Vapaa kuvaus

*lisää tähän jotain mielenkiintoista tietoa* Suosikkibändit/artistit: Sonata Arctica Suosikkileffat: .. Katson tv:stä mieluiten: House Kotieläimet: Kissa, koira En pidä: Vittuilijoista ja paskanpuhujista Parhaat matkakohteet: Derplandia, Memecenter Ruoka & juoma: kotiruoka Koulutus: Peruskoulu Koulut: ala-aste,ylä-aste,lukio Ammatti: Opiskelija Työskentelen: opiskelen Yhdistykset/kerhot: kuviskerho,teatteri Siviilisääty: Sinkku Lapset: Kyllä vielä joku päivä Hakusanat: Anime, manga, kirjat, kirjoittaminen, piirtäminen

Aloituksia

11

Kommenttia

549

  1. Isäni on hyvinkin temperamenttinen, ja ääni kohoaa helposti innostuksesta tai ärtymyksestä. Tottelemalla pääsee hyvinkin helpolla, ja jos olen hiljaa ja tottelen, voin päästä ystävieni luo hetkeksi aina pois. Ystäväni ovat olleet jo pitkään tyrmistyneitä isäni toiminnasta, ja nyt he ovat olleet suurin tukeni. Joskus kun kerron heille isäni teoista, ja he kauhistelevat niitä, saatan alkaa puolustelemaan isääni "No, ei hän varmaan tahallaan, hänellä oli huono päivä...", "Olette kuulleet vain minun totuuteni, isällänikin on se totuus..." Psykologian kirjassa kerrottiin "virtahepo-olohuoneessa efektistä, tai ilmiöstä. Epäilen että minulla on jokin sen tapainen: huonosti menee, mutta saatan syyttää vain itseäni.
    Riita on todellakin tullut maitopurkeistakin. Joskus maitoa on juotu liian vähän, joskus liian paljon. Ja joskus on avattu väärä purkki. Ja koska isäni luonteenlaatu on mitä on, piti sen maitopurkin kysymiseenkin kysyä lupa. Isäni pelkääminen näkyy nyt siinä, etten uskalla näyttää kokeitani hänelle. Sain kaksi 9 1/2:lta, yhden 9:n, 6 1/2 ja 6-. Kielet menivät minulla huonosti, reaaliaineet hallitsen hyvin. Jos näyttäisin tämän numerorivin, isäni ja äitini näkisivät vain ne kutoset... Eivät he kyllä ole kysyneetkään mitään numeroistani, että sen puoleen. Kesän jälkeen ei tarvitse näyttääkään kokeita, tai todistuksia.

    Suhde äitiini on...no en tarkalleen tiedä. Hänkin on minulle aika etäinen, tekee epäsäännöllisiä työvuoroja, mutta on isääni paljon rennompi...yleensä. Asiat jotka minua vaivaavat, kerron mieluummin parhaalle ystävälleni/ystävilleni, kuin äidilleni. Ja samassa talossa kanssamme asuu yli 80-vuotias isoäiti, hänellekin olen kertonut asioista enemmän kuin äidilleni.
  2. provo mikä provo
  3. Eräs ystäväni joskus painaa käteeni kynnen jälkiä kipeästi, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään muuta kuin vitsaillut vain, samoista asioita kun hän vitsailee minulle. On hän päähänkin minua läimäyttänyt. :/ joten kaipa tutkimus on jotenkin totta...