Yhteinen tekijä keskustavihaajille

eli ei tää elämä niin vakavaa oo. Pärjäile.

t. tiltu

Kepuvihaajille, ei keskustavihaajille! Vissi ero siinä, mutta siltikin ;-)

"Re: Pidä jo Perse-Jaska pturpasi kiinni!

Lähettäjä: KEPPULI 6.1.2003

> > > > Tuo litania ei koske hallituspolitiikkaa, vaan on pelkkää seli-seli-selittelyä punamullan ja porvareiden syrjinnän puolesta...."
> > ****
> ..kunhan muistat sanoa sen aina ja kaikille.

Pidä nyt jo pikkuhomo suusi kiinni: Jätkä on kuin pienen stallarin räkää ja huutelee aikuisten jutuissa. Häivy persehermanni!"

Myönnän, että joskus tulee vetäistyä ehkä vähän ylikriittisesti. Provosoidun kun provosoidaan, vaikkei aina pitäisi. Sitten sanotaan asioita vähän kärjekkäämmin kuin ihan tarkoitetaan. Kärjekkyys on myös sanomisen tehokeino, asiat tulevat paremmin ymmärretyksi.

Keskustavihaaja on terminä samaan tapaan kärjekäs ja ylikorostava. En tunne itseäni Keskustavihaajaksi. Keskustakritiikkini kovin särmä on sitäpaitsi kohdistunut historiaan, siihen politiikan demoralisoivaan alennuskauteen, jolloin Kepu nautti hovipuolueen asemaa. Jäänteitä siitä on toki perinnöksi jäänyt nykyaikaankin, joka valitettavasti osaltaan edelleen ohjaa kepulaista politikointia.

Olen kuitenkin lasunut jotain myönteistäkin Kepun politiikasta. Se on jäänyt ilmeisesti huomaamatta. Olen viime aikoina aika paljon keskittynyt uusliberalismin kritisoimiseen, kun minua on mielestäni tarpeeksi jo moitittu palstan uusliberalistiksi. Tässä suhteessa olen hieman kääntänyt takkiani eli muuttanut käsitystäni Anneli Jäätteenmäen poliittisesta roolista. Jopa niin, että vähän harmittaa, kun hän sillä tavalla sitten töppäsi ja ajautui ulos kotimaan politiikasta. Olisi ollut mukava nähdä kuinka tosissaan hän olisi ollut vasemmistopainotteisessa politiikkalupauksessaan ja mihin se olisi johtanut. Luulen, että juuri tästä samasta syystä presdientti Tarja Halonen asetti hymystä päätellen suuria odotuksia Jäätteenmäen hallitukseen.

Keskustassa on muutamia muitakin poliitikkoja, joilla on kuitenkin pohdiskeltuja visioita muustakin kuin pelkästään siitä, miten saadaan turvatuksi mitenkin monta ääntä seuraavissa vaaleissa. Tällaisia ovat Olli Rehn ja Seppo Kieriäinen.

Keskustaa kannattaville toivoisi myös pyrkimystä näkökulmien laajentamiseen. Voisi puhua tajunnan laajentamisesta, mutta sillä on totuttu ymmärtämään vähän toisenlaista laajentumista. Kepulainen näkökulma on niin kovin aluepoliittispainotteinen. Riidellään vain koko ajan siitä, että kaikki hyvä valuu Helsingin herroille ja siitä, että Kepu vetää maakuntiin taas niin paljon kuin sielu sietää. Pitäisi päästä ennemmin yksituumaisuuteen siitä, mikä on koko maan kannalta parasta ja millä keinoin siihen päästään.

Luulen kepulainen rivijäsen tarkoittaa aluepolitiikasta puhuessaan todellisuudessa tiettyä elämäntapavalintaa, johon voi liittyä ajaton seilaaminen Saimaalla muun ohessa. Valitettavasti Kepun politiikassa juuri elämäntapavalinnat ja niihin liittyvät arvot korostuvat kovin vähän. Tässä voisi olla Kepulle voimavara ja keino erottautua muista puolueista. Käytännön politiikassa Kepu kuitenkin tarrautuu rahaan ja sen jakoon yhtä suurella ja vielä suuremmallakin antaumuksella kuin muut.

Miksi kukaan ei ole maininnut Wiljamia kepuvihaajien joukossa? Kuinka hänet voisi unohtaa? Ette kai tarkoita, että hän on mielipiteineen täysi nolla?

Wiljamihan on erittäin ansioitunut, asioita viileän kriittisesti eri puolilta tarkasteleva kirjoittaja. Oppinutkin hän on, viittä vaille peruskoulun käynyt nuori mies. Ei koskaan sorru sopimattomaan kielenkäyttöön tai toisten herjaamiseen. Wiljamin jokainen sana harkittu ja jokainen kirjoitus täynnä asiaa.

Eri palstoilla kun on omat aiheet, ihmiset juttelevat aiheesta. Miksi ei täällä ?

Tuntuu mukavalta, että joku keskustalainen? ajattelee ja näkee ja vieläpä sanookin asioista noin positiivisyyteen pyrkien.

Yhdyn mielipiteeseesi mielipidepankista, ja hän on omalta kohdaltaan todennut asenteistaan ja pyrkimyksistään sellaista, joka yhtä hyvin sopisi minunkin tarkoituksiini täällä. Usein olen kovin kärkevä, mutta enimmäkseen se on vain tehokeino, joka joskus toimii, joskus ei.

Samoin on huumorin laita, jota kyllä pyrin viljelemään, mutta kaikki eivät sitä huumoriksi huomaa; eihän kaikkien huumorintaju ole samanlainen, ja eräillä sitä ei ole ollenkaan. Tai eräille politiikka on ihan liian vakava asia, jotta siihen voisi sotkea huumoria!

Itsestäni kirjoittelu kertonee eniten avoimesta luonteestani ja kyllä kai siitäkin, että mielestäni minulla on itsestänikin jotain sellaista kerrottavaa, josta joku toinenkin voisi jotain saada. Ei ainakaan ole mitään häpeiltävää ja peiteltävää. Joskus kyllä noilla "omaelämäkerrallisilla" jutuillani on kyllä muukin tarkoitus. Ja yleensä se toimii hyvin, eli keskustelua syntyy!

Minulle on ihan käsittämätön sellainen ajatus, että olisi olemassa jokin erityinen kepukauna. Minusta ei ole mitään kaunaisuutta siinä, jos pitää jonkin puolueen tiettyjä tekoja väärinä tai tekemättä jättämisiä virheinä. Sellaisesta näyttöjä on kaikilla puolueilla, mutta keskustalla mielestäni erityisen paljon, ja nimenomaan niitä pitää tuoda esille täällä keskustan saitilla.

Kuten tietysti myös keskustan hyviäkin näyttöjä, mutta niistä vain taitaa olla puutetta, kun kepulaiset keskittyvät enemmän muiden puolueiden ja ei-kepulaisten kirjoittajen haukkumiseen kuin oman puolueensa hyvien tekojen esittelyyn. Minusta jokin Jäätteenmäen kepulikonsteilla saama niukka vaalivoitto ei riitä hyväksi teoksi, jos se ei tuottanut mitään lisäarvoa.

Emeritukselle on tullut lause "kepukauna on kamala tauti" samanlaiseksi hokemaksi kuin "muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä" sille roomalaiselle valtiomiehelle, joka päätti jokaisen puheensa noihin sanoihin.

Mielipidepankki näkyy todenneen, että on hän puhunut keskustasta myönteisiäkin. Niin on tehnyt, sellaisissakin asioissa, joissa minä olen ollut eri mieltä hänen kanssansa. Olen minäkin puhunut. Ja puhun taas: hallituksen saitille laitoin juuri äsken pitkän kirjoitukseni, johon on linkki myös täällä. Siinä puhutaan keskustasta ja sen johtamasta hallituksesta myönteistä, jos hieman kriittistäkin.

Niin aion tehdä jatkossakin, aina näkemykseni ja tarpeen mukaisesti. Ja tarpeelliseksi katsoessani myös hieman kärjistää, provosoidakin. Ja puhua myös itsestäni, jolla - kuten edellä yritin vihjata - on usein myös jokin muu tarkoitus kuin vain omahyväisyyteni, johon oikeasti ei suurta aihetta ole.

opettele kirjoittamaan senkin sana ääliö


lisää kaljaa.