mielipidepankki
Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen.
Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia2065 aloitusta · 26232 kommenttia
- Se on jokseenkin yhdentekevää mitä maahanmuuttajat ajattelevat. Heidän määränsä äänestäjissä ei ole kovin merkittävä ja hekin jakaantuvat eri puolueiden kannattajiin. Muita enemmän Suomen kansalaisuuden saaneissa maahanmuuttajissa on virolaisia ja venäläisiä. Thaimaalaisia, vietnamilaisia ja kiinalaisia on myös jonkin samoin ukrainalaisten määrä on kasvanut. Näihin lähtömaihin kuuluneet ovat enemmistöltään naisia. On todennäköistä, että he ovat löytäneet suomalaisen puolison ja asettuneet sen myötä pysyvästi maahan. Lähi-idästä ja Somaliasta on tullut myös maahanmuuttajia, joista osa saanut kansalaisuuden. Näillä sukupuolijkauma on tasaisempi, joten voi olettaa, että heidän sitoumisensa Suomeen ei johdu naimakaupoista suomalaisen kanssa.
Eduskuntavaaleissahan äänioikeus on vain Suomen kansalaisille, joten valtaosalla maahanmuuttajista ei äänioikeutta ole. Maahanmuuttajan lapsi voi saada kansalaisuuden syntymämaan perusteella, jos vähintään toinen hänen vanhemmistaan on ollut Suomen kansalainen. Näistä Suomessa syntyneistä lapsista harva on kuitenkin ehtinyt saavuttaa vielä alinta äänioikeusikärajaa, koska asiaa koskeva laki tuli voimaan vasta vuonna 2003.
Äänioikeutetuista maahanmuuttajista peräti 45 % kertoi äänestävänsä demareita niistä, jotka kertoivat äänesvänsä jotain puoluetta. Tätäkin vielä paljon suurempi osa kaikista vastanneista ei osannut sanoa tai ei halunnut kertoa mitä puoluetta äänestäisi. Demarien jälkeen toiseksi suosituin oli Vihreät ja kolmanneksi Vasemmistoliitto. Luulisin, että vihervasemmiston suosio perustuu näiden puolueiden tasa-arvoisuutta ja ihmisoikeuksia korostavaan politiikkaan. Ovatko tasa-arvo ja ihmisoikeudet sitten höttöä vai eivät, jääkön jokaisen arvioitavaksi.
Mutta kuten sanottu maahanmuuttajien ääniä on edelleen sen verran vähän, etteivät he kokonaiskuvaa muuta suuntaan eikä toiseen. Ehkä jonkun verran yllättävää tuossa tutkimuksessa oli se, että sekä SDP:n että Vihreiden kannattajissa oli jonkun verran enemmän miehiä kuin naisia. Tämä saattaa johtua siitä, etteivät naiset vielä osanneet sanoa kantaansa. - Hieman tuossa aliarvioin Orpon hallituksen velkaantumista. Se on ottanut uutta velkaa heinäkuun loppuun 2026 menessä 48 miljardia, joten 50 miljardia tulee ylittymään kirkkaasti hallituskauden loppuun mennessä. Nyt voidaan arvuutella sitä, pääsevätkö Orpa ja Purra ihan uudelle kymmenluvulla eli yli 60 miljardin euron lisävelkaan hallituskauden aikana. Se löisi Rinteen/Marinin uuden velan määrän jopa 50 prosentilla. Saavutus se on seki hallituksellta, joka lupasi kääntää velkalaivan. Taitaa olla niin paha vuoto siinä laivassa, että menee pohjaan samaan tien.
- Minäpä kerron. Rinteen hallitus aloitti kesäkuun alussa 2019. Valtionvelkaa oli silloin noin 107 miljardia. Rinteen hallitus lopetti joulukuun 10. päivänä samana vuonna. Velkaa oli tuon vuoden lopussa hieman yli 106 miljardia euroa. Toisin sanoen velka ei lisääntynyt lainkaan vaan väheni muutamilla sadoilla miljoonilla. Rinne ei todellakaan pihistellyt, kun velan määrä ei kasvanut senttiäkään.
Orpon hallitus on ottanut velkaa hallituskaudella noin 48 miljardia euroa heinäkuun 2026 loppuun mennessä. Silloin eli noin kuukausi sitten velkaa oli 199 miljardia euroa. Nyt on saattanut mennä jo 200 miljardin euron raja rikki. Jos velkaantuminen jatkuu samalla tahdilla, saavutetaan ehkä noin 210 miljardin euron velkataso, jolloin Orpon hallitus olisi ottanut kaudellaan uutta velkaa lähes 60 miljardia euroa.
On siinä tosiaan eroa Rinteen ja Orpon välillä. Rinteellä 0 euroa uutta velkaa ja Orpolla jo 48 miljardia ja hallituskauden lopussa mahdollisesti lähes 60 miljardia uutta velkaa. Jos 60 miljardin raja menee rikki, Orpon hallitus tulisi ottaneeksi 50 % enemmän velkaa kuin Marinin hallitus. Hienosti on velkaa taitettu, vain mitä? - Äläs nyt taas höpötä ja näytä julkisesti tietämättömyyttäsi. Valtion velkatiedot julkaistaan kuukausittan. Valtionkonttori pitää näistä tilastoa. Marinin hallituksen lopetellessa velkaa oli kertynyt hänen hallituskaudellaan noin 42 miljardia ja velkamäärä hallituksen lopetellessa oli noin 146 miljardia euroa. Eli suunnilleen 10 miljardia vähemmän kuin sinä väität. Vuoden 2023 toisen puoliskon toiminta oli jo Orpon hallituksen vastuulla. Se jatkoi velan ottamista entistäkin pontevammin eikä vain vuonna 2023 vaan myös sitä seuraavina vuosina Huhtikuun lopussa 2026 meni 196 miljardia rikki eli Orpon hallitus oli siihen mennessä ottanut 40 miljardia euroa uutta velkaa. Kauden loppuun mennessä luku tulee näillä näkymin nousemaan yli 50 miljardin euron. Orpon hallituksen velantaitto on ollut siis sitä, että se kasvattaa velkaa ainakin 10 miljardia vielä enemmän hallituskaudessa kuin Marinin hallitus. Voi mennä ylikin eli jonnekin yhteensä 55 miljardin euron tasolle.
En ole tänään käynyt paljonkaan ulkona. Taidat nähdä näkyjä siinäkin. - Samaa mieltä voi olla siitä, ettei vasemmisto muodosta vähemmistöhallitusta. Vaihtoehdot ovat lähinnä punamultatyyppinen enemmistöhallitus (kuten Marinin hallitus) tai sitten sinpunahallitus SDP:n , Kokoomuksen ja muutaman muun puolueen (Vihreät, RKP) kesken.
Myöskään oikeisto ei tule muodostamaan vähemmistöhallitusta. Suomessa sen paremmin oikeisto- kuin vihervasemmistohallituskaan ei näytä saavat poliittista enemmistöä eduskuntaan. Jos vaalitulos on se, mitä gallupit veikkaavat, oikeistohallitus on käytännössä mahdottomuus, koska se olisi poliittinen itsemurha siihen ryhtyville, ellei tätä aietta aseteta selkeäksi tavoitteeksi ennen vaaleja niin, ettei siihen pyrkiminen kyseenalaista äänestäjien odotuksia. Vuoden 1987 vaaleissa tällaista yritettiin ja se sai silloin kyllä varsin selvää paheksuntaa ja presidentti Koivisto yhdessä Kokoomuksen Harri Holkerin kanssa toimikin sitten ryhdikkäästi silloista puoluejuonittelua vastaan. Väyrynen on ollut erityisen katkera, kun hänen juonensa ei silläkään kertaa toiminut.
Kepusta ja perustuista ei pääministeriä tule tulevissa vaaleissa ja toivottavasti ei koskaan senkään jälkeen. Persut alkavat valmistautua oppositiokauteen. Ensin tulevat hävityt vaalit ja sitä seuraa puoluejohdon vaihtuminen todennäköisesti kesän puoluekokouksessa. Puoluejohtajaksi lienee tyrkyllä ainakin Lulu Ranne, Ville Tavio, Sakari Puisto, Wille Rydman ja Teemu Keskisarja ja epämääräinen joukko muita onnenonkijoita. Ehkä jopa Jani Mäkelä. Maahanmuuttovastaisten ykkösehdokas lienee Rydman, joten hän on vahvoilla. Populististen hihhulien kärkiehdokas saattaa olla Keskisarja, jonka vapaa-ajattelu saa tukea jäsenkunnasta. Asiallisen linjan ehdokas olisi Sakari Puisto eli ei mitään jakoa. Lulu Ranne muistuttaa osittain Purraa, joten hän voi periä Purran kannattajien ja erityisesti naisten ääniä. Sisäministeri Rantanen on ollut näkyvästi esillä, mutta onhan hän älyllisesti kovin kaukana Ranteesta ja sen kyllä valitsijat huomaavat. Tosin persuissa älykkyys saattaa olla dismeriitti.
Kepussa eivät vaan hartiat enää riitä. Lisäksi puoluejohtajaksi valittiin selvä ykkösdivarin mies entisten huippujen jälkeen. Myös Annika Saarikko on ollut monta pykälää Kaikkosta edellä. Kepussa jäädään kaipaamaan Esko Ahon, Matti Vanhasen ja Olli Rehnin tasoista osaamista. Sitä ei vaan ole. Kipparit kun tuppaavat jättämään uppoavan paatin ensimmäisenä. Rotat seuraava näiden vanavedessä ja tyhmimmät jäävät kansituoleihinsa istumaan. - Ei se ole ontuva. Eläkkeiden nousu menee eläkeläisten sosiaaliturvan parantamiseen. Hyötykäytöstä on vaikea sanoa. Osa eläkeläisistä siirtyy esim. talveksi lämpimille aurinkorannikoille ja tuhlaa rahojaan siellä. Osa penee sukanvarteen inflaation syötäväksi. On vähän vaikea käsittää, mitä hyötykäyttöä nämä ovat.
Veronkorotukset eivät mene virkakoneiston rattaisiin, jos tarkoitat hallintoa. Ehkä joskus ovat menneet, mutta nykyisin virkakoneiston vähentäminen on pääsuunta. Jos nyt katsellaan esim. viime aikojen ehdotuksia vaikkapa puolustusverosta, se olisi puolustusmenoihin korvamerkittyä rahaa. On varmaan sitten niin, että vastustat puolustusmenojen kasvua, koska se on ennakoidusti kaikkein eniten kasvava menoerä. Tämä on nyt sitä julkisten menojen ydinaluetta. Toinen suuri ja kasvava menoero ovat sotepalveluihin ja väestön vanhenemiseen liittyvät menot eli mm. meidän kahdenkin eläkemenot.
Väestön vanhenemiselle emme ole oikein mahtaneet mitään. Teoriassa olisimme voineet kääntää kurssia, mutta vain teoriassa, koska väestössä on suuri joukko niitä, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Tietysti jos erilaiseen terveysvalistukseen ja lääketieteeseen ei olisi panostettu, keskimääräistä elinikää olisi voitu varmaan laskea viidelläkin vuodella. Näin jos kansaa olisi yhteisen hyvän nimissä kehotettu esim. tupakoimaan putkessa ja ryyppäämään päivittäin eläkeiässä ja samalla syömään mahdollisimman rasvaisia eväitä. Moni olisi voinut kaatua niin sanotusti saappaat jalassa. Mutta nyt olemme tämän vanhenemisen kirouksen edessä ja maksamme monin tavoin laskua siitä. Kun sotemenot ovat se kaikkein suurin menoerä, ehdotuksesi ajatus lienee jättää ikäihmiset heitteille oman onnensa varaan.
Jos sote- ja puolustusmenot poistettaisiin laskuista, veikkaan, että Suomi ei sijoittuisi mihinkään maailmanennätysluokkaan suhteessa kansantuloon. Nämä kaksi menoerää vaan rasittavat Suomea nyt suhteellisesti paljon enemmän kuin monia muita maita.
Yksi tapa olisi ollut kyllä ollut ehdottoman toimiva, jos sitä olisi älytty aikoinaan alkaa määrätietoisesti käyttää. Kepulainen aluepolitiikka on nimittäin rasittanut vuosien mittaan todella valtavalla teholla julkista taloutta. Haja-asuttamisen tukemisesta on syntynyt lähes pelkästään menoja mutta harvemmin tuloja. Tämän vaikutusta voi vuosien mittaan tutkailla esim. valtionosuuksien ja niiden tasausmaksujen suuruudella eri kunnissa. Meiltä löytyvät aina vuodesta toiseen samat maksajakunnat ja samat tulonsiirtoja saavat kunnat. Joissain kunnissa tulonsiirrot ovat jopa puolet tai enemmän kunnan budjetista. Se on hirvittävä määrä. Kun tähän vielä lisätään erilaisen infran sijoittaminen valtion tuella puolityhjille alueille, menetykset ovat olleet katastrofaaliset. Kyllä kateeksi esim. Tanskaa, jolla ei ole ollut maantieteellisen alueen pienuuden vuoksi hajasijoittaa yhtään mitään ja heikentää siten talouttaan. - Aborteissa ei kohdisteta murhaavaa väkivaltaa lapsia kohtaan. Lapsen surmaamista käsitellään aivan samoin kuin aikuisen ihmisenkin surmaamista eli molemmat ovat rangaistavia tekoja. Lapsen ja ihmisen olemassaolo alkaa siitä, kun lapsi irtoaa äitinsä kehosta. Sitä ennen kukaan ei ole juridisesti ihminen. Sikiöllä ei esim. ole perintöoikeutta. Jos siis esim. sikiön isäksi oletettu kuolee ja vainajalla on esim. kaksi elossa olevaa lasta, nämä perivät vainajan kaiken omaisuuden, mutta sikiö ei peri mitään, ei edes silloin, kun sikiö mahdollisesti syntyy ja muuttuu ihmiseksi juridisessa mielessä.
On siis hyvä tehdä ero sikiön ja lapsen (ihmisen) välillä, ettei synny väärinkäsityksiä mistään lapsen tappamisesta. Syntymätöntä lasta ei ole olemassakaan, on vasta kehitysvaiheessa oleva sikiö. Samalla tavoin voi sanoa, että naisen munasolu tai miehen siittiö eivät vielä ole edes sikiö saati lapsi, vaikka niillä on potentiaalia tulla sellaiseksi. Seon vähän sama kuin että vehnäjauhosta ja hiivasta pöydällä ei vielä synny syötävää pullaa, kun ne ovat pöydällä. Eikä niistä synny pullaa edes sittenkään, kun ne siirretään kylmään uuniin.
Kirjoituksesi mukavuusaborteista kuulostaa hyvin omalaatuiselta ja perusteettomalta mielikuvanomaiselta löpinältä. Aborttien perusteethan on kerrottu selkeästi laissa, joten ihmiset, jotka toimivat lakien mukaan, ovat lainkuuliasia kansalaisia. Miksi lainkuuliaisia kansalaisia pitäisi moittia siitä, että he toimivat siten kuin laki sallii?
Elämän arvon tajuaminen voi vaihdella ihmisten kesken ja samojen ihmisten osalta vaikkapa eri ikävaiheessa. Vakavan sairauden runtelema ihminen voi pitää kuolemista elämää parempana vaihtoehtona. Eutanasiasta onkin viime aikoina alettu keskustella yhä enemmän. Kotieläinten osalta eutanasian käyttö on erittäin yleistä ja siihen ryhdytään yleensä sen vuoksi, että eläimen kärsimyksiä halutaan vähentää. Oikean ja väärän erottaminen ei taida liittyä ikään kovinkaan vahvasti. Kun katsomme esim. näitä nykyajan suurvaltajohtajia, vaikutelmaksi jää, että tämän eron tekeminen vain heikkenee iän myötä ainakin näillä vakavistakin mielentilahäiriöistä kärsivillä. Muutoin oikean erottamiseen väärästä on kovasti relatiivinen asia ja vaihtelee kovasti eri ihmisryhmissä ja eri aikoina. Esim. eri uskonnoissa voidaan kehottaa vääräuskoisten surmaamiseen ja toisessa kohdin taas asetaan absoluuttinen surmaamisen kielto. Ota siitä sitten selvää. - Mitkä faktat? Jos asiaa tarkastellaan lainsäädännön kannalta eli sen perusteella, mitä me ihmiset olemme keskenämme sopineet, niin sikiön poistaminen ei ole ihmisen tappamisesta, vaan sikiön poistamista. Sikiön ei siis katsota olevan vielä ihminen. Vasta siinä vaiheessa, kun sikiö irtoaa äidin kehosta, sitä aletaan pitää lapsena ja ihmisenä.
Toki on aina ihmisiä, joiden on vaikea sopeutua yhteisesti sovittuihin sääntöihin. He noudattavat omia sääntöjään, jotka perustuvat mahdollisesti heidän omiin moraalisiin pohdintoihinsa yms. Tässä suhteessa vastaväitteet ovat tehottomia, jos ihminen ei hyväksy järjestäytyneen yhteiskunnan sopimuksia ja sääntöjä vaan haluaa elää anarkisesti tai jonkin vähemmistöryhmän sääntöjen mukaan. Tätä kiistaahan on voitu käydä esim. sharia-lain soveltamisesta rinnakkain muun sovitun lainsäädännön kanssa. Länsimaissa tällainen rinnakkaistodellisuuden suvaitseminen on yleensä tyrmätty epädemokraattisena toimintamallina. - Eläkejärjestelmä on rakennettu vakuutusmuotoiseksi. Se ei ole säästövakuutus vaan sosiaaliturvaa. Säästövakuutuksessa saat säästämäsi summan korkoinen ja muine tuottoineen käyttöösi kokonaan. Sosiaaliturvassa palautukset ja niiden määrä riippuu siitä, oletko hengissä vanhuudenturvan aikana. Se toimii siis aivan niin kuin vaikkapa sairausvakuutus. Jos pysyt terveenä, et saa mitään, mutta jos sairastut, voit saada hyvinkin runsaasti sosiaaliturvaa.
- Niin maksaa. Mutta koitapa arvata, miten ne keräävät rahat sinun ja minun eläkkeiden maksuun. Minä voi auttaa, koska ehkä et tiedä etkä edes arvaa. Nykyisin työssä olevat palkansaajat ja heidän työantajansa maksavat työeläkemaksuja palkasta. Ne ovat veronluonteisia pakollisia maksuja. Ne siis heikentävät palkansaajien ostovoimaa ihan samalla tavoin kuin verojen korotukset. Työläkevakuutusyhtiöt eivät saa rahojaan mistään ilmasta repimällä. Suuri osa näistä kerätyistä eläkemksuista menee meidän eläkeläisten elättämiseen eli ne ovat vanhuuden sosiaaliturvaa. Osa rahastoidaan pahan päivän varalle tasoittamaan väestösuhteen vinoutumia.
Sinä kirjoitit nimenomaan niin, että eläkkeitä voitaisiin korottaa, koska ne kasvattavat valtion verotuloja. Niin ne tekevätkin, mutta samalla ne heikentävät palkansaajien ostovoimaa, koska heidän veronluonteisten menojensa määrä vastaavasti lisääntyy. Vaikutus on sama kuin korotettaisiin tuloveroa. Tämähän tarkoittaa, että kannatat tällaisia palkansaajien verotuksen tiukentamisia. Eikö niin? - Itse olen suhtautunut myönteisesti Ruotsin mallin mukaiseen blokkivaaliin. Siinä äänestäjä valitsee vaaleissa samalla myös tulevan hallituksen. Äänestämisen kuluttajansuoja toteutuu ja puoluevalta vähenee.
Siirtyminen blokkivaaliin olisi oman näkemykseni mukaan vihervasemmistolle nyt hyvä tilaisuus nostaa kannatustaan. Tällainen mahdollisuus se oliisi erityisesti SDP:lle. Blokkivaalisysteemi nostaa esiin kaksi pääpuoluetta eli molempien blokkien kärkipuolueet Kokoomuksen ja SDP:n. Ruotsissahan se on tarkoittanut SDP:n yli 30 prosentin suosiota. Näin myös Suomessa saattaisi käydä. Ruotsin mallin kipikohta ovat Ruotsidemokraatit, jotka ovat muodostaneet kolmannen blokin ja jonka kanssa muut eivät halunneet olla yhteistyössä. Nyt tähän on tullut särö Tidå-sopimuksen myötä mutta edelleenkään laitaoikeistoa ei ole päästetty siellä hallitukseen.
En usko, että Kokoomus haluaa Suomessa siirtyä blokkivaaliin. Juuri nyt se olisi valtava riski Kokoomukselle. Persut siihen tietysti haluavat siirtyä, koska heille oikeistohallitus on ainoa vaihtoehto. Kuten sanottua SDP:lle se voisi olla suuren tasohyppäyksen mahdollisuus ja Kepulle totaalinen kauhukuva. - Kysymykseen mikä meni pieleen selvä vastaus. Avauksessa kaikki meni pieleen. Valhetta valheen perään. Välillä Marinin hallitus otti velkaa 41 miljardia ja heti perään luku vaihtuikin 50 miljardiksi.
Kiinnostavaa oli se, että Natoon liittyminen nähtiin avauksessa suurena mokana. Avaajan mukaan Natoon ei siis olisi pitänyt liittyä.
Kepulainen sotemalli on susi syntyessään. Se on valitettava hinta siitä, että Kepu saatiin mukaan hallitukseen. Siinä kohdin voi olla samaa mieltä. Koska tällainen hajasijoitusmalli tehtiin Kepun toiveiden mukaisesti, siihen olisi pitänyt liittää vastaava itsenäinen rahoitusmalli eli jokaisen hyvinvointialueen olisi tullut vastata omasta rahoituksestaan eikä siirtää kuluja valtion avoimeen piikkiin. Susi-sote on tyyppiesimerkki kepulaisen aluepolitiikan tuhovaikutuksesta koko maalle. - Vasemmistolaisuus ei näyttäisi olevan kuoleva aatesuunta. Kun nyt tarkastelee tämänkin vaalikauden aikaista kehitystä, niin erityisesti demarien kannatus on kasvanut ja puolue on nousemassa vauhdilla Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tämä on kaiketi jäänyt sinulta huomaamatta.
Aika hurja ja täysin perusteeton on väitteesi siitä, että Ruotsin demarit olivat Suomen Kokoomusta oikeistolaisempi puolue. Ruotsissa demarit ovat kyllä pyrkineet huolehtimaan valtion budjetin kestävyydestä Suomea paremmin, mutta ei se vielä tee heidän politiikastaan oikeistolaista. Jos tarkastellaan Suomen EU-historian aikaista politiikkaa, myös meillä Paavo Lipposen johtamat demarihallitukset pitivät hyvin huolta julkisen talouden kestävyydestä. Asiat olivat silloin siinä paremmalla tolalla kuin koskaan muutoin EU-aikana.
On erikoista, että kerrot demarien Ruotsissa suhtautuvan maahanmuuttoon realistisesti, kun persut ovat erityisesti ja usein pitäneet juuri Ruotsia maahanmuuttopolitiikan suurena epäonnistujana. Työmarkkinapolitiikan osalta Suomen tulisikin seurata Ruotsin kehitystä. Ruotsissa työntekijäpuolen edut ovat ylivertaiset Suomeen verrattuna. Keskeiset erot koskevat yritysdemokratiaa ja työntekijäpuolen etuoikeutta tulkita työehtosopimuksia. Nämä kaksi etua ovat lopettaneet lakot Ruotsista lähes kokonaan. Ay-liike vaikuttaa olevan siis varsin tyytyväinen Ruotsin työmarkkinapolitiikkaan. - Poliiitikot puhuvat omassa asiassaan, minä taas olen vain poliittinen tarkkailija, joka en kuulu mihinkään puolueeseen. Väittihän Soinikin, että persut ovat työväenpuolue.
Persut eivät ole Kepusta irtaantuneet. Väitteesi on samaa tasoa kuin sanottaisiin, että Suomi on Venäjästä irtaantunut ja sen vuoksi edelleen samaa porukkaa. Soinin johtama persupuolue voitiin vielä jollain lailla yhdistää vanhaan maalaisliittolaisuuteen, mutta Halla-ahon johdolla persut muuttivat kokonaan poliittista kurssiaan ja puolue alkoi muistuttaa enemmän entistä IKL:ää. Nyt hallituspolitiikkaa katsellessa on täysin selvää, että persut ovat monelta osin Kokoomustakin oikeistolaisempi puolue. Ja varsinkin konservatiivisempi.
Poliittinen keskusta on hyvin pieni, jos sitä nyt edes on olemassa. Sellaisen keskustan varaan ei ainakaan hallituksia voi rakentaa, koska ne eivät ole lähellekään enemmistöhallituksen leimaa. Suomea johtaa nyt ja tästä eteenpäin joko Kokoomus tai SDP. Aivan kuten Ruotsissakin on jo pitemmän aikaa ollut. Ruotsissa Keskustan valtakausi päättyi kuin kananlento vuonna 1982 Torbjörn Fälldin ollessa pääministerina pariin otteeseen vuosien 1977 - 1982 välillä. Vuodesta 1982 lähtien Kepu on ollut naapurisamme vapaassa pudotuksessa eikä kukaan ole halunnut tarttua putoavaan puukkoon. Ruotsi on ollut käytännössä Kepuvapaa valtio jo noin 45 vuotta. - Kirjoituksesi sisältää taas kerran valtavan kasan virheitä ja valheita. Tilastot eivät näytä lainkaan sitä, minkä väität niiden tekevän.
Ostovoima ei romahtanut, työllisyys parani ja pysyi hyvänä. Koronavuosi toi talouteen notkahduksen, mutta tllanne parani heti seuraavana vuonna. Valtion velkaantuminen johtui pääosin koronasta, kun yrityksiä pelastettiin konkursseilta. Kokonaisvelka ei noussut 50 miljardia Marinin kaudella vaan noin 40 miljardia. Olet laittanut Orpon hallituksen aikana tapahtuneen 10 miljardinkin nousun Marinin piikkiin.
Velkahan on noussut nyt Orpon-Purran hallituksen aikana vielä enemmän. Työttömyys on kasvanut, alijäämät ovat kasvaneet, Suomi on joutunut tarkkailuluokalle, hallituksen suosio on romahtanut. Tämä kaikki on tapahtunut nykyiselle hallitukselle, ei Marinin hallitukselle. Itse asiassa Marin on niitä harvoja poliitikkoja, joiden suosio kantoi vielä hallituskautta seuraavissakin vaaleissa.
Marinin hallituksen aikana maaliskuussa 2022 saavutettiin Suomen matalin työttömyysaste vuosina 2010 - 2026. Se oli 6,3 %. Orpon hallituksessa taas korkein eli 12,6 % toukokuussa 2026. Ero on valtava ja kertoo siitä, että Marinin hallitukaudella työllisyysluvat olivat huomattavasti parempia kuin nykyisin.
https://stat.fi/fi/tilasto/tyti#graphs - Ei Keskisarja nyt ihan väärässäkään ole. Englannin kieli on rynninyt ehkä paljon myös sellaiseen, mihin se ei perustellusti istu. Englantia tarvitaan kansainvälisissä yhteyksissä, mutta ei pelkästään Suomea koskevissa asioissa ja yhteyksissä.
Itse havaitsin tämän muutospaineen erityisesti 2000-luvun yliopistomaailmassa. Kaikkea mahdollista alettiin julkaista vaiin englanniksi, vaikkei suomalaisilla ollutkaan siinä välttämättä mitään kv. kontribuutiota. Tiedettä ei tehdä vain kansainväliselle yleisölle vaan myös kotimaata varten. Lääketieteessä on selvää, että julkaisukieli on muu kuin suomi, koska lääketieteen agenda on pääosin kansainvälinen. Mutta yhteiskuntatieteissä tutkimuskohteet voivat olla pelkästään kotimaisia. Silloin voi käydä niin, että englanniksi julkaistuja tutkimuksia ei lue kukaan eli ne hukkuvat vaan massaan. On myös tärkeää popularisoida tiedettä eli tuoda kiinnostavia tietoja kansan pariin. Suuri osa politiikan tutkijoista on toki mieltänyt tämän aspektin tärkeyden. He myös osallistuvat julkiseen keskusteluun, mikä on hyvä. Tieteen tekijät ajattelevat omaa profiloitumistaan ja se on yhteiskunnan näkökulmasta virhe. Yliopistojen pitäisi miettiä tässä suhteessa asemaansa eli kuinka tärkeää niille on hyödyttää tutkimustoiminnassa myös kotimaista yhteisöä niissä tapauksissa, joissa tutkimuskohde on puhtaasti kotmainen. Englannin munkkilatinanomainen käyttö voi eriyttää kansaa eliitistä, minkä ei pitäisi koskaan olla tavoite.
Suomessa pitäisi olla luonnollisesti oikeus saada kaikkea palvelua suomeksi. Sen ymmärtää, että osaaminen ja kielellinen oikeus eivät aina käytännössä kohtaa, mutta se ei tarkoita sitä, että kielellisistä oikeuksista pitäisi luopua. On ymmärrettävää, että ihmisiä ärsyttää se, etteivät he saa Suomessa palvelua suomeksi. Itseänikin ärsyttää esim. kauppakeskusten nimeäminen vierailla kielillä. Se on lähinnä mautonta. Ihan kuin ulkomaalainen ei löytäisi elintarvikekauppaan, jos se ei ole nimetty englanniksi.
Englannin kielen ja muidenkin kielien osaamista tarvitaan ja sitä pitää edistää, mutta se ei tarkoita, että Suomesta pitää tehdä englanninkielinen sellaisissa yhteyksissä, missä se ei ole mitenkään tarpeellista tai tavoiteltavaa.
Kielelliset valmiudet muuttuvat ajan myötä. Kun 1990-luvulla tai neukkuaikaan vieraili Vrossa, suomenkielellä pärjäsi mainiosti. Virolaiset ymmärsivät sekä puhuivat suomea ihan sujuvasti. Osaaminen oli paljolti seurausta Suomen tv-lähetysten lattomasta katselusta neukkuaikana. Uudempi sukupolvi osaa Virossa englantia, mutta harvemmin enää suomea. Tilanne on tältä osin muuttunut. - Poliittiseen keskustaan luettavilla puolueilla on eduskunnassa 32 paikkaa, mikä vastaa 16 prosentin kannatusta. Tämä jää selvästi jälkeen oikeistopuolueiden ja vihervasemmiston kannatuksesta. Keskipuolueiden suosio on jatkuvasti vähentynyt eikä sille kehitykselle loppua näy. Keskipuolueet ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa sen suhteen, saadaanko aikaan oikeistolainen vai vasemmistolainen hallitus. Ruotsissa Kepu on aika vakiintuneesti siirtynyt vasemmiston leiriin, Suomessa molemmat päärintamat kelpaavat. Kepulle on kuitenkin käytännössä vaikea mennä samaan halltukseen persujen kanssa. Tulevien vaalien jälkeen Kepun ainoa mahdollisuus lieneekin vasemmistopohjainen hallitus, jos se haluaa hallitusvastuuseen päästä. Jos ei, niin sitten hallitus yritetään koota sinipunan pohjalta.
- Osittain tuo pitää paikkansa. Kyse on ollut lisä-äänien saamisesta. Kepun muuotos tässä mielessä alkoi 1980-luvulla, kun Liberaalinen kansanpuolue fuusioitiin Kepuun. Siinä kaupassa mukana tuli yllättäen myös liberalistista ajatusmaailmaa, jonka pääedustaja oli ensin nuorisopoliitikko Olli Rehn ja käytännön poliiitikkona Matti Vanhanen. Tämä uudisti Kepua moderniin suuntaan, mutta suhteellisen maltillisesti. Seuraava liike tapahtui sitten 1990-luvun jälkipuoliskolla, kun Anneli Jäätteenmäki nousi puoluejohtajaksi. Hän vei Kepua enemmän vasemmalle kuin yksikään kepujohtaja ennen häntä tai hänen jälkeensä. Jäätteenmäki oli sosiaali- ja tasa-arvopoliitikko, joka vetosi erityisesti uusiin naisäänestäjiin. Kannatus nousi. Tämäkin uudisti Kepua edelleen suhteellisen maltillisesti eli liike oli onnistunut. Kepussahan mietittiin jatkuvasti sitä, kuinka Kepu voisi levittää kannatustaan suuriin kaupunkeihin.
Kolmas peliliike oli Sipilän "Suomi kuntoon" talouspolitiikka, joka sai kannatusvaiheessa suuren suosion. Kun kannattajat sitten näkivät, että tällainen politiikka vie Kepua jopa Kokoomuksesta ohi oikealta, se koettiin huonoksi ja puolueen kannatus romahti.
Edellä mainitut ovat faktuaalisia muutoksia puolueen politiikassa, välillä liberaaliin, välillä vasemmistolaiseen ja välillä oikeistolaiseen suuntaan. Se kielii vahvasta uudistumisen tarpeesta. Eli Kepussa on ollut ymmärrystä siitä, että muuten he irtaantuvat vähitellen reaalimaailmasta. Yritykset ovat poukkolevia kuten on nähty. Kaikenlaista on yritetty kokeilla, mutta loppujen lopuksi pysyvää onnistumista ei ole tullut.
Kepun politiikan toinen suunta on ollut opportunistinen, mitä se on aina harjoittanut. Sen vuoksi se on sujahtanut mihin tahansa hallitukseen mukaan. Kepulle on siinä tärkeintä huolehtia vain siitä, että se tavoitteita toteutetaan. Se on ollut sitä perinteistä sulle-mulle -jakopolitiikkaa. Tässä Kepu on onnistunut selvästi parhaiten vasemmiston kanssa. Oikeistoyhteistyö on sen sijaan tuottanut yleensä vaalitappion seuraavissa vaaleissa. Tämä opportunismi on ollut Kepussa sotien jälkeen sisäänrakennettua ja johtuu paljolti Urho Kekkosen valtapolitiikasta. - Itse näen vuoden 2015 vaalit onnistuneena "huijauksena". Tämän huijauksen pääarkkitehti oli Juha Sipilä, joka rahoittikin puoluetta omista varoistaan. Sipilä edusti ei-kepulaista uutta linjaa, missä talouspolitiikka asetettiin ensi kertaa Kepun perinteisten tavoitteiden edelle. Se oli pyrkimystä irti kepulaisuudesta kohti puhdasta oikeistolaista talouspolitiikkaa. Sipilä alkoi sitten toteuttaa sitä talouspolitiikka, mitä hän kyllä osittain rehdisti ennen vaaleja kertoi aikovansa toteuttaa. Tämä tuli silti aika suurena yllätyksenä Kepua äänestäneille. He eivät tajunneet vielä siinä vaiheessa, että se tarkoittaisi myös heiltä vyön kiristystä. Silloin puhuttiin yleisesti, että Sipilän Kepu ajoi Kokoomuksesta oh oikealta aivan samalla tavoin persut ajavat nyt ohi oikealta.
Kepulla ei ole mitään uutta annettavaa, ellei se muuta likimain kokonaan poliittista linjaansa kuten Sipilä teki. Toki sen tekivät aiemmin jo Esko Aho, Olli Rehn ja Matti Vanhanen. He veivät puoluetta liberaalimpaan suuntaan. Juuri tästä Paavo Väyrynen kirjoittaa ja puhuu toistuvasti. Hän sanoo, että tämä porukka muutti ja tuhosi puolueen. Ajatus on siinä se, että politiikan sisältö riistetään peruskannattajien käsistä. Toisin sanoen Kepulla voi olla annettavaa, jos se muuttuu ja naamioituu joksikin ihan muuksi, jota sen äänestäjät slltä odottavat. Ja ne peruskannattajat odottavat maatalous- ja aluepolitiikan keskisyyttä. Tämän politiikan täysiverinen edustaja oli Katri Kulmuni, mutta hänen kautensa jäi lyhyeksi.
El olet oikeassa siinä, että syy kannatusmenetykseen oli Sipilän harjoittama politiikka. Se oli ihan muuta kuin kannattajat osasivat odottaa. He ajattelivat, etteihän tämä ole se Kepu, jota he ovat tottuneet äänestämään. Sipilähän oli politiikkansa suhteen paljon enemmän kokoomuslainen kuin kepulainen. - Niin, tämä on toki määrittelykysymys. Itse vedin rajoja enemmän perinteisen kaavan mukaan. Siinä talouspolitiikka ja yhteiskunnalliset tulo- ja varallisuuserot jakavat puolueita pääsääntöisesti eri leireihin. Tässä mielessä luen Vasemmistoliiton samaan kategoriaan Kokoomuksen ja SDP:n kanssa. Muiden puolueiden perusta ja agenda perustuvat taas muunlaisin asioihin kuten kielitaustaan, ympäristöpolitiikkaan ja uskontoon.