kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Tähän en pysty vastaamaan. Viimeinen minun muistissani oleva tapaus oli joskus 60 tai 70 -luvulla enkä ole varma, että edes se johti erottamiseen.

    Kai
  2. Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on: yleensä ei... mutta satun kyllä tietämään muutamia pastoreita, jotka ovat näin tehneet tai tekevät.

    Toiseen kysymykseem vastaus on: Maallikkovanhimmat suorittavat kasteita, kylläkin pienin rajoituksin...

    Kai
  3. Minun tunnustuksillani ei tässä ole merkitystä. Jeesus on mitä on ja Mikael on mitä on riippumatta siitä, mitä minä sanon. Mutta ihan tarkoituksella kirjoittelen näin yleisesti ottamatta omaa kantaa, ennenkuin ehkä joskus jos löytyy sellainen palsta, jolla voi rauhassa Raamattua eri näkökulmista pohdiskella.

    Täytyy kuitenkin todesta, että minulla taitaa olla keskimääräistä heikompi viestintäkapasiteetti, kun menee näin huonosti perille. Juurihan yritin tekstissäni sanoa, että sillä on merkitystä, mitä uskoo Jeesuksen Jumaluudesta. Eli lienemme pääasiasta suurin piirtein samalla aaltopituudella.

    Viestin kirjoittajalle kuitenkin Jeesuksen Jumaluus tulee uhatuksi heti, jos häneen liitetään sana Mikael. Niille, jotka täällä mainostettua Mikael käsitystä ajavat sanoisin, kun tällaisia ihmisiä on niin paras laittaa Mikaelpuheet sordinolle.

    On kuitenkin kristityjä (ja onhan niitä muitakin kuin adventisteja), jotka uskovat Jeesuksen Jumaluuteen ja kuitenkin näkevät Mikael nimityksen tai jonkun muun enkelitekstin sopivan Kristukseen. He, oikein tai väärin, ovat sitä mieltä ettei se vähennä mitään Jeesuksen Jumaluudesta.

    Tämäntapainen lähtökohta oli mielessäni sanoessani Mikaelin olevan toisarvoinen asia. Käsitys Mikaelista ei pelasta... mutta käsitys Kristuksesta, onko hän pelastaja, saako häntä rukoilla, ylistää, palvoa, kiittää (eli onko hän Jumala) on pelastuskysymys.

    En muista kirjoittaneeni mitään "vähäpätöisistä" eroista. En tiedä, mitä kirjoittaja tarkoittaa enkä sitä kommentoi. Totean vain, että kaipa kaikki evankeliumin ytimen ulkopuolella olevat asiat ovat vähäisiä. Yleensä ne, joilla on Kristus sydämessä ja Hengen antama rauha ja rakkaus, pystyvät rakentavasti keskustelemaan asioista niin, että ne nähdään oikeassa ristin antamassa perspektiivissä.

    Kai
  4. Ensinnäkin tämä Mikael homma tuntuu vähän lapselliselta siksi, ettei adventtikirkko opeta Mikaelista mitään. Totta, useimmat adventistit pitävät Mikaelia samana kuin Kristus mutta niin ovat tehneet monet Kristuksen jumaluuteen ja sovitukseen uskoneet ihmiset aina Calvinista (tai ehkä jo ennenkin?) alkaen.

    Tietenkin on areiolaisia, kuten Jehovan todistajat, jotka saattavat opettaa samoin, mutta lienee myös areiolaisia, jotka eivät näin opeta.

    Eli oleellinen kysymys on se, mitä uskoo Kristuksen jumaluudesta ja sovituksesta - ja tässä adventistit ja Jehovan todistajat ovat aidan eri puolilla. Sitäpaitsi on adventisteja, myös pastoreita, jotka eivät usko Mikaelin olevan sama kuin Kristus - eikä tällä ole mitään suurta merkitystä, koska tämä ei kuulu keskeisiin asioihin.

    Milloinkahan itse mahdoin viimeksi kuulla, jonkun adventtikirkossa todistelevan, että Miikael tarkoittaa samaa kuin Kristus... hmmm... lieköhän joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Eikä siitä silloinkaan suurta numeroa tehty!

    Mitä sitten tulee Paavin suhteeseen uskontunnustuksiin tai sapatti/sunnuntai kysymykseen, niin tässä taitaa olla pieni anakronismi niin sinulla kuin monilla adventisteilla. Paavilla ei ollut osuutta ainakaan apostolisen sen enempää kuin Nikaian uskontunnustuksen syntyyn, koska paaviutta ei sanan täydessä merkityksessä silloin ollut. Samasta syystä ei paavin tilille voi myöskään laittaa sitä, että jotkut alkoivat pitää sunnuntaita - korkeintaan sen, että muutamia satoja vuosia myöhemmin paavit tekivät siitä osan kirkon valta/oppirakennelmaa.

    Näillä nk. vanhakirkollisilla uskontunnustuksillahan ihmiset yleensä jakavat kirkkoja eri kasteihin. Jehovan todistajat ovat kaiketi ylpeitä siitä, että jäävät tässä määritelmässä kristillisten kirkkojen ulkopuolelle ja adventistit taas siitä, että hyväksyvät näiden tunnustusten sisällön.

    Pelastusta ei kukaan tietenkään löydä mistään kirkon yleisestä tunnustuksesta (tai tunnustuksettomuudesta) vaan omasta uskosta Kristuksen armoon ja sovitukseen.

    Kai
  5. Olen juoutunut tyhmyyttäni lukemaan aika paljon 1800 -luvun profetiatulkintoja ja niille niin millerismissä kuin sen ulkopuolellakin oli tyypillistä se, ettei kovin kriittisesti mietitty olivatko alkupisteeksi valitun ajan tapahtumat historiallisesti päteviä. Aikalaskuissa varsin luonnollisesti omaa aikaa lähellä oleva päätepiste on se, mihin huomio enemmän kiinnittyy. Ylipäätään 1800 -luvulla ei osattu katsoa Raamatun tekstien kokonaisuutta vaan painopiste oli yksittäisillä sanoilla.

    Niinkuin Timo jo totesi 538 on ihan normaalia Adventtikirkon opetusta, mutta ei kuitenkaan sellainen, jonka perusteista, heikkouksista tai vahvuuksista ei voisi ihan vapaasti keskustella.

    Ylipäätään uskoon liittyvät kysymykset eivät adventismissa liene sellainen tiukka pakkopaita kuin ne ovat Jehovan todistajilla.

    Tuon ajan paavikunnasta ja ostrogooteista voisi tietty kirjoitella enemmänkin, mutta eiväthän nuo aikaprofetiat oikein tähän aikaan istu yhtä hyvin ne istuivat maailman muutamia vuosikymmeniä sitten. Joten koko aihepiiri edellyttäisi vähän uutta kulmaa. Jätän kuitenkin apokalyptiikkapohdiskelut toiseen kertaan, kun on reissu edessä ja kiirettä.

    Kai
  6. No se hylly... tai pikemminkin ovi sille hyllylle on kuvanottajan selän takana, jossa "hylly" sijaitsee entisessä kirjojen sidonta ja korjaus huoneeesa.

    Minun syvin kutsumukseni niin täällä kuin Suomessakin on muuttaa kirkkoni asenteita oppikeskeisyydestä ristiin, tuomiohengestä kiitokseen, ulkonaisiin asioihin ja elämäntapakysymyksiin keskittymisestä evankeliumiin ja uudestisyntymiseen.

    Kehumaan saavutuksilla en pysty. Minuun sopii paremmin se, minkä vanha viisas Muromakin :) aikanaan ristin tiestä totesi: Ei sitä pystypäin kuljeta, konttaamista se on usein ollut.

    Mutta kontatessakin voi suhtautua ystävällisesti toisiin ja toisten mielipiteisiin.

    Tässä kokonaisuudessa White on sivuasia. Paavali kehottaa tutkimaan kaiken ja pitämään sen, mikä on hyvää, eikä sitä tutkimusta ole mielstäni ihan loppuun suoritettu niillä tavallisilla yleistyksillä Whiten uudestisyntymättömyydestä, demonisuudesta tai vastaavasta.

    Kai
  7. Kiitokset asiallisesta kommentista. Adventtikirkko olisi varmaankin ollut paljon lämpimämpi paikka, jos ei ollut tuota pimeää keskiaikaa, jolloin White ohitti Raamatun.

    Eiköhän se konjakki ole urbaanilegendaa mutta lääkkeenä (lisäten ettei koskaan muutoin!?) EGW oli käyttänyt väkevää kahvia johon sekoitettiin pari raakaa kananmunaa.(Kirje 20, 1882) Muutamaan kertaan hän suosittelee samaa rypälemehun kanssa, josta hän käyti nimitystä "grape vine" ja käyneeseen viiniin sen samaisen raa'an kananmunan höystämänä löysin vain yhden viittauksen - lääkkeeksi tietenkin sekin. (PH096, sivu 55)
  8. Se, mitä sanoin paikallisseurakunnasta täällä pitää edelleen sataprosenttisesti paikkansa. Jonkun keskustelun innoittamana laskin muutama kuukausi sitten (mutta kuka tuollaisia nyt varmasti muistaa) että tässä seurakunnassa viettämäni runsaan seitsemän vuoden aikana on Whiten nimi Jumalanpalveluksissa mainittu ehkä kourallisen verran kertoja. Nyt tietenkin on pieni huoli, etten pääse tästä enää tulevaisuudessa kehuskelemaan, kun meillä on vuoden alusta ollut uusi pastori, joka ensimmäisen kuukauden aikana ehti viitata EGWhen jo pariin otteeseen. Mutta ehkä hänkin on jo oppinut tämän yhteisön tavoille, kun sama ei sittemmin ole toistunut. Joka epoäilee tulkoon käymään. :)

    Täällähän on varsin vähän Whiten kirjoja. Seurakunta useassa alueen maassa kasvaa nopeasti. Maanalaisen lähimaassa olevan kirkon (jätän maan nimen mainitsematta) kasvuvauhti on 30.000 paikkeilla vuodessa. Laosin seurakunta on pieni mutta on parhaina vuosina kolminkertaistunut, Kamputseassa eivät rahkeet ole riittää uusien jäsenten hoitoon. Sabah ja Sarawak (Malesiassa) ovat myös kasvualueita, varsinkin pikkukylissä viidankon keskellä.

    Useimmille näistä alueista ei ole mitään Whiten kirjoja. Minä ainakin kuvittelen, että liki puolet koko alueen jäsenistä (eikä jäsenmäärästä ole tietoa, koska alueen suurin ryhmä on maanalainen kotikirkkoyhteisö) eivät pystyisi tunnistamaan Whiten nimeä listasta, jos heitä pyydettäisiin nimeämään henkilö, jolla on ollut merkitystä Adventtikirkon kehitykselle ja annettaisiin listä, jossa olisi peräkkäin vaikkapa Riitta Nenonen, Ellen White ja Condoleezza Rice.

    Ja itse asiassa tämä tilanne sopii tänne aika hyvin. Täällä on ollut pikku ryhmiä, jotka ovat menneet ylikierroksille ja ylikuumenneet kun mukaan on tullut yliannos Whitea.

    Parasta aikaa Pohjois Thaimaassa on paikallisen profeetan johtama Hmong ryhmä, joka yrittää ajaa kannattajiaan milloin mihinkin fanaattisuuteen - jättämään opinnot kesken, syömään yksipuolista ruokaa, tai kieltäytymään uudesta siruhenkilökortista, jota Thaimaa jakaa kansalaisilleen. Vastaava yksipuolinen White fanaatikkojen ryhmä, tosin ilman profeettaa, löytyy Malesiasta.

    Samantapainen tilanne on myös muutamilla muilla adventtikirkon kasvualueilla niin muualla Aasiassa kuin Afrikassakin. Whiten kirjallisuutta ei ole juurikaan saatavilla kielialueilla, joilla Adventtikirkon toiminta ei ollut vahvaa jo monta vuosikymmentä sitten ja monella tällaisella alueella ihmiset eivät myöskään osaa järkevästi soveltaa vuosisadan takaisesta amerikkalaiskulttuurista tulevia usein yksipuolisesti valittuja neuvoja.

    Mitä sitten tulee mainostamaasi White Heritage Centeriin niin meillä tosiaankin sellainen on. Eli uuden rehtorimme innoittamana PR? projektina kirjaston puolella ollut White hylly kannettiin sivuhuoneeseen "Heritage Centeriin" jonka tietokoneeseen sitten asennettiin White CD Rom. Eli varsin mahtava "keskus".

    Tästä koko jutusta, sen merkityksestä tai merkityksettömyydestä voisi tietenkin jaaritella paljon enemmänkin, mutta olkoon. Valitsin kuitenkin sanani tarkkaan ja puhuin, ehkä osassa, jota ei ole SSDn uutisessa lainattu, myös siitä kuinka White tutkimuksen on oltava rehellistä ja avointa - ei siis vanhoja apologeeseja, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkovat.

    Kai
  9. Tähänhän on pakko vastata. Ja lyhyt vastaus riittää - en ole enää samaa mieltä sen Kai A:n kanssa, joka tästä aiheesta aikanaan paasasi.

    Sehän on vain niin surullista, että ihminen (ainakin minä) viisastuu niin kovin hitaasti, jos koskaan.

    Kai
  10. Epäilenpä, ettei EGWn persoonalliset hyvät tai huonot ominaisuudet olleet kohdallasi ongelmana. Pikemminkin kysymyksessä oli EGWn tekstien väärinkäyttö ehkä perheesi sisällä ja paikallisseurakunnassa.

    Itse asiassa Adventtikirkossa laajemminkin oli jonkinlainen pimeä kausi suhteessa EGWhen. Tämä vaihe alkoi joskus 30 -luvulla ja tunnusmerkkeinä oli se, että EGWn tekstejä käytettiin usein ahkerammin kuin Raamattua ja jos tarvittiin lyömäasetta tai ruoskaa niin nuorten kuin vanhempienkin ruotuun saattamisessa niin siihen EGW sopi paljon Raamattua paremmin, koska hän oli kirjoittanut jotakin miltei kaikista arkipäivän tai uskon elämään liittyvistä asioista.

    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tilanne on jossakin määrin tervehtynyt. Ainakin jotkut ovat huomanneet sen, että edellämainitussa EGWn käytössä usein mentiin hänen omia periaatteitaankin vastaan. Paikallisia eroja tietenkin on. Esimerkiksi nykyisessä seurakunnassani ei EGWllä ole mitään dominoivaa roolia seurakunnan yhteisissä jumalanpalveluksissa eikä tietääkseni myöskään yksityisten jäsenten elämässä. EGWn nimeä tuskin seurakunnassa kuulee edes yhtä kertaa vuodessa.

    Tuohon aloituskysymykseen sen verran, että EGWn hyvyyttä tai huonoutta ei varmaan hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan voi päätellä. Niin Raamatun henkilöillä kuin Herran työssä kristillisenä aikana onnistuinellä ihmisllä on ollut omat särmänsä ja Jumala on heitä kuitenkin käyttänyt. Hyvät tai huonot yksittäiset luoteenpiirteet eivät siis paljoa todista. Raamatun Jumalan Hengen työlle antamat kriteerit ovat siis muualla ja niitä pitäisi käyttää päätettäessä onko hänen elämällään ja teksteillään mitään hengellistä arvoa.

    Oma (siis itse asian kannalta merkityksetön kantani) on se, että hänen parhaita puoliaan lienevät olleet ystävällisyys, hyväntuulisuus, vieraanvaraisuus ja äärimmäinen anteliaisuus. Tupa oli viikonloppuisin täynnä väkeä ja jos naapurin täti oli sairas tai juoppo mies menettänyt rahansa ja talonsa perhe joutumassa mieron tielle niin EGW saattoi ottaa vaikka lainaa auttaakseen. Ajoittain Whitet ansaitsivat hyvin joko EGWn kirjoituspalkkioista tai Jamesin onnistuneista kaupoista. He kuitenkin jakoivat kaiken ylimääräisen pois (ja kysymys on ihan oikeasti isoita rahoista) niin ettei heillä esimerkiksi ollut edes rahaa Jamesin hoitoon tämän sairastuttua aivoverenvuotoon ja niin että EGWn kuolipesä oli miinuksella.

    Minun silmissäni pimeämpään puoleen taas kuuluvat sellaiset asiat kuin esimerkiksi se, että EGW joissakin tilanteissa kirjoitti varsin ankarasti asioista, joita hän ei itse elämässään pystynyt toteuttamaan (vaikka yritti?), ettei hän aina osannut kohdella tasapuolisesti poikiaan ja että hän ainakin pariin otteeseen sekaantui varsin tiukoin neuvoin tilanteisiin, joita hän ei täysin tuntenut.

    Kai
  11. Eihän 6000 vuotta luomisesta ole mikään Raamatun opetus, koska sen laskemiseen käytetyt sukuluettelot eivät ole aukottomia ja koska Raamattu ei missään sano, että 6000 vuotta luomisesta olisi jotenkin merkittävä.

    Eli, jos on vaikea sovittaa ihmiskunnan (tai luomakunnan) historiaa mainittuun aikaan, niin eihän siihen muuta tarvita kuin että pidennetään aikaa sen verran, että kaikki mahtuu mukaan. Geologisten kerrostumien selityksessä ei kuitenkaan ole pakko mennä loputtomiin vuosimiljooniin koska katastrofiteoriat selittävät kerrostumat paremmin eivätkä edellytä toivottoman pitkiä aikajaksoja.

    Kai
  12. Eiköhän yksiselitteinen vastaus ole, ettei Uriah Smithin kirjalla ole mitään merkittävää painoarvoa tämän päivän adventismissa. Yksittäisiä jäseniä, jotka Smithin nimeen vannovat tietenkin löytyy, mutta ei niitäkään paljon.

    Smithin kirjan ensimmäinen painos julkaistiin 1865, kylläkin eri nimellä kuin myöhemmät versiot. Kirja uudelleen toimitettiin vuosina 1882 ja 1899, ja molemmilla kerroilla kaunisteltiin mm. kohtaa, joka heijasteli Smithin areiolaista käsitystä Kristuksesta. Vasta vuoden 1941 painoksessa teksti oli suht selkeästi trinitäärinen.

    Monta vuosikymmentä tämä kirja oli kuitenkin adventistien tärkein profetiaselitys. Sitä käytettiin pastorien koulutuksessa oppikirjana, sitä maallikot lukivat, jos halusivat profetioista tietoa, ja tietenkin kirjaa myytiin tai lahjoitettiin seurakuntaan kuulumattomille.

    Vähitellen Smith alkoi kuitenkin joutua huonoon valoon. Kirkko alkoi vuoden 1888 jälkeen selkeämmin ottaa kantaa kysymyksiin kolminaisuudesta ja uskon vanhurskaudesta ja kun kolminaisuusopetus 1930 -luvulla kirjattiin kirkon opetukseksi oli silloin jo kauan haudassa maanut Smith areiolaismielipiteineen harhaoppinen.

    1952 adventtikirkko järjesti Raamattukonferenssin, jossa yksi tärkeimmistä aiheista oli kysymys Harmagedonista. Itse asiassa kaikkeen profetiatulkintaan alettiin hakea pehmeämpää ja kristuskeskeisempää linjaa kuin Smithin ristitön fakta fakta fakta argumentointi. Smithin Harmagedonia ja samalla koko tulkintamallia alettiin kangeta historan muistojen osastolle. Tämä liittyy vaiheeseen, jolloin adventismi muutoinkin otti askeleita evankelikaalisen protestantismin suuntaan.

    Viimeinen syy Smithin syrjäytymiseen oli se, että hänen historiatietonsa (kuten esimerkiksi Jerusalemin hävitystä ja pakkosiirtolaisuutta koskevat ajat) edustivat hyvää 1800 -lukulaista käsitystä, joista uudempi tutkimus oli tehnyt antiikkia.

    Eli nykyinen adventistipastorikaarti lienee suurimmalta osalta kasvanut ilmapiirissä, jossa Smithia pidetään harhaoppisena.

    Jerusalemin hävityksen ja pakkosiirtolaisuuden suhteen ei adventisteilla ole mitään lukkoon lyötyä ajoitusta. Asiassa ollaan suurin piirtein samoilla linjoilla muiden konservatiivisten protestanttien kanssa.

    Pakkosiirtolaisuuden ajaksi tyypillisesti esitetään joko vuosia temppelin hävityksestä 586/7 eKr temppelin rakentamiseen 516/7 eKr tai Daniel 1.1 perusteellaa laskettua aikaa Nebukadnessarin ensimmäisestä visiitistä Jerusalemiin vuonna 605 eKr pakkosiirtolaisuuden päättymiseen joskus 538-6 eKr. Molemmissa on se ongelma, ettei itse pakkosiirtolaisuus ole 70 vuotta mutta ehkä onkin järkevämpää olla vähemmän dogmaattinen aikojen laskemisessa ja tapahtumien määrittelyssä.

    Kai

    P.S. Kiitokset ystävällisistä kommenteista edelliseen sepustukseeni. Varsinkin viitteestä Brownin Even Tide kirjaan ja 2520 vuoteen. Aina oppii uutta :)

    KA
  13. Asialliseen kysymykseen pientä vastauksen alkua:

    Barbour ja hänen ystävänsä Paton ja Wendell olivat aikanaan mukana Milleriläisessä herätyksessä. Pettymyksen jälkeen (1844) he liittyivät tai olivat johtamassa pientä hmmm... ehkä paras sana olisi "fanaattista" tai "kahelia" joukkoa, joka pettymyksestä huolimatta sitkeästi jatkoi uusien päivämäärien asettamista.

    He kutsuivat vuoden 1844 Jeesuksen tulon odotusta "keskiön huudoksi" ja petyttyään uudeelleen vuonna 1860 odottivat sitten kolmatta ja lopullista "huutoa" vuonna 1873. Tällöin ei tietenkään pettymytsä oikeasti tullut, koska he alkoivat ajan lähestyessä leikkiä sillä käsityksellä, että tulo voisi olla näkymätön!?

    Vuoden 1870 paikkeilla nuori Russel tutustui heihin ja Russelin eskatologia sai heiltä melko vahvat milleriläiset mausteet. Lisäksi entinen milleriläissaarnaaja George Storrs oli Russelien perhetuttu ja vaikutti ainakin siihen, että Russelin kuolemaopetus korosti ylösnousemusta sielun kuolemattomuuden asemesta. (Enemmistö milleriläisistä ei tässä asiassa ollut samaa mieltä Storrsin tai Russelin kanssa.)

    Mitä tulee tuohon seitsemää aikaa koskevaan profetiaan, se on lähtöisin William Milleriltä. Mistään vanhemmasta lähteestä en ole samaa löytänyt, mutta yksi tunnetuimmista tuon ajan profetiaselityksistä oli Bristolin piispa Thomas Newtonin vuonna 1766 kirjoittama Dissertation on Prophecies josta oli USAssa otettu useita painoksia 1800 -luvun alussa. Siinä Newton selittää myös Mooseksen kirjoja suurena profetiana pikkuisen saman tyylissti kuin Miller.

    Millerillä todennäköisesti oli tämä kirja ja ehkä ajatus "Mooseksen profetiasta" alunperin tuli sieltä. 2520 vuoden aikalaskelma lienee kuitenkin Millerin oma.

    Itse asiassa Millerillä oli alkujaan 15 todistetta sille, että Jeesus tulisi takaisin noin vuonna 1843. Yksi niistä oli mainittu "Mooseksen profetia" jonka hän oli löytänyt 3. Moos 26.18-28. Tekstissä Jumala sanoo rankaisevansa Israelia seitsenkertaisesti kansan syntien vuoksi. Kuningas Jaakon käännösessä tämä oli luonnollisesti käännetty "seven times" minkä Miller, vähän lapsellisesti, ymmärsi tarkoittavan seitsemää aikaa.

    Tämä seitsemän ajan profetia oli varsin keskeinen millerismissä. Käsityksen mukaan, vaikka en sitä nyt juuri muistiinpanoistani löytänytkään, Miller myös viittasi Danielin lukuun 4 kirjoittaessaan 2520 profeetallisesta vuodesta. Eli saattaa olla, ettei Russel ansaitse kunniaa edes siitä, että olisi löytänyt tälle profetialle vähän järkevämmältä näyttävän tekstin... vaikka onhan sekin vähän kaukaa haettu, että pakanakuninkaan hulluudesta tulisi tärkeä aikaprofetia.

    Muuten vanhoissa Jehovan todistajien kirjoissa on Danielin 4. luvun lisäksi käytössä sama Millerin Mooseksen kirjoista löytämä teksti. Löysin nimittäin mökin kätköistä 1920 -luvulla painetun JTn kirjan, jossa 2520 vuoden profetian perustelut olivat Millerin tapaan 3. Mooseksen kirjan luvusta 26... päättymisaika oli tietenkin justeerattu vuoteen 1874 (jolloin Vartiotorni alunperin opetti Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkaneen).

    Miller aloitti oman aikalaskelmansa vuodesta 677 eKr Manassen joutumisesta Assyrialaisten vangiksi (2Aik 33.11 perustuen). Tämä aika on 1800 -luvun kuningas Jaakon käännösten marginaalissa ja on yhtä lailla virheellinen kuin Jehovan todistajien pakkosiirtolaisuudelle määrittelemät vuosiluvut.

    Toinen Milleriin liittyvä Jehovan todistajille tärkeä opetus on Raamatun kronologian käyttäminen profetiana. 6000 vuotta luomisen päättymisestä maailmanloppuun.

    Tämä oli tietenkin hyvin yleinen opetus kaikissa kirkoissa 1800 -luvulla, mutta milleriläinen herätys teki siitä taiteen. Viikosta toiseen heidän lehtensä julkaisivat erilaisia taulokoita, joissa kaikki kronologian koukerot joko oikaistiin tai käännettiin niin, että lopputuloksena oli aina noin vuosi 1843. En olisi yhtään hämmästynyt jos Russelin kiinnostus "kronologiaprofetiaan" menisi Barbourin kautta Milleriin.

    Ei muuten kannata yhtään hämmästyä sitä, ettei täältä ole vastauksia kysymykseesi löytynyt. Adventisteille eivät seitsemän ajan profetia tai muutkaan Millerin opit ole tuttuja. Sapattia pitävät adventistithan hylkäsivät moiset hulluudet pian pettymyksen jälkeen. (Viimeinen tietämäni viittaus 2520 vuoteen on vuodelta 1847).

    Barbourista, Patonista, Storrsista tai Wendellistä normaalit adventistit, edes pasorit, eivät myöskään mitään tiedä. Eiväthän he liity adventtikirkon historiaan. Vain joku historiafanaatikko tai Jehovan todistajille todistamiseen erikoistunut adventisti voi nimet tunnistaa.

    Muuten ilmaisu Second Adventists on oikeastaan aivan sama kuin Adventists. Sillä haluttiin vain sanoa, että kyseessä oli ihminen, joka odotti Jeesuksen "toista" tulemusta.

    Yhteneviä profetiatulkintoja adventisteilla ja Jehovan todistajilla on hyvin vähän. Vaikka monet tällä palstalla kirjoittelevista eivät asiaa näe, oleellisin näiden ryhmien ero löytyy käsityksestä Kristuksen Jumaluudesta ja uskon vanhurskaudesta. Riittäköön tällä kertaa tämä, kun uni alkaa painaa ajatus juosta jo pahasti aiheen vierestä.

    Kai
  14. Tältä palstalta ei kannata odottaa järkeviä vastauksia sen enempää kuin asiallista keskusteluakaan mistään adventtikirkkoa koskevasta kysymyksestä.

    Kirkkoon liittymisessä ei ole mitään yhtä tapaa. Samoin kuin useimmat kirkot, adventtikirkko edellyttää seurakuntaan liittyvältä kasteopetusta (jonka muoto vaihtelee henkilöstä ja tilanteesta riippuen) ja kastetta (aiempi upotus/uskovien kaste hyväksytään). Jäseneksiotto tapahtuu paikallisseurakunnan äänestyksellä.

    Kai A
  15. Täytyy tunnustaa, että on kulunut sen verran vuosia siitä, kun viimeksi näin suomalaisen kastekortin, että olisi paras olla kommentoimatta. Taitaakin olla niin, ettei suomalainen kastekortti seuraa adventtikirkon yleistä käytäntöä.

    Kansainväliseksi tarkoitetussa kastelupauksessa on 13 kohtaa. Niidenkin teksti alkaa kristinuskon yleisistä perusteista, uskosta Jumalaan, Kristukseen, Pyhään Henkeen, Raamattuun ja sovitukseen Kristuksessa.

    Kastelupauksen ideana on jatkaa Uuden testamentin ajoista lähtevää käytäntöa, jonka mukaan kasteessa ihminen tunnustaa uskonsa. Apostolien aikana tunnustettiin usko Kristukseen, mutta jo varsin pian tähän alettiin liittää muita keskeisiä kristillisiä opetuksia. Tämä osaltaan myötävaikutti yleisten kristillisten uskontunnustusten syntyyn.

    Adventtikirkossa yleinen käytäntö on se, että kastettava suullisesti (tai joskus käden nostolla) ilmoittaa uskovansa kastelupauksessa mainittuihin asioihin. Käytännössä, ainakin läntisessä maailmassa, halutaan usein korostaa kasteen yleiskristillistä merkitystä ja kastetilaisuudessa mainitaan nimenomaan kristityille yhteisiä perusopetuksia.

    Allekirjoituksesta ei kastelupaukseen liittyvä selitys sano mitään.

    Kai
  16. Adventtikirkossa on aina opetettu ristiinnaulitsemisen tapahtuneen perjantaina ja ylösnousemuksen sunnuntaina. Eli tästä opetuksesta ei suurempia ansoja löydy.

    Torstai ristiinnaulitsemisteorian opettajia toki maailmasta löytyy, yksittäisiä harrastelijateologeja sadoittain - adventtikirkossa en ole vielä sellaista tavannut.

    Keskiviikon ristiinnaulitsemista opettavista yhteisöistä tunnetuin on rahakirkko, Worldwide Church of God. Perustajansa Herbert Amstrongin aikoihin kirkko opetti myös sapatin pitämistä, mutta Amstrongin kuoltua (1986) asiat muuttuivat. Uudet johtajat, Joseph Tkach senior ja junior tekivät joitakin hyviä muutoksia (kuten Kristuksen vanhurskauden ja evankelisen pelastusopin korostus) ja joitakin kyseenalaisempia (kuten ettei sapatilla ole väliä), jonka jälkeen monet jäsenistä päättivät, ettei koko kirkkoon kuulumisella taida olla väliä.

    Kai A
  17. No punainenhan on nätti väri, joten ei kai se niin kamalaa ole.

    Adventistithan eivät yleensä Miikaelia näihin keskusteluihin tuppaa van heidän vastustajansa. Kun sitten adventistit vastaavat (ja suurin osa heistä kaiketi pitää Miikaelia samana kuin Kristus vaikka pitävät Jeesuksen täyteen jumaluuteen uskomista paljon tärkeämpänä asiana) niin kuoro huutaa vastaan, ettei se noin voi olla ja olette samoja kui Jehovan Todistajat.

    Miikael ei kuitenkaan ole mikään adventikirkon oppi Jeesuksen jumaluus on - joten hyvin harvat adventistit uskovat Miikaeliin siinä merkityksessä, mikä asialle tällä palstalla annetaan. Sitäpaitsi tunnen myös melkoisen määrän sellaisia adventisteja, jotka eivät yhdistä Miikaelia Kristukseen.

    Silloin harvoin, kun joku on yrittänyt aiheesta asiallisesti keskustella Raamattuun tai dogmihistoriaan viitaten ei vastauksissa yleensä ole ollut asian hiventäkään...

    Punainen värihän on muuten ihan OK... taisi Jeesuksen verikin olla samaa sävyä.

    Kai
  18. Kaatumiset, näyt, paranemisihmeet, pahojen henkien ulosajo, jne. kuuluivat jonkinlaisena sivujuonteena milleriläiseen adventtiherätykseen ja adventtikirkkoon sen ensimmäisinä vuosikymmeninä. Viimeinen laajahko karismaattishenkinen herätys adventtikirkon piirissä vaikutti Pohjois Amerikassa 1880 -luvun lopulla ja 1890 -luvun alussa. Tässä kuitenkin tapahtui selviä ylilyöntejä (joista jotkut johtivat varsin ikäviin seuraamuksiin) ja erityisesti John Harvey Kellogg taisteli herätyshenkistä adventismia vastaan ja onnistuikin muuttamaan adventistista ajattelua jossakin määrin. Hän itse irtautui seurakunnasta vähän toistakymmentä vuotta myöhemmin, kun hänen vaikutusvaltaansa alettiin panna suitsiin 1901 tapahtuneen kirkon organisaation uudistamisen jälkeen.

    Tänäkin aikana löytyy karismaattisia adventisteja. Valitettavasti minulla ei ole tietoa määrästä eikä paikoista. Suomessa on varsin vakaa ja innokas karismattisten adventistien ryhmä, joka pyhään henkeen ja hengen lahjoihin liittyvien oppien samoin kuin kokouskulttuurin suhteen on lähellä suomalaisia helluntailaisia. Ja jos mukaan lasketaan ne, jotka eivät itse puhu kielillä mutta periaatteessa pitävät tämäntyyppisestä opetuksesta, puhutaan vähän suuremmasta joukosta, ehkä muutamasta sadasta jäsenestä - siis kuitenkin vähemmistöstä.

    Tämän lisäksi tiedän läntisessä Afrikassa vaikuttaneen varsin laajan karismaattisen herätyksen adventismin piirissä. Ja muistaakseni joku kertoi jostakin latinalaisen Amerikan ryhmästä. Eiköhän otollisia alueita löytyisi muualtakin, tiedä häntä...

    Valitettavasti kukaan (minun tietääkseni) ei ole ilmiön laajutta nykyisessä adventismissa tutkinut, joten ollaan huhujen varassa - paitsi Suomen suhteen.

    Kai
  19. Kirkon hyvyys tai huonous ei varmaankaan nimen perusteella ratkea. On paljon hyviä uskonnollisia yhteisöjä, joiden nimiä ei ole otettu Raamatusta: luterilaisuus, metodismi, pelastusarmeija, vapaakirkko jne. Ja löytyisi muutama kyseenalainen yhteisö niidenkin kirkkojen joukosta, jotka ovat onnistuneet poimimaan itselleen raamatullisen nimen.

    Kirkko sanalle Raamatusta kuitenkin löytyy taustaa - vaikkakaan ei aivan sanan nykyisessä merkityksessä. Jos sanan käyttö on virhe, niin miksi adventtikirkon virhe tässä olisi pahempi kuin muiden kirkkojen?

    Eli Huh, Huh...

    Adventti sanan raamatullisuus riippuu tietenkin kielestä. Sanahan tulee latinasta (adventus = tulemus) joka löytyy latinankielisestä Raamatusta yhtä lailla kuin latinansukuisten kielialueiden Raamatuista. Mutta kuten sanottu, eihän sillä mitään merkitystä ole...

    Kai A
  20. Pientähän tuo Adventtikirkon liiketoiminta on.

    Terveydenhoitoalan laitokset ovat yksi merkittävä osa. Sairaaloita on 167, joista vain muutama menestyy, mutta joista useimmat eivät pysty kunnolla tekemään nykyaikaisen sairaalahoidon edellyttämiä kalliita investointeja. Samaan syssyyn kuuluvat myös kuutisensataa klinikkaa, hoito- ja vanhainkotia. Rahasampoina niitä pitää vain se, joka ei tiedä.

    Koulutoiminta on toinen alue. Kirkolla on vajaat seitsemäntuhatta koulua. Mahtavaa bisnestä??? Huh, kaikkea muuta. Liki kaikki (poikkeuksia toki on) ovat pohjattomia kaivoja, joihin kirkko upottaa rahaa, yhteensä kymmeniä (jos ei satoja??) miljoonia joka vuosi.

    Kustannustoiminta. Hmmm... ei hurraamista.

    Kolmisenkymmentä terveysravintoyritystä. Eipä siinäkään mistään suurista voitoista puhuta. Joka epäilee, kysyköön joltakin adventistilta sanan Nutana merkitystä.

    Jos nämä kaikki lasketaan yhteen, veikkaan, että menee enemmän kuin tulee. Tiedä häntä. Mistään rahamyllystä ei ole kysymys.

    Olisikin minun makuni mukaista, jos kirkolla ei olisi mitään hankkeita (vaikka sellaisessa nytkin teen työtäni). Ja voisi olla vielä ihanteellisempaa, jos Watchman Neen mallin mukaisesti ei edes papeille maksettaisi palkkaa vaan saisivat elää uskon ja rukouksen varassa.

    Näin ihanteelisia kirkkoja on kuitenkin harvassa... ja jos on, niin eivät ole pystyneet missiotaan kovin laajalle levittämään.

    Kai
    21. 71 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt