Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Minusta syyllisiä on ne, jotka ovat luopuneet Raamatun ja luterilaisen kirkon opista, virkapappeudesta. Valitettavasti taitaa olla enemmistönä kirkossa ne jotka ovat luopuneet kirkon ja Raamatun opista miehisestä virasta. Oikeastaan nuo luopuneet ovat hengellisesti jo lähteneet kirkosta pois.
  2. Tietysti uskonpuhdistuksessa oli vain miehinen saarnanvirka. Nainen ei voinut silloinkaan toimia seurakunnan kaitsijana.
    Varsinaiseen kysymykseen, niin tämä on Raamattukysymys, eikä mikään muu kysymys. Vanhauskoisten omatunto on sidottu Raamattuun, ei maailmaan. Erään kohdan mukaan Apostoliksi tuli valita mies:

    Apt.1:20. "Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: 'Tulkoon hänen talonsa autioksi, älköönkä siinä asukasta olko', ja: 'Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.' 21. Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme"

    Nainen osottautuu vääräksi, kun hän on virassa, jonka Raamattu kieltää. Tämä on siis Raamattu kysymys. Uusikäännös kääntää näin:

    1.Kor.14:37. "Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. 38. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä".

    Tottakai apostolia on uskottava, onhan hänen kirjoittamansa Raamatussa ja Jumalan sanaa, ja antamassasi kohdassa Herran käsky. Tämä on myös totta seurakunnan kaitsijan virasta tänäänkin:

    1.Tim.2:11. "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; 12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. 13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; 14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. 15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä".
  3. Augustinus kirjoitti lauseen, joka kannattaa toistaa: "Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota, mutta kasteen halveksiminen kadottaa." Augustinus tarkoitti, että me ihmiset olemme sidottuja Jumalan asettamiin armonvälineisiin, jotka ovat Jumalan sana ja sakramentit. Ne ovat meille se ainoa keino päästä osalliseksi Jumalan armosta tai tuoda Jumalan armo toisille ihmisille...Että voi äklöttää tuo ratkaisukristillisyys, mitä tässäkin ketjussa saa lukea... Mutta Etsivä-xx: lle mielelläni vastaan.
    Lestadiolainen kasteoppi vaikuttaisi olevan sisällöltään ja merkitykseltään sama kuin hengellisesti ylpeiden uudelleenkastajien.

    Esimerkiksi ja edelleen Reinikainenen kirjassaan "usko ja kaste", kieltää helluntailaisten tavoin mm. ettei Tiit.3:5, puhuta kasteesta. Lutheri ja luterilainen kirkko opettaa toisin:

    Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla "uudestisyntymisen pesu". Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa.
  4. Lestadiolaiset eivät usko tässä niinkuin esim. Luther säätiö:
    "...Sanomme silloin näin: "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla."
    (Lutherin isokatekismus)
  5. Mielestäni teillä on uskon perusasiatkin hukassa. Tottakkai ehtoollinen antaa, mitä sanaa lupaa ja pappi lausuu. Pappi lausuu sen, mitä Kristus on asettanut ja käskenyt lausua. Silloin siinä saa synnit anteeksi ja se vahvistaa uskoa, niinkuin Raamattu kertoo-

    Samoin on kasteen laita, sana antaa siinäkin mitä se lupaa. Turhaa on siitä teidän kanssa väitellä. Kuitenkin kasteessa saa synnit anteeksi (esim. apt.22:16; apt.2:38-39).
    Antaaka kaste sitten jotakin enemmän, kysyttiin? Antaa tietenkin enempi, nimittäin antaa sakramentin, kertakaikkisen uudestisyntymisen, kuten Nimimerkki "Luther säätiö", toisessa ketjussa toi hienosti esiin. Lainaan siitä:

    wehan tekstit ovat olleet mielenkiintoista luettavaa ja odotan yhä häneltä osallistumista keskusteluun. Itse kommentoin lyhyesti.

    Nimimerkki "usko tulee kuulosta" (Ilmeisesti lestadiolainen), hämmästyttää puheesi kastekohtien vääntämisestä. On selvästi tässä ketjussa Raamatun kohdin osoitettu, kasteen armorikas merkitys. Sana antaa kasteessa mitä lupaakin. Sinä itse asetat nyt sanan ja kasteen vastakkain, siis toisiaan vastaan. Selität siis ristiin raamattua järkeisopillasi. Nimenomaan antamasi kohta sanoo näin:
    "Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 1.Kor.3:7.
    Samassa Korintossa Paavali sanoi, että Korintolaiset olivat uudestisyntyneet kasteessa:

    "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä". (1.Kor.6:11).
    Vai kumoaako muka edellä oleva uudestisynnyttävä sana myöhemmin kuultuna sanan uudestisynnyttävän voiman? Apostoli siis sanoi Korintolaisten uudestisyntyneen kasteessa, kertakaikkisessa uudestisytymisessä. Sanan kautta tapahtuva uudestisyntyminen on jatkuvasti uudistuva ja (yksi)kaste kertakaikkinen. On hyvä eroittaa aoristi (kaste) ja perfekti (sana) muoto.

    Vielä etsivä xx:lle. Kun puhutaan kasteesta, sillä on voima antaa myös usko, siis sen sanan lupauksen kautta, joka siinä on esim. (kol.2:12: Room.6:3-4)
    Kol.2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista".
  6. Kaste on merkitykseltään pikemminkin uskoontulevien kaste, kuin uskovien kaste.

    apt.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

    Kasteessa ei olemitään sellaista, että se pitäisi pienokaiselta kieltää, vaan se on liittämistä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen-

    Jumalan sana sanoo: "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste " (Ef. 4:6). Ihminen voi siis saada elämänsä aikana vain yhden pätevän kasteen. Kristillistä kastetta ei voida toimittaa monta kertaa samalle ihmiselle, vaan vain kerran. Tämän, että kaste on yksi, ilmaisee ja vahvistaa paitsi yllä lainattu raamatunkohta, myös se tosiasia, että pyhä Raamattu käyttää kastetuksi tulemisesta sellaista kieliopin muotoa, aoristia,joka ilmaisee kertakaikkista tekemistä. Kun siis ihminen on kastettu, hän on tullut kertakaikkisesti kastetuksi, ja tämä tilanne kastetun kohdalla jatkuu pysyvänä hautaan ja iankaikkisuuteen asti miksikään muuttumatta.

    Kasteen objektiiviset lahjat

    Pyhä kaste on sellainen vesi, johon yhdistyy Jumalan sana eli Kristuksen asetus. Se ei ole siis pelkkää vettä, vaan se on kuten Luther sanoo "armorikas elämän vesi ". Siinä on itse Kristus, ihmiskunnan Vapahtaja, kaikkine armoinensa persoonallisesti läsnä. Sanotaanhan Raamatussa, että "kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette hänet päällenne pukeneet" (Gal. 3:27).