Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Helluntaiopin ymmärrän vääränä kokonaisuutena. Kastekysymyksessä Raamattu ja luterilaisuus puhuu lahjasta ja Pyhän Hengen lupauksesta, Jumalan sanasta ja asetuksesta, Jumalan teosta, kun taas uudestikastajat puhuvat kuuliaisuudesta ja ihmisen teosta, vertauskuvallisesta näytelmästä.

    Ihminen on periturmeluksen tähden kokonaan liha (eli turmeltunut) langenneessa tilassaan, ennen uudestisyntymistään, jolloin vasta Pyhä Henki muuttaa asumaan häneen: “Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki” (Joh. 3:6). Uudestisyntymättömässä ihmisessä ei ole vain lihaa, vaan hän on kokonansa liha, koska hänellä ei ole Jumalan Henkeä. (Tämän tähden häneltä puuttuu myös kaikki kyky kääntyä Jumalan puoleen, ja ns. “vapaa” tahto hengellisissä asioissa).

    Kaste on Jumalan lahja ihmiselle, ei ihmisen omavanhurskauden/ratkaisun teko Jumalalle. Kasteessa tarjotaan sitä työtä jonka Jeesus ristillä teki (Room.6:3). Jeesus on kuollut myös pienten lasten puolesta, joten kaste kuuluu heilekkin. Kasteessa uskovaiset haluavat viedä lapset Vapahtajan luokse (Gal.3:27). Kaste on pikemminkin uskoontulevien kaste, kuin uskovien kaste (apt.2:38-39). Siunaamalla ei pääse taivaaseen, vaan nimenomaan lihasta syntynyt pienokainen kasteessa pääsee taivaaseen (Joh.3:5)
    Lapset ovat Raamatun mukaan perisynnin turmelemia:
    "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan" (Room.3:10); "Olimme luonnostamme vihan lapsia, niinkuin muutkin" (Ef.2:3); "Mikä lihasta on syntynyt on liha" (Joh.3:6). Ainoastaan kasteessa synnytään vedestä ja Hengestä(Joh.3:5).

    Täällä mainittiin luopuneen kansankirkon oppi ja, että niitä olisi muka noudatettava? Kirkko, piispat ja monet papit on itse opetuksillaan mennyt ulos Raamatun ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opista. Niitä ei ainakaan tule kuulla, eikä heidän kirkolliskokouksia, vaan kuten Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat opettavat, nuo väärät hylkäämään. Miksi ette eroa kirkosta, jos se on niin huono? | UKK
  2. Iljettävästä omasta ratkaisusta, on usein sanottua, "itse nyt vapaasti lainaten": "Helluntailainen" antaa elämänsä Jeesukselle ja "kansanlähetysläinen" tekee ratkaisun. Jeesus on tehnyt puolestani ratkaisun ristillä, eikä siihen voi sekoittaa hengellisesti kuolleen ihmisen, hengellistä ratkaisua. Kun usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta, siitä on ratkaisu poissa.

    Kun kielletään pienokaisten usko, seataan laki ja evankeliumi.

    Vaikka lapsikasteen uudesti kastajat yleisesti hylkäävät, niin pienistä, ihan pienimmistä lapsista, Jeesus sanoo suoraan: ”Jotka uskovat minuun”Matt.18:6.

    Tätä ei nuo hengellisyydet tahdo nähdä, vaan sanovat, ettei tuo kohta pieniä lapsia tarkoita. Luukas käyttää myös pienistä lapsista, ”prefos” äsken syntynyt pieni vauva, joiden Jeesus sanoi Jumalan valtakuntaan kuuluvan ja siten uskovan.

    Minulle on aina ollut uudelleenkaste merkitykseltään omavanhurskaan kaste, eli oman järjen, kyvyn ja suorituksen kaste, joka siksi pieniltä lapsilta kielletään. Tämän uudestikasteen toki voi syntinä hyljätä ja palata siihen ensimmäiseen kasteeseen, sillä opettaahan Raamattu, että hengen luomaan yhteyteen kuuluu vain yksi kaste: Ef.4:3. Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:

    4. Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,

    5. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,

    6. Yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.

    Luterin tekstiin voi tässä yhteydessä aamenensa sanoa, mitään epäilemättä:

    "Mutta niitten(nimittäin lasten) usko, jotka eivät itsestänsä tule kasteeseen, vaan Kristuksen käskystä tuodaan sinne, jätä hänen haltuunsa, joka käskee heidät tuoda tykönsä. Kasta heitä tämän käskyn turvissa ja sano: Herra, sinä saatat heitä tähän ja käsket kastaa: itse tuosta vastannetkin. Siihen minä luotan, eikä minun tarvitse ajaa eikä poistaa heitä tyköäni! Jos eivät vanhain lailla kuulleet sanaa, jonka kautta usko syntyy, kuulevat he sitä pienten lasten lailla. Vanhat kuulevat sitä korvilla ja järjellä, usein ilman uskoa, mutta lapset kuulevat sitä korvilla ja uskolla, ilman järkeä; ja usko on sitä lähempänä, mitä vähempänä järki on, ja mitä väkevämpi se on, joka tahtoo heitä kasteeseen, kuin täysi-ikäisen tahto, jotka itsestänsä tulevat (kirkkop.1 193).
  3. Ihan uteliaisuutta kysyn, onko ketään, joka olisi lukenut uskonpuhdistaja Martti Lutherin kirjan "Sidottu ratkaisuvata"? Kirjaahan sanotaan Lutherin pääteokseksi. Tästä riippuu elämä ja kuolema. Kirjassa ihminen tehdään pientäkin pienemmäksi ja Jumala ja hänen armonsa ja tahtonsa äärettömäksi.

    Outoa tässä kirjassa on se, että se on osoitettu yhdelle ainoalle miehelle Erasmus Rotterdamalaiselle. Samalla kirja kuitenkin hämmästytti koko maailmaa.

    Selailen tuota kirjaa ja se on ilmeisesti kirjoitettu 1524. Tähän vaan liittyy sellainen asia, kun nuorena olin etsivällä mielellä, näissä hengellisissä kysymyksissä ja kun sukulaisiani ja tuttujani oli helluntailaisuudessa ja he vahvasti puhuivat, että pitäisi mennä kasteelle. Ihmettelin sitä kovasti ja kyselin asiaa Jumalalta. Sitten eräs kirkon tyntekijä, pyysi minua hankkimaan parhaan kastekirjan minkä tietää. Varta vasten menin sitten seinäjoelle Sleyn kirjakauppaan. Se on kangaspäällysteinen punainen kirja ja minulla se on uuden veroinen yhä.

    Kirjakaupassa kyselin hyvää kastekirjaa, joka olisi perusteellinen. Kas kummaa, myyjäkin suositteli tätä kirjaa "sidottu ratkaisuvalta". No ostin sitten, kun sitä niin raittiin tuntuiset ihmiset suosittelivat.

    No kirja oli niin hirveän raskas lukea, enkä ymmärtänyt siitä juuri mitään. No ei nyt ihan niinkään, ymmärsin ihan vain senverran ja tarpeellisen, että kastekysymys tuli hyvin selväksi. Kirjasta selvisi se pääasia, ettei "luonnollinen ihminen kykene ottamaan vastaan, mikä Jumalan hengen on, vaan se on hänelle hullutusta".

    Tämä kohta lohdutti minua syvästi ja ymmärsin jotenkin kirkaasti sen, uudelleenkasteelle sanon EI...ja samalla lapsen kaste on kaikkein varmin kaste.

    Sitten muistelin joitakin helluntailaisten "hokemia" kohtia Raamatusta esim. Joh.1:12. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"

    Seuraava jae olikin kirjan mukaan "moukari", vapaata tahtoa vastaan: 13. jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. .

    Ajattelin heti, että tässä menivät uudestikastajien asian pieleen ja kuinka laki ja evankeliumi tuossa opissa sekoitetaan, kohtalokkaalla tavalla. Ajattelin jo silloin, että vaikka siellä olisi mikä jumallallisuuden ulkokuori, heidän kansaan ei voi uskonkysymyksissä veljeillä.

    Mietin heidän rukouksiaan, joihin ei voinut yhtyä. Mietin myös sitä, kuinka he elävät vielä helluntaita ja ihmeellisiä henkikasteoppeja siellä oli.

    Olen halunnut pysyä visusti erossa tuommoisesta uskosta. Tämän kirjan ansiosta, ainakin itse olen saanut hyvin paljon lohdutusta.
  4. Raamatun, alkukirkon, varhaisten kirkkoisien, kirkon perimätiedon, Lutherin, uskonpuhdistuksen ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan Joh.3:5-6, puhuu kristillisestä uudenliiton kasteesta.

    Ns. lasten evankeliumeissa, Jeesus kutsui luokseen vanhempien tuomia vauvoja ja otti heidät syliinsä ja antoi heille omakseen Jumalan valtakunnan. Tätä Jeesuksen luokse meneminen tarkoittaa. Koska Jeesus ei enää elä maanpäällä lihassa, kuten silloin, viemme lapset kasteessa Vapahtajan luokse(Gal.3:27). Kasteessa Jeesus ottaa lapsen syliinsä ja antaa hänelle omakseen Jumalan valtakunnan. Tämä ei tapahdu ihmisen omalla ratkaisulla tai synergismillä, siis lain ja evankeliumin sekoittamisella, kuten uudesti kastajat opettaa, vaan yksin armosta, uskon kautta, niin kuin Raamattu opettaa.

    Ehdin olla vanhoillislestadiolaisena ainakin neljä vuotta, mutta On hyvä palata aina Raamatun ja Lutherin katekismuksen oppilaaksi.

    Kun Raamattu puhuu Jeesuksen yleisestä (Objektiivisesta) vanhurskauttamisesta koko maailman syntien vuoksi Esim.

    1.Joh.2:2. "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien".

    Tämä ei tarkoita (subjektiivista), henkilökohtaista uskon kautta vanhurskauttamista, kuten Vanhoillislestadiolaisuudessa väärin opetetaan. On aina hyvä palata Raamatun ja Lutherin oppilaaksi.

    2. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

    Evankeliumi vaikuttaa myös kasteessa. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa opetetaan:

    ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” (CA V)

    Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Siksi puhutaan uudestisyntymisestä (Joh 3:3-8). Näin myös Luther, tuosta kohdasta. Usko, Pyhän Hengen saaminen ja kaste liittyvät yhteen. Niin Jumala synnyttää lapsia itselleen. Kohta puhuu siis lihasta/naisesta syntyneestä. Vl:ät poikkeaa Lutherin ja luterilaisten tunnustuskirjojen opetuksesta.

    Room.6:3. "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa".

    Gal.3:27. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet...29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan".

    Pyhityskristillisyys kuulostaa mielestäni kovin ihmisen ratkaisukeskeisyydelle ja se johtaa toisinaan vanhurskauttamisen ja kasteen merkityksen vähättelemiseen ja usein vauvojen kasteen kokonaan kieltämiseen.

    Lutherin opetusta tilaan uudestisyntynyt pääsemisestä:

    "Hengestä syntymiseen ei kuulu muuta kuin vedellä kastaminen ja ottaminen vaarin huminasta, se on, Jumalan sanasta, sekä sen uskolla vastaanottaminen. Siten synnytään uudesti Jumalan valtakuntaan, mutta ei millään muulla tavalla. Missä ovat nyt nuo röyhkeät lahkolaiset ja haaveksijat, jotka eivät osaa muuta kuin hengestä kerskaten hokea? Paha henki, itse perkele on kuin onkin heidät ihan riivannut, ... " (Martti Luther: Huonepostilla, (SLEY, 1902), s. 478)