Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. Onko sinulla, Jallu-eno, hyvä omatunto siitä että työnnät/vedät ihmisiä järjestöön, jonka tiedät opettavan tietoisesti hyvin spekulatiivisia ja kyseenalaisia oppeja? Toinen esiin nouseva kysymys kuuluu että miksi ihmeessä toimit noin?
  2. Oletko huomannut kuinka vastatessasi entisten jehovantodistajien kirjoituksiin, et useinkaan sano mitään, heittelet ala-arvoisia "Kerro toki meille myös.." -kommentteja, vaikka juuri kirjoituksessa asiasta kerroin?

    >>Kato tiukua, on löysännyt kantaansa edellisiin kommenteihin verrattuna

    Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat? Kannallani kun ei ole mitään vaikutusta siihen mitkä vt-seuran säännökset missäkin asiassa ovat. Karttamiskäytäntö on hyvin yksiselitteinen sääntö.

    >>Sen aikaa kun minä olen ollut todistaja, Olen aina tervehtinyt eronneita

    Ymmärrätkö että jos sinä toimit vastoin vt-seuran säännöstöä, niin se ei tottavie tee vt-seuran säännöstöjä olemattomiksi?

    W81 15/11 kirjoituksen "Miten suhtautua erottamiseen" yhtenä kertaavana kysymyksenä seisoo "Miksi kristityt eivät tervehdi erotettuja eivätkä puhu heille?". Mitä sinä vastasit vuonna 1981 vartsikantutkistelussa tuohon kysymykseen? Että sinä ainakin tervehdit erotettuja, kenties ihmettelit mikä ihmeen kysymys tuo oli ylipäätään?

    >>mutten ole alkanut keskustelemaan Raamatullisia aiheita heidän kanssan. Tosin kukaan ei ole sitä vaarinutkaan..

    Ahas, siis täällä netissä käydyt raamatulliset keskustelut entisten jehovantodistajien kanssa eivät ole raamatullisia keskusteluita entisten jehovantodistajien kanssa? Saa selittää.

    >>Sekin on paskapuhetta

    Olet nyt syyttänyt meikäläistä valehtelusta aböyt 50 kertaa, silti ainuttakaan kertaa perustelematta sitä uskottavasti. Sen sijaan aina kun keskusteluja käydään, katoat jossain kiperässä tilanteessa ja keskustelut unohtuvat takasivuille.

    >>jos ei ole polttanut siltoja takanaan tai ole yrittänyt kertoa jotain muuta totuutta kuin Jehovan todistajat noudattavat. Sillat on tehty yhdistämään ihmisiä.

    Se on muuten yksi ja sama mitä sinäkin yrität väittää. Jehovantodistajat eivät vt-seuran säännöstöjen mukaan saa edes tervehtiä entisiä jehovantodistajia ja piste.

    Vastauksena edelliseen kysymykseen, joka esitettiin vartsikassa 1981, lainaan ko. kohdan lehdestä:

    "TULISIKO EROTETUN TAI ERONNEEN KANSSA PUHUA?

    21 Merkitsisikö Jumalan vanhurskauden ylläpitäminen ja hänen erottamista koskeva järjestelynsä sitä, ettei kristityn pitäisi lainkaan puhua erotetulle, ei edes tervehtiä häntä? Jotkut ovat kyselleet tätä sen Jeesuksen neuvon valossa, että meidän tulee rakastaa vihollisiamme eikä ’tervehtiä ainoastaan veljiämme’. – Matt. 5:43–47.

    22 Jumala ei viisaudessaan yrittänyt käsitellä jokaista mahdollista tilannetta. Meidän tarvitsee vain ymmärtää, mitä Jehova sanoo erotetun kohtelusta, niin silloin me voimme pyrkiä kannattamaan Hänen näkemystään. Apostoli Johanneksen välityksellä Jumala selittää:

    ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. . . . Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 9–11.

    23 Apostoli, joka esitti tämän viisaan varoituksen, oli lähellä Jeesusta ja tiesi hyvin, mitä Kristus oli sanonut toisten tervehtimisestä. Hän tiesi myös, että siihen aikaan yleinen tervehtimistapa oli ”rauhan” toivottaminen. Joku henkilökohtainen ”vihollinen” tai kristittyjä vastustava maailmallinen viranomainen on eri asia kuin erotettu tai eronnut henkilö, joka yrittää saada kannatusta luopumusta ilmaisevalle ajattelutavalleen tai puolustaa sitä tai joka jatkaa jumalatonta käyttäytymistään; tällaiselle ei totisesti tulisi toivottaa ”rauhaa”. (1. Tim. 2:1, 2) Ja me kaikki tiedämme vuosien kokemuksesta, että pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?

    24 ’Mutta entä jos hän näyttää katuvan ja tarvitsee kannustusta?’ joku saattaisi kysyä. Sellaisten tilanteiden käsittelyä varten on järjestelynsä. Seurakunnan valvojat palvelevat lauman hengellisinä paimenina ja suojelijoina. (Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:2) Jos erotettu tai eronnut tiedustelee jotakin tai antaa todisteen halustaan päästä takaisin Jumalan suosioon, vanhimmat voivat puhua hänelle. He voivat huomaavaisesti selittää, mitä hänen täytyy tehdä, ja voivat esittää hänelle joitakin sopivia neuvoja. He voivat kohdella häntä niiden tosiasioiden perusteella, jotka koskevat hänen aikaisempaa synnintekoaan ja hänen asennettaan. Toisilla seurakuntaan kuuluvilla ei ole sellaista tietoa. Jos jostakusta tuntuisi siltä, että erotettu tai eronnut ’on katuva’, niin saattaisiko arvio perustua vaikutelmaan eikä täsmälliseen tietoon? Jos valvojat olisivat varmoja siitä, että kyseinen henkilö olisi katuva ja tuottaisi katumuksen ilmaisevaa hedelmää, niin hänet otettaisiin takaisin seurakuntaan. Sen jälkeen kun tämä tapahtuu, muut seurakuntaan kuuluvat voivat lausua hänet lämpimästi tervetulleeksi kokouksiin, ilmaista anteeksiantoa häntä kohtaan, lohduttaa häntä ja vakuuttaa rakastavansa häntä, jolla tavalla Paavali kehotti korinttolaisia kohtelemaan miestä, joka otettiin takaisin Korintossa. – 2. Kor. 2:5–8.

    OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN

    25 Kaikkien uskollisten kristittyjen tulee suhtautua vakavasti siihen totuuteen, jonka Jumala henkeytti Johanneksen kirjoittamaan: ”Joka sanoo hänelle [erotetulle synnintekijälle, joka kannattaa erheellistä opetusta tai jatkaa jumalatonta käyttäytymistä] tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 11.

    26 Monet kristikunnan raamatunselittäjät väittävät Johanneksen 2. kirjeen 11. jaetta vastaan. He väittävät, että se on ’epäkristillinen, Herramme hengen vastainen neuvo’ tai että se johtaa suvaitsemattomuuteen. Mutta sellaiset mielipiteet ovat alkuisin uskonnollisista järjestöistä, jotka eivät noudata Jumalan käskyä: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Harvoin ne erottavat edes pahamaineisia väärintekijöitä kirkoistaan. (1. Kor. 5:13) Heidän ”suvaitsevaisuutensa” on epäraamatullista, epäkristillistä. – Matt. 7:21–23; 25:24–30; Joh. 8:44.

    27 Mutta ei ole väärin olla uskollinen Raamatun vanhurskaalle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle. Hän sanoo, että hän hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’ vain ne, jotka vaeltavat nuhteettomasti, harjoittavat vanhurskautta ja puhuvat totuutta. (Ps. 15:1–5) Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: ’En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.’ Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt. 18:18; Gal. 6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa ’ojentaisivat häntä ankarasti’. He haluavat auttaa häntä pysymään ’Jumalan pyhällä vuorella’. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään ”osallisen hänen pahoihin tekoihinsa” (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta eli erottaa. – Tiit. 1:13; Juud. 22, 23; vrt. 4. Moos. 16:26.

    USKOLLINEN JUMALAN NÄKÖKANNALLE

    28 Uskollisuus Jehova Jumalaa ja hänen järjestelyjään kohtaan on onnellisuuden lähde, sillä kaikki hänen tiensä ovat vanhurskaita, oikeudenmukaisia ja hyviä. Tämä koskee myös hänen järjestelyään erottaa katumattomat väärintekijät. Kun olemme yhteistoiminnassa tämän järjestelyn kanssa, voimme luottaa Daavidin sanoihin: ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa [uskollistansa, UM] kohtaan.” (Ps. 4:4) Niin, Jumala asettaa erilleen ne, jotka ovat hänelle ja hänen menettelytavoilleen uskollisia, kunnioittaa ja opastaa heitä. Sellaisesta uskollisuudesta saatavien monien siunausten joukkoon kuuluu ilo olla niiden keskuudessa, jotka Jumala hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’. – Ps. 84:11, 12."
  3. >>Ensinnäkään tämä joka meni sivareihin ei ollu kastettu JT

    Mistä ja kenestäköhän puhut?

    Minä muuten olin kastettu jehovantodistaja kun suoritin siviilipalveluksen. Tunnen pari muutakin tyyppiä, jotka suorittivat siviilipalveluksen samalla tavalla kastettuna jehovantodistajana. Onko tuo sinulle jokin ongelma? Vai etkö tiennyt että jehovantodistajat voivat nykyään suorittaa siviilipalveluksen?
  4. >>Miten asia on ihan oikeasti? Onko karttamissääntö voimassa? Voidaanko olla normaalisti tekemisissä erotettujen sukulaisten kanssa?

    Joskus sitä löytää itsensä ihmettelemästä kuinka jehovantodistajat voivat saada yksinkertaisimmastakin asiasta väännettyä mahdollisimman monisyisen ja moniselitteisen. Niinkuin esmes tästä karttamisjärjestelystä. Oppi ja sääntö siitä on hyvin yksiselitteinen eikä se tee merkittävää eroa eronneen, erotetun ja luopion kohdalla. Luopiota kartetaan erityisesti, eronneita ja erotettuja kartetaan muuten vain. Ketään noista ei tule tervehtiä tai olla muutenkaan tekemisissä. Poikkeuksen muodostavat sukulaiset, joiden kanssa voi olla tekemisissä _välttämättömissä_ asioissa.

    Jos joku sattuu olemaan sitä mieltä että vain luopioita on vt-seuran mukaan kartettava sanan varsinaisessa merkityksessä, niin ei muuta kuin lainausta kehiin vt-seuran matsuksta. Käytännössä karttamisen kriteerit riippuvat yksinkertaisesti siitä onko henkilö jehovantodistaja vai entinen sellainen. Mitään muuta merkittävää seikkaa karttamiseen tai karttamatta jättämiseen ei liity.

    Tuo valtakunnanpalveluksemme kappale kolmetoista kiteyttää hyvin koko karttamisjärjestelyn ja sen tarkoituksen: kiristää entiset jehovantodistajat takaisin seurakuntaan näiden sosiaalisilla suhteilla. Onneksemme tuollaista käytäntöä pidetään yleisesti lähinnä sairaana.

    "13 Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi. Pian tämän jälkeen äiti alkoi käydä kokouksissa, ja myöhemmin hänet otettiin takaisin. Myös hänen ei-uskova miehensä alkoi tutkia ja meni aikanaan kasteelle."
  5. >>Valehtelet.

    No kuinkas muutenkaan. Mites se nyt sitten menee kun vt-seuran kirjallinen materiaali puhuisi meikäläisen 'valheiden' olevan kaikkea muuta kuin valheita?

    >>Jos olisi tiukka raja silloin erotettaisiin.

    Yritätkö esittää ettei tuosta syystä olisi ketään koskaan erotettu?

    Lauma-kirja esittää asian näin:

    "Oikea näkemys erotetuista ja eronneista

    - -

    Ne, jotka haluavat säilyttää hyvän suhteen Jehovaan, karttavat erotettuja ja eronneita.

    - -

    Johannes kehottaa olemaan puhumatta erotetulle tai eronneelle tai olemaan seurustelematta hänen kanssaan, jottei olisi "osallinen hänen pahoihin tekoihinsa". (2. Joh. 11)

    - -

    Meidän tulee erityisesti varoa olemasta yhteydessä niihin erotettuihin, jotka ovat tulleet luopioiksi, ja niihin, jotka jatkuvasti käyttäytyvät moraalittomasti. (Tiit. 3:10, 11; 1.Joh. 2:19)"

    *********

    Huomaatko: "erityisesti varoa olemasta yhteydessä niihin erotettuihin, jotka ovat tulleet luopioiksi". Jos karttaminen koskisi käytännössä ainoastaan luopioita, mitään erityismainintaa ei tarvittaisi.

    Huomaa myös tämä samaisesta kohdasta Lauma-kirjasta:

    "Matteuksen 10:34-38:ssa olevissa Jeesuksen sanoissa esitetty periaate koskee tilanteita, jotka liittyvät erotettuihin tai eronneisiin sukulaisiin."

    Ja mitä annettu kohta sanoo?:

    "34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
    35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
    36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
    37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
    38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias."

    Ja sitten lähisukulaisia koskeva kommentti:

    "Tavallisesti ei lähisukulaista erotettaisi siksi, että hän on yhteydessä erotettuun jollei yhteydenpito ole hengellistä tai jollei väärää menettelyä yritetä puolustella."

    Jos karttamatta jättämisellä ja siitä johtuvalla erottamisella ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa, asiasta ei varmasti mainittaisi edellisen lainauksen tapaan. Karttamatta jättäminen lasketaan vt-seuran toimesta erottamisperusteeksi tai vähintäänkin merkiksi vt-seuran aseman kyseenalaistamisesta. Sitä ei siksi koskaan katsota hyvällä.

    Toisaalla puolustelet karttamisjärjestelyä ehdottomasti raamatullisena käsityksenä ja nyt sitten tiedottajanne kanssa loiventelette sen koskemaan pääasiassa luopioita. Koittakaahan päättää mitä oppia noudatatte ja mitä ette.

    Minä ja tuhat muuta entistä jehovantodistajaa olemme kokeneet karttamisen käytännössä, siinä eivät sinun ja tiedottajanne valehtelut paljon vaa'assa paina. Todellisuus on jotain aivan muuta kuin annatte ymmärtää.