Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Jokohan kolmas kerta sanoisi toden... vai pitäisikö lähettämishankaluudet ottaa merkkinä Herralta, ettei tämä kommenttia tarvitse?

    "Antaisit tilaa nuoremmille etkä ahnehtisi eläkeläisenä mammonaa ja ottaisit hyvin ansaitsemasi eläkepäivät sapattilevon kannalta."

    Aaah. Mielelläni antaisin. Mutta kun puoliväkisin tähän taivuttelivat. Ehkä voisit kirjoittaa niille, jotka minut tähän vastustelustani ja epäröinnistäni huolimatta vetivät.

    "1. kuulut adventtikirkon hallintoon"

    En. Adventtikirkon organisaatiomallissa on sekä piirikunnassa että unionissa kolme hallintovakanssia: johtaja, sihteeri ja talousjohtaja. Näitä hoitaa tällä hetkellä yhteensä 5 henkilöä.

    "2. olet VASTAAVA Suomen jaostonjohtaja"

    Kyllä, mutta adventtikirkossa jaosto"johtaja" ei mitään johda. Kyse on tukihenkilöstä ja kouluttajasta.

    "3. vastuualueesi on Suomen evankelioimistyö (adventtikirkkoon jäsenten haaliminen)"

    Tässä evankeliointi tarkoittaa nimenomaan maallikkojäsenten uskossa elämistä ja uskosta todistamista. Siis sitä mainitsemaani kotiseutulähetystä.

    Olisihan se ihan mahtavaa jos voisi tukea sitä, että seurakunnan jäsenet elävät turhista nipottamatta vastuullisina, iloisina ja Herran hyvyydestä toisillekin kertovina uudestisyntyneinä Jumalan lapsina. Valitettavasti omat taitoni tässä ovat kovin puutteelliset ja näin työtoverit kantavat päävastuun tästä toiminnasta.

    Hallintovastuu kaikesta (niin maallikoiden kuin työntekijöidenkin) evankelioinnista on edelleen piirikunnan johtajalla.

    "Et kai huijaa kun kerrot olevasi vain opettaja Thai-pojille ja tytöille?"

    En huijaa. Paitsi etten ole koskaan sanonut opettaneni thai poikia sen enempää kuin tyttöjäkään. Ylivoimaisesti suurin osa oppilaistani oli malesialaisia pastoreita, mutta mahtui teologian opiskelijoiden joukkoon muutama thai, ja tietenkin myös kiinalaisia, kampusealaisia, vietnamilaisia, laosilaisia, afrikkalaisia, ranskalaisia, suomalaisia, amerikkalaisia ja ties mitä muuta.

    "Paljonko palkkasi oli Thaimaassa?"

    Eikös Suomessa palkoista utelemista pidetä vähän lapsellisena? Vastataan nyt kuitenkin, koska sitä Thaimassa pidetään ihan sopivana ja koska kannatan avoimuutta kirkon kaikkeen toimintaan.

    Peruspalkkani oli thaimaalaisen adventistipastorin palkka eli noin € 700. Tämän lisäksi sain kirkon sääntöjen mukaisia palkkaan rinnastettavia lisiä ja kulukorvauksia ulkomaantyöstä jotka vaihtelivat vähän kuukausittain mutta olivat suurin piirtein sama kuin tuo palkka. Eli koko mahtava potti taisi keskimäärin olla noin € 1500 per kuukausi.

    Herra on vieläkin hyvä! Siksi hymyä huuleen toivottelee

    Kai
  2. Onhan se hauskaa, että joku on minunkin menemisistäni kiinnostunut ja kiitos niille, jotka ovat asiallisia kommentteja tähän laittaneet. Huvitukseksenne pari pikku oikaisua.

    Ensinnäkin adventtikirkolta ei juuri missään, eikä ainakaan Thaimaasta löydy yhtään "hyvin palkattua" työtä. Palkkani oli tietenkin loistava, jos sitä vertaa 50 c tunnissa ansaitsevaan thaimaalaiseen siivoojaan tai keittäjään, mutta paljon pienempi kuin suomalaisen pastorin palkka... Mutta eihän se haitannut. Elämä on siellä myös paljon halvempaa kuin täällä ja Herra pitää hulluistaan huolta maasta riippumatta.

    Käännytystyö ei edes pieneltä osalta kuulunut vastuulleni. Kauhistus. Onhan kirkolla nyt sen verran järkeä, ettei se tee jostakin kuivasta teologian opettajasta evankeliointivastaavaa. Vastuullani ei myöskään ollut White säätiö, ei vieläkään, eikä koskaan... vaikka tämän pykälän ymmärtäminen näyttää muutamille olevan yhtä vaikea kuin MENSAn pääsykoe. :)

    Työni oli opettaa teologiaa thaimaalaisessa korkeakoulussa.

    Luin kauan sitten saksalaisen luterilaisen piispan kirjan, jossa hän esitti meiestäni ihan syvällisen ja oikean ajatuksen. Nuorten pappien pitäisi saada alkaa työnsä piispan alhaisesta virasta ja sitten, jos he osoittautuvat arvolliseksi, heidät pitäisi ylentää seurakuntapastorin jaloon tehtävään. Rinnastus ei oikein sovi, koska en ollut piispana ja koska siirryin tänne eläkkeelle, mutta pidän itseäni onnekkaana siksi, että seurakunta katsoi vielä arvolliseksi pyytää osa-aikatyöhön. Osa-aikaisuuteni jaan tuon edellämainitun piispan mainostaman "ylennyksen" eli seurakuntapastorin työn ja entiselle opettajalle sopivan koulutustyön välillä.

    Eiväthän eläkeläisten osa-aikahommat yleensä mitään urahuippuja ole, mutta kyllä tämä pikkuisen siltä tuntuu, kun saa ihan oikean seurakunnan ja oikeiden seurakunnan jäsenten kanssa olla tekemisissä... eikä tarvitse vain jaaritella kuivaa teoriaa jossakin luokkahuoneessa.

    Se, että olisin koko Suomen adventistisen käännytystyön tai evankelioinnin vastaava on tälle palstalle tyypillistä huuhaapuolitietoa. Teoriassa vastuualueisiini kuuluu pieni osa kirkon evankelioinnista, nk. kotiseutulähetys, eli seurakunnan jäsenten tukeminen todistamis- ja lähetystyössä. Käytännössä, kiitos tästä Herralle ja veljille, saan sillä alueella toimia vain apupoikana ja ohjaimet ovat tähän paremmin sopivan ja perehtyneemmän työtoverini käsissä.

    Eli parhaimmillaankin osuuteni rajoittuu auttamiseen maallikkokoulutuksessa. Sen sijaan varsinaisesta evankelioinnista, oli sitten kysymyksessä maallikoiden tai kirkon työntekijöiden järjestämä toiminta, vastuu ja johto kuluu yksiselitteisesti Adventtikirkon piirikunnan johtajalle.

    Tässä tämänkertainen luentoni adventtikirkon hallinnon kiemuroista.

    Ja voisikohan tässä jo kohta alkaa toivotella itsekullekin armon lämpöä ja pelastuksen hyvinvoinnin iloa uudelle vuodelle!

    Kai
  3. Kun nyt oikein käsketään asiaa pyöritellä niin totean saman, minkä olen tästä aiheestä tällä foorumilla ennenkin sanonut.

    Ensinnäkin on ihan kunnon adventismia olla uskomatta mitään sen kummempaa EGWn raamatunkannosta. Siinä on samassa seurassa joidenkin pääkonferenssin esimiesten (esim. Daniells) kanssa.

    Ongelmana tässä on se, että kertomuksen kirjoitti ensimmäisenä John Loughborough kirjassaan, joka julkaistiin noin 40 vuotta väitetyn tapauksen jälkeen. Hän sanoo, ettei ollut paikalla, kun väitetty Raamatunkanto tapahtui ja kertoi kuulleensa siitä paikalla olleilta. Tapahtumalle on muitankin väitettyjä todistajia, mutta kuvaukset vaihtelevat niin käden asennon kuin tapahtuman kestonkin suhteen. Yhden kuvauksen mukaan Raamatun pitäminen kesti muutamia minuutteja ja toisen mukaan pari tuntia ja kolmannen mukaan noin puoli tuntia... Yksi tapahtuman "todistajista" oli väitetyn tapahtuman sattuessa lapsi ja häntä haastateltiin yli 60 vuotta myöhemmin. En muista kuka se kolmas oli.

    Eli selvästi juttu, jonka jokainen historioitsija joutuisi sivuuttamaan epävarmana legendana, johon ei ole vahvistusta saatu (eikä kaiketi tarvitakaan)... siis vähän niinkuin ne täällä usein mainostetut 2000 näkyä ja monet muutkin käsitykset.

    Todellisuudessa EGWn rooli varhaisessa adventismissa oli varsin pieni, vaikka adventistinen kirjallisuus väittää muuta. Vasta kun kirkon varsinaiset johtajat, Joseph Bates ja James White ovat sairastuneet (tai kuolleet) alkaa EGW (joskus 1870 -luvulla) saada sen aseman, mikä hänelle kuvitellaan heti adventtiliikkeen alkupäivistä. No se onkin sitten toinen juttu.

    Iloa Herrassa toivottelen!

    Kai
  4. No lakimyyttejä minulla on varmaan montakin. Ja kiitokset kaikille, jotka niitä karsivat.

    Mutta näihin ei kuule se, ettenkö ymmärtäisi sitä kuinka yksin Jeesuksen veri riittää pelastukseen tai sitä, että Jeesuksen opetus laista antaa sille uuden syvän sisällön ja menee paljon kymmenen käskyn kirjaimellista sanasovellusta pitemmälle.

    Kirjoituksessani tarkoitus oli vastata aloituskirjoituksen kysymykseen yhdestä Ilmestyskirjan tekstistä, ja sanoa, että tähän kysymykseen paras vastaus löytyy Ilmestyskirjan sisältä. Jos haluaa sanoa, mitä laki koko UTssä tarkoittaa, silloin esittämäsi näkokohdat ovat tärkeitä.

    Eihän sitä nyt joka kysymykseen voi kirjoittaa täyttä systemaattisen teologian eeposta.

    :) Kai
  5. Ei ole niin kauhean vaikeaa tietää, mitä käskyt Ilmestyskirjassa merkitsevät. Sanaa käytetään kirjassa kahteen kertaan luvuissa 12 ja 14 eikä kirja suorin sanoin selitä, mitä se käskyillä tarkoittaa, paitsi, että käskyjen pitäminen on hyvä asia niinkuin esimerkiksi niiden yhteydessä mainittu Jeesuksen uskokin.

    Seuraava vaihe on katsoa, mitä muita asioita Ilmestyskirjassa sanotaan Jumalan lapsista... siis sellaisia, jotka voisivat jollakin tavalla olla käskyjä. Kirjasta näkyy myös selvästi, mitä pahaa tai mitä käskyihin rinnastettavaa Jumalan vastustajat rikkovat. Jos asiaa katsoo avoimella mielellä, nämä käskyt tulee tietenkin nähdä, joko VTn tai UTn käskyinä.

    Esimerkkeinä vaikkapa se, että pyhät palvelevat vain Jumalaa (ja Kristusta), mikä on yksi Ilmestyskirjan teemoista. Toiseksi vaikkapa se, että pahat rakentavat kuvaa, jota kumarretaan. He herjaavat Jumalaa, ilmeisesti käyttävät turhaan hänen nimeään. Samoin pahojen tuntomerkkinä on huoruus, he itappavat, varastavat... Kaikkiin näihin löytyy helposti Ilmestyskirjasta tekstejä. Eli nämä esimerkit kymmenestä käskystä.

    Voisihan sieltä löytyä myös muitakin, esim UTn käskyjä, mutta ei yhtä helposti. Samoin voi todeta, ettei sieltä ainakaan ilman pitkiä selityksiä löydy muutamaa kymmenestä käskystä, sapattikäskyä, vanhempien kunnioittamista, lähimmäisten asioiden himoitsemista jne. Ei kuitenkaan ole ihan huono ehdotus väittää, että jos noille "käskyille" haluaa antaa jonkun nimen, se voisi olla kymmenen käskyä. Joka ei tästä pidä, löytäköön parempia esimerkkejä. :)

    Kai
  6. Kyllähän adventtikirkon painotuotteissa voi löytyä asioista aivan vastakkaisiakin kantoja ihan pastorienkin sanomina. Se, että jotakin on kirkon painotuotteesta ei minun silmissäni tee siitä "virallista". Mielestäni vieläkin olisi parempi sanoa, että kyseessä on yleinen adventistinen opetus ja pitää virallisena kirkon yleiskokouksessaan päättämiä 28 opinkohtaa, joille, joku on antanut nimeksi sanahirviön "perustavan laatuiset opinkohdat". Muu (mm. Miikael) ei siis adventtikirkolle ole "perustavan laatuinen" asia.

    Saahan tästä eri mieltäkin olla, mutta tiedän myös pastoreita, jotka eivät usko Mikaelin olevan Jeesus ja jotka jatkavat työtään adventtikirkon piirissä. Jos taas jo pastoreista alkaisi epäillä jotakuta niistä 28 kohdasta, niin siitä voisi olla työpaikka vaarassa.

    Ehkä kannattaa myös miettiä sitä mahdollisuutta, ettette oikein ymmärrä, mitä siihen Miikaeliin uskovat adventistit tällä tarkoittavat. He uskovat Jeesuksen jumaluuteen. He uskovat kolminaisuuteen. Tähän uskovien adventistien kanta on siis aivan toinen kuin esimerkiksi Jehovan todistajien. Oikeampi rinnastus olisi vaikkapa kunnon perusprotestantin Jean Calvinin opetus asiasta. Itse asiassa Calvinin perintönä tätä Mikael-Jeesus kantaa esiintyi protestanttien piirissä aina silloin tällöin... kunnes sitten Jehovan todistajien agressiivinen kanta asiassa teki sen epäsuosituksi.

    Siis jos joku adventisti opettaa Mikaelin olevan sama kuin Jeesus hän edes kuvittele sillä alentavansa Jeesusta enkeliksi. Ajatus on ennemmin se, että ennen ihmiseksi tuloaan Jeesus otti enkelin hahmon voittaakseen enkelit puolelleen (eräänlainen "inkarnaatio" siis). Samoin kuin se, että Jeesus tuli ihmiseksi ei vähennä hänen Jumaluuttaan ei tämän kannan mukaan enkelinäkään esiintyminen vähennä Jeesuksen jumaluudesta. Sitäpaitsi kokemukseni mukaan hartaimmatkaan mikaeladventistit eivät koskaan käytä Jeesukseta Mikael nimeä paitsi harvoin puhuessaan Raamatun muutamasta Mikaeltekstistä... ei tässä siis kauhean järisyttävästä asiasta ole kysymys. Oma kantani on se, että aiheeseen liittyviä tekstejä on vain kourallinen eivätkä nekään ole kristallinkirkkaita puoleen tai toiseen. Siis ihan turha käydä kierroksilla puoleen tai toiseen.

    Vähän rinnakkaista käsitystä löytyy muuten vieläkin teologien piiristä (siis muiden kuin adventistien). Vanhan testamentin puolella esiintyy muutaman kerran käsite Herran enkeli (Jahven enkeli), jota VTn kirjoittajat näyttävät pitävän Jumalana tai jumalallisena. Esimerkiksi kertomus Mooseksen kutsusta ja palavasta pensaasta (2.Moos 2) näyttää käyttävän sanoja "Herran enkeli" (Jahven enkeli) ja "Herra" (Jahve) niinkuin kysymys olisi samasta. Näin noin puolessatusinassa tekstejä. Mutta mitäpä tuosta. Eipä täällä taida olla montaa teologisesta keskustelusta kiinnostunutta.

    Kai
  7. Onhan sitä EGWhen tullut vedottua, en koskaan kauhean usein ja mitä vanhemmaksi olen tullut sitä harvemmin. Tuo juttu on 13 tai 14 vuoden takaa, jolloin en ollut vakavasti pohtinut kysymystä Raamatun auktoriteetistä suhteessa EGW:n rooliin Adventtikirkossa.

    Onhan se mukava, että olet sieluni hyvinvoinnista kiinnostunut. Et kuitenkaan ole pedonmerkki tai sinettikommenttejani jaksanut lukea kovin tarkkaan. Jos olisit, niin tietäisit, että käsitykseni mukaan sapatti-sunnuntai ei alkuunkaan ole asian ydin. Tämä on ollut käsitykseni jo pitkään ja siksi tuo kirjoitus johon viittaat, kehottaa tutkimaan asiaan liittyvää kontekstia Ilmestyskirjasta (ja valitettavasti, vaikkei sitä adventisteille suunnatun artikkelin kohdalla kaiketi tarvitse anteeksipyydellä, myös EGWn tekstistä).

    Pedon merkki kannassani olen kyllä aika yksin adventtikirkossa. Vaikka olen sitä vuosikymmenet opettanut, entiset oppilaanikin jos yleensä mitään asiasta uskovat usein jatkavat vanhassa sapatti-sunnuntai urassa.

    En nyt jaksa tai ehdi tähän mitään laajempa Ilmestyskirjan tulkintaa laittaa, mutta kantani on se, että ensimmäinen perusedellytys sinetille on elävä pelastuskokemus. Toinen, edelliseen liittyvä ja sen kanssa rinnakkainen sinetin ehto on Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen (vrt. Paavalin kommentti Hengen sinetistä tai Jeesuksen opetus viisaista morsiusneidoista). Kolmantena ehtona on uskollisuus Sanalle ja Herralle lopun kriiseissä. Näistä jokaista voi helposti perustella Ilmestyskirjalla. (Ja ihan huumorimielellä on pakko lisätä, vaikket tästä pidä tai tätä usko, että näistä jokaista voisi, jos haluaisi, myös helposti perustella EGWn tekstillä... :).

    Olkoon ilo Herrassa tänäänkin voimanasi!

    Toivoo Kai
  8. Aika monet tällä palstalla aloituskirjoittajaa myöten elävät vielä 50- tai 60-lukua. Silloinen adventismi todellakin eli suuressa määrin EGWstä. Joku voisi hyvinkin tehdä gradun siitä, kuinka vaikkapa Adventtikirkon seurakuntalehdessä on lainattu EGWtä suhteessa Raamattuun ja kuinka suhteet ovat muuttuneet. Muistan joskus nuorena harmistuneeni siitä, että jossakin kirjoituksessa laskin noin seitsemän EGW lainausta yhtä Raamatun tekstiä kohti ja tajusin, että jotakin oli pahasti pois tasapainosta.

    Onhan Raamatun unohtaneita EGW adventisteja ehkä vieläkin , mutta mielestäni jokaisen kristityn kannattaisi iloita siitä, että adventist ovat kasvaneet aiempaa raamattukeskeisemmiksi... ja toivottavasti kasvu jatkuu.

    Tässä keskustelussa on hoettu kahta mantraa, joihin kirkon arkkivastustajat tarraavat (väliin miltei epätoivoivoisesti, koska muuten koko heidän arvostelultaan menee perustus). Valitettavasti molemmat niistä ovat vääriä.

    Toinen on se, että jokainen adventisti ja varsinkin saarnaajat ovat ehdottomasti sitoutuneet kirkon 28 opinkohtaan. Kyllähän se näin onkin, mutta ei alkuunkaan sillä tavalla kuin täällä kuvittellaan. Useimmat adventistit eivät ole fundamentalisteja, jotka silmät pyöreinä hyväksyvät opinkohtansa kuin ne olisi itse Jumalan sormella kiveen kirjoitettu. Sen sijaan uskomme, että Jumala antoi meille aivot joita saamme käyttää ja että saamme määritellä asioita paremmin, nähdä niiden tärkeysjärjestyksen ja korostaa joitakin asioita ehkä toisten kustannuksella. Minä olen niin aikanaan oppilailleni kuin täällä kirkon työntekijöille ja maallikoille todennut, että haluaisin nähdä sellaisen opinmääritelmän, joka osoittaisi, että on vain yksi todella tärkeä oppi, Kristus ja hänen armonsa, ja jossa sitten selitettäisiin muut uskon asiat mahdollisimman lyhyesti, yksinkertaisesti ja avarasti.

    Toinen mantra on sitten se, että adventismi on EGWismiä. Historiallisesti tämä ei pidä paikkaansa. EGW ei luonut adventtikirkon opetusta, hän oli sivuraiteella, kun sapatit tai kirkon profetiatulkinnat tai käsitys tuomiosta syntyi. Kun hän niistä kirjoitti hän joutui kopiomaan tekstinsä veljiltä... EGW vaikutti lähinnä adventistien elämäntapaan. Ainoat opit joihin hän vaikutti oli kolminaisuus ja uskon vanhurskaus.

    Ei kenellekään adventistille tulisi mieleen, että hän uskoo johonkin siksi, että EGW sattui asiasta kirjoittamaan. Adventistit uskovat mihin uskovat siksi, että ovat oikein tai väärin perustein vakuuttuneet siitä, että Raamattu niin opettaa.

    Sanottakoon vielä, että (samoin kuin olen aiemmin väittänyt) adventismi ei ole yhdestä puusta veistetty. Kirkon opetus on 150 vuoden aikana muuttunut sen verran, ettei useimpia sen uranuurtajista ehkä otettaisi jäseniksi tänään (ja ehkä eivät haluaisi tullakaan). Viimeisen 50 vuoden aikana kirkko otti ensin selvän askeleen evankeliseen suuntaan ja irti siitä EGW fundamentalismista. Sitten palasi puoli askelta takaisinpäin jne, minkä seurauksena adventismin ja adventistin määritelmä on nykyisin paljon avarampi kuin se oli joskus. Sitten oltaisiinkin jo aika pitkällä, jos kirkon opin määritelmässä päästäisiin niin pitkälle, että siinä olisi vain Kristus ja uskollisuus hänelle. Oltaisiin muuten aivan samassa määritelmässä kuin noin 150 vuotta sitten, kun kirkko ensimmäisen kerran rekisteröitiin. :)

    Kai
  9. Ensinnäkin, en jaksa palstan jaarituksia joka päivä katsoa, joten ei paljon auta toistaa kerran toisensa jälkeen samaa ihmettelyä allekirjoittaneen Mikael käsityksestä.

    Kyllähän tämä on täällä jo ennen sanottu, mutta kun läksyt menevät huonosti perille toistetaan.

    Adventtikirkon virallinen opetus on tiivistetty 28 opinkohtaan, joissa ei sanota sanaakaan Mikaelista. Eli jokainen adventisti saa vapaasti muodostaa oman käsityksensä Mikaelista. Niinkuin olette aiemmin todenneet useimmat adventistit ajattelevat, että Mikael viittaa Jeesukseen, tätä käsitystä opetetaan kirkon painotuotteissa ja niissä ilmestyskirjaseminaareissa. Se ei kuitenkaan tee tästä yhtä seurakunnan virallisista opinkohdista. Voit olla adventisti uskomatta Mikaelista mitään tai jos uskot, että Mikael nimenomaan ei ole sama kuin Jeesus.

    Voisin ottaa toisenlaisen esimerkin. Vastaavasti Ilmestyskirjaseminaari opettaa, että Danielin 7.25 1260 päivän aikajakson tulkinta on laskea aika vuosina vuodesta 538 vuoteen 1798. Useimmat adventistit, jotka aiheesta jotakin uskovat, ymmärtävät profetian tällä tavoin. Se ei kuitenkaan ole kirkon virallisten opinkohtien luettelossa, eli voi olla adventisteja, jotka eivät ymmärrä ko. profetiasta mitään tai myös sellaisia (esim. Fordilaisia) adventisteja, jotka uskovat, että tuo laskelma on väärä.

    Toisin sanoen kirkko ei viisaudessaan (tai sen puutteessa) ole määritellyt Mikael kysymystä sellaiseksi, että se kuuluu kirkon perusoppien joukkoon. Mainittu Danielin pykälä oli aiemmassa kirkon oppien luettelossa, mutta onneksi jätettiin pois viimeisimmästä.

    Eli tämä kysymys on edelleen sellainen, ettei siinä "virallista" opetusta ole, vaikkakin aiheesta voi olla yleinen adventistinen käsitys. Ja kirkon kustantamot painavat paljon sellaista, mikä ei tässä mielessä ole "virallista".

    Pitäisi varmaankin muistuttaa myös siitä, että kirkko ei ole myöskään edellyttänyt, että kaikkien jäsenten pitäisi orjallisesti hyväksyä edes kaikki mainituista 28 opinkohdasta. Näiden opinkohtien lisäksi on olemassa kirkon kasteopetus ja kastelupaus, jotka ovat paljon suppeampia (jälkimmäisessä 13 kohtaa) ja lisäksi kirkon käytäntö on ollut, ettei esim. uskoa EGWhen tai kymmenyksiin ole pidetty jäsenyyden ehtona.

    Itse olen sitä mieltä, että kirkon opinkohtien määrittelyssä olisi ollut parempi pyrkiä lyhyempään, yksinkertaisempaan ja avarampaan malliin, jossa myös kävisi selkeästä ilmi asioiden todellinen tärkeysjärjestys: Kristus ja pelastus armosta ovat kaiken alku ja perustus. Muut asiat ilman Kristusta ovat vain tyhjää sanahelinää.

    Kai
  10. Kyllä minäkin olen ajatellut, että hankala tämä 4. Mooseksen kirja on, vaikka onhan siinäkin hyödyllistä opetusta. Jonkun tutkimuksen perusteella 4. Mooseksen kirjaa väitettiin toiseksi ikävimmäksi (vaikeimmaksi) kirjaksi koko Raamatussa (3. Mooseksen kirja vaikein).

    Kirjaa lukiessa helpottaa, jos ei kuvittele, että VTn laeista tai uhritoimituksista löytyy suoraa opetusta. Monet adventistit ajattelevat, että he ymmärtävät sovituksen salaisuutta tai Jeesuksen ristiä vähän paremmin, kun ovat tutkineet VTn lakeja. Enkä näin joskus. Pääperiaate on kuitenkin se, että ymmärrämme VTn tekstiä vähän paremmin, kun luemme sitä UTn valossa. Tämä koskee niin pyhäkköä ja sen toimituksia kuin myös lakeja. UT antaa raamit VTn ymmärtämiselle... ei päinvastoin. Silloin, kun VT puhuu jostakin, mihin ei suoraan UTssä viitata on paras jättää asia tulkitsematta tai selvitellä sitä niiden periaatteiden mukaan, jotka löytyvät vastaavia asioita koskevista UTn teksteistä.

    Onneksi tällä kertaa aiheena on kertomus Bileamista, mielenkiintoisin kaikista 4. Mooseksen kirjan teksteistä. Kertomuksessa on huumoria. Aasikin on viisaampi kuin rahan sokaisema profeetta. Kertomuksen pääopetus löytyy siitä, että kirous kääntyy siunaukseksi. Olemme täällä Suomessa unohtaneet, että maailma on täynnään poppamiehiä, joita pelätään ja joiden palvelukset ovat rahalla ostettavissa. Tämä on vieläkin täyttä totta niille, jotka tekevät työtään kehitysmaissa. Israel ei tiedä mitään suunnitelmasta, jossa nämä näkymättömät voimat yritetään valjastaa heitä vastaan. Eikä Israelin tarvitsekaan tietää. Riittää, että he ovat Jumalan kädessä. Jumala on näitä poppamiehiä suurempi ja kääntää kirouksen siunaukseksi. Hyvin konkreettinen opetus niille, jotka tällaisessa tilanteessa elävät ja voihan se, ettei tarvitse näkymättömiä vihollisen voimia pelätä, olla ajankohtainen joskus myös jollekulle suomalaiselle.

    Kai
  11. Vaikka niitä ääripään fundamentalisteja on kirkon piirissä harvassa, niin fundamentalismi vaikuttaa niin, että kirkossa on koko skaala ankarasta historiallisesta adventismista yhtäällä liberaaliin tai toisaalla karismaattiseen adventismiin. Näitä kahta jälkimmäistä on seurakunnassa myös vähän.

    Toiseksi kommentti uskosta. Aina väliin ihmiset kertovat kokemuksia, joissa ovat olleet ankaran ja lakihenkisen adventismin piirissä, sitten jättäneet seurakunnan, löytäneet Kristuksen ja tulleet uskoon. Eihän siihen sanoa kuin halleluja. Minulla ei ole mitään syytä epäillä tai arvostella tällaista kokemusta. Sääli, ettei evankeliumia ollut riittävän selkeästi Adventtikirkon piirissä tarjolla. Ja käyhän joidenkin kohdalla myös toisin päin.

    Olen yleensä kiertänyt EGW keskustelut, mutta sinun tapauksessasi vastaan.

    >1. Näin me uskomme adventisteina opinkohdassa mainuttu asia: Ellenissä vaikutti profetian henki ja hän on jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä.

    Tämä kohta Adventtikirkon oppimääritelmässä on huonosti sanoitettu ja vaatii selitystä. Ensinnäkin tämä on ristiriidassa sen opinkohdan kanssa, joka määrittelee Raamatun opin ja elämän auktoriteetiksi. Minä uskon tähän toiseen (opinkohta no. 1) ja asetan sen mainitsemasi kohdan yläpuolelle. Käsitykseni on se, että Raamattua ei koskaan määritellä EGWllä vaan sen sijaan EGW (niinkuin Paavalikin opettaa) punnitaan ja arvostellaan Raamatulla.

    Edelläoleva kanta ei poista EGWn merkitystä Adventtikirkolle, mutta asettaa asiat oikeaan järjestykseen. Oikea adventismi on mielestäni aina lähtenyt siitä, että Raamattu on ylin auktoriteetti eikä ole pitänyt uskoa EGWhen kirkon jäsenyyden ehtona.

    >2. Elle kirjoittaa, että kaikki hänen kirjoituksensa ovat täyttä totta, vailla yhtäkään virhettä.

    Vaikken ala tähän lukuja tai värssyjä etsimään, uskon paljon enemmän siihen EGWhen, joka opettaa, ettei hänen kirjoituksillaan ratkota sitä, mitä Raamatussa sanotaan ja joka myöntää, etteivät hänen kirjoituksensa ole täydellisiä (ja esimerkiksi että joku toinen osaa jonkun asian sanoa paremmin) ja joka korostaa Raamatun, ei omien kirjoitustensa arvovaltaa.

    >3. Ellen antoi pääkonferenssille ylivallan yli ihmisen omantunnonvapauden. Pääkonferenssia on toteltava ylimpänä auktoriteettina.

    Jälleen kokonaisuus on tarua ihmeellisempi... Useamman kerran EGW oli itse ristiriidassa pääkonferenssin kanssa ja eikä itse alistunut sen alle ja osoittaa näin, ettei tätä ole tarkoitus lukea tiukka pipo päässä.

    >4. Rikottiinko Jeesuksen luut nauloin lävistämällä ristillä.

    Tämä on tyypillinen fundamentalistin EGWn tekstiä koskeva kysymys (ja fundamentalismi ja EGW on aivan tappava yhdistelmä...). Niinkuin kohdassa 2 totesin EGW nimenomaan sanoo, ettei tällaisia raamattukysymyksia saa alkaa hänen kirjoituksillaan ratkomaan, ja näin pitäydyn Raamatun sanaan, jossa todetaan, ettei häneltä luuta rikottu. Käytännössähän ristiinnaulitseminen tehtiin yleensä niin, että varsinkin nilkkojen luita rikkoutui jalkaterien läpi lyödyillä nauloilla, mutta paras pysyä Raamatun tiedoissa.

    >5. Tutkivatuomio-oppi: Ellen kehoitti käyttämään aikaa sen opiskeluun ja korosti sen opin suurta merkitystä adventisteille.

    Jos tätä penkoo vähän syvemmältä koko asian hengellinen puoli kiteytyy kahteen Jeesuksen vertaukseen, toinen kuninkaan pojan häistä ja toinen kymmenestä neitsyestä. Nämä kaksi vertausta kuuluvat Jeesuksen tärkeimpiin lopunajallisiin vertauksiin ja niitä todellakin kannattaa tutkia. Eivätkä ne edusta mitään adventistit yksin teologiaa.

    Muu nk adventtia edeltävässä tuomiossa on vain huomattavaa yksinkertaistamista kaipaavaa rekvisiittaa.

    Kai