tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Teille äidit kukan rintaan laitoimme. Metsästä puolikan ja mustikan varpuja taitoimme, niihin kukkia teimme paperista, kreppipaperista, tumman punaisesta. Tervetulleet olkaa juhlaan tähän ohjelmaakin tarjoamme vähän. Kakut leivoimme ja juhlapöydässämme on kaikki mitä tänään tarjoamme. " Armas äiti monta yötä valvonuut on tähteni.." laulun teille laulamme ja kaikkia mummojakin onnittelemme. Näillä muistolla heräsin aamuun tähän ja itkeskelinkin vähän. Jokaisena vuonna, toukokuun toinen sunnuntai, jokainen äiti, tekokukkamme rintaansa sai kun oppilaat uurastivat koristeita tehden. Silloin tuskin koivukaan oli saanut lehden kun pohjoisen keväässä äideille lauloimme. He suurella joukolla saapuivat juhlaamme. Ps.Oma äitikin nukkuu jo ikiunta, mutta muutamia sen aikaisia kakunleipomiseen osallistuneita itseäni vanhempia leipojia on siellä kotiseudulla vielä voimissaan. Kesän korvalla tapaamme taas. Kaikille äideille puolukanvarpu, paperikukan koristamana rintaan, tänään, kuten silloin yli 50 vuotta sitten kansakoululla äitejä onnittelimme.
  2. Leskenlehden ja valkovuokon taitoin niistä haaveissani kiedoin kauniin kukkaseppeleen. Katsoin vehreyttä maassa näin hiirenkorvat lehtipuissa ja puro virtas hiljalleen. Sinun luoksesi saavuin ajatuksin oma äitini, rakkahin, sinne kauaksi lapsuuteen. Tämän keväisen kukkaseppeleen laittaa äiti kutreilleen. Hyvää Äitienpäivää jälleen.
  3. SUOJA-AIKA Tekijänoikeussuoja päättyy EU/ETA -maissa, kun 70 vuotta on kulunut tekijän eli kokoojan kuolinvuoden päättymisestä. Jos tekijöitä on useita, suoja-aika lasketaan viimeksi kuolleen kuolinvuodesta. Suoja-aikaan ei vaikuta se, että oikeuksia luovutetaan tai niitä siirtyy oikeushenkilöille. https://www.amk.fi/opintokokonaisuudet/56QfjjzFJ/1075204398438/4VjzSaxiW/4VjzSyivE/4VjzSCiqC.html.stx
  4. Rakastunut kevääseen on kesän lapsi, kumarassa kulkien myös harmaahapsi. Onnen murusia kerää joka askeleella Lempeät on silmät kevään orvokeilla. Elämässä ilo, suru vaihtuu vuoroin nyt on aika kevätlintuin kuoroin, eivät menneet surut painaa saa kun valkovuokoin koristautuu maa. Lempi leiskahtaa taas moneen rintaan onnen odotukset nousee pintaan, mutta varo juoksemasta ihan harhaan. Tarkoin tutki tiesi onnen ruusutarhaan. Monta meitä yksin tietään vaeltaa onnettaren kohtaamista moni odottaa, vaan kaikille ei onnea tuo kevät sää aurinko vain yksinäistä lämmittää. Sydän sykkii elämää kun kevät koittaa vapaat vedet kosken kohinassa soittaa. Poutapilven kuva silmiin piirtyy odotukset onnesta jo kesään siirtyy.
  5. Talven yli elit jossain rakosessa lämmittelit, kunnes koitti lämmin kevät sää ajattelit hetkeks' lennähtää katselemaan vuokkoin kukintaa janosit jo niiden hunajaa. Sisään avoimesta lensit huoneeseeni ikkunasta, vaikk' ei kukan kukkaa ikkunalla. Siivin kangistunein makaat latialla. Mettä etsiessäs eksyit sisään etkä lentänytkään kesään.
  6. Kevättä tämä sateet ja tuulet kesää enteitä lintuin lauluissa kuulet. Iloista Vappua, munkki, simaa ja suolainen silli. Iloa riittää taskussa euro, tai niitä milli. Mukavaa Vappua runsaalla ilolla.
  7. Mahdottomuus on edes ajatella, että eläin oppisi elämään ja pesimään vain erämaassa, joita niitäkin, valitettavasti on kovin harvassa paikassa. Olin -80 luvulla kuntoutuksessa eräässä pääkaupunkiseudun kylpylässä ja siellä koko pihapiiri vilisti kaneja. Kaikki penkereet oli kaivettu onkaloita täyteen, en tiedä, liekö sieltä pääkaupunkiin asti jo samaa levinneisyys aluetta, koska siellä tienoilla en liiku normaalisti. Vastuuttomalta tuntui jo silloin lemmikkinä pidettyjen eläinten vapauttaminen ja villiintymisen salliminen siinäkin pihapiirissä. Ihmisen on vain hyväksyttävä, että emme elä täällä yksin. Eläinten siirtyminen lähemmäksi ihmistä ei aina suju ongelmitta. Linnut ja pienet nisäkkäät sopeutuvat kaupunkimaiseen ympäristöön ja niiden tuhoja ja vahinkoja on ollut aina. Myyräkannnat ovat maaseudulla aiheuttaneet kulunena talvena suunnaatomia tuhoja järsimällä taimikot kasvukelvottomiksi. Luonnossa liikkuva näkee kuinka kaikki syötäväksi kelpaava on kuorittu ja kaluttu puhtaaksi muuallakin kuin city kanien elinalueella. Niin vain on. Ravinto on otettava sieltä missä se on helpoiten saatavilla. Naakat aiheuttavat tuhoja rakentamalla pesiä kaikkiin koloihin ja aukkoihin joita rakennuksista löytyy. Savupiippu lakkaa vetämästä ja kas, siellä on naakan pesä jota irroittamaan tarvitaankin jo järeitä toimia. Kaikki ilmastointihormit, pesiä niissäkin. Eräs juuri viime kesänä uusittu peltikatto on kuin lantala, naakkojen ulkohuusi kun pesiä on joka putkessa... joten pesinnän estäminen ainoa keino saada niitäkin pois asuintalojen katoilta ja pihapiiristä. Puhumattakaan muut linnut joista onn haittaa. Ihminen ei yksin omista luontoa, mutta voisi omalla toiminnallaan estää haittoja. Kun kannat lisääntyvät rajusti, silloin on syytä hävittää osa kannasta, inhimillisellä tavalla, ei myrkkyä luontoon levittäen. Siinä voi saada syytönkin osansa.
  8. Kirjoitin päiväkirjaan
    kirjoitin muutaman sanan.
    Sanoilla maalasin kuvan
    entisten sanojen sarjaan.

    Kirjeenkin kirjoitin
    päätin sanaan, näkemiin
    petyin turhiin lupauksiin
    kirjeen kyynelehtien suljin.

    Samaan päiväkirjaan
    usein muistoja kirjoitin
    kaappiin tarkasti talletin.
    Sen sivuja yksin selaan.

    Erokirjeeni välissä sivujen
    on säilynyt avaamatta,
    jäi sinulta lukematta
    sen avasin tänään, itkien.

    Postimerkkiä kirje vailla
    on tänään kädessäni
    joka vuosia, onnekseni,
    lojui laatikon pohjalla.

    Sitä koskaan et lukenut,
    et epätoivoista ajatustani.
    sitä pahanolon purkaustani,
    sinä postina minulta saanut.

    Päiväkirjaani kirjoitin
    kirjoitin päiväyksen
    sen alle todistuksen;
    Tänään sen kirjeen poltin.
  9. Vieraat ovat taas poistuneet
    silmäkulmat kaikilla kostuneet.
    Herkkä aina on eron hetki.
    Muutaman päivän pääsiäisretki
    hyvin syöden ja seurustellen
    kaikkea uuttakin suunnitellen,
    ohi taas, jäin ikkunaan
    auton menoa seuraamaan.

    Sinne menivät koirat ja lapset
    pyyhkäisin otsalta harmaat hapset
    ja silmäkulmasta kyyneleet pois.
    Mikä tämän paremmin olla vois?

    Tuokiot yhteiset,
    pienetkin hetket,
    onnea ovat, vaikka yksin jäin.
    Ikävä pois ja huomista päin!
    Kuka tietää mitä huominen antaa
    mitä kivaa tuomisinaan kantaa.
    Hetkistä nauttien huomisiin
    toiveet tapaamisiin onnellisiin.

    Mämmistä nauttien ja kermastakin,
    hyvää jatkoa pääsiäiseen.
  10. Joka toinen keskiviikko
    kokoontuu paikallinen "Eläkeliitto."
    Milloin esitelmöi eläinlääkäri
    milloin mukana vanha jääkäri.
    Juhlissakin yhdessä käymme
    yhtenä joukkonakin näymme
    kun bussin kyljessä lukee kuntamme nimi
    ja se ei olekaan mikään mini.
    Arpajaiset pidetään joka kerta
    se on hyvä tulolähde, kuin merta,
    jonne saalis ui ihan huomaamatta
    eikä moni jää arpavoitoitta.
    On siinä lapasia, sukkia, kahvia, leipää,
    kun vilkaisee voittojen pöytää.
    Ihan juhlalle tuntuu arkinen päivä
    haihtuu viimeinenkin ikävän häivä.

    Kun astuu pankin kerhohuoneeseen
    saa hajutuntuman kahviin tuoreeseen.
    Kymmenissä lasketaan osanottajien luku
    asu vapaa, villapaita tai puku,
    kun yhteislaulut raikaa ja kuunnellaan
    mitä asiantuntija mieltä on asiaan
    joka kerhossa mottona on sillä kertaa.
    Enpä tiedä mihin tätä vertaa.

    Tanssimaankin kuljemme porukalla
    kokoontuminen linja-auto asemalla
    josta suunta sinne minne kutsuttu on.
    Kukapa vois olla tässä joukossa onneton,
    vaikka sataa räntää ja lunta
    jo seuraavasta reissusta näemme unta.
    Arkisestakin päivästä tulee juhlaa
    kun ei sitä turhiin murheisiin tuhlaa.
    On kesä tulollaan, tuulee ja sataa
    kun pilvet alhaalla vielä mataa,
    mutta maltetaan hetki, toukokuussa
    on jo vehreys maassa ja lehtipuussa.
  11. Vanhuutta eihän toki meidän ikä
    pitää ihan miettiä, että mikä
    on ikäkausi menossa parhaimmillaan
    kun tunteetkin kuohuvat kuumimmillaan.

    Nuoret herrat kumrtavat, pokkaavat syvään
    monet lupaavat kuljettaa onneen ja hyvään,
    mutta varottava on miehiä moisia.
    Haluavat vain laiskoina vuotella koisia.

    Ovat kohteliaita ikäisemmekin herrat
    sen kokea olen saanut monet kerrat.
    Vievät valssiin ja jenkkaan kuin vanhaan aikaan
    ja minä kun uskon tanssin liikkeen taikaan.

    Kevät herättää lemmen vanhaan ja nuoreen
    kunhan osuu kohdalle mahlan tuoreen.
    Sellaisesta ei irti halua heti päästää,
    mutta onko mieltä kohteliaisuuksia säästää.

    Paras katsoa on suoraan kun kohtaa hienon miehen.
    Ei ole aihetta kääntää katsetta alas tiehen,
    vaan silmäniskulla voit herättää kiinnostuksen
    joka avata voi elämään ihan uuden uksen.

    Kokeillaan huomenna mikä taika hymyllä on.
    Ei kaikki ole aina kädessä kohtalon.
    Herralle vanhemmalle hurmaavin hymysi suo
    hän jo huomenissa niitä ruusuja sinulle tuo.

    Kevät herättää unelmat alta kuoren
    saa romanttiseksi vanhan ja nuoren.
    Uusi runo tänä vuonna kirjoitetaan.
    Uusi lemmen tarina keväässä aloitetaan.
  12. Kevät toi runon elämään
    sulatti rinnastakin jään.
    Lintujen kevät lauluihin
    niiden suloisiin sointuihin
    yhtyä tahdon laulamaan
    kevään onnesta kertomaan.
    Talven lumi ja pakkas sää
    kevään mukana häviää.
    Aurinko ruodan sulattaa
    maa lämpöään rakastaa.
    Henkäyksen hellän, lempeän
    kuulen sanoista ystävän.
    Löytyi lämmin tunne kevään
    kuin nuortuneena herään.
  13. Seinällä mittaa aikaa
    kaapissa kaiuttaa tunteja
    ranteessa raksuttaa
    taskussa tikittää.
    Kaikkiko väärää aikaa
    menneestä muistuttaa
    kun viisarit siirrettään
    tunti päivästä menetetään.
    Sen joko me elimme eilen
    vai kiinnikkö otamme sen?

    Lyököön kaapissa tuntejaan
    olkoon seinällä omassa ajassaan
    eikä taskussa tunteja lasketa
    ranteessakaan, usein ei katsota.
    Väliäkö, mitä kello näyttää
    kun itse kaiken ajan saan käyttää.

    Lyö sydän rinnassa
    ihan omaan tahtiin.
    Onko kello huomenna ajassa...
    uskotko ajan mahtiin?
    Tämä kevättä on yhä...
    vaikka kesäaikaa kuulemma ensi pyhä.
  14. Ne helvetilliset vuodet

    Niihin vuosiin tuhlasin voimaa jota en saa takaisin.
    Niinä vuosina itkin yksin useammin kuin koko elämäni aikana missään ja minkään vuoksi.
    Ne vuodet olivat helvetti elämän ja kuoleman välillä.
    Ne vuodet.... minun taivaani aukeni helvetin kiirastulessa,
    ne vuodet avasivat silmäni näkemään oman sisimpäni ja kasvuni jatkui niistä vuosista.

    Joka ei ole elänyt niitä vuosia, niitä helvetillisiä epätoivon, toivottomuuden, kuoleman pelon ja toivon vuosia, ei tiedä miltä ikävä ja itku maistuvat.
    Moni kokee, mutta ei huomaa kokeneensa, koska on vahva ja kovuuttakin enemmän kuin keskiverto mittarilla mitataan.

    Ne helvetilliset vuodet, kuin silmälappujen kanssa kulkemista, ettei kukaan näe kuinka itken ja itkin.
    Eihän aikuinen itke, aikuinen puree hampaat yhteen ja kiroaa.. kiroaa kohtalon ja itsensä.

    Kävin kiirstulen läpi, kannoin kuin taakkaa jota ei ollut ja oli kuitenkin, ´
    ei näkynyt ja näkyi kaikessa,
    ei kuulunut ja kuului jokaisessa sydämen lyönnissä kuin lekan isku alasimeen.
    Elämän seppä takoi minua
    hiillosti kärsimyksen ahjossa
    ja hakkasi pintani sileäksi myrskyn laineiden kulkea kuin joutsenen selässä jälkeä jättämättä.
    Ne helvetilliset vuodet vanhenin kiihtyvällä vauhdilla,
    tarrasin kiinni elämän pyörään, putosin ja nousin, kunnes se hiljeni ja otti minut mukaansa...
    Ne helvetilliset vuodet jolloin aurinko nousi valottomalle taivaalleni,
    lämmitti kallion pintaa ja valaisi maiseman, mutta jätti minut pimeään ja koleaan kuin pakkanen riitteen järven selkään.
    Ne helvetilliset vuodet... niitä minun on kiittäminen,
    niissä oli tuska ja kipu, niissä oli musta ja valkoinen,
    veren puna ja maku suussani heräsin niissä vuosissa taistelemaan minuudestani.
    Helvetti on läpikäyty, auetkoon toivon taivas.
  15. Enpä paljon aloita, enkä venytä, harvemmin tulee enää osallistuttua.
    Eikä aikakaan riitä kaikkeen. Kevät tuo muita harrasteita ja kesä antaa taas paljon kanssakäymisiä elävään elämään, työssä ja vapaalla. Silloin ei tule palsta mieleenkään.
  16. Kohteliasta olisi vastata vastaajille, ainakin, jos vastauksessa on kysymys joka on samalla kiinnostusta ja halu keskustella enemmänkin.

    Joskus taas aloittajan vastauksia pidetään turhana ketjun venyttämisenä. Olkoon vaikka sitäkin, mutta keskustelu on mielipiteiden erilaisuutta jota jokainen tietää normaalin keskustelun olevankin.

    Kaikille palstoille muodostuu ajan ja osanottajien mukana omat tapansa suhtautua kirjoituksiin. Liekö tuo "venyttäjän" leiman pelko syynä kun aloittaja ei piittaa mitä muut kirjoittavat. Joskus ei aloitus kanna, joskus aloittaja jätetään huomiotta, " on liikaa esillä " tai muilla vastaavilla arvioilla ohitetaan, mikäli ei suoraan arvostella itserakkaaksi.
    Ainakin tapa vähentää viestien ja vastausten kirjoittamista, yrittäjät katoavat kysynnän puutteessa, kuin kaikessa lamassa yleensäkin käy.

    Pirteää kevät päivää palstalaisille.
  17. Puhu hiljaa,
    kuiskaa kuin äiti nukkuvalle lapsellensa.
    Sivele poskeani,
    kuin kissa emo poikasensa silmiä.
    Upota kätesi hiuksiini,
    kuin lintu sukien höyhenpeittoansa.
    Herätä minut,
    kuin kevät solisevat puronsa.
    Suutele minua,
    kuin vapaa vesi rantakiveä.
    Lämmitä lähelläsi,
    kuin aurinko kiven pintaa.
    Anna minulle rakkautta,
    kuin et koskaan ennen...
  18. Maaliskuun yön tummat varjot
    syliinsä kietovat pihan puut.
    Tähtien tuike taivaalla
    pilviharson reunalta luettavina
    unettoman seuralaisina.

    Tummat varjot silmien alla
    kertovat unettomista öistä.
    Silmät uupuvat katsomiseen
    luomet vajoavat liki toisiaan
    unettoman yössä.

    Ajatusten kirkas kulkusuunta
    kohti uusia aamuja,
    suunnitellen, laskelmoiden,
    rönsyilee kuin muratti muurilla
    unettoman mielessä.

    Siunattu yön hiljaisuus
    kietoo syliinsä,
    kuin syntymättömän lapsen
    äitinsä kohtuun.
    Siunattu unettomuus.

    Tähtien salaisuudet aukenevat,
    pilviharsot kaikkoavat,
    autuaallinen väsymys palaa
    aamulla ovat unelmat kuolleet.
    Unettomuuden rakentamat.

    Rakastan sinua elämä ja yö,
    rakastan tummia varjoja,
    tätä hiljaista rauhaa..
    Ajatukset kulkevat tähtien joukossa,
    unettoman puutarhassa.

    Kaunis on kaari taivaan,
    kaunis tummien varjojen vyö
    katso, mikään ei ole pysyvää.
    Aamulla ovat poissa tähdet taivaalta
    unettoman timantit.

    Kiiruhda unelmien mukaan
    sulje silmäsi väsynyt.
    Mielikuvien maailma on täynnä elämää
    rakkautta ja hellyyttä tulvillaan
    unettoman unelmat.

    Tumma on yö, vajoavat varjot,
    lampun valokiila kapenee
    aurinkokin herää horisonttiin
    kohottamaan kosteutta maasta
    unettoman aamuun.
  19. Yksinäisyydestä puhutaan,
    kolotuksista valitetaan.
    Vaivaako pelkkä vanhuus,
    pelottaako tulevaisuus?
    Esikoululainen istuu pihalla
    pitelee suksia kainalossa
    ja itkee.
    Miksi kukaan ei ole mun kaa?
    Niin.
    Miksi kukaan ei ole mun kaa?
    En halua tulla vanhaksi yksin.
  20. Kuuntelen luentoa
    kynäni piirtää kiemuroita..
    tärkeää asiaa puhujalla.
    Jokainen liike kynälläni, kuin harkittua
    tahdotonta raapustamista.
    pikakirjoitukseni..
    muistikirjani...

    Puheenvuoroni,
    palaan kuulemaani
    katselen kynäni viivoja.
    Kommentoin asiaa
    pitelen kynää, kuin muistitikkua.
    Muistiinpanoni,
    kiemuroita paperilla.

    Illallinen suuressa salissa.
    Kaunis kattaus.
    Pöytäpuheita kuunnellen
    katson ikkunaan
    vaahteran oksat liikkuvat taivasta vasten
    piirtävät kiemuroita.
    Muistiinpanojani.

    Palaveri aamiaisella
    puhun ja kuuntelen
    voisilmä puurolautasella
    sekoittelen...sulavaa voita.
    Lusikka tekee kiemuroita
    piirtelee kuvia mieleeni.
    Muistiinpanoja

    Kotona kaivan kynän laukustani
    kirjoitan yhteenvedon.
    Luento alleviivauksineen
    vastineeni korostuksineen.
    Illallispuheet, pilvien lomassa,
    aamupalaveri
    voisilmässä puurolautasella.
    21. 10 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt