Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. "27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
    28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. 29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

    "

    weha: Siis tämä ei sulje vauvojakaan pois. Kasteen jälkeen vauva on Kristuksen oma ja Aabrahamin siementä, lupauksen lapsi .
  2. Raamatussa ei ole säädöstä, eikä asetusta kasteen muodosta, että sen toimitus on silloin vapaata. On sama onko vettä, kourallinen tai järvi, sillä sana yhdistettynä veteen on pääasia.

    Uudessa Testamentissa on baptidzein sanalla vanhatestamentillinen
    tausta, ja sana merkitsee k a i k e n l a i s t a v e d e l l ä k o s k e t -
    t ami s t a . Tämän asian kieltäminen on vähänkin kreikkaa tuntevalta
    teologilta farisealaisuutta. Jos kreikkalaisesta pakanamaailmasta käsin
    pyritään selvittämään baptidzein (kastaa) ja baptismos (kaste,
    pesu) sanojen merkitystä ottamatta huomioon Uudessa Testamentissa
    kielen sisältöön vaikuttavaa heprealaista psyykeä ja käsitemaailmaa,
    syyllistytään karkeaan metodiseen virheeseen.78)

    "Meren syvyyteen upottamisesta" (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta
    (Matt. 14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan
    eri kantamuodosta johtuvaa verbiä (katapontidzein). Raamatun ulkopuolisissa
    antiikin kirjoituksissa sanalla baptidzein esiintyy upottamisen
    ja uppoamisen merkitys, mutta Uusi Testamentti käyttää sanaa
    laajemmin. Lähde: (Lapsikaste on Raamatullinen)

    Kun ottaa vielä esille, esim vanginvartijan ja hänen koko perhekuntansa kasteen:

    Apt.16:33. "Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

    Saman yön hetkellä kaikki hänen omaisensa kastettiin. Arvelisin olevan sama kaivosta nostettu vesi, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat.

    Tämä ei kuitenkaan ole opin kysymys, sillä silloin Pyhä Henki olisi kertonut miten niin vaikeissa oloissa saatiin vettä ja miten kaste toimitettiin. Mitään tällaisia ohjeita ja neuvoja ei ole Raamattu kertonut.
    Yksinomaan upotuskastetta kannattavat, kaatuvat jo siis omaan mahdottomuuteensa.

    Lainaus:
    "Kirjassa Didake eli Kahdentoista apostolin oppi, joka on noin
    vuodelta 100, sanotaan: "Kastakaa (baptisate) Isän ja Pojan ja Pyhän
    Hengen nimeen virtaavalla vedellä (tai: virtaavassa vedessä). Mutta
    jos sinulla ei ole virtaavaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi
    (kastaa) raikkaalla (vedellä), (kasta) lämpimällä. Mutta jos sinulla ei
    ole kumpaakaan, vala päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän
    Hengen nimeen." (7:1-3). Sanonta osoittaa, miten vapaa alkukirkko
    oli kastetapaan nähden. Maininnasta näkyy, että baptidzein ei merkinnyt
    vain upottamista, koska sitä käytetään myös valelemisesta".
  3. Kasteen muodosta meillä ei ole selvää kuvaa eikä varmaa historiallista
    tietoa.85) Vanhalta ja keskiajalta peräisin olevat kastealtaat todistavat
    mieluummin valelu- kuin upotuskasteen puolesta. Valeltaessa
    kaatamalla astiasta vettä kastettavan päähän ja hartioihin, veden
    käyttö lie ollut runsasta.

    Luther säilytti kristillisen vapauden kastetavassa. Kirjassaan Kirkon
    Baabelin vankeudesta hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut
    hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti:
    Kastaja "valelee kastettavan... kastehan on pikemminkin kuolemisen
    ja ylösnousemisen vertauskuva. Tästä syystä soisin, että kastettavat
    upotettaisiin kokonaan veteen sanamuodon ja tämän salaperäisen
    toimituksen merkityksen mukaisesti. Se ei suinkaan ole mielestäni
    välttämätöntä, mutta olisi kaunista antaa niin syvälliselle ja
    täydelliselle asialle syvällinen ja täydellinen merkkikin."87) Tästä havaitsemme,
    paitsi että Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olleen
    yleisen, myös että kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.
    Kasteen muodolla oli palveleva merkitys. Upotuskasteen Luther
    katsoi parhaiten symbolisoivan kasteen todellista merkitystä. Tästä ei
    kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että Luther olisi kastanut
    upottamalla. Samaa on sanottava myös Lutherin kasteen merkitystä
    kuvaavasta Vähän kastekismuksen kohdasta, jossa hän puhuu vanhan
    ihmisen upottamisesta ja uuden ihmisen esiin nousemisesta.
    Mitä kasteen muotoon tulee, on väärinkäsitysten välttämiseksi
    ehkä tarpeen vielä toistaa: Jumalan sana sen paremmin kuin luterilainen
    kirkkokaan ei millään tavoin vastusta eikä tuomitse upottamista.
    Päinvastoin voimme sanoa, että se sisältää hyvän ja käyttökelpoisen
    kuvan. Mutta kun kasteen muotoa ei ole Raamatussa säädetty, emme
    voi hyväksyä sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen
    kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin
    niihinkin sisältyy kaunis raamatullinen vertauskuva. Lisäksi nämä
    vertauskuvat ovat sellaisia, ettei mikään näistä kastetavoista sisällä
    niitä kaikkia, vaan jokaisella kastetavalla on oma vertauskuvansa.

    Luther, Valitut teokset II, 433, 437 s. Ks. myös, sama I, 543, jossa Luther esittää
    yleiseksi kastetavaksi lasten valelemisen käsin kastevedellä.