Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Saattoihan siellä kalliolla joku olla, tai sitten ei. Miller itse ei ollut 22.10.1844 päivästä kovin innostunut, vaikka sen jollakin tavalla hyväksyi muistaakseni 6.10.1844 lähettämässään kirjeessä.

    Tarkoitus oli, että Miller olisi mennyt Bostoniin juuri tuon 22.10. päivän alla, mutta vilustuminen esti sen ja hän oli kotona. Hänen oman kuvauksensa mukaan hän piti koko päivän tupakokousta yhdessä muutamien muiden kanssa. Paikalle oli mahdollisen maailmanlopun innoittamana tullut syntisiä, jotka vielä halusivat tehdä parannuksen ja huone oli tupaten täynnä.

    Yksikään päivästä kertova teksti ei vahvista sitä, että he olisivat mainitulle kalliolle menneet, mutta perheen jäsenistä joku vuosia myöhemmin kertoi, että he menivät tuolle kalliolle rukoilemaan, koska siitä oli niin hyvä näkymä itään päin, josta odottivat Jeesuksen tulevan.

    Mutta jos siellä kalliolla joku oli, ei siellä ollut kuin kourallinen 50 tai 70 tuhannesta adventistista. Useimmat olivat kodeissaan tai yhdessä ystävien kanssa.

    Sisar Riitan kanssa olen joskus tällä palstalla käynyt harrasta debattia niin adventismin opetuksesta kuin historiastakin. Blogissa esitetty käsitys adventismista tuskin vastaa historiallisia faktoja, koska sen perusteesi on virheellinen. Blogi esittää Ellen Harmonin adventismin moottorina, mikä ei ole totta. Joseph Bates ja James White vetivät sapattia pitävien adventistien ryhmää. Jengiin kuului tai pian liittyi John Loughborough, Owen Crosier, Merritt Cornell, Daniel Bourdeau, John Andrews ja Uriah Smith, jotka kaikki vaikuttivat adventtkirkon oppeihin enemmän kuin Ellen White.

    Ajatus siitä, että Ellen Whiten näky sai ihmiset luottamaan 22.10 päivään ja uskomaan suljettuun oveen on miltei huvittava sitä taustaa vasten, että suuri osa sapattia pitävistä adventisteista ei hyväksynyt Ellen Whitea puhumattakaan siitä, että olisivat antaneet hänen käsityksensä määrätä, mitä uskovat. Edes Ellen Whiten oma mies ei väliin vuosiin julkaissut vaimonsa kirjoituksia, kun jokainen Ellen Whiten kirjoitus herätti niin voimakkaita vastalauseita sapattia pitävien adventistien joukossa.

    Joku toinen tässä viestiketjussa esitti, että Ellen White vaikutti 1850 -luvulla adventistisen pyhäkkö/tutkiva tuomio opetuksen syntyyn. Sekään käsitys ei vastaa todellisuutta. Opetuksen kehitti Uriah Smith 1850 -luvun alkupuoliskolla. Ellen White kirjoittaa samasta aiheesta kunnolla osin Smithiä (ja omaa miestään) lainaten vasta 1880 -luvulla. Hän ei kirjoita aiheesta saadakseen adventistit siihen uskomaan, vaan hän kirjoittaa, koska uskoo, mitä adventistit aiheesta opettivat.

    Väärä käsitys historiasta ei kuitenkaan ole niin paha kuin väärä käsitys siitä, mihin adventistit uskovat. Sisar Riitta on joskus tavannut jonkun äkkiväärän ja lakihenkisen adventistin, eikä mikään mahti maailmassa näytä saavan häntä vakuuttuneeksi siitä, etteikö enemmistö adventisteista uskoisi juuri sen mukaan, mitä hän silloin koki.

    Korvissani on tänään soinut Kari Tikan armolaulu: Sillä armosta me olemme pelastetut... emme tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.

    Tämä pätee adventistiin yhtä lailla kuin toisiinkin uskoviin. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristus.

    Kai :)
  2. Nonni, nyt vasta luin kunnolla, mitä alkuun kirjoitit. Hitaat hoksottimet. :)

    Ensinnäkin, kun sanoin, että asia jääköön osaltani tähän tarkoitin sen historian selvittämistä. Ei minulla ole mitään jonkun kiinnostavan Raamatun tekstin tai homoseksuaalisuuteen liittyvän periaatteellisen kysymyksen pohdintaa vastaan. Se historia vain kirjoittaessani tuntui liian isolta suolta. Ainahan keskustelu avartaa.

    Room 1.26.27 heijastelee 3Moos 18 ja 20 tuomiota sille, että miehet vaihtavat naiset miehiin. On mahdollista, että Roomalaiskirjeen tekstin määrittelemättömät "luonnonvastaiset" asiat voisivat olla niitä, joita Mooseksen kirjassa mainitaan. Myönnä tämän olevan mahdollista, mutta koska Roomalaiskirjeen teksti ei määrittele naisten tekemisiä kuin sillä, että kyseessä on asia, joka kirjoittajan mielestä on vastoin luontoa ja että tämän tapahtuu "samoin" kuin miehillä. Koska tekstissä on sana "samoin" on myös oltava ihan oikeasti avoimia sille, että kyseessä voisi myös olla naisen ja naisen välinen suhde.

    Levitikuksen seksuaalikoodi sisältää pitkän litanian erilaisia kiellettyjä asioita niin miehille kuin naisillekin. Luonnon vastaisessa ei siis välttämättä ole kysymys vain zoofiliasta.

    Minulla on sellainen muistikuva, että nimenomaan vanhoissa lähteissä on jonkunverran viitteitä zoofiliaan (tekstejä tai kuvia) - Mooseksen kirjan varoitukset heijastelevat aikaa, jossa ne kirjoitettiin. Luulen, että näitä viitteitä on vähemmän kreikkalaisen kulttuurin piirissä ja varsin vähän Rooman ajalta. Kreikkalaisilla on pari myyttistä tarinaa Zeuksesta ahdistelemassa naisia eläinhahmossa, mutta miehistä on kuvia toisten miesten kanssa ja myös eläinten kanssa.

    Roomasta ja Kreikasta löytyy useita nimeltä mainittuja homomiehiä, joka yksittäinen nainen, mutta noin pikaisella katsauksella näytti siltä, ettei löydy tällaisia esimerkkejä naisten zoofiliasta ole tiedossa.

    Jos tämä käsitys on oikea, ja jos ajatellaan Paavalin kirjoittavan siitä, mitä tapahtuu, voisi olla todennäköisempää, että hän kirjoittaisi lesbosuhteista kuin zoofiliasta. Mutta kuten sanoit, eihän tästä tarvitse satavarma olla. Pointti kai kuitenkin lienee, että Paavali vastustaa seksuaalisuuden "luonnotonta" käyttöä, mitä se luonnottomuus sitten onkin.

    Kai
  3. Hautaan siunaus on termi, jota Raamatusta en ole löytänyt. Hauta on tuskin paikka, joka tarvitsee "siunausta" eikä haudattavankaan kohtalo muutu "siunataan" hänet tai sitten ei.

    Hautaus sen sijaan on asia, joka mainitaan Raamatussa kymmeniä kertoja alkaen siitä, kun Abraham hautaa Saaran. Raamatussa on mainittu ja muutamassa tapauksessa jollakin tavalla kuvattu kymmenien yksittäisen henkilöiden hautaus, joukossa myös suuria kansallisia esim kuninkaan hautaamisia. Yhteistä näille kuvauksille on se, että kuollutta surraan, mutta mitään selkeää seremoniaa tai toimitusta Raamattu ei hautaamiseen anna.

    Arkeologiset tutkimukset ovat myös paljastaneet joitakin hautoja Israelissa ja se, että suuri osa näistä haudoista on ilman Israelin naapurimaissa yleisiä esineitä, ruokaa, koruja, aseita jne. heijastelee sitä, että monen heprealaisen käsitys kuolemasta erosi ajan yleisestä kuolemakäsityksistä.

    Se, että hautaamiseen liittyi jonkinlainen toimitus tai tilaisuus antoi ihmisille mahdollisuuden ilmaista surunsa, sanoa jäähyväiset ja saada parempi alku elämän jatkamiselle. Sama syy puoltaa vieläkin hautaustilaisuuksien järjestämistä, vaikka Raamattu ei mitään tilaisuutta määrää, eikä mistään Raamatusta tule sellaista vaikutelmaa, että papin pitäisi tällaisesta tilaisuudesta sisällöstä vastata.

    Adventtikirkossa hautaustilaisuuden suhteen yleensä seurataan omaisten toiveita - myös silloin, kun omaiset toivovat, että joku muu kuin adventtikirkon edustaja hautauksen suorittaa. Itse asiassa kirkolla ei taida olla sääntöjä koskien hautaustilaisuuksia ja omaisten niin halutessa myös maallikot voivat suorittaa hautauksen, vaikka se ei tavallista olekaan. Adventtikirkolla ei myöskään ole tarkkoja määritteitä siitä miten hautaaminen suoritetaan. Yleensä seurataan paikallisia hautaustapoja, Suomessa luterilaista tapaa, johon ihmiset ovat tottuneet, mutta esim. Kamputseassa paikallista buddhalaisuudesta nousevaa tapaa sillä erolla, että luetut tekstit ovat Raamatusta ja puhe perustuu kristilliseen maailmankuvaan.

    Kai
  4. Näin post-festum teki mieli palata vielä v.vaarin, kopittelijan ja vanhimman keskusteluun ja kysyä v.vaarilta, mitä naiset Room 1.26-7 hänen mielestään tekivät?

    Vastauksesta ymmärsin, hänen sanovan, että teksti viittaa Mooseksen kirjoihin, jossa puhutaan miehistä, mikä on totta. Se varmaankin on Paavalin mielessä. Kirjoittaja kuitenkin selvästi sanoo myös naisten tekevän jotakin, enkä oikein päässyt sisälle siihen, mitä veli v.vaari halusi sanoa.

    Tekstin mukaan naiset [θηλειαι] ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden [φυσικην χρησιν physiken khresin] luonnonvastaiseen [παρα φυσιν]. Tämän jälkeen teksti jatkuu "ja miehet ovat samoin" [ομοιως ... αρσενες] "luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo tosiaan kohtaan..."

    Tekstin tulkinnan tasa-arvoversio on sellainen, että korostetaan sanaa "luonnollinen" ja sanotaan sen tarkoittavan olemassaolevaa seksuaalista suuntausta. Olisi siis luonnotonta, jos homo esiintyisi heterona tai päinvastoin.

    Tämä voisi sopia sanan physikos laajaan merkityskenttään, mutta tällainen tulkinta ei vastaa sanan khresis merkitystä, koska samaa ilmaisua [φυσικην χρησιν] käytetään, kun sanotaan miesten luopuneen luonnollisesta yhteydestä naisiin ja alkaneen himoita toisiaan. Ilmaisulla siis tarkoitetaan seksuaalisuuden luonnollista toimintaa miehen ja naisen välillä. Sana khresin ei esiinnyt muualla UTssa, mutta on käytössä esim. septuagintassa, kun on puhe seksuaalisesta kanssakäymisestä.

    Kirjoittajan pointti on siis se, että miehet ovat luopuneet luonnollisesta seksuaalisesta yhteydestä naisiin ja kääntyneet toisiin miehiin. Kysymykseni on se, että kun naisten sanotaan tekevän "samoin" niin miten tämä voi olla tarkoittamatta naisia suhteessa toisiin naisiin? En myöskään oikein näe sitä, miten kontekstin laajempi miehiä koskeva laajempi selostus miehistä, vaikka heijasteleekin Pentateukin miehiä koskevia homolakeja voisi saada Paavalin kommentin naisista tarkoittamaan muuta kuin naisia?

    Ehkä tekstissä on jotakin, mitä en siinä näe... Ymmärrän kuitenkin, että naisten suhteet voi mieskeskeisessä maailmassa sivuuttaa varsin lyhyellä maininnalla. Näin voi tehdä myös siksi, että vaikka antiikista löytyy viitteitä naisten välisistä seksuaalisuhteista, on niitä huomattavasti vähemmän kuin selkeitä nimeltä mainittuja tapauksia, joissa on kyse miesten välisistä homoseksuaalisista suhteista. Tämä ei oikeastaan ole yllättävää, koska roomalaisen kulttuurin piirissähän vallitsi huutava naispula tyttölapsiin kohdistuvien surmien ja heitteillejättöjen vuoksi.

    Ylipäätään kaikkien niin VTn kuin UTnkin homoseksuaalisuutta koskevien tekstien kunnollinen tulkinta mielestäni edellyttäisi paljon parempaa ajankuvaa ja historialliseen tilanteeseen perehtymistä. Se on varmaankin haaste, johon fundamentalistiset homofobit eivät halua ryhtyä. Minä taas olen siihen hommaan liian laiska - on tähdellisempääkin tutkittavaa. Joten asia jääköön osaltani tähän.

    Kai :)
  5. Onko täällä joku mielensäpahottajien vuosikokous vai mikä, kun itkuvirret kaikukuvat.

    Satuin nuorten aikuisten päivillä olemaan, melkein kaikki salissa nuoria - mukana kourallinen vanhempia, jotka olivat paikalle lastensa tai lastenlastensa kanssa. Ehkä joukossa oli myös eksynyt ja korvatulpat unohtanut 83 v. (vaikka itse en yhtään vanhusta lähes kokonaisuudessaan nuoren yleisön seassa nähnyt).

    Muutama pointti. Nämä juhlat olivat nuorille. Myös musiikki. Nuorten aikuisten päivät eivät ole vanhojen nuorisojuhlien jatke vaan nuorten juhla. Muutkin olivat tervetulleita - mutta omalla vastuullaan.

    Puheet olivat hyviä, ja jos ei pitänyt yhdestä saattoi mennä toiseen. Kanavat tarjosivat eri vaihtoehtoja Jeesuksen veren turvasta, parisuhteesta, evankelioinnista, minä puhuin uskonpuhdistuksesta ja opista, mutta hyvältä tuntuvia vaihtoehtoja oli todella monta.

    Nuoret olivat mahtavia, fiksuja, hyvin käyttäytyviä. Osallistuivat aktiivisesti (aivan toisin kuin vanhoilla nuorisojuhlilla). Ei merkkejä moraalittomuudesta.

    Hyvin järjestetty ohjelma, johon kuului myös rukouspalvelua, henkilökohtaista keskustelua eri kysymyksistä, pelastuksen etsintää.

    Havaintoni ja muutaman saamani kommentin mukaan useimmat mukana olevat vanhemmat olivat tyytyväisiä, vaikka eivät olisi kaikesta pitäneet. He olivat tulleet tuomaan lapsiaan tai lapsenlapsiaan paikalle ja niin hyvän syyn vuoksi kärsii vaikka pari rumpusooloakin.
  6. Annoin tuolla aiemmin neuvon, että pitäisi ottaa huomioon tämän lainauksen konteksti. Sen sijaan veli Sitaatti alkaa huutaa! Todella fiksu tapa ratkaista asia. Onko todella niin vaikea hyväksyä sitä, että joku asia voisi olla toisin kuin jostakin lapsellisesta nettisivulta poimittu lainaus, jonka tulkinnassa ei mietitä, mistä on kysymys?

    En EGW selityksistä ole kiinnostunut. Se uskooko joku EGWtä ei huolestuta. Jos vaikka EWG sanoisi ja tarkoittaisi, mitä veli Sitaatti ymmärtää hänen sanovan ja tarkoittavan, mitä väliä sillä olisi? Ei mitään. Eihän EGW määrää, miten adventtikirkossa toimitaan. Otamme oppimme Raamatusta ja seurakunnan toimintamallin yhdyskuntajärjestyksestä, emme EGWltä!

    Mutta ihan noin malliksi voin näyttää, miten, huutamiseen sijaa kannattaisi toimia.

    Ensinnäkin avataan 3T 492. Löytyy netistä englanninkielen taitoisille.

    Seuraavaksi katsotaan, mitä teksti sanoo ja todetaan, ettei annettu käännös ole kovin hyvä. Oikea käännös on: "Minulle on näytetty, ettei kenenkään ihmisen harkintavaltaa (judgment) tule alistaa toisen ihmisen harkintavallan alle." Tässä on mainitun tekstin alku. EGW siis sanoo, ettei tule alistui toisten ihmisten päätöksiin, vaan tehdä, mitä pitää oikeana. No ihan hyvä ajatus tällä kertaa. Ja tässä on, mitä "on näytetty," Siinä ei sanota, että pääkonferenssista on mitään näytetty!! Muuten sana "näytetty" vaatisi oman juttunsa, mutta en nyt viitsi alkaa lusikalla teitä syöttää.

    Loppu on periaatteessa käännetty oikein, vaikkakin vähän yksipuolisesti, koska kääntä ei ole katsonut, mistä on kysymys. Kun lukee koko tekstin käy ilmi, että kyseessä on kirje, joka on kirjoitettu veli A:lle. Veli A, kuka lieneekin, on kirkon palveluksessa ja pääkonferenssi on kutsunut hänet tekemään jotakin Battle Creekiin. Sen sijaan A on tehnyt jotakin muuta, ei ole halunnut Battle Creekin tulla ja hänen vitkastelunsa on hankaloittanut tilannetta.

    Vieläkin siis pätee se, ettei harkintavaltaa tule alistaa kenenekään toisen ihmisen harkintavaltaan... mutta EGW vetoaas siihen, että nyt kuitenkin pitäisi kuulla työnantajan eli pääkonferenssin päätöstä, koska se on, mitä on.

    Kirje jatkuu vähän kyseenalaisilla maininnoilla siitä, kuina James on uupumassa työhön (kirje on kirjoitettu vuonna 1875 ja James oli kolmatta kertaa kirkon johtajana vuosina 1874-80). Kirje mainitsee, että vastuuta jakamaan valitut veljet B ja C eivät tee mitään muuta kuin kyttäävät, jos James tekee virheitä eikä parantolaa hoitava veli Dkään saa mitään aikaan. Näin kirje valittaa siitä, että veli A ei tee, mitä työnantaja käskee vaan seikkailee, missä haluaa, kun Battle Creekissä olisi homma, joka pitäisi hoitaa.

    Kontekstin kanssa jää käteen se, ettei pidä alistua toisten ihmisten päätöksiin, mutta jos tekee töitä adventtikirkolle pitäisi työtä tehdä siellä, missä kirkko käskee.

    Teksti ei puhu mitään opista, eikä siitä, että muiden kuin pääkonferenssin työntekijöiden pitää pokkuroida pääkonfferenssille.

    Ne eivät siis sätky sittenkään.

    Sitten pari esimerkkiä lainauksista, jotka osoittavat tämän tulkinnan oikeaksi:

    "On jo vuosia siitä, kun olen pitänyt Battle Creekin ääntä Jumalan äänenä." Kirje 77, 1898.

    "[Pää]konferenssin äänen tulisi olla Jumalan ääni, mutta se ei sitä ole." MS 37, 1901.

    "On havaittu välttämättömäksi järjestää kirkon työ niin, että [paikallista] vastuuta kantavat unionit, eikä pääkonferenssi saa määräillä, mitä kaikissa erillisissä [unioneissa ja] piirikunnissa tehdään. Pääkonferenssin valtaa ei saa keskittää yhdelle, kahdelle tai edes kuudelle ihmiselle vaan tarvitaan laajempaa neuvonpitoa...

    "Jumalan työssä kenelläkään ei ole mitään kuninkaanvaltaa..." MS 26, 1903

    Huuto ei siis auttanut. Pääkonferenssi ei käytännössä, ei EGWn mielessä, eikä kenenkään järkevän adventistin mielessä päätä, miten missäkin sätkytellään.

    Kai
  7. Ensinnäkin nimestä. Eri kielialueilla on adventtikirkolle valittu nimi, jotka on kieleen ja maahan sopiva ja Suomessa nimeksi on valittu Adventtirkko, ehkä alkujaan välttämään pitkää ja monimutkaiselta tuntuvaa "seitsemännen päivän" ilmaisua, joka on tuntuvasti sujuvampi esimerkiksi englanniksi tai skandinaavisiksi kieliksi. Ei Suomi ainoa paikka maailmassa ole, jossa kirkon nimi tai käyttönimi on muuta kuin seitsemännen päivän adventistikirkko.

    Olin kirkon hallinnossa, kun jonkun organisaatiouudistuksen myötä yhdyskuntajärjestys kirjoitettiin uudelleen 90 -luvun alkupuolella. Silloin seurakunnan piirissä vaikutti muutaman konservatiivisen adventistin liike, joka halusi vaihtaa nimn englantilaisen mallin mukaiseksi muotoon seitsemännen päivän adventtikirkko tai seitsemännen päivän adventistikirkko. Päästäksemme tästä turhasta ruikutuksesta eroon suunnittelimme yhdyskuntajärjestyksen nimeä koskevaa sellaiseksi, että siinä olisi sekä totuttu Suomen adventtikirkko että jompikumpi mainituista pitemmistä muodoista. Se ei kuitenkaan käynyt, koska kirkolla ei voi olla kahta virallista nimeä. Jos oikein muistan (enkä ole varma, että muistan), asiasta käytiin pitkähkö keskustelu edustajiston kokouksessa ja enemmistö halusi pitää käytössä jo vakiintuneen nimen Suomen adventtikirkko.

    Minun mielestäni on itsestään selvä asia, että adventistit saavat valita suomalaiseksi nimekseen, mitä haluavat. Jos joku adventisti haluaa nimeä vaihtaa, hän voi tehdä asiasta kirkon johtajalle ja hallitukselle ehdotuksen. Nimestä olisi mahdollista taas kerran keskustella vaikka Nykyaika -lehdessä.

    Jos joku, joka ei ole adventisti, haluaa nimeämme vaihtaa... ruikuttakoon aiheesta vaikka kaljatuopin ääressä lähibaarissa. Kirkon sisällä ei minun rajoitettujen havaintojeni mukaan ole mitään suuria nimenmuutospainetta. Viime sunnuntain edustajiston kokouksen myötä yhdyskuntajärjestyksen ja nimen muutoksen mahdollisuus taisi mennä seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

    Vähän muunneltu sananlasku voisi kuulua: ei nimi kirkkoa pahenna ellei kirkko nimeä...

    Joku totesi Millerin perustaneet seitsemännen päivän adventistit. Siinä on totta sen verran, että adventisteja ei varmaankaan olisi, ellei olisi ollut William Milleriä. Miller ei kuitenkaan halunnut koskea sapattia pitäviin adventisteihin tikullakaan eikä edes kutsunut heitä Albanyn kokoukseen 1845, jolloin adventtiherätyksessä mukana olleiden enemmistö pesi pettymyksen jälkipyykkiä ja otti ensimmäisiä askeleita kohti Advent Christian Churchin (Kristillinen adventtikirkko??) järjestäytymistä.

    Kai
  8. Janisentti kysyy tapakulttuurista ja viittaa alttariin. Taustalla lienee rinnastus luterilaiseen ehtoolliseen, johon osallistutaan.

    Protestanttisissa kirkoissa on pääpiirteissään kahta eri ehtoolliskäytäntöä. Toisessa ehtoollista haluavat menevät alttarille nauttimaan leivän ja viinin, toisessa ehtoollinen jaetaan penkkeihin. Olisikohan karkea (ja epätarkka) jako sellainen, jossa korkeakirkollisemmat protestanttiset yhteisöt kuten luterilainen kirkko ja anglikaaninen kirkko samoin kuin osa episkopaaleja ja presbyteerejä menee alttarille ehtoolliselle, kun monet pienemmät yhteisöt kuten esim. useimmat baptistit, metodistit ja adventistit saavat ehtoollisen penkkeihin jaettuna. Adventistit yleensä nauttivat ehtoollisen elementit istuen, kun taas esim metodistit saattavat istua, polvistua tai seistä ehtoollista nauttiessaan.

    Ehtoollisviini jaetaan (tai nykyään on valmiiksi jaettu) pieniin kuppeihin. Tästä on myös poikkeuksia jopa joissakin harvoissa adventtikirkoissa (ei Suomessa), joissa viini on yhdessä maljassa, josta jokainen osallistuja ottaa siemauksen.

    Leipä on yksi suurempi litteä happamaton leipä, joka murretaan paloiksi ehtoollistilaisuudessa leivän siunaamisen yhteydessä.

    Muuten kommentit avoimesta ehtoollisesta (lasten osallistumista saatetaan joissakin paikallisseurakunnissa rajoittaa), siitä ettei tilaisuuden ehtoollisosassa normaalisti kerätä kolehtia tai käytetyn viihin alkoholittomuudesta ovat oikeita.

    Formaatin muuttamin on myös mahdollista. Olen (esim. nuorisojumalanpalveluksissa tai leireillä) osallistunut ehtoollistilaisuuksiin, joissa leipä ja viini on noudettu edestä tai haettu pöydältä tai nautittu pöydän ääressä agape juhlassa jne. Yleisin käytäntö on kuitenkin nauttia kullekin osallistujalle tarjottu ehtoollinen kirkon penkissä istuen.

    Kai :)
  9. Kopittelija puhuu sielusta ihmisen sisäisenä olemuksena ja kyllä hän siinä on oikeassa. VTn sanan nephesh, sielu, yleisin merkitys on koko ihminen, hänen persoonansa ja sanan merkitykseen ytimessä on ihmisen minuus ja myös hänen sisin olemuksensa.

    Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että sana nephesh aina tarkoittaisi jotakin syvällistä. Näin ei ole. Nephesh tarvitsee vettä janoonsa ja ilmaa hengitykseen. Sanaa käytetään Raamatussa myös, kun puhutaan ihmisen seksuaalisista haluista tai tarpeista. Jollakin tavalla hauskin esimerkki sanan käytöstä on se, että vaikka me oletamme nepheksen aina tarkoittavan elävää ihmistä, se voi myös tarkoittaa kuollutta ruumista. Esimerkiksi VTn laissa (3M 19.28; 4M 6.6) on pykälä, jossa määritellään, miten tulee toimia, kun koskee kuolleeseen ruumiiseen, siis kuolleeseen nephekseen. Persoonaa kuolleessakin jossakin mielessä on (ja pidän tätä jonkinlaisena heprean kielen huumorina!?), nimittäin sanaa nephesh voi käyttää ruumiista vain niin kauan, kuin ruumiin voi kasvoista tunnistaa. Maatuneesta, tunnistamattomasta ruumiista tai luurangosta ei tätä sanaa käytettäisi, koska ruumiista on silloin mennyt siihen liittynyt identiteetti.

    Sana siis yleensä tarkoittaa koko ihmistä, myös hänen sisintään, mutta se voi liittyä myös tavallisiin tarpeisiin ja jopa henkilön ulkoisiin ominaisuuksiin ja piirteisiin.

    Tämä voi vaikuttaa vähän monimutkaiselta, niinkuin veli Kopittelija edellä totesi, mutta syy on se, että tällä sanalla on niin laaja merkityskenttä, kurkku, kaula, niska, elämä, tunteet, ajattelutapa, minuus, tarpeet ja halut, ihmisen persoonalliset piirteet, jne. Eri kielissä sanat tarkoittavat hyvinkin erilaisia asioita ja yhden kielen sanan joutuu joskus kääntämään usealla toisen kielen sanalla. En kadehdi niitä, jotka yrittävät Fingerporin sanaleikkejä kääntää englanninkielelle kun tekijä on tehnyt sarjiksensa jonkun monimerkityksellisen suomen kielen sanan ympärille.

    Joskus myös sanojen merkitys vähitellen muuttuu - sana "nasta" tarkoitti sata vuotta sitten muuta kuin nyt. Sana "jakaa" on muuttumassa. Ennen jaettiin vaikkapa leipä tai suklaalevy, nyt voidaan jakaa myös tietoa. Samoin sanalle "positiivinen" on tullut aivan uusi merkitys HIV ja syöpäindikaattoritestausten myötä.

    Sama koskee myös Raamatussa käytettyjä sanoja ja olen myös joskus lukenut jotakin sanan nephesh käytön ja merkityksen eroista vanhimmissa ja nuoremmissa VTn osissa.

    Katsoin eilen jo sanakirjaa sanan psyche kohdalta, mutta kirjoitusinspiraatiota ei vielä ole tullut. Ehkä remppahommat alkavat tänään tuntua sen verran tylsiltä, että läppäri tuntuu vasaraa kivammalta. Katsotaan.

    Kai