mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Tottakai se on vähemmistö, joka juo kaikkein eniten. Olisi kansallinen katastrofi, jos kyseessä olisi kaiken kukkaraksi enemmistö. Siitä voisikin aloittaa laskutehtävän, milloin Suomen kansa kuolee pois kokonaan. Tämän vähemmistö koko vaikuttaa lopputulokseen kaikkein ratkaisevimmin. Joukon kasvaminen kymmenyksellä, lisää takuuvarmasti myös haittoja vähintään kymmenyksellä.

    Alkoholin terveysvaikutuksista on tehty jonkin verran selvitystä. Ne ovat varsin merkityksettömät. Alkholistin suonet ovat kyllä kalkkeutumattomat, mutta siitä ei ole etua, jos maksa poksahtaa tai saa kuolemaan johtavan sydärin. Alkoholin terveysvaikutukset liittyvät siihen, että juo punaviinilasillisen silloin tällöin. Tämän terveysvaikutuksen saavuttamiseen ei euro sinne tai tänne pullon hinnassa mitään vaikututa. Tällaisen juomatavan omaksuneita on Suomessa erittäin harvassa.

    Alkholilla voi olla toki myönteisiä vaikutuksia muuten. Se poistaa estoja ja voi siten lisätä ihmisen mahdollisuuksia sosiaalisuuteen. Tällaisia vaikutuksia on kaikkineen mahdotonta mitata. Tällaisten vaikutusten saavuttaminen ei ole hintakysymys. Ihminen käyttää tähän tarkoitukseen alkoholia hyvin harvoin ja pieniä määriä, koska muuten vaikutukset muuttuvat negatiivisiksi. Alkholia nautitaan näistä syistä esim. ravintolaissa ja silloinhan hinta on ravintolahinta eli kauppahintaa reilusti korkeampi.

    Alkholin haittavaiktukset ovat erittäin suuret. Jo arkijärjellä voi nähdä, että haitat ovat niin suuret, ettei niitä voi hyväksyä ja pitää vain hintana positiivista vaikutuksista. Alkholin haittavaiktuksten taloudelliset kustannukset ovat valtavat ja inhimilliset käsrimykset vieläkin valtavammat. Ilmeisesti et lainkaan tiedosta sitä, millaisissa suuruusluokissa näissä haitoissa liikutaan.
  2. Alkoholiasioissa naurun aiheet ovat vähissä. Väitteesi siitä, että nuoriso hankkii viinan tavalla tai toisella, on paikkansa pitämätön. Nuoria koskevien tutkimusten mukaan alkoholin käytön aloitusikä on vuosien mittaan koko ajan laskenut ja kulutuksen volyymi ja tiheys kasvaneet. Lisäksi poikien juomisen rinnalle on astunut tyttöjen dokaaminen. Tästä kehityksestä ainoana poikkeuksena on ollut viime aikoina se, että nuoriso on alkoholin suhteen aikaisempaa enemmän polarisoitunut eli on ryhmä alkoholin ongelmallisuuden tiedostavia nuoria, jotka ovat valinneet täysraittiuden vähän samaan tapaan kuin vegetarismin elämäntapakysymyksenä.

    Nuorison alkoholinkäyttö edellä kuvatulla tavalla on lisääntynyt sitä myöten kuin alkoholipolitiikka on liberaslisoitunut. Liberalisointi on ollut erittäin huomattavaa alkoholin saatavuuden suhteen jo pari kolme vuosikymmentä, hintakysymys on vasta vuoden vanha asia.

    Hintakysymys koskee köyhiin. Siinä olet oikeassa. Näillä köyhillä ja syrjäytyneillä on nyt mahdollisuus alkoholisoitua paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Tämä tarkoittaa, että he kuolevat pois tilastoja rumentamasta aikaisemmin kuin ennen. Niinä lyhyempinäkin elonpäivinä he saavat paljon tuhoa aikaan.

    Alkoholipolitiikka on hintakysymys myös koko yhteiskunnalle. Kysymys on siitä, olemmeko me valmiit etukäteen maksamaan alkoholihaittojen torjunnasta pienemmän hinnan vai jälkikäteen alkoholihaittojen toteutuessa suuremman hinnan. Alkoholin suurkulutuksesta johtuvat haitat tulevat nimittäin maksamaan eri muodoissaan yhteiskunnalle maltaita. Näistä kustannuksista esimerkkeinä mainittakoon sairaaloissa makaavien vuodepäivien lisääntymiset, työstäpoissaolopäivien kasvu, lasten huostaanottokustannusten lisääntyminen, alkoholiehtoisen rikollisuuden lisääntyminen. Lisäksi tulevat erittäin suuret inhimilliset kustannukset, jotka koskettavat suurta joukkoa niitäkin, jotka eivät ehkä kuluta alkoholia lainkaan.
  3. Neutraalitarkkailija on täysin oikeassa siinä, että olennaista on kiinnittää huomio kulutuksen jakaumaan. Jakaumasta tiedetään se, että selvä vähemmistö suomalaisista juo selvän enemmistön vuodessa eri tavalla hankitusta alkoholista.

    Suurkuluttujat on alkoholin aiheuttamien haittojen osalta se ryhmä, joka on merkittävin. Haitat riippuvat tämän ryhmän koosta. Kokonaiskulutuksen nousu tai lasku indikoi varsin hyvin sitä, ovatko haitat nousussa vai laskussa.

    Muulle eli kansan enemmistölle, joka siis juo vuodessa kulutetusta alkoholista vähemmistön, alkoholi ei aiheuta suurempia ongelmia heille itselleen tai heidän välityksellään. Siitä voi olla jopa terveydellistä etua jossain ryhmässä ja siitä voi olla henkistä tukea jossain toisessa. Silloin puhutaan aina kohtuukäytöstä tai vähäisestä käytöstä.

    Yhteiskunnan tasolla pitää kuitenkin asettaa vastakkain alkoholin aiheuttamat haitat ja edut. Toisatiseksi on ollut niin, että alkoholin aiheuttamat kansanterveydeliset ja sosiaaliset haitat ovat olleet niin merkittävät, että jokainen olla vähänkin järkeä päässään pitää haittoja etuja suurempana. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että haittojen vähentämiseen tähtäävät toimet ohjaavat alkoholipolitiikkaa.

    Alkoholia kohtuullisesti käyttävälle vähemmistölle hinnan nousu ei ole ongelma, koska rahaa kuluu joka tapauksessa alkoholiin hyvin vähän. Terveysvaikutuksia hakeva saattaa ostaa kalliin konjakkipullon, kun taas humalavaiktuksia ostava laskee sen, missä tuotteessa on eniten alkoholia hintaan nähden. Rantojen miesten mukaan joskus taannoin esim. Ruska -niminen väkevä viini oli tässä mielessä paras ja muuta ei tullut mieleenkään ostaa. Sitä kun vetäisi päivän mittaan pari kolme pullosta ja otti lasolia vähän kirkasteeksi, niin hyvin pyyhki taas sulat.
  4. Ihmiset saavat titenkin vapaasti valita asuinpaikkansa, siitähän ei ole kyse. Kyse on julkisen talouden rationaliteeteista. Palvelujen keskittäminen merkitsee sitä, että palveluyksiköitä ja virkamiehiä tarvitaan vähemmän kuin ennen. Se puolestaan johtaa verotulojen tarpeen vähentymiseen. Aluekeskuksiin keskittynyt palvelurakenne houkuttelee julkisista palveluista kiinnostuneet valitsemaan asuinpaikkansa aluekeskuksen läheisyydestä.

    Ei ole järkevää, että yhteisiä varoja käytetään epätaloudellisesti sen mukaan, mihin jotkut ihmiset haluavat vänkällä asettua asumaan. Julkisten palvelujen ei tule seurata automaattisesti ihmisten mukana korpeen. Pitäisi päästä sellaisesta ajattelusta, että jokaisella on oikeus samoihin palveluihin asuinpaikasta riippumatta. Sen sijaan pitäisi ajatella niin, että ihminen voi valita asuinpaikkansa väljyyden perusteella, mutta tilan tunteesta ja naapurien puutteesta pitää sitten myös alistua siihen, että maksaa vähän pitemmän pirssikyydin lähimpään terveyskeskukseen, kouluun, kirjastoon ja Alkoon.

    Ketään ei pidä siis pakkosiirtää mihinkään, mutta korpikyliin ei myöskään pidä rakentaa julkisia palveluita.
  5. Kuntauudistuksen hyvä puoli on se, että myös Kepu vihdoin tunnustaa kuntien ongelmat. Kepulle jää kuitenkin edelleen se kaikkein suurin kysymys auki: miten taata oman puolueen kannatus kuntauudistuksen jälkeenkin.

    Vastakkain ovat maakuntamalli (Kepun ajama) ja aluekeskusmalli (SDP:n ajama). Maakuntamallissa lähdetään siitä, että asutuksen hajallaan olo on hyvä asia. Aluekeskusmallissa taas siitä, että asutus vähitellen kasautuisi alueittain. Keskisttyminen seuraisi siitä, että toimintoja keskitettäisiin sinne, missä väestöpohja on riittävän suuri taloudellisesti viisaille ratkaisuille. Demarien mallia ohjaa siis se, että kuntien taloudelliset ongelmat voitaisiin ratkaista. Kepun mallia ohjaa se, että asutus pysyisi hajallaan, maaseutu korpikyliä myöten jotenkuten asuttuna ja taloudesta viis veisataan niin kauan, kun kaupunkilaisten rahat riittävät valtionapuihin.

    Olipa uudistus millainen tahansa, sen suurin ensihyöty tullee siitä, että verotus yhtenäistyy ja suurempi alueyksikkö joutuu pohtimaan koko alueen taloutta sekä tekemään priorisointeja. Tällöin päästään helpommin irti päällekkäisyyksistä ja ylisuurista investoinneista (asukasta kohti laskettuna).

    On sanomattakin selvää, että Lipposen kritiikki on taloudellisesta näkökulmasta täysin oikeaa. Korpikylien perillä asuvista aluekeskusmalli on tietysi kaikkien hirviöiden äiti, koska heidän mielestään yhdellekin asukkaalla korpikylässä pitää järjestää sama kuin tuhansille taajamissa.
  6. Olemme sitten asiasta samaa mieltä kuitenkin niin, että minä en olisi ihan varma siitä, että suomalainen maatalousyrittäjä pärjäisi kansainvälisessä kilpailussa markkinaehtoisesti. Toivon tietenkin, että pärjäisi ja saisi sen näyttää. En myöskään usko siihen, että tukien poistaminen johtaisi maatalouden loppumiseen Suomesta. Lähellä tuotetulle kotimaiselle ruualle löytyisi kyllä ostajia, koska kotimaisella on omat myyntivalttinsa kuten sanoit. Veikkaisin kuitenkin, että se johtaisi suomalaisen maatalouden rakennemuutokseen siten, että ns. bulkkituotannon osuus vähenesi rajusti.

    Suomi ei voi yksipuolisesti luopua tuesta ja Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Mutta sitä varten politiikkaa kuitenkin harjoitetaan, että kukin pienellä osuudellaan ajaa sitä, minkä parhaaksi näkee. Tässä mielessä Keskustan ja EU:n liberaalidemokraattien politiikka eivät jostain syystä kohtaa, mikä tuntuu kummalliselta jos sinuun on uskominen maatalouden pärjäämisestä. Tueton maatalous ei kaiken lisäksi ole mikään täysin epärealistinen visio, koska WTO-prosessissa juuri sitä on kehitysmaidenkin vaatimuksesta tavoiteltu.
  7. Minulle jäi kovin epäselväksi se, miten tasaveromalli edistäisi ulkomaisia investointeja Suomeen ja lisäisi suomalaisyritysten pääomia? Voisitko tarkentaa tätä. Minulla on ollut sellainen käsitys, että toimintoja on siirretty Balttian maihin sen vuoksi, että työn hinta on siellä alahaisempi kuin läntisessä Euroopassa.
  8. Kerroin vain se, mikä seuraus tasaveromallista millekin tulonsaajaryhmälle on nykyverotukseen verrattuna. Lopputulos ei ole näin yksinkertainen, jos mallia monimutkaistetaan keskustelussa esiintyneellä kansalaispalkkaerällä.

    Tasaveromalli on minusta joiltain osin onnistunut, jos voidaan näyttää, että sen seurauksena työllisyys lisääntyy ja ihmisten elintaso nousee niin, että köyhyysrajan yläpuolella olevien määrä kasvaa. Tuloilla siis pitää kyetä myös elämään.

    Tasaveromallin seurauksena on kuitenkin tuloerojen kasvu. Tämä puolestaan ei minusta ole ainakaan tavoiteltava yhteiskunnallinen olotila, koska se mm. jakaa ihmisiä rajummin eri yhteiskuntaluokkiin ja kärjistää yhteiskunnallisia vastakkain asetteluja. Taloudellisessa mielessä seurauksena voi olla myös kulutuskysynnän väheneminen, koska pienituloiset ovat niitä, jotka kuluttavat suhteellisesti suurimman osan palkastaan ja maksavat siten myös välillisiä veroja. Lisäksi pienituloisten kulutus kohdistuu suhteellisesti ottaen enemmän kotimaassa tuotettuun, mikä parantaa työllisyyttä. Uskoisin, että jo tästä syystä minkäänlainen tuloerojen kasvattamispyrkimys ei ota tulta alle Keskustassa, jos he tällaiset vaikutukset tiedostavat.
  9. Mitään vajausta ei teoriassa synny, koska veroprosentti ratkaisee sen, kuinka paljon verotuloja valtiolle ja kunnille tulee. Tasaveromalli ilman mitään kommervenkkäjä tarkoittaa vain suurituloisten verotuksen keventymistä ja pieni- ja keskituloisten verotuksen kiristymistä.
  10. Käsittääkseni tässä viestiketjussa alunperin ajattiinkin takaa ristiriitaa, mikä vallitseen oikeuden käsityksen ja Oivan ja Annelin sanomisten välillä. Jäätteenmäki sanoi eduskunnassa, että hänelle lähetetyt asiakirjat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä. Hän ei siinä eritellyt mitään salaisia tai vähemmän salaisia asiakirjoja toisistaan. Eikä hän siinä vaiheessa kertonut eduskunnassa luulleensa päässeen jakelulistalle. Lisäksi hän salasi olennaisia asioita tätä kertoessaan. Sitä kansankielellä nimitetään valheteluksi. Oiva taas on kiven kovaan väittänyt, ettei Anneli valehdellut yhdessäkään kohtaa.
  11. Koromat ja Korkmanit eivät ole minun auktoriteettejani. Minusta on kuitenkin terveellistä muistuttaa näille kepuille, miltä suunnalta heidän vihulaisensa tulevat. He kun uskovat sylttytehtaan sijaitsevan jossain Hakaniemen tienoolla, vaikka oikeammin sitä pitäisi alkaa etsiä Etelärannan maisemista.

    Nyrpistän tietysti nokkaani, jos minusta annetaan väärä todistus. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että olisin sinunkaan kanssasi Aku ihan samaa mieltä. Toimimisen psykologisoiminen vaikuttaa minusta edelleen teennäiseltä ja jotenkin todistettua ja yleispätevää pohjaa vailla olevalta. Siksi kavahdan esim. sitä selitystä, että kaikki on vain tarkastelijan oma näkökulma. Psykohistoriallinen näkökulma tuskin on sen enempää kuin tarkastelijan oma valinta omilla argumenteilla.

    Minusta taloustiedekin voi asettaa näkökulmia asioihin ja tarkastella eri toimia suhteessa niihin. Voidaan esim. asettaa tavoitteeksi se, että talousjärjestelmä tuottaa mahdollisimman suuren aineellisen hyvinvoinnin kaikille ihmisille mahdollisimman tasapuolisesti. Sen jälkeen voidaan aivan hyvin mitata sitä, miten jokin talouspoliittinen tai -teoreettinen ideologia onnistuu suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Tämä voi minusta tapahtua mystifioimatta taloutta joksikin uskonnoksi tai vertaamalla ihmisen toimia kalaparven liikkeisiin vaaran uhatessa. Kun mennään näin syvällisiin selityksiin, on selitysten hakeminen oikeastaan jo turhaa, kun kaikkinainen toimintamme on sen todistuksen mukaan suurin piirtein ennalta määrättyä kohtaloa, joka ollut vuosimiljoonia geeniemme tietopankeissa.
  12. Olen laskeskellut, että leivän 3 euroa maksavassa leivän hinnassa on noin 10 senttiä tukiosuutta. Tämä on siis se "suhteellisesto tärkeämpi" etu köyhälle kuluttajalle. Todellisuudessa esim. suomalaisen köyhän kuluttajan asiaa ajoi paljon paremmin kauppaketju Lidl, joka kilpailullaan pudotti tuota leivänkin hintaa kaupassa alemmas kuin oivalliset 10 senttiä.
  13. Yltää se kepulaisuus aivan uskomattomiin tarinoihin ja jorinoihin. Koroma ja Korkman ovat SDP:n sidosryhmään kuuluvia kilttejä alamaisia. Ilmeiseti SDP-SAK valitutti Sixten Korkmanin myös EVAn ja ETLAn toimitusjohtajaksi. Oma mies seilläkin.

    Keskustapoliitikot eivät kylläkään ole Korkmania korkealle noteeranneetkaan. Hehän pitivät parempana valinta Erkki Liikasta (SDP) Suomen pankin pääjohtajaksi. Pankkivaltuuston enemmistö esitti nimittäin Liikasta nimitettäväksi. Toinen ääniä saanut oli Korkman, jota ännesti kaksi pankkivaltuusmiestä, Ben Zyskowicz (Kok.) ja Janina Andersson (Vihr.). Demareiden ja keppulien ohella Ilkka Kanerva äänesti Liikasta, mistä sai kovat moitteet puoluesihteeri Ollilalta.
  14. Ökyisäntä on sitten tainnut saada oikein viran ...Pohjantähtiopistostako? Skaalasi lienee miinus yhdestä yhteen, joten aika tiukasti arvostelet, vaikka pidät kaiken muun hyvän lisäksi vielä hauskana. Ehkä tuo miinus tulee siitä, että keksin tuon hauskan osan Jaban aiemmasta tekstistä.

    Niin tuo Pohjantähtiopisto tuli mieleen siitä, että taloustieteen professoreilla ei taida olla muualla aikaa antaa arvosanoja mielipidepalstalla kirjoitetuista mietelmistä. Lienetkö kansantaloustieteen, liiketaloustieteen vai kenties maataloustieteen professori?
  15. On teillä keppuleilla konstit. Ja myös kova homma saada jokainen maataloustukea kritisoiva henkilö näyttämään epäluotettavalta palkkiovirkamieheltä tai muuten vaan punaiselta paholaiselta. Kerropa myös joku tarina entisestä työantajien edusmiehestä Johannes Koromasta. Kuinka punainen SDP-SAK -mies hän mahtoi olla.
  16. En vaivaudu nyt väittelemään tuosta, mitä toistat kuin papukaija kerrasta toiseen. Olemme kuitenkin ilmeisesti yhtä mieltä siitä, että maatalouden tukiaisjärjestelmä on huono asia. Tuottajathan ottaisivat mieluummin maksunsa suoraan tuottajahintoina eli se, minkä kysyntä ja tarjonta määräävät. Euroopan liberaalidemokraattinen ryhmä, johon Keskusta kuullu, ajaa nimenomaan maataloustukien poistamista niin, että tuottajat saisivat osansa tuottajahintoina ja kuluttaja maksaisi esim. 3 euron leivästä sen jälkeen 3,10 euroa, jos tuen osuus siirtyisi sellaisenaan lopputuotteeseen. Kysymys kuuluukin, miksi meillä Suomessa Keskusta ja MTK eivät kannata tätä liberaalidemokraattien politiikkaa? Sikäli kuin ymmärrän oikein, arvostelet siis kannanotollasi myös Keskustan väärää politiikkaa.

    Suojatullittomuudesta sinulla onkin sitten erikoinen käsitys. Vai ei EU:ssa muka ole suojatulleja ja tuontikiintiöitä kolmansien maiden tuonnille. Asia on nimittäin todellisuudessa niin, että EU:lla on käytössä sekä suojatullit, kiintiöjärjestelmät että vientitukien pönkittämä vahva dumppausperinne. Näillä konsteilla pidetään halpa ruoka takuuvarmasti poissa kuluttajien ulottuvilta. Tämä on nykyajan kolonialismia, jolla afrikkalainen pidetään myös varmasti nälässä seuraavinakin vuosina.
  17. EU:n maataloustuki ei ole syöntitukea kuluttajille. Kuluttajat maksavat ruuasta maataloustukien vuoksi päinvastoin korkeampia hintoja kuin muutoin. Asiaa tulee kaikille selväksi, kun kerrotaan, että EU-maat vievät kolmansiin maihin jopa kolmasosahinnalla niitä samoja tuotteita, joita siis eurooppalaisille kaupitella kolmekin kertaa korkeammalla hinnalla. Tämä on johtanut dressmanilaiseen "osta kaksi, maksa kolme" -tilanteeseen.

    Tuet kohdistuvat koko maataloustuotantoon, siis myös siihen valtaisaan ylituotantoon, joka myös on saatava tavalla tai toisella kaupaksi. Veronmaksaja maksaa tuotteista riippuen jopa siis tuplahintaa ensin verotuksen kautta ja sitten kaupassa.
  18. Jäätteenmäki on myös 60-lukulaisen vasemmistoradikalismin lapsia. Hän ei päässyt osallistumaan tempauksiin, koska nuoren ikänsä vuoksi aloitti opinnot vasta 70-luvulla. Mutta sen ajan opiskelijapolitiikassa rintamalinjat kulkivat oikeiston ja ns. kansanrintaman välillä ja Jäätteenmäki kannatti jälkimmäistä. Ei hän tietenkään taustansa vuoksi mikään radikaali ollut, mutta imi varmasti sen ajan sosiaalista ja humaania näkemystä ja tämä on vaikuttanut hänen politiikkansa sisältöön myöhemminkin.

    Jäätteenmäki on jonkinlainen sekoitus Lapuan talollisen tytärtä ja kaupungissa ymmärrystään laajentanutta sosiaaki humanistia. Tämän seurauksena hänen linjansa Keskustassa on vasemmistolainen politiikka, siis keskustalaisessa mittakaavassa vasemmistolainen. Sosiaalinen ja humaani ajattelu näkyy painotuksissa, jotka koskevat vähäosaisten ja naisten asemaa. Jäätteenmäki on aina ollut naisasiapoliitikko myös. Humaani moderni ajattelu näkyy mm. siinä, että Jäätteenmäki poiketen puolueensa enemmistöstä kannatti varauksetta parisuhdelakia.

    Jäätteenmäen heikkoudet liittyvät siihen, että hän on huonosti perillä taloudellista kysymyksistä yksityiskohtaisemmalla tasolla ja muutenkin puutteita esiintyy asiatiedoissa. Tämä kävi kaikille hyvin ilmi tv:n vaalitenteissä, kun puoluesihteeri Lankia joutui tämän tästä auttamaan Jäätteenmäkeä tiedollisella puolella.

    Mahdollisesti Jäätteenmäki tiedostaa itsekin puutteensa, mikä johtaa epävarmuuteen ja sellaiseen verbaaliakrobatiaan, jota nyt mm. Ben Zyskowicz on irvaillut. Jäätteenmäen poliittinen retoriikka on vihjailevaa. Asioita ei sanota suoraan, vaan pyritään luomaan mielikuvia. Jäätteenmäkeä voi luonnehtiakin jonkinasteiseksi mielikuvapoliitikoksi. Iltapäivälehdet harrastavat samanlaista vihjailevaa journalistiikkaa, jolla pyritään mielikuvien luomiseen.

    Jäätteenmäellä tuli törmäys Lipposen kanssa, kun hän alkoi vihjailla Lipposesta henkilökohtaisesti. Tällainen taktiikka kertoo ehkä enemmän Jäätteenmäen tiedollisesta epävarmuudesta kuin tarkoituksellisesta likaisten keinojen käytöstä. Näin itse arvelisin, kun olen pitemmän aikaa jo seurannut Jäätteenmäen toimintaa ajalta ennen kuin hänestä useimmat tiesivät vielä mitään. Lisäksi Jäätteenmäessä lienee aimo annos pohjalaista jääräpäisyyttä ja itsellisyyttä, minkä vuoksi hän ei antanut mielipiteitään tarpeeksi muun puolueväen arvioitavaksi tai ottanut onkeensa muiden esim. Esko Ahon neuvoja siitä, että Irak-kysymykseen tarttuminen ei ole välttämättä poliittisestikaan viisas teko. Sen jälkeen asiat menivät kokonaan Jäätteenmäen hallinnasta ja seurauksena oli katastrofi. Häneltä ehkä puuttuu politiikan kokonaisymmärrys tai ei se on ainakin liian vähäinen siinä suhteessa, mitä puoluejohtajalta vaaditaan.

    Kysymys ei ole niinkään Jäätteenmäen poliittisen linjan oikeellisuudesta tai virheellisyydestä. Siitä voi olla eri mieltä, puolesta tai vastaan, mutta perimmiltään se on arvovalintakysymys sosiaalisuuden ja humaanisuuden puolesta. Tämän linjan toteuttajaksi olisi tarvittu vain varmempaa ja substanssikysymykset hallitsevaa naista. Esikuvana olisi voinut olla vaikka Norjan meillä tunnetuin poliitikko Gro-Hartlem Bruntland tai meidän suomalaisten Tarja Halonen.
  19. Olet oikeassa siinä, että Kepun tuhon siemen kylvettiin Kekkosen toimesta jo sotavuosina. Kepusta tuli Kekkosen käsikassara ja politiikan sisällöksi vallan uudistaminen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Maalaisliiton politiikkaa olisi pitänyt sotavuosina ja niiden jälkeen uudistaa. Kyllä siinä olivat vielä enemmän hakoteilla Viljami Kalliokosket, jotka uskoivat voitavan ponnistaa eteenpäin vanhoin konstein. Ei pelkällä konservatismillä leipä lisäänny. Kekkosen pyrkimyksissä uudistamiseen oli varmasti aidosti paljon hyvää ja tarpeellista, mutta asia kääntyi lopulta opportunismiksi ja pelkäksi valtapolitiikaksi.

    Kun näin pääsi käymään, Keskustan politiikan sisältö meinasi hävitä kokonaan. Valtakunnan etu presidentin käsittämässä muodossa ajoi aina puolueen omien päämäärien edelle. Kekkosennkin ajatus lähti liikkeelle kansakunnan eheyttämisestä. Tämä eheyttäminen tapahtui kuitenkin vain kaupunkisosialistien ja oikeistoporverien kärjekkyyden tasoittamisessa. Sen sijaan omimmilla tontillaan Kepu ja Kekkonen onnistuivat hajottamaan kansakuntaa. Tämä hajottamisprosessi aloitettiin maaseudulla, kun puolueen edunvalvonnan pääkohteeksi tulivat ökyisännät eli Suomen mitassa maatalouden suurtilalliset. Maalaisliiton vaivalla rakentaman torppariuudistuksen yhtenäisyys häivytettiin ja tuhottiin nopeassa tahdissa.

    Maalaisliitto oli hyvin konservatiivinen puolue, mutta samalla sitä ohjasi Kyösti Kallion aikakaudella jonkinlainen kristillinen armeliaisuus köyhää väestöä kohtaan. Juuri Kalliolle olikin tärkeää torpparikysymyksen hoito. Tätä köyhän väen asiaa halusi sitten puolueessa jatkaa Veikko Vennamo, mutta hänen linjauksensa Kekkosen-Korsimon paineessa hävisi. Kallion ja Vennamon linjaa voisi nimittää kristillis-sosiaaliseksi politiikaksi, joka oli maaseudulle kehitetty sosiaalidemokraattisen politiikan versio. Ja tämän tuhoamisessa tapahtui se, mitä nimitän tuhon siemenen kylvöksi.

    Kepun politiikka oli tuon käännöksen jälkeen ailahtelevaa ja opportunista valtapolitiikkaa, missä maaseutua rakennettiin tehomaatalouteen päin, vaikka jo silloin nähtiin, että Suomessa tehomaatalous ei kykenisi toimimaan muun talouden tapaan kannattavasti, kun Eurooppa sotien jälkeen normalisoituisi ja elintarvike- ym. pula hellittäisi. Kotimaista tehomaataloutta suosiva politiikka alkoi kuitenkin määrätä koko maaseudun ilmettä. Seurauksena oli joukkopako, joka maan onneksi laukesi suurimmalta osin naapuriapuun. Tästä meidän tulisi edelleen kiittää Ruotsia. Niillä, jotka silloin älysivät paeta Ruotsiin maalta, sattui monella onnekkaasti, koska se seurauksena oli omakohtaisen hyvinvoinnin mahtava nousu. Tänne tultiinkin sitten sukuloimaan tavallisesti uuttaan kiiltävän Volvon ohjaimissa.

    Mutta maaseutuväestö myös havaitsi, ettei Kepu enää olekaan mikään köyhän asialla oleva puolue. Tämä tapahtui 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, kun Vennamon SMP keräsi kolmanneksen maaseudun köyhälistön äänistä ja kommunistitkin nitistivät vielä osansa. 70-luvun eduskuntavaalit uumoilivat jo melkoista katastrofia koko Kepulle. Kekkonen onnistui kuitenkin vielä kerran hajoita ja hallitse -politiikassaan ja sai Kepun avittamana SMP:n hajalle kuten Vennamo asiaa nimittää seteliselkärankaisten avulla, siis yksinkertaisesti rahalla. SMP:n nousu jää kuitenkin historiaan nimenomaan muistutuksena siitä, keiden edusmiehenä Kepu tosiasiallisesti toimi. Hylkäämällä kristillis-sosiaalisen perustansa Kepu meni heilahtamalla oikealle ja jätti maaseudun köyhälistön unohdetuksi kansaksi oman onnensa nojaan.

    Nyt vihdoin vasta Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajakaudella Keskusta on herännyt jonkinasteiseen vanhan kristillis-sosiaalisen perinteen renesanssiin. Näyttää kuitenkin siltä, että tällainen emansipoituminen koskee vain puolueen ja Jäätteenmäen johtamaa nuorta naispuolista vasemmistoa. Ei liene sattuma, että Jäätteenmäki on avaamassa uutta poliittista nousua nimenomaan naisjärjestöpoliitikkona.

    Jäätteenmäen toiminnan ydin oli puolueen alkiolaisen kristillis-sosiaalisen uskottavuuden palauttaminen ja siinä suhteessa Jäätteenmäen toimintaa voi pitää suorastaan vallankumouksellisena ja uhkarohkeana. Siitä olisi saattanut tulla ennen pitkää turpaan myös omilta. Jäätteenmäen onneksi ökyisäntäpuoli on hidastunut vanhuuttaan otteissa eikä havainnut kovin selvästi poliittista suunnanmuutosta. Jäätteenmäkeä voi pitää puolueessa sen kaikkien anti-kekkoslaisempana puoluejohtajana sitten Viljami Kalliokosken.

    Jäätteenmäki alkoi puhua köyhien ja vähäosaisten aseman parantamisesta jättäen maatalousväen ongelmien esiinnostamisen vähemmälle. Hän ymmärsi sen psykologisen vaikutuksen oikein. Tietysti tavallinen maaseutuihminen oli havainnut, että ennen sitä puolue vai rutisi ja voivotteli MTK:n äänellä unohtaen, että maaseutu on paljon muutakin maataloustuotanto.

    Keskusta on Vanhasen johdolla taas palannut vanhaan opportunistiseen menoon. Vanhasen taktiikka on toinen kuin Väyrysen ja Ahon, mutta suunta on se sama vanha eli vallan uudistaminen sen itsensä vuoksi. Mihinkään todellisiin uudistuksiin ei tohdita ryhtyä, koska se on riski. Siksi köyhyyspakettikin pitää saada tasolle, jossa kansaneläke voi nousta mahtavat 5 euroa kuukaudessa. Sillä ostetaan pari kahvipakettia kuukaudessa ja taas on hyvä olla. Minusta on vähän köyhän väestönosan pilkkaamista antaa murusia, olisi jotenkin rehdimpää olla antamatta mitään. Siinä tulee väkisinkin mieleen se Väinö Linnan kuvaaman papin armeliaisuus maattomia torppareitaan kohtaan, "minä ymmärrän Koskelan vaikeuksia, mutta Koskelan tulee ottaa huomioon pappilan velvollisuudet jne."

    Kuten aiemmin kirjoitin suomalainen vasemmisto on poliittisesta suuruudestaan huolimatta heikko, kun aika menee keskinäiseen kinasteluun. Tässä suuri vikapää on Keskusta, jolle valta on suurempi siunaus kuin kansalaisten asioiden hoito. Kansalaisilla tarkoitetaan tässä Keskustan enemmistöäänestäjiä, ei niitä maataloustuottajia joiden edunvalvontaan puolue on keskittynyt.
  20. Maataloustuet ja maatalouselinkeinon liikevaihto voidaan sinällään nähdä marginaali-ilmiöksi, kun sitä tarkastellaan osana BKT:tta. Tällainen tarkastelu vain on täysin harhaanjohtava ja hedelmätön. Maataloustuet eivät ensinnäkään tyhjenny suoriin maataloustuen nimellä kulkeviin eriin. Keskustan politiikka on ollut maatalousvetoista maaseutupolitiikkaa, jonka on tuonut suorien tukien lisäksi jatkuvasti muita seurannaismenoja. Nämä seurannaismenot ovat erityisen suuria sen vuoksi, että maatalous on hajautettu pitkin Suomea niin paljon kuin hajauttaa vain voi. Ainoastaan vesien päälle ja tuntureille ei ole peltoalaa raivattu.

    Toinen ja ehkä vieläkin merkittävämpi haitta keskustalaisesta maatalouspolitiikasta on ollut maan aktiivisimman ja tuottavimman väestönosan käyttäminen kannattamattomassa puuhastelussa. Kansainväliseen työnjakoon perustuen meillä ei pumpata maasta öljyä tai kaiveta kivihiilta taikka valmisteta enää sukkahousuja eikä tehdä edes henkilöautoja. Suomessa kuten muuallakin pyritään voimat keskittämään siihen, mistä kansakunnan kakku saadaan tehtyä kaikkein suurimmaksi. Varsinkaan Suomen tapaisen pienen maan ei tulisi hukata vähäisiä resurssejaan keväisin roudan sulamisen tarkkailuun ja syksyisin seuraavan satokauden suunnitteluun niin kuin maanvilelystä MTK:n sivuilla on kuvattu.

    Kun nämä resurssien hukkaamiset otetaan huomioon siinä bkt-laskelmassasi, päästäänkin jo kaksinumeroisiin prosenttilukuihin. Ja tätä tuhoa Keskusta on kylvännyt niin pitkälle kuin muisti kantaa.

    Haikailemasi politiikan sisällön voisi kertoa ihan suoraankin. Eli Keskusta vaatii palkkojen rutkaa alennusta, työajan pidennyksiä ja muita työntekijöiden oikeuksien vähentämisiä, jotta yritykset eivät karkaisi ulkomaille, vaan sijoittajat saisivat entistä suuremman tuen lompsiensa paksuntamiseen.
    21. 1257 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt