simosomerma

Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. Aviopuolisot ovat yksi liha ja puolisoiden suhde on nimenomaan lihallinen/sielullinen suhde (Mark 10:8, 1 Kor 7:32-34). Kummankaan osapuolen ei tulisi asettua ristiriidoissa tilanteen yläpuolelle sen hengelliseksi ratkaisijaksi. Jos hengellisyyttä suhteessa haluaa omalta osaltaan harjoittaa, se on kärsimään suostumista.

    Terveellä tavalla itsensä puolustaminen ja esim. sopimuksilla ratkaisumallien etsiminen on toki paikallaan, mutta hengellisyydeksi näitä selvittelyjä ei pidä nimittää.
  2. Ajatteletko, niin kuin saksalaisten enemmistö 75- 80v sitten, että enemmistön mukana on turvallista mennä? - että yli 4 miljoona suomalaista ei voi olla väärässä - että sadat miljoonat kristityt eivät voi erehtyä - että sadat miljoonat muslimit eivät voi erehtyä - että sadat miljonat hindut ja buddhalaiset eivät voi erehtyä - että maailman tieteellinen yhteisö ei voi erehtyä?

    Minä en mennä uskalla mennä joukon mukana. Minulle riittää yksi, Jeesus Kristus, jossa olen nähnyt todellisen elämän ja rakkauden, joka ei vaadi opinkappaleiden tai Augustinusten tai Luthereiden tai Petri Paavoloiden orjuutta.
  3. oikein, että tulkitset VT:n messiasennustuksia siten, että messiaan tullessa kaikki ihmiset maan päällä saavat saman tien Jumalan lain sydämeensä?
  4. ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” Joh 16:7-15



    Mutta eihän Jeesus perustanut yhtään uskontokuntaa. Hänen ”laumansa” jäsenet ovat tunnistettavissa tästä:

    ”Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa -että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.” Joh 17:22-23
  5. Kiitos ystävällisistä sanoistasi.
  6. >>Jeesus ei toteuttanutkaan Vanhan Testamentin lupausta ja tuonut YHWH:n tietoisuutta koko maailman tietoisuuteen.
  7. >>sanoohan jo terve maalaisjärkikin, että ennen kuin käy vaatimaan Jeesuksen messiaanisuuden/Jumaluuden tunnustamista helvetin uhalla, tulisi hänen sanomansa ilmoittaa kaikille!
  8. Erehdyin, kun ryhdyin keskustelemaan kanssasi. Asiallisen keskustelun sijasta esität perusteettomia, ylimalkaisia, ylimielisiä ja piikitteleviä väitteitä, joilla yrität nolata ja mitätöidä vastapuolen näkemykset.

    Lisäksi erehdyin provosoituna itsekin valitettavasti edellisessä vastauksessani käyttämään parissa kohdassa samanlaista ylimielistä ja piikittelevää sävyä.
  9. >>Jeesuksen selvä tarkoitus oli hänen sanojensa mukainen,
    eli: seisovien joukossa on muutamia jotka ovat vielä tässä
    elämässä elävien kirjoissa silloin kun he näkevät omilla
    silmillään Ihmisen Pojan tulemisen valtakuntansa kuninkaana.>Ei Jeesus suinkaan "tullut kuninkuudessaan" kirkastusvuoren
    tapahtumassa, sillä silloin Hän ei ollet edes vielä "lähtenyt".
  10. Kun kristillisyyttä koskevassa kirjoittelussani sinua näyttää askarruttavan se, että painotan vuorovaikutusta ja sen merkitystä Jumalan tuntemiseen kasvamisessa, lienee syytä kertoa sille hieman taustaa.

    Olen hyvin perillä herätyskristillisistä perinteistä ja niiden käytännön ilmenemismuodoista. Olin aiemmin niissä siinä määrin mukana, että törmäsin siellä erilaisiin vuorovaikutusongelmiin ja jouduin tutkimaan, missä määrin niissä on kyse Raamatun yksipuolisesta soveltamisesta.

    Tein mielestäni tärkeän havainnon. Kun Herra Jeesus Kristus vapautti häneen uskovat vanhan testamentin lain orjuudesta, hän jätti kuitenkin seuraajilleen kaksi uutta käskyä. Tosin nämä käskyt eivät ole samassa mielessä orjuuttavia lakeja kuin VT:n lait, sillä Jeesushan sanoi toistuvasti: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni....

    Nuo kaksi käskyä, siinä järjestyksessä kuin ne annettiin, ovat:

    "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh 13:34

    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt 28:19-20

    Herätyskristillisyys on tietoisesti suunnitellussa toiminnassaan painottunut yksipuolisesti jälkimmäiseen, jopa siinä määrin, että evankeliointi voi joskus saada aika irvokkaita piirteitä. Itse olen seurakunnista löytänyt aika vähän sellaista suunniteltua yhteistä toimintaa, jossa tietoisesti tuettaisiin keskinäisessä kristillisessä rakkaudessa kasvamista. Mielestäni tällä on hyvin syvälle käyvät vaikutukset koko kristillisyydelle. Ne ovat niin laajoja, etten niihin yritäkään tässä puuttua. Minun tehtäväni ei ole ryhtyä vastustamaan / parjaamaan ketään tai korjailemaan ongelmia. Omalla kohdallani haluan vain oppia osoittamaan rakkautta ja kunnioitusta kaikkia kohtaan Herran esimerkin mukaan ja kertoa, että tämän asian painottamisen Jumala on tässä vaiheessa pannut minun sydämelleni.
  11. Muista asettamasi aihe. Se ei kuulunut: Miten synnytään Hengestä, vaan: Elämä Kristuksessa. Kun puhutaan elämästä Kristuksessa on kyse nimenomaan prosessista, jossa jo uskossa olevan ihmisen psykologiset ja muut ominaisuudet joutuvat työn alle - työn, jota Henki tekee ihmisessä. Olihan Jeesuksellakin oma tahto ja psyyke, joka oli taipunut hänen elämässään kohtaamiensa kärsimysten alla kuuliaiseksi, niin että Hän eli Hengen, ei omien tiedostamattomien psyykkisten tarpeittensa ohjauksessa:

    "Minä en kysy omaa tahtoani" Joh 5:30
    (Hänellä oli siis oma tahto)

    Mutta tätä sinä et varsinaisesti halunnut kuulla. Palaan siis lähtökohtaan eli uudestisyntymiseen. Jos odotat jotain hyvin täydellistä ja ymmärrettävää selitystä, sitä ei ole. Uudestisyntyminen Hengestä on nimittäin asia, jota emme voi hallita, selittää tai johtaa jostain itsellemme tutusta. Vrt Joh 3:2-12

    Uudesti synnytään Sanasta ja Hengestä. Jumala on sitoutunut lupaukseensa, ja kun ihminen on uskoo ja tunnustaa, hän syntyy uudesti. Tämä on yliluonnollista, täysin uskon varassa, jonka vaikuttaa Jeesus Kristus. Sitä voi yrittää kuvata esim noilla herätysjohtajan sanoilla, mutta mitä enemmän käyttää omia sanoja, sitä kauemmas mennään. Itselläni oli kolme kynnystä, joiden yli mentyäni tiesin, että Jumala oli toiminut elämässäni.

    1. tunnustin Raamatussa kuvatun Jeesuksen rakkauden elämäni tärkeimmäksi asiaksi.

    Tällä pääsin alkuun. Seuraavaksi (6v päästä) nämä sanat alkoivat puhutella:

    2. Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Matt 10:32-33

    Tajusin, etten pääse eteenpäin, jollen huomioi tätä. Ongelmana oli löytää paikka, jossa voi tunnustaa Jeesuksen, mutta ei tarvitse leimautua johonkin tiettyyn kuppikuntaan. No sopiva tilaisuus löytyi, sillä Jumalahan ei anna meille askeleita ilman että tie olisi valmiina.

    3. Seuraavana (4v päästä) ongelmaksi nousi kysymys Pyhän Hengen kasteesta (+kielilläpuhuminen ym armolahjat). Tässä ei ollut kyse enää sopivan seurakunnan, vaan sellaisen henkilön löytämisestä, jonka puheista saatoin uskoa hänen henkilökohtaisesti olevan asiassa sisällä myös ymmärryksellään. No tässäkin eteeni juuri sopivasti johdatettiin kirjoja, joiden luotettavuuden arvioin niin ilmeiseksi, että lähdin tutustumaan niiden kirjoittajaan Skotlantiin. Hänelle esitin kysymykseni Hengen täyteydestä. Ensimmäinen keskustelu ei tuottanut odottamaani vastausta, mutta toisella kertaa sain selvyyden ja vahvistuksen ja vastauksen etsintääni.

    Summa summarum. Kyse on elämisestä. Raamattu avautuu elämällä ja se on tarkoitettu löydettäväksi elämällä itse niitä samoja asioita, mitä siellä kuvatut ihmiset ovat eläneet. On otettava ne askelet, jotka meille annetaan. Ajattelulla voi tutkia maastoa, mutta lopulta sinne on mentävä, jos haluaa löytää.
  12. Lienet oikeassa, että inhimillisellä logiikalla kirjaimellisesti tulkitsemalla VT:sta ei löydy aukottomia perusteita Jeesuksen nimeämiseksi Messiaaksi.

    Sama asetelma vallitsee myös Abr(ah)amin uskon synnyssä. Sitä voidaan yhtä vähän aukottomasti johtaa mesopotamian olemassaolleista uskonnoista kuin Jeesuksen messiasuskoa VT:sta.

    Samoin kuin Abr(ah)am, myös Jeesukseen uskovat vedettiin pois vanhojen oppirakennelmien vaikutuspiiristä. Kummassakin uskon syntyminen jää arvoitukseksi.

    Ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi jää analogia.    
  13. Kun kirjoitin Kristuksen lapsuudesta, puutuin seikkaan, josta harvoin kirjoitetaan.

    Jeesus kutsuu: "ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt" Matt 11:29-30

    Jeesuksen lapsuus ja nuoruus on aikaa, jolloin hän vähitellen tuli tietoiseksi tehtävästään ja asemastaan. Hän joutui oppimaan kaiken kuten ihminen ainakin. Myös tämä on esikuvallista ja osoitettu hänen seuraajilleen.

    Ihminen joka tulee uskoon, on kuin vastasyntynyt: Hänen hengellinen itsetietoisuutensa on täysin kehittymätön. Vaikka hän on syntynyt uudesti Hengestä, hän ei itsestään löydä hengellistä identiteettiä. Tässä vaiheessa Hänen hengellinen kasvunsa on yhtä lailla toisten uskovien varassa kuin pienen lapsen kasvu on vanhempien varassa. Kuitenkin tämä on elämää Kristuksessa. Eihän hänkään imeväisenä kulkenut Hengen voimassa väkijoukkojen halki evankeliumia saarnaten.

    Jos uskova elää tämän hengellisen lapsuutensa suotuisissa merkeissä, hänessä alkaa vähitellen kehittyä tietoisuus omasta Hengellisestä identiteetistä. Ja vasta sitten hänelle voi avautua mahdollisuus siihen, että hänen tekemisensä ovat tietoista Hengen johdatuksen seuraamista eli tietoista Kristuksessa elämistä.
  14. Alun perin -> alkuun ei seurakunnalla ollut yhteiskunnallisia valtapyrkimyksiä, joten yksikertainen, lapsenomainen alamaisuus auktoriteetille riitti. Tunnustusta voi kutsua toteamukseksi.

    Kristinusko oli olemassa jo ennen yksityiskohtaisia oppijärjestelmiä.

    Sinun, epäuskoisen näkökulmasta rakkaussuhde toki vaikuttaa yksipuoliselta.

    Itsensä jumaliksi korottaneita "jumalihmisiä" todella yhdistää itsevaltainen hallinta. Jeesuksesta ei näin voi sanoa. Evankeliumin ympärille rakennettuja oppijärjestelmiä sen sijaan on käytetty niin opetukseen, aivopesuun kuin propagandaankin.

    Missään kohden en ole väittänyt, että Hengestä olisi tieteellistä yms ihmisen kokemusmaailmasta irrotettua näyttöä. Kuvasin asiaa, koska kysyit.

    Ehkä et ole ollut rakastunut, kun et näe rakkaudessa haastetta.

    Mitä tulee Jumalan tavoitteisiin, kerroin vain siitä, mitä Raamattu ilmoittaa. Ne todella puhuttelevat minua ja jos se sinua naurattaa, voit vapaasti nauraa. Minä en todellakaan voi tietää, miksi hänellä on sellaisia tavoitteita. Ja mitä hänen kaikkivaltiuteensa tulee, niin sitäkään en voi mitenkään todistaa.

    Uskon kautta voi todellakin vakuuttua mistä tahansa. Ja on aivan ilmeistä, että uskon sisältö määrää pitkälti myös ihmisen elämää. Merkittävää on se, ovatko sekä uskon sisäiset perusteet (tietoisuus itsestä), että ulkoiset perusteet (tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta) kestävällä pohjalla.

    Luulin, että olisit perillä, että sydämestä puhuminen tässä yhteydessä on muuta kuin anatomiaa. Mutta voi valaista, että sillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin tahto.

    Narsismi on psykologinen termi, joka asiantuntemattomissa piireissä on saanut haukkumasanan merkityksen. On tervettä ja sairasta narsismia. Terve narsismi on suunnilleen samaa kuin terve itsetunto.

    Kaikkivaltiaan tahto ja suunnitelmat ei ole täydellisesti tiedossani. Siltä osin Raamatun Jumalan aikeista tiedän, että hänen pelastuksensa ilosanoma on avoimesti tarjolla kaikille. Lisäksi arvelen, että jokainen loppujen lopuksi havaitsee päätyneensä sinne minne omasta mielestään kuuluukin. Siinä mielessä lopputulos lienee täydellinen, mutta tämä nyt on lukemani pohjalla syntynyttä otaksumaa.

    Olet oikeassa, että rakkautta ei voi vaatia ja se on siinäkin mielessä outo juttu, ettei sitä voi itse itsessään kehittää.

    Eettisistä syistä hyvän tekeminen on hyvä juttu. Jos sitä harrastaa, ei päädy harhaan.
  15. Pelastus on ollut mahdollinen jo ennen kuin maailma luotiin, mutta täydellinen ilmoitus ja lopullinen sinetti tuosta profeettojen odottamasta tapahtumasta saatiin vasta Jeesuksen lihaan tulon, ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta:

    "ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" 1 Piet 1:18

    "Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." Luuk 10:24

    VT:ssa pelastus ilmoitettiin patriarkoille ja profeetoille siten, että Jumala oli heidän kanssaan suorassa kontaktissa, mikä oli näille ihmisille evankeliumin ilmoitusta vastaava osoitus Jumalan suosiosta.

    Vasta evankeliumin myötä sanoma muuttui julkisesti kaikille julistettavaksi asiaksi.

    Ja mitä yleisesti ottaen tulee VT:n ennustearvoon Jeesuksen asemaa arvioitaessa, on hyvä miettiä, millä tavoin VT:n sisällä uutta Jumalan ilmoitusta liitetään aiemman materiaalin päälle. Kyllä koko VT:ssa Jumalan profeettojen ilmoitus tuo esiin koko ajan jotain uutta, jota ei voida aukottomasti voida johtaa aiemmasta tekstistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, onko uusi materiaali johdonmukaisesti samassa hengessä aiempaa rakentavaa.

    Tämän periaatteen näkeminen on mielestäni tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut kasvattavansa ihmisiä kuin lapsiaan. Samoinhan me ihmiset lasta kasvattaessamme tuomme jatkuvasti lapselle jotain uutta opittavaa. Hänen vapauttava sanomansa on ilmoitettu kaikelle kansalle vasta, kun välttämättömät valmistavat vaiheet oli käyty läpi.

    Kiitos haastavasta kysymyksestä.
  16. Nyt haukkasit niin isosta aiheesta, että korkeintaan murusia siitä saa irti.

    Lähtökohta on tietenkin se, että Jumalan ikuinen elämä on Jeesuksessa. Kun hän tulee Pyhän Henkensä kautta asumaan meihin, kaikki se elämä, jota Kristuksessa on, on meidän laillista perintöosaamme. Ts kaikki mitä Jumala ikinä lupaa Raamatussa omilleen, annetaan Kristuksessa Jeesuksessa.

    Tämä on aika konkreeettisestikin nähtävissä, sillä Jeesushan antoi itsensä ihan kokonaan meille, luopui omasta itsestäänkin meidän tähtemme.

    Ihminen, jossa Jumalan Henki asuu, voi elää samaa elämää maan päällä, jota Jeesus täällä eli. Hänellä on tosin myös tuo vanha luonto, liha, joka toimii toisin kuin Kristus, mutta Hengen johdatuksessa uskova voi oppia elämään siten, että hän samaistuu Jeesukseen eikä vanhaan luontoonsa.

    Mitä Kristuksessa eläminen sitten on käytännössä? Sen tutkiminen on koko elämän kestävä retki. Sen voi aloittaa vaikka miettimällä, miten Jeesus eli lapsena, jolloin hänellä ei ollut julkista tehtävää. Hänhän joutui opettelemaan kaiken: kävelemisen, puhumisen, vuorovaikutuksen ihmisten kanssa. Eikä siinäkään ollut kyse mistään läpihuutojutusta, sillä Sanassa lukee:

    "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" Hepr 5:8
  17. Kiitos perustelluista kysymyksistä. Tässä joitain näkökulmia asiaan.

    Uskontunnustus on alun perin: Jeesus on Herra. Tämä ei ole opillinen lause, vaan vuorovaikutussuhteesta kertova kannanotto. Myöhemmin, kun seurakunta muuttui yhteiskunnalliseksi vallankäyttöorganisaatioksi eli alkoi täyttää uskonnon kriteerit, myös oppijärjestelmät yksityiskohtaisine uskontunnustuksineen muotoutuivat.

    Kristillisessä rakkaudessa on kaksi osapuolta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista olisi tietenkin mahdoton väittää, että kristitty elää rakkaussuhteessa elävään persoonaan. Jos Jeesus olisi vain ihminen, joka kuoli, häneen vuorovaikutussuhteessa oleminen merkitsisi kai jotain kuolleiden henkien manaamista. Mutta kun itse Jumala tuli hänessä julki siinä mitassa, kuin Jumala nyt ylipäänsä voi ihmisen hahmossa tulla näkyviin, niin vaikka Jeesus ei ole täällä enää nähtävänä, yhteydenpito on silti mahdollista. Tämän mahdollistaa Jumala Henki, jonka hän antaa jokaiselle uskovalle oppaaksi. Henki ei tosin yksinään voi johtaa uskovaa, mutta yhdessä sen kuvan kanssa, jonka Raamattu antaa Jeesuksesta ja hänen toimintatavoistaan, uskova löytää elämässään ja toimissaan lähemmäs Jumalaa.

    Koska kyse on rakkaussuhteesta, kyse on haasteesta siinä kuin inhimillisessä rakkaudessakin. Jumalan tavoitteena on muovata meistä arvoisiansa vastapuolia. Ja kun olemme itse tulleet vakuuttuneiksi, että hän rakastaa meitä yli kaiken, me tietenkin haluamme kelvata hänelle. Siinä mielessä elämme kaukorakkautta, että täällä maan päällä eletään ikään kuin kihlausaikaa. Sydämessämme Henki todistaa meille, että meidät on kihlattu, samoin kuin sormus on konkreettinen todistus maallisesta kihlauksesta.

    Koska Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa heidät rakkautensa piiriin, hän on antanut meille uskoville tehtäväksi rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme. Ei sen takia, että saisimme ihmisiltä vastapalveluksi rakkautta, vaan sen tähden, että hän on kehottanut tekemään hyvää ja rakastamaan ihmisiä ikään kuin tekisimme sen Jumalalle. Näin toimimme samassa Hengessä kuin Jeesus ja opimme tuntemaan paremmin häntä, jota rakastamme.
  18. Olen samaa mieltä uskonnoista ja kristillisyydestäkin siltä osin kun se esiintyy opillisesti ja organisatorisesti järjestäytyneinä muotoina.

    Pohjimmiltaan kristinusko ei kuitenkaan ole uskonto. Kristinusko on uskomista henkilöön nimeltä Jeesus Kristus; se on henkilökohtaisessa suhteessa häneen elämistä. Hänen seuraamisensa on tällaista:

    "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8

    Kristillinen elämä ei ole aatteita ja ideologioita. Se on rakkaussuhde ja jokainen tietää, että maallisessakin rakkaussuhteessa on kyse jostain muusta kuin kaavamaisuudesta.
  19. Käsittäisin syyn siihen, että esittämäni asiat ovat vaikeasti lähestyttäviä, olevan siinä, että me täällä yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa olemme tottuneet etsimään vastausta ihmisenä olemisen pulmaan ja Jumalan tien kulkemiseen ilman yhteisöllisyyden mahdollisuuksia. Toki yhteisöllisyyden vaikutus on ajattelussamme mukana, mutta ei juurikaan mahdollisuutena vaan päinvastoin uhkana. Sehän on, kuten tiedämme vuosisatojen kuluessa tuottanut pelottavia väärinkäytöksiä.

    Identiteetin uudelleen rakentuminen ei ole ilman yhteisöä mahdollista. Voi sanoa, että yleensä ihminen valitsee ennemmin omaan viiteryhmään kuulumisen kuin totuuden. Tämä näkyy jo vanhasta testamentista. Kansa kulki yhtenä miehenä Jumalasta poispäin joitain Jumalan "hulluja profeettoja" lukuun ottamatta. Silloinkaan eivät yksilöt kääntyneet pois yhteisöstään ja sen ajattelusta. Vasta sitten, jos kansan johto käänsi koko kansan toiseen suuntaan, myös yksilötasolla Jumalan puoleen kääntyminen tuli mahdolliseksi ilman oman viiteryhmän jättämistä.

    Vapaa tahtokin on vain idea, jonka merkitys tästä yhteisöllisyyden näkökulmasta asettuu erilaiseen asemaan. Ei vapaata tahtoa erotettuna perusturvallisuudestamme ole olemassakaan.

    Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. Ps 81:14-15

    Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
    ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. 1 Kor 12:24-27
  20. Ongelma on vain silloin, jos ei muisteta, että Raamattu tarkkaan ottaen ilmoittaa, että kaikki ihmiset ovat jonkin hengen johtamia. Jos he eivät ole Pyhän Hengen johdossa, he voivat olla valheen, vääryyden, petollisuuden, ivallisuuden, arvostelun, ahneuden, kateuden, ylpeyden, itseriittoisuuden, vallanhimon jne hengen vallassa. Jeesuksen mukaan kaikki, joilla ei ole Jumalan Henkeä itsessään ovat kuolleita eli sellaisten henkien vallassa, jotka eivät ole Jumalasta eivätkä kuulu taivasten valtakuntaan, jossa kaikki elämä ja luovuus asuu.

    Hengen läsnäolo on koettavissa oleva asia. Täälläkin jokaisesta kirjoituksesta välittyy jokin henki, jonka perusteella automaattisesti arvioimme kirjoittajaa. Kun menemme johon paikkaan, jossa on ihmisiä koolla, siellä vallitsee aina jokin henki.

    Kun Jeesus varoitti vääristä opettajista hän muistutti nimenomaan, että hedelmistään ihminen tunnetaan. Kyllä nämä ovat tunnistettavissa olevia seikkoja:

    Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Gal 5:22
    21. 64 / 79
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt