kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  2. Tämä nyt liippaa jo melko pitkältä aiheeni ohi, mutta "ilta" tai "auringonlasku" on Raamatun, ei EGWn määritelmä.

    Obeliskilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä ja koko juttu on hömppää, niinkuin olen joskus aiemmassa kirjoituksessani osoittanut. Eikä sillä taatusti ole mitään tekemistä sapatin sen enempää kuin sunnuntainkaan kanssa. Sorry!

    Miksi luterilainen kirkko haluaisi muuttaa sapattia sunnuntaille ja tarvitsisi siihen Paavin lupaa???

    Vuonna 1973 ISO eli kansainvälinen standardisoimisjärjestö suositti maanantaista alkavaa ja sunnuntaihin päättyvää viikkomallia kalentereihin, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä luterilaisuuden sen enempää kuin katolisuudenkaan kanssa. Eivätkä kaikki maat (esim USA) ole mainittua suositusta toteuttaneet.

    Sabato on kaiketi italiaa ja tarkoittaa lauantaita, enkä oikein tajua kuinka paavilla sen enempää kuin luterilaisilla olisi mitään intressiä määritellä italian kielen sanavalintoja tai oikeinkirjoitusta.

    Paavithan voivat puhua monenlaista, mutta sapatti oli vaihtunut kauan ennen ensimmäistä paavia, oli se ensimmäinen sitten Gregorius Suuri, Leo I, tai vaikkapa paavi Damaskus I. Mutta jos Paaveja lasketaan katoliseen tapaan niin, että aletaan Pietarista, niin silloin tietenkin muutos tapahtui hyvän aikaa Pietarin jälkeen. Kukaan ei kuitenkaan voi osoittaa tekstiä, joka kertoisi että muutos olisi joltakin Rooman piispalta.

    Kun Rooman piispat ensimmäistä kertaa sunnuntaista lepopöivänä puhuvat, oli kristikunnan enemistö jo kauan ennen luopunut sapatista. Mutta voihan sitä panna sormet ristiin ja toivoa, että jostakin putkahtaa vaikkapa Klemens Roomalaisen (4. paavi) tai jonkun muun Rooman piispan kirjoitus, jossa kaikkia sapattia pitäviä määrätään vaihtamaan sunnuntaille...

    Tällä hetkellä sellaista tekstiä ei ole.

    No tällä nyt ei merkitystä ole, mutta Luther ei ollut kovin innostunut sapatista ja piti paavia antikristuksena ihan muista syistä.

    Hyvä mies kuitenkin ja kysyi ihan hauskasti, että mistä se pahin paavi ja antikristus mahtaisi löytyä? Totesi vastauksessaan, ettei se niin kaukana ole, koska sehän on oma minä, vanha aatu... joka on siis pahempi kuin se roomalainen!

    Kai
  3. Vanha Testamentti oli alkuseurakunnan Raamattu. He näkivät VT Kristuksesta ja pelastuksesta kertovana kirjana (esim. Lk 4.25-27), mutta eivät lakikokoelmana, joka sitoo kristittyjä esim. Ap.t. 15.22-29).

    Jeesuksen sapattiin sopii kuitenkin tulla kutsutuksi "ilonpäiväksi," joten ihan hyvähän tuo Jesajan teksti on.

    Kai
  4. Edellä taisin jo sanoa, mitä halusin, mutta lisätään vielä joku sana siitä, miten ja milloin jumalanpalveluspäivä muuttui sapatista sunnuntaille.

    Ensiksi on todettava, ettei muutos tapahtunut keisari Konstantinuksen sen enempää kuin Rooman piispankaan käskystä. Konstantinus vain vahvisti sen, mikä oli hänen aikanaan yleinen kristillinen käytäntö ja jos joku paavi on joskus väittänyt katolisen kirkon muuttaneen päivän, on tainnut valehdella, koska historiallisesti se ei pidä paikkaansa.

    Toiselta vuosisadalta on kirkkoisiltä selviä ja varmoja sunnuntaitekstejä, mitkä osoittavat muutoksen tapahtuneen ennenkuin mitään paaveja tai katolisuutta oli edes olemassa. Esimerkkinä vaikkapa Justinut Marttyyrin kirjoitukset vähän ennen toisen vuosisadan puoliväliä.

    Muutos tapahtui joskus sata luvun alussa, kun monin paikoin pakanakäännynnäisten määrä ylitti seurakunnassa juutalaistaustasta tulleiden määrän. Tämä tapahtui ensimmäiseksi Rooman valtakunnan länsiosissa ja ensimmäiseksi suurissa kaupungeissa (Kristinusko oli alkuun kaupunkiuskonto, jolla oli vain vähän kannatusta maaseudulla).

    Täytyy muistaa, ettei tähän aikaan Uutta Testamenttia vielä ollut. Sen sijaan oli Vanha Testamentti ja kokoelma käsikirjoituksia ja kirjeitä, joiden määrä ja laatu vaihteli seurakunnasta toiseen.

    Monin paikoin kristityillä oli halu irrottautua juutalaisen lahkon maineestaan ja viimeistään Bar Kokhba kapinan aikaan, jolloin juutalaiset olivat vainon kohteena a (vuoden 130 paikkeilla) sunnuntain vietto yleistyi niin, että sapattia pitävät seurakunnan olivat harvinaisia - paitsi valtakunnan itäosissa, jossa juutalaiskristittyjen määrä oli suurempi.

    Muutos tapahtui ensin suurissa kaupungeissa, Roomassa, Antiokiassa ja Aleksandriassa, mutta eteni hyvin nopeasi kaikkialle. Kuitenkin vielä toisen vuosisadan puolivälissä esimerkiksi Polykarpuksen marttyyrikuoleman kuvauksen yhteydessä mainitaan, että hänet pidätettiin sapattina.

    Kaikilta vuosisadoilta tämän jälkeenkin löytyy mainintoja ryhmistä, jotka pitivät sapattia. Yksi mielenkiintoisimmista on se, että vielä 1054, suuren skisman aikaan (idän ja lännen kirkon erotessa toisistaan), paavin legaatti Humbertus syytti Konstantinopolin patriarkkaa Mikael Kerulariusta siitä, että tämä piti sapattia. No patriarkkahan (ja varmaan tuhannet idän kirkon alueella) piti tietenkin kahta lepopäivää, sapattia ja sunnuntaita.

    Historiaa voisi tietenkin jatkaa radikaaliuskonpuhdistukseen, seitsemännen päivän baptisteihin ja sieltä adventisteihin, mutta tämä riittänee. Adventtikirkon sapatti ei siis ole mikään ellensapatti (sapatin tuomisesta adventisteille vastasivat Oates, Wheeler ja Bates, EGW tuli mukaan jälkijunassa) vaan sitä voi perustellusti pitää jatkona alkuseurakunnan sapatinvietolle.

    Iloa Herrassa kaikille toivottelee

    Kai
  5. En EGW aiheita ole täällä juurikaan harrastanut – palstahan näyttää väliin enemmän Ellen White palstalta kuin adventismia koskevalta. Eikä EGWn ja adventismin välille tulisi vetää yhtäläisyysmerkkiä.

    Mutta täytyy myös todeta, että sinetti ja pedonmerkki ovat täällä myös nousseet sellaiseen gloriaan, joka ei pienimmässäkään määrin vastaa todellisuutta. Eihän pedon merkistä normaalissa Adventtikirkon toiminnassa puhuta juuri koskaan. Sillä ei myöskään demonisoida sunnuntain pitäjiä ja olenkin sitä mieltä, että täman palstan pahimmat pedonmerkkiadventistit ovat tuskin adventisteja ollenkaan vaan adventistien kaavussa esiintyviä anti-adventistejä.

    Joka tapauksessa kunnon adventistinen pedonmerkkiopetus, kun se joskus harvoin sattuu aiheena olemaan, on se, että tällä hetkellä ei sapatti ole sinetti sen enempää kuin sunnuntai pedon merkki. Itse asiassa kuulen jonkun adventistin paljon useammin toteavan, että suurin osa Jumalan lapsista kuuluu yhteisöihin, joissa sunnuntaita pidetään lepopäivänä kuin jotakin pedon merkistä.

    Asiaan tulee vähän lisää perspektiiviä kun katsoo, mitä alussa lainattu EGW kirjoitti adventisteille. Hän toteaa, etteivät monet adventistit tai adventistipastoritkaan saa Jumalan sinettiä. (5T 214) Näin huolimatta siitä, että pitävät sapattia. Siis sapatti ei olekaan sinetti... ja vastaavasti sunnuntai ei voikaan olla pedon merkki, kun asiaa katsotaan vähän syvemmältä. Jutun ydin on jossakin muualla.

    Paras adventistiopetus lähteekin siitä, että sinetti tarkoittaa jonkun asian vahvistamista. Raamatun kuninkaat vahvistavat sinetillä asiakirjansa ja Jumala vahvistaa Pyhän Hengen sinetillä lapsensa omikseen. Ilmestyskirjan 13. luvun kohdalla tässä on kehyksenä vaino, kuoleman uhka, joka nopeasti karsii nimikristityt uskovien joukosta. Vainojen keskellä Herran omat voivat vain riippua kiinni Jumalassa ja Pyhän Hengen läsnäolossa, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että pohjimmaltaan ilmestyskirjan sinetissä on kysymys samasta Pyhän Hengen sinetistä, josta Paavali kirjoitti. Hengen täyttämät ja käyttämät ovat niitä, joille Jeesus on tullut sen verran rakkaaksi, ettei vaino tai kuoleman uhkakaan saa heitä hylkäämään uskoa.

    Ilmestyskirjan vainokonteksti tuo tähän sinettiin ajatuksen uskollisuudesta vainojen keskellä. Hyvä näin, mutta palataan siihen Raamatulliseen taustaan, että sinetti on jonkun asian vahvistamista. Tästä näkökulmasta Jumalan sinetin painopiste ei enää ole meidän uskollisuudestamme. Jumala on tässä se, joka jotakin vahvistaa. Eli asian ytimessä onkin Jumalan uskollisuus.

    Jos nyt kirjoittaisin ei-adventisteille niin sanoisin, että sen sijaan että loputtomasti jauhatte niitä samoja tylsiä ja tähän aikaan huonosti sopivia sapatti-sinetti-sunnuntai-pedonmerkki tekstejä (joita EGWltä löytyy yllin kyllin) niin pohtikaapa vaihteeksi sitä, että hän myös sanoo monien sapattia pitävien ja opettavien olevan valmistumassa pedon merkkiä varten (koska eivät elä armosta) ja monien sunnuntaita pitävien olevan valmistumassa Jumalan sinettiä varten. Osoittaahan hän näin, ettei hänenkään mielessään asian ytimenä ollut kyse päivästä vaan Pyhän Hengen vahvistamasta hengellisestä kokemuksesta.

    Palstan harvoille adventisteille mieleni tekee taas sanoa, että vaikka kunnon adventismiin kuuluukin nähdä sapatti keskeisenä lopun ajan vainoissa ja koetuksissa niin täytyyhän jokaisen, joka vähänkin tuntee Raamattua ja ymmärtää elämää, tajuta se, että kaikissa vainoissa ja varsinkin suuressa lopun ajan ahdistuksessa on kysymys jostakin paljon laajemmasta. Vainot koettelevat Jumalan lasten uskollisuutta usein tavoin. Ei saa ostaa eikä myydä... vaaditaan palvelemaan petoa... ja sapatti voi tietenkin olla tästä yksi osa, mutta silloinkin se on vain vainon ulkonainen välikappale kun todellinen sinetti painetaan sydämeen, ihmisen mieleen (josta vertauskuvana otsa).

    Näin ainoa tapa saada sinetti on saada Pyhä Henki. Ainoa tapa saada Pyhä Henki on syntyä uudesti, saada synnit anteeksi, antautua kokonaan Herralle...

    Ja loppuun viestini tärkein asia – ja lienee parasta kohdistaa tämä nyt vain palstan adventisteille. Muut saavat kaatua oman Herransa edessä.

    Varmin tapa ajaa Pyhä Henki pois (ja kuulua siihen ryhmään adventisteja, joka valmistautuu pedon merkkiin) on istua tällä palstalla parjaamassa toisinajattelevia ihmisiä. Hengen hedelmän ensimmäinen siivu on rakkaus... ja rakkaus luottaa, toivoo ja uskoo ja peittää... ja voin kuvitella rakkauteen sopivan senkin, että keskustellaan asioista.

    Mutta en parhaalla tahdollanikaan voi uskoa, että Pyhä Henki innoittaa sitä henkilöihin kohdistuvaa jäpätystä, jota tämä palsta on täynnä. Ei. Siinä on pedon makua ja merkinkin esimakua – jäpättäjien merkki. Jos joku väitettäni epäilee, niin katsokaapa Ef 4.30 konteksti!

    Kai
  6. Varmaankin tällä hetkellä adventistisen terveysopetuksen perustana on EGW, mutta historiallisesti ei. Aivan kirkon alkuaikoina, kun EGWn rooli adventtiliikkeessä oli minimaalinen, Joseph Bates, koko liikkeen isähahmo ja henkinen johtaja, oli terveys- ja raittiusmies.

    Vähän myöhemmin John Harvey Kellogg nousi maineeseen (oli yksi 1800 -luvun USAn tunnetuimmista lääkäreistä) ja hän yritti vuosikymmenet ajaa terveysuudista adventtikirkossa kuin käärmettä pyssyyn. Haukkui kerran toisensa jälkeen niin Whitet kuin pääkonferenssin johtajatkin, kun nämä eivät suostuneet luopumaan Kelloggin epäterveellisinä pitämistä asioista.

    Kelloggin painoarvo näkyy siinä, että oli itseoikeutettu pääkonferenssin johtokunnan jäsen ja johti adventtikirkon suurinta laitosta, Battle Creekin parantolaa, jossa vuosisadan lopussa oli työntekijöitä neljä kertaa enemmän kuin pastoreita ja opettajia yhteensä...

    Olen siinä käsityksessä, että nimenomaan 1890 -luvun tapahtumat johtivat siihen, että nyt terveysperiaatteet ovat yksi Adventtikirkon opetuksista. Tähän mennessä, huolimatta kaikesta Kelloggin rähinästä, kirjoista, artikkeleista, lentolehtisistä ja vaikka EGWnkin aiheeseen liittyvistä kirjoituksista, terveys oli jonkinlainen sivujuonne tärkeämpinä pidettyjen asioiden joukossa. Tähän aikaan adventistikasvissyöjät olivat uhanalainen lajike.

    Vuoden 1888 uskon vanhurskaustta korostaneen Minneapolisin kokouksen jälkeen White, Waggoneer ja Jones reissasivat maata ristiin rastiin pitämässä herätyskokouksia. Mutta eihän sitä voi kovin kauaa puhua uskosta tai Kristuksesta (ja varsinkin Jones, mutta myös Waggoneer olivat erinomaisia puhujamiehiä), ennenkuin joku intoutuu puhumaan menemään askeleen eteenpäin ja alkaa puhua Pyhästä Hengestä.

    Kaikki eivät tästä hengellisestä muutoksesta pitäneet ja tähän kokonaisuuteen liittyy se, että White lähetettiin Australiaan kenguruita käännyttämään. Joitakin saattoi myös häiritä se, että EGW oli nyt ensimmäistä kertaa nousemassa sivuroolista keskemmälle näyttämöä).

    Tässä vaiheessa uudet miehet Ohiosta (enkä jaksa lähteä kaivamaan nimiä lähteistäni), alkoivat ajaa karismaattista henkeä ja paluuta Apostolien tekoihin. Herätys levisi kymmeniin seurakuntiin ja tämä onkin viimeinen laajempi karismaattinen herätys läntisissä adventtikirkoissa. Yhtenä keskeisenä elementtinä tässä oli sairaiden parantaminen uskolla, "Jeesuksen nimessä, nouse ja käy," tyyliin.

    Kun herätys saapui Battle Creekiin Kellogg taisteli sitä vastaan kynsin hampain. Hän väitti, ettei Jumala paranna kuin terveysperiaatteiden kautta (mitä juuri kukaan ei tietenkään uskonut). Tohtori joutui kuitenkin nöyrtymään, kun hän (yhtenä maan parhaista kirurgeista) suoritti syöpäleikkausta pastorin vaimolle. Syöpä oli pahasti levinnyt eikä auttanut muu kuin ommella leikkaushaava umpeen kehottaa rouvaa valmistumaan ikuisuuteen.

    Perhe kuitenkin päätti ryhtyä rukoustaisteluun ja rukoushetkessä potilas tunsi taivaallisen kosketuksen ja (Kelloggin harmiksi) parani. Kellogg ei voinut kieltää omaa diagnoosiaan ja päätyi siihen kantaan, että Herra paransi, koska mainittu rouva oli yksi niistä harvoista adventisteista, jotka jossakin määrin terveysperiaatteita seurasivat.

    Pian herätys kuitenkin kävi sen verran villiksi, että pari nuorta parikymppistä ihmistä kuoli, kun heitä oli uskolla parannettu. Toinen oli sokeritautinen nuori opettaja, jonka piti sokeria syömällä todistaa parantuneensa - ja ihme kyllä selvisi "parantuneena" noin kolme kuukautta ennenkuin meni omissa häissäään koomaan ja kuoli pian sen jälkeen. Toinen oli kovasta kuumeesta "parantunut" nuori neitonen, joka hevosajelun jälkeen tuotiin koomassa Kelloggin hoitoon...

    Kahden parikymppisen nuoren kuolemasta järkyttynyt seurakunta menikin Kelloggin perässä kuin härkä nenärenkaasta. Kellogg nöyrtyi sen verran, että hyväksyi sairaiden puolesta rukouksen, kunhan se tapahtuu niin, ettei paranemista käsketä tai vaadita vaan hyväksytään, että Jumala tietää parhaiten.

    Mutta hänen päävaatimuksensa oli se, että painopiste siirtyy ihmeparannusvouhotuksesta terveysperiaatteisiin. Ja Kellogg voitti taistelunsa ilman, että EGWllä oli asiaan osaa tai arpaa. Hänhän oli toisella puolen maailmaa.

    Yhtenä Kelloggille tärkeimmistä osavoitoista tässä oli se, että samaan aikaan pääjohdon päätöksellä kaikkiin kirkon laitoksiin, erityisesti kouluihin, piti saada pelkkä kasvisruoka.

    Tämä koko historia tunnetaan erittäin huonosti Adventtikirkossa siksi, että Kellogg on luopiona heikossa huudossa, mutta sille ei nyt vain voi mitään, että se näin tapahtui.

    Samalla voi syyttää Kelloggia siitä, että aiemmin karismaattisuuteen myönteisesti suhtautunut adventtikirkko muuttui antikarismaattiseksi niin, että nykyään on varsin vaikea olla karismaattinen adventisti.

    Eli lyhyesti, väitteesi siitä, että EGWn näyt synnyttivät kirkon terveysperiaatteet ei kestä historiallista tarkastelua. Ansiosta kuuluu leijonanosa Kelloggille...

    Vasta kun Kelloggin ja Adventtikirkon tiet vuosikymmen myöhemmin erosivat, nousi EGW terveysasioissa suunnannäyttäjäksi.

    On myös ymmärrettävää, ettei Kelloggin roolia tässä kovin hyvin tunneta, olihan miehellä pitkä syntilista: kerettiläisyys, Battle Creekin jättilaitoksen kaappaaminen tai "varastaminen" kirkolta, ja se, että Kellogg melkein onnistui jakamaan adventtikirkon ja luomaan kongregationistisen (Whitettoman) kilpailijan adventtikirkolle. Tämä johti siihen, ettei hänen vaikutustaan ole kunnolla huomioitu.

    Mitä sitten itse asiaan tulee, olen sitä mieltä, että "ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään" - eli Kelloggiin talutusnuorassa kulkeminen oli paha virhe.

    Seurakunnalle olisi ollut parempi, jos asiat olisivat jääneet aiempaan malliin, jolloin terveysasioita opetettiin, mutta niistä oltu tehty jäsenyyden ehtoja.

    Uskon näin siksi, että Raamatussa armon ja parannuksen tie on kaikille auki, eikä kukaan voi väittää, että pelastusta etsivälle syntiselle laitettaisiin Raamatussa terveyteen liittyviä kynnyksiä.

    Kai
  7. Millerismin perintönä syntyi useita kirkkokuntia, joista monet toimivat samoilla linjoilla USAn konservatiivisten ja evankeelisten kirkkojen kannsa.

    Suurin näistä on Advent Christian Church, jossa noin 25.000 jäsentä. Life and Advent Union kuuluu vanhimpiin, vaikka jäsenmäärä ei kovin suuri olekaan. Ja löytyy niitä puolentusinaa muistakin, yhteensä näissä sunnuntaita pitävissä adventtikirkoissa on ehkä vajaat 40.000 jäsentä.

    Adventtikirkon lisäksi on myös muita sapattia pitäviä adventtikirkkoja, pari Church of God nimistä ja joku pieni ryhmä päälle. Yhteensä 10-15 tuhatta jäsentä.

    Jehovan todistajia ei tähän kannata laskea, koska liike ei nouse suoraan Milleristä vaan noin kolmen vuosikymmenen viiveellä niin, että jotkut edellämainituista sunnuntaita pitäneistä adventisteista saivat kauhansa soppaan. Sitten Seitsemännen päivän adventistit on sekin oma ryhmänsä.

    Ja vaikkei sillä mitään väliä ole, Johan Albrecht Bengel eli noin sata vuotta ennen Milleriä...

    Kai
  8. No latinaapa todellakin... mutta niin ovat sanat kolehti, kanttori, kappalainen, liturgia, ja vaikka vielä flunssa, angina ja hip hip hurraakin. Hmmm.. ja varmaan tuhat muutakin suomen sanaa. Eli turhaa vouhotusta, jos et sitten halua jättää kaikkea latinasta tulevaa pois kielestäsi.

    Sitäpaitsi 1500 -luvulla ei ole mitään erityistä tärkeyttä sanan adventti merkitykselle. Sanahan lienee jo vanhalatinalaisessa käännöksessä, mitä en nyt tässä viitsi yrittää tarkastaa. Varmasti se oli Hieronymoksen kääntämässä Vulgatassa, jota joku edellä lainaakin, ja lainattujen kohtien merkitys liittyy nimenomaan Jeesuksen toiseen tulemukseen.

    Vulgata tulee 300 -luvun lopulta [siis ennen keskiaikaa ja kunnon paaveja(?) piispa Damaskus I ajoilta]. Siis silloin sana tarkoitti Jeesuksen toista tulemusta, mutta alkoihan samoihin aikoihin joulunviettokin vakiintua joten sanaa käytettiin myös viittaamaan Jeesuksen ensimmäiseen tuloon ja nimenomaan "adventtiaikaan" siis muutamaan joulua edeltävään viikkoon.

    Kysymyksessä on siis ihan tavallinen sana, joka on eri merkityksissään käytössä eri kirkoissa ja sattuu olemaan adventtikirkon nimenä. Eikä tuo nimenä liene sen kummempi kuin muiden kirkkojen tai uskonnollisten yhteisöjen nimet, joilla kaikilla on joku jostakin kielestä tai ihmisestä juontava historiansa.

    Kai
  9. EGWsta en välitä sen enempiä kirjoitella... Mutta myönnettäköön, että onhan niitä hurahtaneita adventisteja, joiden elämän todellinen auktoriteetti on EGW eikä Raamattu.

    Onneksi kokonaisuutena kirkko on viimeisenä parina, kolmena vuosikymmenenä saanut asioita vähän paremmin perspektiiviin ja uskoisin suurelle enemmistölle kirkon jäsenistä Raamatun olevan ainoa todellinen opin ja uskon perusta.

    Sitten vain tiedoksi se, että mitään White säätiötä ei ole olemassa. Kyseessä on käännös sanoista White Estate, eikä sana "estate" tarkoita säätiötä. Kyseessä on yksinkertaisesti rekisteröity toiminimi, "incorporated" eli kaikki säätiö urputus on vain tiedon puutetta.

    En nyt sinänsä ymmärrä, mitä kauheata jossakin säätiössä olisi tai onko toiminimi sen hurskaampi, mutta jos joku kirjoja kääntää tai kustantaa niin riippumatta siitä onko teksti pyhää tai pahaa, ihan aitoa Raamattua tai mustaa sellaista, niin joku sen tekstin oikeudet omistaa ja kustantamiseen liittyviä asioita hoitaa.

    Eihän EGWn tekstien julkaisemisella nykyään juuri rajoituksia ole, kun osasta kirjoja tekijänoikeudet ovat menneet umpeen, mutta voin taata, jos tässä ei mitään kontrollia olisi ollut niin kaikenlaista Ellen hihhuilua olisi ollut vielä moninverroin enemmän kuin nyt.

    Eli parasta vain kiitellä Herraa!

    Kai
  10. Useimmat adventistit ja vielä useammat adventistien vastustajat eivät ymmärrä sitä, ettei "tutkivassa tuomiossa" oikeastaan ole mitään oppia. Siis todellakaan ei mitään!

    Näen asian näin. Kysymys, joka pitäisi kysyä on: puhuuko Raamattu mitään tuomiosta?

    Liki kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että puhuu. Jeesus puhuu siitä, samoin Paavali jne. Tuomio on Raamatullinen oppi, enkä usko palstan aktiivikristityistä kenenkään kieltävän tuomio opin Raamatullisuutta.

    Seuraava kysymys edellisen jatkoksi: mikä on Raamatullisen tuomio opetuksen tarkoitus?

    Tähän on mielestäni vain yksi oikea vastaus, koska tuomion edessä jokainen, paraskin meistä, voi vain tuntea riittämättömyytensä ja syntisyytensä. Mikä siis on vastaus? Se on Raamatun sana syntiselle? "Usko Herran Jeesukseen niin sinä pelastut!"

    Eli millään tuomio opetuksella ei ole eikä ole koskaan ollut muuta tarkoitusta kuin johtaa ihminen synnin tuntoon, löytämään Jumalan armo, anteeksianto ja pelastus Jeesuksessa Kristuksella.

    Tuomion aika on sitten keskustelukysymys, jonka ei tulisi koskaan pimentää tätä päätarkoitusta muuta... eli jos joku adventisti uskoo tuomion jo olevan käynnissä ei se kristillisenä oppina ole sen kummempi kuin muun heränneen, joka uskoo sen olevan kohta.

    Valitettavasti vain useimmat adventistit ovat niin sotkeutuneet tähän oppiinsa liittyvään aikalaskelmaan ja pyhäkkösymboliikkaan että edellämainittu pääasia on heiltä täysin hukassa. Kun se on hukassa adventisteilta, ei ole ihme, että kriitikot pääsevät tämän opin varjolla hihittelemään adventistien usein naiveille selityksille.

    Väitänkin, että todellisuudessa kaikki palstan innokkaimmatkin kriitikot uskovat sataprosenttisesti tutkivaan tuomioon aivan kunnon adventistien tavoin. Niin Stefanus, AVK, Uskova1 kuin kaikki muutkin! Mistä tässä siis on kysymys:

    Adventtia edeltävä tuomio tarkoittaa samaa (eikä mitään muuta) kuin Jeesuksen vertaus kuninkaan pojan häistä ja häävieraan vaatteista. Tämä on eskatologinen lopunaikaa koskeva vertaus, siinä on tuomiosana tai varoitus, jonka tehtävä on johdattaa jokainen kuulija miettimään omaa tilaansa Jumalan edessä.

    Pelastetulle tässä ei ole kuin kiitoksen aihetta jo saadusta armosta mutta syntiselle se on kehoitus vastaanottaa armon vaate, Kristuksen vanhurskaus.

    Vai onko teidän joukossanne joku, joka ei Jeesusta usko? Siinä vertauksessa on siis koko tämä oppi.

    Asian merkityksen kannalta aikalaskemilla ei ole mitään oleellista merkitystä. Ne pitäisikin nähdä vain laskelmina, jotka kertovat, milloin lopun aika on. Tämä vertaushan on nimenomaan eskatologinen eli lopun tai Kristuksen tulon aikaan liittyvä.

    Tämä on lyhyt versioni aiheesta. Eli niin palstan adventistien kuin heidän vastustajiensakin kannattaisi näin kesän kunniaksi heittää ankkaa niillä monimutkaisilla käsityksillä, joita heillä tästä opista on ja palata vain tähän vertaukseen joka sanoo aiheesta kaiken tarpeellisen.

    Väitänkin, että ne adventistit, jotka tähän jotakin lisäävät yleensä tekevät koko jutusta räpellystä joka hautaa pääasian eli tuomion armoon johtavan merkityksen.

    Tähän armoon uskovien ei mielestäni kannata sanoa kuin, halleluja!

    Kai
  11. Olet siis sitä mieltä, että kun joku adventisti joskus yli sata vuotta sitten opetti jotakin väärää niin se maailmanloppuun asti leimaa kaikki adventistit, myös ne, jotka eivät heidän tavallaan usko...

    Ja kun nämä satavuotiaat synnit ovat näin tärkeitä paljastuksia niin lienevät niin suuria, ettei niistä voi parannustakaan tehdä ja mieltä muuttaa?

    Olenko siis virheellisesti uskonut, että seuraavat sanat koskisivat myös areiolaisuuden taakseen jättänyttä?

    "Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää se saa armon..."

    Kai
  12. Sehän on vanhaa historiaa, että adventismin alkuvaiheessa monet ryhmän johtajista tai pastoreista edustivat areiolaista tai puoliareiolaista kantaa.

    Kirjoitus on kuitenkin harhaanjohtava käyttäessään muotoa "he" niinkuin tämä koskisi koko kirkkoa, koska kirkon vaikuttajien joukossa oli myös perinteiseen kolminaisuuten uskovia. Muodostuihan kirkon jäsenistö monista eri kirkkokunnista tulleista henkilöistä.

    Adventtikirkolla ei myöskään alkuvaiheessa ollut mitään vahvistettua opetusta jumaluudesta tai kristologiasta eikä aiheesta kovin usein kirkon julkaisuissa kirjoitettu (ehkä siksi, että jäsenistön piirissä oli eri kantoja).

    Syy siihen, että kolminaisuutta vastustaneiden ryhmä oli alussa varsin suuri löytyy koko Pohjois Amerikan kristillisyyttä 1800 -luvulla muokannesta restorationistisesta (restorationism) liikkeestä, joka pyrki alkuperäisiin kristillisiin ihanteisiin ja oppiin. Liike synnytti useita yhteiskunnallisia uudistuliikkeitä (orjuuden vastustuksesta, naisten aseman parantamiseen) ja myös useita kirkkokuntia. Yhtä näistä kutsuttiin nimellä Christian Church tai Christian Connexion ja jostakin syystä Connexioniin kuuluvat muodostivat varsin vahvan osan niin milleristisestä liikkeesä kuin varhaisesta sapattia pitävästä adventismistakin.

    Jonkun arvion mukaan jopa parikymmentä prosenttia milleriläisistä tuli Connexion taustasta (loput baptisteista, metodisteista, presbyteerikirkosta jne.) samoin kuin kaksi nykyisen adventismin synnylle keskeisintä henkilöä, James White ja Joseph Bates. Useimmille Connexionilaisille kolminaisuus ei ollut alkuperäistä kristillisyyttä, koska heidän käsityksensä mukaan määriteltiin vasta 300 -luvulla.

    Mutta areiolaisuus kummitteli myös perinteisissä kirkoissa. Esimerkkinä Ralph Waldo Emmersonin (congregationalisti?) antitrinitaarinen puhe Harwardin teologisen tiedekunnan päättäjäisissä v. 1838. Mutta kolminaisuutta kyseenalaistaneita merkittäviä kirkonmiehiä oli näihin aikoihin paljon.

    Olen samaa mieltä aloituskirjoituksen kanssa siitä, että kristologiset harhat liittyvät pelastusopin erheisiin. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että isien syntejä ei Uuden sen enempää kuin Vanhankaan Testamentin mukaan lasketa lasten päälle ja kun Adventtikirkko, alkaen 1880 -luvulta on niin pelastusopissa kuin kolminaisuusopissa siirtynyt perinteisten protestanttisten määritteiden puolelle, ei sillä, mitä muutamat adventistit aikanaan opettivat ole suurta merkitystä.

    Adventistit eivät, ehkä muutamaa harvaa ja harhaantunutta lukuunottamatta, myöskään yhdistä adventtia edeltävää tuomiota tai sapattia pelastusoppiin.

    Pelastus on yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen kautta. Tämä on kunnon adventismin ja kaiketin myös kunnon protestantismin ytimessä. Jos joku muuta opettaa niin harhassa on ja pahan kerran.

    Kai
  13. Eihän minulla tästä suurempaa tietoa ole, mutta Yhdysvalloissa kirkko aikanaan rekisteröi nimensä suojellakseen toimintaansa ja suositteli samaa yksiköilleen eri puolilla maailmaa.

    Asiaan liittyneitä oikeudenkäyntejä voi olla useampia, mutta tiedossani on seuraavat. Jo iät ajat sitten kirkko haastoi oikeuteen "Seventh-day Adventist Kinship" järjestön eli kirkosta irrallaan toimivan homoryhmän, ja Kalifornian vapaamielisessä laintulkinnassa hävisi.

    Sitten 90 -luvulla oli oikeudenkäyti nk. Shepheards Rod tai Davidian ryhmää vastaan, joka halusi paikoin käyttää "Seventh-day Adventist" nimeä. Tämän kirkko voitti.

    Sitten Floridassa oli kirkosta eronnut ryhmä, joka huomatessaan jäävänsä tappiolle oikeudessa suostui jättämään adventismin nimestään pois ja käyttää muistaakseni "Eternal Gospel Church nimeä.

    Viimeisin tapaus on Tenneseestä, jossa "Creation Seventh-day Adventist Church" (ihan huuhaa kirkko) tänä vuonna keväällä tulleen oikeuden päätöksen mukaan ohjattiin käyttämään muuta nimeä, vaikka oikeus asettikin kyseenalaiseksi sen, voiko kirkon nimeä rekisteröidä.

    Itse pidän tätä koko juttua vähän lapsellisena vaikka kysymyksessä on ensisijaisesti ollut yritys estää ihan kaikkia hihhuleita (niinkuin esimerkiksi niitä davidiaaneja) esiintymästä kirkon nimissä ja normaaleina adventisteina. Muun muassa katolinen kirkko harkitsi toimia Adventtikirkkoa vastaan, kun yksi tällainen kirkosta irrallaan oleva ryhmä laittoi
    Adventtikirkon nimeä käyttäen suuria (ja typeriä) katolisuuden vastaisia lehti-ilmoituksia
    sanomalehtiin.

    No kaipa kirkolla on parempaakin tekemistä niin, ettei sen tarvitse olla tässä kovin fanaattinen.

    Mutta juttu liippaa aika läheltä palstaakin. Täällähän on päivittäin adventisteina esiintyviä ties mitä, ...ja kumman tosissaan heidän juttunsa otetaan vaikkei syytä olisikaan. Hmmm... olisikohan haasteen paikka?? :>

    Iloa ja rauhaa Herrassa toivottelee

    Kai
  14. Aika heikoissa kantimissa tämä sinetti - merkki todistelu on, kun se täytyy kaivaa 30 vuotta vanhasta materiaalista. Lisäksi sellaisesta, jonka allekirjoittaneen lisäksi monet muutkin adventistit ovat punninneet ja köykäiseksi havainneet. Onneksi uusi Ilmestyskirja seminaari on jo putkessa ja tällä kertaa fiksun adventistin kirjoittamana.

    Osoittaiskohan se, että koko tämä sinettijuttu on vain sivuraide kunnon adventismikeskusta, kun näitä sinettijuttuja täytyy niin vanhoista lähteistä hakea.

    Kai
  15. Olispa muuten mukava kuulle yhden sellaisen adventistin nimi, jonka mielestä sapatti on "ainoa taivaaseen pääsyn ehto.

    Tapaahan sitä joskus sellaisia, joille sapatti on hyvin tärkeä, mutta "ainoa ehto"... Sellaisia ei ole olemassakaan.

    Jos katsot vähän takemmin huomaat tuota kantaa edustavien kirjoitusten olevan vain sapatisvastustajien provoja... mutta jos ihan oikeasti kerrot jonkun nimen, joka oikeasti näin paasaa, niin voisin, vaikken ihmisiä yleensä pienistä hätyyttele, suositella, että moinen erotettaisiin seurakunnasta.

    :)
  16. Syntisten kohtaloa pohdittaessa tällä palstalla aina pyöritään sen ympärillä, mitä Raamatun sana "ikuisuus" tarkoittaa tai ei tarkoita. Adventistit yrittävät väliin osuvasti ja väliin ontuvasti todistella, että Raamatun kielissä sanalla ikuisuus on laajempi merkityskenttä kuin suomen kielessä. Asianhan voisi aika helposti varmistaa kunnollisesta heprean tai kreikan teologisesta sanakirjasta.

    Se, mikä tässä jää huomaamatta on, että jos me selitämme sanaa "ikuisuus" niin adventismin vastustajat selittävät sanaa "kuolema". Raamattuhan sanoo, että synnin palkka on kuolema. Kuitenkin ne, jotka uskovat ikuiseen piinaan uskovat samalla syntisten ikuiseen elämään ja joutuvat selittelemään, ettei kuolema tässä tarkoitakaan kuolemaa niinkuin me ymmärrämme, vaan eroa Jumalasta tms.

    Olen itse päätynyt siihen kantaan, että jälkimmäinen selittely on Raamatun kokonaisopetuksen kannalta ontuvampaa kuin sanan ikuisuus selittäminen... mutta se olisi pitkä juttu, joten todetaan tässä vain, että kantoihan Jeesuskin synnin rangaistuksen meidän puolestamme, eikä riippunut ristillä ikuisesti.

    Kaikki siis selittelevät jotakin. Ja on varmaan uskossa olevia niinkuin siitä osattomia selittelijöitä puolin jos toisin. Onneksi Herra ei ole asettanut pelastuksen ehdoksi sen enempää sanan "kuolema" kuin sanan "ikuisuus" selittämistä vaan uskon Herraan Jeesukseen, joten molemmista ryhmistä löytynee pelastettuja.

    Varmaankin viimeisenä päivälnä on jokaisella sen verran yllätyksiä edessä, ettei tässä asiasta oikeassa tai väärässä olo iloa sumenna.

    Kannattaakin vain näin yhteisesti toivoa sitä, että Herra itse suhtautuu huumorilla siihen, että olemme usein niin hillittömän tosissamme selitystemme kanssa ettemme alkuunkaan näe tai kuule, mitä vastakkaista näkökulmaa esittävä sanoo.

    Iloa ja rauhaa kuitenkin toivottelen :)

    Kai
  17. On olemassa järkevää EGWn ja adventismin kritiikkiä - tämä ei ole sitä. On lapsellista odottaa, että vuosisata sitten toisella puolen maailmaa ihmiset ymmärsivät asiat samoin kuin te nyt.

    Voisihan tästä kritiikin aihetta löytyä, jos ensin osoitatte, että mainitun kiven haudalle tuotti EGW itse tai joku kirkon johtajista (kysymyksessähän on perhehauta), ja toiseksi joudutte osoittamaan, että laittajat ymmärsivät obeliskisymboliikan "oikein" ja silti näin tekivät, ja kolmanneksi sen, että vanhojen amerikkalaisten hautausmaiden tuhansien obeliskien alle ei koskaan haudattu kunnon uudestisyntyneitä pietistejä vaan vain kristinuskon laitapolkujen kulkijoita...

    Näiden todisteiden jälkeen sanoillanne voisi olla jotakin arvoa. Siihen asti ei mitään.

    Siihen asti tämä on suurin piirtein yhtä älytöntä kuin vaikka väittää, että niin Helsingin Yliopiston päärakennus, valtioneuston rakennus, ja huh... vieläpä suurkikko edustavat täyttä pakanuutta, ja niiden arkkitehdit Siren ja Engel taatusti palavat helvetissä, kun rohkenivat ottaa Parthenonin pakanatemppelin pylväinkön ja niiden päällä olevan friisikolmiion ja näin käännyttää suomen kansan pakanuuteen. Niin ja eduskuntatalo vielä päälle... vaikkakin ilman sitä kolmiota.

    No pakanuuttahan ainakin Helsingin yliopisto, eduskunta saattavat olla täynnä, mutta ei siksi, että niiden rakennuksissa on symboliikkaa vaan siksi, että rakennusten sisällä on harvassa uudestisyntyneitä kristittyjä.

    Joten asiakritiikkiä, please, eikä tällaista hömpötystä.

    Kai
  18. Enhän tästä mitään tiedä, mutta väite obeliskin merkityksestä tuskin sopii EGWn ajan USAan. Thomas Jeffersonin haudan ja Washington monumentin myötä obeliskista tuli vapauden ja uskon vapauden symboli, jollaisen tuhannet amerikkalaiset halusivat haudalleen.

    En edes tiedä, kuka ja milloin tämän perheen haudalle laittoi, mutta merkitys löytyy paremmin hautakiveen hakatuista Raamatun teksteistä kuin monumentin muodosta.

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000036065414

    Kai
  19. En EGW juttuihin ole periaatteesta täällä kirjoitellut, enkä paljon muuhunkaan, mutta näin loman kunniaksi voinen laittaa pienen kommentin tähän huuhaahan.

    Obeliskeilla on varmaankin oma symboliikkansa, joka juontaa jostakin Egyptistä ja on taatusti toisenlainen kuin edellä on väitetty. Olihan niitä olemassa jo kauan ennen ristiä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että obeliskeilla on eri aikoina ja eri paikoissa ollut erilaisia merkityksiä.

    Se, mitä ne olivat 1800 -luvun Yhdysvalloissa on kuitenkin melko selvä. Thomas Jefferson, USAn itsenäisyysjulistuksen tekstin kirjoittaja, Valkoisen talon ensimmäinen isäntä ja merkittävä uskonnonvapauden puoltaja oli myös jonkunmoinen arkkitehti ja suunnitteli ei vain joitakin osia Valkoisesta talosta vaan myös oman hautamuistomerkkinsä, joka sattui olemaan obeliskin muotoinen.

    Jonkun aikaa tämän jälkeen kongressi päätti pystyttää ratsastajapatsaan George Washingtonin kunniaksi. Hanke kuitenkin raukesi arkkitehdin vastustukseen ja kun muistomerkki lopulta liki sata vuotta myöhemmin toteutettiin se, ehkä Jeffersonin innoittamana oli noin 170 korkea obeliski, Washington Monument, koottu kaikista osavaltioista tuoduista kivistä, joissa sisäpinnalla oli kirjoitettuna George Washintoniin, vapauteen, uskonnonvapauteen ja Yhdysvaltoijen syntyyn liittyvää tekstiä.

    Ties mitä muurareita ja symboliikka Jefferson ja Washingtonin muistomerkin arkkitehti Mills olivat. Sillä ei ole merkitystä, koska näiden tunnettujen monumenttien innoittamana obeliskin muotoisiset kivet tulivat osaksi ajan amerikkalaista kulttuuria vapauden ja vapauden symboleina. Niistä tuli erittäin suosittuja hautakivinä ja väite, että jokaisen obeliskin taakse kätkeytyy joku ristin vastainen muurarihanke on sen verran lapsellinen, ettei sitä oikeastaan kannattaisi edes kommentoida.

    Ja lisäksi, ei White itse sitä kiveä sinne perhehaudalle kantanut eikä, mikäli muistan oikein (mistä ei tietenkään ole takeita), myöskään antanut siihen liittyviä ohjeita testamentissaan.

    Ottakaahan muuten selvää, mitä siinä Whiten perhehaudan kivessä lukee... se heijastanee hänen omaa tahtoaan, ja tehkää sitten päätelmänne.

    Kai
  20. Tiedän paljon sellaisia adventisteja, jotka eivät esim. adventtia edeltävästä tuomiosta mitään tiedä tai jotka eivät siitä piittaa ja jotka kuitenkin ovat hyviä ja aktiivisia seurakunnan jäseniä.

    Tein itse kerran yhdessä suuressa seurakunnassamme pienen haastattelututkimuksen, jonka perusteella päättelin, että noin 80 prosenttilla suomalaista jäsenistämme ei ole mitään käsitystä (oikeaa sen enempää kuin väärääkään) adventtia edeltävästä tuomiosta. Kuitenkin useimmille heistä on asia joskus opetettu ja sapatin Raamatuntutkisteluissa joskus toistettu. Saarnoissahan tätä aihetta ei juurikaan käsitellä... Koko aiheestahan ei tätä nykyä puhuta kovin usein missään muualla kuin tällä palstalla.

    Varsinkin kehitysmaissa on myös paljon jäseniä, joille EGWllä ei ole mitään merkitystä yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hänen kirjoituksiaan ole saatavilla tai suurella osalla seurakunnan jäseniä ei ole lukutaitoa tai lukuharrastusta, eikä seurakunnan kieleen ole juurtunut toisin paikoin yleistä "EGW sanoo" kulttuuria.

    Eli sinänsä sillä, ettei joku näihin kohtiin ole suuremmin samaistunut ei näytä olevan suurta merkitystä seurakunnassa pysymiseen. Mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää se, että kastetta edeltävä opetus ja kokemus vastaa sitä, mitä seurakunnan toiminnassa ja jumalanpalveluksissa tapahtuu.

    Toisin sanoen, jos jossakin paikallisseurakunnassa puhutaan EGWstä viikottain (toivottavasti sellaisia ei ole monia) niin olisi edesvastuutonta kastaa ketään sellaisen seurakunnan piiriin ilman, että aiheesta on perusteellisesti keskusteltu.

    Tässä yhteydessä pitäisi muistaa myös se, että niissä 13 kastekohdassa numero 11 koskee sitä, että kastettavan pitäisi noin yleisesti ottaen pitää siitä, mitä Adventtikirkossa opetetaan ja mitä sieltä tapahtuu. Eihän olisi mitään järkeä pyytää kastetta ja/tai liittyä seurakuntaan, jota ei voi hyväksyä tai josta ei pidä.

    Sitä, että kasteopetus jossakin määrin vaihtelee tilanteesta riippuen voi kuvata ehkä parilla esimerkillä.

    Oletetaan, että Adventistikodin murrosikäinen lapsi lapsi pyytää kastetta. Tällaisissa tapauksissa kasteopetus on usein varsin pintapuolista eikä jauha pitkään sen enempää tuomiota kuin EGWtäkään. Oletus on, että ko. henkilö on ikänsä seurakunnan piirissä ollut ja tietää, mitä tekee. Tällaisessa tapauksessa (on opetus sitten huolellista tai pintapuolista) on mielestäni tärkeintä katsoa, että lapsen halu tulla kasteelle perustuu omakohtaiseen uskonkokemukseen eikä johonkin muuhun.

    Lisäksi on jopa todisteita siitä, että liian tiukka asioiden jankkaus on jopa kääntäen verrannollinen siihen, kuinka nuorie myöhemmin samaistuu seurakunnan opetukseen, kun hän kymmenen vuotta myöhemmin opiskeluaikanaan alkaa pohtia asioita kriittisesti ja itsenäisesti.

    Toinen vaihtoehto on se, että jonkun toisen seurakunnan pastori haluaa liittyä seurakuntaan (varsin yleinen tapahtuma myös Kaakkois-Aasiassa, jossa teen työtäni). Tällaisessa tapauksessa opetuksen tulee olla todella perusteellista, koska seurakuntaan liittyvällä on usein hyvä Raamatun tuntemus ja vastuullaan osa aiemmasta seurakunnastaan, kun monet seurakunnan jäsenistä haluavat seurata pastoriaan tämän uuteen seurakuntaan.

    Tällaisissa tapauksissa opetuksen tulisi käydä läpi kaikki mahdollinen niin, että joka kohtaa pohditaan päiväkaupalla. Tunnen henkilökohtaisesti muutaman tällaisen veljen, jotka ovat vielä vuosien jälkeen innokkaita ja hyviä pastoreita, monet heistä täynnä armoa ja kiitosta kun ovat säilyttäneet parhaan myös aiemmasta uskonyhteydestään. Toisaalta tiedän myös pastoreita, jotka ovat liittyneet seurakuntaan viikonlopun pikakurssilla ja luopuneet, kun tuulen suunta on vähän kääntynyt.

    Eli kasteopetuksessakin tulee käyttää tervettä järkeä.

    Kai
    21. 67 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt