Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Kirkon piirissä pidetään keskeisenä kastetekstinä yleiseti Nikodeemos kertomusta(Joh,3;1-21) ja erityiseti Jeesusken vastausta Nikodemukselle: "...Ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumaaln valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5). Jeesus ei sanonut kasteesta ja hengestä. Sanasta "vesi" on tehty yksipuolinen tulkinta. On perusteltua todeta, ettei veden yhdistäminen kasteeseen ole Raamatullinen selitys tässä yhteydessä. Sensijaan on täysi syy uskoa vastoin tradiotanaalista käsitystä, että kysymyksessä on sana, joka puhdistaa. Paavali kirjoitti efosalaislille, kuinka Jeesus on pyhittänyt seurakunnan veden pesussa sanan kautta (Ef.5:26). Alkukielen mukaan: "Veden pesulla sanassa". Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).

    Johanneksen 3-luku kertookin uskon kautta syntymisestä: "Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.
    Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman(Joh.3:14-15). Tämän jälkeen seuraakin evankeliumin tiivistelmä: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman." (Joh.3:16).

    Sitä, että Nikodeemuksen ja Jeesuksen keskustelussa ei voinut olla kysymys kasteesta, tukee myös se tosiasia, ettei Jeesus ollut edes vielä asettanut kastetta. Ei tunnu loogiselle, että hän olisi ryhtynyt puhumaan tuntemattomasta asiasta. Nokodemus tosin tunsi juutalaisen proselyyttikasteen ja näin ollen myös Johannes kastajan suorittaman kasteen.

    Seuraavassa luvussa JOH.4. Jeesus puhuu jälleen vedestä, "elävästä vedestä".
    13. Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
    Jeesus sanoo: 14. Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.

    Kysymys on sanasta, evankeliumista, "sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen" (Hebr.4:12). Evankeliumi on Jumalan voima (Room.1:16). Johanneksen 4-Luku vahvistaa sitä, ettei kolmannessa luvussa puhuta kasteesta.
    Lähde: (usko ja kaste)
  2. On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

    1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
    23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

    Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

    Gal.3:27-29 kertoo muun evankeliumin mukaisesti, että uskon kautta olemme Jumalan lapsia ja kaste on merkki ja sinetti ja vahvistus siitä uskovalle.

    Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).
  3. Raamatun kohtasi ovat?
  4. Avaimet ja sen valta

    Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:


    "Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?

    Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.

    Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."

    Tuon todistaa oikeaksi myös seuraava kohta: Luuk.15:7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

    Eli samanaikaisesti iloitaan taivaassa...

    ...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).
  5. Näinhän sanoo Raamattu, että Paavali synnytti:

    15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.


    Kyllä se LLL:kin uskoi Pyhän Hengen virkaan.

    Luehan tarkaan jakeet 5 ja 6:

    5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
    6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
    7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
    8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

    Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)

    17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
    18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
    19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
    20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
    21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
  6. Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.

    Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.

    Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

    Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
    Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.

    Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."

    Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.

    Lain toinen käyttö

    Laki lupaa, että joka sen täyttää, pelastuu. Syntiinlankeemus turmeli kuitenkin ihmisen niin, ettei hän voinut täyttää lakia. Synnin takia meidän on mahdotonta päästä lain tietä iankaikiseen elämään. Mutta synti ei tehnyt Jumalan tahtoa mitättömäksi, vaan laki on edelleen voimassa. Sen tehtäväksi jäi osoittaa jokainen ihminen syntiseksi. Luther sanoo, että laki on kuin "ajokoira", joka ajaa syntistä ihmistä Kristuksen luo.
    Paavali ilmaisee lain toisen käytön näin: "Sen tähden, ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room.3:20). Raamattu opettaa myös, että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka (Hebr.4:12.) Lain terä herättää epäuskoisessa kuuliassa synnin tunnon. Sanan toinen terä evankeliumi, julistaa lain herättämälle, että Kristus on täyttänyt lain hänen puolestaan. Sen vuoksi syntinen ihminen saa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen ansion tähden.

    (Peltoon kätketty aarre").
  7. lain alla?

    Eikös lain kautta tule hengellisesti kuolleelle synnintunto?
    Kun Jumalanlapsi lukee kymmentäkäskyä, se ei häntä tuomitse.

    Luther soti vastaan lain kolmatta käyttöä koska se ei ole alkunkaan raamatullinen vaan
    24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me
    Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
    25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
    Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:

    Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
    Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.

    Tämän tiesi ja koki Lutherkin, mutta kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.

    Jonka Poika on tehnyt vapaaksi hän on (synnin orjuudesta) todella vapaa. Maailma puhuu säännöistä, mutta ei ole kysymys säännöistä vaan Jumalan lapsi ei halua elää niin että tunto turmeltuu ja sydän mieltyy siihen "mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta. "

    Kuitenkin on niin että mikä lihasta syntynyt on, on vain liha joka ei koskaan uudestisynny ja siksi se koko ajan on vetämässä maailmaan ja syntiin. Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis.
  8. Niin todellakin Jeesus on lain täyttänyt.

    Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
    ”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
    Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.


    Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25).

    ). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.

    Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

    Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
    Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
  9. Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".

    Me Jumalanlapset hylkäämme ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.

    Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
    En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.

    Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).

    On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.

    Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
    Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.

    Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.

    Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.
  10. Tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty (Luuk.15:32). Minä tiedän sinun tekos; sillä sinulla on nimi ettäs elät, ja olet kuollut.

    Epäuskoisessa sieluntilassa ihminen on hengellisesti kuollut. Häneltä on katkennut Jumalayhteys ja hän elää joko suruttomuudessa tai väärässä jumalisuudessa, niinkuin Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika, Isän kodin, Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Mutta kun Jumalasta eroon joutunut hengellisesti kuollut saa parannuksen armon, hän herää mutta samalla kuolee maailmalle. Ihminen syntyy uudestaan, kuolleesta tulee elävä. Sen saa aikaan evankeliumi, joka julistetaan Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen virasta. Jeesus on voittanut kuoleman ja perkeleen vallan, Hänen nimessään ja veressään on ihmeellinen ylösnousemuksen voima, joka kantaa Jumalan lapsen, ajallisen kuoleman jälkeen Ylösnousemukseen, Kristuksen saapuessa.

    Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.

    Luuk.10:16.

    "Joka teitä kuulee, se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun,
    mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti."