Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Sekin vielä kun jää muka sairaslomalle ja yhteiskunta maksanee palkan. Onko hän tullut kipeäksi?. Duunari ei saa helposti sairaslomaa ja pitää olla melkein "pää" kainalossa.
  2. Lutherin opetus Tiit. 3:5:

    Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla "uudestisyntymisen pesu". Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa.


    Samainen katekismus:
    Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.

    Nuo hurmahenget ovat niin päästään sekaisin, että erottavat toisistaan uskon ja sen asian, mihin usko kohdistuu ja mihin se on sidottu, vaikka tuo asia onkin ulkonainen. Pitäähän sen pakostakin olla ulkonainen, jotta se voitaisiin aistein havaita ja käsittää sekä viedä niiden välityksellä sydämeen. Onhan näet koko evankeliumikin ulkonaista, suullista saarnaa. Sanalla sanoen: kaiken sen, minkä Jumala meissä tekee ja vaikuttaa, sen hän tahtoo vaikuttaa tällaista ulkonaista järjestystä käyttäen. Uskon on siis suunnattava katseensa sinne, missä ja mihin suuntaan Jumala puhuu, jopa siihen suuntaan, minkä välityksellä hän puhuu, ja tartuttava siihen sanaan. Meillä on siis tässä sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Mitä ne sitten tarkoittaisivat, elleivät ne puhuisi juuri kasteesta, siitä vedestä, joka sisältyy Jumalan asetukseen? Siksi tästä seuraa johtopäätös: joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.
  3. Kirkkoisä Augustinus, ei puolla ensinkään vanhoillislestadiolaista opetusta kasteesta. Olkaa vilppittömiä kun lainaatte jotakin.

    Kirkko-isä Augustinus sanoo sakramentti-sanasta Johanneksen ewankeliumin selityksessänsä:

    "Jos sana yhtyy elementin (aineen) (weden, taikka leiwän ja wiinin) kanssa, niin syntyy siitä sakramentti: ei sentähden, että tämä tapahtuu, waan sentähden, että me sen uskomme. Niin puhdistaa kaste synnistä: ei sentähden että ihminen kastetaan, waan sen tähden että, hän uskoo kasteen pesewän ja puhdistawan hänen synneistä.

    Jonkatähden myös Herra sanoo syntiselle waimolle, Luuk. 7: "Sinun syntisi owat anteeksi annetut: sinun uskosi on sinun wapaaksi tehnyt: mene rauhaan!"

    Tästä tulee se yhteinen sananlasku: uskon sakramentti ei tee wanhurskaaksi, waan sakramentin usko; jota paitsi on mahdotonta että omallatunnolla olisi rauha, niinkuin Room. 5 on kirjoitettuna: "Että me siis olemme uskosta wanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta." (Augustinus)
    Jeesus on Kasteessa läsnä

    kasteen sisältö:

    "antikristuksen henki ei tunnusta Kristuksen tulemista lihaksi eli materian maailmaan (1.Joh.4:1-3), siksi lahkolaiset ei tunnusta uudestisyntymistä vedestä ja Hengestä".
    Svebiliuksen katekismus opettaa: Minkätähden kastetta kutsutaan uudestisyntymisen pesoksi? Vastaus: Koska kaikki ihmiset sikiävät ja syntyvät synnissä, ovat luonnostansa vihan lapset Ef.2:3; ps.51:7, mutta kasteen kautta vastauudesti syntyvät ja tulevat Jumalan lapsiksi, puhdistetuiksi ja pestyiksi synnistä ianakaikkiseen elämään.

    Minkätähden kastetta kutsutaan Pyhän Hengen uudistukseksi? Vastaus:
    Sen tähden, että Pyhä Henki kasteen kautta uudistaa meitä, sekä ymmärryksen ja tahdon puolesta ja antaa meille voimaa uuteen elämään, niin että enemmän ja enemmän vastustamme syntiä, ja tulemme soveliaiksi hyviin töihin, joita kutsutaan Hengen ja uskon hedelmiksi (Gal.4:6; kol.3:10).

    Luther toteaa suuremmassa katekismuksessaan:

    Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa. Se antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luonto sitä ajatellessaan alkaa väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta. Mietihän itse, mitä tapahtuisi, jos olisi olemassa niin taitava lääkäri, että hän pystyisi estämään ihmisiä kuolemasta, tai vaikka he kuolisivatkin, saisi heidät kuoleman jälkeen elämään ikuisesti? Hänelle sataisi maailmasta rahaa niin paksuin kinoksin, ettei rikkaiden tungokselta kukaan muu pääsisi hänen luokseen. Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: "Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän." Juuri sen vuoksi kasteessa tehdään nämä kaksi: ruumis valellaan, koska se ei voi ottaa vastaan muuta kuin veden, ja samalla lausutaan sana, jotta myös sielu saisi, mihin tarttua. Mutta koska vesi ja sana yhdessä ovat yksi kaste, niin täytyy myös ruumiin ja sielun yhdessä pelastua ja elää iankaikkisesti. Sielu pelastuu sanan tähden, johon se uskoo, ruumis taas siksi, että se on yhdistynyt sieluun ja ottaa kasteen vastaan sillä tavoin kuin ruumille on mahdollista. Ruumiimme ja sielumme eivät sen vuoksi voi omistaa tätä suurempaa aarretta. Sen vaikutuksesta me näet tulemme kokonaan pyhiksi ja autuaiksi. Tällaista ei muutoin ikinä voitaisi saavuttaa, ei minkäänlaisella elämänvaelluksella eikä millään teoilla.
  4. Nämä ilkkuvat, lepsut hengellisyydet ottavat kyllä näön vuoksi, jonkin kohdan Raamatusta, jonka jälkeen heidän selitys ilkkuu ja ontuu. Näin selvästi sanotaan seurakunnasta, jonka Jeesus pyhittää ja jonka kohdan tässä me ymmärrämme pyhän kasteen sakramentiksi, niin kuin Raamattu, luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ja varhaiset kirkkoisät ja kirkon perimätieto opettaa.
    Ef.5:25 "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."


    Joh.3:3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
    4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
    5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
    6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
    7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'