siltä kannalta. Kokoomuslainen terveyspoliitikko Paula Kokkonen näkyy tämän päivän Hesarissa ottaneen esille samantapaisia kysymyksiä. Myös Hesarin jutussa Ahon ehdotus saa täystyrmäyksen kaikilta tahoilta.
  5. Tarkoitatko tosiaan sitä, mitä sanot ja ymmärtääkö Aho mistä puhuu? Siis että esim. kiireisten yritysjohtajien pitäisi kustantaa omat sairautensa, minkä stressaantuminen työssä aiheuttaa. Ministeritason esimerkkejä tällaisista elintasosairauksista on Heikki Haavisto ja Kalevi Hemilän sairaskohtaukset sekä Matti Vanhasen tukisukat. On mm. havaittu, että paljon lentokonetta käyttävät ob alttiita monille sairauksille.

    Ylenmääräistä liikuntaa ja urheilua harrastavat altistuvat erilaisille nivel-, polvi- ja muille tukielin sairauksille. Pitäisikö siis tällaisen "väärän" elämäntavan valinneet jättää kaikkia bonuksia paitsi. Ulkotöitä kylmissä ja sateisissa säissä paiskivat maanviljelijät voivat altistua elämäntapansa vuoksi esim. nivelreumalle. Heidät kai lasket myös mukaan väärän elintavan valinneina.

    Pitäisikö mielestäsi esim. kolmivuorotyö kieltää ja ehkä yötyökin, sillä epäsäännölliset rytmit altistavat sydäntaudeille. Hyvä, että ilmeisesti kannatat tupakoinnin täyskielto ravintoloissa, ettei altisteta sivullisia sairauksille. Helsingin keskustassa on helvetellinen määrä kaikenlaisia pienhiukkaisia, joilla on syöpää stimuloiva vaikutus. On väärä elintapa asua kaupungeissa ja toisaalta myös maalla ulkotöissä kuten jo huomautettiin.

    Monet ammatit sisältävät erilaisia tauti- ja vahingoittumisriskejä. Lääkärin ja sairaanhoitajan, palomiehen ja poliisin ammativalinnat osoittavat huonoja elämäntapavalintoja.

    Kerropa nyt, minkälainen on sellainen elämäntapa, jossa ei ole riskiä sairastua elämäntavan vuoksi mihinkään sairauteen. Vai pitäiskö meidän koplata vain jotenkin niiden köyhien luusereiden taudit ja hyi, hyi väärät elämäntavat yhteen?
  6. Myönnän, että joskus tulee vetäistyä ehkä vähän ylikriittisesti. Provosoidun kun provosoidaan, vaikkei aina pitäisi. Sitten sanotaan asioita vähän kärjekkäämmin kuin ihan tarkoitetaan. Kärjekkyys on myös sanomisen tehokeino, asiat tulevat paremmin ymmärretyksi.

    Keskustavihaaja on terminä samaan tapaan kärjekäs ja ylikorostava. En tunne itseäni Keskustavihaajaksi. Keskustakritiikkini kovin särmä on sitäpaitsi kohdistunut historiaan, siihen politiikan demoralisoivaan alennuskauteen, jolloin Kepu nautti hovipuolueen asemaa. Jäänteitä siitä on toki perinnöksi jäänyt nykyaikaankin, joka valitettavasti osaltaan edelleen ohjaa kepulaista politikointia.

    Olen kuitenkin lasunut jotain myönteistäkin Kepun politiikasta. Se on jäänyt ilmeisesti huomaamatta. Olen viime aikoina aika paljon keskittynyt uusliberalismin kritisoimiseen, kun minua on mielestäni tarpeeksi jo moitittu palstan uusliberalistiksi. Tässä suhteessa olen hieman kääntänyt takkiani eli muuttanut käsitystäni Anneli Jäätteenmäen poliittisesta roolista. Jopa niin, että vähän harmittaa, kun hän sillä tavalla sitten töppäsi ja ajautui ulos kotimaan politiikasta. Olisi ollut mukava nähdä kuinka tosissaan hän olisi ollut vasemmistopainotteisessa politiikkalupauksessaan ja mihin se olisi johtanut. Luulen, että juuri tästä samasta syystä presdientti Tarja Halonen asetti hymystä päätellen suuria odotuksia Jäätteenmäen hallitukseen.

    Keskustassa on muutamia muitakin poliitikkoja, joilla on kuitenkin pohdiskeltuja visioita muustakin kuin pelkästään siitä, miten saadaan turvatuksi mitenkin monta ääntä seuraavissa vaaleissa. Tällaisia ovat Olli Rehn ja Seppo Kieriäinen.

    Keskustaa kannattaville toivoisi myös pyrkimystä näkökulmien laajentamiseen. Voisi puhua tajunnan laajentamisesta, mutta sillä on totuttu ymmärtämään vähän toisenlaista laajentumista. Kepulainen näkökulma on niin kovin aluepoliittispainotteinen. Riidellään vain koko ajan siitä, että kaikki hyvä valuu Helsingin herroille ja siitä, että Kepu vetää maakuntiin taas niin paljon kuin sielu sietää. Pitäisi päästä ennemmin yksituumaisuuteen siitä, mikä on koko maan kannalta parasta ja millä keinoin siihen päästään.

    Luulen kepulainen rivijäsen tarkoittaa aluepolitiikasta puhuessaan todellisuudessa tiettyä elämäntapavalintaa, johon voi liittyä ajaton seilaaminen Saimaalla muun ohessa. Valitettavasti Kepun politiikassa juuri elämäntapavalinnat ja niihin liittyvät arvot korostuvat kovin vähän. Tässä voisi olla Kepulle voimavara ja keino erottautua muista puolueista. Käytännön politiikassa Kepu kuitenkin tarrautuu rahaan ja sen jakoon yhtä suurella ja vielä suuremmallakin antaumuksella kuin muut.
  7. Pitäisi ehkä pyrkiä analysoimaan tarkemmin sellainen uutinen, jossa kerrotaan, että yrityksillä menee paremmin kuin koskaan. Vaikuttaa siltä, että yrityksillä on alkanut mennä paremmin kuin koskaan lähes joka vuosi 1990-luvun alun laman jälkeen. Tässä menestyksessä on kuitenkin paino pantu sille, millaista tulosta yritys pystyy näyttämään ja kuinka sijoitetun pääoman tuotto on lisääntynyt.

    Ennen vanhaan yrityksillä ei mennyt samalla lailla hyvin. Tämä johtuu siitä, että yrityksestä saatua voittoa ei pantu ulos tuulettumaan. Se investoitui yritykseen ja yritykset vähitellen laajentuivat ja pystyivät työllistämään ihmisiä. Nyt hyvän tuloskunnon saavuttamiseksi ihmisiä pannaan pihalle. Tällä tavoin ihan nämä samat yritykset kykenevät ensi keväänä taas jakamaan pääomapiirejä tyydyttävää osinkoa.

    Näyttää aika tavalla siltä, että suurista yrityksistä tuotannon arvoa valuu pois yrityksestä, ulkomaille ja sijoittajille. Investoinnit ja henkilöstöpanostukset eivät kiinnosta yrityksiä siten kuin ne vielä 70-luvulla kiinnostivat. Yrityksille paikkasidonnaisuus on tuloksentekoa ajatellen rasite. Kovimpia tuloksia kykenevät näyttämään sellaiset yritykset, jotka ulkoistavat kaiken mahdollisen ja siirtyvät joustavasti minne päin maailmaa tahansa.

    Yritykset eivät välttämättä kuole tässä prosesissa, vaan kyse on muuntyyppisestä uudelleen muotuotumisesta. Työllistäviä yrityksiä syntyy kotimarkkinoita varten ja ne puolestaan pyrkivät värväämään voittopuolisesti ns. matalapalkkatyöväkeä. Seurauksena tällaisesta kehutyksestä on kansalaisten ostovoiman ja veronmaksukyvyn heikentyminen. Se puolestaan johtaa kierteeseen, missä kaikesta voittopuolisesta tingitään. Raimo Sailas kertoo meille sitten, mistä isänmaan pelastamisen nimissä milloinkin pitää tinkiä.

    Suomikin on siirtymässä hyvää vauhtia minunkin ihannoimasta vapaasta mutta hallitusta markkinataloudesta kohti uusliberalististista kapitalismia, joka on vähintään yhtä huono talousjärjestelmä kuin kommunismi, ellei jopa huonompi.

    Hallituksilla ei ole juuri osaa eikä arpaa tässä kehityksessä. Suuremmat voimat jyräävät meitin alleen. Poliitikot ja hallitukset ovat alistuneet tähän peliin joukolla uskoen, että Suomi voisi siinä jotenkin pärjätä. Toivoa sopii, että olisivat oikeassa, mutta pelkään pahinta.

    Pahin skenaario on se, että suomalaiset vientiyritykset siirtyvät kiihtyvällä vauhdilla ulkomaille ja tulouttavat voittonsa muualla kuin Suomessa. Tämä johtaa maan yhä enemmän kotimarkkinateollisuusalueeksi ja raaka-ainetuottajaksi sikäli kuin metsä edelleen raaka-aineeksi kelpaa. Veikkaan, että esim. metsäyhtiöt kouluttavat nyt ay-liikettä investoimalla kaiken mahdollisen ulkomaille. Stora-Enson irtisanomiset tulevat olemaan ensikaikuja.

    Pääomat eivät tunne enää isänmaata. Sinivalkoinen pääoma kuopattiin silloin, kun KOP ja SYP fuusioitiin ja Pohjola natisi liitoksissaan. Ehkä pienyrittäjyyden suosimisesta voisi olla jonkinlaiseksi lääkkeeksi. Pienyrittäjyyden tulisi olla kuitenkin sellaista, joka perustuu osaamiseen ja tähtää vientimarkkinoille. Pienyrittäjät ovat kuitenkin yleensä ihmisiä eikä muodotonta ja anonyymia pääomaa. Ihminen pysyy helpommin paikallaan kuin pääoma.
  8. Tämä hajasijoituspäätös tehtiin Lipposen hallituksella, kyllä se tiedetään. Nyt onkin kysymys siitä, että Keskusta ei ole ottanut opikseen eikä haluakaan ottaa opikseen tällaisista möhläyksistä. Keskusta ajaa Suomessa kaikkein suurimmalla innolla näitä hajasijoitteluja. Se oli nytkin hallituskautensa alussa valmis siirtämään virastoja sinne tänne, kun ensin oli lyöty lukkoon vain sijoitettavan väkimäärän luku ja se oli noin 8000.

    Valtionhallinnon hajasijoitus hajasijoituksen vuoksi on ideana täysin älytön. Jos jotakin välttämättä halutaa sijoittaa muualle, se pitää tehdä kokonaisuuden kärsimättä. Voitaisiin aloittaa vaikka maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalasta ja siirtää se kokonaisuudessaan vaikka Lapualle. Näin toiminnallinen kokonaisuus voidaan paremmin säilyttää. Nyt sen sijaan hallinnonaloja sirpaloidaan, mikä aiheuttaa kustannuksia, päällekkäisyyttä, toiminnallisia häiriöitä, henkilöstön tyytymättömyyttä. Eli ihan persiistä.
  9. Julkisuuden henkilöltä ei tietenkään voi evätä mahdollisuutta poliittisen uran luomiseen. Poliittisen toimittajan uran muuttuminen poliitikon uraksi ei liene kummallista. Antero Kekkonen (SDP) ja Markku Laukkanen (Kesk.) ovat olleet näkyvästi puolueidensa toiminnassa. Paavo Väyryselläkin taisi olla toimittajataustaa.

    Urheilijat ovat innostuneita poliitikkoja ja heitä löytyy kaikista suurista puolueista. Antti Kalliomäki (SDP) kuuluu kovaan sarjaan, Arto Bryggare (SDP) enemmän kuntasarjaan. Marjo Matikainen-Kallströn (Kok.) on lähellä kovaa sarjaa, Lasse Viren (Kok.) selvä takarivin taavi.

    KePulla on ollut vaikeampi pestata urheilijoita joukkueeseensa, kun hiihtäjillä ja pesäpalloililla on liiankin kepuli maine. Hemohessut ja sopupelaajat kyllä istuisivat täydellisesti Kepun imagoon. Keskusta onkin joutunut hakemaan julkisehdokkaita laajemmalta alueelta. Mukana on missi Karpela ja laulunlurittaja Alatalo sekä potunkeittäjä Salovaara. Karpela on nostettu ministeriksi, muut ovat enemmän vaan hauskuuttajia.

    Peli on läpinäkyvää. Julkisehdokkaan avulla kalastellaan ääniä. Ei tässä suhteessa synnitöntä puoluetta ole. Kristillistenkin vakaumukseen sopi houkutella Sari Essayh riveihinsä. Kun koko homman juju on vain äänien kalastaminen, se on tietysti demokratian pilkkaamista. Kiiltokuvat menevät asioiden edelle. Voi tietysi ajatella niin, että mitä vähemmän puolueella on varsinaista sanottavaa, sen enemmän sillä on näitä kiiltokuvia.

    Kysymys on demokratian yhdestä ongelmasta eli tunnettavuudesta. Äänestäjät eivät tunne kuin kourallisen ehdokkaista ja heidän mielipiteistään. Julkikset ovat henkilöinä tunnettuja ja heistä on syntynyt siinä myönteinen kuva. Siispä ihmiset äänestävät tällaisia henkilömielikuvia asioiden sijasta.

    Meillä on demokratian suhteen paljonkin ongelmia. Puolueet eivät tunnu olevan asiasta kuitenkaan kovin kiinnostuneita. Niiden toimet usein vain vieraannuttavat ihmisiä politiikasta, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Luultvasti maakunissa asiat ovat tässä suhteessa paremmin, kun piirit ovat pienet ja tunnettavuus sen takia hyvä. Jokainen myös jollain tavalla tuntee lähitienoonsa ja kunnan asioita.

    Keskusta on suurin osasyyllinen siihen, että politiikasta on vieraannuttu. Kekkosen presidenttikaudella tämä näkyi siinä, ettei demokraattisten vaalien tulosta haluttu edes kunnioittaa. Äänestäjät kokivat, että on sama mitä äänestää, punamultahallitus kuitenkin jatkaa. Poliittinen päätöksenteko vietiin kabinetteihin ja saunailtoihin.

    90-luvulla Keskusta antoi ministerinä vakavasta rikoksesta vankeuteen tuomitulle Kauko Juhantalolle edelleen mahdollisuuden osallistua puolueen toimintaan siten, että hänte asetettin valtiollisissa vaaleissa ehdolle. Anneli Jäätteenmäki oli puolestaan ehdolla nokkavine "lupa puhua" -vaalilauseineen. Ikään kuin rikoksista ja valehtelusta haluttiin palkita sen sijaan, että olis hävetty. Kyllä tällainen palkitseminen vieraannuttaa kansalaisia politiikasta, kun moraali on tuonkaltainen.

    Puolueille on tärkeintä menestys, ei se miten suuri mandaatti heillä on. Kyse ei ole silloin aidosta demokratiasta, vaan harvainvallasta.

    Puolueiden pitäisi asettaa vuosikymmenten tavoitteeksi kansalaisyhteiskunnan politisoituminen ja tehdä asian eteen jotain. Ihmiset pitää saada kiinnostumaan omista asioistaan. Nyt mennään kuin ajopuu talouden ja yrityselämän ehdoilla. Eivät ihmiset saa Liisa Hyssälän lupaamaa 300 euron korotusta kansaneläkkeeseen, vaan aina nykyisen viiden euron korotuksia, ellei lupausten pitämistä aleta pontevammin vaatia. Hyssälä pitäisi ehdottomasti tiputtaa pois eduskunnasta seuraavissa vaaleissa, jos kansalaiset ovat valveutuneita. Onhan selvä lupaus karkeasti petetty, vaikka Hyssälä on itse sosiaali- ja terveysministerinä vaikuttamassa kansaneläkkeen suuruuteen.
  10. Olen eri mieltä lähes kaikessa kanssasi.
    Tässä joitain huomatuksia.

    Alkoholin huono saatavuus ei ole humalahakuisen juomisen syy. Meillä on juotu kyllä aina humalahakuisesti myös siellä, missä viinaa on ollut paremmin saatavissa eli kaupungeissa. Maaseudulla Alkon myymälöiden harvalukuisuus johti kotipolton suosioon, mutta se on vähentynyt ja melkein kokonaan tyrehtynyt myymäläverkoston tihentymisen myötä.

    Tenuremmit ovat vain suomalaisen alkoholikulttuurin yksi osa. Se on pääteasema niille, jotka ovat siirtyneet syvän alkoholismin puolelle. Se porukka alkaa olla suhteellisen vaaratonta sivullisille, mutta oma terveys on jo siinä jamassa, että näitä kaatuu kuin heinää vuosittain. Näillä 60 vuoden saavuttaminen on suunnilleen sama kuin sadan vuoden iän saavuttaminen muulla väestöllä. Leimallista suomalaiselle alkoholikulttuurille on nuorison humalahakuinen juominen, viikonloppu- ja tuurijuoppokännääminen, putkijuominen, kovat krapulat, juomiseen liittyvä väkivalta- ja häiriökäyttäytyminen jne. Juominen ei ole ongelmatonta suurelle osalle.

    Alkoholiasioiden osalta paras tilasto on haittatilasto. Kun henkirikoksen tekijän ja uhrin veren alkoholipitoisuus näyttää yli kahta promillea, kaikille on selvää, mitsä on kyse ja miten asia on tilastoitava. Kun hukkunut löydetään sepalus auki veneensä lähettyviltä, ei myöskään ole epäilystä siitä, mistä hukkuminen on aiheutunut. Kun maksa on posahtanut ja maksa-arvot kertovat alkoholin kovasta kulutuksesta, tilastointi on helppoa. En ymmärrä mitä tarkoitushakuisuutta näissä on, jos tilastointiperiaatteet pysyvät muuttumattomina. Ei kliseita kannatta viljellä vain klieseiden vuoksi.

    Tenuremmeille alkoholi on edelleen liian kallista, jos rahaa ei ole kuin muutama sentti kovan pummauksen jälkeen kourassa. Sillä saa ehkä pari pulloa lasolia. Kyllä näitä lasol-veikkoja näkee edelleen päivittäin.

    Liikenneväylien rakenteelliset muutokset ovat hyvä, joskin kallis tapa parantaa liikenneturvallisuutta. Ruotsissa missä asiat ovat olleet meitä paremmin jo vuosikymmenet, on silti edelleen todettu ylinopueksien olevan suurin yksittäinen syy liikenneonnettomuuksiin. Meilläkin liikenneturvallisuuden paraneminen alkoi jo ennen suuria satsauksia moottoriteihin yms. Ensitoimet olivat nopeusrajoitusten käyttöönotot, joilla asiat paranivat heti kertaheitolla. Sen jälkeen tulivat turvavyö- ja ajovalopakot, tehostettu rattijuopumusvalvonta, autojen turvarakenteiden parantaminen, rengasturvallisuuden parantaminen jne. Asenteissa on kyllä edelleen parantamisen varaa, erityisesti nuorilla, joilla vauhdin huuma tuntuu liittyvän olennaisesti autolla ajoon.

    Moottoriteiden näennäisturvallisuudesta kertoo jotain se, että Suomen pahimmat ketjukolarit ajettiin viime kevättalvella moottoriteillä. Kymmeniä autoja romuttui näissä ketjukolareissa. Myös esim. Saksassa sattuu aina silloin tällöin nopeilla Autobahneilla suuria peräänajokolareita. Vauhdit ovat moottoriteillä niin suuret, että kaikki sattuneet onnettomuudet ovat yleensä pahoja. Yhteenajokolareilta voidaan tosin moottoriteillä välttyä lähes kokonaan.
  11. Kulttuurilla ymmärretään tässä jonkun yhteisön perinteitä, tottumuksia, asenteita yms. Kulttuuria eivät ole vain positiiviset asiat vaan myös negatiiviset. Esim. naisten ympärileikkaus kuuluu joidenkin kansojen kulttuuriin, vaikka meillä sitä pidetään aiheesta rikoksena, väkivaltana. Suomalaisessa kulttuurissa vaikuttaa humalahakuinen juomatapa, vaikka koko yhteisö ei suinkaan suhtaudu siihen myönteisesti. Tämä kulttuurinen erityispiirre kyllä myös jakaa kansaa.

    En ole väittänytkään, että korkealla hintapolitiikalla päästäisiin eroon suomalaisesta juomatavasta. Hintapolitiikalla voidaan vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja sitä kautta vaikuttaa haittojen määrään. Tämä on se mekanismi.

    Alkoholiasioissa suhtautuminen juomiseen on muuttunu koko ajan myönteisemmäksi. Tämä vaikuttaa tietysti moitittavuuteen kaikilla tasoilla. Puuttuminen nuorten juomiseen on takkuista, kun omat juomatavat ovat samantapaisia. Vasta sitten, kun mennään tietyn rajan yli, juoja leimautuu luuseriksi, juopoksi jne., jota halveksitaan kaikin tavoin.

    Alkoholismi on sairaus. Sitä voi pitää psyykkisenä sairautena, jossa on fyysisiä piirteitä. Alkholi on sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta aiheuttava huume. Riippuvuus on samanlaista kuin nikotiini-, lääke- ja huumeriippuvuus. Aineesta on omin voimin vaikea päästä eroon. Meillä kaikilla on eriasteisia riippuvuuksi, mutta kaikki eivät ole yhtä haitallisia. Monet suomalaiset ovat esim. psyykkisesti riippuvaisia päivittäisestä kahviannoksesta. Alkoholistin elämä on kaikin puolin kovaa, sairaus aiheuttaa paitsi fyysisiä vikoja alkoholin takia myös onnettommuusaltiutta ja sosiaalisia ongelmia sekä mielenterveysongelmia. Alkoholistit ovat täten moniongelmaisia ihmisiä. Alkoholisimi on aivan oikea sairaus kuten muutkin elämäntapasairaudet. Suomalaisten rasvansyönti on johtanut sydän- ja verisuonisairauksiin ja se on samalla tavalla hankittu oikea sairaus kuin alkoholismikin.
  12. Tähän asti olen kritisoinut täällä viisaita ja tässäkin ketjussa kirjoittavan "Akun" psykologisoivia kirjoituksista taloususkosta ja erilaisesta liberalismista. Nyt täytyy kyllä antaa vähän periksi, koska ihka eläviä ja sitkeitä esimerkkejä tuosta lujasta uskosta näköjään löytyy.

    Alkoholiperäiset kuolemantapaukset eivät johdu jollain ulkoa päin määräytyvällä automatiikalla mistään erinäisistä syistä, joka kuuluu elämään. Siihen, että ihmiset ylenjuovat on syynsä, jotka löytyvät tästä yhteiskunnasta. Ne syyt ovat kulttuuriset ja psyykkiset. Alkoholikulttuurimme on humalakuinen ja ihminen juo itsensä humalaan tämän kulttuurin sen salliessa milloin mistäkin syystä, jotka on selitettävissä sosiologis-psykologisesti. Alkoholikulttuuri on huomattavan paljon enemmän luonnehdittavaksi vakiomuuttujaksi tässä yhtälössä kuin muut humalahakuiseen juomiseen vaikuttavat yksilölliset tekijät.

    Alkoholikulttuuri ei muutu kymmenessä vuodessa, tuskin sadassakaan. Se on puhdasta toiveajattelua. Kulttuuriset muutokset vaativat useamman sukupolven elämän. Se että meillä on alettu juoda viiniä enemmän ruuan kanssa kossuilun ohella ei kerro mitään mistään olennaisesta muutoksesta. Mene ulos kansan pariin Vappuna, Juhannuksena ja Uutena Vuotena ja koulujen päättäjäispäivänä, niin näet juomakulttuurimme koko kirjon.

    Hintapolitiikan mahdollisuudet ovat nyt rajalliset, mikä johtuu tuontirajoitusten poistumisesta. Se on valitettavaa, että lähes ainoa tehokas keino alkoholihaittojen vähentämiseksi on poistunut. Alkoholin hintaa on mahdollista nostaa vain niin monta prosenttia kuin Virokin nostaa.

    Alkoholin saatavuuden säätelyssä kädet on nostettu jo ajat sitten pystyyn. Joskus taannoin vaadittiin keskiolutta R-kioskeihin, seuraava vaatimus on sen vaatiminen helluntalaisten herätyskokoustelttoihin. Ihmisten läpiyön juottaminen on mahdollistettu ravintoloissa, kaljaa saa messuilta, jäähalleista, mistä vaan. No ei ihan sentään Viron malliin, missä kioskeissa myydään lapsillekin 50 %:sta karkkikorviketta.

    Alkoholismi ja syrjäytyneisyys kuuluvat tiukasti yhteen. Paitsi iloon myös suruun ja ahditukseen käytetään alkoholia lääkkeenä. Syrjäytyneisyys lisääntyi rajusti 90-luvulla. Se oli seurausta ihmisten esineellistämisestä markkinaliberalismin numerosarjoiksi. Irtisanomisissa ei ihmisarvo paljon painanut. Nyt vaaditaan myös tuloerojen kasvattamista pätkätöiden lisääntymisen seuralaiseksi. Valtioneuvoston hyväksymässä sisäisen turvallisuuden ohjelmakartoituksessa syrjäytymistä pidettiin suurimpana yksittäisenä turvallisuusuhkana. Eikä aivan syyttä, poliisipiireissä aistitaan usein ensimmäisenä mitä on tulossa. Syrjäytymiskehitys yhdessä alkoholin saatavuuden ja hinnan alentumisen kanssa on takuuvarma yhdistelmä. Yksityiset turvapalvelut voivat jo hieraista käsiään. Hautaus-urakoitsijoiltakaan eivät hommat hetkessä lopu. Asiakkaista tulee tällä menolla riittämään jonoksi asti.

    Siihen, ettei muka mitään voitaisi tehdä, voi aina esimerkkinä panna pöydälle liikenneturvallisuuskehityksen. Silläkin sektorilla kuoli yli tuhat ihmistä vuodessa 70-kluvun alussa. Nykyisillä auto- ja liikennemäärillä luvun pitäisi olla nyt tuhansia. Sinunlaisesi ihmisten mukaan se kuului elämään ja ihmiset ajoivat kuolonkolareita erilaisista syistä, jolle ei mitään mahtanut. Onneksi oli niitä, jotka kertoivat, että kyllä mahtaa ja nyt ollaankin tilanteessa, jossa liikenteessä kuolee 400 ihmistä vuosittain. Voisi sanoa arviolta, että 2500 säilyttää henkensä vuosittain sen takia, että nämä holhoojayhteiskuntaan uskovat pitivät pintansa ja asettivat mm. nopeusrajoituksia.

    Ymmärryksesi pettää siinäkin, että olet uskotellut itsellesi vain raittiusintoilijoiden olevan niitä, jotka ovat olleet huolissaan alkoholihaitoista. Itse esim. juon kyllä alkoholia enkä tavoittele mitään täysraittiutta. Vastuuntuntoisten ihmisten leimaaminen raittiusintoilijaksi kertoo lähinnä leimaajan ymmärryksen tasosta. Sinunlaisesi liberalistin ihmiskäsitys on myös kivenkova ja täysdarwinistinen. Puhut muutamista luusereista, joista ei ole niin väliä ja ihmisistä numeroina, joiden takia ei kannata huolestua, jos alkoholin positiiviset vaikutukset ovat kuitenkin olemassa. Olisi todella ikävää, jos tuollainen ihmiskuva on kovinkin yleinen.
  13. Alkoholin kulutuksesta johtuvat haitat tulevat aina jälkijunassa. Ylenjuominen kehittyy riippuvuudeksi pikkuhiljaa. Ensin se alkaa näkyä väkivallassa, lasten huolenpidon laiminlyönneissä, perhe-elämässä. Näihin liittyvät ikävät numerot ovat olleet jatkuvasti nousussa, vaikka jo väestön ikäjakauman muutosten perusteella pitäisi käydä päinvastoin.

    Rattijuopumukset lisääntyvät sitten, kun alkoholistien määrä alkaa kasvaa ja se ei kasva olennaisesti vielä vuoden ryyppäämisen jälkeen. Maksakirroosi ja muut sisäelinvita taas kehittyvät pitkä ajan kuluessa. Tupakoitsijoiden määrän tuplaantuminenkaan vuositasolla ei näy keuhkosyövän lisääntymisenä kuin vasta 10 vuoden päästä. Alkoholisairauksissa on samanlaista viivettä.

    Sinulla ei todellakaan ole minkäänlaista suhteellisuudentajua, jos pidät 2500 - 3000 ihmisen vuosittaisia kuolemantapauksia riittämättöminä osoituksina alkholin haitallisuudesta. Jos meillä kuolisi lento-onnettomuuksissa näin paljon ihmisiä vuosittain, lentokoneet asetettaisiin lentokieltoon. Alkoholin rinnalla vain tupakka ja sodat ovat Suomessa yhtä tehokkaita tappajia, kun erilaisista tartuntatautikuolemista on päästy. Ikääntyminen on tietysti se kaikkein tehokkain, mutta siihen ei toistaiseksi ole keksitty mitään vastalääkettä.

    Kun alkoholin hintaa lasketaan, se tarkoittaa verotulojen vähentymistä. Samanaikaisesti alkoholihaitat kasvavat. Olemme siis tilanteessa, jossa alkoholista johtuvat julkiset menot pyrkivät kasvamaan, mutta tulot, joilla haittoja voitaisiin hoitaa, vähenemään.

    Esko Ahon hallituksen suuriin mokiin kuului suostuminen tällaisiin tuontirajoituksista luopumisiin. 10 vuoden siirtymäajan sijaan olisi pitänyt neuvotella vähintään 100 vuoden siirtymäaika, mieluummin vielä paljon pidempi. Ahon hallitus oli kuitenkin innostunut vain maatalouden eduista, ei kansalaisten eduista. Vaikka todennäköistä on sekin, ettei yksikään muukaan hallitus olisi asiasta enempää piitannut.
  14. Alkoholin hinta vaikuttaa kokonaiskulutukseen. Kokonaiskulutuksen suuruus taas osaltaan määrittää haittojen tasoa ja rakennetta. Kun kulutus viinimaissa kasvaa, maksakirroosien määrä lisääntyy. Kun kulutus Suomessa kasvaa, alkoholistien määrä kasvaa.

    Juomatapakulttuurit siis määrittävät sitä, mnkälainen vaikutus kokonaiskulutuksen kasvusta on seurauksena. Suomalainen humalahakuinen juomatapakulttuuri tuottaa alkoholismia ja alkoholiriippuvuus puolestaan erilaisia sosiaalisia ongelmia. Viinimaista puuttuvat sosiaaliset ongelmat. Meillä on sekä terveydelliset että sosiaaliset.

    Alkholismi ei koske vain Suomea. Sitä esiintyy kaikissa sellaisissa kulttuureissa, joissa alkoholin pääasiallinen käyttö on humalan tavoittamista. Juodaan niin että se tuntuu. Tälläkin palstalla joku ihmetteli (Ekitalo?) sitä, että kuinka alkoholia voidaan muuhun tarkoitukseen edes käyttää. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka humalahakuinen juomatapa on meihin juurtunut. Alkoholitutkija Pekka Kuusi kuvasi aikanaan viinien tuloa maaseudun viinakauppoihin. Miehet asettuivat valmiiksi ojan pohjalle ja ihmettelivät, kun juoma ei mennytkään totutulla tapaa päähän.

    Jotkut ajattelevat, että viinimaiden kulutustottumukset voitaisiin siirtää meille. Kyllä ne voidaankin, mutta toinen asia on se, miten meikäläinen humalahakuinen juominen sen rinnalla voitaisiin lopettaa. Meillekun tuppaa jäämään vanha kulttuuri uuden rinnalle.
  15. Eikö sinulle riitä mikään. Sanot siis, että kymmenen lentokoneen putomainen vuodessa ja 3000 ihmisen kuoleminen niissä on kokonaisuuteen nähden mitätön ongelma. Onko sinulla lainkaan suhteellisuudentajua, tajua vai mistä on kyse?

    Millaista tutkittua ja tilastoitua tietoa kuvittelet oikein saatavan alkoholin positiivista vaikutuksista? Millaista luulet sen olevan, että se kokonaisuuden kannalta on niin positiivinen asia, että 3000 ihmisen ennen aikainen kuoleminen vuosittain - korostan vuosittain - on mitätön asia. Kymmenessä vuodessa kaatuu pikkukaupungillinen suomalaisia alkoholiin, lähes sama määrä kuin vuoden 1918 sisällisodassa. Vähän pitemmällä aikavälillä päästäänkin jo talvisodan ja jatkosodan lukuisin. Siis mitätön määrä kokonaisuuteen nähden?

    Viinan hinnan korotuksella lukuja kaunistetaan takuuvarmasti, jos se olisi muuten mahdollista. Hinnalla ja saatavuuden rajoittamisella on täysin mahdollista vähentää haittoja ja niin on aikaisemmin toimittukin. Meillä on vain se kokonaisuus mennyt näiden haittojen edelle. Olemme valmiit uhraamaan ne 3000 ihmistä vuosittain plus muut haitat päälle, jotta enemmistön materiaalinen hyvinvointi kasvaisi. Tässä mielessä olet oikeassa, on epärealistista, että vauhti tästä vähenisi. Niin kauan kun ongelma ei suoranaisesti kosketa henkilökohatisesti, ajattelemme, ettei hinta ole liian kova.
  16. Olen samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta rangaista keskiverto-suomalaista marginaali-suomalaisen takia. Sen vuoksi me joudummekin monessa asiassa kehittämään näille rangaistuksille miellyttävämpiä nimiä. Vakuutusyhtiöt nimittävät rangaistusta esim. vakuutusmaksuksi, kun otamme vakuutuksia varkauksia ja muita marginaali-ihmisten aiheuttamia vahinkoja vastaan. Moni meistä ei edes älyä sitä, että lukot ovissamme ovat rangaistuksia. Verotkin ovat monelle vain rangaistus.

    Kysymys on kuitenkin tästä, siis muun muassa: Haluammeko maksaa sen rangaistuksen etukäteen korkeimpina juoman hintoina, että alkoholihaittojen syntymisen riski pienenisi vai jälkikäteen, kun haitat ovat syntyneet. Onko siis esim. parempi, että omaiset saavat vakuutuksesta kuolemanvarakorvauksen jäädessäsi rattijuopon yliajamaksi vai maksat mieluummin pikkusen ylihintaa viinipullostasi ja omaiset eivät pääse iloitsemaan ennen aikaisesta poismenostasi.

    Identiteetit voivat olla samat, mutta haittojen määrän osalta ratkaisevampaa on se, monellako tällaisen identiteetin ongelmapuolet pääsevät puhkeamaan. Jos huolehtii siisteydestään, paiseita on vähemmän, vaikka kuinka olisi muuten alttius niihin. Yhtä juoppoa on helpompi varoa kuin sataa samanlaista.
  17. En ole missään ajatellut sivistää suomalaisia hintapolitiikalla. Hintapolitiikan ainoa funktio on siinä, että alkoholihaittojen kasvu saataisiin mahdollisimman pieneksi. Sivistäminen onnistuu paremmin silloin, kun sivystyksen kohteena oleva joukko on sen verran selvinpäin, että ymmärtää sisvystyksen sanoman.

    Muilta osin en viitsi ottaa kantaa juttuihisi. Sanon vaan, että mielikuvitusta ainakin on.
  18. Luusereita ei ole vain sata. Henkirikoksia on vuodessa 150, yrityksiä paljon enemmän ja muuta väkivaltaa moninkertaisesti. Poliisin talteen korjaamia sammuneita on tuhansia vuodessa. Rattijuopumuksia on melkein 30000 vuodessa. Alkoholikuolemia (alkoholi vaikuttavana syynä ennen aikaiseen kuolemaan) 2000 - 3000 vuosittain. Alkoholin aiheuttamia sairaalapäiviä on valtava määrä, samoin työstäpoissaolopäiviä. Alkoholin aiheuttamaa työkyvyttömyyttä on paljon, he elävät yhteiskunnan kustannuksella koko loppuelämänsä eivätkä enää kelpaa mihinkään työhön, vaikka työpaikkoja olisi kuinka paljon haussa.

    Etsivä löytää. Koitapa alkaa selvittää itsellesi eri lähteistä, kuinka paljon tuhoa alkoholi aiheuttaa. Edellä oli kai riittävästi jo vihjeitä. Sen jälkeen voit miettiä uudestaan, montako nollaa tuohon luuserijoukkosi lukuun pitää lisätä.
  19. Olen elänyt ilmeisesti sinua paljon kauemmin ja voin ihan kokemuksen perusteella sanoa, että tyttöjen juominen oli hyvin harvinaista vielä 70-luvullakin ennen aikuisikää. Nyt tytöt juovat melkein samalla lailla kuin pojat. Myös aloitusikä on kasvanut ja käyttötiheys lisääntynyt. Nämä ovat kiistämättömiä faktoja.

    Vanhempien vastuun korostaminen on täysin naurettava ajatus. Alkoholivastuu puree kaikkein parhaiten sellaisiin vanhempiin, jotka muutenkin kantavat vastuunsa. He ovat niitä, jotka tulevat esim. kouluun vanhampainiltoihin. Sen sijaan meillä on paljon sellaisia vanhempia, jotka ovat itse alkoholisoituneet eivätkä välitä jälkeläistensä menemisistä. Tällaisia lapsia voit kohdata esim. Helsingin rautatieasemalla illan ja yön tunteina minä tahansa päivänä.

    On selvää, etteivät aikuisten juomatavat Suomessa edistä juomatapojen valistusta nuorten parissa. Esimerkki valistaa paljon enemmän. Juuri siksi kaikkinaisella vastavalistukselle on vähäinen merkitys. Vasta todella raju valitus voi tehota. Kun ystävän päälle ajaa rattijuoppo, tämä voi tehota. Se on vaan turhan kallista ja epäinhimillisyä valistusta.

    Niin kauan kun yhteiskunta joutuu kantamaan alkoholin haitoista aiheutuvat mittavat vahingot, sillä on täysi oikeus ja ennen muuta velvollisuus kantaa päävastuu alkoholihaittojen vähentämisestä. Yhteiskunnalla on täysi oikeus puuttua siloin rajoituksin ja sääntelyin alkholikysymyksiin kaikissa suhteissa.
  20. Yksinkertainen esimerkki alkholihaitosta ovat henkirikokset. Niitä on suomessa about 150 sellaista, jossa seurauksena on uhrin kuolema. Näistä 70-90 % on sellaisia, joissa tekijä ja uhri ovat vahvasti syrjäytyneitä ja joista moni voidaan luokitella alkoholistiksi. Suomessa olisi ilman tätä joukkoa ehkä 15-30 henkirikosta vuodessa ja jokainen sellainen olisi silloin mediatapahtuma. Tavallinen henkirikos on sellainen, jossa aamulla ryyppyporukassa havaitaan jonkun kuolleen puukoniskusta. Kukaan ei muista tapahtumia eikä välttämättä edes sitä, kuka iski puukolla ja minkä takia.

    Yksittäinen alkoholisti saa rumaa jälkeä aikaan elämänsa aikana. Nuorena alkanut juopottelu johtaa kouluttamattomuuteen ja syrjäytymiseen. Nuorena tehdään ensin pikkurikoksia ja vähän isompana vähän isompia rötöksiä. Mukana on rattijuopumusta, yhteiskunnan varoilla elämistä, puolison hakkaamista, lasten huostaanottoja, sairaalapäiviä jne. Kaikki tämä maksaa maltaita. Alkholisti on vanhus 50-vuotiaana ja silloin ei enää lasketa vuosia vaan kuukausia paljonko on jäljellä.
    21. 1256 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt